Olen Mykonoksella.
Ja niin on muutama muukin.
Skyros oli niin autio että siellä melkein kaikui, Folegandroksella oltiin sulkemassa hotelleja ja valmistautumassa talveen.
Toisilla saarilla kausi jatkuu marras-joulukuulle. Mykonos on yksi niistä. Täällä riittää porukkaa niin että kaduilla on tungosta. Niinkuin Santorinillakin. Japanilaisia pilvin pimein kuvaamassa kuuluisia tuulimyllyjä. Paljon amerikkalaisia. Ja ihan kaikkia muitakin kansalaisuuksia.
Nyt on sunnuntai. "No matter. Partyparty. Everyday." Sanoi vuokrahuoneeni omistaja.
Illan kysymys kuuluukin...
To Skandinavian, or not to Skandinavian? :D
Tällä kertaa kyseessä ei ole mikään kreikkalaistuneen ruåtsalaisen pitämä pohjoismaalaisten pakettimatkalaisten oma jorausmesta, vaan yksi saaren rakastetuimpia ja pitkäikäisimpiä bilepaikkoja. Vuodesta 1978... Siellä käyvät kaikki. Myös minä vuonna 2001, vai mikä se vuosi nyt sitten olikaan kun kävin Syroksella.
Mykonoksen ensivierailuuni liittyy pieni hauska tarina. Minun piti tulla saarelle vain päiväretkelle Syrokselta, käymään kuuluisilla biitseillä. Olin pakannut mukaan vain rantakassin ja minulla oli jalassa flipflopit. Päällä minulla oli bikini, pieni rantahame ja toppi.
No, en mä sitten päässytkään takaisin Syrokselle. Päivän aikana nousi hirveä tuuli (mikä on Kykladeilla erittäin yleistä, saariryhmä tunnetaan Kreikan tuulisimpana), eikä laivani lähtenyt. Mikään laiva ei lähtenyt sinä iltana Mykonokselta.
Tilanteessa olisi voinut käydä ikävästikin. Minulla ei nimittäin ollut mukana rahaakaan, muuta kuin päivän ruokailuja varten. Ja illansuussa niistä ei enää montaa drachmaa ollut jäljellä. Mutta, taas minulla oli käynyt satumainen tuuri. Olin tavannut aamulla laivassa amerikkalaisen Jessican, joka oli reissussa yksinään ja menossa Mykonokselle muutamaksi päiväksi. Päädyimme hengaamaan päivän yhdessä, ja kun illalla selvisi, etten päässytkään palaamaan Syrokselle, ojensi Jessica auttavan kätensä. Sain yöpyä hänen hotellihuoneessaan, jossa en tosin montaa tuntia lopulta silmääni ummistanut, sillä vietimme yön Mykonoksen baareissa ja tanssilattioilla. Minä bikinissäni...!! Sain sentään lainata Jessicalta kengät, rantasandaaleissa ei olisi ollut klubeihin asiaa. Mutta rantahamosessa ja topissa kyllä, näköjään. :) Yö on yksi hauskimpia ja mieleenpainuvimpia kaikilta reissuiltani.
Ihan jo tuolle muistolle pitäisi käydä ottamassa yksi Skandinavianissa! ;)
No niin, en mä sitten eilen saanutkaan tätä postattua. Koska en enää palannut kämpille ennen puoltayötä. Ei oikeasti ole montaakaan raivostuttavampaa asiaa kuin tekniikan *ittuilu kun yrität saada jotain valmiiksi. Bloggaajat ainakin voivat varmasti samaistua tähän 100-prosenttisesti - istut innoissasi käsittelemään kuvia ja kirjoittamaan ja odotat vain että kohta tää on valmis ja pääsee jakamaan tämän..! Ja sitten Computer says no.
