Terkut junasta!

En ehtinyt tehdä tänään "normi"postausta, eikä mun pitänyt sellaista enää yrittää junassa kasaan naputellakaan. (Laivalla tapoin bloggauksen sijaan aikaa mm. kirjoittamalla joululahjatoivelistaa, budjetoimalla onnettomalta näyttävää joulu-tammikuutani ja nuuhkimalla eri deodoranttiehdokkaita miehelle tax freessa :D Kelpo ajanvietettä tämäkin, eikö? ^_^)

No nyt mä kuitenkin tuuttaan ulos tällaisen kahden minuutin spontaanin höpöpostauksen. Kun eilen illalla liikuttiin niin "vakavissa" kemian aiheissa, niin nyt voi vastapainona julkaista Photo Booth -tason kuvia sisältävän random-"tää-tuli-just-mieleen" -jutun. :)

Tiedättehän Sensain Sponge Chiefin? Puhdistusliinan, johon niin moni on rakastunut ja koukuttunut?

Minun liinani on jossain kylppärin laatikossa ruttuun tungettuna ja unohdettuna. Ei tullut meistä erottamattomia. (Itse tykästyin enemmän paljon vaatimattomammalta näyttävään musliiniliinaan.)

Jotain Sponge Chiefistä kuitenkin jäi käyttöön. :)

Sen pakkaus on ihan täydellinen tietokoneen hiiren kuljetus"tasku"! :) Kuin tehty siihen! :)

Hiiritasku kulkee mulla aina repussa tai laukussa, missä nyt ikinä läppäreineni kuljenkaan. En tykkää heittää hiirtä kassiin "paljaaltaan" jostain syystä. (Tunnustan olevani aivan riippuvainen hiirestä, en osaa mm. käsitellä kuvia ilman sitä - tai ainakin kuvien käsittely on huomattavasti kömpelömpää.)

Kiinnostiko tämä tieto ketään? Ei varmaankaan. :) Mutta itseäni aina vähän hymyilyttää kun otan Sponge Chief -taskun esiin. Niinkuin äsken. Kun aloin käsitellä huomisen kalenteriluukun kuvaa.

Niin arvokas liina - ja yksi ottaa siitä käyttöön vain ulkopakkauksen.

Laitetaan tähän vielä Totti.

Ihan vain kun tämä sattui olemaan junakuvia edeltänyt kuva Photo Boothin kuvakansiossa. Ja Tottihan nyt on aina <3

P.S. Hei - kerronpas sellaisen, niin saadaan postaukseen jopa informaatioarvoa, että Diorin uudistuneet viisikot ovat VIHDOIN saapuneet Viikkarin laivoille. Viime kuussahan niitä ei vielä(kään) ollut. Hintaa paleteilla on alle 45 euroa (olikohan 43,90€ tarkka hinta), eli runsaat 20 euroa halvemmalla irtoaa kuin maa-hinnalla. :) *peukku* (Ja halvemmalla kuin Jenkeissä.) Tiedoksi kuitenkin ihanasta Cuir Cannagesta haaveileville - kyseinen paletti ei kuulu laivojenkaan tax free -valikoimaan. Lentokentillähän olen jo todennut sen puuttuvan. Ilmeisesti on sitten niin, että travel retail -valikoimassa on vain tietyt Dior-paletit, joihin Cuir Cannagea ei ole valittu. Pikkuisen outoa, jos minulta kysytään.

Noniin, yritetään!

Tässä siis vihdoin se kauan ”pihtailemani”, Mádaran Lotte Tisenkopfa-Iltneren esittämä tieteellinen perustelu luonnonkosmetiikan paremmuudesta iholle verrattuna synteettiseen kosmetiikkaan. Kirjoittamani teksti perustuu suurelta osin biologian tohtori Janis Ancansin (Latvian yliopisto) artikkeliin aiheesta.

