Voi että missä merkeissä loppupäivä eilen sitten menikään... Seistessäni pikkuisen räystään alla talon seinään liimautuneena vanhan kaupungin sokkeloiden keskellä mietin, että juuri tällä hetkellä tilanne tuntuu lähes absurdin kurjalta, mutta myöhemmin tällaisilla tuokioilla on taipumus palata mieleen niinä kaikkein voimakkaimpina muistoina matkoilta.

Lähdin siis eilisen käsimatkatavarapostauksen jälkeen kaupungille syömään. Päästyäni rantakadulla sijaitsevaan tavernaan, huomasin taivaan vetäytyneen pilveen eikä mennyt kauaakaan, kun ympärillä pisaroi. Ruoan jälkeen sainkin sitten valita, jäädäkö tavernaan pitämään sadetta (minulla ei ole matkassa sateenvarjoa tai muutakaan sateensuojaa) vai lähteäkö kastumaan. Valitsin odottelun.

Kuuden aikaan sade oli enää pientä tihkua, ja lähdin Bourtzille Sporadien ruokaherkkuja esittelevään Tasting Festival -tapahtumaan. Bourtzi on pieni linnoitettu niemeke Skiathos Townin kahden sataman välissä.

Bourtzille päästyäni sade oli yltynyt, ja törmäsin linnoituksella sekavaan tilanteeseen. Kokit hääräilivät patojensa ympärillä ja linnoituksen oviaukoilla tungeksi paljon ihmisiä, mutta kun yritin mennä sisään, minua tultiin estämään. "Tänne ei pääse nyt, tasting alkaa vasta seitsemältä", sanoi joku mies. Katsoin, kun muita ihmisiä kuitenkin kulki sisään ja ulos. "Tervetuloa takaisin illalla, seitsemästä yhdeksään täällä on tarjolla 20 kokin valmistamia tasting-menuja sekä viiniä, kaikki ilmaista."

"Mutta nyt, neiti, suosittelen että käyt vaihtamassa jotain lämpimämpää päällesi", mies lisäsi, selvästi ihmetellen mitä tein sateessa pikku-topissa ja lyhyessä hameessa. Ulkona oli todellakin viilentynyt huomattavasti.

Lähdin siis kiltisti takaisin kämpille, harmissani sään äkillisestä muutoksesta. Se siitä iltakävelystä sitten. Niin tyypillistä... Istuessani päiväsaikaan kirjoittamassa blogia ulkona paistoi aurinko...

Päästyäni majapaikkaani ajattelin, että nyt istun alas chättäämään vähän miehen kanssa ja palaan Bourtzille vasta myöhemmin. Olinhan syönyt tosi myöhäisen lounaan eikä minun juuri nyt tehnyt mieli maistella lisää ruokaa. Jotain minun kuitenkin teki mieli... nimittäin kahvia. Katsoin ulos ja havaitsin sateen tauonneen. Päätin kipaista kulman takana sijaitsevaan leipomoon hakemaan latten.

Astuessani leipomosta höyryävä kahvimuki kädessäni, ulkona vaikutti kirkastuneen. Hmm, entäs jos kuitenkin tekisin pienen kävelyn vanhaan kaupunkiin, ajattelin. Tuosta leipomon nurkalta lähtee katu jota en ole vielä kävellyt, käyn tsekkaamassa minne se johtaa. Minulla oli jalassa vain rantasandaalit, jotka eivät tietenkään ole mikään fiksuin valinta kävelylle, mutta tämä olisi vain ihan nopea, pieni lenkki...

Lähdin katua ylöspäin. Ahaa, täältä pääsee Megali Ammoksen rannalle...! Ja täällä on näköjään kunnon gyros-ruokala-keskittymä... Entäs jos käännyn tästä, minnekäs tästä pääsee..? Varmaan sinne kirkolle jonka ohitin eilen. Taidan kävellä sinne, sehän on ihan lähellä. Ja niin olin yhtäkkiä suuntaamassa kahveineni ihan toiseen suuntaan kuin takaisin kämpille, jossa kone oli jäänyt odottamaan chat-hetkeä Mr. Karkkipäivän kanssa.

