Kuten kerroin, olen ollut hiusten tehohoitokuurilla Kreikasta paluusta lähtien.

Hiuslaatuni on luonnostaan kuiva ja suhteellisen kiilloton, mutta aika ajoin tukka kuivuu oikein erityisen rapeaksi hampuksi, etenkin pidemmillä matkoilla jolloin en hoida kutreja normaalin, hyvin öljypitoisen rutiinini mukaan.

Tätä ei muuten voi sanoa tarpeeksi usein: öljyt ovat yksi tehokkaimmista ja kiistatta helpoimmista tavoista buustata hiusten hoitoa.

Helppoa siksi, että kuka tahansa voi ostaa kasviöljyjä ja lisätä niitä hiustenhoitoaineisiinsa; joko hiustuotemerkkien omia valmiita öljycocktaileja tai puhtaita yhden kasvin öljyjä (erityisen hyviä ovat kookos, monoï ja avokado). Muita tehoaineita kuten keratiiniyhdisteitä ei ihan tavallisten kauppojen hyllyiltä saa.

Kotioloissa sekoitan aina öljyjä hoitoaineisiini, mikä pitää hiukseni niin pehmeinä ja taipuisina ettei naamioille tai muille tehohoitokuureille tunnu arjessa olevan juuri tarvetta. Mutta reissussa en kanniskele öljyjä mukana. Tämä yhdistettynä auringonporotukseen ja meriveteen johtaa hiusten varsin rapsakkaan kuntoon. Sen lisäksi ne vielä venyivät kuin purkka.

Hiukset kriisiytyneenä (kesän Sveitsin reissun tahmakauhutkin vielä tuoreessa muistissa) päätin laittaa tukan hoitokuurille. Käyttäisin seuraavat kaksi kuukautta pelkkiä hiusnaamioita tavallisen hoitoaineen sijaan.

Kuurin aluksi päätin selvittää, mitä eroa naamiolla ja pikahoitoaineella konkreettisesti on.

Kuluttajalle eron on yleensä tämä: naamio on paksumpaa ja sitä pidetään hiuksissa pidempään, ja sitä mainostetaan tietenkin hoitavampana kuin perushoitoainetta. Mutta voiko laadukkaalla pikahoitoaineella saada samoja hoitotuloksia, jos sitä pitää päässä yhtä pitkään kuin naamiota?

Käännyin asiantuntijakontaktini, Sim Sensitiven kemisti Vesa Rämön puoleen.

Mitä eroa on hiusnaamiolla ja hoitoaineella?

Rämö vastaa diplomaattisesti, että erojen määrä on varmasti kiinni valmistajasta (mikä tietenkin pitää paikkansa), mutta yleisesti ottaen naamioissa on enemmän hoitavia aineita. Naamion koostumus on tavallista hoitoainetta paksumpaa, jotta se pysyy paremmin hiuksissa valumatta aineen vaikutuksen ajan – ja paksun kermainen koostumus tuo tietenkin myös laatuvaikutelmaa.

Paksuus tehdään useimmiten emulgaattoreilla (rasva-alkoholeilla), eikä se vaikuta juurikaan itse hoitotulokseen. Paksu koostumus ei siis itsessään kerro hoitavammista ainesosista, mutta sillä on tärkeä funktionaalinen rooli. En ollut ennen tullut ajatelleeksikaan, että totta kai paksu hoitoaine pysyy hiuksissa paremmin ja pääsee näin ollen myös vaikuttamaan tehokkaammin kuin hiuksista valuva vetisempi koostumus.

Entä voiko tavallinen hoitis olla yhtä hoitava kuin naamio? Olettaen, että siinä on laadukkaat ainesosat.

Rämö vastaa, että hyvällä hoitoaineella saa varmasti aika hyviä tuloksia kunhan käyttää hoitoainetta reippaasti, antaa sen vaikuttaa riittävän kauan ja päässä on myös pyyhe ehkäisemässä kuivumista. Hän kuitenkin lisää ettei lähtisi sanomaan, että pikahoitoaineella saadaan hiusmaskia vastaava tulos.

