”Mä en vois kyllä koskaan matkustaa sun tyylillä!” mies totesi eilen kesken illallisen.
Olimme saapuneet Épernay’hin Champagneen tuntia aiemmin ja lähteneet nälkäisinä etsimään ravintolaa. Minun valintani perusteella istuimme tavallisessa, edullisessa all-round pizza/pasta/salaatti/grilliruoka –paikassa, jolle mies heti nyrpisteli nenäänsä kun ”tää on ihan selvästi sellainen valmisruokapaikka”.
(Kuva ei ole eiliseltä.)
Arvostan hyvää ruokaa, ja näin itsekin ettei illallispaikkamme ollut sellainen, jossa suoranaisesti nauttisi suuria kulinaristisia elämyksiä. Mutta nälkä lähtee sielläkin. Vatsa täyttyy yhtä lailla halvalla ja mauttomalla kuin kauniisti kootulla, laadukkaammalla annoksella, vaikka kokemus on tietenkin aivan eri.
Mies murisi, koska hänen maailmassaan kaikki ruokailut saisivat olla näitä laadukkaita kokemuksia. Jonkinasteisia murahduksia on kuulunut myös tiettyjen hotellivalintojen kohdalla.
Itse taas olen tottunut omilla reissuillani täyttämään masun purkkitonnikalalla ja kaupan vihannestiskien tarjonnalla. Asun paikoissa, joissa on keittomahdollisuus ja valmistan itse suurimman osan matkan aikana syömistäni pöperöistä. Ja pöperö on nimenomaan hyvä sana kuvaamaan niitä ruokia. ;)
Hyvä ravintola muodostaa minulle yhtä lailla nautinnollisen elämyksen kuin miehellekin, mutta meidän erona on se, että minä olen tyytyväinen myös säilyketonnikalavaihtoehtoon.
Olen tyytyväinen hyvin pienestä. Matkani onnistuminen ei liity tekijöihin kuten jokapäiväinen gourmet-ruokailu tai vähintään neljän tähden hotelli kaikilla mukavuuksilla.
Majoituksen suhteen minulle riittää, kun paikka on puhdas, siellä tulee lämmintä vettä eikä lattioilla ihan hurjasti vilistele torakoita tai muita ötököitä (tiedän, että on maailmankolkkia joissa ötököitä juoksee viiden tähden hotelleissakin, mutta niissä kolkissa en vielä ole käynyt).
Majapaikka saa myös mieluusti sijaita keskustassa, pidän siitä kun voi suoraan astua keskelle tapahtumien sydäntä. Palveluilla ei ole niin väliä. En hermostu jos hotellilla ei ole tarjota minun ruokavaliooni sopivaa aamiaista tai huoneessa ei ole minibaaria. En kaipaa edes respaa.
Olemme reissailleet miehen kanssa suhteellisen paljon 10 vuoden aikana, ja erilaisuudestamme huolimatta matkat sujuvat hyvin. Välillä kuitenkin tulee ristiriitatilanteita. Eilen taas mietin, miten mies viitsii minun kanssani ylipäänsä reissuun lähteä, kun hänellä on niin perin toisenlainen laatunäkökulma. Ja erilaiset taloudelliset mahdollisuudet ylläpitää tätä laatua.
Mies möksähti eilen kun lähdin aamulla supermarkettiin hakemaan aamupalaa. Edellisaamuinen aamiaiskahvilakaan ei kelvannut. Vaikka mistään riitatilanteista ei sentään ole kyse, niin kyllä välillä tekee mieli sanoa että mene hyvä ihminen itseksesi niihin paikkoihin jotka kelpaavat sinulle, en minä pane pahakseni. Ja on tullut sanottuakin.
Möksähtelyt menevät kuitenkin puolin ja toisin nopeasti ohi. :) Minun vastahakoisuuteni maksaa hotellin croissant-aamiaisista on epäilemättä aivan yhtä epäjoustavaa asennetta kuin miehen haluttomuus syödä aamupalaksi kaupan salaattia. ;) Mies joutuu myös kärsimään minun suunnattomasta hitaudestani, valmiuteni vaikka tsekkautua ulos hotellista on säätämisessään ja kestossaan ihan omaa luokkaansa... ^_^
Vaikka intressimme ovat pitkälle yhteiset, on meillä matkaillessa eri näkemys myös siitä, miten parhaiten tutustua kohteeseen. Miehelle riittää kaupunkikohteessa yksi tärkeimmät nähtävyydet kattava kävely, sen jälkeen laatuaikaa on vetäytyä mukaviin ravintoloihin ja viinibaareihin tai rentoutua hotellin allasosastolla (millaista tosin harvoin minun varaamastani majapaikasta löytyy ;)).
