Sveitsi ei todellakaan ole ykköskohde, jos haluaa matkustaa hyvin niukalla budjetilla.

Halpamatkustamisen rajan määrittelee toki jokainen itse, yhdelle se voi olla 100 euron päiväbudjetti (jolla Sveitsissä pärjääkin), toiselle 30 euroa. Viidenkymmenen euron päiväbudjetti alkaa jo olla Sveitsissä haastava. Se on mahdollista, jos pystyy majoittumaan ilmaiseksi (kaveri, Couchsurfing) tai ei juuri käytä julkista liikennettä (suuntaa vain yhteen kohteeseen tai liikkuu liftaamalla). Mutta jos suunnitelmissa on matkustaa maan sisällä useammassa kohteessa eikä majoitu sohvasurfaus-periaatteella, 50 euroa ei riitä.

Kokosin tähän muutamia vinkkejä budjettitietoisen Sveitsin matkalle.

Frangi-hinnat ovat käytännössä samat euroissa.

Matkustus

Julkinen liikenne Sveitsissä on kallista, ja melkein kaikilla sveitsiläisillä onkin jonkinlainen alennuskortti. Yleisin niistä on Half Fare Card, jota myydään myös turisteille. Turistiversio maksaa 120 frangia (noin 117 euroa) ja on voimassa kuukauden. Kuten nimi kertoo, lipulla saa kaikki julkisen liikenteen liput (niin junat, bussit, laivat kuin vuoristohissit) puoleen hintaan.

Jos matkustat vuoristokohteeseen jossa tiedät käyttäväsi paljon hissejä tai köysiratakuljetuksia, Half Fare Card maksaa itsensä hetkessä takaisin. Vuoristohissit ovat kalliita, esimerkiksi Klein Matterhornin hissi maksaa rapeat 100 frangia meno-paluu.

Budjettimatkaajan ylin ystävä Sveitsin junaliikenteessä ovat Supersaver-liput, joita on saatavilla lähes kaikille yhteyksille (lukuun ottamatta alle 30 minuutin lähijunayhteyksiä).

Lippujen sanotaan olevan sitä edullisempia mitä aikaisemmin ne varaa, mutta kolmen viikon aikana panin merkille, että lippuja on käytännössä tarjolla hyvinkin lyhyillä varoajoilla. Vielä edellisenä iltanakin saattoi varata alennuslipun tietylle välille.

Supersaver-lippujen ainoa huono puoli on se, että niitä voi ostaa vain netistä ja ne on tulostettava. (En tiedä toimiiko SBB:n mobiililippusysteemi ulkomaisissa liittymissä.) Lippujen ostaja on siis riippuvainen nettikahviloiden tai majoituspaikkojensa tulostusmahdollisuudesta. Supersaver-lippua ei voi tulostaa asemalla lipputoimistolla tai SBB:n automaatista.

Half Fare –kortilla saa vielä Supersaver-hinnankin puoleen hintaan. Tällä yhdistelmällä on mahdollista matkustaa vielä paljon halvemmalla kuin millään Sveitsin rautateiden tarjoamalla passiratkaisulla (tai VR:n One Country –reilipassilla, jota jotkut lukijat minulle suosittelivat).

Supersaver-hinnat näkyvät SBB:n sivuilla vähän miten sattuu, välillä punainen tarjouslogo näkyy jo ensimmäisellä hakutulos-sivulla, joskus vasta kun on syöttänyt matkustajatiedot ja valinnut hintaperusteen (normaali/Half Fare). Pelkkiä tarjouslähtöjä voi myös etsiä omalla hakukentällään täällä.

Flexi-passi, jota harkitsin pitkään, olisi ollut minulle kalliimpi vaihtoehto kuin Half Fare Cardilla ja Supersaver-lipuilla matkustaminen. Kolmen viikon aikana matkustin yhteensä 13 päivänä yhteensä 18 matkaa, ja kaikkien matkojen hinnaksi Half Fare Cardin kera tuli 430 euroa. Näistä vuoristohissien osuus oli 130 euroa.

15 päivän Swiss Travel Passille olisi tullut hintaa 440 frangia jonka päälle vielä vuoristohissien hinnat, joista passin haltijankin täytyy maksaa puolet. Flexi/Half Fare -combo olisi tullut vieläkin kalliimmaksi.