Teki kyllä hyvää päästä eilen ulos tynkäpostauksen jälkeen, olin ihan ylikierroksilla ja lounaskin oli unohtunut koneen kanssa taistellessa. Menin suoraa tietä syömään ja tilausta tehdessä tajusin että kello oli jo 17 - vaivaiset 8 tuntia aamupalasta. Melkein tärisin kun oli niin nälkä. (Sori, nää ei liity mitenkään postauksen varsinaiseen aiheeseen, kunhan vain puran taas pään sisältöä tähän alkuun...)
Ruoan jälkeen lähdin kävelylle Ano Syrosiin. Kävelin siellä pimeän tuloon saakka. Ai että teki hyvää tuulettua. Loppuillan vietin elokuvafestivaalilla. Tällä kertaa filmit eivät olleet ihan niin ahdistavia kuin muutamat aiemmat, lukuunottamatta illan viimeistä, jonka väkivaltaisuus veti jälleen mykäksi. Kolmen päivän festivaalikokemuksen perusteella voisi vaivatta vetää sen johtopäätöksen, että aikuisten animaatiofilmimaailmassa ei kerrota kauniita ja iloisia tarinoita.
Mutta nyt: kauniiseen ja iloiseen kosmetiikan maailmaan :)
Kun ollaan suuremmassa kaupungissa, on kosmetiikkatarjontaakin taas vähän enemmän. Rakastan kosmetiikkaliikkeissä haahuilua. Työ liikkeessä ei mitenkään vähentänyt tätä viehtymystä, enkä koskaan väsy niiden kotoisten Sokosten ja Stockmannienkaan kosmehyllyjen hiplailuun.
Otin perjantain päiväkävelyn teemaksi kosmetiikkaliikkeet. Seuraavassa esittelyssä Ermoupolin kosmetiikkatarjontaa.
Ermoupolin pääostoskadun, Stamatiou Proioun varrelta bongasin erityisen viehättävän, retrohenkeen somistetun apteekin näyteikkunan. Ihana!
Apteekit muodostavat Ermoupolinkin kokoisessa kaupungissa sen suurimman kosmetiikan myyntiväylän. Kreikkalaiset ovat tottuneet ostamaan peruskosmetiikkansa sieltä. Esimerkiksi Korresia ja Apivitaa saa vain apteekeista, poikkeuksena Ateena (ja varmaan Thessaloniki, Kreikan toiseksi suurin kaupunki), jossa ko. merkit löytyvät edudstettuina myös tavarataloista ja Hondos Centeristä.
Protopapadakhi-kadulta löytyi tyylikkään näköinen Dust + Cream -liike. Ulkoa olisin päätellyt valikoimaa erilaiseksi, mutta sisältä löytyi halpiksen oloisia, vähemmän tunnettuja meikkimerkkejä. Nuo ihanat My Little Pony -värimaailman eyelinerit houkuttivat kovasti.... Vain 2,50€. :) Muuten olisin varmaan ostanutkin, mutta kämmenselkään tekemäni swatchit eivät kuivuneet koko liikkeessä viettämäni 15 minuutin aikana. Voi siis arvata miten hienosti ne pysyisivät luomilla....
Liila + keltainen -yhdistelmä olisi kyllä ollut niin makea....
Pääkadulta, läheltä retroapteekkia, löytyi liike nimeltä Glossy. Tämä myymälä oli niin ulkoa kuin sisältä todella halvan näköinen, sisustukseen oli panostettu tasan sen verran että liiketilaan oli tuotu hyllyt ja kassatiski. :P Näyteikkunastakin saattoi toki päätellä jotain... Esteettinen silmäni hämmästelee aina tällaisia kohtaamisia. Minulle täysin tuntemattomien merkkien joukosta löytyi sentään China Glazen kynsilakkoja. :)
Oletteko muuten koskaan ostaneet ulkomailta noita feikkituoksuja? (Suomessa en ole niitä nähnyt... Suomessa ei tosin oikein ole sen tyyppisiä liikkeitäkään mistä feikkituoksuja voisi kuvitella löytävänsä. Ehkä jotain markkinakojuja lukuunottamatta.) Tuoksuttelin liikkeessä muutamia ja kyllähän ne aika hyvin on kopsattu. On tietysti asia erikseen millaisiksi nuo muuttuvat iholla.... Yksi nuuhkuttelemani oli suursuosikkini Diorin Hypnotic Poison, erittäin hyvin kopsattu. (Eilen illalla elokuvafestivaalilla muuten tunsin teatterin hämärässä Hypnotic Poisonin tuoksun leijailevan joltain penkkiriviltä...)
