Ja sitten vihdoin matkakosmetiikan pariin..! :)

Jaoin jutun kahteen osaan kun siitä tuli niin pitkä.

Tässä pussukassa on kaikki nestemäinen matkakosmetiikkani. Ei-nestemäisiä ei paljon olekaan; muutama meikkituote sekä kiinteä shampoo.

Litran pussiin saa lopulta mahtumaan yllättävän paljon kun tekee fiksuja pakkausvalintoja – eli mahdollisimman litteitä pakkauksia. Kauppojen matkakokoiset kosmetiikkapurkit ovat valitettavasti melkein aina sylinterin muotoisia, ja tämä vie tietysti enemmän tilaa kuin lättänä pakkaus. Kun kohdalle osuu kosmetiikkahankintojen tai vaikka hotelliyöpymisten kautta litteitä, pieniä pakkauksia, kannattaa tällaiset putelit säästää matkatarkoituksia varten.

Kasvojen kosteutus - NutriBiotic Antioxidant Skin Serum

Ensimmäinen tuote onkin sitten loistoesimerkki juuri sen muotoisesta pakkauksesta, joka on vähemmän ihanteellinen, eli sylinterin muotoinen pullo.

Viime kesästä lähtien olen alkanut käyttää ihon kosteutukseen kesäkaudella vain seerumia, ja niinpä Kreikkaankin lähti mukaan sellainen. Olen ostanut NutriBioticin seerumin iHerbistä, ja sain siihen aikoinaan vinkin lukijalta.

En ala tehdä tuotteesta nyt pitempää esittelyä koska se venyttäisi postausta (tiedän että tästä tulee muutenkin pitkä), mutta kerron siitä muutaman asian:

* Pidän seerumista tosi paljon yhtä ominaisuutta lukuunottamatta.

* Sisältää pääosin luonnon raaka-aineita, mutta myös ainesosia joiden puolesta tuote ei ole luonnonkosmetiikkaa.

* Ei sisällä alkoholia.

* Koostumus on täyteläisempi kuin seerumeissa yleensä, tuote menisi voideasteikolla käytännössä ’fluidista’. Imeytyy nopeasti mutta ei hulahda ja katoa ihoon saman tien niin kuin useimmat seerumit. Iho jää seerumin jäljiltä todella pehmeäksi.

* Se huono ominaisuus? Haju. NutriBioticin seerumi on pahimman hajuinen kasvotuote mitä olen koskaan käyttänyt. En osaa kuvailla tuoksua, se ei ole makea eikä yrttimäinen eikä missään nimessä eteeristen öljyjen kaltainen. Se vain on paha.

Kasvokuorinta - Clarins One-Step Exfoliating Cleanser (MUJIn matkapullossa). En lähde enää koskaan pidempään reissuun ilman kuorinta-ainetta.

Silmämeikinpoistoaine – ei MUFEn vaan Natural Coden (se edesmennyt lempparini jota mulla on edelleen varastossa ainakin vuoden tarpeisiin). MUFEn pieni pumppupullo on täydellinen matkapakkaus – vaikka saisihan sekin tietty olla litteämpi ;)

Kasvovesi – Cliniquen Clarifying Lotion Mild Clarinsin pullossa (tämä pullo ON litteä! ;))

Näpyille – Schrammekin Blemish Balm. Itse asiassa minulla ei ole tämän tuotteen mukaan valitsemiselle muita perusteluja kuin että se osui sormiini matkakokoisten tuotteiden laatikossani.

Tämähän on tarinan mukaan se THE alkuperäinen BB-voide, josta aasialaiset valmistajat keksivät koko idean hoitavasta, suojaavasta, peittävästä ja samalla kosteuttavasta kasvotuotteesta. Esittelin tuotteen aikoinaan täällä. Normaalisti minulla kulkee näppyjen varalle mukana aina Ella Bachen Creme Intex –kakkosta minipurkkiin puristettuna. Nyt sitten ajattelin, että käytetääs tuo Schrammek pois kun kuitenkin ihan tykkäsin siitä. No, eipä ole tullut toistaiseksi tarvetta käyttää sitä matkalla. :P

Silmänympärykset – yöksi Kiehl’sin Midnight Recovery Eye sekä päiväksi Cliniquen Superdefense SPF 20.