En ollut vielä kirkolla kun näin pilvet. Harmaa kuuro ilmestyi Megalo Ammoksen suunnasta kuin tyhjästä. Sade yhytti minut niin nopeasti että en ehtinyt muuta kuin syöksyä lähimmän puun alle. Ja sitten satoi. Todellakin satoi, klassista "kuin ämpäristä kaataen" ilmaisua käyttäen. Seisoin kahveineni puun alla ainakin 25 minuuttia. Mietin, luovuttaisinko ja lähtisin suihkun läpi kotiin. Ei, taivaalla näkyi kuitenkin jo kirkkaita kohtia. Kyllä tämä kohta taukoaa, kuuroja tulee ja menee.

Sitten sade tosiaankin taukosi, yhtä  äkillisesti kuin oli alkanutkin. No, kai tässä nyt voi vielä vähän kävellä kun olen jo melkein kirkolla, ajattelin. Olen istunut koko päivän sisällä koneen ääressä, kivempi viettää päivän viimeiset valoisat hetket ulkona kuin palata taas sisälle. Ja ei se sade nyt varmaan ihan heti taas palaa.

Jatkoin kävelyä. Löysin itseni uusilta aukioilta ja toinen toistaan viehättävämmiltä kaduilta ja kujilta. Rakastan vanhojen kaupunkien alueita. Ei voi olla tunnelmallisempaa kuin pienet, kapeat mukulakiviset sokkelot joiden kulmien takaa aukeaa milloin vanha kirkko, milloin kuvauksellinen portaikko, milloin pikkuinen, muutamasta pöydästä koostuva taverna.

Katosin eilen illalla iloisesti tällaiseen labyrinttiin Skiathos Townin vanhassa kaupungissa. Kahvi oli juotu jo aikoja sitten ja kello kävi kahdeksaa. Sitten se alkoi taas. Sade. Yhtä odottamatta. Joku Skiathoksen yllä kaatoi jälleen suuren sangollisen enkä voinut muuta kuin painautua lähimmän talon seinää vasten, pienen räystään alle.

Vettä tuli sellaisella voimalla että olisin kastunut läpimäräksi arviolta 10 sekunnissa jos olisin irrottautunut paikaltani. Minuutit kuluivat. Minua alkoi paleltaa. Katselin märkiä jalkojani varvassandaaleissa. Ei samperi. Tajusin olleeni ulkona jo toista tuntia - märissä sandaaleissa kulkien. Kylmetä jalkasi ja hankit nopeimman tiketin vilustumiseen.

Odotin ja odotin. Sade ei laantunut. Laitoin miehelle viestiä. "Moi, ehditkö soittaa? Ei ole hätä". Sieltä tuli vastaus: "Soitan myöhemmin, olen juuri menossa saunaan."

Saunaan. Eipä tiennyt mies miten kovasti olisin itsekin sillä hetkellä kaivannut lämpimille lauteille.

Sade ei enää tauonnut kokonaan, ja lopulta lähdin tihkun läpi liukastellen kotia kohti. Manasin sandaaleitani ja pelkäsin joka askeleella että nyt tulee lento. No hei - minunhan piti vain hakea se kahvi..! Valkoiset kivet ovat muuten pahimpia, oletteko huomanneet? Niitä kannattaa todella varoa sateella.

Kun pääsin domatialleni (kaatumatta - kuin ihmeen kaupalla!), olin niin märkä ja kylmissäni että tärisin. Kuumaan suihkuun ja kuivat vaatteet päälle. Rinnassa tuntui se tietty polttelu mikä usein varoittaa vilustumisesta. Saamarin saamari jos mä nyt oikeasti onnistuin vilustuttamaan itseni.

