Nyt kun hiukseni ovat viileän sävyiset, olen muokannut pesu- ja hoitorutiinin sen mukaiseksi.
Viileää sävyä on tunnetusti haastavaa pitää yllä, ja useimpien hiukset lähtevät tarmokkaasti kellertymään ilman vastatoimenpiteitä.
Omiin toimenpiteisiini kuuluu violettisävyinen shampoo sekä hoitava kevytsävy. Hiukset ovat pysyneet ihan mukavasti viileinä, lukuunottamatta tyveä, jonka jo kampaaja totesi olevan itsepintaisen lämmin. Sävytteellä olen saanut senkin alueen "aisoihin", vaikka yhtä viileä se ei ole kuin pituudet.
Viime kesänä hetken mielijohteesta ostamani Lushin Daddy-O on nyt päässyt kunnolla käyttöön. (En oikein tiedä miksi sen alunperin ostin... ehkä ajattelin että se kirkastaa kullankin sävyistä tukkaa..? Outoa logiikkaa.)
Daddy-O kirkastaa vaaleita hiuksia sitruunan avulla, ja shampoon violetti pigmentti taittaa hiusten keltaisuutta. Tai niin olisi ainakin tarkoitus. En oikein tiedä miten tehokkaasti shampoo tuotetyyppinä toimii tässä tarkoituksessa, sehän viipyy hiuksissa lopulta niin lyhyen aikaa. Tuntuu jotenkin epätodennäköiseltä että sitruunamehu tai väripigmentit ehtisivät tehdä hiuksessa juuri mitään 30 sekunnin vaahdotuksen aikana. Siksi pyrin itse antamaan shampoon vaikuttaa hiuksissa hetken ennen huuhtelua.
Miten te muut "hopeashampoiden" käyttäjät teette..?
Kommentoin Daddy-O'n tuoksua jo viime kesänä, jolloin kutsuin sitä kiltisti "hieman itämaiseksi ja voimakkaaksi". Nyt kun tuote on säännöllisessä käytössä, on sanottava, että tuoksu on totaalista päänsärkykamaa. En ole kuunaan käyttänyt mitään näin voimakkaan tuoksuista kosmetiikkatuotetta - paitsi Lushin Godiva-saippuaa. Kuulostaa varmasti liioittelulta, mutta Daddy-O'lla pestessä tuntuu, että tuoksu nousee ihan päähän. Alkaa pökerryttää.
Oikeastaan en pidä Daddy-O'ssa muusta kuin sen hyvästä vaahtoavuudesta. Ja ulkonäöstä. ;) Tykkään Lushin pakkauksista.
Seuraavaksi ostan varmaan kauneusbloggaajakollegoiden suosikkihopeashampoon, Fudgen Clean Blonden.
Koska Daddy-O jättää hiukset hitusen takkuisiksi (on siis hyvin pesevä), suoritan kakkosvaahdotuksen Yves Rocherin Nutritionilla joka on hoitavampi shampoo. Yleisesti on tietysti hoitoaineen tehtävä silottaa ja selvittää hiukset, mutta minä tykkään siitä, että hiukset ovat selvähköt jo shampoon jälkeen. Eli pidän sopivasti hoitavista shampoista.
YR:n Nutrition on sillä rajalla, että se on yksinään vähän liiankin hoitava (ja myös pesuteholtaan mieto), mutta esimerkiksi Daddy-O'n kaltaisen pesevämmän shampoon kanssa yhdessä käytettynä toimii minulla ihanteellisesti.
Kakkosvaahdotus on muuten mielenkiintoinen aihe - minulle se on aina ollut itsestäänselvyys, hiukset kuuluu vaahdottaa ja huuhdella kahdesti, mutta toiset pitävät kakkosvaahdotusta aivan turhana eivätkä ymmärrä sen funktiota lainkaan. Tästä oli muistaakseni keskustelua jossain aiemmassa postauksessa.
Joskus bloggaajana saa aivan erityisen sopivia, etten sanoisi räätälöityjä tuotetestaustarjouksia.
Olisin muutenkin ollut hankkimassa jotain shampoota tehokkaampaa sävyntaittajaa, vähintään violettipigmenttistä hoitoainetta, mutta ennenkuin ehdin liikahtaakaan kaupan suuntaan, oltiin PR-tahoilla jo huomioitu vaihtunut hiusten värini. Sähköpostiini hulahti tarjous kokeilla kylmän sävyn ylläpitoon Goldwellin Soft Color -vaahtosävytteitä ja saman sarjan sävyttäviä muotoiluvaahtoja.
