Zakynthos. Mitkä fiilikset?

Zakynthos Town Bochalin kukkulalta päin.

Ensin muutamalla sanalla:

Suuri. Paljon kyliä ja paikkakuntia. Tunnelmaltaan ja maisemiltaan ei erityisen karismaattinen. Mukava. Positiivinen. Vahvasti juhlivaan brittiturismiin leimautunut.

Sitten useammalla sanalla.

Joonian saaret kuuluvat Kreetan, Evian ja muutamien Pohjois-Egean saarten kanssa pinta-alaltaan ja/tai väkiluvultaan Kreikan suurimpiin saariin. Tällä pohjalla ei yllätä, että Zakynthoksen tunnelma on erilainen kuin pienempien paikkojen, kuten useimpien Kykladien, Sporadien ja Dodekanesian saarten.

Zakynthos Townin modernia arkkitehtuuria.

Zakynthos on kaiken kaikkiaan sopiva lomakohde turistille, joka ei kaipaa historiallisia nähtävyyksiä tai perinteistä kreikkalaista saaritunnelmaa.

Täällä juhlitaan ja löhöillään rannalla. Ja bongaillaan uhanalaisia kilpikonnia.

Tottahan toki Zakynthos on kaunis ja siellä on upeita rantoja ja kuvauksellista luontoa oliivilehtoineen ja dramaattisine rantakallioineen, mutta se on kaunis aivan eri tavalla kuin vaikkapa Milos, Folegandros tai Mykonos, Santorinista puhumattakaan. (Okei, mitään Kreikan saarta ei voi verrata Santoriniin.)

Zakynthoksen kauneus on niin sanotusti tavallista verrattuna muihin, tunnelmaltaan ainutlaatuisempiin paikkoihin. Ja tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni, joku muu kokee Zakynthoksen kenties eri lailla ja jokaisen kokemus on yhtä oikea. :)

Vierailin Zakynthoksella pääkaupungin lisäksi yhdeksässä kylässä, joista osa tosin on lähes yhteenkasvanutta, alueen päätien ja rannan tuntumaan rakennettua turistialuetta vailla kylämäisiä piirteitä.

Yhden päivän vietin risteillen koko saaren ympäri, eli vaikka en kaikkiin pohjois-Zakynthoksen kyliin päässytkään, voin ainakin sanoa nähneeni koko saaren rannikon.

Kerí

Tutustuin viikon aikana myös muuan paikalliseen, joka yllätti minut sanomalla (vaikka zakynthoslainen henkeen ja vereen onkin), että ”et missannut mitään kun et nähnyt saaren aidompia kyliä” (tai näinhän mä yhden, Kerín).

Miehen mielestä Zakynthoksen kylät eivät ole erityisen kuvauksellisia. Kaverin lojaaliutta kotisaartaan kohtaan kuvaa mielipiteestä huolimatta se, että vaikka hänen perheellään on talo myös Ateenassa, ja hän työllistyisi pääkaupungissa paljon paremmin (mies on ammatiltaan saksan opettaja), hän ei halua lähteä Zakynthokselta.

Zakynthos Townin vaatimattomalla, ilmaiset aurinkotuolit tarjoavalla pikkukivirannalla ei turisteja näy

Kohtasin muitakin hyvin tiukasti Zakynthokselle juurtuneita ja melkein pelkästään siellä pysytteleviä paikallisia. Eräs jututtamani keski-ikäinen nainen ei ollut mm. edes koskaan käynyt naapurisaarella Kefaloniassa, joka on tunnin laivamatkan päässä…!

Tie Kerín kylästä alas rannikolle

.

Jos bilemeininki kiinnostaa, niin silloin Zakynthos on varmasti oikea kohde Kreikassa. Laganasin rannikko saaren eteläosassa on melkein yhtä suurta baaria, opaskirjani sanoin ”a 24-hour party venue that doesn’t give up from Easter till the last flight home in October”.

Alueella kohtaa lähes pelkästään rannekkein varustettuja all-inclusive-rantahotelleissaan majailevia brittituristeja jotka juovat, juovat ja juovat. Kaikki Zakynthoksella puhuvat Laganasista ”paikkana, jossa ne juo”.

