Jos tori on Kuopion sydän, tämä katu on sen valtimo: kulttuuria, yöelämää, legendaarisia ruokaravintoloita ja tärkeimpiä nähtävyyksiä varrelleen kerännyt Kauppakatu.

Jos tulet Kuopioon ja sinulla on vain päivä aikaa, omista se tälle kadulle.

Useimmat kaupungissa vierailevat kohtaavat Kauppakadun juuri tässä, torin kulmalla Kauppahallin nurkalla, jossa Kauppakatu risteää Puijonkadun kanssa. Oikealla on Kauppahalli (tunnettu Veljmies-patsas jää juuri kuvan ulkopuolelle) ja vasemmalla Kuopion Lyseo.

Horisontissa häämöttää Kuopion terveydenhuolto-oppilaitos, johon Kauppakatu päättyy läntisessä päässään. Edit. Jahaps, Terveydenhuolto-opinahjo onkin muuttanut muualle. Mitä lie rakennuksessa nykyään...? Siellä on käsittääkseni toiminut muinoin sairaala.

Kauppakatu kulkee koko keskustan läpi Valkeisen lammen kupeesta Matkustajasatamaan saakka. Sen varrella on niin paljon nähtävää, että kaikkien paikkojen koluamiseen saa kulumaan useampia päiviä.

Torilta länteen päin kadun varrella sijaitsevat Posti, Carlsonin tavaratalo, kahvila Houkutus ja kauppakeskus H-Talo. Torin kohdalla katua reunustavat Kauppahalli, kauppakeskus Aapeli ja Kuopion Lyseo. Me tutustumme Kauppakatuun torilta itään päin.

Osoitteesta Kauppakatu 22 löytyy Kuopion todennäköisesti suosituin ja tunnelmallisin kahvittelupaikka, Kahvila Kaneli. Paikka on mm. More To Love Mimmin -lemppareita. :)

Kuva: Kaneli

Kuopio ei ole Helsingin tai Tampereen tapaan kahvilakaupunki, ja keskustan kaduilta saa todellakin ihan hakea kivoja istuskelupaikkoja. Suurin osa kaupungin kahvipaikoista on kauppakeskusten ja tavaratalojen kahvioita, jotka tunnetusti ovat vähemmän tunnelmallisia ratkaisuja. Minun vuosinani keskustan ainoa vähänkään perinteisempi, viihtyisä kahvila oli Burt's, joka on sittemmin kadonnut katukuvasta. (Tietääkö joku onko Burt'silla vielä toimintaa..?)

Kaneli avautui vasta muutettuani pois Kuopiosta, mutta sen ilmestyttyä en ole juuri muualle kahvitreffejä Kuopion visiiteillä sopinut :) Ihastuttava, vanhoilla huonekaluilla sisustettu paikka jossa soi jazz - ja kahvikupit ovat suuria :D

Kanelilta eteenpäin jatkaessa kulkija kohtaa seuraavaksi Kuopion yöelämän keskuksen - Kauppakadun ravintolakorttelin. Yhdessä blokissa sijaitsevat kaikki kaupungin suosituimmat menomestat. Minun aikoinani juuri täysi-ikäistyneiden suosituin kohtauspaikka oli nykyisen Ale Pupin paikalla sijainnut Emigrant's. Sinne liittyy paljon muistoja... Kuten sittemmin poistuneeseen Giggling Marliniin, jossa ehdin myös biletellä kiitettävästi ennen kuin muuttokuorma suuntasi ulos Savosta.

Kuopiolaiset, mikäs ravintola on nykyään se The Ykkönen?

Kauppakadun ja Vuorikadun risteyksessä, heti ravintolablokin jälkeen (Vuorikadulta löytyy muuten vielä yökerho Ilona!) sijaitsee Kuopion Taidemuseo.

Allekirjoittanut on viihtynyt museoissa lapsesta saakka. Suosikkejani olivat Taidemuseo ja luonnontieteellisestä perusnäyttelystään tunnettu, sekin Kauppakadulla sijaitseva Kuopion Museo. Museot olivat minusta lapsena hurjan kiehtovia ja ne olivat minulle tavallaan leikkipaikkoja siinä missä puistotkin, vaikkei niissä tietenkään varsinaisesti leikitty. Muistan, että menimme kavereiden kanssa museoihin usein keskiviikkoisin, jolloin niihin oli vapaa pääsy.

