Sympaattista, miten moninaisissa asioissa lukijat kääntyvätkään puoleeni, välillä täysin odottamattomistakin aiheista. Minulta pyydetään useimmiten apua meikki- ja ihonhoitoasioissa, mutta kasvavassa määrin myös matkailuvinkkejä (sinä joka kysyit Sporadeista, vastaan pian, anteeksi kun on taas jäänyt roikkumaan!) ja jopa ruokavalioon liittyvää konsultaatiota. Helmikuussa sain sähköpostiini seuraavanlaisen viestin lukijalta;
"Moikka!
Voisitko antaa minulle hieman aloittelijan ohjeita vaeltamisessa? Haluaisin lähteä ensimmäistä kertaa vaeltamaan poikaystävän kanssa, mutta suoraan sanottuna minulla ei ole mitään hajua mitä kaikkea mukaan pitää pakata, minne kannattaa mennä, uskaltaako heti jäädä yöksi jne. Voisitko tehdä blogin puolelle tai vastata sähköpostilla jotain tärkeimpiä asioita tai joitain nettisivuja, joilta löytyy hyvää tietoa?"
Camilla, nyt seuraa vastaus :) Olin tekemässä juttua Kurjenrahkan retkestämme, kun keksin, että tässä yhteydessähän voisin toteuttaa lukijan toiveen vaellusvinkeistä :)
Olen käytännössä kaukana eräekspertistä, mutta jonkinlaista retkeilyrutiinia on alkanut jo syntyä.
Olen aina tykännyt liikkua luonnossa, mutta perusteellisemman kaavan retkeilystä teltta- ja laavuyöpymisineen innostuin vasta mieheni kautta. Mr. Karkkipäivä on varsinainen eräjorma ja on luonnossa ehkä parhaassa elementissään. <3 Hän on tietysti tehnyt eräilystä minulle helppoakin - kotona kun on kaikki "pelit ja pensselit" valmiina, minun tarvitsi vain seurata mukana metsään ^_^
Minne mennä?
Kansallis- ja luonnonpuistot sekä valtion retkeilyalueeet tarjoavat merkittyjä luontopolkuja ja reittejä lyhyemmistä päivä- tai viikonloppupatikoista aina pidempiin vaelluksiin. Merkityillä reiteillä on lähes mahdoton eksyä, joten aloittelijakin voi suunnata niille huoletta.
Luontoon.fi-sivulla on listattu esittelyineen kaikki Suomen kansallispuistot sekä retkeilyalueet. Sivulla on todella kattavasti tietoa kaikesta retkeilyyn ja vaellukseen liittyvästä alkaen siitä, miten puistoihin pääsee niin julkisilla kuin omalla kulkuneuvolla. Aloittelevalle retkeilijälle hyödyllinen on sivustolle koottu Retkeilyn ABC, josta löytää yksityiskohtaisia vinkkejä niin varusteiden hankintaan kuin retkiruoan suunnitteluun. Todella hyvä sivu!
Retkikartta.fi-sivulta löytyvät kaikkien puistojen tulostuskelpoiset kartat reitteineen.
Miten luonnon- ja kansallispuisto eroavat toisistaan? Luonnonpuistot on perustettu ensisijaisesti luonnonsuojelua ja tutkimusta varten, ja niiden suojelumääräykset ovat kansallispuistoja ankarammat. Suurin osa luonnonpuistoista on suljettu muilta kuin tutkijoilta, mutta osassa saa liikkua merkityillä reiteillä. Nämä yleisölle avoimet luonnonpuistot eivät retkeilijän näkökulmasta eroa kansallispuistoista mitenkään; kummissakin on merkittyjä reittejä ja palveluita kuten tulentekopaikkoja, telttailualueita (joiden yhteydessä myös puu-cee-käymälät), laavuja ja vuokra- tai autiotupia.
Esimerkiksi Kevo, jossa vaelsimme unohtumattoman hyttysten täyteisen viikon viime kesänä, on luonnonpuisto.
Monilla retkeilyalueilla on omia reittejä myös pyörätuolilla liikkuvalle.
"Uskaltaako heti jäädä yöksi?"