(Ymmärrän, ettei hiustuotevalmistaja voi tietenkään ottaa puolueettomasti kantaa tällaiseen asiaan.)

Mikroskooppia en omista enkä ole hiusteni kuntoa voinut millään tieteellisellä kojeistolla tutkia, mutta omat empiiriset havaintoni tukisivat sitä, että laadukas pikahoitoaine etenkin hyvillä öljyillä buustattuna ja pitkällä vaikutusajalla tekee hiuksistani yhtä hyvän tuntuiset kuin hiusnaamio. :) Ja pyyheturbaani estää valumisen.

Minua kiinnosti vielä tietää (ja juuri tämä on minusta aivan erityisen mielenkiintoista), mitkä ovat niitä ainesosia, joiden hiuksille tuoma hyöty kasvaa nimenomaan pitkällä vaikutusajalla. Pikahoitoaineethan toimivat eri periaatteella, ne kykenevät silottamaan hiuksen hetkessä, eikä ymmärrykseni mukaan esimerkiksi silikonin silottava vaikutus parane sen kummemmin vaikka muhittaisit sitä päässä kaksi tuntia. Naamioiden formuloinnissa oletettavasti siis suositaan ainesosia, joista on hiuksille enemmän hyötyä kun niiden antaa vaikuttaa pitkään.

Vesa Rämö kertoo, että vastakkaisiin sähkövarauksiin perustuvat hoitavat aineet (kationinen (+) hoitava aine kuten kvatti joka tarttuu anioniseen (-) hiukseen) eivät tarvitse pitkää kontaktiaikaa. Ja kvatithan ovat niitä silottavia ja sähköisyyttä poistavia ainesosia.

Tässä pieni esimerkkilistaus kationisista hoitavista aineista dermatologian professori Marie Lodénin kirjasta (teksti ruotsiksi mutta oikeanpuoleiset inci-nimet ovat kansainvälisiä):

(Off topic - Lodénhan tunnetaan myös Idun Minerals -sarjan kehittäjänä ;)

Rämö: "Pidempi kontaktiaika auttaa lähinnä paikkaavien, korjaavien ja kosteuttavien ainesosien kuten öljyjen ja aminohappojen imeytymistä hiukseen. Riippuen näiden aineiden molekyylikoosta ne voivat imeytyä ainakin osittain myös hiuksen sisälle eli jäädä suomujen alle niiden sulkeutuessa hoitoaineen vaikutusaikana."

HEI – SUOMUT! Palataan niihin ihan kohta.

Ja öljyt ;) They are the good stuff.

Rämö jatkaa, että tarkempaa minimiaikaa ainesosien vaikutukselle on mahdoton arvuutella koska se riippuu aina olosuhteista eli käytetystä shampoosta, hiusten kosteudesta, hiusten kunnosta, veden laadusta, hoitavien ainesosien määrästä jne. Tämän vuoksi valmistajat antavat tuotteille tietyn aikavälin (ohjeessa voi lukea esim. 5-15 minuuttia) josta kuluttaja voi testata itselleen sopivan vaikutusajan.

Silikoneista Rämö toteaa, että on vaikea sanoa tämän laajan raaka-aineryhmän kohdalla yhtä absoluuttista totuutta, koska silikoneja on niin monia eri laatuja. ”Mikäli ne ovat varauksetonta eli inerttiä laatua, niin kemistin logiikalla sanoisin, että sama logiikka toimii niiden kanssa kuin öljyilläkin.”

Sannin maallikkotulkinta: tietyt silikoniyhdisteet saattavat nekin hyötyä pitkästä vaikutusajasta. Tässä taas nähdään, kuinka maallikkojen ei kannata yrittää ymmärtää silikoniyhdisteitä. Kovasti me haluaisimme leimata ne tietynlaisiksi ja tehdä yleistäviä tulkintoja, ja onhan niillä tiettyjä ilmeisiä funktioita kosmetiikassa jotka taviskin tajuaa primeria kämmenelle hieroessa tai latvaseerumia annostellessa. Mutta silikonien maailma on niin paljon laajempi kuin tutut dimethiconet ja cyclopentasiloxanet. Joiden niidenkin alla on satoja erilaisia, kuten hiljattain opimme.