Kun luette eteenpäin, saatatte ymmärtää, miksi vähän viivyttelin jutun kanssa. Tämä ei ole asia, jonka ”perustavis” pystyy helposti ymmärtämään – minä mukaan luettuna. Kyse on puhtaasti kemiaan perustuvasta selityksestä, ja koska itsekään en voi väittää millään lailla olevani perehtynyt orgaaniseen kemiaan, oli selitystä hankala saada sellaiseen muotoon, että a) en puhu kemiallisilla termeillä ihan päin honkia ja b) muutkin kaltaiseni tavikset sen ymmärtävät.

En edelleenkään osaa arvioida sainko jutusta aikaan sellaisen josta tajuaa mitään - ja jos joku kemian fakta on väärin niin korjaukset otan vastaan mitä nöyrimmin.

Korostan, että en itse ota kantaa selitykseen – välitän vain teille kuulemani koska se oli minusta äärimmäisen mielenkiintoista.

Miksi luonnolliset ainesosat ovat kemiallisesta näkökulmasta parempia kuin synteettisesti valmistetut?

Selitys liittyy kemian ilmiöön nimeltä isomeria.

Orgaanisissa yhdisteissä (joista me ihmiset, kasvit ja eläimet koostumme), on muotoja, joita kutsutaan saman yhdisteen eri isomeereiksi.

Isomeerit ovat molekyyleja, joilla on sama molekyylikaava, mutta erilainen rakenne. Niillä on myös toisistaan poikkeavia kemiallisia ja fysikaalisia ominaisuuksia. Luonnossa useimmat molekyylit, kuten aminohapot ja sokerit, esiintyvät ainoastaan yhdessä mahdollisessa muodossa, ja tätä muotoa solumme pystyvät käyttämään.

Lotte havainnollistaa molekyylien rakennetta kynän, juomalasin ja omenan avulla

Kun sama yhdiste luodaan kemiallisen synteesin kautta, eli kun ihminen valmistaa sen labrassa, sisältää yhdiste myös peilikuvaisomeerin ja yhden tai useampia muita isomeereja, joita ei esiinny luonnossa. Näitä ylimääräisiä, ”vääriä” isomeereja solumme eivät joko pysty käyttämään lainkaan, tai hyödyntävät hyvin heikosti luonnolliseen, "oikeaan" isomeeriin verrattuna.

Esimerkki: glukoosi.

Glukoosi esiintyy luonnossa ainoastaan D-muodossa. D-glukoosi maistuu makealta ja se on elintärkeä energianlähde soluillemme. Kun glukoosi syntetisoidaan, syntyy oheistuotteena myös isomeeri L-glukoosi. Sillä on samankaltainen makea maku kuin D-glukoosilla, mutta sillä ei ole meille mitään ravintoarvoa eikä se pysty toimimaan soluille energianlähteenä. Elimistö ei pysty hyödyntämään L-glukoosia, minkä seurauksena sillä on usein myös laksatiivinen vaikutus.

Joko tipuitte kärryiltä? Miten tämä liittyy kosmetiikkaan?

Yritän edelleen yksinkertaistaa:

* Kun kosmetiikkaan käytettävä yhdiste otetaan suoraan luonnon raaka-aineesta, se sisältää vain ”oikean” isomeerin, sen molekyylimuodon, jonka solumme tunnistavat ja pystyvät hyödyntämään.

* Kun kosmetiikkaan käytettävä orgaaninen yhdiste valmistetaan synteettisesti, se sisältää luonnossa esiintyvän isomeerimuodon lisäksi myös peilikuvaisomeerin ja muita isomeereja, jotka ovat soluillemme hyödyttömiä tai vaikeasti hyödynnettäviä.

Nämä ”väärät” isomeerit voivat olla suhteellisen harmittomia tai merkityksettömiä yhdisteitä, mutta ne voivat myös olla myrkyllisiä.

