Kotona jälleen. Kesä taisi jäädä Sveitsiin.

Tässä muutama asia joka tekee mieli jakaa juuri tänään.

Matkan kosmetiikkaostossaldo: 2 kpl.

Minun ei erityisemmin tehnyt mieli ostaa Sveitsissä kosmetiikkaa, mutta panin kyllä merkille paikallisia luonnonkosmetiikkamerkkejä ja kävin tuijottelemassa ja hypistelemässä niitä aina aika ajoin. :D Niin kuin friikit tekevät.

Sveitsiläisiä sertifioituja luonnonkosmetiikkasarjoja ovat mm. Similasan (never-heard), Biokosma ja Suomessakin jonkin verran tunnettu Farfalla.

Suurin kiinnostukseni kohdistui kuitenkin jostain syystä ei-luonnonkosmetiikan puolelle Rausch-sarjaan. Rausch-brändi on minulle entuudestaan tuttu, mutta en muistanut myydäänkö sitä Suomessa (näemmä myydään).

Koko kolme viikkoa huomasin palaavani uudelleen ja uudelleen hipeltämään erityisesti juuri näitä kahta putelia, ja toiseksi viimeisenä päivänä päätin vihdoin ostaa ne. :) Munaöljyshampoo kuiville hiuksille ja avodakoshampoo värjätyille hiuksille.

Munaöljyshampoon saksankielinen nimi on kyllä söpöin; Ei-Öl. :) Minusta tuntui, että haluan ehdottomasti Ei-Öl-nimisen shampoon.

Viimeisenä reissupäivänä pesin hiukset Ei-Ölillä. En käyttänyt hoitoainetta, sillä shampoo tuntui sen verran hoitavalta. (Ja se muuten tuoksuu makealle munatotille...!) Ja arvatkaa mitä? Hiuksista lähti lähes kaikki tahma...!

Nyt voidaan siis miettiä koko reissun hiuksiani vaivanneen tahmaisuuden kannalta seuraavia selityksiä:

1. Lushin Daddy-O-shampoo ja/tai Korresin Aloe -hoitoaine eivät toimi Sveitsin vedessä.

2. Zürichin vesi poikkeaa muiden Sveitsin kohteideni vedestä ja tahma lähti kiitos Zürichin.

3. Rauschin Munaöljy-shampoossa on jotain erityistä joka sai tahman irtoamaan.

Todella erikoinen koko tämä tahmajuttu. Mutta senpä vain sanon että olin niiiin iloinen kun harjasin hiukset niiden kuivuttua ja tunsin että tahma oli poissa. Hiuksissa tuntuu enää aavistus normaalista poikkeavaa "pintaisuutta". Huh huojennusta!

*

Muuta matkaan ja kosmetiikkaan liittyen.

Tässä reissun ainoa meikkikuva ^_^ No, siinä on pelkät turkoosit kimaltavat rajaukset.

Reissumeikkini oli joka päivä Alverden pohjustus + L'orealin ripsari + Essencen Crystal Eyeliner yhdistettynä johonkin vedenkestävään kynään.

Tämän saa vapaasti tulkita mainoksena :D mutta tuo Yves Rocherin kirkkaansininen kynä on mun ihan suurin kesäsuosikki. Ollut jo kolme vuotta. Parhaan värinen sininen kynä jonka tiedän. Kun sen päälle laittaa rajauksen alkuun vedon Essencen kimalle-laineria saa ihan törkeän nätin liukuvärjätyn rajauksen. :)

Koin matkalla jotain minulle aivan uutta. Olen blogissakin kovasti mainostanut kuinka ripsarikaan ei koskaan leviä minulla, mutta tällä matkalla meikkini levisi kauttaaltaan joka ikinen päivä. Niin rajaus kuin ripsaritkin. Afterwalk-postauksen meikkikuva on vielä siistiä materiaalia verrattuna helteisimpien päivien tilanteeseen, joina meikki oli niin koomisen sotkuinen että se näytti ulkopuolisille varmaan tarkoituksella sotketulta.

Alverde-pohjustuksen puuterointi auttoi hitusen, mutta meikki oli silti viimeistään iltapäivällä sen näköinen kuin olisin tullut jostain vesiputoukselta. En tiedä oliko syy yksin Alverde-pohjustajan, vai alkaako ihossani ikääntymisen myötä muuttua jotain kemiallisesti niin, että meikki liukenee sen eritteisiin. Tällä reissulla todellakin sain kokea, miltä tuntuu niistä ihmisistä joilla meikit eivät millään meinaa pysyä.

Opetus? Älä jätä luotto-pohjustajaasi kotiin.

*

Lopuksi. Mun kädet tänään. Kynsihuolto tiistaina. Luuletteko että mun laittaja saa slaagin?

Vain peukalot ja nimettömät jäljellä.

