Maskarapostaus jäi kesken, kun sain ystävältäni Mariannalta Facebook-chattiin uutislinkin; olinko jo nähnyt mitä Skopeloksella on tapahtunut?
Hui!!
Maanantain vastaisena yönä Kreikkaan iski myrsky, joka teki pahiten tuhojaan Lakonian kaupungissa Peloponnesoksella, ja vuorokautta myöhemmin Skopeloksen saarella Sporadeilla. Yhtä hyvin olisin saattanut nyt olla Skopeloksella..! Ihana Skopelos! Yksi ehdottomia lempisaariani Kreikassa.
Tässä kuvia Skopelos Townista tuhon jäljiltä:
Kuva: Protothema.gr
Kuva: Skopelosnews
Kuva: Protothema.gr
Kuva: Yannis Chatzitrakosas
Glossa, Skopelos, 21.9. kello 03.30
.
Vain joitain tunteja aikaisemmin olin itse mennyt nukkumaan Poroksella, Kefaloniassa. Myrsky tuntui myös täällä, mutta minulla ei ollut aavistustakaan sen laajuudesta ja seurauksista muualla päin Kreikkaa.
Sunnuntai-iltana seitsemän aikoihin Poroksella näytti tältä.
Vain paria tuntia myöhemmin tuuli oli yltynyt. Istuin kirjoittamassa Zakynthos, naapurin tyttö joka bailaa -postausta tuossa alemmassa kuvassa näkyvällä tavernan terassilla (domatiassani ei oikein toiminut kunnolla netti), ja kirjoittaessani alkoi yhtäkkiä salamoida. Sähkötkin katkesivat pariin kertaan ennen kuin sain jutun julkaistua.
Juttu tuli ulos kello 21.45, ja kymmeneltä ropisivat ensimmäiset pisarat. Pakkasin läppärin kassiin ja kipitin vauhdilla domatiaani, joka onneksi oli vain korttelin päässä. Ehtiessäni ovelle oli sade yltynyt kuuroksi ja tuuli kasvanut voimakkaan puuskaiseksi. Puoleen yöhön mennessä tuuli oli niin raju, että parvekkeella huonekalut lentelivät ja seinissä vinkui niin että mietin saanko koko yönä unta...
Mutta Joonianmeren alue säästyi pahimmalta, eikä myrsky näkynyt täällä muuten kuin lähes koko maanantain kestäneenä sateena. Mikä itse asiassa oli oikein tervetulluttakin, koska sää oli ollut viime viikon jopa ahdistavan painostava.
Kun Argostolissa Kefaloniassa näytti maanantaina tältä....
Kuva: Skopelosnews
...oli Glossan kylässä Skopeloksella tällaiset näkymät...
Huh tosiaan.
Lakoniassa kuoli kaksi ihmistä myrskyn seurauksena, Skopeloksella onneksi tiettävästi vältyttiin uhreilta.
Mutta miltä siellä nyt näyttääkään... Ja nykyisessä taloustilanteessa saarella ei varmasti ole ihan heti varaa korjata tuhon jälkiä. Kun miettii, ettei Kefaloniassakaan ole pystytty korjaamaan viime vuoden maanjäristyksen rikkomaa osuutta Argostoli-Fiskardo-tiestä... "No money to fix it", kerrottiin. Saa nähdä miten Skopeloksella käy, yksi pahiten vaurioituneista alueista oli valitettavasti satama, ei ihan vähiten tärkeä paikka.
Mies Fiskardossa tänään.
Kello 13.05.
Kello 16.22.
Pääsiköhän hän kirjan loppuun...?
Ja tärkeintä - tuliko selkään tarpeeksi rusketusta?
Tykkään minäkin lukea rannalla ja ottaa aurinkoa, mutta tämä on jo vähän friikkiä.
.
...joo, varmasti vain sattumaa, mutta näyttihän se kieltämättä hullulta kun äijä on kolme tuntia myöhemmin ihan samoilla jalansijoillaan... :D Jos hän onkin liikkunut, niin aika tarkasti on asettunut takaisin samaan kohtaan puoli metriä kivestä. Kaikenlaisia... :)
*
Harmittelin ensin suuresti sitä, etten voi vuokrata reissussa autoa. Budjettini puitteissa olen aika lailla julkisen liikenteen verkoston varassa.
