"Mun pitäisi lauantaina tehdä goottimeikki. Anna mulle jotain meikkejä".
Näin lausui armas mieheni kuluneella viikolla, ja tuon kuullessani olin vielä hiukan epäuskoinen. "Laitat vain mustat rajaukset, se on ihan hyvä, mä annan sulle kajalin", sanoin.
Mutta kohta äijä oli tabletillaan katsomassa gothic smokey eye -tutorialeja, ja ilmoitti vakavissaan aikovansa toteuttaa meikin. No, mitäpä siinä väheksymään tai kyseenalaistamaan toisen päättäväisyyttä. :) Aikomus oli vilpitön.
Nakkasin miehen kouraan setin meikkejä ja ohjeistin pohjustuksen tärkeydestä. "Ja voit töpötellä luomelle myös kajal-kynällä että saat oikein tumman pohjan." MACin siveltimiäni en suostunut antamaan, ja mies sai pärjätä Lorkun La Palette Smokyn mukana tulevalla applikaattorilla.
Mies halusi lakata myös kyntensä, ja täysmustan lakan puutteessa tarjosin tarkoitukseen Viva La Divan mustaa glitterlakkaa. Hyvin näytti sekin kelpaavan. Oli kuulema tärkeää, että lakka olisi juhlissa katu-uskottavasti kuluneen näköinen, ja siksi lakkaus suoritettiin jo muutamaa päivää aikaisemmin.
Totta kai olisin itse mieluusti meikannut äijän, mutta olemme tänä viikonloppuna eri tahoilla. Mies menee gootti-teemaisiin bileisiin Helsingissä ja minä puolestani villasukkailen Savossa perheeni kanssa. Jep, tässä iässä sitä usein valitsee mieluummin kotoilun kuin bileet.
Tätä kirjoittaessani mies on matkalla juhliin meikkeineen. :)
Sain illan aikana kuvaviestejä meikin edistymisestä. Ja nämähän on pakko jakaa teidän kanssa :) (Sain luvan, kunhan en laita koko kasvoja.)
On taidettu paritkin videot katsoa. Täytyy emännän olla vähän ylpeä! :)
Ensimmäinen kuva. Kehotin lempeästi miestä vähän häivyttämään kulmakarvan alta.
Ja sitten näyttikin jo tältä. Ei lainkaan huono! :)
Kulmakarvat olisi tietty ollut makea meikata kunnolla muotoon, mutta se olisi jo ollut mahdollisesti turhan vaativa askel ensikertalaiselle.
"Ota vähän sitä paletin ihonväristä sävyä ja häivytä sillä varjostuksen ulkoreunoja. Mutta on tämä näinkin jo ihan tosi hieno!"
Gootti-Mr.Karkkipäivä. <3
Ja röyhelöpaitakin päällä asiaankuuluvasti :D
Way to go kulta!
.
P.S. Kello 23.22 Hemmetti... unohdin ihan kokonaan antaa mukaan meikinpoistoaineen... Mies soitti juuri ja kysyi saako nämä irti käsisaippualla. Sori hani, voi vähän kirvellä..
Hyvää alkanutta uutta vuotta kaikille! :)
Aloitetaan vuosi katseella menneeseen, eli vuorossa on perinteinen listaus parhaista vuoden aikana kohtaamistani tuotteista. Ennen olen pyrkinyt pitämään listan Top 10 -tyylisenä, mutta tällä kertaa tuotteita läpikäydessäni totesin, että mitäs järkeä siinä on. Miksi ihmeessä kutistaisin listan väkisin kymmeneen, jos tosihyviä tuotteita on enemmän. ;)
Tässä siis kuluneen vuoden parhaat uudet tuttavuudet. Tuotteet eivät ole paremmuusjärjestyksessä. Mutta kuten viime vuonna sanoin Lushin Fairly Traded Honey -shampoon kohdalla, niin kyllä voisin tälläkin kertaa kruunata yhden tuotteen yli muiden. Ja se on:
Pihkavoide. Kyllä. Moni ehkä muistaakin kun kerroin tästä haavat parantavasta "ihmevoiteesta" lokakuussa. Tämä töhnä on kyllä sellainen all-round-pelastus että en voisi enää kuvitella olevani ilman. Olen hoitanut voiteella haavat pikkunaarmuista tulehtuneeseen avohaavaan, näppylät, itikanpuremat ja viimeksi ihottuman silmäluomessa. Kertaheitolla umpituntemattomasta asiasta luottotuotteeksi.