Eihän näille tyngille voi mitään tehdä tällä hetkellä, ei niihin saa muottiakaan enkä tiedä haluanko tippejä (ne on jotenkin niin luonnottomat). On kai vain pätkäistävä loputkin ja odotettava että tulee sen verran pituutta että saa tehtyä muottipidennyksen.

Se oli sitten sellainen hätäapuhuolto se.

Bern on 140 000 asukkaallaan Euroopan pienimpiä pääkaupunkeja. Tiheärakenteinen infrastruktuuri tekee sen, ettei kaupunki kuitenkaan tunnu miltään pikkupaikkakunnalta. Jos ei paremmin tietäisi, ei Bern tunnu mitenkään merkittävästi Helsinkiä tai Osloa pienemmältä kaupungilta.

Münsterin katedraalin torni on Sveitsin korkein. Katedraalin muurien reunustama puutarha jokimaisemineen on viehättävä hengähdyspaikka ydinkeskustassa.

Bernin vanhassa kaupungissa on yli 6 km katettuja ostoskujia, minkä vuoksi keskustassa voi helposti kulkea kastumatta sateellakin. :) Putiikit, ravintolat ja taidegalleriat jatkuvat myös maan alle, niihin mennään sisään kadun varressa avautuvista luukuista.

Bern muutamalla sanalla:

- Kotoisa

- Kaunis

- Historiallinen

- Kiinnostava

- Kompakti

- Monipuolinen

- Nuorekas

- Rento

- Hiljainen kello 19 jälkeen

Tuo viimeinen kohta on niin totta ja niin hassua. Sveitsissä kaupat menevät (muualla kuin Zürichissä) yleisesti kiinni jo kello 19, ja Bernin kohdalla tämä tuntuu tarkoittavan myös sitä, että koko keskusta ”menee kiinni”.

Spitalgasse ennen ja jälkeen kello 19

Ero kello 18:n ja 20:n välillä vanhan kaupungin pääkadulla on häkellyttävä; katu kirjaimellisesti tyhjenee kauppojen suljettua ovensa. Harvoin olen kohdannut iltaisin näin hiljaista keskustaa missään kaupungissa, ja nyt on kyse vielä pääkaupungista. Myös ravintolat ja terassit ovat kovin autioita muutamaa katua ja niiden ravintolakeskittymää lukuun ottamatta.

Bärenplatz (kuvassa) on yksi paikoista, joilla on aina elämää. Yöllä en tosin tilannetta tarkistanut, mutta iltaisinkin kauppojen sulkeuduttua täällä on vilkasta. Päivisin aukiolla on markkinakojuja ja esityksiä ja iltaisin usein musiikkia.

Jos haluat harrastaa ”people-watchingia” niin suuntaa siis tänne, tai parkkeeraa johonkin läheisen Aarbergergassen terasseista.

Toinen mukava ajanviettopaikka kaupungin ehkäpä parhailla näköaloilla on Rosengarten-puisto Aare-joen mutkan toisella puolella kohoavalla kukkulla. Kauniissa puutarhamaisessa puistossa on siirreltäviä picnic-pöytiä ja tuoleja (kätevää, voit roudata ne mihin kohtaan haluat) sekä suosittu ravintola, jonka reunimmaiset pöydät parhailla näköaloilla on iltaisin aina varattu. Varaus on siis suositeltavaa.

Rosengartenille kävelee vanhan kaupungin Zytgloggelta noin puolessa tunnissa. Zytglogge muuten on Bernin vastine Prahan vanhankaupungin aukion kuuluisalle kellotornille; myös tämän kellotaulun luukusta ilmestyy hahmoja pyörimään aina neljää vaille tasatunnein. "Spektaakkeli", joita turistit kerääntyvät tuijottamaan sankoin joukoin.

Marzilibad (kuvassa) ja Gurten ovat myös ehdottomasti mainitsemisen arvoisia hengailupaikkoja.

Marzilibad on kaupungin uimala, vehreä puistoalue Aaren rannassa. Jos keskustan Marktgasse onkin autio iltaisin, niin täällä riittää porukkaa. Ranta kuhisee ihmisiä vielä myöhään kesäiltaisin. Marzilibadissa järjestetään kesällä myös ulkoilmaelokuvanäytöksiä. Uimalaan on ilmainen sisäänpääsy.

Gurten on vähän niin kuin Bernin oma ”Central Park”, vaikkakaan se ei sijaitse keskustassa. Ota raitiovaunu numero 9 rautatieasemalta, ja hyppää pois Gurtenbahnin pysäkillä (matkaa noin 10 minuuttia). Tästä voit joko kävellä, jos olo on sporttinen, tai ottaa köysiratahissin ylös Gurtenin kukkulalle.