No mikäpäs siinä :)
Minulle lähetettiin Soft Color kolmessa sävyssä; 10V, 10BS ja REF sekä Color Styling Mousse sävyissä 9P ja REF.
Soft Color -vaahtosävytteiden reseptit on uusittu viimeksi puolitoista vuotta sitten, ja niistä tehtiin entistä hoitavampia ja koostumuksesta kermaisempi. Tiedotteen mukaan 10 V (Violet) on suosituin sävy lämpimien sävyjen neutralointiin. 10BS on Beige-Silver ja REF taas on yhtä kuin Refreshener For Highlights eli tarkoitettu raitojen kirkastukseen. REFiä ja BS:ää en ole vielä kokeillut.
Kaikkien vaahtojen sävyt ovat hyvin samanlaiset, mutta ilmeisesti niissä on hiuksissa kuitenkin jotain eroa. Beige-Silverin voisi kuvitella sopivan tummemmalle vaalealle. Millähän tavoin raitojen kirkastaja sitten eroaa 10V:stä eli "yleisvioletista"...?
Ensimmäinen kokeilukerta 10V:llä ei tuottanut minkäänlaista tulosta, vaikka annoin vaahdon vaikuttaa 30 minuuttia. Sävyä neuvotaan pitämään hiuksissa 5-15 minuuttia, mutta "a deeper result will be achieved with longer processing times". Seuraavilla kerroilla neutraloiva vaikutus on kuitenkin ollut havaittavampi, ja olen ollut tuotteeseen tyytyväinen. Olen käyttänyt sävytettä joka toisen pesun yhteydessä. Seuraavalla kerralla kokeilen REFiä.
Vaahto muuten tuntuu hiuksissa aivan ihanalta, koostumus on tosiaan ylellisen kermainen ja liukas. Tällä ei saa hiuksia takkuun. Oikeastaan sävyte tuntuu enemmänkin hoitoaineelta. Siellä onkin parit tehokkaasti silottavat, liukastavat kvatit mukaanleivottuina; steartrimonium chloride (aka quaternium-10) ja behentrimonium chloride. Tämän parivaljakon voi bongata useista silottavista, hyvin selvittävistä hoitoaineista.
.
Loppuun vielä tilannepäivitys muotoilutuotehaasteen tiimoilta:
Tällä hetkellä suosikikseni on muodostumassa Uniquen suolavesisuihke. Tosi kiva tuote; kosteisiin/pyyhekuiviin hiuksiin laitettuna suihke ei jätä minkäänlaista tuotetuntua, korostaa vain kiharoita kevyesti ilman tahmeutta tai jäykkyyttä. Kuiviin hiuksiin suihkutettuna suihke tuo autenttista "tulin juuri tuuliselta merenrantakävelyltä" -fiilistä. Suolaveden tuoma tahma ja kevyt karheus on sopivan mietoa, jotta se ei jätä hiuksia ällöttävän tuntuisiksi, mutta kuitenkin riittävä jotta hiukset tuuheutuvat. Suihke ei jätä hiuksia jäykiksi kuten muutama aiemmin kokeilemani suolavesisuihke.
Haasteen tuotteista kokeilematta on enää yksi. Mutta koko kesä näitä käytellään, tarkoitus on löytää suosikki nimenomaan pitkäaikaisemmalla käytöllä. Muutama testikerta ei aina kerro koko totuutta. :) Katsotaan seisooko Uniquen suihke voittajapallilla elokuun lopussa :)
*
P.S. Schollin hemmottelusetin jaloille voitti Paula. Onnittelut ja ei kun raspailemaan! ^_^
Misellaarivedet ovat ilmiönä kuin "uusi BB-voide". Niitä hypetetään, kuluttajat haluavat niitä (koska kaikki puhuvat niistä) ja jokainen itseään kunnioittava, trendejä seuraava kosmetiikkamerkki on lisännyt sellaisen valikoimaansa.
Viimeisimpien joukossa Mádara.
Sain tuotteen testiin merkin maahantuojalta.
Misellaari/misellivesille ja BB-voiteille ei ole yhteistä ainoastaan suuri hype ja räjähdysmäinen suosio. Ne ovat samankaltaisia myös siinä mielessä, että kummatkin ovat jo olemassaolevan tuotetyypin eteenpäinkehittelyä; BB-voiteet ovat sävyttäviä päivävoiteita hieman peittävämmällä koostumuksella ja misellaarivedet ovat kasvovesiä voimakkaammin puhdistavilla ainesosilla täydennettynä.