Olen tänään menossa katsomaan Taidemuseon tämänhetkisen näyttelyn, Carried by Light.

Kuopion museotarjonta on erittäin runsas. Taidemuseon ja Kuopion Museon lisäksi voin suositella mitä lämpimimmin VB-valokuvakeskusta ja Korttelimuseota.

Osoitteessa Kauppakatu 22-27 seisoo vanha, jykevä Suomen Pankin talo, joka kätkee sisuksiinsa suositut ravintolat Isä Camillon ja Pannuhuoneen. Isä Camillosta saa hyvää, joskin aika yllätyksetöntä ruokaa. Se on hyvä valinta jos haluaa laadukasta perusruokaa sofistikoituneessa miljöössä ja etsii jotain muuta paikkaa kuin ketjuravintolaa. (Kuopion suosituimmat ruokaravintolat ovat Amarillo ja Rosso...) Älä kuitenkaan tule turhaan repimään ovea sunnuntaisin, niinkuin minä olen tuskaisen monesti tehnyt vaikka kuopiolaisena minun pitäisi tietää paremmin. Sunnuntaisin ruokailumahdollisuudet Kuopiossa ovat todella rajalliset.

Kivijalan viihtyisä olutravintola Pannuhuone tunnetaan stand up -illoistaan. Terassi on kesäisin tosi kiva paikka.

Rakennus Snellmanin puistosta päin. (Kuvattu toisena, pilvisenä päivänä... Kylläpäs näyttää kolkolta :))

Heti Suomen Pankin talon jälkeen kohtaamme Suomen kolmanneksi vanhimman museorakennuksen, 1907 valmistuneen jugend-tyylisen Kuopion Museon. Vain Helsingin Ateneum ja Turun Taidemuseo ohittavat Kuopion vanhuksen iällään.

Kuopion Museo oli ehdottomia lempipaikkojani lapsena. Valtavassa museossa sai helposti kulumaan vaikka koko päivän täytettyjä eläimiä, akvaariokaloja ja vanhoja esineitä katsellen. Ylimmän kerroksen Savutupa oli aivan erityisen jännä paikka lapselle.

Kuopion Museo on loistava koko perheen kohde, jota voin suositella kaikille lasten kanssa Kuopioon matkaaville. Luonnontieteellisten ja kulttuurihistoriallisten näyttelyiden lisäksi museossa on myös vaihtuvia näyttelyitä.

Jatkaessa Kauppakatua museolta alaspäin osuu kohdalle pian yksi Kuopion legendaarisimmista ruokapaikoista; Muikkuravintola Sampo.

Ravintola kuuluu tunnetuimpiin muikkupaikkoihin ihan koko maamme tasolla.

Sampo on tarjoillut "lekentaarista evästään" jo vuodesta 1931. Jos kala maistuu, niin älä jätä Sampoa väliin!

Tähän päättyy Kauppakatu. Kadun itäinen pää kohtaa Kallaveden ja matkustajasataman. Selän takaa löytyy...

...kesä-Kuopion rakastetuimpiin ravintoloihin kuuluva Wanha Satama.

Kauppakadun päähän samoillut kulkija palkitaan kesäisin kaupungin eloisimmalla tunnelmalla josta vastaavat vilkas matkustajasatama Kallavesi-ristelijöineen, satamatori, tunnelmalliset ravintolat ja kesä-heinäkuun taitteessa vuosi vuodelta suositummat Viinijuhlat.

Wanhan Sataman terassilla kesällä 2013... Ravintola on kiinni talvisin ja avaa jälleen vappuaattona.

Wanhan Sataman takana levittäytyy Kallavesi. Järviristeily on Kuopion kesävierailijalle ehdoton must!

