Olin eilen vierailulla Charming Nailsin luona ja pääsin vihdoin tutustumaan perheen vauvaan Hippuun. <3
Kuten traditioon kuuluu, CN-Taina teki minulle myös manikyyrin.
Hippu ei oikein olisi malttanut antaa mamille ja vieraalle lakkausrauhaa :)
Toivoin foliokynsiä, kun ne on näyttäneet mielestäni niin upeilta Tainan kuvissa, mutta en itse koskaan jaksa noita koristelujuttuja.
Kynsillä OPIn uuden Venice-kokoelman pastelliliila Purple Palazzo Pants (niin mun sävyinen!) ja päällä kultaista ja fuksiapinkkiä foliota. Foilaustekniikka näytti superhelpolta mitä se varmasti käytännössäkin on, mutta itseni tuntien ei varmasti tulisi foliointeja kotioloissa tehtyä. Sanni - wash-and-go ja polish-and-go. ;)
Foilauksessa kynnelle levitetään kuivuneen lakkauksen päälle erityistä folioliimaa, jonka annetaan kuivua hetki. Liimapinnan ollessa semikuiva, pintaa näpäytellään värifolion palalla jolloin pintaan tarttuu folion riekaleita. Lakkaus viimeistellään päällyslakalla joka estää foliokoristeita irtoamasta.
Rarity-poni sai toimia kuvan huomionsaalistajana kun töpökynnet ovat itsessään niin epäkuvaukselliset. Olisin niin mielelläni nähnyt tämän ihanan lakkauksen pitkillä kynsillä...!
Minulla oli eilen Vehmersalmi-vierailun kunniaksi pitkästä aikaa luomiväriäkin. Olen käyttänyt viimeiset neljä viikkoa pelkkää rajausta, mutta eilen luomille sipaistiin hennon liila pohja MACin Beautiful Iris - ja Seedy Pearl -luomiväreillä.
Joo - kulmakarvat on vielä lomatunnelmissa... :)
Rajauksena Sephoran violetti kynä jonka päällä Meksikosta saamiani vaaleanliilaa ja kultaista nestemäistä eyelineria. Alaluomella Essencen vaaleanpuna-kultainen hohde-eyeliner.
Sanoin tuossa eilen Tainallekin kun juteltiin meikeistä (aiheena mm. ensi viikolla Suomessa lanseerattava Urban Decay), että pastellisävyt tulee aina säilymään minulle rakkaimpana ja omimpana meikkivärimaailmana. Baby-liila, persikka, huurteinen pinkki, mintunvihreä, vaalea turkoosi... Karkkia minun makuuni! :)
Rajauksissa voi vielä irrotella räikeämmillä väreillä, mutta luomille valitsen mieluummin miedompaa.
Tämä kuva on mun suosikki. Hellyys...! <3
Viimeistään jouluna taas moikkaamaan Hippulaista. :)
Kiitos Taina, Mr. ja eläinlapset! (Kissatkin saivat huomionsa...!)
.
- - Ai kuka Taina? No tämä Taina! :)
Rakastan tilastoja.
Blogin kävijätilastot kuuluvat luonnollisestikin kannaltani kiinnostavimpiin, ja tiirailen niitä säännöllisesti. Välillä näkee poikkeuksellisia ja yllättäviäkin kävijäpiikkejä vanhoissa postauksissa, mistä voi päätellä, että postaus on linkitetty jonnekin ja siitä todennäköisesti käydään parhaillaan jossain keskustelua.
Tämän vuoden klikatuimmat Karkkipäivän sivut ja postaukset ovat tässä:
Klikatuin postaus on Proteiinirahka :) Piikki normaalissa kävijävirrassa on melkoinen:
Tulen hihittelemään tälle varmaan vielä monet vuodet. Niin hassua. Hetken mielijohteesta kauppareissun jälkeen puolessa tunnissa väännetty avautuminen muodostui koko blogin historian luetuimmaksi jutuksi :D Bloggailu on tosiaan täysin arvaamatonta hommaa. Koskaan ei voi tietää mikä herättää vastakaikua.
Tilastossa huomioni kiinnitti kaksi ja puoli vuotta sitten julkaistun Tehokkaat, kotikutoiset kuorinnat -postauksen sijoitus. Näistä kuorinnoista kaikesta päätellen jutskaillaan jossain ahkerasti. Postaus ei saanut näin paljon lukukertoja edes julkaisuaan seuranneena vuonna. Tunnustaako joku linkittäneensä Kuorinta-jutun jonnekin? :D Ihan vain uteliaisuutta olisi hauska tietää missä siitä puhutaan. :)
Joulupötsi-postaus on pysytellyt sekin julkaisustaan lähtien joka kuukauden luetuimmissa. Mielenkiintoista. Tässäkin kuussa se on kiinnostanut teitä enemmän kuin esimerkiksi mun halpis-vinkit Sveitsiin ;D No, voisin toiveikkaasti päätellä, että ihmiset ovat saaneet postauksesta ja siihen liittyneestä sarjasta hyötyä ja siksi siihen palataan uudelleen ja uudelleen.