Myyjä esitteli minulle innostuneesti muutamaa kreikkalaista kosmetiikkasarjaa, Yellow Rosea ja Venus Secretsiä. Kumpikin vaikutti pakkaustensa perusteella halpatuotannolta (muovikin niin ohutta että pullot ihan lommolla), mutta Venus Secretsillä on yllättäen oma nettikauppa joka toimittaa muualle maailmaankin.
Premium Natural Products, kertoo Venus Secretsin esite. No mineral oil. No, kääntelin tietysti purkkeja, on ihan ammattitauti katsoa aina ensimmäiseksi inciä. (Henkilökunta tarkkaili toimintaani selvästi ihmetellen...) Veden jälkeen seuraavana paraffinum liquidum. Lähes joka tuotteessa.... Ilmeisesti tuote-esitteiden väsääjät luottavat siihen, ettei kukaan osaa lukea incejä. Voi morjens. "Only natural ingredients", myyjä vakuutti. Katsoin häntä enkä viitsinyt sanoa mitään. Tuskin nainen itsekään ainesosalistoista mitään ymmärtää. Vai minkähänlainen keskustelu meillä olisi syntynyt parafiiniöljyn ympärille? :)
Ermoupolin rantakadulta löytyy se Suurin ja Kaunein, Kreikan oma "Sephora/Kicks", eli Hondos Center. Täältä löytyvät kaikki tunnetut merkit niin selektiiviseltä kuin edullisemmaltakin puolelta. Hondos Centereitä on kaikissa vähänkään suuremmissa kaupungeissa ympäri Kreikkaa.
Oli pakko tsekata Diorin viisikoiden hinta. 52 euroa ja rapiat...! (Tosin tässä oli joku pieni prosenttialennus, Hondoksella on käytännössä koko ajan meneillään jotain alennuspromootioita.) Taidan kuitenkin odottaa vielä Ateenan lentokentälle... Sieltä, oi sieltä olisi tarkoitus kotiuttaa joku niistä uusista kaunokaisista.... :)
Protopapadakhi-kadulta löysin apteekin, jonka Korres- ja Apivita -valikoima vaikutti laajimmalta. (Etsin sellaista apteekkia jotta saisin parhaimmat kuvat ^_^)
Oikean alakulman kuvassa muuten FrezyDerm, jälleen yksi kreikkalainen sarja. Tämä on enemmänkin Avénen ja La Roche-Posayn tyylinen, erilaisiin iho-ongelmiin erikoistunut apteekkisarja. Värikkäät Korresit ja Apivitat edustavat toista kosmetiikkamaailmaa - ylipäänsä on hassua että ne ovat apteekkisarjoja. Kiitos näiden, Kreikassa apteekkien yleisilme onkin värikkäämpi kuin meillä päin.
Juttelin pitkään apteekin myyjän (vai pitäisiköhän häntä kutsua farmaseutiksi..?) kanssa Korresista ja Apivitasta ja kreikkalaisesta kosmetiikasta ylipäänsä. Täältä kuulin taas saman vastauksen; "Apivita on parempi kuin Korres". "More natural", myyjä lisäsi jostain syystä. Mariannakin tuntuu olevan siinä uskossa, että Apivita olisi luonnollisempi kuin Korres. Kuitenkin incit kertovat toista, samoin purkkien kyljissä ilmoitetut luonnollisuusprosentit (kumpikin merkki ilmoittaa tuotteissaan luonnolisten ainesosien pitoisuuden), joita sentään tavalliset kuluttajatkin ymmärtävät. Jotenkin Apivita on silti onnistunut markkinoimaan itsensä luonnollisempana kuin kilpailija.
