Heräsin klo 7.00 kuten melkein joka aamu. Kahvia pannuun ja Zuii-meikkipuuterijutun kuvien käsittelyä.

Luulin ehtiväni mainiosti vielä salillekin ennen bussin lähtöä, mutta hups vain, kello olikin kohta 9 enkä ollut vielä edes meikannut. Ei muuta kuin "maskia naamaan" ja pakkaamaan kamoja. Kello 10.03 olin vielä sullomassa rahka-raejuustoevästä reppuun. Tyypillistä minua.

Istuin bussiin kello 10.26. Huoh.

Perillä Helsingissä oli harmaata. Suuntasin tuttuun työpisteeseen Lasipalatsin kakkoskerrokseen.

Kirjoitin Zuii-meikkipuuteripostauksen valmiiksi ja syvennyin selailemaan Ljubljanan Airbnb-majapaikkoja. Löydettyäni sopivan ja lähetettyäni vuokraajalle kyselyn, totesin kellon olevan sen verran että nyt oli lähdettävä seuraavaan bussiin ja kohti päivän pääohjelmaa; Dr. Hauschkan tapahtumaa Annalan puutarhassa.

Pikainen yritys siistiytyä Lasipalatsin vessassa kuivashampoon voimin. Blääh, hiukset on yhtä töttöröö kuin aina. Ei väliä. :)

Nousin bussista 20 minuuttia ennen tapahtuman alkamisajankohtaa, mikä oli hienoa ennakointia, sillä tietenkin lähdin bussipysäkiltä ensin väärään suuntaan.  Printattu kartta kädessä. :D Ennalta tuntemattomiin kaupunginosiin ja osoitteisiin suunnistaessa sitä aina käy mielessä, että nyt siitä älypuhelimesta "niinku olisi oikeasti hyötyä"....

Löysin lopulta perille Annalaan. Luvassa oli ohjelmaa koko iltapäiväksi aina ilta-seitsemään saakka. Tilaisuus oli järjestetty nimenomaan bloggareille, ja paikalla oli liuta tuttuja kasvoja. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun olin Dr. Hauschkan bloggaajatilaisuudessa. :) Olen ollut Hauschkan kanssa todella paljon tekemisissä niin entisen työpaikkani kuin blogikuvioiden kautta, mutta koskaan aiemmin en ole päässyt paikalle varsinaiseen bloggaajatapahtumaan.

Meille oli tehty hauskoja tehtävärasteja joilla saimme tutustua käytännön kautta Hauschkan tuotteisiin. Ensimmäisellä rastilla pääsimme jalkakylpyyn, ja minua nolotti kuoria jalkani sukista. No, en ollut ainoa ^_^ Tuntuu kieltämättä nololta, että on töissä kauneusalalla eikä oikein jaksa pitää jalkojaan edustavan näköisinä... Sinne ne tuppaavat unohtumaan sukkiin talven aikana.

Tilaisuudessa kerrottu info ei pitänyt sisällään minulle paljonkaan uutta, olen lukenut "Hauschka-läksyni" hyvin :D Yhdestä uutuudesta kuulin kuitenkin ensi kertaa vasta nyt:

Yöseerumi.

Dr. Hauschkan ihonhoitofilosofiaanhan ei kuulu yövoidetta, tai ylipäänsä mitään rasvaista yöhoitotuotetta. Kasvoille jätetään perusihonhoito-ohjelman mukaisesti iltaisin vain kasvovesi, mutta nyt suositukseen on tullut lisäys; yöseerumi. Hauschkalla on aiemmassa valikoimassaan ikääntyneelle iholle tarkoitettu yöseerumi, mutta nyt lanseerattu uutuus on kaikille ihotyypeille ja kaiken ikäisille.

