En normaalisti koskaan lue minusta tai blogistani kirjoitettuja keskusteluketjuja netin keskustelupalstoilla, mutta eilen illalla, liekö syynä ticinolainen merlot, päädyin lueskelemaan peräti 16-sivuista ketjua koskien Karkkipäivää.

(Pakko todeta, että ihan himmeän absurdia ylipäänsä, että ventovieraiden uteliaisuus venyy keskustelemaan internetissä minusta, siis tuiki tavallisesta Sannista Savon maalta. Se on jotain niin eriskummallista, että on parempi etten ajattele koko asiaa ja jätän keskusteluketjut sikseen taas seuraavaksi viideksi vuodeksi. :))

Nyt mielikuvitukseni (ja huumorini) lähti kuitenkin pulppuamaan, enkä malta olla lähtemättä mukaan muuan eniten keskustelua kirvoittaneeseen aiheeseen. Millä Sanni oikein elää? Eihän se oo mikään köyhä? Montako asuntoa se omistaa? On kyllä bloggaajalla lokoisat olot kun vain matkustelee ja ostaa satasella rajauskyniä.

Ajattelin tarjota dilemmaan joitain vaihtoehtoisia selityksiä.

Voihan olla, että…

1 Käyn edelleen normaalissa päivätyössä mutta pidän sitä niin tylsänä aiheena etten tuo sitä mukaan blogissa esitettyyn arkeen.

2 Olen voittanut lotossa. Eihän siitä kukaan ääneen puhu :)

3 Mr. Karkkipäivä on rikas sugar-daddy joka maksaa kaiken matkusteluni ja vielä kakkosasuntoni vuokratkin minun vain naputellessa huolettomasti geelikynsilläni blogia päivät pitkät. Pihiys kuitenkin iskee vaatteiden kohdalla eikä hän suostu ostamaan minulle kuin H&M:n halvimpia trikoopaitoja.

4 Olen perinyt kaukaisen Amerikan sukulaiseni tai vaihtoehtoisesti lähellä Hattulassa eläneen sukulaisen.

5 Tienaan blogillani sen verran että se mahdollistaa elämäntyylini.

6 Olen oikeasti ihan mieletöntä kapasiteettia vaativassa, salaiseksi luokitellussa työssä ja trikoopaitaisen köyhisbloggaajan imago on vain cover.

7 Olen hirveässä pikavippi- ja perhevelkakierteessä ja yritän epätoivoisesti keksiä tietä ulos ennen kuin joudun myöntämään, että lainabuulaagien hanat ovat nyt kiinni eikä syksyllä tulekaan uutta Kreikan saarikierrosta. Tai lavastan reissun vanhoja arkistokuvia käyttäen – eihän kukaan huomaa jos Zakynthos-jutussa on kuvia Miloksen syrjäseuduilta…

P.S. Olen samaa mieltä erään keskusteluketjuun kommentoineen kanssa. Ehkä sen kolme vuotta (!) sitten kirjoitetun Köyhä-postauksen tilanteen kommentointi nykyhetken tilanteen perspektiivistä on hieman ontuvaa. Elämäntilanteet varmasti voivat muuttua. Viime vuonna Matti tienasi 200. Nyt hän ehkä tienaa 300?

Ahh, mystisyys. Onko se bloggaaja nyt köyhä vai varakas? Kuka tietää? Voiko joku kertoa?

Jollekulle tällä on merkitystä.

Suurimmalle osalle ei.

Vietin kuluneen viikon Bernissä. Kaupunki on todellakin mitä fantastisin paikka ”pistää leiri pystyyn” pidemmäksikin aikaa, sillä sieltä käsin on mielettömän kätevä tehdä päiväretkiä toinen toistaan kiinnostavampiin kohteisiin. Idyllisiä miniatyyrikyliä, turkooseja järvenrantaparatiiseja, eloisia kulttuurikaupunkeja ja lumisia vuoria…

Minne päin sinä haluaisit lähteä? Hyppää junaan Bernissä ja olet perillä ennen kuin huomaatkaan. Esimerkiksi kosmopoliittinen Lausanne on tunnin junamatkan päässä, nuorekas, vilkas Interlaken 50 minuutin matkan takana ja viehättävä Murten vain 35 minuutin päässä.

Minä vierailin viidessä kohteessa. Tässä kukin muutamaan lauseeseen tiivistettynä.

