Esimerkiksi ostarilla. ;)

Suuntasimme eilen koko päiväksi Palm Beach Outletsiin.

Kuva: New England Development (en tajunnut ottaa paikan päällä mitään yleiskuvaa :p)

Minua ei itse ostaminen niin kiinnosta, mutta ostareilla on hauska pyöriä. Ne ovat vähän niinkuin omansalaisia "museoita". :)

Tanjalla taas oli ihan virallinen Shopping-työpäivä edessään ja hän suuntasi päämäärätietoisesti kaupasta toiseen suoriutuen ihailtavalla tehokkuudella listan sisällöstä.

Conversella riitti soviteltavaa.

T.J.Maxxin rekeillä vierähti myöskin vakuuttava tovi. Jopa minä löysin täältä ostettavaa edullisten hintojen ympäripuhumana, pitäen kuitenkin tiukasti mielessäni kotona kesken jääneen projektin.

T.J.Maxx ostaa erilaisten merkkien valmistus- ja varastoylijäämää ja myy niitä erittäin halpaan hintaan. Esillepano ei ole huolellisinta, mutta jos rähjäiset hyllyt eivät häiritse, voi täältä tehdä mielettömiä löytöjä. Merkkejä on laidasta laitaan, selektiivisestä markettibrändeihin. Vaaterekeillä roikkuu vieri vieressä esim. DKNY:tä ja tuntemattomia "halpisrättejä".

Kosmetiikkahyllyiltä löytyi tuttu merkki :) Missään "normaalissa" kaupassa en ole vielä Estelle & Thildiin törmännyt.

Ray Ban -tytöt Sunglass Hut -ostoksineen.

Nämä lasit olivat ainoa suunniteltu ostokseni USAsta. Minulla ei ole koskaan ollut ns. kunnollisia aurinkolaseja, vaan olen mennyt aina Henkkamaukan tai Seppälän vitosen rilleillä. Olen pitkään haaveillut "oikeista" aurinkolaseista. Nyt minulla on sellaiset :)

Tanjalla oli vähän sama stoori. "Ei tarvii enää olla Turhapuro", Tanja totesi Wayfarerit nenällään. :)

Ulta on melkein yhtä houkuttava kosmetiikkataivas kuin Sephora.

"Nääkin vois vielä...." :D

Suojakertoimellinen DD-voide kropalle. Hmmm. Suojakertoimellisen kasvovoiteen pointin aurinkovoiteeseen verrattuna olen joten kuten ymmärtänyt, mutta miten suojakertoimellinen vartalovoide nyt sitten eroaa aurinkovoiteesta...?

Lumeneakin löytyi. Halvempia kuin Suomessa ;)

Tämä oli jotenkin hassu. :)

Aveeno mainostaa itseään luonnollisilla raaka-aineilla, mutta Skin Relief Overnight Cream kertoo suojaavansa ihoa dimetikonilla (= yksi paksuimmista silikoniyhdisteistä). Eipä siinä mitään, dimetikonihan todellakin suojaa ihoa, mutta pakkaustekstin viestintä on ristiriitaista. Brändinimen alla lukee isolla "Active Naturals" ja pakkaus kertoo asiakkaalle tuotteen sisältävän luonnollisena aktiiviaineena kauraa -  sitten kuitenkin ainesosaselosteessa varsinaisena aktiiviaineena mainitaan erittäin selkeästi dimetikoni ihan prosenttipitoisuutta myöten. :)

Mielenkiintoista.

Voi näitä värejä.... Karkkipäivä, karkkipäivä :)

Kädessäni on...

Tarten poskipuna.

Miehenihän toi minulle marraskuun Jenkki-reissultaan Tarten poskipunan, ja se oli, pahoittelen imelää hehkutusta, juuri niin ihana kuin kauneusbloggaajakollegani Tarten punista vakuuttelivat. Valitsin Exposed-sävyn Mustaa Kajalia -Heidin blogipostauksen perusteella, ja sävy on aivan nappi - ei muistuta mitään aiemmin omistamaani sävyä ja sopii kaikenlaisten meikkien kanssa. Todellinen "go-to"-sävy.

Hiplasin sävyä True Love jo Sephorassa. Kyllähän tuosta valikoimasta voisi useammankin kotiuttaa (sorry sulle joka et siedä tätä ilmaisua), mutta kyllä viime viikon jemmojenraivaus-operaatio vaikuttaa vielä niin vahvana anti-ostos-lääkkeenä mielessä että voi olla, että kosmetiikkaostokset jäävät täällä pelkästään haaveissa toteutetuksi.