Valmistajat pyrkivät puhdistamaan yhdisteitä, mutta puhdistusprosessi kasvattaa valmistuskuluja ja tätä kautta lopputuotteen hintaa. Tällä perusteella voidaan miettiä, kuinka kannattavaa valmistajille on suorittaa todella perusteellisia puhdistustoimenpiteitä.

Kemiallisen synteesin kautta valmistetut aktiiviaineet sisältävät ”väärien” isomeerien lisäksi myös tuotantoprosessin aikana syntyneitä epäpuhtauksia ja liuottimien ja reagenssien jäämiä. Näitä epäpuhtauksia on jäljellä pieninä pitoisuuksina myös lopputuotteessa, koska täydellinen puhdistus ei ole teknologisesti mahdollista.

Mikä tahansa orgaaniseen yhdisteeseen perustuva aktiiviaine on siis helpommin elimistömme hyödynnettävissä, kun se on lähtöisin luonnosta. Esimerkiksi E-vitamiini on yhdiste, joka Ancansin mukaan on kaksi kertaa tehokkaampi luonnollisena kuin synteettisesti valmistettuna.

Kuulostaako ihan hatusta tempaistulta? Mitkä ihmeen ”väärät isomeerit”…?

Kyllä näissä jotain perää todella on, sen vahvisti artikkeli jonka löysin Duodecimin sivuilta.

Tiivistettynä dosentti Jaakko-Juhani Himbergin artikkelista: "Lääkeaineella voi olla kahdet kasvot":

(artikkelissa puhutaan lääkeaineiden isomeereista sekä lääkevalmisteiden sisältämistä epäpuhtauksista)

”Käytössämme on lääkevalmisteita, jotka sisältävät myös vaikuttavan aineen peilikuvarakenneisomeereja. Lääkkeen haluttu vaikutus on yleensä vain toisen isomeerin ansiota, ja toista isomeeria voidaan pitää turhana painolastina – vaikka silläkin voi olla vaikutuksia.

(…)

Jo lähes koko tämän vuosisadan ajan on tiedetty, että farmakologiset vaikutukset ovat vaikuttavan aineen stereokemiasta riippuvia. Lääkkeet toimivat ympäristössä, jossa elimistömme omat kiraaliset molekyylit luovat monille solun rakenteille ja hormonaalisten tai aineenvaihduntamekanismien säätelylle suuren rakenteellisen spesifisyyden. Useimmat käyttämistämme lääkkeistä eivät kuitenkaan täytä tätä vaatimusta eivätkä ole stereokemiallisesti puhtaita.

Miksi emme sitten saa käyttöömme vain toivotun vaikutuksen sisältäviä lääkkeitä? Syynä on tavallisen synteettisen orgaanisen kemian epätäsmällisyys. Synteettisen kemian reaktiot ovat useimmiten niin epäspesifisiä, että ne tuottavat lääkeainemolekyylejä stereokemiallisina seoksina. Lääkkeiden sisältämiä muita epäpuhtauksia, kuten synteesin lähtöaineita ja hajoamistuotteita, valvotaan tarkkaan. Lääkkeet saavat kuitenkin sisältää varsinaista vaikuttavaa ainetta rakenteellisesti muistuttavia epäpuhtauksia joskus jopa enemmän kuin varsinaista lääkeainetta."

*

Kysymykseksi jää, voiko ulkoisesti käytettävän kosmetiikan vaikuttavia aineita verrata lääkeaineisiin isomerian ulottuvuudessa. Sen pähkäilyyn eivät minun tietoni riitä, pitäisi varmaankin olla lääkis tai kemian opinnot käytynä jotta olisi edellytyksiä sanoa asiasta jotain.

Joka tapauksessa – äärimmäisen mielenkiintoista. Jännä, ettei mikään muu luonnonkosmetiikkaa suosiva taho ole tätä selitystä aiemmin tarjonnut. Ainakaan minä en ole siihen Mádaran-vierailua aiemmin törmännyt.