Tajusin, että olin kokonaan unohtanut Bourtzin ja ruokafestivaalin. Kello oli yhdeksän. Melkein lysähdin kasaan, eih...! Mä niin halusin sinne maisteluun...!

Katsoin ulos. Siellä satoi edelleen. Nyt ei auttaisi kuin ouzo-lääkitys.

15 minuuttia myöhemmin kaikki oli hyvin. Olin tyhjentänyt ouzo-lasillisen ja lämpö alkoi palata sormiin. 30 minuuttia myöhemmin edessäni oli suuri lautasellinen höyryävän kuumaa tomaattikeittoa ja kaikki oli vielä paremmin.

Puolen yön aikaan Mr. Karkkipäivä tapasi chatissa hyväntuulisen emännän. Olin löytänyt uuden suosikkitavernan ja kuvailin vuolaasti samettista keittoani ja suussa sulavaa munakoisopaistosta. Ruokafestivaalille en päässyt ja vaatteiden kuivuminen vie pitkään, mutta päivä oli sittenkin ihan onnistunut! :)

Eräs lukija toivoi postausta käsimatkatavaralla matkustuksesta ja siitä, mitä oikein pakkaan. Muutama muukin on joissain aiemmissa kommenteissa osoittanut uteliaisuutta matkatavaroitani kohtaan.

Siispä... tänään juttua 10 kilon tavaralla reissauksesta ja matkalaukkuni sisällöstä. :) Olkaa hyvä!

Viikonloppureissu käsimatkatavaralla ei liene homma eikä mikään kenellekään, mutta minun Kreikan matkani kestävät useita viikkoja. Tällä kertaa seitsemän viikkoa.

Toiset hämmästelevät pikkuruista matkalaukkuani ja ihmettelevät miten voin pärjätä niin vähällä melkein kaksi kuukautta. Minusta taas tuntuu että saan laukkuun yllättävän paljon tavaraa ja pärjäisin varmasti vähemmälläkin.

Kuvassa oikealla on Samsoniten lentolaukkuni ja oikealla "reissukassi". Reissukassi on paikan päältä ostettu halpis extralaukku jossa kulkee kaikki se, jonka joudun reissun aikana ostamaan (kuten lisäkosmetiikka ja ruoka-aineita) sekä kylmän ilman vaatteet, jotka olivat päälläni maahan saapuessa, kuten päällystakki ja neulepusero. Yhden ison reissukassin hankinta helpottaa liikkumista merkittävästi - ei tarvitse kantaa montaa eri nyssykkää ja kassia lentolaukun lisäksi.

.

MITÄ KANNATTAA MUISTAA KÄSIMATKATAVARALLA MATKUSTAESSA?

* Nesteitä vain sen verran että mahtuvat 1 litran vetoiseen läpinäkyvään pussiin, yksittäinen pakkaus saa sisältää korkeintaa 100 ml nestettä.

* Jätä kotiin kynsisakset ja aerosolit. Mitään teräviä, aseeksi luettavia esineitä tai ponneainetta sisältävää ei saa kuljettaa matkustamossa. Edit. Asiaan perehtyneen lukijan mukaan aerosolituotteitakin saa ottaa matkustamoon, kunhan ovat max 100 ml:n pakkauksissa. Kuulema myös sakset, kunhan terä on alle 6 cm. Joka päivä oppii uutta! :)

* Useimmilla lentoyhtiöillä, ainakin ns. halpalentoyhtiöillä, käsimatkatavaran painoraja on 10 kg. Riippuu lentöyhtiön käytännöstä ja check-in- henkilökunnan virkainnokkuudesta, punnitsevatko he matkatavarasi. Useimmiten tavaraa ei punnita, mutta en suosittele ottamaan riskejä. Mikäli laukkusi punnitaan ja siinä on ylikiloja, joudut joko jättämään nämä kilot kentälle tai keksimään keinon pakata extrakama ruumaan jolloin maksat myös ruumaan menevän tavaran lisämaksun.