True Lovea kokeillessani Ultan myyjä ojensi minulle toista sävyä. "It may not look pretty in the pot, but you gotta try this, it is amazing, I tell you it's simply the best, most wearable blush colour I know". Myyjän kädessä oli Exposed. :)

Ehm. Itse asiassa olenhan mä täältä jo yhden kosmetiikkahankinnan tehnyt. Sephoran kirkkaansinisen eyelinerin.

.

Päivän tulos:

Tanja.

Sanni.

(Sain perusteltua itselleni shortsit T.J.Maxxissa ottaen huomioon, että päälläni ovat tälläkin matkalla 11 vuotta sitten ostetut shortsit. Omistan niiden lisäksi vain yhdet toiset shortsit.)

*

Illalla valmistettiin mun lemppariruokaa. :) Anna halusi maistaa jotain minun vhh-ruoistani, ja valinta osui suhteellisen itsestäänselvästi kukkakaalitortilloihin.

Mums. Tortillat olivat jälleen hitti.

Kukkakaalipötkylöitä nähtäneen tässä floridalaisessa ruokapöydässä toistekin. :)

Maskara-arvio: L'Oreal Volume Million Lashes So Couture.

Tuote on saatu blogin kautta.

Alkuperäinen Volume Million Lashes on yksi suosikkiripsivärejäni, siinä on juuri sen tyyppinen erotteleva harja mistä pidän. IsaDoran Precision Mascaran ohella Volume Million on viime vuosien suurimpia lemppareitani.

Volume Million -sarjassa on tätä nykyä kolme erilaista maskaraa, alkuperäinen on saanut rinnalleen suurempiharjaisen Excessin ja viimeisimpänä vielä tarkempaa erottelua lupaavan, sirompiharjaisen So Couturen.

Maskarasta kerrotaan L'Orealin sivuilla näin: The thickening brush coats each lash without clumping and allows you to build up the look you want. One application will create definition for daytime wear. A second application will create more volume and length for evening glamour. The small brush works particularly well on the bottom lashes and can be used for adding more volume to the outer edge of the lashes to create a winged effect. Precious formula made of liquid silk to gently envelop each lash with volume and intensity without stiffness.

1. Hylsy - värijutut ovat tietysti makuasioita mutta kullan ja liilan yhdistelmä = niin kaunis...!  Maskarahylsyjen ulkonäöllä ei ole minulle kovin kummoista merkitystä, lähinnä arvostan maskaramuotoilussa siroutta ja helppoa meikkipussiinsujahtavuutta, mutta So Couturesta on sanottava että tämä on sävyiltään kuin minua varten suunniteltu.

2. Harja - siro ja lyhytharjaksinen, kärjessä harjakset ovat niin pikkuruiset että maskaraa voi vaivatta levittää sisä- ja ulkonurkkiin sekä aivan ripsien tyveen ilman pelkoa sotkuista. Tärkeä ominaisuus pieni- ja syväsilmäiselle.

3. Massa - hyvin kostea ja nestemäinen.  Ei jätä ripsiä tönköiksi.

Massaa ei tule koskaan kerralla liikaa ulos kiitos hylsyn kaulassa olevan "pyyhkimen". Useimmissa maskaroissa on jonkinlainen annostelija, mutta Volume Million -maskaroissa tämä "kauluri" on erityisen tehokas. Harja ihan plopsahtaa aina kun sen vetää ulos. :D

4. Kerrostuvuus - oikein hyvä, mutta ei huippuvoimakas. Volume Million -ripsareiden avainsana on erottelevuus, eivätkä todella voimakkaasti kerrostuva massa sekä tarkasti eroteltu lopputulos oikein sovi samaan pakettiin. Massa kerrostuu kauniisti ja siististi ilman että ripsistä kuitenkaan tulee kovin paksut. Harjan ja massan tarkoituksena on luoda vaikutelma "miljoonista yksittäisistä ripsistä" (= Volume Million), ennemmin kuin paksuksi viuhkaksi harjatuista ripsistä.

5. Paakkuuntuu? - Ei.

6. Klimpittää? - Ei.

Joulun tienoilla markkinoille pätkähti myös extra-musta sävy So Couturesta, "So Black". Itse kuulun niihin jotka eivät huomaa eroa perusmustan ja extramustan välillä.

7. Yleiskokemus - siististi levittyvä, kauniisti erotteleva ja sopivasti kerrostuva maskara. Koin, että So Couture myös kaareuttaa, vaikka sitä ominaisuutta ei mainita tuotekuvauksessa. Ripseni ovat luonnostaankin aika kaartuvat, mutta alla olevasta kuvasta näkee hyvin So Couturen liftaavan vaikutuksen.

