Satunnaisesti etenevässä Maarianhamina-sarjassa esittelen kiinnostavia tai muuten vain minulle tärkeitä paikkoja kakkos-kotikaupungistani. Pitäisi varmaan laittaa "koti" suuriin lainausmerkkeihin, sillä enhän ole täällä syntynyt, mutta kyllä Maarianhamina minulle enemmän kodilta tuntuu kuin vaikkapa Tampere.

Lempiravintolani Maarianhaminassa on Indigo Restaurang & Bar Nygatanilla. Minulla ja ravintolalla on melkein yhtä pitkä Maarianhamina-historia, sillä Indigo avasi ovensa keväällä 2004, seuraavana keväänä Ahvenanmaalle muuttoni jälkeen. Tänä vuonna Indigo täyttää siis 10 vuotta.

Indigo on siitä poikkeuksellinen paikka Maarianhaminassa, että siitä tuli kertaheitolla paikallisten itsestäänselvä suosikki. Miksi tämä olisi poikkeuksellista..? Maarianhamina on kaupunki, jonka asukkaat ovat hyvin perinnerakkaita. Ja rutinoituneita. Täällä käydään vuodesta toiseen samoissa vanhoissa, jo vuosikymmenet sitten etablisoituneissa paikoissa ja uusi otetaan hyvin varovasti vastaan. Kaikkien saarella viettämieni vuosien aikana olen nähnyt lukuisten uusien kahviloiden, baarien, ravintoloiden ja kauppojen avaavan ja sulkevan vain vuotta tai paria myöhemmin. Olivat ne kuinka kivoja, erilaisia ja ihania tahansa, alkuhuuman jälkeen maarianhaminalaiset palaavat vanhoihin "kaninkoloihinsa" joissa he viihtyvät ja tuntevat olonsa tutuksi ja turvalliseksi.

Indigo löi itsensä läpi tällaisena kaninkolona saman tien. :)

Alakerrassa on ravintola, yläkerrassa baari ja bistro. Ja pihalla tietysti yksi saaren suosituimpia terasseja.

(Entä ruoka? Joo, hyvää on. Mutta ei parasta. Paras safka löytyy minun mielestäni Nauticalista.)

Mutta tsekatkaas tämä... :D Voisin väittää, että tällaista voi nähdä vain Ruotsissa tai Ahvenanmaalla, jossa vhh-ruokavalio on iso juttu. "Päivän kotiruoka - voit saada annoksen myös kasvis- tai vhh-versiona". ^_^ Kuva on Bistro-menusta.

Eilen vietin taas aivan huisin hauskan illan Indigossa.

Äitini on vierailulla Maarianhaminassa ja sattumoisin hänen kovasti diggailemansa Doina Klezmer heitti eilen keikan Indigon baarissa. Minulle Doina Klezmer on käytännössä tuntematon, vaikka klezmer-musiikista jotain tiedänkin. Ei minua kuitenkaan kauaa tarvitse keikoille houkutella, harvoin sitä lopulta kuulee jotain todella huonoa musiikkia. Ellei joudu Cheekin yleisöksi. (Anteeksi.)

Naurettiin äidin kanssa tälle kuvalle... siis katsokaa mitkä kaksoset. ^_^

Tuo setä tuolla takana viimeistelee potretin. :) Ja mulla rillitkin vinossa. <3

Keikan aikana näin yhtäkkiä basson ihan uudessa valossa. Siis nimenomaan tuollaisen "läskibasson". Miten mahtava soitin... Jotenkin... seksikäs...! Hot damn....!

Klezmer on juutalaisten kansanmusiikkia. Se on iloista ja samalla surumielistä, svengaavaa, jatsahtavaa.... Klarinetti, viulu ja haitari itkevät ja nauravat. Rytmi vaihtuu hetkessä iloisesta haikeaan. Musiikkia, jota kunneellessa alkaa väkisin hytkyä ja taputtaa mukana.