Gurten on ihastuttavaa ulkoilualuetta jossa voi viettää vaikka koko päivän. Siellä on patikkapolkuja, ravintoloita, näköalatorni ja lasten leikkipuisto. Näköalat Berniin ja ympäröiviin kyliin ovat kerrassaan upeat.

Kuvassa Bernin keskusta Gurtenilta. 1 - Rosengarten, 2 - Münsterin katedraali, 3 - Marzilibad ja 4 - Bärenplatz.

Maisemia Gurtenilta

Erityistä Bernissä; Bernin kaupunki lahjoittaa kaikille kaupungin virallisissa majoituspaikoissa (myös rekisteröityneet Airbnb’t) majoittuville turisteille rajattomaan julkisella liikenteellä matkustukseen oikeuttavan Bern Ticket -lipun koko vierailun ajaksi. Ihan mieletön etu. Julkinen liikenne Sveitsissä ei todellakaan ole halpaa; normaalihintainen lippu esimerkiksi Bernin busseissa ja ratikoissa maksaa 4,80 frangia eli melkein saman euroissa. Marzilibadin ja Gurtenin köysiradat maksavat vielä enemmän, mutta niihinkin pääsee Bern Ticketillä ilmaiseksi.

Ruokapaikkavinkki kasvissyöjille: Tibits! Ahh, ihanuutta. Tibitsejä löytyy Bernistä kaksi; rautatieasemalta ja Gurtengasse-kadulta. Tibits toimii kilohintaisella buffet-periaatteella eli ruoka haetaan noutopöydästä ja maksetaan painon mukaan kassalla. Ja mikä noutopöytä… Valikoimaa on vaikka kuinka salaateista lämpimiin lisukkeisiin ja kasvisproteiinia on tarjolla kaikessa kirjossaan; soijaa, tofua, seitania, tempehiä, kikherneitä, muita papuja… Ja kaikki tietysti toinen toistaan herkullisemmissa kastikkeissa tai marinadeissa. Tarjolla on sekä lakto-ovo- että vegaanivaihtoehtoja.

42 frangin kilohinta ei ole halpa, mutta toisaalta annokset tulevat käytännössä halvemmiksi kuin useimmissa ”tavallisissa” ravintoloissa. Vaikka Sveitsi ei suomalaiseen hintatasoon tottuneelle ole erityisen kallis maa, niin ravintolaruoka on selvästi kalliimpaa kuin Suomessa. Salaatti maksaa keskimäärin 20 frangia, ja samaan hintaan sain Tibitsistä huomattavasti ruokaisammat ja monipuolisemmat annokset.

Illallista Rathausgasselle katettuna

Taidemuseoiden ystäville täytyy vielä manita Bernin vastine Guggenheimille, Zentrum Paul Klee -museo. Tämä arkkitehtuurisestikin vaikuttava modernin taiteen museo on Sveitsin parhaimpia. Itseltäni Paul Klee jäi tällä kertaa väliin koska valitsin päiväretket ja ulkona oleilun, mutta ensi kerralla ehdottomasti!

Bern on loistavalla sijainnillaan, UNESCOn listaamine vanhoine kaupunkeineen, kompaktilla koollaan ja monipuolisuudellaan mitä suositeltavin kohde Sveitsin matkaajalle. Päiväretkiä voi ja kannattaa tehdä lähialueen kiinnostaviin paikkoihin, suosittelen lämpimästi esimerkiksi näitä viittä kaupunkia.

Moni ohittaa Bernin tunnetumpien Sveitsi-”ikoneiden” Geneven, Zürichin ja alppien houkuttamana, mutta pieni pääkaupunki on vähintään yhtä perustellusti vierailun arvoinen! :)

Arvatkaa mitä.

Mulla on taas tahmatukka.

Tällä kertaa siihen ei kuitenkaan liity saippua. Tilanne ei sentään vielä ole näin paha, mutta fakta on se, että hiukseni ovat koko Sveitsin reissun ajan olleet normaalishampoopesuista huolimatta samalla lailla tahmaiset kuin Kreikan saippuaoopperan aikana.

Ajattelin ensin että ongelma kenties liittyy Zermatin veteen, mutta ei. Sama homma Bernissä, eivätkä hiukset normalisoituneet vielä Locarnonkaan vedellä.

Missä on syyllinen?

Sveitsin vedessä?

Hiustuotteissani?

Veden & jonkun käyttämäni hiustuotteen yhdistelmässä?

Oletko se sinä, Goldwell Soft Color? Vai sinä, Uniquen suolasuihke...? Eikö sveitsiläinen vesi kykene huuhtomaan suolaa irti hiuksistani?

Vai olisiko sittenkin Daddy-O'lla tai Korresin Aloe-hoitoaineella huonot kemiat paikallisen vedenlaadun kanssa?

Aivan mystistä. Edellisillä Sveitsin reissuilla en muista tällaista kokeneeni.