8. Täyttääkö lupauksensa? - Kyllä.

Pidän alkuperäisestä Volume Millionista ehkä vielä hitusen enemmän, sen jälki oli minusta vieläkin kampaavampaa pidempien harjasten ansiosta. Suurta eroa näiden välillä ei kuitenkaan ole. Erityismaininta Volume Million -harjojen joustavuudelle, nämä ovat ihan parhautta! Jotkut muovi/polymeeriharjakset ovat niin kovia että ihan sattuvat ripsien tyveen. Volume Million -harjat ovat pehmeydessään parasta A-luokkaa.

P.S. Vietin eilisen kiltisti kaulahuivissa ja pitkähihaisessa ja otin iisisti. Tänään vaikuttaisi siltä, että olisin saanut flunssanpoikasen nujerrettua..! :)

Terveiset Ameriikan Yhdysvalloista, jenkki-senioreiden "Kanarialta" ja eeppiseltä Spring Break-näyttämöltä.

The Florida Experience.

Starring:

Todella pitkästä aikaa reissussa tyttöporukalla. Kyseessä on pitkään suunniteltu "työkaveri-reunion", kaikki kolme olemme entisiä työkavereita kosmetiikkaliikkeestä. Jokunen asiakas saattaa tämän naamakolmikon tunnistaakin :)

Emäntämme Anna ja miehensä asuvat Floridassa West Palm Beachissa.

West Palm Beach ja "rikkaiden leikkikenttänä" tunnettu naapurinsa Palm Beach sijaitsevat reilun tunnin ajomatkan päässä Miamista.

West Palm Beachissa asuu noin 100 000 ihmistä, Palm Beachissa 10 000.

Anna ja miehensä asuvat West Palm Beachin keskustassa kerrostalossa, joka suomalaisen silmään näyttää lähinnä hotellilta. Talon parkkihallikin on kuin jonkun ostoskeskuksen.

Minulla ja Tanjalla vähän suut loksahtivat auki kun astuimme hissistä loputtoman pitkille käytäville (odotimme jo näkevämme Hohto-kaksoset jonkun kulman takana...) ja Anna johdatti meidät asunnolle. Mietin jo että tännehän tarvitsee kartan että löytää perille oikealle ovelle...

Arvatkaa kumpi on mun, kumpi Tanjan aamiainen. ;)

Talossa on myös vastaanotto johon vieraat tulee ilmoittaa.

Kotihan se on tämäkin :)

Floridassa on lämmintä vuoden ympäri. Joulu-helmikuu ovat viileintä aikaa, asteita taisi eilen olla noin 25.

Kätevä emäntämme uskaltautui melkein aaltoihin... mutta helmikuinen merivesi tuntui pikkuisen liian purevalta Floridan asukillekin. Anna ui tavallisimmin kotitalonsa uima-altaalla.

Worth Avenue Palm Beachissa on yksi maailman eksklusiivisimmista ostoskaduista.

Viimeisen päälle laitettujen vastaantulijoiden joukossa olo ei ollut ihan "kuin kotona". :) Tanja totesi näyttävänsä Uuno Turhapurolta, eikä Annakaan koe Guccin ja Tiffanyn liikkeitä varsinaisesti omaksi alueekseen. ^_^  Kivahan täällä on käydä pällistelemässä, mutta kyllä Westin puoli on enemmän meille taviksille. :)

(Mietin mielessäni missä euforiassa useimmat muotibloggaajat olisivat Worth Avenuen kaltaisessa ympäristössä...)

Ameriikassa salaatitkin ovat valtavia.

Allekirjoittanut juuttui tunniksi Sephoraan, josta Anna ja Tanja saivat lopulta suorastaan taivutella minut ulos. Jos Worth Avenue on toisille paratiisi, Sephora on minulle. Yhtään liioittelematta voisin viettää viikon loman Sephorassa hypistellen läpi joka ikisen tuotemerkin. :)

Minulle riittää myös perusteellinen hiplailu, aina ei ole pakko ostaa.

Asunnolle palatessa koin lääkityksen tarvetta. Tuulinen aamupäivä rannalla ja hyytävä ostoskeikka varsin tehokkaasti viilennettyyn ruokakauppaan olivat saattaneet minut läpijäätyneeseen tilaan Floridan auringonkin alla.

Anna ja Tanja tiesivät mitä tehdä; rommikola kouraan ja lillumaan taloyhtiön porealtaaseen.

Tämä on tosiaan tavallinen floridalainen kerrostalo. Ei hotelli.

Kelpais mullekin :)

*

Tänä aamuna heräsin kera polttavan tunteen rintakehässä. Tytöt... ette sitten vissiin kaataneet tarpeeksi rommia mun kolaan...? Nyt rommi on vaihtunut teehen ja Carmolis-tippoihin. Niin tyypillistä - lennät toppatakin sisältä aurinkorannalle bikiniin, ja seuraus on tämä. Katsotaan mikä on kunto kun seuraavan kerran raportoin.