...koska postaan samasta aiheesta peräkkäin. ;)

Silläkin riskillä, julkaisen nämä kuvat jatkumona eilisillan postaukselle.

Koska joo, Lefkadan länsirannikon rantojen maine on oikeutettu.

Niille kuuluisille biitseille en pääse ilman vuokra-autoa, mutta tein tänään päiväretken länsirannikolla sijaitsevaan kylään Agios Nikitasiin. Kylästä pääsee mukavaa polkua pitkin kukkulan yli yhdelle länsipuolen lukuisista, mutta vähemmän tunnetuista rannoista.

Mylos Beach.

Eiköhän tämä ranta riitä minulle edustamaan läntisen puolen upeutta.

WOW.

Myönnetään pois - tämä oli näkemisen arvoinen.

There always has to be an asshole... :p

Niin sinistä että melkein silmiin koskee.

Jos tämä on Lefkadan vaatimattomampia rantoja, kuka niitä tungokseen asti suosittuja top-listojen biitsejä edes kaipaa? Täällä sai jälleen olla melkein yksin...

.

Kuuntelin juuri uutisia. Pohjois-Suomessa on kuulema satanut jo ensilumi. :)

Ahh, syksy. Hetken vielä täällä kesässä, mutta mieli hapuilee jo pikkuhiljaa kirpeisiin syysiltoihin ja kynttilänvaloon. <3

Olen tosiaan vähän outo "etelän matkaaja", kuten tuli joskus aiemmin mainittua.

Liittyen rantoihin.

Minua kun ne eivät niin kiinnosta.

Olen ollut matkalla nyt neljä viikkoa, ja käynyt rannalla kolmesti. Uimassa, ehm.... kerran. Enkä edes meressä. Vaan Ithakalla Dimitrin ja Anastasian uima-altaassa.

Ystäväni Marianna (jota tykkään täällä aina siteerata, epävirallinen blogin sidekick kun on ;)) laittoi minulle tänä aamuna lähes närkästyneen sävyistä viestiä kysyen, joko olen käynyt Lefkadan niillä rannoilla. Eli länsirannikon kuuluisuuksilla. Marianna on varmasti huomannut, että blogissa tai Facessa ei ole näkynyt mitään kuvia the rannoilta.

Tältä ne näyttävät:

Kuva: Panagiotis Papadopoulos

Porto Katsiki Beach. Äänestetään joka vuosi Kreikan parhaiden rantojen Top 3:een.

Kuva: Kaliashotel

Egremni Beach, joka sekin on Kreikan rantojen Top 10:ssä.

Mariannalla oli jo aiemmin vaikeuksia päästä yli siitä, että olin viikon Kefalonialla käymättä legendaarisella Myrtos Beachilla.

Vastasin, että Porto Katsiki ja muut länsirannan biitsit ovat näkemättä.

Kirjoitin: "I'm lucky in the way that beaches don't interest me that much. :) In that sense, I feel I'm not missing something important if I miss beaches."

Marianna vastasi: "Really? You don't want to see the beach that is voted in the top 3 Greek beaches every year? Oh my!"

Pystyin aistimaan lähes loukkaantuneen sävyn rivien välistä. Ymmärrän tavallaan. Kun joku on itselle tärkeää, haluaisi että toinenkin olisi innostunut siitä. Välinpitämättömyyteni Kreikan rantoja kohtaan tuntuu Mariannasta varmasti kertakaikkiaan kummalliselta.

Seurasi keskustelua siitä, miten voin olla kiinnostumatta rannoista. Itse taas en ymmärrä What's the big deal. :)

Kuten aiemmin kirjoitin, käyn rannoilla oikein mielelläni jos niitä sattuu reittini varrelle tai majoituskohteeni läheisyyteen (eikä minun esimerkiksi tarvitse vuokrata autoa tai istua tuntia bussissa tai taksissa päästäkseni biitsille) ja jos jää aikaa muun ohjelman ohessa. Ja tietysti jos on se fiilis. Totta kai minunkin joskus tekee mieli rannalle. :)

Mutta rannat eivät ole minulla erityisen korkealla prioriteeteissa. Menen jos sattuu sopiva hetki ja tilaisuus, mutta en suunnittele päivien ohjelmaa rantojen ympärille.