Myyjä nosti esiin seikan, joka erottaa Korresin Apitivasta. Värikosmetiikka. Apivitalla ei ole meikkejä. Ehkä tämänkin vuoksi Korresin on ollut helpompi saavuttaa kansainvälinen menestys, sillä on tarjota kokonaisvaltaisempi paketti. Tai kenties Apivita ei edes halua laajentua ulkomaille samalla volyymilla kuin Korres..? Mä vain jatkan näiden merkkien välisen kilpailutilanteen pohtimista... :D
Oli miten oli, minua itseäni Korresin (vasemmalla) graafinen ilme ja pakkaus-design miellyttää paljon enemmän kuin Apivitan (oikealla).
Jos pitäisi ostaa pelkkien pakkausten perusteella, valitsisin ilman muuta Korresin.
Niinkuin perjantaina taas teinkin. :)
Suihkugeelini ja vartalovoiteeni korisevat viimeisillään, ja oli aika ostaa uudet. Päädyin Päärynä-Bergamotin sijaan lopulta Santorini Vineen, tässä on jotain jännän persoonallista. Ja nuo pakkaukset... Kyllä minuun vain uppoaa. Niin kauniit. Täydellinen Santorini-fiilis.
Apteekin myyjä kertoi, että ulkomaiset "Korres-turistit" ovat heille perusasiakaskuntaa. :D Korres on Kreikassa niin halpaa että sarjan ulkomaiset fanit riehaantuvat täällä totaalisesti ja palaavat kotiin kassit täynnä purkkeja. Ja onhan teiltä lukijoiltakin tullut vastaavia kommentteja... :)
Vahdin vaihto... :) Tuntuu muuten hullulta että ihoni on imaissut sisäänsä koko tuon tuubin - 2oo milliä voidetta viidessä viikossa. Kotioloissa 200 ml:n kropparasva kestää mulla runsaat kolme-neljä kuukautta.
Kuivaihoiset saavat ostaa useammin uusia voiteita... ;)
Sain apteekista myös läjän näytteitä. Apivitan silmänympärysvoidenäytteet tulivat juuri sopivasti tarpeeseen, Kiehl'sin matkasilmänympärysvoiteeni vetää sekin viimeisiään. Noilla näytteillä pärjään loppumatkan.
Voi sitä onnea kun saa korkata uudet Santorini Vinet.... :) Täällä kosmetiikkailo on niin erilaista kuin kotona ^_^
NYT mulla menee hermot niin totaalisesti että revin täällä hiuksiani - ja laitan nyt ulos - jos vain tää kone mitenkään suostuu, päivän postauksesta puolikkaan, koska loppua en saa näköjään kirjoitettua tällä menolla ennen auringonlaskua. Kone hitailee niin että tässä on jo mennyt puoli päivää kuvien käsittelyyn ja yksinkertaisen tekstin tuottamiseen - aargh tuo hemmetin pieni "rantapallo" tuossa vain pyörii näytöllä keskeyttäen tämänkin lauseen kirjoituksen "annakunmänytmietin-mietin-mietin-mietin"..... Taitaa olla paras luovuttaa ja vetää kone sammuksiin.
Tarkoitus oli kirjoittaa pieni esittely Syroksesta sekä kuvakertomus kaupungin kosmetiikkaostosmahdollisuuksista sekä eilisistä kosmetiikkahankinnoistani, mutta jälkimmäinen osuus jää iltaan. Jos kone silloin suostuu taas yhteistyöhön.