Kuten aiemmin todettua, en kuulu itse misellivesien kuluttajiin, enkä koe, että ne täyttävät lupauksensa poistaa iholta kaiken meikin ja lian. Sitä ne eivät minun ihollani tee; en tiedä kuinka monta vanulappua tulisi käyttää jotta kasvot tulisivat puhtaiksi. Siinä neljän jälkeen jo kyllästyy ja huuhtaisee ihon kunnon putsarilla ja vedellä, menee huomattavasti nopeammin.
Olen testannut useita misellivesiä ja kaikki toimivat meikinpoistajina yhtä heikosti, lukuunottamatta Garnierin misellivettä jolla silmämeikki lähtee oikein tehokkaasti ja miellyttävästi. Kasvomeikkiä ei sekään jaksa poistaa, tai sanotaan, että olen luovuttanut neljännen vanulapun kohdalla.
Mádaran Micellar Water edustaa luonnonkosmetiikan versiota. Se poistaa meikin yhtä heikosti kuin muutkin, mutta tuntuu iholla miellyttävältä eikä kuivata. Iholle jää hieman tuotetuntua, mutta ei ikävän nahkeaa tunnetta.
Korostan jälleen, että misellivesien puhdistava ominaisuus toimii heikosti minun ihollani, enkä halua yleistää sitä - vaikka kiistatta tämän tyyppinen tuote ei millään mittareilla ole sieltä puhdistavimmasta päästä putsareiden joukossa. Kokemusten perusteella misellivedet kuitenkin täyttävät lupauksensa useilla kuluttajilla ja moni kokee meikinkin lähtevän oikein hyvin.
Minä käytän misellivesiä aamuputsareina poistamaan kasvoilta unihiet ja möhnät. Siinä hommassa misellivesi on oikein passeli. Luulen tosin, että tavallinen kasvovesi toimii tarkoitukseen kohdallani ihan yhtä hyvin. :) Misellivedestä kenties jää vain psykologisesti puhtaampi tunne... ;)
Mádara Micellar Water inci:
aloe barbadensis leaf juice
rosa damascena flower water
hamamelis virginiana leaf water
glycerin
paeonia lactiflora root extract
benzyl alcohol
caprylic/capric glucoside
sodium pca
xylitylglucoside
propanediol
potassium sorbate
anhydroxylitol
lactic acid
xylitol
aroma
sodium hyaluronate
phragmites communis extract
poria cocos extract
rhamnose
glucose
glucuronic acid
Muuten - tässä on mun tämänhetkinen "kuvausstudio" :D
Missä sitä ottaa kuvat kun ei ole valoboksia eikä mitään järkevää neutraalia taustaa... No, esimerkiksi parvekkeella ja taustaksi ainoa riittävän suuri valkoinen vaate; toppatakki. Luovuus kehiin. :)
.
The Body Shopin tuoksuarvonnassa voitti Katri. Onnittelut! :) Voittajaan on otettu yhteyttä.
Eli Maarianhaminan uudet ravintolat, osa 2:
Maarianhaminan lupaavimmalta kuulostava uutuusravintola kantaa nimeä Kvarter 5, ja on osa täysin uudistettua Pommern-hotellia kaupungin ydinkeskustassa. Hotellin sisäänkäynti on Norragatanin puolella, ravintolaan pääsee myös Ålandsvägenin puolelta omasta sisäänkäynnistä (kuvassa).
Vanhaan Pommern-hotelliin liittyy mukava ruokamuisto; hotellin silloisessa ravintolassa tarjoiltiin ihan paras lounas. Pommern sijaitsee lähellä vanhaa työpaikkaani, ja ehdin sinne ja takaisin juuri sopivasti lyhyen ruokikseni aikana. Oli aina viikon kohokohta käydä siellä lounaalla, joka päivälle tämä luksus ei kuulunut. Tuohon aikaan söin vielä leipääkin ja talon oma sekaleipä oli aivan legendaarista mehevyydessään ja herkullisuudessaan. Kosteaa ja mureaa... Tai olla siirappiakin taikinassa. ;) Jos lounaalle tuli vähän myöhemmin, oli talon leipä useimmiten jo lopussa. Se harmitti joka kerta. :)
Sitten tähän päivään.
Hotelli Pommern on uusittu ja uudelleenrakennettu niin perusteellisesti ettei sitä käytännössä enää samaksi hotelliksi tunnista. Ei tullut otettua aulasta kuvia mutta kovin oli hieno ja freesi. Hyvin erityylinen kuin Maarianhaminan muut hotellit.