Myös laukun muoto on tärkeä. Esimerkiksi Ryanairin sallittu koko on 55 cm x 40 cm x 20 cm. Reppua on kokemukseni mukaan käytännössä mahdoton saada pakattua niin, että se ei pullistuisi yli 20 senttiä. Siksi olen itse luopunut repusta käsimatkatavarana ja käytän sallittuihin mittoihin sopivaa lentolaukkua. Eipähän tarvitse jännittää portilla joka kerta että ottaako ne mun repun syyniin vai ei... Olen todistanut monesti tapauksia joissa liian kookas reppu on vedetty jonosta sivuun.

Tässä kuvassa on kaikki matkavaatteeni päällystakkia ja neuletakkia lukuunottamatta.

Jos mietitte mitkä nuo hanskat on, niin ne on mun kuminauhajumppaa varten. :) Viime syksyn reissuun ostamani jumppanauhan käsikahvat irtosivat, ja nyt on pakko käyttää hanskoja mikäli haluaa välttää ihon rikki hiertymisen kuminauhaa käyttäessä.

Tällä kertaa sain mahdutettua mukaan peräti neljät kengät (tai no, varvassandaaleita ei ehkä kengiksi voi kutsua...)

Yleensä saan mahtumaan mukaan vain kahdet kengät. Miksi nyt enemmän?

Kaikki riippuu lentoyhtiöstä. :) Lennän melkein aina Ryanairilla, joka sallii käsimatkatavaraksi kirjaimellisesti yhden ainoan tavaran = laukun, kädessä tai olkapäällä ei saa olla mitään muuta laukun tapaistakaan tai edes kameraa matkustamoon tullessa. Näin ollen Ryanilla reissatessa myös käsilaukun ja kameran on mahduttava Samsoniteen.

Tällä kertaa lensin Norwegianilla, joka sallii varsinaisen käsimatkatavaralaukun lisäksi yhden henkilökohtaisen tavaran, esimerkiksi käsilaukun tai läppärin. Tämä tuo suurensuuren lisäedun matkatavaran suhteen! :) Koska voin kantaa kameran käsilaukussa ja käsilaukun olkapäällä, jää matkalaukkuun tilaa jollekin muulle! Kuten tällä kertaa kengille. :)

Edit. Huraa, lukijoilla oli kertoa minulle suuri ilouutinen; Ryanairin käytäntö on muuttunut ja nykyään hekin sallivat yhden henkilökohtaisen tavaran käsimatkatavaran lisäksi. Muutos on ilmeisesti tapahtunut hiljattain, ainakin viime marraskuussa oli vielä tuo yhden laukun sääntö. Oijjoi miten meidän halpismatkustajien oloja helpotetaankaan..! ^_^ Edit 2. Selvisi, että tuo uudistus on tapahtunut juuri mun viimeisen Ryanair-reissun jälkeen, eli marraskuun lopussa 2013..! ;)

Pitkähihaiset paidat, 3 kpl.

Lyhythihaiset/hihattomat paidat, 7 kpl.

Ranta"mekot", 3 kpl.

Tämä oli selvästi liioittelua, yksikin olisi riittänyt. :D Mutta nämä ovat niin heppoista materiaalia että yksi mekko vie alle nyrkin kokoisen tilan matkalaukussa. Mä tykästyin noihin ja siksi haalin 3 eri väristä... :P

Nämä ovat myös kivoja yleishengailuvaatteita vaikkapa kämpillä, hikitahmaisena on mukava pitää päällä tällaisia ohuita ja löysiä vaatteita.

(Kuva Skiathoksen majapaikkani takapihalta.)