Solothurn

Solothurn.

Asukasluku 16 000.

Pieni, unelias kiiltokuvakaupunki 40 km päässä Bernistä. Solothurnin vanhaa kaupunkia kutsutaan Sveitsin kauneimmaksi barokkipitäjäksi. Värikkäät, koristeelliset talot reunustavat holvikaarien alta kulkevia, pittoreskeina kaartuvia katuja. Keskiaikaiset suihkulähteet koristavat sieviä aukioita. Aare-joen rannan kahviloissa ja ravintoloissa voi lepuuttaa silmiään milloin laiskana, milloin kiihkeänä virtaavassa virrassa.

Sanni suosittelee: drinkkiä tai lounastaukoa viehättävällä Friedhofplatz-aukiolla.

*

Gruyères

Gruyères.

Asukasluku 2100.

Jos Walt Disney loisi sveitsiläisen kylän, se näyttäisi tältä. Muurien reunustama, satulinnan kruunaama yhden kadun miniatyyrikyläidylli upeanäköalaisen kukkulan huipulla. Kyllä, tämä on ihan oikea kylä, ei kulissi. Ei ihme että turistit tulevat pällistelemään.

Kaiken keskellä hämmentää H.R. Gigerin surrealistinen museo – Giger oli sveitsiläinen kuvataiteilija, heppu joka loi Alienin ja koko elokuvien visuaalisen ilmeen.

Ainiin, ja tuleehan täältä myös yksi maailman tunnetuimmista juustoista. Ei paha meriitti sekään.

Sanni suosittelee: että ylipäänsä näet Gruyèresin. Ja ota kamera mukaan.

*

Neuchâtel

Neuchâtel.

Asukasluku 33 000.

Hienostunut, välimerellinen, rento, ”hip”. Viehkeän lomakaupungin tunnelma kohtaa eloisan ja boheemin yliopistokaupungin kuorrutettuna kaiken yllä kohoavalla upealla renessanssilinnalla ja goottityyliin rakennetulla jylhällä kirkolla. Sijainti Neuchâtel-järven rannalla ja Jura-vuoriston kupeessa ei voisi olla tenhoavampi. Täällä puhutaan myös Sveitsin puhtainta ranskaa. Tres charmant!

Sanni suosittelee: hidasta vaeltelua vanhan kaupungin kuvauksellisella Rue des Moulins -kadulla. Love!

*

Murten

Kävi ilmi että Bernin Airbnb-houstini on kotoisin Murtenista, ja tämä katu hänen kotikatunsa. Okei, täällä siis asuu oikeasti ihmisiä....

Murten.

Asukasluku 6500.

Todellinen keskiaikaisten kylien helmi. Tunnelmallinen, kolmen kadun käsittävä muurien ympäröimä vanha kaupunki linnoineen yhdistettynä rentoa lomatunnelmaa henkivään, turkoosivetisen Murten-järven rantaan ja viehättävään satamaan. Kuin satukirjasta.

Sanni suosittelee: kävelyä linnoituksen muurilla. Näkymät kaupungin kattojen yli järvelle ja toisella puolella polveileville kukkuloille ovat todellista ”Kodak-moment” –kamaa.

*

Fribourg

Fribourg.

Asukasluku 36 000.

Saanejoen rannalla sijaitseva Fribourg on niinikään maalauksellinen keskiaikaisessa arkkitehtuurissaan, mutta tunnelmaltaan Berniä ja Neuchâtelia raffimpi ja ”työläisempi”.

Mäkinen kaupunki tarjoaa sporttista sightseeingiä ja jyrkimmän korkeuseron kohdalla köysirata yhdistää kaupungin alemmat osat ylempään. Fribourg sijaitsee Saanejoen mutkassa samaan tapaan kuin Bern Aare-joen varrella, ja jokimaisema luo kaupungeille tietynlaista samaa henkeä. Fribourg on kuitenkin modernimpi. Fribourg on virallisesti kaksikielinen kaupunki, mutta käytännössä ranskaa puhutaan enemmän ja esimerkiksi kaupoissa henkilökunta puhuu automaattisesti ranskaa.

Sanni suosittelee: viivähtämistä persoonallisella Place du Petit-Saint-Jean -aukiolla alakaupungissa. Lainaa kirja aukion reunalla seisovasta kaupunkilaisten kirjastolaatikosta ja istu penkille ihmettelemään värikästä tunnelmaa.