Ruoka

Ravintolaruoka Sveitsissä on kallista ja eväillä säästää huomattavasti. Todella niukan budjetin matkaaja varustautuukin pitämällä päivärepussa/olkalaukussa aina mukana eväsrasiaa ja aterimia.

Ruokakaupoista voi ostaa valmiiksi kootun salaattirasian (niukan kokoisia kylläkin), mutta kaikkein edullisimmin selviää ostamalla salaattiainekset erikseen ja kokoamalla salaatin mukana kulkevaan rasiaan. (Tämä on oma perussysteemini maassa kuin maassa.) Ruokakaupoissa myydään valmiiksi pestyjä salaattisekoituksia ja jopa salaatinkastikkeita kerta-annoksina. Erittäin kätevää. Ja, kuten tuli huomattua, kaupasta saa myös valmiiksi keitettyjä munia. Käteviä jos majapaikassa ei ole keittomahdollisuutta.

Extravinkkejä:

* Muoviaterimia saa ilmaiseksi ainakin Coop-myymälöistä, niitä voi ottaa mukaan ulko-ovien läheisyydessä sijaitsevista pisteistä.

* Folio sekä minigrip-pussit ovat käteviä eväiden pakkauksessa. Folion avulla jääkaappikylmät ruoat pysyvät lämpimässäkin säässä viileinä jopa tunteja. Migros-myymälöiden pähkinälaareilta voi kahmaista maksutta mukaansa kätevän kokoisia Minigrippejä. Tuli hyödynnettyä säännöllisesti ;)

Pikaruoka kuten hampurilaiset sekä leipomoiden ja kahviloiden valmiit täytetyt sämpylät ja patongit ovat klassista halpaa ruokaa. Sveitsissä täytetyt sämpylät eivät kuitenkaan ole erityisen halpoja, hinta kulkee keskimäärin 6-7 frangissa pienehköstä sämpylästä tai täytetystä patonginpalasta. Jälleen tulee huomattavasti edullisemmaksi ostaa leivät ja täytteet kaupasta.

* Vinkki vhh:laiselle: Migros- ja Manor-kaupoissa myydään Low Carb –leipää. Etenkin Manor-kaupan leipä on supervähähiilihydraattista, hakkaa Vaasan Minihiilarinkin.

Zürichin Hiltl - maailman vanhin kasvisravintola

Ravintoloissa röstit ja fonduet ovat edullisinta ruokaa. Näitä voi saada 25 frangilla. Alle 20 frangilla voi ruokailla vain pikaruokaloissa.

Salaatit maksavat keskimäärin 20-25 frangia, mutta täytteet eivät usein ole niin ruokaisia kuin mihin meillä on totuttu. Pelkkä vihreä salaattikin maksaa usein 16 frangia.

Bernissä ja Zürichissä on erinomaisia kasvisruokaravintoloita, joiden kilohintaperiaatteella hinnoitelluista noutopöydistä saa ruokaa suhteellisen edullisesti muihin ravintoloihin verrattuna. Edullisimmaksi tulee kun otat ruoan take-awayna.

Kalaruoat ovat Sveitsin ravintoloissa niin kalliita että jouduin itse jättämään ne kokonaan väliin tällä reissulla. Zermatissa, joka tosin on Sveitsin tyyreimpiä paikkoja, kalaruokien hinnat huitelivat jopa yli 50 frangissa. Ja nyt puhutaan ihan tavallisista ravintoloista, ei fine diningista. Muuallakin Sveitsissä on suoranainen ihme, jos löytää edes yksinkertaisimman lohi-peruna-annoksen alle 35 frangilla.

Söin vajaan kolmen viikon aikana ravintolassa neljä kertaa. Kaksi kertaa hain takeawayn ja kaikki loput ruokailut olivat eväsperiaatteella tai majapaikassa kokattuja.

Oma vakiokalaruokani reissussa oli kaupasta ostettu, vakuumipakattu kylmäsavulohi tai lämminsavutaimen. Tai se tuttu tonnikala.