"Bilepaita". Hehheh, ihan kuin mä nyt reissuissa koskaan mitenkään hurjasti bilettäisin, tuskin koskaan :D Mutta yksi tällainen "baaritoppi" on kiva olla mukana kaiken varalta. Tämä kaveri on ollut mulla sellaiset 10 vuotta ja aina se seuraa mukana kaikilla matkoilla.... ^_^

Minulle hyvin poikkeavasti, intouduin Ateenassa peräti vaateshoppailemaan kahden paidan verran. (Liekö myös taannoinen stailaus vaikuttanut siihen että olen viime viikkoina kuljeskellut huomattavasti suuremmalla kiinnostuksella vaatekaupoissa...)

Huomasin kaipaavani kaupunkiolosuhteissa päälle jotain enemmän t-paitamaista vaatetta (kaikki mukaan tulleet lyhythihaiset on käytännössä toppeja), ja löysin Bershkasta vitosella tuollaisen kivan sinapin värisen t-paidan.

Musta paita on Mangosta. Aina on tarvetta noille "vähän siistimmille" paidoille, esimerkiksi ravintolaillalliselle menen reissuolosuhteissakin mieluummin jossain muussa vaatteessa kuin ihoon liimautuneessa topissa.

Pitkälahkeiset housut, 2 kpl.

Shortsit, 2kpl. Hame, 1 kpl.

Bikinit - yläosa 2 kpl, alaosa 1 kpl. Toinen alaosakin toki olisi mahtunut laukkuun ja painorajoihin, siitä ei ole kyse :D, mutta ostaessani biksuja Åhlensilta noihin toisiin ei enää ollut alaosia mun koossa. Olen yrittänyt täältä löytää jotkut niihin sopivat mustavalkoraidalliset (toiset on sinivalkoiset), mutta vielä ei ole tärpännyt.

Ranta"pyyhe"/alunen.

Oikealle pyyhkeelle ei ole tilaa. Tai onhan niitä tosi pieneen tilaan meneviä,erityismateriaalista valmistettuja retkipyyhkeitä, mutta mitäpä minä sellaisella, kun majapaikoissa on kuitenkin aina pyyhkeet. Järkevämpää antaa pyyhkeen tila jollekin muulle tarpeellisemmalle tavaralle. :)

Matkakosmeetiikka (josta lisää myöhemmin omassa postauksessaan), jaettuna kahteen pussiin; nestemäiset ja ei-nestemäiset. Tässä kuvassa pussien sisältö on jo iloisesti sekaisin.

Jumppakuminauha, laastareita, aurinkovitamiineja, xylitol-purkkaa, mausteita ja pesupulveria.

Mausteita toki voisi ostaa paikan päältäkin, mutta mä koen helpoksi kuljettaa niitä tuollaisessa pikkuboksissa (mikä meillä on aina vaelluksillakin), ja boksin mukana tulivat samalla edellisen retken maustejämätkin. :)

Ai  miksi ylipäänsä mausteita? Koska pyrin taloudellisista syistä tekemään suuren osan ruoasta reissussa itse.

Laturit.

Olka- ja vyötärölaukku.

Kuten eilisessä postauksessa kerroin, tuo vyötärölaukku on vallan mainio väline hikisissä olosuhteissa matkustaessa. Täällä, missä joutuu koko ajan rasvaamaan itseään ja iho on tahmea suunnilleen kellon ympäri, on ällöttävää kantaa olkapään yli menevää laukkua. Tai minusta ainakin on ällöttävää kun hihna hiertyy tahmeaa ihoa vasten. Mietin jo viime syksyn reissussa että mun on hankittava joku vyötäröllä kannettava laukkusysteemi joka ei koske paljaaseen ihoon, ja kappas vain, Joulupukki kuuli toiveeni :)

Kotiolojen tyyliini tällainen laukku ei sovi, mutta tänne aivan täydellisesti. :)

Tältä laukku näyttää täyteen pakattuna!