Nnnohh. Tässä tuli sitten illan pieni floppi, kun yhtäkkiä huomasin hakevani viinilasillista. Heipat sitten induktiolle pariksi päiväksi, alkoholi ei kuulu induktioon.

Mutta ei saa antaa myssyn kiristää liikaa. :) Ensi viikolla taas takaisin rattaille!

Olen tämän viikon testaillut Benecosin silmämeikin pohjustajaa. Kyseessä on BDIH-sertifioitu luonnonkosmetiikan meikkituote, eli silikoniton pohjustaja. Normikosmetiikan meikinpohjustajathan perustuvat aina enemmän tai vähemmän silikonille, jolla on kiistämättä erinomaiset ominaisuudet tässä tehtävässä.

Luonnonkosmetiikassa silikoni on kuitenkin kielletty. Aiemmin olen kokeillut luonnollisista pohjustajista Lily Lolon Eyelid Primeria, joka pohjautuu vahaan ja luonnon öljyihin. Se oli positiivinen yllätys, ja olen edelleen hieman ihmeissäni siitä miten öljymäisiin ainesosiin perustuva tuote voi niinkin hyvin pysyä luomella. Mutta niinpä vain pysyy. :) Vaikkakaan silikonipohjaisten tuotteiden kestävyyteen luonnollisia versioita ei tietenkään voi verrata.

Benecosin Eyeshadow Basen inci on seuraavanlainen:

Aqua (Water), Salvia Sclarea (Clary) Flower/Leaf/Stem Water, Glycerin, Octyldodecyl Stearoyl Stearate, Isostearic Acid, Mica, Sucrose Palmitate, Silica, Cetearyl Alcohol, Glyceryl Stearate, Ci 77891, Glyceryl Caprylate, Oleic/Linoleic/Linolenic Polyglycerides, Prunus Amygdalus Dulcis (Sweet Almond) Oil, Potassium Palmitoyl Hydrolyzed Wheat Protein, Tocopherol, Helianthus Annuus (Sunflower) Seed Oil, Fragrance (Natural Essential Oils), Magnesium Aluminum Silicate, Ci 77491, Xanthan Gum, Chamomilla Recutita (Matricaria) Flower Extract, Silver.

Benecosin pohjustaja poikkeaa tavanomaisista silmämeikinpohjustajista vaalean persikkakultaisella sävyllään. Mielenkiintoinen valinta sävyksi - tuote ei sävyn kannalta toimi ihanteellisesti kaikkien meikkien pohjustajana. Harva valitsee kullansävyisen pohjustajan vaikkapa violettiin meikkiin. Toisaalta pigmentti on hyvin läpikuultava, eikä todennäköisesti vaikuta päälle tulevan luomivärin sävyyn. Silti, erikoista. :) Ihon sävyinen pohjustaja on luonnollisestikin kaikkein käyttökelpoisin.

Sävynsä ja koostumuksensa puolesta Benecosin Eyeshadow Base on kuin voidemainen luomiväri. Hyvin ohut sellainen. Koostumus on  vetisen tuntuinen, mutta nappaa kiinni ihoon nopeasti, aika lailla samaan tyyliin kuin Kicksin silmämeikinpohjustaja, mutta sillä erolla että Benecos ei rullaa ja tee yhtä nahkeaa pintaa. (Joillain hyvin kuivakoostumuksellisilla silikonipohjustajilla on tuo ikävä rullaustaipumus.)

Toisella puolella yksi kerros Benecos-pohjustajaa, toinen puoli paljas. Minun näytölläni sävy näyttää vaaleammalta kuin todellisuudessa. Livenä sävy on selvästi kultainen, ja jälki helmiäistä. En laittaisi tätä pohjustajaa ihan kulmakarvaan saakka, ellen olisi tekemässä täysin kultaista meikkiä.

