Mitä kuvassa tapahtuu?
No, täällähän valitaan ja pakataan antaumuksella seuraavan kuukauden tai puolentoista matkakosmetiikkaa. :)
Käytän siihen apuna blogini matkatavarapostauksia. Vieressä on tabletti ja selaan sieltä systemaattisesti kaikki tuotteet (ja muut matkatavarat) jotka minulla oli mukana viime vuonna.
Inhoan pakkaamista, eikä minulle ole kaikkien näiden vuosien aikana syntynyt siihen vieläkään sujuvaa rutiinia. Stressaan ja ahdistun mielettömästi pakkaamisesta. Syy? Koska se sisältää valitsemista. Valintatilanteet, jopa niinkin yksinkertaiset kuin "kumman värisen kynsilakan otan mukaan?", aiheuttavat minulle stressiä.
Mielenkiintoista; matkailun, ja nimenomaan yksin matkustamisen kautta olen oppinut paljon itsestäni ja siitä, mitkä asiat minua tavallisessa arjessa ahdistavat. Viime syksynä oivalsin, että minua eniten arjessa stressaava asia on odotukset. Se oli tärkeä havainto.
Ajatuksia yksin matkustamisesta ja odotusten kotiin jättämisestä kirjoittelin muuan lokakuisena aamuna täällä.
Toinen arjen stressitekijä on yllä mainitut valinnat ja, kummallisinta kyllä, omaan kotiin liittyvä "suorituskenttä". Ehkä joku muistaa parin vuoden takaisen Kotistressaaja-juttuni.
No mutta, ei ollut tarkoitus heittäytyä filosofiseksi tässä jutussa.
Nyt olisi selvittävä näistä, heh, suuren luokan valinnoista, joita käsimatkatavaralla matkustaminen merkitsee. Onneksi omat postaukset ovat apuna. :)
Seuraavana ohjelmassa: minkä väriset rajauskynät otan mukaan? Entä montako kynsilakkaa mahtuu vielä litran vetoiseen pussiin kun se on täytetty muulla, tarpeellisemmalla kosmetiikalla?
(Tiedän. Kun "ongelmat" ovat tätä luokkaa, saa olla erittäin onnellinen. Näitä saa myös ottaa huumorilla. ;))
Kuvissa muuten näkyy tällä viikolla saamani ripsiväri, jota olen testannut vasta kerran mutta se aiheutti välittömästi niin suuren "jiii-haa!!" -reaktion, että kaveri valikoitui matkakumppaniksi saman tien ja tulen siitä varmasti pian kirjoittamaan tarkemman esittelyn. Vaikuttaa siltä, että suursuosikkini IsaDoran Precision sai haastajan!
Apuna pakkauksessa käytän näitä postauksia:
(olen niin visuaalisesti orientoitunut ihminen, että konkreettiset kuvat matkatavaroista tekevät hommasta paljon helpompaa kuin pelkkä kirjallinen listaus ^_^)
Käsimatkatavaralla matkustaminen
*
Ja hei - ajattelinpas vaihtaa matkan ajaksi Kreikka-bannerin. :) Mitäs tykkäätte? Joku näistä vaihtuu tikkaribannerin tilalle lauantaina :)
(...on muuten myönnettävä, että bannerin lopullinen vaihto on ollut viime aikoina yhä enemmän ja enemmän mielessä.... Jauhan siitä aina aika ajoin, mutta en koskaan tee asialle mitään. Pitää ehkä syksyllä järjestää bannerikilpailu tai marssia jonkun graafikon luokse pyytämään apua...)
.
.
.
Illalla olisi tarkoitus vielä puskea ulos kesän muotoilutuotehaasteen tulokset.
Mutta ensin: pakkaus loppuun. :) Mitä aiemmin saa pakattua, sitä vähemmän stressiä loppuviikosta.
Olin viikonloppuna "minilomalla" Helsingissä Indiedaysin vuosittaisen tapaamisen merkeissä. Vaikka tapaaminen käytännössä lasketaan työmatkaksi, niin täytyy sanoa, että kyllä minä tällaista aktiviteettipäivää enemmänkin hemmottelulomana pidän :)
Tässä teille vähän vinkkejä Helsingin lomaan. Aina ei tarvitse mennä Suokkiin, Hietsuun tai Kiasmaan (tai mitä ihmiset nyt yleensä Helsingissä tekevätkään... ;)) Äijän voisin ainakin joskus viedä Room Escape -peliin, se oli niiiiin mahtava!