Kiehls’in Midnight Recovery on täyteläisehköä ja oikeastaan ihan tosi hyvää näihin olosuhteisiin, joissa sy-iho on aikamoisella koetuksella auringon alla. Kun minulla viime syksyn reissussa oli mukana vetisempi sy-voide, niin seurauksena olikin sitten ihon kuivahtaminen ja kunnon aurinkorypyt, kuten osa lukijoista saattaa muistaakin.

Cliniquen Superdefense on ohutta ja suojakertoimensa ansiosta vähemmän kosteuttavan tuntuista, mutta laitan päiväksi sen alle NutriBiotic-seerumia.

Kasvojen puhdistus ja auringolta suojaus

Ei, tässä ei ole kahta purkkia aurinkovoidetta, vaan toisen, jo tyhjentyneen Sun Vivo –pakkauksen täytin Sebamed-putsarilla. Sun Vivo –pakkaus on täydellinen reissukumppani pakkauksen kannalta; litteä ja pyöreäreunainen. Erinomainen tilansäästäjä. Näitä pitäisi hankkia kokonainen armeija matkakosmetiikalle! :D No, kohta on ostettava kolmas joten kyllähän näitä pikkuhiljaa kertyy.

Tykkään Sun Vivo –kasvoaurinkovoiteesta ihan älyttömästi. Miellyttävän tuoksuinen, kosteuttaa hyvin eikä aiheuta näppyjä. Sun Vivon tuoksu on minulle nykyään kesän tuoksu.

Hyperpigmentaation hillitsemiseen – Clinique Even Better Dark Spot Defense SPF 45. Ostin tätä kun MUFEn UV Prime loppui. Clinique on edullisempaa ;)

Dark Spot Defense on hyvin erityyppinen kuin MUFEn UV Prime, siinä on pelkästään fysikaalinen (eli mineraaleihin pohjautuva) aurinkosuoja ja lisäksi se on sävytettyä. Sävy on kuitenkin niin läpikuultava ettei iholle jää väriä. Koostumus on hyvin ohutta, jopa vesimäisen tuntuista. Pakkauksessa on sisällä kuula ja tuotetta on ravistettava ennen käyttöä jotta mineraalipartikkelit leviävät tasaisesti voidepohjaan.

Ihan hyvän tuntuinen tuote. Pigmenttiläiskät huulen yläpuolella ovat selvästi voimistuneet täällä, ja olen miettinyt johtuuko se MUFEn vaihdosta Cliniqueen, mutta toisaalta en muista miltä läiskät näyttivät viime syksynä. Todennäköisesti ne olivat yhtä näkyvillä. 100-prosenttista suojaahan ei ole, ellei liimaa huulen päälle jotain paksua teippiä ja kangaspalaa :D

Tuoksuja.

Myöhemmin oli pakko alkaa nauraa kun tarkastelin pulloja. Ehm, kaikki ovat vajaita, lähes lopussa. Mitä ihmettä mä olen ajatellut kun otin nämä..? Enkö huomannut pullojen vajetta edes kuvaa ottaessani? Voi huokaus...

Hiustenhoitoaine – Aubreyn Honeysuckle & Rose (yksi viime vuoden parhaita hoitoainetuttavuuksia).

Hiusvärien mukana tulevat litteät hoitispullot ovat matkapakkausten aatelia! Tämä 2 x 40 ml riittää 7 viikon reissuun hyvin sillä Aubreyn hoitis on niin hoitavaa että sitä riittää kerta-annoksena melkein puolet vähemmän kuin joitain ei-niin-hyvää hoitista.

.

Osassa 2 sitten mm. meikit.

Haikein mielin jätän tänään Skopeloksen ja Evelinin hurmaavan talon taakseni. Olin alunperin kaavaillut viettäväni Skopeloksella kolme tai neljä päivää, vierailu venyi viikkoon.

Totta puhuen jäisin vieläkin. Kun istun tässä huoneessani, tunnen olevani kotona. Kodikkaasti narisevat portaat kun menen yläkertaan keittämään kahvia, kukkien täyttämä sisäpiha, terassin ympärillä ylös vanhaa kaupunkia kiipeävien talojen näkymä... Tätä jää ikävä.