Kvarter 5 -ravintola haluaa profiloitua vähän parempana paikkana viinikellareineen ja lounge-konsepteineen, ja kilpailee tyylillisesti Maarianhaminan suosituimman ravintolan Indigon kanssa. Paitsi että tunnelmaltaan ja interiööriltään paikka ei valitettavasti voita Indigoa, ravintola henkii liikaa hotellin aulaa ollakseen sopivan intiimi ja tunnelmallinen. Ravintolasta on suoraan näköyhteys hotellin aulaan, ja pöytään istuessaan voi sielunsa silmin nähdä aamiaisbuffaan jonottavat hotelliasiakkaat.
Vanhan hotelli Pommernin makoisa leipä on tietysti historiaa, mutta ravintolassa on tarjolla uusi klassikko; aivan sairaan hyvää siemennäkkileipää!
Myönnän, että tyhjensin koko lautasen, seuralaiselleni Lenitalle ei niin maistunut. Kysyin tarjoilijalta näkkärin kokoonpanon, ja siinä on spelttijauhoa, pellavan-, kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä. En potenut huonoa omaatuntoa speltistä. ;)
Tilasin alkuruoaksi kampasimpukkaa. Annokseen kuului myös kinkkua, jonka pyysin jättämään pois.
Ruoan saapuessa pöytään kulmakarvat vähän nousivat; kaksi kampasimpukkaa. Annoksella oli kuitenkin hintaa 12,90€. Lihaelementin jäädessä pois lisätään annoksiin tietysti muuta raaka-ainetta (tässä tapauksessa oletus oli luonnollisestikin enemmän simpukkaa), mutta sain annokseni ainoastaan pienempänä versiona.
Kuten jotkut vanhemmat lukijat saattavat muistaa Englannin maaseudulla sattuneesta ravintolavälikohtauksesta, olen tarkka ruoan hinnan ja laadun (laatuun kuuluessa myös kohtuullisen annoskoon) kohtaamisesta, ja ilmaisen kyllä tyytymättömyyteni jos on tarve.
Kysyin tarjoilijalta, eikö hänestäkin 12,90€ ollut aika kova hinta kahdesta kampasimpukasta. Tarjoilija oli samaa mieltä ja pahoitteli ettei annokseeni oltu lisätty ruokaa vastaamaan poistettua kinkkua. Ilmoitin suoraan odottavani alennusta. Ja sen sain; neljä euroa. :)
Pääruoaksi tilaamani ahven oli moitteeton ja maukas annos. Kalaa oli tarpeeksi ;)
Lenita tilasi talon purilaisen ja vaikutti tyytyväiseltä.
Minulle ruoan kanssa suositeltu itävaltalainen punaviini oli oikein hyvää. Pyysin poikkeuksellisesti punkkua koska sitä teki mieli, mutta kaikissa paikoissa ei aina ole kalalle sopivaa punaviiniä. (Kuten vaikkapa Köketissä, jonka suppea viinilista käsittää vain kolme punaviiniä.)
Täytyy joskus tulla Kvarter-vitoseen ihan asiakseen maistelemaan viinejä (kun niin mainostavat viinivalikoimansa laadukkuutta) ja kokeilemaan päivittäin vaihtuvia pikkuannoksia (joita tällä kertaa ei kutsuta tapaksiksi ;)), joita voi tilata naposteltavaksi suoraan viinibaarissa. Pikkuannosten lista näkyy ainoastaan paikan päällä, ei netissä.
Kokonaisuutena ruoan puolesta oikein hyvä kokemus, mutta tunnelmallisesti lattea. Hotelli-fiilistä ei päässyt karkuun.
Kuten sanottua, täytyy tulla joskus uudelleen, vaikkapa pimeään vuodenaikaan. Jospa hämärä toisi luonnostaan tunnelmaa ;)
*
Loppuun vielä pizzavinkki:
Länsisatamassa sijaitsevan Pub Albinin (sijaitsee vierasvenesataman laiturilla) tämän kesän uutuus, kasvispizza Grönt E Skönt, on parhaita kasvispizzoja joihin on tullut vuosien varrella törmättyä.
Itse en vehnäpizzaa syö, mutta täytteet tuli kyllä maisteltua äidin ja siskoni lautasilta. :)
Virkistävän erilainen ja raikas kokonaisuus: parsaa, keltajuurta, fetaa ja paahdettua mantelia. En ole ennen mantelia pizzassa nähnyt, mutta toimii mainiosti. Makea keltajuuri sopii täydellisesti suolaisen mantelin ja fetan seuraan, ja kokonaisuutta raikastaa parsa kera tuoreiden salaatinlehtien. Kaikki olivat samaa mieltä: ihan kymppi setti!
Albinissa on muutenkin hyvät pizzat ja sijainti on lyömätön - länsisataman ravintolat ovat paras paikka nauttia auringonlaskusta. :)