Kun päivän varsinainen työosuus eli palaveri oli hoidettu pois alta, oli "loman" vuoro.
Tätä ohjelmanumeroa olin itse odottanut eniten:
Pääsimme Tomi Björckin Gaijin-ravintolaan sake-tastingiin.
Hyvät ravintolat ja ns. fine dining on minun ja miehen yhteinen, rakas harrastus, jota tosin itse pääsen toteuttamaan vähän harvemmin. Misteri käy työnsä puolesta paljon Helsingissä ja on käynyt testaamassa melkein kaikki Björckin ravintolat, ja palaute on ollut pelkästään suitsuttavaa.
Kun näin Gaijinin osaana tapaamisohjelmaa, melkein repesin innostuksesta. Jess, vihdoin minäkin pääsen maistamaan Björckin ruokaa! Ja nimenomaan aasialaista. Aasialainen makumaailma on minulle hyvinkin vieras, koska en ole esimerkiksi koskaan matkustellut Aasiassa. Kun kokemus on luokkaa "Kuopion kiinalaisen ravintolan kasviksia hapanimeläkastikkeessa", voi ymmärtää, millä innolla ja uteliaisuudella odotin Gaijinin vierailua.
Enkä pettynyt.
Sakelle kaikki kunnia, mutta kyllä se oli ennen kaikkea ruoka joka täällä ihastutti. Saken kaveriksi meille oli katettu pöytään valikoima Gaijinin menun finger food - annoksia.
Mitäpä sanotte tällaisista snackseista Pohjois-Aasian tyyliin:
Albacore-tonnikalaa, grillattu kevätsipuli-shiso-kastiketta, omenamarinoitua daikonia, paahdettua shisoa, yuzu-majoneesia ja kirjolohenmätiä.
Lohisashimia, yuzu-majoneesia ja kirjolohenmätiä rapealla mustekalakeksillä.
Häränlihatartar shisolehdellä, tryffelimajoneesia ja japanilaisia pikkeleitä.
Rapeaksi paistettua taskurapua, höyrytettyä mustekalanmusteleipää ja red dragon -majoneesia.
Tomi Björck oli itse paikalla kertomassa meille ruoanlaittofilosofiastaan ja tiestään ravintoloitsijaksi.
Osalle Björck saattaa olla tuttu vain Masterchef-ohjelmasta, mutta mieheen kannattaa ehdottomasti tutustua hänen ravintoloidensa kautta. Björckillä on tätä nykyä neljä ravintolaa Helsingissä ja yksi Tukholmassa. Björck suunnittelee edelleen kaikkien ravintoloidensa menut ja jokaisen annoksen, eli mitä suuhusi täällä pistät, on todellakin Björckin käsialaa.
Vaikka en ollut tastingiin ilmoittautuessani esittänyt ruokarajoitteisiini liittyviä toiveita (sillä pidin sitä tämän ravintolan kohdalla epäasiallisena - miksi kukaan ylipäänsä tulisi aasialaiseen ravintolaan jos ei syö riisiä tai sokeria?), oli Gaijiniin kuitenkin ilmoitettu Indiedaysin toimesta yhdestä "ruokavammaisesta". Niinpä pöydän reunalla nökötti kolme erityisesti minulle valmistettua versiota annoksista, joissa oli lihaa, leipää tai vehnätaikinaa.
Vähän tuntui nololta mutta hei, tulipahan selvitettyä että annoksista on mahdollista saada omaan ruokavalioon sopivat versiot. Liha-annoksesta oli tehty mm. tofuversio. Eli kasvissyöjillekin löytyy Gaijinista vaihtoehtoja. :)
Mami Go Go'n suloinen Minttu joutui kamerani tulitukseen. Ihanaa että joku antaa luvan julkaista syömiskuvia ^_^
Sakea eli riisiviiniä tuli sitäkin muuten maistettua elämässä ensimmäistä kertaa. Kiinnostava aromimaailma, johon tutustun mieluusti joskus paremmin pitkän kaavan aterian merkeissä. Tällä kertaa jouduin rajoittamaan maistelua pieniin siemauksiin kun viini tuntui lähtevän uhkaavasti kihoamaan nuppiin... ;)
Enkä todellakaan halunnut lähteä päihtyneenä seuraavaan ohjelmaosuuteen, joka oli
Room Escape -peli.