Minun käyttämäni pihkavoide on Donna Taponero -merkkistä ja 100% luonnontuote, siinä on vain rypsiöljyä, mehiläisvahaa ja kuusenpihkaa. Markkinoilta löytyy myös monen muun merkkisiä pihkavoiteita, mm. apteekin mineraaliöljypohjainen Abilar.
EkoPharma Mustaherukka-kasvoöljy. Tämäkin on varmaan teillä tuoreessa muistissa, niin hiljattain sen esittelin. Ensimmäinen kasvoöljy koskaan johon olen ihastunut. Jättää ihon aivan ihanan tuntuiseksi ja kuulaan näköiseksi - ja tämän sanoo henkilö, joka on ennen ällönnyt öljyn tunnetta kasvoilla. (Vartaloöljyt ovat asia erikseen.) Tässä on öljy, joka ei jätä rasvaista ihoa.
Ylipäänsä EkoPharma ansaitsee erityismaininnan vuoden kiinnostavimpana ja mahdollisesti parhaana uutena sarjalöytönä. En voi ottaa kunniaa löydöstä täysin itselleni, sillä sarjasta minulle vinkattiin Tampereen Sokokselta. Mutta mahtavaa, että vinkkasivat. Minun tavoin moni ei varmasti koskaan kuulisi sarjasta, ellei joku varta vasten sitä suosittelisi - tuotteet kun ovat poissa tavallisen kuluttajan silmistä, koska niitä saa vain hoitoloista.
Urban Decay Brow Beater -kulmakynä. Muuta kulmakynää tai -väriä en ole käyttänytkään kun tämän sain. Tykkään aivan älyttömästi ohuesta kärjestä ja värikin on juuri passeli.
Puhumattakaan violettifanaatikon unelmasävyisestä hylsystä... ;)
Goldwell Soft Color -vaahto. Tällä sävyttävällä hoitovaahdolla olen taittanut hiuksistani keltaisuutta vaihdettuani hiussävyni viileään viime kesänä. Yllätyin vaahdon hoitavuudesta (hoitavina aineina steartrimonium chloride ja behentrimonium chloride); sen jälkeen ei melkein edes tarvitse erillistä hoitoainetta. Vaahtoa on miellyttävä levittää hiuksiin kun sormet eivät juutu hiusten sekaan. Olen käyttänyt sävyjä 10V ja REF.
Kerroin Soft Color -vaahdoista täällä.
Vuoden ihanimpiin vartalovoiteisiin kuuluu ehdottomasti Estelle & Thildin Body Butter. En kuulu butter-tyypin vartalonkosteuttajien ydinkäyttäjiin, sillä body butterit ovat useimmiten makuuni liian rasvaisia ja jäykkiä. Ohuemmat voiteet ja emulsiot riittävät minulle. Estelle & Thildin vartalovoi on kuitenkin notkeampaa ja ohuempaa kuin monet butterit, hyvänä verrokkina esim. The Body Shop jonka butterit eivät ole my cup of tea, ja E&T:n koostumusta tykkään minäkin käyttää.
Koko Estelle & Thildin vartalotuoteuudistus on minulle vuoden kosmeettisia kohokohtia, niin ihania tuotteita kauniissa pakkauksissa! <3
Hahaa, tämä oli vähän ylläri! Scholl Velvet Smooth -raspi.
Esitellessäni Schollin Velvet Smooth -tuotteita kesällä kirjoitin, että vaikka tästä sähkökäyttöisestä automaattiraspista tykkäänkin, valitsen silti manuaaliraspin koska olen "toiminnan ihminen". Nooh, kummasti sitä kuitenkin vain mieltyi automaattiraspin vaivattomuuteen, ja myönnän, että tavallinen raspi on ollut käytössä enää vain matkoilla.
Dinosaurus-jalkapohjat omaavana olen raspeista lähes riippuvainen. Scholl Velvet Smooth teki elämästä asteen helpompaa. :)
Vielä enemmän kuin jalkaraspista, olen riippuvainen käsivoiteista. Niitä kuluu paljon.
Vuoden miellyttävimmät käsivoidetuttavuudet olivat Urtekram ja Arctic Arbutin.
Urtekram saa EkoPharman ohella maininnan vuoden ilahduttavimpana sarjana. Urtekram on ollut minulle tuttu merkkinä jo vuosikaudet, mutta vasta vuonna 2015 tutustuin tuotteisiin perusteellisemmin. Aiemmin kokemusta oli vain yhdestä vartalovoiteesta. Budjettiluonnonkosmetiikkaa parhaimmillaan!