Minulle laatua on kokea kaupunki kaikilla aisteilla, erityisesti jaloin ja silmin. Minä kävelen. Kävelen ja kävelen. Haluan kääntyä aina vain uudesta kadunkulmasta ja odotan ahnaasti mitä jokaisen kulman takaa löytyy.
Pienessä Beaunessa kävelin samat kadut moneen kertaan. En saanut tarpeekseni paikan kauneudesta. Paras tunne on se, kun alat ystävystyä kaupungin kanssa. Käännyt katedraalilta ja tiedät, että tämä katu kaartuu pian aukiolle, ja sieltä lähtee se pieni kahden talon väliin puristunut kuja jolta pääset kivaan viinibaariin.
En tietenkään sano että minun tyylini matkustaa on kenenkään toisen tyyliä parempi. En pidä mieheni mieltymyksiä sen huonompina. Ne ovat hänen tyyliään ja minulla on omani.
Ja jokainen päivä tuo myös ne hienot hetket, jotka silottavat kitkat.
Löydän itseni usein hymyilemässä lempimuistoilleni reissuiltamme.
Kun kävelimme hämärässä Atlantinmeren aaltoihin ensimmäisen yhteisen matkamme ensimmäisenä iltana. Kun katselimme auringonlaskua viiniviljelmien keskellä Etelä-Afrikassa, kylmät valkoviinilasit käsissä helmeillen. Kun mies ojensi minulle Venetsiassa tuliaisruisleivän. Kun astuimme yhdessä ulos lumikimalteisten huippujen keskellä Aiguille du Midillä. Ne hetket tekevät matkan.
Miten teillä sujuu matkustus kumppaninne kanssa? Asettavatko erilaiset mieltymykset tai taloudelliset epäsuhdanteet haasteita?
Tuoksu sitoo ja vahvistaa muistoja. Valitsen mieluusti matkalle mukaan jonkun uuden tuoksun, jolloin se muistuttaa aina myöhemmin juuri siitä matkasta.
Tälle matkalle valitsin, Ranskaan kun oltiin tulossa, Chanelin. :) Ostin Chance Eau Fraîchen viime syksynä, ja se on odottanut siitä saakka käyttötilaisuuttaan.
Chance Eau Fraîchen alkutuoksussa on sitruunaa ja seetriä, sydämessä punapippuria, jasmiinia ja vesihyasinttia ja pohjalla patsulia, ambraa, tiikkiä ja vetiveriä.
On aina kiinnostavaa seurata, miten suhde tuoksuun muuttuu kun sitä alkaa käyttää. Chance Eau Fraîche osoittautui käytössä hyvin erityyppiseksi tuoksuksi kuin miksi sen kaupoissa nuuhkiessa mielsin. Ihastuttava ja elegantti se on joka tapauksessa, mutta ei lainkaan niin sitruksinen mitä odotin. Nopeasti haihtuva alkutuoksu huijasi nenää. :)
Fraîche-nimestä päättelisi, että tuoksu on raikas, mutta lopulta se muuttuu minun ihollani hyvin puuterisen pehmeäksi.
Ehkäpä tuolla Mont Blancin juurella vaellellessa tuntui hieman "out-of-place" tuoksua Chancelle, mutta tänne viinialueen tunnelmaan tuoksu sopii. :)
Harrastatteko te tällaista Matkalle oma tuoksunsa -hajuvesipolitiikkaa? :)
*
Sitten vielä pari muuta kosmetiikkajuttua jotka haluavat pulpahtaa tänään ulos.
Tukholman Pearl Jam -reissussa naureskelin hotellimme suihkukosmetiikalle. Muistatte varmaan tämän postauksen, jossa ihmettelin miksi hotellit kokevat tarpeelliseksi tarjota asiakkailleen samaa tuotetta kahdella eri nimellä. Se tuntuu olevan hyvinkin yleinen käytäntö.
Chamonixin hotellissamme oli Nuxen kosmetiikkaa. En tiedä onko Nuxella erikseen jotain "hotellitason" kosmetiikkalinjaa, mutta jotenkin en olisi Nuxelta odottanut samaa paljastusta.
Shampoo- ja hius- ja vartalosuihkugeeli osoittautuivat....
...ihan samaksi kamaksi.
Eipä tällä nyt mitään väliä mutta jaksaa huvittaa tämä täysin tarpeeton "huijaus". :P
Hotellit ja kosmetiikan valmistajat ilmeisesti ajattelevat, että asiakkaasta on mukavampaa pestä hiukset juuri shampooksi nimetyllä aineella, ja kroppa sitten aineella jossa lukee body cleansing tai shower gel tai jotain vastaavaa. Pullon teksti todennäköisesti jopa ohjaa asiakkaan kokemusta. Miehet pesevät usein tukkansakin "hius- ja vartaloshampoilla", mutta käsitykseni mukaan naiset käyttävät hiuksiin mieluummin "hiusshampoota". Laittamalla pullon kylkeen sana 'shampoo' saadaan naisellekin miellyttävä hiustenpesukokemus, eikä naisen tarvitse ajatella että "Höh, jouduin pesemään tukan suihkugeelillä"... Eihän valtaosa ihmisistä tutkiskele kosmetiikkapullojen ainesosalistoja eikä näin ollen tajua että pullot ovat samaa ainetta.
