Joo, ei tämä mun, vaan Saaran! :)
Moni teistä lukeekin Saara Sarvaksen blogia, mutta ne jotka eivät, ja jos purkinkylki-tekstien syynäys yhtään kiinnostaa, niin mars lukemaan tämä oivallinen postaus:
(oli pakko käydä heti heittämässä tää tänne kun sain vihiä tästä, pahoitteluni etten ole vielä tänään edes ehtinyt vastata omiin päivän kommentteihini joista jo bongailinkin monia kysymyksiä)
INCI-LISTOJEN SIETÄMÄTÖN KEVEYS
Joku saattaa siellä ajatella, että mitäs se nyt tolleen linkkaa "kilpailijan" blogiin ihan oman postauksen muodossa, mutta minun mielestäni tämä informaatio on kosmetiikasta ja etenkin sen ainesosista kiinnostuneille niin tärkeää, että haluan saattaa sen mahdollisimman monen silmien eteen. Enpä ole aiemmin törmännyt postaukseen, jossa incilukutaidon hyödyt ja rajallisuudet olisi esitetty noin selkeästi ja helppotajuisesti. :)
Minua pyydetään usein avaamaan joku inci, tai sanomaan jotain tuotteen laadusta ainesosalistan perusteella, mutta enhän minä osaa sitä tehdä. Laatu ylipäänsä on hyvin subjektiivinen asia. Minulle henkilökohtaisesti, esimerkiksi, luonnolliset raaka-aineet ovat laatua. Mutta eivät välttämättä jollekulle toiselle.
Kyllä, pystyn näkemään incistä asioita. Esimerkiksi sen, kuinka paljon tuotteessa on luonnollisia raaka-aineita suhteessa synteettisiin (tosin en aina, sillä samanniminen ainesosa voi olla sekä luonnosta tai synteettisesti valmistettu) tai sisältääkö se tiettyjä tyypillisesti välteltyjä tai allergisoiviksi tunnettuja ainesosia. Tuotteen koostumuksestakin pystyn usein sanomaan jotain, kuten onko jonkun voiteen koostumus vetinen vai rasvainen, onko tietty kuivashampoo enemmän muotoileva vai ainoastaan rasvaa imevä, tai onko joku hoitoaine silottava vai ei - ja JOS se on silottava, niin mihin se perustuu.
Olen oppinut poimimaan inceistä niitä ainesosia, joista oma ihoni tai hiukseni eivät niin innostu, ja niitä, joista ne taas tykkäävät. Näen inceistä paljonkin, ja koen siis olevani incilukutaitoinen.
Mutta kysymykseen siitä, "Onko tämä tuote mielestäsi hyvä vai huono", pelkän incin perusteella, on mahdoton vastata. Onko tuote laadukas vai ei, tehokas vai "yks-hailee" - sen kertoo lopulta vain oma kokemus ja mieltymys.
P.S. Vastailen noihin vanulappu-postauksen kommentteihin huomenna ;)
Eilen tuli taas juteltua tästä kaverin kanssa.
Mitä iholla tapahtuu yön aikana?
Jotain siellä todella tapahtuu, enkä nyt puhu soluaineenvaihdunnasta. Vaan ihan konkreettisesti siitä, että ihon pintaan nousee likaa syvältä huokosista. Miten iho sen tekee - mikä siellä oikein puskee tätä likaa pintaan - en tiedä, mutta aamut kertovat aina tarinaansa.
Luulitko ihosi olevan puhdas nukkumaan mennessä?
Minun ihoni ei ainakaan ole. Kaikesta päätellen.
Päätän puhdistuksen aina kasvoveteen. Jos kasvovedellä kostutettu vanu jää vielä likaiseksi, suoritan puhdistuksen uudelleen. Useimmiten se ei jää. Tältä se näyttää yleensä iltapuhdistuksen jälkeen.
Sitä siis kuvittelee menevänsä nukkumaan puhtaalla iholla.
Mutta aamulla..
Kas, iho olikin likainen.
Tämä vanulappu tältä aamulta on itse asiassa poikkeuksellisen puhtaan näköinen, yleensä se on vielä paljon, öhm, ruskeampi.
Hikihän ei ole minkään väristä, eikä käsittääkseni talikaan, eli pelkistä ihon omista eritteistä väri ei tule.
Ymmärrän "aamulian" silloin, kun meikkaa paljon ja oleskelee jossain suuremmassa kaupungissa jossa ihoon kertyy päivän mittaan myös saasteita, ja putsarilla saa todella tehdä töitä että saa kaiken lian irtoamaan. Mutta ihan sama ilmiö oli seuranani myös Kreikan saarilla - joilla on meikannut lainkaan. Kuinka paljon voisi kuvitella jossain 300 ihmisen autottomassa kylässä olevan saasteita? Sellaisissakin aikaani vietin. Ja silti sama homma. Aamulla sai pyyhkiä likaa kasvoilta.