Majoitus

Hotellien hintataso on systemaattisesti korkea ja samalla tasolla kuin Suomessa. Alle 70 euron hotellihuoneen voi löytää vain todellisella tuurilla. Myöskään hostellit eivät ole erityisen halpoja, esimerkiksi Zürichissä makuusalipaikka irtoaa alkaen n. 40 eurolla, Bernissä 36 eurolla. Yksityishuoneesta saa jo maksaa paljon enemmän.

Budjettimatkaajan vaihtoehdoiksi jäävät Couchsurfing, Airbnb tai leirintäalueet. Jos matkustaa isommalla porukalla ja on suuntaamassa alppikyliin, chaletin (mökin kaltainen huoneisto) vuokraus on varteenotettava vaihtoehto. Kalliissa Zermatissakin chaletin sai edullisesti kun kustannuksia oli jakamassa useampi henkilö.

Airbnb’kään ei ole mainittavan edullinen Sveitsissä, keskimääräisen yö-hinnan ollessa noin 50-60 euroa. Tietysti Airbnb on heti edullisempi jos kustannuksia on jakamassa matkaseuralainen. Airbnb-huoneen voi saada jopa 30 eurolla jos on tuuria, mutta näitä huoneita on tarjonnasta vain murto-osa.

Oma Sveitsin matkani mahdollistui yhdistelmällä kesätyöpalkkaa, junalippujen huolellista suunnittelua, eväitä, sukulaisen sohvalla nukkumista, Airbnb'tä ja vuokramökkiä. Kreikan matkailuun verrattuna Sveitsi budjettiversionakin on erittäin kallis.

Vietin Sveitsissä 19 vuorokautta. Koko matkaan kuluneella summalla olisin viettänyt Kreikassa makeaa elämää jokapäiväisillä ravintola-aterioilla puolitoista kuukautta.

Sveitsi on kallis. Mutta joka sentin arvoinen.

Olen liikkuvaista sorttia, ja etenkin kesäisin tulee kuljettua aika monen osoitteen ja välillä jopa maan välillä.

Tänä kesänä päätin pitää taukoa käytännössä kaikesta uusien ihonhoitotuotteiden testauksesta, ja mukana on kulkenut kesäkuun puolesta välistä yksi ja sama ihonhoitosetti. Vaikka tuotteiden testaus on kivaa, on ollut ihanaa antaa ihon "lomailla" ja saada valikoida käyttöönsä lempituotteita.

Tässä kurkkaus kesänesessäärini sisältöön. Löytyipä sieltä muuten kuvia ottaessani yksi tuote, jota en ollut muistanut koko kesänä :D En näköjään ole missään vaiheessa tyhjentänyt koko toilettilaukkua.

Tuo sana muuten aiheuttaa minulle jatkuvasti päänvaivaa, siis toilettilaukku/nesessääri/kosmetiikkalaukku - millä ihmeen ilmaisulla voisi järkevästi kutsua suomen kielellä pussia/pikkulaukkua, jossa kuljettaa kosmetiikkaa? Minusta kaikki olemassa olevat vaihtoehdot ovat tyhmiä tai huonon suomen kielen kuuloisia. Meikkilaukkukin on väärä ilmaisu kun kyse ei ole meikeistä.

Aurinkotuotteet.

* Clinique Even Better Dark Spot Defense SPF 45. Tämän ostin viime vuonna huulten ympäryksen melasman estoon (noh, hillitsemiseen) MUFEn erinomaisen UV Primen loputtua. Cliniquen on toiminut hommassa oikein pätevästi. Littana purkki on onnen omiaan kulkemaan käsilaukussa. Itse asiassa tämä purkki ei käytännössä asu toilettilaukussa vaan nimenomaan käsilaukussa sillä tarvitsen sitä aina jos aurinko vähänkään vilahtaa.