Siellä ovat kaikki postauksessa esitellyt tavarat lukuunottamatta lennon aikana päällä pitämiäni vaatteita eli 1 kpl farkut, 1 kpl toppi, 1 kpl pitkähihainen paita, kengät sekä 2 x takki. Kyllä, minulla on kaksi takkia mukana - toinen ohuempi jota voin käyttää täällä iltojen mahdollisesti viiletessä ja toinen, joka taas soveltuu Suomen säähän palatessani kotiin lokakuun lopussa. Pakatessa on myös ajateltava paluusään olosuhteita... ;)

Näine sisältöineen laukku painoi 9,95 kg. Siihen 500 grammaan saan toivon mukaan mahtumaan Ateenasta ostamani kaksi paitaa. :) Haha, joo, matematiikka ei todellakaan ole mun vahvuus! ^_^

"Reissukassissa" on väljää. Sitten kun siirryn keittiöllisiin majapaikkoihin (Skiathokselta en sellaista saanut tarpeeksi edullisesti), laukku täyttyy vielä pikakahvilla, ruokaöljyllä ja kaiken maailman muilla pidempään kestävillä ruokahärpäkkeillä jotka kulkevat mukana saarelta toiselle.

Reissukassi sisältöineen jää luonnollisestikin Kreikkaan. Jätän sen ystävieni Miltonin ja Saivan luokse jossa se odottaa taas seuraavaa Kreikan vierailuani. :) Harmittaa kun en keksinyt tätä jo viime syksynä vaan dumppasin silloin ostamani reissukassin roskiin. Yli jääneet kosmetiikat sentään annoin Saivalle.

Huh, tulipas taas pitkä postaus! Innostuin aiheesta niin että olen kuluttanut postauksen parissa vaikka kuinka monta tuntia (alati katkeilevan nettiyhteyden kanssa taistellen) keskellä kauneinta päivää. :) Jospas nyt suuntaisin Skiathos Townin vanhan kaupungin kujille hakeutumaan myöhäiselle lounaalle. (Juttua kirjoittaessa sammutin vatsan pahimman lounasmurinan milläs muulla kuin kreikkalaisella jogurtilla ;)) Täällä on tänään myös Sporadien tunnetuimpien kokkien järjestämä ruokatapahtuma maisteluineen, voitte uskoa että meitsi on siellä! :)

Olen saapunut Skiathokselle.

Nyt ei tee juuri muuta mieli kertoa kuin

a) Skiathos on nätti ja juuri sellainen kuin odotinkin - tuttua ja takuuvarmaa saari-idylliä maustettuna pakettiturismilla.

b) En pysty lopettamaan raapimista. Tämä kesä (mullehan kesä jatkuu edelleen :p) on näköjään Hyttysten Oma.

Olen kahtena viime yönä kokenut jotain läheisesti sen kaltaista kuin mieheni heinäkuussa Kevolla, eivätkä hulluuden ajatukset ole olleet kaukana. En pysty sanomaan kumpi on pahempi, hiki vai kutiavat, jatkuvasti lisääntyvät paukamat. Viime yön sleep-count? Olisiko jossain 25 minuutin kieppeillä. En ole koskaan, koskaan aiemmin törmännyt Ateenassa hyttysiin. Nyt olen. Kuumuus sentään on tuttua.

Itselaukaisimella otettu selfie voi olla tämän näköinen.

(Ja joo! Minulla on "vyötärölaukku"! :) I'm so 1991...! Voin kertoa että ilahduin suuresti kun sain kyseisen laukun joululahjaksi sisareltani - se ei sitäpaitsi ole mikä tahansa vyötärölaukku vaan sisareni argentiinalaisen artesaaniystävän tekemä sellainen...! Tämän tyyppinen laukku on parhautta hikitahmaolosuhteissa - jo viime syksynä manasin aurinkovoiteista olkapäätä vasten hikisenä roikkuvaa olkalaukkuani. Suosittelen muillekin vastaaviin olosuhteisiin :))

P.S. Minua on purtu varmasti viiteen paikkaan tätä juttua kirjoittaessani. Pakenen tavernaan just nyt.