Tänään päädyin kuitenkin olemaan iloinen bussimatkastani saaren pohjoiskärkeen Fiskardoon, se oli varmasti paljon parempi vaihtoehto kuin olla ajaa itse. Kaksi ja puoli tuntia kestänyt ajomatka sisälsi niin huikeita maisemia että kamerastani oli loppua akku jo ennen kuin oltiin päästy Fiskardoon. :) Vuokra-auton ratissa ei räpsitäkään kuvia ihan joka mutkassa.
Ja ne tiet.... Osa Argostolin ja Fiskardon väliä kulkevasta päätiestä on sortunut viime vuoden maanjäristyksen seurauksena, ja bussi (+ muu liikenne) joutuu kulkemaan vaihtoehtoista vuoristoreittiä paljon pienempiä teitä. Pari kertaa hirvitti niin etten meinannut uskaltaa katsoa - puhumattakaan että olisin itse ajanut..! Yhdessä tiukassa mutkassa vastaan tuli kuorma-auto emmekä mahtuneet ohi. Bussi joutui peruuttamaan, ja ikkunan toisella puolella laskeutui hurja pudotus. Joo, ei ihan mun ajotaidoille tällaiset adrenaliinireitit...
Mutta Kefalonian maisemat - siis mitkä vistat. Voi hyvin perustein sanoa, että joonialainen haastaa paikoin jo Santorininkin. Koko rannikko on niin kuvauksellista, että pitkä bussimatka, johon olin varautunut kirjalla, muuttui henkeäsalpaavaksi kiertoajeluksi ja kirja unohtui reppuun.
Kefalonia - suosittelen!
.
Huomenna meinasin tuutata ulos ripsariarvostelun niin ilahtuu kosmelukijatkin. Ehkä :)
Kefalonia viehättää.
Saaren värit ovat jotain aivan upeaa. Se on jännä miten meri ja kasvillisuus voivat näyttäytyä intensiivisemmän ja syvemmän värisinä eri paikoissa. Jos muuten haluatte nähdä todella saturoitunutta vihreää, käykää Skotlannissa. Mieletöntä!
Eilen oli blogissa paljon tekstiä, tänään vähän. Tässä kuvakertomus eilisestä - täydellinen päivä. <3 Maanantainen sade raikasti hautovan kuuman sään lempeäksi ja tuuli viilensi.
Päivä alkoi tunnin lenkillä Koutavosin laguunin ympärille ja iltapäivällä tein pitkän kävelyn Katavothresiin Argostolin pohjoispuolelle. Katavothres on mystinen paikka jossa meri kuohuu alas maanalaisiin tunneleihin, ilmestyäkseen esiin 23 km päässä saaren toisella puolella Melissanin järveen.
Tuoksuvat männyt ja turkoosi meri... <3
Rakastan tällaisia maisemia.
Löysin täydellisen rauhallisen paikan niemen kärjestä Katavothresista, jossa istuin pitkään lähes meditatiivisessa tilassa lukemassa ja nauttimassa esteettömästä merinäköalasta Lixourin kaupunkiin lahden toiselle puolelle.
Suljetun ravintolan tuolit olivat jääneet kiviterassille. Sain olla aivan yksin.
Täydellinen hetki.
Poseerausta vaativa paikka.... ;)
Päivän kruunasi jälleen yksi suussa sulava uunimunakoiso- ja kesäkurpitsapyörykkälounas.
Tiedättehän Eat, Pray, Love -kirjan? Jossa päähenkilö matkustaa Italiaan melkein vain syödäkseen (no, ja oppiakseen kieltä)? Minä voisin melkein sanoa Kreikasta samaa.... Paras ruoka ja kaupan päällisinä upeat maisemat. Vai toisin päin..? ^_^
Kefalonia, meistä tuli kaverit :)