Rämö nostaa esiin erityisryhmän naamioita, joilla hoidetaan hiusten lisäksi myös päänahkaa. Tällaisia ovat esimerkiksi kuivaa ja hilseilevää päänahkaa hoitavat tuotteet. ”Tässä ihokontaktissa vaikutusajalla on paljonkin merkitystä halutun efektin saavuttamisessa.”

*

Sitten vielä muutama sana kuuluisista suomuista.

En malta olla palaamatta parin vuoden takaiseen hiussuomukeskusteluun, nyt kun kaksi kemistiä on jälleen vahvistanut suomurakenteen olemassaolon.

Kuka muistaa tämän kiihkeäksikin käyneen, varsin kummallisen keskustelun blogissani? Olen vieläkin ymmälläni, että jollekulle on niin tärkeää tarttua siihen, millä nimellä hiuksen pinnan suomumaista rakennetta kutsutaan. Koko juttu oli lopulta mielestäni ihan älytöntä semanttista vääntöä :D Ja toinen tunteita nostattava asia on sitten näiden suomujen käytös - nousevatko niiden reunat hiuksen pinnasta vai ei, ja voiko niitä "sulkea" millään kosmetiikan kemikaaleilla.

Juttu meni niin, että sain muuan lukijalta sähköpostia, jossa tämä pyysi minua lopettamaan hiussuomuista puhumisen hiusjuttujeni yhteydessä, koska ”ei ole mitään hiussuomuja” ja tällaisen palturin puhuminen verotti uskottavuuttani. Olin hämmästynyt. Termi 'hiussuomu' on yleinen ja edelleen alan oppilaitoksissakin käytetty, ja kaikkihan meistä ovat nähneet mikroskooppikuvia hiuksen pinnasta. Kuvissa on selvästi havaittavissa suomumainen pintarakenne ja solureunoja jotka ovat vaurioituneen hiuksen pinnassa kohollaan. Se, millä nimellä näitä "reunoja" kutsuu, suomut tai biologisesti korrektisti suomusolut, on minusta ihan epäolennaista ja asiasta närkästyminen aikamoista tarttumista lillukanvarsiin.

Kuva: How To Make Your Hair Grow Faster

Suomessa on kuitenkin ainakin yksi hiusalan opettaja, joka kylvää oppia suomuttomista hiuksista ja siitä, ettei hiuksen pinnassa ole mitään mikä voisi avautua ja sulkeutua. (Minulle sähköpostia lähettänyt lukija on hänen oppilaitaan.)

Opettajan (joka osallistui myös blogini keskusteluun omalla nimellään) mielestä puheet avautuvista ja sulkeutuvista suomuista ovat vain hiustuotevalmistajien keksimää markkinointipuhetta, jolla saadaan kuluttajat uskomaan että hoitoaineella voidaan sulkea jotain hiuksen pinnassa.

Mainitsin Vesa Rämölle keskustelusta.

”Kyllä hiuksen pintarakenne on niin moneen otteeseen kuvattu erilaisin mikroskoopein, ettei sen rakenteen kyseenalaistamiseen ole ollut koskaan aihetta ainakaan minulla”, oli Rämön kommentti.

”Emäksisempi pH luonnollisesti turvottaa eli ’avaa’ hiusta ja happamampi ’sulkee’, termien käyttö tällä alalla on arkea enkä näe syytä niiden kyseenalaistamiseen”.

Samoilla linjoilla oli myös Lifehairin Alex Westerberg.

Kuva: Alkaline Water Plus

Tuntuu hullulta, että joku haluaa niin kiihkeästi nousta barrikadeille suomuista puhumista vastaan ja takertuu niiden käytökseen liittyvään sanastoon. Open, raise, close, swell, kohota, avautua, sulkeutua, painua kiinni...