Kenelle tämä on tuttu juttu? Minä en ole koskaan ollut mukana missään tämän kaltaisessa aikaisemmin ja kuulin koko konseptista ylipäänsä vasta vähän aikaa sitten.
Kyseessä on siis peli, jossa 2-6 hengen tiimin on "paettava" lukitusta huoneesta ratkomalla tehtäviä ja arvoituksia. Aikaa on 60 minuuttia. Pelien kulku ja toteutustyyli vaihtelevat järjestäjästä riippuen, tehtävien ollessa välillä fyysisempiä, välillä enemmän aivotyötä.
Meidän pelimme järjesti Amazed. Heillä on neljä eri huonetta eli neljä peliä. Minun tiimilleni valikoitui Kaksoisagentti X -huone, mikä aiheutti muutamissa bloggaajakollegoissani naurua ja merkitseviä hymyjä. Tässähän kun hiljattain selvisi, että minä olen kaksoisagentti... ;)
Agentti-taustastani huolimatta olin pelissä aivan surkea..! :D Mutta hauskaa oli, ja oikeasti todella jännittävää. Jos ei ole ennen ollut tämän kaltaisessa mukana, ei voi aavistaakaan millaista se on. (Huoneessa ei ymmärrettävistä syistä saanut ottaa koko huoneen paljastavia kuvia.)
Kokemus herätti välittömän halun päästä pelaamaan uudestaankin, ja katsoa, toimisivatko aivot vähän skarpimmin kun pelin logiikka on tutumpi. Meidän tiimistämme kaksi oli pelannut Room Escapea aiemmin ja he olivat kenties vähän välkympiä, mutta me muut seisoimme etenkin alussa totaalisen hölmistyneinä ja tumput suorina...! :D Peli on hauska, kekseliäs ja oikeasti haastava. Huoneet on suunniteltu todella huolellisesti ja tilanne tuntuu aidosti jännittävältä. Seinällä tikittää kello jossa minuutit vähenevät...
Pelin jälkeen kuulimme toiselta tiimiltä, että heidän huoneensa oli ollut suorastaan pelottava!
Kuten alussa kirjoitin, olisi tosi hauska kokeilla tätä joskus Mr. Karkkipäivän kanssa. Kiinnostaisi nähdä miten nopeasti misteri selviäisi huoneesta..! Tällainen peli antaa oivan tilaisuuden tarkastella omaa ja muiden ratkaisu- ja toimintakykyä ns. "pakkotilanteessa". :) Itselleni tuli sellainen fiilis, että jotenkin hyydyin ihan totaalisesti ryhmässä enkä osannut keskittyä. Kun välillä sai kiinni jostain arvoituksesta ja sen avaamisesta, tuli toisaalta jo uutta stimulaatiota sotkemaan päätä... Aivan mahtavaa aivojumppaa, tekisi varmasti hyvää säännöllisesti harrastettuna! :D Me muuten selvittiin ulos ajassa 59:20. :)
.
Aivo"pumpin" jälkeen olikin hienoa päästä hetkeksi lepäämään hotellille. Meille oli varattu huoneet uudesta boutique-hotelli Indigosta Bulevardilta. Matkustustyylini tuntien tiedätte, että tällaiset paikat ovat minulle erittäin harvinaista herkkua.
Miniloma, todellakin.
Pienen huilihetken jälkeen oli vuorossa yhteinen illallinen hotellin ravintolassa.
En tiedä kuinka moni teistä lukee Colour Me -blogia, mutta sanoin Colour Me'ta kirjoittavalle Juulialle (viehättävä rusettipäinen neitokainen ylimmässä kuvassa), että "Jos minulla olisi tyyli, se olisi sinun tyylisi" ^_^
Juulian suloinen, värikäs ja tyttömäinen tyyli hiuksista vaatteisiin ja meikkiin on aina vedonnut minuun. Vaikka en ole itse kiinnostunut vaatteista enkä jaksaisi nähdä Juulian garderoobin kokoamisen vaivaa, se ei estä minua ihailemasta hänen hurmaavaa habitustaan. :)
Oli hurjan mukavaa tutustua vihdoin vähän paremmin myös Annaan ja Sebastianiin. Monia Indiedays-kollegoitani en tunne juuri lainkaan, enkä kaikkien blogeja toki luekaan. Anna ja Sebastian ovat aina vaikuttaneet tosi symppiksiltä ja olen oikein odottanut että pääsisin jossain tapaamisessa paremmin juttusille heidän kanssaan. Nyt vihdoin nappasi! :)
*
On muuten ollut mielenkiintoista seurattavaa vuosien varrella, miten olen itse muuttunut näissä blogiyhteisötapaamisissa. Olen joskus aiemmin kertonutkin, kuinka kipsissä olin ensimmäisissä Indiedays-tapaamisissa vuosia sitten, vasta liityttyäni mukaan. Koin olevani niin ulkopuolinen maalaisjuntti pääkaupunkilaisten muotibloggaajien keskellä kuin olla voi. Tuskin sain sanaa suustani tapaamisissa ja olisin vain halunnut haihtua näkymättömiin.