Kiinnostavaa.
En nyt tässä väitä, että on joku elämää suurempi asia jos huokosiin jää päivän jäljiltä likaa. Mutta ihan noin niinkuin ihon fysiologisena (voiko näin sanoa..?) ilmiönä kiinnostavaa.
Mitä ihossa oikein tapahtuu kun lika nousee unen aikana pintaan? Mikä siellä käynnistää tämän tapahtuman? Nouseeko lika vain simppelisti pintaan hien ja talin mukana? Varmaankin. En usko ihon olevan niin älykäs että se itse lähtisi "tietoisesti" puhdistamaan itseään likahiukkasista. Hiki ja talihan ovat normaalia aineenvaihduntaa.
Jotain ajateltavaa niille, jotka eivät koskaan huuhdo kasvojaan aamuisin. ;)
On se vain mahtavaa päästä välillä metsään. Niin ihanaa kuin kosmetiikka onkin, välillä on ihan hemmetin rentouttavaa päästä ympäristöön ja seuraan jossa kosmetiikka on ehkä viimeinen mieleen tuleva keskustelunaihe. Tällä kertaa en muuten katsonut peiliin kertaakaan. ;)
Mun ei pitänyt tänään postata ollenkaan, mutta yhtäkkiä teki mieli tehdä tällainen pieni tunnelmapostaus... ja kiilasi sinne sitten kosmetiikkaakin. ;) Oli mukavaa viettää vuorokausi kaukana puteleista - mutta oli se vain antoisaa päästä kotiin päästyä tuoksuttelemaan uutta joulun tuoksuista suihkugeeliä...!
Eräilimme tällä kertaa Isojärven kansallispuistossa.
Mulle tuli ihan joulufiilikset kun oli vähän luntakin...! ^_^
Havaitsimme, että juustofondue ei sovi näin viileisiin olosuhteisiin. Juusto ehti jähmettyä klimpiksi lautasen matkatessa fonduepadalta penkille. :P - Minä dippailin selleriä, tofua ja kesäkurppaa muiden luottaessa pottuun, patonkiin ja maustekurkkuun. ;)
Tänä aamuna.
*
Kotiin päästyä piiitkästä aikaa saunaan ja testaamaan Lushin lähettämää pikkujoululahjaa - Hot Toddy -joulusuihkugeeliä.
(Saunan lauteet vapautettiin sisareni ja minun toimesta kosmetiikkavarastoista viikko sitten... Mutta tilanne on vain väliaikainen. Röykkiöt saavat pian palata lauteille. Valitettavasti Hemnes ei kykene nielemään kaikkia kosmevarastoja ja osa pulloista ja purkeista joutuu edelleen majoittumaan saunassa. :/)
Hot Toddy tuoksuu coca colan ja joulumausteiden sekoitukselta :) Jotenkin hyvin amerikkalainen joulutuoksu. Naminami.
Täytyy sanoa että tykkään kovasti, näin niinkuin kausiluonteisesti käytettynä. :)
Ilokseni huomasin, että suihkugeelin joulun tuoksu tulee - ainakin osittain - ihan aidoista mausteöljyistä. :)
Ja kun nyt oltiin joulun tunnelmaan jo päästy niin.... minun alkoi ihan tautisesti tehdä mieli joulupuuroa...! Isoa lautasellista höyryävän kuumaa riisipuuroa kanelilla, sokerilla ja maidolla...! Paitsi että ei sitä versiota. ;) Tiedätte, mikä versio Sannin keittiössä valmistui.
Kookospuuro. <3
Kanelilla, erytritolilla ja mantelimaidolla.
Jos joku vhh-mielinen lukija on missannut tämän törkeän hyvän riisipuuron korvikkeen ohjeen, niin se löytyy täältä. Puuroon tulee kaikessa yksinkertaisuudessaan kermaa, kookosjauhoa ja kananmunaa. That's it.
Tein tupla-annoksen (2 rkl kookosjauhoa, 2 dl soijakermaa, neljä munaa) ja kokeilin tällä kertaa tehdä niin, että laitoin kolmesta munasta vain valkuaiset. Halusin testata, vähentääkö tämä puuron lievää munan makua ja kellertävää väriä (joka tosin itseäni ei haittaa). No sehän toimi! Puuron koostumus oli aivan samanlainen kuin keltuaisillakin, mutta nyt väri oli puhtaan vaalea ja munaa en maistanut juuri lainkaan! Munan tyypillinen makuhan tulee ennenkaikkea keltuaisesta.
Puuron voisi varmaan tehdä ihan kokonaan valkuaisista. :)
Joulukuu se vain lähestyy... Aijjai, jouluihminen kehrää tyytyväisenä.... Ei aikaakaan kun Michael Bublé pääsee taas valloilleen..! ^_^