Kauppakatu-kävelymme päättyy Matkustajasatamaan, josta puolestaan on vain kivenheitto matkaa ihastuttavalle Väinölänniemen ulkoilualueelle. Jos rantakassi sattui mukaan, tästä on hyvä jatkaa kesällä kohti Vänärin pehmeää hiekkarantaa....

Kuopio-teemaviikolla vieraillaan tänään koululla, jossa kävin ala-asteen.

Asemakoulu.

Viidennen luokan luokkakuvani.

Asemakoulu lakkautettiin joskus 2000-luvulla (tietääkö joku tarkan vuosiluvun?), ja nykyään siellä toimii Kuopion steinerkoulu sekä steinerpäiväkoti.

Asemakoulun puinen päärakennus on rakennettu 1862. Alunperin Rautatiekoulu-nimellä aloittaneesta koulusta tuli Asemakoulu vuonna 1926. Nimensä mukaisesti koulu sijaitsee aivan rautatieaseman vieressä. Minun taipaleeni siellä alkoi syksyllä 1986. Asemakoulu oli ihana, pieni koulu jossa kutakin luokkaa (1-6) oli vain yksi.

Asemakoulu on minulle paljon rakkaampi kuin mikään muu käymäni koulu. Se ei toisaalta liene ihmekään; useimmat viettävät juuri ala-asteen koulussaan pisimmän yhtäjaksoisen ajan, ja näihin vuosiin mahtuu valtava määrä asioita kun lapsi kasvaa teini-ikäiseksi.

Aina Kuopiossa käydessäni ajattelen lämmöllä Asemakoulua kulkiessani steinerkoulun ohi. Katselen sen ikkunoita ja mietin, miltä koulussa tänä päivänä näyttää.

Iloni olikin suuri, kun viime viikolla junalta tullessani huomasin koulun edessä kyltin; "Lounas vain 5,60€". Koulun ruokala on alkanut tarjota yleistä lounasta.

Minua ei hymyilyttänyt niinkään edullinen ruokailumahdollisuus, vaan lounaan tarjoama tilaisuus päästä kurkkaamaan kouluun sisälle. Tartuin tilaisuuteen saman tien. :)

Jotkut asiat eivät koskaan muutu... hiuksia en ole näköjään jaksanut harjata lapsenakaan... :D Edes koulukuvaan ^_^

Asemakoulu joskus kauan sitten. Kuvanottovuosi ei ole tiedossa. Kuva E. Seies / Kuopion kulttuurihistoriallinen museo.

Asemakoulu (ehm, siis steinerkoulu) nyt.

Koulurakennus on remontoitu ja peruskorjattu vuosina 2011-2013. Ulkoa se on edelleen aivan samannäköinen kuin minun aikoinani, maali kenties vähän freesimpi. :)

Kuvassa näkyvässä ylärakennuksessa oli Asemakoulu-aikoina opettajainhuone, liikuntasali ja koti- sekä aineluokkahuoneita. Alarakennuksessa oli keittiö ja muutama kotiluokkahuone. En tiedä millainen luokkahuonesysteemi alakouluissa nykyään on, mutta tuolloin jokaisella luokalla oli oma kotiluokkahuone jossa pidettiin suurin osa oppitunneista, ja sitten oli omat luokkatilansa tietyille aineille kuten kielet, käsityö ja musiikki.

Steinerkoulun ruokala sijaitsee alarakennuksessa, mutta otin vapauden kurkistaa myös ylärakennukseen. Opettajainhuone oli kadonnut, tai ainakin siirtynyt jonnekin muualle, ja käytävät olivat saaneet vaalean värin. Vanhat kakluunit sentään ovat täällä vielä..!

Minulla on joskus ollut luonnostaan punaiset huulet.... Mutta kulmakarvat - aina yhtä värittömät.

Oikeanpuoleisen oven takana on liikuntasali. Ovi oli lukossa. Minua harmitti.

Jostain syystä Asemakoulun liikuntasalilla on alitajunnassani aivan erityinen paikka. Se esiintyy säännöllisen epäsäännöllisesti unissani tapahtumapaikkana, ja tilaan liittyy unissa hyvin voimakkaita tunnelatauksia. Siellä on milloin ollut Faith No Moren konserttia, treffejä jonkun ihastuksen kanssa, juhlia, festivaaleja... Julkkiksista FNM:n lisäksi ainakin Robbie Williams ja Chris Cornell ovat kunnioittaneet Asemakoulun uni-jumppasalia läsnäolollaan.