Ymmärrän mainiosti, että hyvin moni muu hakee etelän lomilta juuri niitä ihania rantoja ja meressä uimista.

Mutta missä vaiheessa rannoista on tullut samanlaisia nähtävyyksiä kuin tunnetuista kirkoista, toreista, taidemuseoista tai muista "must-see" -jutuista? Lontoossa kävijää, jota ei kiinnosta nähdä Piccadilly Circusta, pidetään varmaan vähän outona. Minulla alkaa olla samanlainen olo täällä Kreikan upeimpien rantojen kulmilla.

Huomaan alkavani tuntea jopa syyllisyyttä siitä että en näe vaivaa hankkiutuakseni näille kuuluisille rannoille.  Toimin jonkun suuren kirjoitamattoman säännön vastaisesti. Missaanko nyt jotain elämää suurempia elämyksiä..?

*

Kuvat ovat tältä päivältä Gyra Beachilta Lefkada Townin kupeesta.

Aamuisen Mariannan kanssa käydyn keskustelun jälkeen päätin varmuuden vuoksi pakata kassiin mukaan rantavarusteet, jos vaikka tänään tulisi sitten eksyttyä rannalle.

Kävelin pengertietä laguunin yli ulos kaupungista Santa Mauran linnoitukselle ja todettuani, että linnoitus on maanantaisin kiinni, suuntasin läheiselle Gyra Beachille laguunin länsipuolelle.

Gyra ei kuulu Lefkadan tunnettuihin rantoihin. Opaskirjani mukaan se on keskikesälläkin lähes aina autio.

Minusta ranta oli upea. Vesi kirkasta ja turkoosia kuin Seychelleillä konsanaan.

Hiekka valkoista pikkukiven ja hiekan sekoitusta.

Joo, täällä ei ole länsirannikon dramaattista kalliotaustaa. Ei aurinkotuoleja, tavernoita, rantabaaria. Eikä kukaan siivoa hiekasta kuivuneita meriheiniä.

Mutta hei - tämän upeuden saat lähes itsellesi :)

Pyyhe vain hiekalle ja nauttimaan. Tämä on minun mieleiseni rantaelämys.

Millainen suhde teillä on rantoihin etelän lomilla?

Kuinka suuri merkitys niillä on loman kannalta?

Olisikohan vihdoin aika kirjoittaa tästäkin shampoosta :)

Oikeasti, mun "Tulevat tuotearvostelut" -kuvakansio on mielenkiintoista selailtavaa. Kokoan sinne joka kuukausi kuvia uusista tuotteista joista minun on joko ehdottomasti tai mahdollisesti (riippuen ajasta ja muista aiheista) tarkoitus kirjoittaa blogiin arvostelu.

Kansio on valtava. Siellä on niin paljon tuotteita, että osan olen ehtinyt jo unohtaa - siis suunnitelman, että kirjoittaisin niistä. Tai sitten en koskaan ylipäänsä ehtinyt testaamaan tuotetta - innostuin tuotteet vastaanotettuani ja otin kuvat heti kättelyssä, mutta lopulta syystä tai toisesta en koskaan päätynyt konkreettisesti kokeilemaan tuotteita.

Tämän päivän aiheena oleva tuote ei kuitenkaan ole sellainen, vaan olen käyttänyt shampoota jo kaksi pulloa ja tiennyt koko ajan, että tulen jonain päivänä jakamaan blogissa ihastukseni kyseiseen vaahdottareen.

John Friedan Sheer Blonde.