*

Teen Bernistä oman jutun erikseen.

P.S. Ette uskokaan minkä vaivan takana tämän postauksen tuottaminen oli.... Terveisin hikinen, hyttysten purema, jonkin verran nälkäinen ja kevyesti äkäinen matkaaja Locarnon nettikahvilassa.

Minun ei pitänyt tulla "Sveitsin Italiaan" ollenkaan, kun se oli olevinaan niin kallista. Viime hetkessä löytyikin budjettiin sopiva majapaikka ja 20 frangin Supersaver-junalippu. Ja täällä ollaan nyt, yhtäkkiä melkein Italiassa. :)

Istuin kirjoittamaan muusta, mutta kun katsoin käsiäni, tartuin kameraan ja kirjoitin tämän.

Kynteni ovat hirveässä kunnossa.

Etusormien geelivahvistukset ovat irronneet kokonaan vieden kynnen mukanaan ja loppujenkin kynsien geeli on irronnut pinnasta niin, että on vain ajan kysymys, koska nekin katkeavat/on leikattava. Kävin huollossa vasta kaksi viikkoa sitten. Tekijöitä todellakin on moneen lähtöön, ja näiden kynsien kohdalla tekijän viilauskommenteista saattoi kenties jo päätellä jotain henkilön ammattitaidosta... Pinta oli myös sen näköinen että vakkarilaittajani olisi saattanut päästää pienen kirkaisun jäljen nähdessään.

Viitteeksi: vakkarilaittajani tekemä geelivahvistus pysyy moitteettomana viisikin viikkoa, ja pysyisi varmaan pidempäänkin mutta kasvuraja vaatii tietysti huollon.

Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole kirjoittaa huonoista kynsiteknikoista, vaan ylipäänsä kauneustoimenpiteistä, jotka aiheuttavat riippuvuuden tekijäänsä. Kynnet, ripsenpidennykset, mahdollisesti hiustenpidennyksetkin. Ja ehkä joillekuille kampaaja yleisestikin, tai jopa kosmetologi, jos iho on tottunut saamaan tietyn, ihon kuntoa merkittävästi ylläpitävän hoidon tasaisin väliajoin. Ja onhan vielä valoimpulssikäsittelyt ihokarvoille... Ne jos mitkä ovat ehdottomasti säännölliseen ajankohtaan sidottuja.

Kynnet, ripset, kauniit hiukset ja kaunis iho. Sallin nämä turhamaisuudet jokaiselle naiselle. Mutta ne kun saattavat myös hankaloittaa elämää sisältämällään tekijäriippuvuudella. Kuten minunkin kynsitapaukseni osoittaa, aina ei vain voi luottaa korvaavaan hätäapuun. Toinen tekijä saattaa pahimmillaan jopa pilata huollettavan kohteen. Kun menen seuraavan kerran vakkarilleni, joudumme aloittamaan alusta ja kynteni täytyy muotittaa mikäli haluan niistä taas pitkät.

Kuulostaa hurjan triviaalilta asialta, mutta mikäli haluan säästyä esimerkiksi tämän hetken tilanteelta, jossa joudun käytännössä teippaamaan sormenpääni jotta pystyn pesemään hiukset (joka on pessyt hiuksiaan puoliksi irronneilla geelikynsillä tietää mitä tarkoitan), minun on suunniteltava huoltotoimenpiteet jo kauan ennen matkaa ja varmistuttava, että olen vakkarini paikkakunnalla juuri ennen lähtöä. Aina se ei tietenkään ole mahdollista, ja voihan vakkarilaittajakin olla lomalla tai sairaana. Sitten kärvistellään ja mietitään, että kaikkeen sitä asettaa itsensä vain jotta saa nätit kynnet/ripset/hiukset jne.

Tietyt kauneustoimenpiteet tekevät meidät riippuvaisiksi.

Kuka tunnustaa olevansa riippuvainen kauneusammattilaisestaan?

Minkä kauneustoimenpiteen tekijään teillä on riippuvuussuhde? Onko jakaa joitain "kauhutarinoita" tilanteista, joissa ei ole päässyt vakkarilleen ja hiukset/kynnet/ripset on hoitanut joku muu vähemmän mairittelevin seurauksin?