Tavanomaisen kosmetiikkabrändin kohdalla tästä voisi tehdä päätelmän, että on haluttu kehittää lisämyyntiä tukeva tuote, mutta Hauschkan kohdalla en ole taipuvainen uskomaan niin. Dr. Hauschkan valikoima elää hyvin, hyvin hitaasti ja muutoksia tai uudistuksia tapahtuu todella harvoin. Uusia tuotteita ei lanseerata edes joka vuosi. Myynnin edistäminen jatkuvilla uutuustuotteilla ei ole Hauschkan juttu, eikä tyypillistä monelle muullekaan luonnonkosmetiikan merkille.

Yksi tehtävärasteista piti sisällään ihon puhdistuksen. Hauschkan puhdistus on kolmivaiheinen; ensin poistetaan meikki emulsiolla, sitten iho syväpuhdistetaan jauhettuun manteliin pohjautuvalla puhdistusvoiteella, joka on yksi Dr. Hauschkan todellisia klassikkotuotteita. Kolmantena vaiheena iho virkistetään suihkutettavalla kasvovedellä.

Herkälle iholle suositellaan puhdistustuotteeksi ainoastaan emulsiota. Emulsiolla poistetaan myös silmämeikki, ja jos meikki on erittäin kestävää laatua, voi puhdistusemulsioon myös lisätä kasvoöljyä.

Hauschkan puhdistusrituaali oli monelle muulle tapahtuman osanottajalle uusi kokemus, ja naiset hämmästelivät kilvan mantelitahnan (siltä se tosiaan näyttää :D) iholle jättämää pehmeyttä. Jauhetussa mantelissa on joku ihme taika, Hauschkan puhdistusvoide on niitä omalaatuisia kauneustuotteita joille on syntynyt Maine isolla m:llä.

Rakeinen töhnä näyttää ja tuoksuu epäilyttävältä, ja sen levitys tuntuu (ainakin minusta) epämiellyttävältä. Murumainen koostumus houkuttaisi hankaamaan voidetta ihoon niinkuin kuorinta-ainetta, mutta niin ei saakaan tehdä. Voide kuuluu painella, ei hieroa. Mantelitahna imee itseensä tehokkaasti likaa ja onnistuu jotenkin kummasti syväpuhdistamaan myös huokoset. Moni on raportoinut saaneensa puhdistusvoiteesta avun sitkeisiin mustapäihin. Taika-ainetta, ilmeisesti. :)

Sainpa muuten minäkin tytöt innostumaan yhdestä Hauschka-tuotteesta (taisin olla aika paljon äänessä :D); Voidenaamiosta, nykyiseltä nimeltään Kirkastava naamio. Itse en juuri käytä naamioita koska en koe saavani niistä hyötyä, mutta Voidenaamioon ihastuin edellisellä työpaikallani totaalisesti. Kyseessä on naamio, joka tuntuu tekevän kaiken; tasoittaa ihon väriä ja pintaa (ihan kirjaimellisesti jopa arpien aiheuttamaa epätasaisuutta), poistaa punoitusta, kirkastaa ja tietysti myös kosteuttaa ja pehmentää.

Viimeisellä rastilla pääsimme leikkimään meikeillä. Monet pääsivät kokeilemaan Hauschkan uutta meikkivoidetta ensimmäistä kertaa.

Itse katselin kaihoisasti sivellinsettiä, johon tein vuosi sitten lähempää tuttavuutta WALAn vierailulla Saksassa. Hauschkalla on todella laadukas sivellinkokoelma, mutta sitä ei saa Suomesta.

Kello 19 oli aika jättää Annala ja suunnata takaisin keskustaan. Ilmeni, että kännykkään tilattava julkisen liikenteen lippu ei käykään busseissa, joten olin tietämättäni tullut paikalle pummilla. Eipä sitten muuta kuin kävely 6-ratikan pysäkille ja kiskoilla takaisin - olen käytännössä aina vailla käteistä ja Helsingin liikenteessä riippuvainen kännykkälipuista. (Kuopio on kuulkaas edistyksellinen paikka - siellä voi maksaa kaupungin liikenteen busseissa pankkikortilla...! Hyvä Kuopio! :))

*

Kutosen jätettyä minut rautatieaseman eteen oli seuraavana ohjelmassa vatsan täyttäminen eli illallistreffit ystäväni Marian kanssa. Olin jo aiemmin päivällä vaaninut Ravintola Lasipalatsin ruokalistalta oivallisen kuuloisen parsamenun, ja kun Mariallakin oli parsa-fiilis, suuntasimme yksissä tuumin Lasipalatsiin.