Tai itse asiassa, koska olen kavereilta ja töiden kautta testannut muitakin Friedan shampoita kuin Sheer Blonde -linjaa, niin sanoisin, että diggaan John Friedan shampoita ylipäänsä. Herralla on onnistunut resepti. :)

Tänään mun tekee mieli kirjoittaa kosmetiikasta! ^_^ Ei munakoisohöpinöitä tai Lefkadan "vanhan-kaupungin-kujat"-läppää. ;)

Jutussa näkyvät Friedan tuotteet olen saanut blogin kautta.

Friedan shampoot ovat ns. tavallista markettihintatason normikosmetiikkaa, eivät luonnonkosmetiikkaa eivätkä salonkituotteita. Hintavampia kuin Elvitalit ja Herbinat, mutta löytyvät ihan sieltä peruspäivittäistavarakauppamerkkien joukosta. (Ahh, näitä suomen pitkiä sanoja...)

Pesevinä ainesosina Friedassa on sulfaatteja. Tosiaan, ei siis mitään ihmeellisyyksiä perusreseptiikaltaan. Mutta, kuten me kosmetiikkafriikit tiedämme, tuotteen koostumukseen ja tehoon vaikuttaa niin moni asia ainesosacocktailissa. Yhden valmistajan hoitavaksi mainostettu sulfaattishampoo vaahtoaa runsaammin ja jättää hiukset takkuisemmiksi, samalla kun toisen taas on pesuteholtaan mieto ja tuntuu hiuksissa lähmäiseltä. Vaikka incit näyttäisivät koostuvan kutakuinkin samantyyppisistä ainesosista. (Shampoiden perusreseptiikkahan on lopulta todella yksinkertainen, ja shampoista jopa 90% on vettä...)

Osa pitkän linjan lukijoistani ehkä muistaa, että kosmetiikkafriikkeyteni on ylipäänsä aikoinaan lähtenyt, noin 11-12-vuotiaan Sannin elämässä, nimenomaan shampoista ja hoitoaineista. Niin oudolta kuin se voi kuulostaakin, minulle hiusten peseminen on samalla lailla kosmeettisesti inspiroiva ja innostava kokemus kuin vaikka meikkaaminen. Toiset vain pesevät tukkansa, minä Pesen. Vaikea selittää miten perustavanlaatuista tyydytystä oikein hyväkoostumuksellinen shampoo tai silkkisen liukkauden muodostava hoitoaine tuovat. Se on sitä friikkeyttä. :)

Friedan shampoot ovat mielestäni sairaan hyviä, koska niissä on

mitä miellyttävin vaahto.

Vaahtotyyppejä ja vaahtoavuusherkkyyttähän on monenlaista. Tämän tietävät vähemmän friikitkin hiustenpesijät ;D

Friedan shampoot vaahtoavat runsaasti jo pienellä määrällä ja vaahto on pehmeää ja kermaista. Vaahto liukuu mukavasti hiuksissa eikä takuta tyveä, sormet pääsevät liikkumaan hiuspohjassa vaivatta. (Toiset shampoot tekevät hiuksista niin karheat että sormet suunnilleen lukittuvat tyveen ja pesukokemus on kaikkea muuta kuin miellyttävä.)

Friedassa on myös kutakuinkin

täydellinen koostumus viskositeetin kannalta.

Koostumus voi viitata reseptin ainesosiin tai shampoon fyysiseen olemukseen, eli minkä näköisenä se tulee ulos purkista. Nyt puhun jälkimmäisestä. Luonnonkosmetiikan shampoiden kohdalla valitan aina lirumaisuudesta ja epätaloudellisuudesta, kun puolet aineesta valuu samantien kämmeneltä lattialle. Friedassa tämä homma on kunnossa. Shampoo on juuri sopivan paksua olematta kuitenkaan tönkköä.

Myös

pesevyys on mitä parhain.

Kokeilemani Friedan shampoot eivät mainosta itseään hoitavina, mutta niissä on erittäin toimiva pitoisuus/kombo ainesosia (mm. silikonia) jotka vähentävät pesevien ainesosien karhentavaa vaikutusta. Hiukset eivät jää syväpesevän shampoon tavoin karheiksi, eivätkä myöskään hoitavan shampoon tavoin selviksi. Balanssi on juuri sopiva, kun haluaa hyvän shampoon ilman extroja joka pesee ja jättää hiukset mukavan tuntuisiksi.