Mitä väliä sillä on, millä ilmaisuilla hiuksen pinnassa olevien repaleisten solureunojen kohoilemisesta puhutaan, kun lopputulema kuitenkin on, että pinta silottuu hoitoaineen vaikutuksesta, ja jää karheammaksi ilman hoitoainetta? Eikös niin? :) Tunteehan jokainen hiuksen käyttäytymisen jo sormissaan, ei siihen sanoja tarvita. Huonokuntoinen hius on karhea ja kiilloton, terve ja/tai hoitoaineella hoidettu (eli pinnoitettu) on sileä ja heijastaa valoa. Hiuksen sileys ja kiiltävyys on yhtä kuin litteät, "kiinni" olevat suomusolujen reunat.

Eivät hiustuotevalmistajat ole taikoneet hiuksiamme pörröisiksi, takkuisiksi ja sähköisiksi saadakseen myytyä hoitoaineita – hiuksissa on kyseisiä ominaisuuksia ihan luonnostaan. Tai kemiallisten käsittelyjen ja hiustenmuotoilun seurauksena. ;)

* * Hiusnaamiovertailu vuorossa blogissa viikonloppuna * *

Tämä lähtee nyt suihkuun silottelemaan hiuksiaan :D

Wow! Nyt tuli yllätys!

Päivän look. Oli ehkä vähän hassua lähteä käyttämään koiria ulkona sateessa kumppareihin ja tuulitakkiin pukeutuneena saatuani meikin valmiiksi ja kuvatuksi :D

Muistatteko, kun mainitsin aiemmin The Body Shopin Winter Trend -kokoelman paletit? Esittelin niistä toisen, lämpimän Grooving Goldin, täällä.

Viileä paletti, Swinging Silver, näyttää tältä. Aika erikoinen sävykokonaisuus, vai mitä? Tai muut kolme sävyähän toimivat ihan täydellisesti yhteen, mutta tuo korallipinkki - mitä se tekee seassa? Hopeanharmaata ja korallia? Mitä tässä on oikein ajateltu?

Mietin pitkään, että viitsinkö edes yrittää tehdä meikkiä jossa yhdistän kaikki sävyt, kun punainen väri sinisen ja harmaan vierellä tuntui kertakaikkiaan hirveältä - takaisin 80-luvulle vähintään.

Tänään viimein tein yrityksen. Ja:

1) Eihän tuo nyt ihan mahdottomalta näytä. Joskaan ei maailman pukevimmaltakaan yhdistelmältä.

2) Paletin laatu.... WOW!!! Aivan mielettömän upea koostumus ja pigmentti!! Kyllä, ansaitsee monta huutomerkkiä.

Paletin sävyt ovat hopea, korallipinkki, tummansininen (näyttää kuvassa tummanharmaalta) ja kevyesti iholla taupeen taittava metallinen harmaa.

Paletin kaikki sävyt ovat superpigmenttisiä, kauniisti levittyviä ja peittäviä. Koostumus on hohtava, eli mattaisen ystävät saavat jälleen huokaista. Me hohdon ystävät taas juhlimme! Ah, niiiiin kauniita sävyjä!

Innostuin etenkin tuosta paletin odd-one-outista eli korallista. Onkohan kauneimpia korallisia sävyjä mitä olen nähnyt sitten mineraaliluomivärien... Sävy muistuttaa yhtä Coastal Scentsiltä muinoin kaupanpäällisinä saamaani superkaunista korallia mineraaliluomiväriä, ja koostumuskin hienovaraisine shiftauksineen muistuttaa 100-prosenttisia mineraaliluomivärejä. (Niiden käyttäjät tietävät mitä tarkoitan, mineraaliluomiväreillä on aivan omanlaisensa hohto joka on paljon moniulotteisempaa kuin pressattujen luomivärien.)

Laitoin tähän verrokit kahdesta MACin luomiväristä.