Kiljuvalla nälällä varustettuina päädyimme tilaamaan "syö-niin-paljon-parsaa-kuin-haluat" -annoksen nimeltä Parsapaletti. Annokseen kuuluu kiinteä määrä lisukkeita (kuvassa) ja parsaa saa tilata lisää niin paljon kuin napa vetää. Jos ja kun lisukkeet loppuvat, on parsaa tietysti vähän tylsä syödä sellaisenaan, joten lisukkeita on säännösteltävä.

Marian annoksessa oli myös kinkkua.

Jos parsasta tykkää - ja syö sitä mielellään paljon - voi Lasipalatsin settiä suositella mitä lämpimimmin. Annoksesta ei todellakaan jäänyt nälkä, mutta myönnän, että Tallinnan ravintoloita hintatasoineen tuli vähän ikävä... Kuvan lautasella on hintaa 39,50€, mikä on kuitenkin aika kova hinta kasviksista, kananmunasta, nökäreestä katkarapuskagenia ja mätiä ja parista kylmäsavulohipalasta. Kovasti sitä mieli ajautui miettimään, kuinka monta vastaavaa lautasellista lahden puolelta saisi samaan hintaan....

Kömmin illalla sänkyyn puolen yön maissa, Marian tyttären tuhistessa vieressä omassa sängyssään. Lapset... ne kun kuulema nukahtavat, niin saa meluta vaikka kuinka paljon vieressä eivätkä ne herää. Ja kun meitsi on jossain vieraana, niin yleensä äänen taso on suhteellisen korkea. ;)

Nukahdin saman tien. Jo ajatellen aamukahvia.

Me siskojeni kanssa rakastetaan leipomista. Viime viikolla järjestimme yhden siskon synttäreiden kunniaksi kakkunyyttärit, jonne jokainen toi oman lempparikakkunsa. Kaikilla meillä on vähän erilaiset ruokavaliot, joten kakutkin edustivat erilaisia suuntauksia. Kolme kakuista oli vegaanisia, yksi täys-vhh ja kaksi semi-vhh:ta. :)

Karkkipäivässä tunnetusti tykätään leivonnaisista, joten täältä tulee taas tuutin täydeltä kakkutunnelmia resepteineen ^_^

Kakut katettiin lattialle picnic-tyyliin. :)

Suolaista purtavaa edustivat siemennäkkärit (valmistin ne kananmunattomina vegaani-siskoa varten), guacamole, baba ganoush eli munakoisotahna sekä pilkotut kasvikset. Suolainen puoli oli näillä kekkereillä kuitenkin sivuroolissa ja vatsat täytettiin rehellisesti kakuilla. :)

Vinkki munattomaan siemennäkkäriin: kun taikinaan lisää tarpeeksi psylliumia, se pysyy kasassa eikä hajoa. Monet kananmunattomat näkkärini ovat olleet onnettomia yritelmiä niiden murentuessa käsiin, mutta nyt olen löytänyt toimivan siemen/jauho/psyllium-suhteen.

Nyyttärivegaaninäkkärissäni (jonka koostumusta kiiteltiin vuolaasti ^_^) oli 5 dl siemeniä ja jauhoa (seesamin-, kurpitsan- pellavan- ja chiasiemeniä + manteli- ja lupiinijauhoa), 2 rkl psylliumia, noin 3 dl nestettä (vettä + mantelimaitoa) sekä 1,5 rkl seesamiöljyä.

Koiratkin olivat vieraslistalla.

Tätä kakkua en syönyt koska se on vehnäpohjainen. Tämä on sisareni lemppari, ja alkuperäinen ohje on Sokerihelmi-blogista.