Kun kerran kotitekoiset kuorinnat näyttävät kiinnostavan, niin alleviivaampa jälleen kerran kahvinporokuorinnan ylivertaisuutta.
Jos en saisi blogin kautta vartalokuorintoja testiin, en rehellisesti enää kaupan kuorintoja käyttäisikään. Suihkugeeliin sekoitetut kahvinporot tuovat niin supersileän ihon että en näe mitään järkeä ostaa erikseen purkkiin pakattua valmiskuorintaa. Kahvinporot etenkin ruokaöljyyn sekoitettuna ovat mitä puhtainta luonnonkosmetiikkaa ilman minkäänlaisia lisäaineita. Niillä saan paljon sileämmän ja pehmeämmän ihon kuin millään muulla tuotteella.
Kahvinporot ovat samalla tajuttoman tehokas mutta hellävarainen kuorinta-aine (kahvinporot eivät ole muodoltaan teräviä eivätkä raasta ihoa niinkuin jotkut murskattuihin siemeniin tai hedelmänkiviin pohjautuvat kuorinnat saattavat tehdä).
Jos et ole vielä kokeillut, mitä enää odotat :)
No niin jee! Nyt voin ainakin lukijani Emmin iloksi kertoa, että hankin vihdoin oikeat juoksukengät! :)
Ja pöksyt!
Tein maaliskuussa elämäni ensimmäisen kunnollisen ulkoilmalenkin. Saavutuksesta kertovassa postauksessa näkyi aika uupunut henkilö (alla :D). Ja vähän epätarkoituksenmukaisemmassa vaatetuksessa.
Tarkoituksena oli opetella tänä vuonna juoksemaan myös ulkona, hankittuani ylipäänsä jonkinlaisen aerobisen peruskunnon salin juoksumatolla. Olen hölkkäillyt menemään säännöllisen epäsäännöllisesti maaliskuusta lähtien, mutta vasta eilen sain tsempattua itseni urheiluvälineliikkeeseen ja hankittua vihdoin vähän tuoreemmat tossut.
Vanhat kun olivat vuodelta 2003 eivätkä todellakaan mitkään juoksukengät. :) Ihan hyvin niillä on kuitenkin lenkit sujuneet.
Motivaationi vaatehankintoihin on todella alhainen, siksi meni näinkin kauan saada itsensä kenkäostoksille. Halusin toisaalta myös varmistua siitä, että ulkona lenkkeilystä oikeasti tulee minulle pysyvä harrastus.
Nyt puolen vuoden jälkeen voi todeta, että on siitä tullut. Kummoinen juoksija en edelleenkään ole enkä lajiin millään lailla koukuttunut, mutta lenkille on kiva lähteä. Reissuissa huomasin jopa vähän kaipaavani sitä. Se oli mukava tunne :)
Olen aina vähän pyöritellyt silmiäni tämän hetken sateenkaaren väriselle juoksukenkätrendille (minusta kengät ovat olleet ihan karsean näköisiä :D), mutta saatuani eilen uudet violetti-neon-kirjavat ystäväni, huomasin heti pehmeneväni.
Nämähän ovat lopulta aika mylittleponymaiset :)
Ja siis mikä ero juostessa...! Nämä tuntuvat jalassa ihan sukilta vanhoihin Nike-"veneisiini" verrattuna! :D Kyllä askel kulki kevyesti!
En ymmärrä kengistä yhtään mitään, ja pyysin apua kaupan myyjältä. Olen parhaillaan Kuopiossa ja oli hauskaa, kun palvelutilanteessa huomasin yhtäkkiä vaihtavani kunnon "savvoon". Välillä unohdan, että minulla on jossain tuolla sisuksissa sekin taito. :D (Meillä ei kotona puhuttu savoa, mutta olen täällä syntynyt.) Myyjä vaikutti jotenkin hermostuneelta ja epävarmalta ja tuntui, että kommunikaatio leveää murretta haastelevan myyjän kanssa helpottui heti kun puhuimme samaa kieltä ^_^ Tunnelmakin leppoistui. Myyjä tunnustikin myöhemmin olevansa ensimmäistä päivää töissä kesäloman jälkeen ja pahoitteli hapuilevaa palvelua. Löytyihän sieltä lopulta kuitenkin se mitä tulin hakemaan eli hyvät kengät, ja alerekistä vähän juoksuvaatettakin. :)
"Missäs tiälä olis hyvää juoosta?"
"No keskustassa Valakeesella, vaekka suattaahan tuohon noppeesti kyllästyvä kun on vuan sen kiloometrin kierros. Tai Vänäärillä."
Valkeiselle, jees! :) Lempipaikkojani Kuopiossa. Ehkä tänään sitten Väinölänniemelle. :)
Miksi kirjoitin juoksukengistä? En tiedä. Tulin iloiseksi kun sain vihdoin edettyä asiassa ja on kiva kirjoittaa sellaisesta joka ilahduttaa.
Vaikka vain itseä :)
(Ja ehkä Emmikin ilahtui ;D)