Laganas

Ajoin Laganasin läpi matkalla Kerín kylään. Se oli pelottavan näköinen. Ei melkein Kreikaksi tunnistaisi… Ei mutkittelevia pikkukatuja ja kujia, ei aukioita tai puistoja joilla vaellella eikä paikallista asutusta. Vain yksi todella pitkä, leveä katu reunustettuna baareilla ja ravintoloilla.

Laganas

Ihmisten lomakohdevalinnat ovat niin kiinnostavia. En minä party-reissaamista tuomitse, hell no, sehän on hauskanpitoa siinä missä luostarivierailu tai museot toisille. ;) Mutta juhliakin voi eri tyyppisissä paikoissa.

Esimerkiksi Mykonos on legendaarinen bilesaari, ehkäpä se Maineikkain. Mykonoksella saat loputtoman baarilabyrintin ja aamusta-iltaan tanssimusaa huudattavien upeiden rantaklubien lisäksi kaupan päällisinä myös yhden Kykladien kauneimmista, kuvauksellisimmista kylistä. Samoin Skiathos, Ios, Kos ja Santorini ovat tunnettuja niin vilkkaasta bile-scenestään kuin tunnelmallisesta kauneudestaan.

Silti joku menee Laganasiin. Meitä on moneksi.

Limni Keriou

Eniten mieleeni Zakynthoksen suosituista turistikohteista olivat häkellyttävän kirkasvetisen rannan äärellä nököttävä pikkuinen Limni Keriou sekä vilkas, Laganasin jälkeen saaren suurin turistikeskittymä Tsilivi.

Nämä paikat ovat enemmän perheorientoituneita. Toki Tsilivissäkin oli pääkadun varrella baaria baarin perään joissa britit seuraavat jalkapalloa, mutta tunnelmaltaan ja rakenteeltaan Tsilivi on ehdottomasti lämpimämpi ja inhimillisempi kuin Laganasin partyrannikko.

Saaren ympäri-risteilystä sanon vain, että jos teillä ikinä on mahdollisuus päästä vastaavalle risteilylle ympäri Miloksen, älkää missatko tilaisuutta.

Kun on Miloksen risteilyn tehnyt, on muilla paikoilla enää heikot tsäännssit häikäistä omalla versiollaan. Kaikki kreikkalaiset tuntevat Miloksen rannikon häkellyttävän dramaattiset kalliot, kivien värit ja upeat luolat. Tämän kokeneena Zakynthoksen tarjokas jäi vain kalpeaksi aavistukseksi. Valtaosa maisemasta on pelkkää karua ja kuivaa kalliota. Mutta kuuluisa Navaiyo eli Shipwreck Bay, joka on yksi Kreikan kuvatuimpia maisemia, on todellakin juuri niin upea kuin kuvat antavat ymmärtää.

Navaiyolla mä näin sitten caretta carettankin! Jes! Zakynthoksen visiitti ei kai ole täydellinen ilman kohtaamista kilpikonnan kanssa. :)

*

Vaikka Zakynthos ei tämän vierailun perusteella liittynyt niiden ihan suurimpien suosikkisaarteni joukkoon, löytyi saarelta kuitenkin jotain poikkeuksellista jonka vuoksi olisin voinut viipyä saarella pidempäänkin. Pelkästään sen vuoksi. Kerron tästä löydöstä myöhemmin omassa jutussaan.

Jätän pian hyvästit kivalle parvekkeelleni ja sen maisemalle.

Olen käyttänyt matkabudjettiani jo maanantaille saakka. Ei välttämättä hyvä asia.

Minulla on ikävä Santorinia.

Söin tänään kanelilla maustetun uunimunakoison.

Alan epäillä onko Korresin Aloe-hoitoaineessa sittenkin jotain mätää.

Kainalooni koskee ja lähetin lääkärikaverille huolestuneen tekstiviestin. Miten kainaloon voi koskea?

Minulla on myös ikävä Paroksen vanhaa kaupunkia.

Yhdestä kynnestäni lähti taas geelivahvistus. Toinen irtoaa kohta.

En ole tainnut kiintyä Zakynthokseen.