Vegaani-siskokaan ei oikein käytä sokeria ja jättää leipomuksistaan usein pois sokerin tai korvaa sen esim. muusatulla banaanilla. Porkkanakakkuun hän laittoi vain ohjeen vaniljasokerin. Toinen sisko totesi, että kuorrutus olisi kyllä makeutusta kaivannut... :)

Ei koirankaan suu tuohesta ole, Totti tuumaili.

Surauta blenderissä viikunat (tai taatelit), pekaanit ja basilika/minttu tasaiseksi massaksi. Painele seos vuoan pohjalle leivinpaperin päälle. Laita seuraavaksi blenderiin täyteainekset ja surauttele tahnaksi. Levitä täyte pohjan päälle ja laita kakku jääkaappiin tai pakastimeen noin neljäksi tunniksi.

Tämä kakku ei voittanut nyyttäreiden "Kaunein tuotos" -palkintoa :D, mutta oli sitäkin herkullisempi. Raakakakut ovat parhaimmillaan juuri kylmästä otettuna, ja tämän kakun rakenne oli ehtinyt menettää eleganssinsa matkalla kekkereille.

Siskoni löysi ohjeen jostain ruokalehdestä ja kokeili reseptiä nyt ensimmäistä kertaa. Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun itse maistoin raakakakkua. Oijjoijjoi mitä herkkua.... Basilika toi kakkuun yllättävän twistin, toimii loistavasti mustikoiden kanssa. Tähän kakkulajiin ei kannata hurahtaa jos laskee kaloreita, energiatiheämpää herkkua saa juuri hakea :D Raakakakuissa sekä pohja että täyte valmistuvat pähkinöistä ja kuivatuista hedelmistä.

Omenapaistos murukuorrutteella on toisen siskoni bravuureita. Supersimppeli herkku valmistuu käden käänteessä.

Lohko omenat ja levitä ne uunivuoan pohjalle. Ripottele päälle kanelia ja makeutusta. Sekoita kuorrutuksen aineet keskenään. Määrillä ei ole niin väliä, tee sen verran kuin tarvitset peittämään omenat :) Kaikkia aineksia suunnilleen saman verran suhteessa toisiinsa, mausteita maun mukaan ja öljyä vain sen verran että seos vähän kostuu. Kuorrutuksen tulee jäädä murumaiseksi.

Levitä crumble omenoiden päälle ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes pinta ruskistuu.

Kääk - unohdin ohjeesta Fibrex-hiutaleet...!! Ne ovat tärkeä osa viljatonta kuorrutusta.

Vähähiilihydraattinen täytekakku taas on minun bravuurini. Tämä on niiiiin hyvää! Täytteet vaihtelevat, mutta mukana on aina pähkinää, vaniljaa ja ricottaa.

Pohja valmistuu mikrossa vain minuutissa. Kakku on pieni, juuri sopiva 3-4 hengelle.

Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja makeutus. Sekoita yhteen kananmuna ja rypsiöljy (voit myös käyttää saman verran sulatettua voita). Yhdistä seokset ja mausta halutessasi vaniljalla. Kaada seos murokulhoon ja mikrota täydellä teholla 1 minuutti. Ota ulos. (Jos näyttää vielä kostealta niin mikrota 10-15 sekuntia lisää, mutta älä pidempään.)

Anna jäähtyä. Kumoa kakku kulhosta ja leikkaa kahdeksi kerrokseksi. Täytä.

(Samalla tekniikalla valmistuu myös maailman nopein suklaakakku!)

Ihan kuin täytteestä ei olisi saanut yksinkertaisempaa selostusta, mutta eräs tykkää tehdä näitä kuvakollaaseja :D ^_^

Vähähiilihydraattinen kirsikka-makadamiatäyte:

Ksantaanikumi on muuten uusin löytöni. Vähänkö näppärä! Toimii samalla periaatteella kuin psyllium, mutta on vieläkin neutraalimman makuista (käytännössä vailla makua) ja sopii myös kylmien nesteiden saostukseen, toisin kuin psyllium.