Ensimmäisinä päivinä pohjustus toimi erinomaisesti. Pinta jää sopivan nihkeäksi niin että luomivärit tarraavat kiinni todella hyvin. Silmämeikki oli paikoillaan vielä illallakin.

Tässä kuvassa muuten näkyy hyvin kuinka minulla on oikeassa (teille päin vasemmassa) silmässä luonnostaan enemmän "vekille" menevä luomi kuin vasemmassa. Oikean silmän meikki liukenee ja suttaantuu aina pahemmin kuin vasemman, jos olosuhteet ovat otolliset = ei kunnon pohjustajaa.

Keskiviikkona oli erittäin kuuma päivä (ja töissä ilmastointi rikki), joka päättyi vielä eeeerittäin hikiseen kuntosalisessioon. Luomiväri oli liuennut jonkin verran jo työpäivän jälkeen, mutta treenin jälkeen se näytti tältä. Tämä oli muuten ihan arkipäiväinen näky ajalta, jolloin en vielä ollut löytänyt silmämeikinpohjustajia.

Näin haastavista olosuhteista Benecosin pohjustaja ei selvinnyt. Silikoni vastustaa kosteutta tehokkaammin, eikä esimerkiksi UDPP ole koskaan pettänyt minulla edes saunassa. Kyllä, välillä tulee saunottua silmämeikissäkin.

Mutta ei luonnonkosmetiikan käyttäjä varmasti odotakaan tuotteelta vastaavanlaista suorituskykyä kuin synteettiseltä pohjustajalta. Koska se on käytännössä aika mahdotonta.

Tässä Benecosin pohjustaja yksinään päivän päätteeksi eilen. Levitin pohjustajaa 2 tai 3 kerrosta. Kuten näkyy, sävy on melkein haihtunut päivän päätteeksi (ja painunut odotetusti noihin luomen vekkeihin, vasen, vekitön luomi näytti siistimmältä).

Sain Benecosin pohjustajan kokeiltavaksi Biodellystä, jossa sillä on hintaa huimaavat 7€. (Kerrankin muuten Hyvinvoinnin Tavaratalo ei ollut edullisin.. ;))

Yhteenveto (plussat ja miinukset):

+ Ollakseen luonnollisista ainesosista, oikein hyvä silmämeikinpohjustaja.

+ Käy myös vaaleankultaisesta luomiväristä

+ Ei rullaa

+ Edullinen

- Ei peitä luomien kirjavuutta

- Ei sovi ihanteellisesti kaikensävyisten meikkien pohjalle

- Ei pidä meikkiä hikisissä olosuhteissa

Olen tänä kesänä syönyt vähän vapaammin (ja syönyt paljon..!), ja se näkyy vaa'alla ja tuntuu vyötäröllä. Siitä ilosta jaan pari siskoni reseptiä, jotka sijoittuvat vhh-asteikolla kategoriaan "hyvä-karppaus". Näissä on esimerkiksi kaurahiutaleiden ja papupastan muodossa enemmän hiilihydraatteja kuin aineenvaihdunnan säätelyyn tähtäävässä, tiukemman hiilarimäärän karppauksessa (aargh, inhoan edelleen tuota sanaa), mutta ne ovat hyviä, hitaita hiilihydraatteja.

Siskoni tekee ihan älyttömän hyvää ruokaa! Oletteko huomanneet, että joillain ihmisillä on vain se jokin "tatsi" sormissaan, mitä tahansa he heittävät pannuun, on tuloksena mystisen maukasta, "Mitä sä olet tähän laittanut?" -kommentteja kirvoittavaa ruokaa. Jos itse toistat saman reseptin (vaikkei näillä taitajilla yleensä mitään täsmällisiä reseptejä tietysti ole...), saat lautaselle usein vain kalpean version alkuperäisestä ruoasta. Kummatkin siskoni ovat tällaisia luonnostaan lahjakkaita keittiövelhoja, on aina ihan mahtavaa päästä heidän ruokapöytäänsä. :)