No, se siitä. :)
Kerron vielä uudesta, miellyttävästä aurinkosuojatuttavuudesta.
Ostin Lapin vaellukselle Ambre Solairen uuden Dry Mist -aurinkosuojasuihkeen, ja se on osoittautunut kosmeettisesti oikein mukavaksi matkakaveriksi. Pullo ei siis mennyt Lapissa loppuun vaan seurasi meitä Ranskaankin.
Käytän "normaaliolosuhteissa" mieluusti voidemaista aurinkosuojaa, mutta patikoidessa on kätevämpää kun aurinkosuojan saa paikoilleen suihkauttamalla.
En ollut tähän mennessä onnistunut löytämään suihketta, johon olisin täysin tyytyväinen. Käytin viimeksi pari pulloa Nivean Invisible Protection Transparent Sprayta, mutta se jätti lupauksistaan (ja alkoholipitoisuudestaan) huolimatta varsin tahmean ja epämiellyttävän pinnan.
Nyt bongasin kaupassa Ambre Solairen uuden suihkeen, jossa erityisesti silmiin tarttuivat tekstit "dry mist", "no alcohol" ja "non-greasy". Eli kuivasumute, ei alkoholia ja ei-tahmaava. Haa, on kehitelty suihke, joka imeytyy nopeasti eikä tahmaa ilman alkoholia. Voisiko tämä pitää käytännössä paikkansa..?
Kyllähän se pitää! :) Olen tykännyt suihkeesta kovasti. Se tulee ulos aavistuksen moussemaisena mutta ohuena suihkeena (vaikea selittää, kyseessä ei siis ole mousse), tuntuu iholla jännän "kuivalta" ja imeytyy tosiaan heti. Ihan totaalisen kuivaa pintaa se ei tokikaan jätä, mutta ei tahmeaa. Käsiinkin jäänyt "tuotetuntu" katoaa 15 minuutissa. Tuoksukin on miellyttävä (olen aina tykännyt Ambre Solairen tuoksumaailmasta).
Tätä ostan toisenkin kerran! Hyvää tuotekehittelyä, Garnier! :)
Mietittekö te koskaan, miksi Suomessa ei näytä tältä?
Ei saa ymmärtää väärin, minä rakastan Suomea ja olen onnellinen että olen syntynyt juuri siihen maahan. Meillä on monet asiat todella hyvin.
Ja onhan Suomi kaunis maa.
Mutta meidän kaupungit... Miksi Suomen arkkitehtuuri on sitä mitä on? En ole opiskellut arkkitehtuuria enkä muutenkaan voi väittää ymmärtäväni paljon sen päälle, miksi eri maissa on niin eri näköisiä kaupunkistruktuureja. Mutta sen verran ymmärrän, että Suomessa kaupunkeja ei ole suunniteltu estetiikan pohjalta. Kyllä, meillä on Porvoot ja Turut ja vanhat Raumat ja Tammisaaret, mutta harva varmaankaan voi väittää että perusmallin suomalaiskaupunki betonilaatikkotaloineen voi kilpailla viehättävyydessä muun Euroopan idyllisten kylien ja kaupunkien kanssa.
Keski- ja eteteläeurooppalaisissa kaupungeissa kävellessä ei vain voi olla ajattelematta, "Miksi meillä ei näytä tältä? Miksi Euroopan pohjoisosassa on kolkka, jossa kauniiden ja koristeellisten kivitalojen sijaan on haluttu rakentaa homogeenisiä neliöitä viivasuorien asfalttikatujen reunoille?
Beaune. Tänne saavuimme eilen. Minusta tuntuu, että Keski-Euroopassa voi mennä mihin tahansa historialliseen kaupunkiin, eikä koskaan pety.
Mietittekö te koskaan tällaisia? Onko kaupungin tai asuinpaikkakuntanne esteettisyydellä teille merkitystä?
Minä nautin suuresti kauneudesta, oli se sitten luonnossa tai ihmisen luomaa. Kauniit asiat ja ympäristö tuovat suurta mielihyvää. Kun joku luo jotain, joka riitelee kauneudentajuani vastaan, hämmennyn. Tietysti esimerkiksi taiteessa kaiken ei ole tarkoitus olla kaunista, ja silti nautin taiteesta. Mutta asuinmiljöömme.... Katsoessani aaltopeltireunaisia parvekkeita harmaassa laatikkotalossa olen vain niin hämmentynyt. Miksi meillä näin?