Tässä siis alkupätkä:
Nykyinen sijaintini ei olekaan mikään pieni kylä. Syroksen pääkaupunki Ermoupolis on koko Kykladien pääkaupunki ja täällä asuu 18 000 ihmistä. 17 300 enemmän kuin Folegandroksella ;) Ermoupolissa sijaitsee myös yksi harvoista saarilla sijaitsevista yliopistoista, Egean University. Sen myötä kaupungissa on eloisa opiskelijatunnelma.
Olen vieraillut Syroksella kerran aiemmin, vuonna 2001 (jos ihan oikein muistan – no, yli 10 vuotta sitten kuitenkin). Tällä vierailulla muuten tutustuin ensimmäisen kerran domatiamajoitukseen :) Nyt oli aika jälleennäkemiselle.
Uusklassiseen tyyliin rakennettu Ermoupoli on tyyliltään kuin ihastuttavan Symin Yialosen isosisko.
Täällä ei ole kapeita labyrinttikujia vaan kadut ovat leveitä ja suoria. Lukuunottamatta yläkaupungissa sijaitsevaa, keskiaikaista Ano Syrosin kaupunginosaa, joka hallinnollisesti on oma kuntansa mutta käytännössä osa Ermoupolia.
Ermoupolin tunnusomainen “Twin Peaks” – vasemman kukkulan muodostaa Ano Syros ja oikealla on Vrondadho, jonka laella kohoaa Anastasiksen komea kirkko.
Ermoupolis ei ehkäpä ole se paras kohde liikuntarajoitteisille, puolet amfiteatterimaisesti levittäytyvästä kaupungista on nimittäin pitkiä ja korkeita porraskatuja.
Täällä on muuten parhaillaan menossa kansainvälinen animaatioelokuvafestivaali AnimaSyros, jonka esityksiin on ilmainen sisäänpääsy. Festivaalin tapahtumapaikkana on Ermoupolin historiallinen Apollon-teatteri, varsin komea settinki elokuvien katseluun.
Aika kipeitä maailmoja noilla animaatioelokuvien tekijöillä kyllä... Materiaalihan ei siis todellakaan ole mitään Disneytä. ;)
Torstaina menin myöhäisillan International Competition Programme -näytökseen. Ensimmäisessä elokuvassa anonyymit miehet panivat raajattomia, päättömiä naisia sairaalassa yrittäen saattaa heidät raskaiksi. Toisessa, Tim Burton goes very disturbed -henkisessä filmissä isä ja poika olivat villikoirien saartamana pienessä talossa hylätyssä kylässä. Isä putosi katolta ja koirat söivät hänet välittömästi. Yhdellä koirista oli naisen kasvot. Hän kiipesi sisälle taloon, raiskasi pojan ja palasi myöhemmin synnyttämään tälle lapsen - samalla kun pojan oma, kesy koira repi naiskasvoisen villikoiran kappaleiksi.
Kauniita unia sitten vain. Palasin kämpille vähän eriskummallisissa tunnelmissa.
Eilen menin päivänäytökseen, arvellen että päivällä varmaan esitetään "harmittomampia" pätkiä. Viereeni istuivat nuori, ehkäpä 7-vuotias poika ja mies, joka ikänsä puolesta oli varmaankin pojan isoisänsä. Elokuva kertoi tanskalaisesta papista joka taisteli kylänsä alkoholismia vastaan. Poika kommentoi elokuvan aikana hätääntyneeseen sävyyn isoisälleen. Siinä vaiheessa kun filmin mielipuolinen lääkäri suoritti papin menehtyneelle isälle ruumiinavausta ja joi verta ruumiin nenästä, poika alkoi itkeä.
Kuka älypää tuo lapsen katsomaan aikuisille suunnattua animaatiofilmiä? Taisi ukki luulla piirrettyjä vähän toisenlaiseksi...
* * *
Illalla sitten uusi yritys kosmetiikkaosuudella....