Expensive Pink muistuttaa myös The Body Shopin korallia, mutta TBS:n on heleämpi ja shiftaa enemmän vaaleanpunaiseen, Expensive Pinkin ollessa iholla oranssimpi. MACin Deep Truthin swatchasin viereen koska TBS:n sininen muistuttaa sitä hylsyssä - mutta on iholla noin paljon tummempi. Pigmenttiä on niin paljon että siveltimellä ei tarvitse kuin hipaista niin jo on varjoa luomella, paljon enemmän poweria kuin Deep Truthissa.

Yäluomella siis koralli, sininen ja tummanharmaa, alaluomella sininen ja sisänurkassa hipaisu hopeaa. Se ei todellakaan mielestäni sovi korallin seuraan mutta kuten sanottua, halusin yrittää yhdistää kaikki paletin sävyt.

Kulmaluulla MACin Shroom.

Mietin kuumeisesti, minkä ihmeen poskipunan ja huulipunan näin oudon väriseen meikkiin yhdistäisin. Joku korallinen tai oranssiin taittava ehdottomasti, mutta mikä...

Lopulta keksin täydellisen poskipunan - Swinging Silver -paletin koralli itse! Katsokaa miten upealta se näyttää myös poskipunana! Aijjai miten kaunis hehku.

Huulille löytyi Benecosin kaunis pinkki-persikka Peach-huulipuna.

Nyt on alun kummeksunnan jälkeen todettava, että The Body Shopin Winter Trend -paletti Swinging Silver on yksi vuoden laadukkaimpia paletteja joita olen kokeillut. Jep, koralli on outo kaveri siniselle ja hopealle, enkä usko monenkaan perusmeikkailijan osaavan noita luontevasti yhdistää. MUTTA. Katsokaapa palettia näin: täydellinen trio sini-hopea-harmaaseen smoky-meikkiin, ja lisänä aivan täydellisen heleän herkullinen korallipinkki poskipuna! Ja voihan korallia sävyä tottakai käyttää yksinäänkin, näen jo tämän luomillani kesällä yhdistettynä makeaan syvänvihreään rajaukseen.

Swinging Silver yllätti totaalisesti. Sanni antaa peukun! (Hei... missä mun "Löytö"-logo on... :D Se olisi pitänyt lisätä tähän....)

Loppuun vielä oivallus:

En enää oikeasti yhtään viihdy tummissa meikeissä. Korkeintaan juhlissa, joissa käyn ehkä kolmesti vuodessa. Vaikka olen aina täällä blogissakin sanonut että identifioin itseni meikattuun versioon itsestäni, niin kyllä tämä meikitön kuva tuntuu nykyään enemmän minulta kuin nuo ylempänä olevat.

Otin kuvan viimeisenä L'Orealin La Palette Smoky -paletin testauspäivänä, kun silmät valuivat ja yritin tuskaisena ottaa Smoky Blue -meikkikuvia ja näytin mielestäni NIIN ylimeikatulta ja ei-minulta ja vain odotin, että pääsen pesemään meikin pois. Sitten kun  meikki oli vihdoin veks ja katsoin peiliin niin olin ihan että no hei, Sannihan se siellä :)

Tänäänkin oli jotenkin oudon kiusallista liikkua kaupungilla koralli-sinisessä meikissäni. Koralli = ihana, mutta tummat varjostukset.... ei enää mun juttu. Kiva tehdä tummia meikkejä blogin demokuvia varten mutta muuten ei. Taidan olla sisimmässäni pastellityttö forever. <3

1. Kokeilin aamulla vartalovoidetta joka on kuin marmeladia. Ihme ja kumma - karkin näköinen herkkumömmö ei tuoksu miltään.

2. Vaikka talo on täynnä kosmetiikkaa, tämän testipaketin hain erityisen mielelläni. Idun - kosmetiikkamaailman kauneimpia pakkauksia IMO.