Haluaisin aivan mielettömästi vielä päästä käymään tuossa salissa. Siellä on näytelty kevätjuhlissa, otettu vastaan mitalia urheilusuorituksista (olen ollut hyvä pituushypyssä...! Kuka uskoisi :D), harjoiteltu voimistelun kilpailusarjoja, laulettu - jopa kirjoitettu englannin ylioppilaskoe..!! Kyllä. Lukioni ollessa remontissa abi-vuotenani oli osa ylioppilaskirjoituksista sijoitettu Asemakouluun. :)

Alarakennus. Noiden portaiden alla pidettiin aina sadetta.

Kivijalassa sijaitsivat puukäsityön opetustilat. Mitähän siellä lienee nykyisin... Ja hei, puukäsityö ylipäänsä...! Kuuluuko se enää ala-asteen (tai alakoulun, minun on vaikea oppia käyttämään tuota uutta nimitystä) oppiaineisiin? Hassu ajatus että (kaupunkilais)lapset opettelevat sahaamaan ja hakkaamaan nauloja :D Vaikka ovathan ne toki tarpeellisia taitoja.... kai? ^_^

Alarakennuksessa, juuri tässä luokassa, olen aloittanut koulunkäyntini. Tämä oli minun vuosinani opettaja Ulla Eskelisen kotiluokka, ja Ulla opetti 1- ja 2-luokkia. Kolmannella siirryttiin toiselle opettajalle. Nyt luokka toimii steinerkoulun ruokalana.

Kyllä tuli liikuttunut olo. Täällä sitä on jännittyneenä asetuttu pulpettiin elokuisena aamuna 29 vuotta sitten. Niin kauan sitten... Reppu asetettiin koukkuun pulpetin reunaan. Kynät ja pyyhekumi laitettiin niille tarkoitettuun lokeroon pulpetin etureunassa. Jokainen toi mukanaan ruokailualustan joka jätettiin sekin asumaan pulpettiin. Ruokailu tapahtui tuolloin omissa kotiluokissa, lounas tuotiin kärryillä erikseen jokaiseen luokkaan.

Hyvältä näytti tämän päivän kouluruoka. :) Otin silakkapihvejä, punajuurta ja salaattia.

Paljon on muuttunut siitä kun viimeksi söin samassa paikassa. Nykyään ruoka tarjoillaan buffetista ja lapsille on tarjolla jopa oliiviöljyt ja balsamicotkin. Whoa! Minä en olisi ala-asteikäisenä edes tiennyt mikä on balsamico :D Pehmeää leipää ei näkynyt edelleenkään, esillä oli ainoastaan näkkäriä. Minun aikoinani pehmeä leipä oli vain harvojen päivien erikoisherkku, ja sitä sai ottaa vain yhden palan. Muistan, kun kerran otin kaksi viipaletta ruislimppua ja puraisin nopeasti palan kummastakin ennenkuin opettaja ehtisi ottaa minulta toisen pois...! Leipä-rebel! Opettaja tietysti suuttui ja varmaankin reissuvihkooni kirjoitettiin nuhtelevat terveiset kotiin. (Tuohon aikaan opettajien ja vanhempien välinen viestintä hoitui reissuvihkoilla.)

Alarakennuksen ennen niin kolkko käytävä on kokenut totaalisen muodonmuutoksen.  Ikkunaseinustan naulakot on poistettu ja valoisalla käytävällä toimii nykyään ruokalan pitämä kahvila. Vain kakluunit muistuttavat vanhoista ajoista...

Tämän päivän alarakennuksessa toimii ruokalan lisäksi iltapäiväkerho Sirkkula. Lisäksi siellä on muutamia steinerkoulun aineluokkia.