Minulla on suru-uutinen.

Joku teistä on tämän varmasti jo tiennytkin.

Itse kuulin siitä vasta tällä viikolla.

Kaikkien aikojen paras neutraalin vaalea luomiväri/kasvohighlighter, L'Orealin Color Appeal -sarjan legendaarinen numero 21, Golden Beige, on saapunut tänä syksynä yli 10-vuotisen historiansa päähän.

Koko Color Appeal -sarja on lopetettu. Golden Beigeä ei enää valmisteta.

*kyynel*

Golden Beige on luomiväri, joka ei ole voinut jäänyt keneltäkään blogini pitkän linjan lukijalta huomaamatta. Se on ollut mukana lukuisissa meikeissä niin silmissä kuin kasvoilla vuosien läpi. Enkä suinkaan ole yksin Golden Beige -rakkauteni kanssa. Tämä luomiväri on alalla pienessä kulttiasemassa - enkä nyt tiedä onko niin pienessäkään. Nappi löytyy lukuisten ammattilaisten meikkipusseista - sävy vain on niin täydellinen kulmaluulle tai poskipäälle sipaistavaksi.

Vuosien varrella olen jakanut tämän vinkin varmaan useammin kuin minkään muun; "Hyvä korostuspuuteri? Miksi maksaisit lompakkosi tyhjäksi selektiivisten brändien vain LE-kokoelmissa ilmestyvistä highlightereista kun yksi markkinoiden parhaista korostussävyistä löytyy markettimeikkihyllystä?"

Voi Golden Beige. Muistamme sinut hopeisessa hylsyssä, sitten kultaisessa, välillä tähtikuviolla, välillä taas tasaisella pinnalla... Color Appeal -luomivärejä tuli ja meni, mutta yksi pysyi - Golden Beige. Ei ole ollut L'Orealillekaan mikään salaisuus että sävy on kestosuosikki.

Itse muistelen ostaneeni ensimmäisen Golden Beigeni 2000-luvun alussa. En tiedä tarkalleen milloin sävy on ilmestynyt, L'Orealiltakaan ei osattu tähän vastata. Se on mahdollisesti ollut valikoimassa jo 90-luvun puolella.

L'Orealilla yli 10 vuotta työskennellyt kouluttaja Mari Juntunen totesi, "Sen tiedän että Golden Beige on ollut talossa minua kauemmin".

No, kuten kaikessa, ajat menevät eteenpäin. Nyt oli Golden Beigen aika lähteä. Hassua - aivan tuikitavallisen vaalean beigen näköinen sävy - ja silti sille ei löytynyt (ainakaan omasta hintaluokastaan) vastinetta. (MACin Shroom on mielestäni aika lähellä selektiivisellä puolella - ei ihan yhtä hohtava mutta sävy todella lähellä.) Niin "tylsän" näköinen sävy - ja niin korvaamaton. Me meikkien suurkuluttajat tiedämme, mistä kaikesta Täydellinen Luomiväri koostuu; joissain yksilöissä kaikki vain kohtaavat; koostumus, rakenne, sävy, levittyvyys, pysyvyys...

Onneksi minulla on jemmassa vielä yksi ihan korkkaamaton Golden Beige. Jos vielä bongaatte näitä jostain, tiedätte, että viimeisiä viedään. Ymmärtääkseni Color Appeal lopetettiin virallisesti syksyllä, mutta sävyjä saattaa olla vielä jäljellä jossain.

Itselleni Golden Beigen poismeno tuli ihan puun takaa siksi, ettei siitä ole kauankaan kun sitä vielä hypistelin kaupoissa. Ja huomioin, että vanhuksen pinta oli taas muutettu - takaisin tasaiseksi.

Jos vielä jossain sellaisen näen, ostan pois ihan silkasta tunnesyystä. <3