Kaipaan raejuustoa.

Olen pitänyt tällä viikolla vain kolmea eri paitaa.

Näin eilen vihdoin kilpikonnan. Se oli yksin ja hyvin pieni.

Lähden huomenna Kefaloniaan.

Minkähän takia sanotaan 'Kefaloniassa' ja 'Kefaloniaan', eikä 'Kefalonialla' ja 'Kefalonialle'. Saarillahan ollaan aina lla tai llä, ei ssa tai ssä.

Santorini....

Mitä enemmän näitä Kreikan mestoja koluaa, sitä selkeämmin näkee tiettyjen paikkojen aivan poikkeuksellisen uniikin vetovoiman.

Löytyykö Joonialta Santorinin haastajaa...?

P.S. Mieheltä tuli viestiä että onko mulla kaikki kunnossa kun postauksesta kuulema sai kuvan että kaikki *ituttaa. Apua, ei tämän sellaista pitänyt viestittää..! Täällä on ihanaa vaikka raejuusto onkin harvassa ja kallista ja kynnet irtoaa ja kainalo kipeä ^_^ Nuohan on pikkuseikkoja :)

Lisätään sitten loppuun vielä positiivista :)

Rannalla oli tänään älyttömän suloinen koira joka osallistui isäntänsä ja emäntänsä vesipallopeliin iloisesti haukkuen ja vedessä pelmuten. Selvästi sillä oli sanansa sanottavana pallon heittelijöiden tekniikasta :)

Rannalla oli myös harvinaisen söpö lapsi jonka kiharainen, räjähtänyt hiuspilvi näytti siltä kuin joku olisi hieronut lapsukaisen päähän ilmapalloa viimeiset 10 minuuttia.

Menin iltapäivällä bussilla Tsiliviin ja jäin rannalle lukemaan kirjaa vaikka oli tarkoitus tutustua kylään. Oli hyvä olla juuri siinä, lämmössä ja rauhassa. Katselin välillä uneliaasti rannalla käveleviä ihmisiä ja mietin kaikkia Kreikkaan liittyviä muistoja. Laitoin miehelle yhden muiston tekstiviestillä. Kun söimme illallista viime vuonna Naxoksen vanhassa kaupungissa, viehättävällä pienellä sisäpihalla. Ajattelin balsamicokastikkeella valeltuja grillikasviksia. Sitten melkein nukahdin.

...eli eilen esiteltyä "ihmesientä" myös ruoaksi! :)

Konjac-kasvin juuresta saatavaa glukomannan-kuitua ei käytetä ainoastaan ulkoisesti puhdistussienten raaka-aineena, vaan myös ravintona. Glukomannania on käytetty japanilaisessa keittiössä jo vuosisatoja suurusteena sekä luontaisena geeliyttäjänä. Viime vuosina raaka-aine on putkahtanut myös länsimaiden markkinoille etenkin laihduttajien suosimana kuituvalmisteena.

Glukomannan-valmisteet ovat käytännössä hiilarittomia, rasvattomia ja proteiinittomia = kalorittomia (7 g kcal / 100 g), eli itse asiassa, ravitsemukselliselta näkökannalta eivät oikein mitään. :) Kuulostaa jopa vähän pelottavalta.

Mutta konjac ei ole pelottavaa tai epäterveellistä. Se on kuitua, joka imee itseensä 300 kertaa painonsa verran nestettä eli täyttää vatsaa tehokkaasti ilman energiaa. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA on antanut luvan käyttää konjac-valmisteista terveysväittämiä, joiden mukaan ne auttavat painonpudotuksessa.

Glukomannania myydään jauheena, kapseleina ja valmiina elintarvikkeina kuten nuudeleina, pastana ja riisinä. Törmäsin glukomannan-nuudeleihin ensimmäisen kerran vuonna 2012 newyorkilaisessa ruokakaupassa, tuolloin niitä ei vielä saanut Suomesta.

Blogissa olen kertonut nuudeleista aiemmin täällä, osana induktioviikkojen aterioita.

Sain vähähiilihydraattisiin elintarvikkeisiin erikoistuneelta YesDeli-verkkokaupalta testiin satsin myymälän uutuuksia, joukossa Slim-sarjan pastaa ja riisiä.