Tämä luokka oli kotiluokkani 3:lla ja 4:llä luokalla. Nyt siellä opetetaan fysiikkaa ja kemiaa. Wow, käytössä on edelleen myös liitutaulu...! :)

Mili...! ;)

Ja mulla on kuvassa My Little Pony -paita <3

Kuopio-visiittini ei olisi juuri mukavammin voinut alkaa kuin vierailulla vanhassa rakkaassa koulussani. Olin niin iloinen silakkapihvieni äärellä että näytin varmaan ihan toopelta :)

Minulle olisi aivan unelmajuttu päästä jonain päivänä vaikka järjestämään luokkatapaaminen steinerkoulun tiloissa. <3

Hymyntäyteistä tiistaita harmaasta, ihanasta Kuopiosta!

Astuin junasta viime tiistaiaamuna tutulla asemalla. Kävellessäni märän sohjon läpi minulle niin rakkaita katuja, ajatus oli yhtäkkiä päässäni.

Minä haluan kirjoittaa Kuopiosta.

Ja niin minä teen. Tervetuloa Karkkipäivän vieraaksi Kuopioon :)

Minä olen kuopiolainen, syntynyt Kuopiossa. Samalla en kuitenkaan koe olevani vahvasti savolainen. Kumpikaan vanhemmistani ei ole Savosta, vaan heidät toi aikoinaan Kuopioon työ. Meillä ei kotona puhuttu savon murretta eikä vaalittu mitään savolaisia perinteitä. Toki savolainen puhenuotti tarttui minuun koulussa ja ystäviltä, ja aika pitkään Kuopiosta muutettuanikin käytin vielä "myö"-sanaa (= me). Se oli tiukassa! :)

Nykyään enää tietty tapa venyyyyttää sanoja paljastaa, että olen alunperin täältä päin. Ja "heleevetti" kuuluu tietysti sanoa juuri noin. Ai niin, ja sanonhan minä "Elä" kun muut sanovat "Älä". "Elää viiti....!"  :)

Muutin Kuopiosta ensin vuonna 2000 opiskelemaan ja lopulta pysyvästi vuonna 2003.

Parikymppisen Sannin ja Kuopion suhde oli tyypillinen nuoren ihmisen ja hänen synnyinkaupunkinsa välinen suhde. Täytyy päästä pois, liian pieni paikka, tää on jo niin nähty... Mutta minun tieni eivät lopulta vieneetkään Helsinkiin tai Tampereelle, jonne suunnilleen joka toinen savolaisnuori haaveili muuttavansa. Kohtalo vei minut jonnekin ihan muualle, kauas suurten kaupunkien äksönistä. Tiedättekin minne. :)

Mutta tällä viikolla tähtenä on Kuopio. Vanha kunnon Kuopijo. Ihmisen pitää saada etäisyyttä tiettyihin asioihin ja paikkoihin, jotta voi löytää ne taas ja alkaa arvostaa. Minulle ja Kuopiolle on käynyt juuri niin. Moneen vuoteen en käynyt täällä kuin suunnilleen jouluna ja juhannuksena. Nyt tänne on kiva tulla, ja tulen mielelläni.

.

Teemaviikon ensimmäisen päivän aiheena on Kuopion sydän; Tori.

Kuopiolainen jakaa torin mielessään sivuihin, jotka taas ovat omia alueitaan.

Läntistä sivua hallitsee Sokos.

Sokos on ollut minun tavarataloni numero 1. Hankin täältä suunnilleen kaiken vaatteista CD-levyihin ja meikkeihin. Kosmetiikkaosaston jokainen neliösentti oli tuttu, kävin siellä teini-iässä lähes joka ikinen päivä.

Sokoksen kongi oli, ja taitaa olla edelleen, Kuopion yleisin tapaamispaikka. Me tykättiin kaveriporukalla istua tuon kuvassa oikealla näkyvän parkkihallin sisäänkäynnin seinustalla. Siitä pystyi hyvin pitämään silmällä keitä tuttuja "Sokkarin kongissa" liikkui.