Uskaltaa :) Yöpyminen kansallis- tai luonnonpuistojen merkityillä reiteillä on turvallista, ja sesongista riippuen kohtaat usein myös muita yöpyjiä telttailupaikoilla. Jos telttaa ei ole omasta takaa tai ei halua sellaisessa yöpyä, on vaihtoehtona myös katto pään päällä eli laavu, tupa, kota tai kammi. Tupatyypit vaihtelevat puistosta riippuen. Lisätietoa erilaisista tuvista löytyy täältä.
Villieläimiä ei Suomen kansallispuistojen merkityillä reiteillä tarvitse pelätä.
Ainoa harmillinen kohtaaminen "villieläimen" kanssa meidän vaelluksilla tapahtui Repovedellä, jossa hiiret söivät yöllä pähkinäjemmani repun sivutaskusta. ^_^ Muuten ainoat kiusaa aiheuttavat eläimet ovat öttiäiset kesä-Lapissa. Ja sitä kiusaa ei muuten kannata aliarvioida ;)
Ylemmät kuvat: vadelmakynnet ja mun rakkaat, ihanat, maailman parhaat vaelluskengät. / Vhh:laisen perusaamiainen retkiolosuhteissa ei paljon kotiaamiaisesta poikkea; kahvia, kananmunaa ja kasviksia. :)
Mitä pakata?
Lyhyelle viikonloppuvaellukselle meidän setti on tällainen:
Miehen rinkassa:
Teltta, ensiapupakkaus, Leatherman, otsalamppu, makuualusta, makuupussin laineri (eli ohut silkkipussi), retkikeitin, kaasua tai bensaa, keittoastiat, juoma-astiat (Platypus + Nalgene) ruokaa, vaihtokalsarit ja -sukat, taukotakki (eli lämmin untuvatakki), myssy, packlite-Goretex-takki ja -housut (jos sataa). Säästä riippuen mukana joskus myös Ruskovillan yökerrasto. Windstopper-takki kulkee rinkan hupussa josta sen voi nopeasti vetää päälle.
Päällä: softshell-housut, pitkähihainen merinovillapaita ja sen päällä ohuempi tekninen paita (eli materiaalia joka siirtää kosteuden pois iholta), tuubihuivi.
Puuvillaisia vaatteita ei muuten suositella vaellukselle, ne pitävät hien ja kosteuden itsessään.
Auringonlasku Kurjenrahkan Vajosuolla
Mun rinkassa:
Kummankin makuupussit, makuualusta, vaihtovaatteet (sukat, alushousut, merinovillakerrasto), Goretex-housut, untuvatakki, myssy, ruokaa, ruokailuastiat, kirja, otsalamppu, termospullo, vesiastia (Platypus). Rinkan hupussa Windstopper-takki.
Päällä: softshell-housut, merinovillainen pitkähihainen paita ja sen päällä tekninen t-paita, tuubihuivi. Usein vielä säästä riippuen fleece-takki (palelen herkästi).
Vaatteita pakatessa kannattaa pitää mielessä, että kävellessä on useimmiten kuuma ja hiki (jolloin toppatakki on viimeinen asia jota kuvittelee tarvitsevansa), mutta taukopaikalla tulee vilu hyvin nopeasti. Silloin iloitset untuvatakistasi :)
Illalla tulee usein jopa kylmä, ja minä ainakin vedän kevät- ja syysvaelluksilla päälle kaikki mukana olevat takit ja housut kun ilta hämärtyy. Kesävaellukset ovat ainoita jolloin untuvatakille ei ole ollut käyttöä.
Ruoka
Lyhyillä viikonloppuvaelluksilla ruokaa tarvitsee ottaa mukaan sen verran vähän, että suosimme tuoreruokaa. Se tietysti painaa, mutta viikonloppurinkka tarvikkeineen on muutenkin kevyehkö joten ruoan paino ei haittaa. Viikon vaellukselle mukaan lähtee enemmän perinteistä pussi- ja kuivaruokaa, paitsi minulla, jolla on oma retki-vhh-ruoka. Ja sen vuoksi saankin kantaa painavampaa rinkkaa ;)
Olen tosin kehittynyt huimasti retki-vhh-ruoan suhteen, ja nyt nauran kippurassa kun muistelen ensimmäistä vhh:n aikaista vaellustani Kilpisjärvelle.... Ei hyvänen aika sitä tölkkien ja tetrojen määrää... Ihan käsittämätöntä. :D
Kurjenrahkalla herkuteltiin mm. loimulohella, (palaneella) bataatilla ja porkkanalla sekä munakermaviilikastikkeella.