Jopa supervaativana hiustyyppinä tunnettu, loputtomasti värjätyn ja vaalennetun, helposti takkuuntuvan kuontalon omaava toinen sisareni tykästyi Urtekramin hiustuotteisiin. Se on jo paljon se.
Ahh, nämä. <3 Essence Crystal Eyelinerit.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan jotain niin mahtavaa. Harvoin innostun tuotteista niinkuin näistä; olen käyttänyt hohtavia halpiseyelinereita vuoden aikana enemmän kuin mitään muuta silmämeikkituotetta (UDPP poislukien). Ja kun eyelinereihin liittyy vielä niin hauska tarina kuin näihin, niin paikka listalla on taattu.
Kun näistä aika jättää, suren. Uusia ei saa.
Toinen rajausihastus: Sephoran vedenkestävät kynät. Ihan törkeän hyviä. Ei-niin-yllättäen olen käyttänyt eniten violettia ^_^ Ihan täydellinen kunnon violetti.
Vuoden suosikkiluomiväripalettini: Lily Lolon Laid Bare. Jep, niin turvallinen, niin perus. Mutta niin hyvä ja aina toimiva. Jos lähden jonnekin viikonloppureissuun, nappaan aina mukaan tämän. Loistavalaatuinen, kermaisen pehmeä koostumus ja hyvä pigmentti. Tummat sävyt eivät ole supertummia vaan iholla hillittyjä, kaiken kaikkiaan mahtava arkipaletti jolla on vaikea tehdä ylilyöntejä.
Paletilla tekemäni tutorialin voi kurkata täällä.
Sain Mago-hiustuuhennoksen yhteydessä Simply Naturalin maahantuojalta hiuspidennyksille sopivan harjan; Denmanin D81:n. Näitä on kolmessa koossa, S, M ja L. Omani on M, jota Simply Natural valmistuttaa Denmanin tehtaalla omana nimikkoharjanaan (sen toisella puolella lukee Simply Natural).
Harjassa on sekaisin nailon- ja luonnonkuituja. Tykästyin siihen niin kovasti että se syrjäytti vanhan vakkariharjani Denmanin D3:n. D81 on samalla ihanan hellävaraisen tuntuinen kiitos luonnonharjasten, mutta sopivan napakka ja harjaa kunnolla läpi. Täysluonnollisista harjoista en ole koskaan tykännyt kun ne ovat niin pliisuja, ja monissa sekaharjaksisissakin on usein makuuni liian kovat tai terävät muovipiikit. Tämä on täydellinen <3
Vuoden markkinointitapaus: on-eioo-on-hohdepuuteri a la Yves Rocher. Kesällä blogiani lukeneet varmaan muistavat tämän jo välillä farssin asteita saavuttaneen puuterijupakan.
No, lopulta aika moni puuteria metsästänyt taisi sen saada näppeihinsä odottelujen jälkeen. Harmi että puuteri julkaistiin vain kausituotteena, niin onnistunut sävy ja koostumus. Onneksi poskipunat eivät koskaan lopu mun käytössä (olen saanut elämässäni loppuun vain yhden), joten kun tämän ihanuuden kerran sai, se on ikuinen! <3
Idun-peiteaine esiteltiin blogissa vasta pari päivää sitten, ja on parhaita koskaan käyttämiäni peiteaineita. Rakkautta ensikohtaamisella.
Vuosi 2015 merkkasi minulle AHA-happovuotta. Koskaan aiemmin en ole käyttänyt niin monia AHA-happotuotteita. Mádara, EkoPharma, Paula's Choice, Supermood...
Parhaana näistä listalle selviää Paula's Choicen Resist-linjan AHA-duo. Näkyvästi ja tuntuvasti kauniimpi iho - jos nyt sellaista ilmaisua voi käyttää. Sileä iho, supistuneet ihohuokoset. Kyllä, kiitos. Ja vuoden sitkeässä istunut miliumikin lähti näiden käytön myötä.
Kyllä AHAt ovat tulleet jäädäkseen tämän auringossa ihoaan kärtsänneen naisen ihonhoitorutiineihin. (AHA-happojen sanotaan pystyvän korjaamaan auringon aiheuttamia ihovaurioita.)
Vuoden paras kasvovoide: Nafha Creme de Jour.
Tällaiset on just mun heiniä; ohut, raikas, jopa silkkisen tuntuinen ja nopeasti imeytyvä koostumus. Ei jätä iholle tahmeutta tai muita tuotekoostumukseen liittyviä jälkituntemuksia, vain kosteutetun ja miellyttävältä tuntuvan pinnan. Aivan ihana. Vain aavistuksen karvas tuoksu estää tätä olemasta täydellinen.