Minä olen sen verran hiilihydraattiherkkä, että korkeamman hiilarimäärän nauttiminen, vaikka hitaidenkin, vaikuttaa nopeasti olotilaani ja johtaa näläntunteiden voimistumiseen ja napostelun himon palaamiseen.  Olen hyvällä mielellä kesän aikana nauttinut tällaisia herkutteluun rohkaisevia ruokia, mutta koska en halua enempää herätellä hiilarihimojani (nuo teeleivät.... aika paha tiketti takaisin leipäriippuvuuteen! :p), olen tällä viikolla siirtynyt "katkaisumoodiin" ja vedän pienen induktiovaiheen. Atkinsin induktio on vhh-ruokavalion starttauksen lisäksi, lyhennettynä  vaikka vain viikonkin mittaiseksi, kätevä tapa katkaista herkuttelukierteeltä siivet.

Mutta tänään muistellaan vielä kesän ihania "hyvä-karppaus"-herkkuja. :)

Ohjeesta riittää n. neljälle hengelle.

Pilko kasvikset. (Kasvisten määrä? Suhteuta tomaattimurskan määrään ja päätä itse miten löysää tai tuhtia kastikkeesta haluat.) Freesaa sipuli ja valkosipuli ja heitä joukkoon kukkakaalit, chilit ja tomaatit (kukkakaaleja voi hieman esihöyryttää niin eivät jää niin al-denteiksi ;) - tai käyttää esikeitettyä pakastekukkakaalia). Kun kasvikset ovat vähän pehmenneet, lisää quorn - tai soijarouhe (pakasteista löytyvä Anamman soija"jauheliha" on minusta parasta). Lisää lopuksi tomaattimurska ja kerma ja anna muhia. Mitä pitempään muhitat, sitä enemmän maut tiivistyvät. Mausta suolalla ja pippurilla.

Papupasta on loistava, ravinnerikas vaihtoehto vehnäpastalle. Papupastasta melkein puolet on proteiinia...! Hiilariakin on maltillisesti viljaan verrattuna, pavusta riippuen 16-20% (papupastaa on kolmea eri versiota).

Anoppi-Karkkipäivä leipoo legendaarista, pehmeää, runsas-voista vehnänäkkäriä (ei mitään tekemistä paremmin näkkärinä tunnetun kovan näkkileivän kanssa), johon kuka tahansa vehnäisen ystävä koukkuuntuu alta aikayksikön. Minäkään en ollut poikkeus, ja monta vuotta ehdinkin tuota taivaallista vehnäleipää mussuttaa silmät onnesta viiruina anoppilavierailuilla.

Kunnes kolme vuotta sitten tuli loppu.

Myös siskoni on maistanut anopin näkkäriä. Nyt hän oli puoli-vahingossa keksinyt reseptin, jonka tuloksena uunista putkahti hämmästyttävän paljon maultaan tuota vehnänäkkäriä muistuttavia leipäsiä. Kun maistoin näitä siskoni luona ihan kiljaisin riemusta. Valitettavasti ahmimisreaktiota ei voinut estää. :D Nämä ovat koostumukseltaan rapeampia kuin anopin näkkärit, mutta elämyksellisesti niin lähellä tuota vehnäihanuutta kuin vain vehnättömin keinoin voi tulla..!

Sekoita kaikki aineet keskenään, levitä pellille ohuehkoksi levyksi ja paista uunissa 200 asteessa n. 10-15 minuuttia. Leikkaa viipaleiksi.

Savolainen perinneruoka mustikkakukko on ehkä parhaita jälkiruokia maan päällä. Ainakin minun mielestäni. :) Aito kukko tehdään ruiskuoreen, mutta vhh-versiossa rukiisen maun saa taiottua sokerijuurikashiutaleilla (kauppanimi Fibrex).