Makuupussin lämpöalueeseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota jos on palelevaa sorttia, niinkuin minä. Minä nukun kesälläkin makuupussissa, jonka comfort-alue on jossain miinuksen puolella.
On parempi hikoilla liian lämpimässä makuupussissa kuuman yön sattuessa, kuin hytistä yön läpi liian viileässä pussissa. Lämpimästä makuupussista voi aina ujuttautua osittain ulos ja helpottaa kuumuutta, mutta liian viileään pussiin ei auta mikään.
Hyvät vaelluskengät ovat yksi tärkeimpiä varusteita, kumisaappaissa tai lenkkareissa ei tosiaankaan kannata lähteä vaellusreiteille.
Jonkun lyhyen luontopolun saattaa kenties selvittää kumppareissa, mutta pidemmillä reiteillä kunnon kengät ovat must.
Suosittelen vaelluskenkien hankintaa alan liikkeestä. Omani ovat Meindlin ja olleet alusta asti kuin yhtä jalkojeni kanssa. Näissä kengissä eivät jalat väsy, tuki ja istuvuus ovat täydelliset <3 Olen kulkenut Meindleilläni jo vuodesta 2007.
Olen niin iloinen, että olen saanut miehen kautta löytää retkeilyn ilon. Luontoelämykset tuovat tärkeää ja tarpeellista vastapainoa tietokoneen ääressä jumittavalle arkielämälleni, ja lyhytkin yhden yön vaellus on todellinen henkireikä. On ihanaa jättää some ja koneet ja teknologia hetkeksi taakseen ja olla 100-prosenttisesti läsnä luonnon keskellä.
Se on uskomattoman rentouttavaa.
Satumetsä.
Loppuun täytyy vielä kertoa leipomistarina Kurjenrahkalta. :)
Niin sitä vain mieskin laittaa kätensä taikinaan nuotiolla, voisiko uskoa!
Mr. Karkkipäivä tuo joka retkelle mukana lettu- tai pullataikinainekset (valmiiksi kotona sekoitetut), sillä ne "kuuluvat totta kai asiaan".
Tällä kertaa misterin "tikkupulla"taikina ei vain oikein onnistunut, eikä taikinaan saatu sopivan sitkoista ja paksua koostumusta jotta sen olisi saanut käärittyä optimaalisesti tikun päähän.
Pulla näytti tältä. :) Minulle tuli mieleen kärähtänyt kivespussi.....
Mies sitten keksi, että pullanhan voi paistaa myös folion päällä. Touhua katsellessa minunkin alkoi kovasti tehdä mieli pullaa. En ota retkille mukaan muuta jälkkärimäistä kuin tummaa suklaata ja proteiinipatukoita, sillä minun ei oikeastaan koskaan tee eräillessä mieli makeaa.
Nyt leivonnaisen himo kasvoi kuitenkin niin suureksi, että harkitsin jo hetken vehnälle antautumista.
Sitten muistin, että minulla on retkiruokien joukossa minigrip-pussillinen psylliumia (käytän sitä esimerkiksi kastikkeiden saostukseen). Hei, minähän voin tehdä improvisoidun vhh-taikinan!
Tuumasta toimeen. Sekoitin taikinan soijakermasta, psylliumista ja ruokalusikallisesta kaurahiutaleita. Makeutusta minulla ei ollut, mutta maustoin taikinan kanelilla.
Taikina öljytylle foliolle kypsymään. (Kuvassa vieressä vehnäversio.) Pinnan ruskistuttua lisäsin päälle tummaa steviasuklaata. "Tikkupullaleiriläiset" alkoivat luoda kiinnostuneita katseita leivonnaiseeni, joka muistutti ilmiselvästi....
Chocolate-chip-cookieta! No eikös vain! :) Pehmeänä versiona.