Friedan Sheer Blonde -shampoon piti muuten ensimmäisen kerran päästä mukaan Karkkipäivään joulukuussa 2013. Tuolloin vilautin Hiustuote-teemaviikollani tätä kuvaa:

Kuvassa on Mr. Karkkipäivän nesessääri. Lupasin tuolloin kertoa, mitä ihmettä Sheer Blonde -shampoo tekee tummanruskeahiuksisen mieheni kosmetiikkapussukassa, mutta en koskaan päässyt "paljastukseen". :)

Kerrotaan nyt:

Myös mieheni on tykästynyt John Friedan shampoisiin. Hänessä on ehkä jonkinlaista shampoo"friikkiä" itsessäänkin, ainakin näin olen mielessäni päätellyt miehen kuvaillessa eri merkkien vaahtojen laatuja :D (No, hänhän on kouluttautunut...) Mies tykkää napakasta, runsaasta ja pehmeästä shampoovaahdosta. John Friedassa on juuri sellainen. Tämän todettuaan mies siirsi Friedan shampoon omaan nesessääriinsä. Vaikka kyseinen shampoo on tarkoitettu vaaleille hiuksille.

Sillä tuo vaaleita hiuksia kirkastava ominaisuus...?

Ei, sitä en voi sanoa havainneeni. Eikä miehenkään hiuksissa tietenkään näkynyt Sheer Blonde -vaikutus millään lailla.

Yleisestikin joudun kokemukseni puitteissa olemaan sitä mieltä, että vaaleita hiuksia kirkastavat shampoot (pigmenttiä sisältäviä hopeashampoita lukuunottamatta) ovat ihan höpöhöpöä. Kamomilla, sitruuna, mitä ainesosia niissä nyt onkaan. Minun hiuksissani vaikutukset ovat aina olleet nolla. Ei tule kiiltoa, ei tule kirkkautta. En tiedä mitä hiuksissa lopulta pitäisi näkyä..? Koska shampoot eivät pysty varsinaisesti vaalentamaan hiuksen omaa pigmenttiä, miten jonkun sitruunauutteen tuoman 0,001% sävynkirkastuksen voisi edes silmillä havaita..?

John Friedan Sheer Blonde Go Blonder -shampoo lupaa kirjaimellisesti vaalentaa hiusta kamomillan ja sitruunan avulla: "Gradually lighten blonde hair for a brighter, sun-kissed look" "Lighten blonde hair by up to 2 shades" (!!!). Ei ole mahdollista, Mr. Frieda. Incistä kiinnostuneet löytävät ainesosaluettelon täältä.

Sheer Blonde Highlight Activating Shampoo taas lupaa "amplify golden tones for nourished highlighted blonde hair". Eli ei käytännössä oikeastaan mitään? Vahvistaa kultaista sävyä vaaleissa hiuksissa?

Hightlight Activating Shampoo on kehitetty tummemmille vaaleille hiuksille kuin Go Blonder. Inci löytyy täältä. Ainoa ainesosa, joka edes etäisesti voisi liittyä kultaisen sävyn buustaukseen, on reseptissä käytetty kosmetiikan väriaine caramel. Mutta se ei ole väriaine, joka voisi tarttua hiukseen hopeashampoon sinisen pigmentin tavoin. Caramel-väriä käytetään kosmetiikassa tai elintarvikkeissa värjäämään itse tuotetta.

Eli hiusten sävyyn liittyvät lupaukset voimme heittää romukoppaan, mutta eipä niillä väliäkään.

Shampoona tuotteet ovat loistokamaa. :)

Ja vain sillähän on loppupeleissä eniten merkitystä kun haluamme pestä hiuksia :) Väriä voi buustata sitten ihan omilla aineillaan.

*

Ahh, olipas muuten tosi kivaa pitkästä aikaa höpistä kosmetiikasta ihan kunnolla :)