Sekoita pohjan jauhoainekset yhteen ja puristele joukkoon pehmennyt voi. Laita taikina hetkeksi jääkaappiin tai pakkaseen niin kannen muotoilu on helpompaa.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Painele noin 2/3 taikinasta pyöreän vuoan pohjalle. Esipaista pohjaa n. 10 minuuttia. Sekoita mustikat ja makeutus ja kaada marjat vuokaan. (Perinteisessä reseptissä täytteeseen tulee vielä n. ruokalusikallinen perunajauhoja.) Laita loppu, kylmässä jähmettynyt taikina kahden leivinpaperin väliin ja kauli pieneksi levyksi. Aseta levy kukon kanneksi. Tai jos et jaksa kaulia, taputtele taikinasta pieniä lämpäreitä jotka asetat täytteen päälle kunnes täyte on peittynyt. Paista vielä n. 10-15 minuuttia kunnes kansi on ruskistunut.

Mustikkakukko tarjotaan kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa. Yksinkertaisin vhh-jäätelö syntyy sekoittamalla kermavaahtoa ja keltuaisia sekä haluttua makeutusta, mutta koska siskoni yrittää parhaillaan välttää eläinrasvoja, hän teki jäätelön kookoskermaan. Kokeellisena keittiöttärenä hän sujautti sekaan myös soijatuorejuustoa..! Toimi!

Vegaaninen kookosjogurttijäätelö

1 tölkki kookoskermaa

pari desiä soijajogurttia

100 g Tofutti-tuorejuustoa

1 tanko Bourbon-vaniljaa

pari rkl makeutusta

Sekoita aineet ja pakasta. (Kai tämän voi tehdä myös jäätelökoneessa jos sellaisen omistaa..?) Sekoittele jäätelöä noin puolen tunnin välein niin koostumuksesta tulee jäätelömäinen. Jätski on valmista noin parin tunnin kuluttua, halutusta kiinteysasteesta riippuen.

*

Muun muassa tällaisia eväitä on tullut tänä kesänä nautiskeltua. Olen syönyt myös paljon bataattia ja jonkun verran palkokasveja ja hedelmiä. Ja mahtuihan kesään myös se Épernayssa nautittu suklaajäätelöstä, keksistä ja tuulihatuista kasattu kunnon sokerijälkkäri. :)

Miten hyvä-karppaus ja "tavallinen" karppaus eroavat käytännössä toisistaan? Hyvä-karppaaja ei pyri ruokailemaan tietyn hiilihydraattirajan puitteissa, vaan koostaa ravintonsa niin, että valitsee hitaampia hiilihydraatteja nopeiden sijaan. Hän suosii esimerkiksi bataattia perunan sijaan ja täysjyväviljaa ja -riisiä valkaistujen sijaan. Karkit ja muut sokeriset herkut hyvä-karppaaja vaihtaa hedelmiin, pähkinöihin ja vaikka raakasuklaaseen. "Perus-karppaaja" taas välttää kaikkea viljaa ja syö esimerkiksi hedelmiä, palkokasveja ja bataattia vain harvoin. Sokeri ei luonnollisestikaan kuulu kumpaankaan ruokavalioon.

Minun oli alunperin tarkoitus siirtyä ruokavaliomuutoksellani hyvä-karppaajaksi. Huomasin kuitenkin, että hiilihydraattien sietokykyni on sellainen, etten hyvä-karppauksella saavuta samoja etuja kuin hiilaritietoisemmalla linjalla. Etuihin kuuluvat kevyt ja tasapainoinen olo sekä makean- ja yleisen herkuttelun himon poissaolo. Minulle sopiva päivittäinen hiilihydraattimäärä on noin 40-50 grammaa. Jos syön pidempään tuon määrän yli, voimakkaat napostelunhimot ja tiheät näläntunteet palaavat.

Nyt siis induktio-interventio ja uusin voimin kohti Kreikan piiras-houkutuksia elokuun lopussa! :)