Skopelos on Kreikan saareni numero 25. Jokaisella saarella on oma viehätyksensä, mutta toisten saarten kanssa syntyy jotain erityistä. Tunnet erilaisen latauksen, jokin vain klikkaa. Se on kai sitä kemiaa. Tästä tulee yksi niistä saarista, joille palaan.

Otin viikon aikana varmaan 1000 kuvaa. Oli vaikea valita kuvia postaukseen, tuntui että olisin halunnut jakaa melkein jokaisen... Mutta vaikka itse jaksaa katsoa 99 kuvaa halkeilleesta maalipinnasta, se ei tarkoita sitä että joku muu jaksaa ;)

Tiedättekö, mikä on yksi eniten rakastamiani asioita Kreikassa? Värit. Värejä on kaikkialla. Haalistunutta keltaista, kirkkaan punaista, upeaa, klassista "Kreikan-sinistä", violettia, vaaleanpunaista... Rakennuksesa voi olla vierekkäin kolme eri väristä ovea tai ikkunaa. Värejä on myös luonnossa - huikean sinisessä taivaassa, meressä jonka sävyt vaihtelevat kimaltavasta turkoosista siniseen ja vihreään, lehdissä ja kukissa. Bougainvillea-köynnöksen saturoitunut fuksiapinkki lumoaa minut kerta toisensa jälkeen.

Värien kirjo yhdessä rakennusten usein niin ränsistyneen charmin kanssa tuo minulle valtavaa esteettistä nautintoa. Värit ovat minulle tärkeä elementti elämässä. Siitä koko blogikin on saanut alkunsa...! :) En pukeudu värikkäästi, mutta värit ovat aina läsnä. Meikeissä, kynsissä, pieninä julisteina tai hassuina postikortteina kotini seinillä... kirjepaperivalinnoissa..! ;)

Arkkitehtuuri ja sen ympäristölle antama erityisluonteensa on minulle myös olennainen osa matkailun elämyksellisyyttä. Skopeloksella huomio kiinnityy puisiin, kauniisiin parvekkeisiin joita on lähes joka talossa, sekä punatiilisiin kattoihin. Monien rakennusten seinissä on myös sarja kolmion muotoisia reikiä, yksityiskohta, johon en muista törmänneeni muilla saarilla. Olisi hurjan antoisaa tehdä Skopeloksella kierros paikallisen arkkitehtuuriin perehtyneen oppaan kanssa.

Heräsin aamulla ukkoseen. Kello oli puoli kuusi. Menin terassille katsomaan salamointia ja pelastamaan pyykkinarulta bikinini - yläosa oli jo lentänyt tuulen mukana kadulle.

Tuntia myöhemmin alkoi sade.

Päivä on vielä nuori, ehkä sää tästä vielä kirkastuu. Ja vaikka ei kirkastuisi, ei haittaa. Istun mielelläni täällä kotoisassa pesässäni lukemassa kirjaa tai rupattelemassa Evelinin kanssa. Evelin on domatia-emäntäni. Eilen juttelimme ruokavaliostani, joka on herättänyt Evelinin uteliaisuuden.

"Sanni, you are so full of energy! You are running up and down all the time, speaking all the time, waving your hands..! I never saw a person so energetic! Is this because of the eggs you eat?"

Nauroin.

Kreikassa kananmuniin suhtaudutaan suurella varovaisuudella - niitä ei suositella syötäväksi kuin pari kertaa viikossa (!). Minun päivittäinen kahden tai kolmen munan aamiaiseni saa kenen tahansa kreikkalaisen kulmat kohoamaan. Heitä ihan pelottaa puolestani.

"You have no problem with cholesterol? You are not worried?"

En ole huolissani, ja munat maistuu. :) (Kolesteroliarvonihan olivat mitä erinomaisimmat.)

Esittelin Evelinille mm. vhh-versioni kreikkalaisesta juustopiiraasta. Hän oli vaikuttunut. :)

[vimeo 106150269 w=500 h=281]

Aamukahvi Skopeloksella from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.