Kun huomasin kermavaahtoni menneen pilalle (se vain lässähti ja meni löysäksi), lisäsin siihen ripaus kerrallaan ksantaanikumia, ja vaahto saostui hetkessä kreemimäiseksi. :) Aivan loistavaa. Ksantaanikumia (samoin kuin guarkumia) voi käyttää vaikkapa vhh-vanukkaiden tai -kiisseleiden sakeuttamiseen samaan tapaan kuin maissitärkkelystä normiruokavaliossa.

Hyviä herkkuhetkiä taas kaikille! :)

Olen testaillut australialaisen Zuii Organicin kukkaismeikkejä jo useasti aiemminkin, ja merkiltä on löytynyt mm. yksi ehdottomia lemppariposkipuniani, Mango. Tällä kertaa pääsin pureutumaan Zuiin meikkipohjiin ja tulipa samalla testattua sarjan kiitelty maskarakin (johon palaan myöhemmin omassa postauksessaan).

Olen saanut tuotteet Zuiin maahantuojalta.

Kertaus on opintojen äiti: Zuii'n meikkien kukkaisuus tulee siitä, että sarjan puuterimaisissa tuotteissa talkki on korvattu jauhetuilla kukkien terälehdillä. Sarjaa voi myös ihan oikeasti kutsua luomuksi, sillä Zuii-meikkien luomu-tuotettujen ainesosien pitoisuus on yli 90%, jopa 99% kun pois lasketaan vesi ja mineraalit. Puhekielessä luonnon- ja luomukosmetiikka menevät monella sekaisin, mutta valtaosa sertifioidusta luonnonkosmetiikasta ei ole pitoisuuksiltaan luomuksi määriteltävää kosmetiikkaa.

Zuiilla on kahdenlaista meikkipohjaa; nestemäistä ja puuterimaista. Tässä osassa esittelyssä meikkipuuteri. Sen ainesosaluettelo näyttää tältä:

ruusun, jasmiinin ja kamomillan murskatut terälehdet

aloe-vesi

jojobaöljy

mica (kiille-mineraali)

triglyseridit

kamomillauute, peltokorteuute, nokkosuute

magnesiumstearaatti eli magnesiumsuola (paakkuuntumisenestoaine)

tokoferoli eli e-vitamiini (hajua peittävä aine, hapettumisenestoaine)

askorbyylipalmitaatti eli yksi c-vitamiinin muoto (hajua peittävä aine, hapettumisenestoaine)

mineraalipigmenttejä (rautaoksideja)

Zuiin meikkipuuteri ei siis ole varsinainen mineraalimeikkipohja, vaikka mineraalit siihen väriä ja peittävyyttä tuovatkin.

Taas tuttua ennen/jälkeen -kuvamatskua. Jälkeen-kuvassa aurinko oli mennyt pilveen, siksi se on harmaasävyinen.

Sain testiin meikkipuuterin sävyssä Creme. Maahantuojan tuotekuvauksen mukaan Creme on "vaalea, keltapohjainen sävy ja sopii erityisen hyvin skandinaavisen vaalealle ihonsävylle". Itse luokittelisin sävyn kutakuinkin neutraaliksi, enemmän beigeen kuin keltaiseen meneväksi. Oikein toimiva sävy keskivaalealle iholle joka ei ole ihan kalpea.

Olen käyttänyt meikkipuuterin levitykseen kabukia, joka on toiminut hommasssa oikein hyvin. Puuteri suositellaan levitettävän kasvoille siveltimellä pyöritellen, ei sienellä sivellen niinkuin meikkipuuterit perinteisesti. Puuterin mukana ei tule sivellintä tai vippaa, eli se ei siinä mielessä ole ns. käsilaukkuystävällinen eikä sovellu meikin korjailuun päivän mittaan, ellei kanna mukana erikseen vippaa tai vastaavaa.