Hyllyt ovat vaihtaneet paikkaa moneen kertaan eikä kemppariosasto muistuta enää ollenkaan nuoren Sannin aikoja, mutta kyllä täällä edelleen viihtyy hipelöimässä.... :)

Shampoohyllyt olivat teini-Sannin rakkain paikka. Ja hajuvesiosasto....

Itäistä sivua dominoi Anttila.

Anttilan ohi torin kohdalla kulkeva alue Puijonkadusta on muuttunut kävelykaduksi sitten minun Kuopio-vuosieni. Koko torin ympärysalue elää muutoksen aikaa, ja tuntuu, että aina näyttää taas vähän erilaiselta kun tulen käymään.

Anttilan kosmetiikkaosasto oli myös vakiohengailupaikkoja mutta ei pärjännyt valikoimansa puolesta Sokokselle, enkä useinkaan ostanut sieltä mitään. Anttilan ruokaosasto sen sijaan sai roposeni, samoin leluosasto josta kävin ostamassa poneja - niin lapsena kuin vähän aikuisempanakin :)

Itäsivulla on myös kauppakeskus Sektori. Samoin tämä rakennus kuului paikkoihin, joissa teini-Sanni kavereineen tykkäsi maleksia. Saatoimme viettää aikaa esimerkiksi menemällä Sektorin maisemahissillä ylös ja alas, tiiraillen ihmisiä ja mahdollisia tuttuja hissin ikkunoista... Voi teinejä. Sektorissa oli myös suosittu kahvila, mutta kahvilat eivät, erikoista kyllä, olleet tuohon aikaan nuorten hengailupaikkoja. Ainakaan minun kaveripiirissäni.

Meidän vakkaripaikkamme sen sijaan oli Soksen vieressä sijaitseva Rosso. Siellä istuttiin joka päivä. Suosikkitilattaviin kuului pizzan ohella häränlihapatonki ilman häränlihaa. Tämä on jäänyt vahvasti mieleen. :) Monikaan ystävistäni ei syönyt lihaa, ja tilasimme tuon kyseisen patongin aina lihattomana. Muistaakseni siinä oli jokin vastustamattoman hyvä kastike, minkä vuoksi emme valinneet vegepatonkia. ^_^

Pohjoista reunaa hallitsee Kaupungintalo. Tällä paikalla, nyt tyhjällä torikiveyksellä, seisoi ennen kesät talvet esiintymislava. Lava kuului myös meidän ehdottomiin vakkaripaikkoihin. Siellä sitä istuttiin vetämässä röökiä ja olemassa "cooleja". Loistava paikka joka tarjosi sateensuojan ja esteettömän näkymän torin yli - tärkeää kun haluaa vaania ohikulkijoita. ;)

Eteläisellä reunalla seisoo Kauppahalli, yksi Kuopion rakastetuimpia rakennuksia ja kohtaamispaikkoja. Tämä puoli ei ollut meidän suosiossa teini-ikäisinä. Ilmeisesti pidimme Kauppahallia "tätien mestana".

Minä tykkäsin kyllä vähän salaa käydä fiilistelemässä Kauppahallin Maustesopissa, jossa oli Kuopion paras teevalikoima. Haaveilin pitkään pääseväni jonain päivänä Maustesoppiin töihin. :) Olin kovasti viehättynyt ajatuksesta myydä mausteita ja teetä.

Toripöydät ovat kuopiolainen instituutio. Ennen vanhaan ne olivat katettuina ympäri vuoden ja kesäisin täynnä istuskelevia ihmisiä. Nyt pöytien kannet ovat säilössä ja ainoastaan torimyyjien käytössä.

Alla kuvia torilta 90-luvun alkupuoliskolta, taidetaan elää vuosia 1994-1996.

Ylin kuva: auringossa pysäköintihallin sisäänkäynnin seinustalla.

Seuraava kuva: torin yössä (tietysti toripöydillä <3)

Seuraava kuva: Sokoksen kongissa

Alin kuva: torin lavalla. Mun pusero...!!

Tässä ensimmäinen pala minun Kuopiotani (ja kuvassa yksi tärkeimpiä paloja, rakas ystävä Mili <3).

Toivottavasti jaksatte mukana tällä vähän erikoisemmalla teemaviikolla :)