* Clinique City Block Sheer SPF 25. Kesän turhake. Ajattelin saattavani tarvita tätä Sveitsin reissussa Alpeilla, kun ihoni ei vielä ollut tottunut porotukseen. Suomen kesä kun ei ollut juurikaan antanut iholle aurinkostimulaatiota. No, taisin käyttää tätä kerran ja siirryin sitten vanhaan tuttuun, eli:

* Clarinsin SK 15 -aurinkovoiteeseen. Käytin tässä välissä pari pulloa Biothermin erinomaista Sun Vivo -kasvoaurinkovoidetta, mutta koska sitä ei ollut laivalla, ostin vanhaa kunnon Clarinsia jota olen käyttänyt niinkin nuoresta kuin 15-vuotiaasta saakka. Koostumus on ehkä hitusen paksumpaa kuin Sun Vivon, mutta ihoni ei näppyynny tästä. Clarinsin etu on iso 75 millin tuubi, jolloin laivan hintaa (jotain 23 euron tienoilla) voi jo pitää oikeasti edullisena. Clarinsia on tullut käytettyä vartalollakin Sveitsin patikoilla kun ei viitsinyt tuoda reppuun painoa isommalla kroppa-aurinkovoiteella.

Puhdistustuotteet.

* Clarins Gentle Refiner -kuorintavoide. Tämä ei millään lailla ole suosikkejani (Clarinsin vaahtoava, keltaoranssi putsarikuorinta on huikeasti parempi), mutta otin sen "kesäkassiin" pienen kokonsa vuoksi. Nämä on näitä myymälätöistä aikoinaan saamiani tuotteita, niitäkin on vielä loputtoman tuntuiset varastot kylppärin kaapeissa. Clarinsilta sai paljon matkakokoja - käteviä reissuissa. ;)

* Kicks Pure & Simple Foaming Face Wash. Tämä kuuluu siihen settiin näytekokoisia Kicks-ihonhoitotuotteita jonka ostin keväällä. Kokeilin putsaria saman tien (ne kun on mun suosikkeja ihonhoitotuotteista) muiden Kicks-uutuuksien jäädessä kiltisti odottamaan (missä tilassa ne ovat edelleen nyt 5 kk myöhemmin :D) - ja ihastuin välittömästi. Suloisen melonin tuoksuinen voidemainen puhdistusvaahto taitaa päätyä vuoden suosikkituotteideni listalle. Todella miellyttävä pehmeä vaahto, eikä koostumus ole kuivattava, niinkuin joissain tämän tyyppisissä vaahtoavissa putsareissa.

* Natural Code -silmämeikinpoistogeeli. Ei siis MUFEn Sens'Eyes, käytän vain MUFEn vanhaa pulloa kun se on kätevän kokoinen matkalla. :) Menossa on muuten tällä hetkellä vihoviimeinen Natural Coden vuonna 2011 jemmaamistani putsareista. Nyyyh... Eron hetki lähenee.

* Clinique Mild Clarifying Lotion -kasvovesi (Clarinsin pikkupullossa). Otan melkein aina Cliniquen kasvovettä reissuun kun minulla on sitä niin iso pullo ettei se meinaa koskaan loppua.

Kasvojen kosteutus.

* Nafha-päivävoide. Testailin Nafhaa keväällä, ja ohuen ohut kasvovoide jäi tuotteista suosikiksi ja vakituiseen käyttöön. Tykkään tästä vilpittömästi todella paljon. :) Täytyy sanoa, että oli aivan ihanaa ottaa tämä jälleen käyttöön loppukevään ei-niin-onnistuneen Exuviance-testikauden jälkeen. Testailin välissä Natura Sibericaakin, mutta Siberican voide on tähän verrattuna todella paksua. NS sai jäädä Ahvenanmaalle, Nafha on seurannut mukanani koko kesän. <3

* Lavera Cranberry & Argan Wrinkle Smoother. Tässä tuote, joka alunperin oli minusta vain "ihan kiva" (arvio kesältä 2014), mutta josta myöhemmin on muodostunut yksi kaikkien aikojen suosikkituotteitani. Tästä huomaa, kuinka lyhyehkö testiaika voi vaikuttaa tuotekokemuksiin. Joskus tuote paljastaa todellisen olemuksensa vasta kuukausien yhteiselon kuluessa.

Käytän Smootheria silmänympärysvoiteena, ja se on kenties paras luonnonkosmetiikan (tai minkä tahansa kosmetiikan) silmänympärysvoide jota olen käyttänyt. Koostumus on makuuni ihan täydellinen, ja vaikka en juonteidenhävitys-lupauksiin olekaan taipuvainen uskomaan, niin väittäisin että silmänympärykseni ovat oikeasti pysyneet sileämpinä tällä tuotteella. Lavera, älkää lopettako tätä tuotetta!