Zuii-meikkipuuteri näyttää kasvoillani kuivemmalta kuin esimerkiksi mineraalimeikkipohja, mikä on mielenkiintoista kun ottaa huomioon, että mineraalipohjassa on vain pelkkää jauhettua mineraalia eikä mitään rasvaista tai kosteaa ainesosaa niinkuin testattavassa meikkipuuterissa. Micaa Zuiin puuterissa on runsaasti, ja pinta on sangen hohtava. En suosittele isohuokoiselle iholle - minkä postauksen viimeinen kuva demonstroi parhaiten. ;) Samea ja pienihuokoinen iho taas kaunistuu ihanteellisesti tämän tyyppisellä valoaheijastavalla meikkipohjalla.

Zuiin Volume-maskara, Satin Lip Colour -huulipuna sävyssä Orchid sekä luomiväri sävyssä Mermaid.

Pohja: Zuii-meikkipuuteri, sävy Creme.

Silmänalusilla Estee Lauderin Double Wear -peiteaine, sävy Light Medium.

Yläkuomen rajaus Dr. Hauschkan harmaa kajal jonka päällä Zuiin Mermaid-luomiväri, sisärajaus IsaDora Inliner Kajal Satin White, maskara Zuii Volume. Kulmaväri Lumenen puuterimainen, kulmaluulla Benecosin highlighter.

Poskipäillä: Benecosin highlighter (ei poskipunaa).

Huulilla: Zuii Flora Satin Lip Colour, sävy Orchid

Huultenrajaus: Yves Rocherin vanha Couleurs Nature -rajauskynä.

Mermaid-luomiväri on tosi jännä sävy; harmaanvihreä jossa aavistus kultaista hohtoa. Kultainen hohto tulee esiin erityisen hyvin kun sen laittaa tumman rajauksen päälle.

Satin Lip Colour -huulipunan koostumus on kuin maalia ja se levitetään vaahtomuoviapplikaattorilla huulikiillon tapaan. Peittävyys on kuitenkin ihan eri luokkaa kuin huulikiillon. Sävyä pystyy myös loistavasti kerrostamaan. Pinta jää kosteaksi ja miellyttävän tuntuiseksi toisin kuin tämän tyyppiset peittävät ja nestemäiset huulipunat minulla yleensä. Tosin Zuiin Satin'issa ei ole kestoteknologiaa, jonka yleensä yhdistän tämän tyyppiseen koostumukseen, ja juuri tuo kesto-ominaisuus saa koostumuksen tuntumaan kuivalta.

Sävy kestää kuitenkin yllättävän hyvin eikä kasaudu rumasti huulten uurteisiin. Ruokailusta pinta ei kuitenkaan odotetusti selviä vaan puna on liuennut murkinan mukana.

Ja sitten se totuus illalla -kuva....

Zuiin meikkipuuteri ei kestä iholla koko päivää, ja voimakkaan hohtava koostumus vielä edesauttaa ihohuokosten esiinpiirtymistä meikin sulaessa kasvoilla. Iho kiiltää iltaan mennessä kuin diskopallo.

Summa summarum: reseptiikaltaan kiinnostava ja varsin miellyttävä meikkituote, jonka luomupitoisuus ja sävyvalikoima (10 kpl!) saa kiitosta. Kiilteen määrää tuotteessa olisi kuitenkin voitu harkita, sillä tällaisenaan meikkipuuteri ei mielestäni sovi ihanteellisesti kaikille ihotyypeille. Kestoltaan tuote on heikohko, meikkipohjaksi tarkoitetulta tuotteelta odottaisi parempaa pysyvyyttä. Parhaiten Zuii-meikkipuuteri soveltuukin tämän testaajan mielestä varsinaisen meikkipohjan, esimerkiksi meikkivoiteen, päälle kiinnittämään ja tuomaan kuultoa. Myös peittävyytensä (kevyt/läpikuultava) puolesta tuote sopii paremmin kiinnittämään kuin tekemään itse varsinaista pohjatyötä.

Hintatietoja:

Meikkipuuteri 36,50€ / 10 g

Satin Colour -huulipuna 28,50€ / 6,8 g

Solo-luomiväri 24,80€ / 1,5 g