Näin sain minäkin oman retkipullan. :) Kaikkeen see psyllium taipuukin, todellinen monitoimijauhe. Kokemuksesta innostuneena aloin heti kehitellä helposti mukanakulkevia jauhosekoituksia, joista voin tulevaisuudessa valmistaa vhh-lettuja tai vaikka muffinseja, jos pullan himo vastaisuudessa iskee erätulilla! :)
*
Onko lukijoiden joukossa retkeilijöitä? Olisi mukava kuulla juttuja vaikkapa ikimuistoisimmasta vaelluksestanne tai vinkkejä erityisen kauniille reiteille.
Kyllä luonto vain tekee hyvää.
Maskarat - se ikuinen luonnonkosmetiikan "kompastuskivi". Luonnollisen ripsivärin on todella hankala kilpailla synteettisiä sisariaan vastaan, ongelmia on etenkin pysyvyydessä ja allekirjoittaneen kokemusten pohjalta kerrostuvuudessa.
Zuiin volyymimaskara on saanut paljon kehuja; tämä kuulema pysyy varisematta ja ripsiin saa oikeasti sitä paksuuttakin. Minulla ei ole koskaan ongelmia ripsarin pysyvyyden kanssa, joten sitä puolta en osaa arvioida, mutta se volyymi. Tähän mennessä luonnonkosmetiikan maskaroista vain Dr. Hauschkan Volume Mascara on saanut ripsiini runsautta - tosin senkään jälki ei voita synteettisiä maskaroita.
Ensimmäinen reaktioni Zuiin maskaran korkattuani oli; "Onpas kuivaa!" Siis todella kuivaa, verrattuna ihan mihin tahansa koskaan käyttämääni ripsariin. Yleensähän vastakorkattu uuden ripsarin massa on jopa märkää. Koin Zuiin maskaran olevan niin kuivahtaneen oloinen, että kysyin asiasta maahantuojalta. Sain testiin uuden. Se oli yhtä kuiva. Myös Kempparin Noora kommentoi omassa arviossaan Zuii-ripsarin kuivuutta, joten päättelen, että tämän maskaran massan kuuluu olla tällainen.
Massan kuivuus näkyy myös ripsissä. Ripsari levittyy rosoisesti ja "nukkaisesti".
Entä sitten volyymipuoli?
Kyllä, Zuiin maskara kerrostuu näkyvästi. Siitä siis peukkua, lupaus täyttyy.
Mutta jäljen siisteydestä voi olla montaa mieltä. Massan ollessa kuivaa on jälkikin sen mukaista. Kerrostuvuudesta annan täydet pisteet, sillä massalla todellakin saa lisättyä kerrosta kerroksen päälle, ja ripsarilla on mahdollista saada yhtä paksut ripset kuin normimaskarallakin (ainakin minä olen saanut). Jälki on kuitenkin pörröistä ja paikoin jopa paakkuista. Välillä onnistun saamaan paakuttomamman tuloksen, mutta useimmilla kerroilla jälki on yllä näkyvän mukainen.
Ylistävistä arvioista päätellen kuivakka koostumus kuitenkin toimii monien muiden ripsissä paljon paremmin. Teiltä lukijoiltakin olen kuullut vain positiivisia kommentteja. Nooran lisäksi en ole kohdannut muita kuivuutta mainitsevia arvosteluja. Esimerkiksi Ida365 julisti Zuiin Volumen parhaaksi kokeilemakseen luonnolliseksi maskaraksi joka ei varise yhtään eikä liukene edes tihkusateessa.
Pullea harja on silmän muodolleni vähän liian suuri. Pidän itse myös enemmän erottelevista harjaksista, nämä tuuheat ja spiraalin muotoiset eivät ole suosikkejani.
Maskaran sävystä - sävy Granite ei ole täysin musta vaan mustanharmaa. Jostain syystä Volume Mascaraa saa vain tässä yhdessä sävyssä.
Muutama kuva hieman siistimmällä lopputuloksella.
Zuiin Volume Mascaralla on hintaa 26 euroa. Sitä myyvät mm. maahantuojan oma verkkokauppa, Jolie ja Biodelly.