Tänään esittelyssä riisi.

Koska glukomannan on käytännössä hiilihydraatitonta, se sopii myös vhh-ruokavalion noudattajille. Koska vhh:laiset eivät kuitenkaan muuten ravinnossaan rajoita kaloreita, on "karppaajan" syytä buustata glukomannan-pastansa tai -riisinsä jollain kunnon ravintopitoisilla ruoka-aineilla kuten proteiineilla ja rasvalla. Kuten yllä tuli todettua, glukomannan-tuotteet ovat ravitsemukselliselta näkökannalta "tyhjää ruokaa", joten niiden funktio vhh:lla on vain tuoda lautaselle jotain riisin tai pastan kaltaista - jos sellaisia kaipaa. Ympärille siis energiapitoinen kastike tai muuta kunnon ruokaa! :)

Suhtautumiseni glukomannan-valmisteisiin on kaksijakoinen. Toisaalta on ihan hauskaa, että on olemassa täysin hiilihydraatiton korvike pastalle ja riisille, mutta toisaalta arvostan myös ruoan hyvää ravinnepitoisuutta. Mieluummin siis syön vhh-pastani papuversiona, jossa toki on jonkun verran hiilihydraatteja, mutta myös erittäin runsaasti proteiinia (melkein 50%!) ja paljon enemmän ravintokuitua kuin glukomannanissa. Haluan kannustaa kaikkia syömään mahdollisimman ravinnepitoista ruokaa, ei ajattelemaan kaloreita.

Mutta niille, joille mahdollisimman matalalla hiilihydraattipitoisuudella on merkitystä (esimerkiksi induktiolla), glukomannan-valmisteet tarjoavat erinomaisen vaihtoehdon perinteiselle riisille ja pastalle.

Glukomannan-riisi näyttää tältä. Ihan oikealta riisiltä siis.

Glukomannan-pasta- ja -riisivalmisteet myydään nesteeseen pakattuina, ja niissä on tuoreeltaan hieman ikävä tuoksu. Tätä ei pidä säikähtää, ja tuoksu katoaa kun glukomannan-tuotetta huuhtoo runsaassa vedessä ja viimeistään kypsennyksen yhteydessä.

Käytännössä riisi ja pasta ovat jo "kypsiä", ja niille riittää hyvin lyhyt muutaman minuutin keittoaika. Tai huuhdellun riisin ja pastan voi sekoittaa valmiiseen, kuumaan kastikkeeseen, jolloin kastike hoitaa niiden lämmittämisen. :)

* toimisikohan slim-riisi sushissa... miettii.... Siitä pitäisi saada jollain konstilla tahmeampaa... *

Itse kokeilin riisiä kreikkalaiseen tyyliin gemistana, eli täytettyjen kasvisten täytteenä.

Sekoitin riisiin soijarouhetta ja hieman raejuustoa jotta sain täytteeseen paremmat ravintoarvot = proteiinia. Hyvät mausteet ovat tietysti myös avainasemassa, glukomannan-riisi ei itsessään maistu yhtään miltään (niinkuin ei soijarouhekaan..)

Epämääräiset siivut paprikan ja tomaatin päällä ovat vuohenjuustoa.

Ihan hyviä näistä tuli - vieläkin enemmän olisin kyllä voinut mausteita heittää ;) Myös ricotta-juusto toimisi varmasti erinomaisesti täytteessä, tehden siitä maistuvampaa. Tai feta...

Slim-riisi ei ole halpaa, niinkuin eivät muutkaan glukomannan-tuotteet. Riisi maksaa YesDelissä 4,99€ / 200 g valutettua riisiä.

Täytyykin joskus syksyn aikana kokeilla kehittää vhh-sushi-versio. Vhh:lle siirryttyäni olen silloin tällöin vähän kaipaillut sushia... Kukkakaaliriisi ei luonnollisestikaan toimisi lainkaan sushissa, mutta glukomannan-riisillä voisi oikein maustettuna olla paljon paremmat mahdollisuudet. :) Täytyy vain keksiä keino, jolla saada slim-riisistä takertuvaa.