Sitten päästään tuotteeseen, jota en ole ehtinyt hyvistä aikeista huolimatta esitellä blogissa aiemmin: Korres Magnolia-seerumi.
Sain seerumin alkukesästä ja ihastuin siihen heti. Materiaalin ylirunsaudesta "kärsivänä" bloggaajana en saa aina edes kaikkia välittömän ihastusreaktion aikaansaaviakaan tuotteita lusikoitua blogiin. Mutta nyt on Magnolian vuoro päästä näkyviin! :)
Olen kokeillut Korresilta aiemmin Wild Rose -seerumia, joka on niinikään yksi lemppareitani. Magnoliassa on hyvin samantapainen koostumus: se on geelifluidimainen (eli ohutta, lähes nestemäistä geeliä), mutta ei yhtään tahmea (mikä on tuttu ominaisuus monissa geelimäisissä tuotteissa). Magnolian tuotekuvaus kuuluu; "kosteuttava seerumi ensimmäisiin ikääntymisen merkkeihin". Lisätietoa saa Korresin suomenkieliseltä sivulta täällä.
Tässä meillä on nyt hyvä verrokki Mia Höydön Lumous -seerumille: kummatkin lupaavat tehokosteutusta hyaluronihapon voimalla, mutta siinä missä Höydön Lumous katoaa ihoon saman tien jättäen ihon jopa kiristäväksi, tuntuu Korresin Magnolia selvästi kosteuttavalta ja jättää ihon erittäin miellyttävän, sileän ja ravitun tuntuiseksi. Tietenkään seerumin ei ole tarkoituskaan jättää ihoa yhtä kostean tuntuiseksi kuin voide, mutta toiset seerumit onnistuvat tehtävässä paremmin kuin toiset. Magnolia kuuluu sarjassamme seerumeihin, joita voin käyttää yksinäänkin ilman voidetta.
Sokerina pohjalla kaksi tuotetta, joita minulla ei enää ole joten en voinut ottaa niistä uutta kuvaa Parhaat-listalle, mutta jotka parhautensa vuoksi todellakin kuuluvat joukkoon: Natura Siberica Tyrni-shampoo ja EkoPharman Tyrni-silmänympärysvoide. Hahah, sattumalta kaksi tyrniä! ^_^
Natura Siberican shampoo oli jotain niin ihanaa että sitä aion hamstrata lisää Tallinnasta nyt lukijamatkalla. Se tuoksu.... Oi. Ihan vesi herahtaa kielelle kun vain muistelee. EkoPharman silmänympärysvoiteen käytin kasvovoiteena, ja jos sitä olisi saatavana edullisempaan hintaan isommassa koossa, ostaisin. Kirkkaasti ihanin voide jota olen lärviini hieronut, ehkä koskaan. Alle kahdessa kuussa kulunut 15-millinen voide on kuitenkin myös nopeimmin koskaan kuluttamani kasvotuote. Referenssinä: 50 ml voide kestää mulla päivittäisessä käytössä vuoden.
*
Vuodelta 2015 päällimmäisenä jäävät mieleen kauneuden ja kosmetiikan saralta Mago-tuuhennos, AHA-tuotteet, EkoPharma, kasvoöljyn löytäminen ja Estelle & Thildin upea uudistuminen. Muista kuluneen vuoden kohokohdista voisi tehdä vaikka oman postauksen... jos ehtii, kun noita aiheita on tunnetusti liikaa! ^_^
Innolla starttaan uuden vuoden ja odotan, mitä kaikkea jännää se tuo tullessaan! :) Tervetuloa mukaan! :)
*
Olen pitänyt Vuoden Parhaat -listaa blogin alusta saakka. Aiempien vuosien listaukset:
Joulu ja herkut.
Vaikka en juuri näitä perinteisiä herkkuja enää syökään (enkä riisipuuroa, konvehteja, tavallisia pipareita tai vehnään ja sokeriin leivottuja kakkujakaan), ei makeita herkkupaloja jää joulustani uupumaan.
Vhh-joulumässyä illalliseksi :)
Vaikka parit ekat vhh-joulut jäivät makean tasolla köyhemmiksi, herkuttelin tänä vuonna pipareilla, taatelikakulla ja viikuna- ja suklaapallosilla samaan malliin kuin viimekin vuonna.