Voi että. Mikä ihana paikka. Tekisi mieli rutistaa koko kylää ja saarta! Mutta uudet seikkailut odottavat. Nurkan takana häämöttää saari numero 26.

Alonnisos.
.

P.S. Yhteinen kiitos kaikille toissapäivän postaukseen kommentin jättäneille! :) Ilahdutti kuulla, että Kreikka-aiheiden runsaus ei kyllästytä ainakaan valtaosaa kommentoineista..! Kyllä niitä kosmetiikkajuttujakin tulee (just käsittelin vihdoin kuvat Matkakosmetiikasta :D), mutta toki ne ovat vähemmistönä aina lokakuun 18. päivään saakka.

Mulla oli tälle päivälle kosmetiikkapostaus luonnosteltuna. Istuin aamulla koneelle käsittelemään juttuun tulevat kuvat ja aikeena viimeistellä homma valmiiksi.

Ja en mä sitten kirjoittanutkaan sitä.

Koska tiedättekö mitä. Täällä reissussa kaikki kotona valmistellut kosmetiikka- ja kauneusaiheiset bloggaukset tuntuu... niin kertakaikkisen etäisiltä. Niin... epäinspiroivilta.

Olin niistä jutuista niin innoissani kotona. Jes, tästä mä kirjoitan mahdollisimman pian..!

Ja täällä. Blääh.

Olen ihan toisissa tunnelmissa nyt.

Mun tekee mieli kertoa vain... reissufiiliksistä. Ne kosmetiikkajutut, jotka tuntuu luontevilta, liittyy matkalla oloon. Oli mulla toinenkin kosmetiikkapostaus tyrkyllä tälle päivälle, yksi hiuksiin liittyvä, mutta koska kirjoitin hius-aiheisen jutun vasta pari päivää sitten, niin sekin tuntui "väärältä" aiheelta. Ei liikaa toistoa. Ei liikaa samankaltaisia juttuja peräjälkeen.

Mutta... ovathan reissujututkin samankaltaisia.

Niin ovat.

Kyllästyttääkö teitä lukea samasta aiheesta monta päivää putkeen..?

Mitä te toivotte, kun avaatte Karkkipäivän? "Olisipa tänään vihdoin joku kosmetiikkajuttu"...?

.

Tänään satoi pari tuntia aamupäivällä. Sain hyvän syyn jäädä sisätiloihin suunnittelemaan tulevien viikkojen reittiä. Olen muuten saanut varsin kiinnostavan Sohvasurffaus-kutsun Santorinille. :)

En kuitenkaan tältä häröltä ;) No, voi olla että käyn kuitenkin moikkaamassa Draskoa, onhan hän lievästä, hmh, eksentrisyydestään huolimatta yksi mielenkiintoisimpia ihmisiä jonka olen tavannut. Puhumattakaan tyypin kodista...! Olin ihan varma että tein silloin blogiin jutun Draskon talosta (meinasin linkata tähän nyt), muistan jopa kuvatkin, mutta en löydä postausta. Kummallista. Luulen että siinä paikassa ei moni olisi uskaltanut yöpyä ;)

* * *

Kun sää tänään iltapäivällä kirkastui, kävelin Skopelos Townin yläpuolella sijaitsevalle luostarille. Sieltä oli huikeat maisemat alas "cityyn".

Söin myös yhtä kreikkalaista lempiruokaani, joka oikeastaan on vähän niinkuin kiellettyjen listalla, mutta kyllä mä niitä täällä syön. :)  Harkitusti.  ;) Ei ole niin pahoja kuin piirakat kuitenkaan. (Niitä ei muuten yllättäen ole edes tehnyt tällä matkalla mielin.) Kerron ruokajuttuja sitten jossain vaiheessa omassa postauksessaan.

Nämä Miki-minikirjat on muuten ihan paras keksintö - ainakin meille jotka ei lue kirjoja tabletilta. :) Kirjan koko ei oikein kuvassa tule esiin mutta se on kämmenen kokoinen. Ei paina paljon mitään, ihan parasta matkaseuraa.

Yksi asia on varmaa.

Tämä ei ole viimeinen kerta Skopeloksella. :)