Muutos ei ole ollut nopea, mutta pikkuhiljaa olen rentoutunut ja jotenkin löytänyt paikkani yhteisössä. Toki sekin on varmasti vaikuttanut, että portaalin blogiperhe on kasvanut ja monipuolistunut. Perhe-, ruoka- ja kotoilubloggaajien keskellä ei ole enää niin pelottavaa kuin muotibloggaajien. :) Nykyään taidan epäilemättä olla se, joka on tapaamisissa melkein eniten äänessä Go 4 It -Mintun ohella! :)
Osan jatkaessa vielä Helsingin yöhön, minä vetäydyin huoneeseeni nukkumaan. Oli muuten mukavin hotellisänky missä olen koskaan nukkunut - ja multa ei näitä heru kovin herkästi ;)
Aamulla odotin uteliaana Indigon paljon hehkutettua aamiaista. Osa ID-kollegoistani on yöpynyt täällä aikaisemmin ja aamupala tuntui olevan se asia, josta kaikki puhuivat vierailun jälkeen.
Minun arvioni? No kyllähän kelpasi, kuohkea munakas maistui mehevien grillattujen kasvisten kyljessä ja leikkeleosastolta löytyi ikuisten kylmäsavulohisiivujen tilalta herkullinen lohipatee. Erityispisteet erinomaisen hyvälle kahville, joka tarjoillaan pöytiin omassa kannussaan. Indigo selvisi myös kermatestistä - sain kahvini kanssa kuohukermaa ;) Se ei suinkaan onnistu kaikissa hotelleissa. :)
Kiitos Indiedaysille ja mukaville ja ei-enää-niin-pelottaville blogikollegoilleni hauskasta viikonlopusta! :)
Söin tänään aamiaiseksi ja illalliseksi sydänsalaattia.
Tässä muutama hauska (vhh)ruokaidea tälle rapealle ja grilliystävälliselle salaatille.
AAMIAINEN: sydänsalaatinlehtiä tuorejuustomunavoilla.
Munavoi:
(tämä on mun yhden hengen annos ja täyttää neljä salaatinlehteä)
3 munaa
25 g maustamatonta tuorejuustoa
50 g raejuustoa
ropsaus suolaa
Lusikoi munavoita sydänsalaatinlehdille ja mausta paprikajauheella ja kurkumalla. Sirottele päälle chia-siemeniä.
Sydänsalaatinlehdet ovat sen verran tukevia että niitä voi käyttää "kuppeina" ja täyttää kaikenlaisilla kivoilla tahnoilla ja mössöillä. Muusattu avokado-tomaatti-raejuusto on toinen lempparitäytteeni.
ILLALLINEN: Uunipaahdettua sydänsalaattia fetalla, manteleilla ja chilijogurttikastikkeella.
Inspiraation tähän ruokaan sain kuopiolaisesta Panza-ravintolasta, jossa olen syönyt hieman vastaavanlaisen annoksen. Lisäsin omaan versiooni fetaa.
Puolita kaksi kokonaista sydänsalaattia ja aseta uunipellille (tämä on myös yhden hengen annos, tai ainakin mun nälän mukainen annos :)). Murustele tai pilko päälle fetaa ja puolitettuja/murskattuja manteleita. Maun mukaan päälle voi lorauttaa myös vähän chilikastiketta jos tykkää tulisemmasta mausta. Paahda uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia tai kunnes salaatti ja feta alkavat ruskistua.
Valmista kastike luonnonjogurtista ja chilistä (itse käytin Sambal Oelek -chilikastiketta) ja lisää ripaus makeutta haluamallasi makeuttajalla. Minä rapsautin sekaan vähän steviaa. Tarjoile paahdetut sydänsalaatit kastikkeen kera.