Vartalon kosteutus.

* Anne Lindin Appelsiini-Inkiväärivartaloemulsio MUJIn matkatuubissa.

* Weledan Skin Food jota käytän jalkavoiteena. Ei, pikkutuubi ei tosiaan ole kestänyt koko kesää, vaan aluksi käytin pois matkapurkin Exuviancen Heel Repair -voidetta.

Hiukset.

Suurin osa hiuskosmetiikastani kulkee erillisessä pussukassa, sillä ne on muotoilutuotehaasteen vuoksi ollut pakko ottaa mukaan täysikokoisina. Nämä kaksi ovat päätyneet ihonhoitotuotteiden seuraan.

* Korres Aloe & Provitamin B5 -hoitoaine. Näitä Korresin pikkupulloja tuli kahmittua mukaan aikamoinen läjä viime syksyn Ateenan hotellista. Olen kokeillut Korresilta vasta kahta hoitoainetta, ja kumpikin on ollut oikein hyvä. Hiusvärin mukana tullut Sunflower & Mountain Tea tosin oli vieläkin parempi ;) Korresin hiustuotekokemukset ovat olleet kaiken kaikkiaan pelkästään positiivisia.

* Kiehl's Amino Acid Shampoo. Tämä on unohtunut koko kesäksi. "Löysin" sen eilen purkaessani toilettilaukun kuvausta varten. :) No, en ole sitä tarvinnutkaan kun Lushin Daddy-O vain kummasti riittää ja riittää. Amino Acid -shampoo on mieto ja todella hoitava shampoo, alkuperäinen arvostelu täällä.

*

Ihon "loma" päättyy ensi viikolla, kun ryhdyn testaamaan kotimaista Ekopharma-sarjaa. Tutustuminen alkoi jo tällä viikolla hoitolakäynnin myötä. Siitä lisää piakkoin :)

Töpöiksi jäivät.

Kynnet siis.

Stoorini vieraissa käymisestä otettiin kynsisalongillani vastaan huvittuneisuuden ja järkytyksen sekaisin tuntein. Siinä vaiheessa kun kerroin "syrjähyppylaittajan" kieltäytyneen ovaaliin muotoon viilaamisesta, salongin tytöt repesivät. Sain kuulla, että Lahdessa mm. on paikka, jossa osataan tehdä vain ranskalaista manikyyria. Näitä siis löytyy.

Kuten arvelinkin, laittajani totesi, että on parempi odottaa kynsien kasvua jotta niihin saa muotit.

Ne geelattiin ja reunat huoliteltiin. Voi mitkä töpöt. Ehjinä säilyneisiin peukaloihin ja nimettömiin jätettiin pikkuisen pituutta, mutta olo on silti ihan "kalju". Puolessa vuodessa ehti hyvin taas tottua pitkiin kynsiin, se on niin minua. Enää en ole ihan Deinonychus, mutta kynnet ovat mitä olennaisin osa minun, heh, asusteitani. :)

Töpökynsillä IsaDoran Scuba Blue ja Natural Coden Blue Galaxy.

Tajusin, ettei minulla ole ollut varmaan koko vuonna sinisiä kynsiä. Vaikka pituus on mitä on, olen ollut koko päivän extrailoinen aina kynsiä katsoessani. Pelkästään söpönsinisen värin takia :) Kosmeettisia iloja yksinkertaisimmillaan. :)

Aijoo, opin kynsihuollossa uutta. Olen aina luullut, että kynsieni ruma muoto lyhyenä johtuu niiden lapiomaisuudesta. Nyt sain kuulla, että kynsipedin pituus määrittelee hyvin pitkälle kynnen muodon ja esteettisen vaikutelman. Minulla on kaikissa kynsissä nimettömiä lukuunottamatta lyhyt kynsipeti, siksi kynnet näyttävät leveiltä ja lapiomaisilta. Pidempi kynsipeti luo siromman vaikutelman.

Olen joskus miettinyt, miksi toisten kynnet näyttävät pidemmiltä vaikka kynnet eivät juuri yltäisi sormenpään yli. Nyt tiedän miksi - heillä on pitkä kynsipeti :)