3. Olen tänä vuonna kiskonut glögiä enemmän kuin koskaan aiemmin - eikä olla vielä edes jouluviikolla.

Eilen päätin kokeilla asteen asenteellisempaa versiota etten ole kohta korviani myöten täynnä Valion sokeroimatonta. Ostin 100-prosenttista makeuttamatonta karpalomehua. Ajattelin, että juoma saattaisi olla turhankin ärtsyä ja kirpeää mutta kirpeys toikin oikein mukavaa luonnetta vähän nössöön valmisglögiin verrattuna. Keittelin mehua puolisen tuntia glögimausteiden kanssa ja laimensin sopivaksi vedellä. Punaviiniä tietysti sekaan ja sopiva makeustaso stevialla. Cheers! Nytkin tässä katson koko ajan kelloa että jokohan olisi Glögg o'clock.

4. Uskokaa tai älkää, mutta olen niin ihastunut yhteen kasvoöljyyn (jep, siis minä, seerumisti!) että en meinaa millään haluta siirtyä seuraavaan testituotesarjaan. Tämäkin päivä nähtiin.

5. Aamulla kävi ihan uskomaton sattuma. Olin juuri kirjoittanut sähköpostia koskien Yves Rocherin Hunaja- & Mysli -kasvovoidetta (halusin selvittää onko se lakkautettu vai pakkaus vain uudistettu, kun en nettikaupasta enää löydä vanhaa tuttua purkkia), ja avasin sitten oman Yves Rocher -kalenterini 8. luukun. Sieltä paljastui juuri tuo Hunaja & Mysli -voide!

6. Muistatteko mun Delicious-hurahduksen viime joulukuulta? Se palasi. Luulin jo ylikäyttäneeni Deliciousia viime jouluna mutta näköjään en. Kun kerran suihkaisin Deliciousia tuossa pari viikkoa sitten jouduin jälleen sen lumon valtaan enkä ole enää voinut käyttää muita tuoksuja. Suihkin sitä pitkin päivää kuin joku narkomaani. :D

7. Joudun ekaa kertaa koskaan maksamaan alvit iHerb-tilauksesta. Dämn :D No, oikeinhan se vain on ja lain mukaista. Pidän tilaukset melkein aina alv-perinnän rajan alapuolella, summan joskus mennessä ehkä pari dollaria yli. Nyt kun  kerrankin olin ihan että antaa mennä, ja tilasin 44 dollarilla, niin eiköhän heti napsahtanut Tulliin. :)

8. Hoitokoira Viivi pissasi tänään lattialle kun viivyin ilmeisesti hänen mielestään liian pitkään salilla. Syytän uutta juoksumattosarjaani "Koukussa" joka on niin hyvä että ei voi jättää jaksoa kesken.

*

Lopuksi jaan pienen anekdootin sarjassa "Making of.... kosmetiikkablogipostaus".

Tulin kotiin Kreikasta päivää vaille seitsemän viikkoa sitten. Jo reissussa päätin, että kotiin päästyä aloitan hiusten tehohoitokuurin (ja teen aiheesta samalla blogipostauksen), sillä kutrini tuntuivat tavallista kärsineemmiltä tämän kesän ja syksyn jäljiltä. Oikein sellaista venyvää purkkalaatua ja samalla ritisevän kuivat.

Päätin testata neljää eri hiusnaamiota. Oikein odotin että pääsen kirjoittamaan juttua. Sitten tajusin, että olinpa tyhmä kun valitsin vertailuun neljä tuotetta, olisi pitänyt ottaa vain kaksi. Miksi tyhmää? Koska nyt jutun valmistuminen on venynyt viikkotolkulla.

Pesen hiukseni kolmen päivän välein, ja ihanteellisesti haluan testata hiustuotetta vähintään kolme, mieluummin viisikin kertaa ennen kuin kirjoitan siitä. Neljän hiusnaamion testaus viidellä testikerralla veisi 60 päivää. Nyt ollaan päivässä numero 49. Aargh. Samalla hiusnaamioprojekti on estänyt minua kokeilemasta pikahoitoaineita joita halusin testata kotimaisen kosmetiikan teemaviikkoa varten. Sarjassamme vain-kauneusbloggaajalla-voi-olla-tällaisia-ongelmia.

Päätin jättää testikerrat neljään kertaan per naamio ja nyt hiusten tehohoitojuttu olisi toivon mukaan ilmestymässä ensi viikkoon mennessä. :)