Hedelmästä, tummasta kaakaosta, kookoshiutaleista, pähkinöistä ja jouluisista mausteista syntyvät maut ovat niin vahvoja, että en koe jääväni kaipaamaan mitään, mitä vehnäsokeriversiot tarjoavat.
No okei. En edelleenkään ole löytänyt luumutortun korvaajaa, sillä luumumuffinit eivät nyt kuitenkaan ihan ole sama juttu. ;) Eikä tänä jouluna aika lopulta riittänyt kaavailemani gluteenijauhopohjaisen torttutaikinan testaukseen.
Ilman vehnää ja sokeriakin on joulun ajan hiilihydraattikulutukseni joka tapauksessa huimasti korkeampaa normaaliarkeeni verrattuna. Bataatti- ja porkkanalaatikot sekä kuivatut hedelmät pitävät huolen siitä, että hiilaria piisaa :)
Ja nyt seuraa tunnustus.
Tai paremminkin; erään asian myöntäminen. Tuumailin tätä jo viime jouluna, mutta jostain syystä olen ollut (krhm, itsepäisyyttäni?) haluton testaamaan asian laitaa normaaliarjessa.
Kyllä se on myönnettävä, että treeni kulkee huomattavasti paremmin joulun hiilariherkkutankkauksella kuin normaaliruokavaliollani. Etenkin juoksu. Viime jouluna juoksin "taatelikkakujen voimalla" lenkkiennätykseni kaksi tuntia, ja tänä jouluna on sama ollut helposti lähellä.
Myönnetään, että te hiilarit parantavat liikuntasuoritusta -juttujen puolestapuhujat olette oikeassa. Kyllä mun treenikestävyys on selkeästi parempi kun syön enemmän hiilareita. 10 kilometrin lenkki ja sen perään tunnin punttitreeni sujuu hämmentävän tehokkaasti.
Mitäs nyt sitten? Johtaako tämä havainto muutoksiin ruokavaliossani? Kysymys kai kuuluukin, kuinka paljon liikuntasuorituksissa kehittyminen merkitsee minulle?
Minulla on normaaliarjessani oikein hyvä olo matalahiilihydraattisella ruokavaliollani. Yleisen olon perusteella ei siis olisi syytä lähteä muuttamaan itselle toimivaksi koettua tapaa syödä. Mutta haluanko jaksaa juoksulenkkejäni jouhevammin? Tai jopa kehittyä voimatreenissä? Tähän saakka minulle on ollut ihan ok, että vain ylläpidän saavutettua tasoani puntin puolella. Juoksussa kyllä olen toivonut kehitystä... Auttaisiko siihen ihan oikeasti kaurapuuro ja kuivattu viikuna?
Joku voi miettiä, miten vaivaudun edes pohtimaan näin yksinkertaista asiaa - jos hiilareilla kulkee paremmin, totta kai lisäät niitä lautaselle! Minulle asia ei kuitenkaan ole niin helppo. Kun on päässyt eroon ikäviksi koetuista mieliteoista ja jopa riippuvuudesta tiettyihin ruoka-aineisiin, ja tämä muutos on johtanut niin kokonaisvaltaisesti parempaan hyvinvointiin, vanhoja tapoja ei tee mieli houkutella takaisin alkamalla taas säännöllisesti syödä korkeamman hiilihydraattipitoisuuden ruokia.
Vaikka asia ei ole minulle yksinkertainen (älkää luulko etten tiedä miten hullunkuriselta tämä kuulostaa :p), niin joitain muutoksia aion tehdä. Pikkuhiljaa. Kyllä liikuntaharrastus on minulle kuitenkin sen verran tärkeä. Leipään ja makeisiin ei tietenkään tarvitse palata, mutta hyviä, hitaita hiilihydraatteja aion lisätä.
Jotenkin vain niin huvittava tämä havainto. Että herkuilla jaksaa liikkua! ^_^ Ainakin kun herkut ovat tyyppiä hedelmät, juurekset ja tumma kaakao.
Hyvä havainto. En ole lainkaan pahoillani. :)
Ja miksi sitten minulle on ylipäänsä ollut niin tärkeää pitää kiinni ajatuksesta, ettei (hyvien lähteiden) korkeammalla hiilaripitoisuudella voisi olla minulle etujakin... Jaa-a, sitä voi miettiä. Jääräpää on jääräpää.
*
Loppuun jaan viime jouluna kehittämäni vhh-reseptin entisille lempparimakeisilleni; Julia-konvehdeille. Näiden Julioiden marmeladisydän syntyy siirappimassan ja hedelmäesanssin sijaan oikeasta hedelmästä <3
