Jokohan alatte väsyä mun hehkutukseen erästä merkkiä kohtaan? Ei, en vain voi pitää salassa tätäkään ihastusta, tää on vain taas niin hyvä...!

Jes, "clip-art"-ystävämme on täällä taas :) Ja kylkeensä se sai toisen kotimaisen, kun olen sitäkin tässä viime kuukauden testaillut. Arvostellaan sekin samalla pois.

Tänään siis esittelyssä EkoPharman ja Elivon pehmeät kasvojenpuhdistusvaahdot.

Tässä tämä nyt on, vaahto, jota en ehtinyt saada mukaan ensimmäiseen EkoPharma-esittelyyni kun siitä ei ollut vielä tehdaskappaleita ulkona. Minut "prepattiin" kesällä tuotteen mahtavuudesta ja olen siitä saakka odottanut saavani pullon hyppysiini.

EkoPharma Vadelmavaahto 250 ml / 24,50 €

Vastasiko tuote odotuksia? Kyllä, ja ylittikin ne! Voi pojat, kyllä ne vain osaa Naviterilla (EkoPharman valmistaja). Tässä on ensimmäinen luonnonkosmetiikan pumppuvaahto joka on koostumukseltaan lähes yhtä kermainen ja liukas kuin synteettiset vaahtoputsarit. Vaahto ei lässähdä ja katoa iholla vaan pysyy kuohkeana koko sen ajan kun sitä pyörittelee iholla. Todella hyvä ja miellyttävän tuntuinen putsari pumppuvaahtotyypin ystäville. Ei hitsi, mä olen ihan lapsellisen ilon vallassa siitä, että Suomessa osataan valmistaa näin hyvää luonnonkosmetiikkaa! Sori vaan Mia Höydön geeli, jäät toiseksi tälle putsarille.

Huomionarvoinen asia on myös se, että pullo on 100 milliä standardia suurempi! Lähes kaikki pumppuvaahtoputsarit markkinoilla ovat 150-millisiä, EkoPharmaan on ladattu desilitra lisää! Pumppuvaahdothan kuluvat tunnetusti nopeammin kuin voide- tai geelikoostumuksen vaahdot, eli isompi pakkauskoko on oikein perusteltu.

Tässä inci ainesosista kiinnostuneille. Tuoksu on mieto ja vadelmainen.

Elivo Puhdistusvaahto 150 ml / 11,25 € (hinta apteekkiverkkokaupan sivulta)

Elivo on apteekkisektorille kehitetty kotimainen tuotesarja johon kuuluu kosmetiikan lisäksi myös lisäravinteita. Itse asiassa popsin parhaillaan myös Elivo-hiusravinnetta, raportoin sitten kun 2 kk:n satsi on syöty loppuun onko havaittuja vaikutuksia.

Elivo-vaahdon arviointiin ei montaa sanaa tarvita: ihanan pehmeä ja kermainen, juuri sellainen millaiseen laatuun ja koostumukseen olen "normikosmetiikan" pumppuvaahdoissa tottunut. Synteettisiä ainesosia sisältävät pumppuvaahdot ovat aina liukkaampia ja tiheämpivaahtoisia kuin luonnonkosmetiikan, kaiken kaikkiaan täyteläisempiä. (Jos kokeilette EkoPharmaa, yllätytte varmasti koska koostumus on jo niin lähellä tätä standardia ;))

Elivo on mukavuudessaan ehkä jopa tylsä. Se on tosi miellyttävän tuntuinen putsari, piste. Pakkaus on tylsä (yhteistä monelle suomalaiselle kosmetiikan valmistajalle?) ja tuoksu, no, just sellainen tyypillinen hajustetun apteekkituotteen "puhdas" tuoksu. Elivon kasvotuotteissa on hypotuoksu, mikä tarkoittaa sitä, että niissä ei ole käytetty yhtäkään EU:ssa allergeeneiksi luokitelluista hajustekemikaaleista.

Yritin vertailla kämmensokkotestillä (:D) Elivon ja Lacto Linen vaahtojen kermaisuutta, mutta ne ovat hyvin samankaltaiset. Lacto Line kuitenkin tuntuu hoitavammalta ja hellävaraisemmalta; ihon pinta jää pehmeämmän ja vähemmän kiristävän tuntuiseksi. Elivo on sulfaatiton eikä sekään tunnu voimakkaasti pesevältä, kuitenkin päättelisin tensidien määrästä ja tuotelupauksesta ("poistaa myös meikin") että Elivon pesuteho on hieman Lactoa tehokkaampi.

Samaan tapaan kuin LL:n tapauksessa, kiinnostavammalla tuoksulla ja persoonallisemmalla pakkaus-designilla tuotteesta saisi huomattavasti vetovoimaisemman. Apteekkituotteiden ei tietysti kuulukaan olla "houkuttavia" samaan tapaan kuin muiden jakelusektorien tuotteiden, mutta kai apteekkibränditkin jollain haluavat erottua edukseen kilpailijoista..?

*

Miniolotilapäivitys: mun aamiaista suurennettiin eilisessä tapaamisessa (ja muutenkin ruokavaliota "järkevöitiin") ja ainakin tänään on päivä lähtenyt huomattavasti paremmin käyntiin :)

Mun piti tehdä tilannepäivitys ruokavaliokokeilun etenemisestä vasta huomenna kun täysi viikko tulee täyteen, mutta just nyt fiilikset on sellaiset, että täytyy päästä vähän purkamaan kuormaa. Mieskään ei enää jaksa kuunnella.

Päivä 6 on menossa ja kokemus on ollut rankkuudessaan yllättävä. Yllättävä aivan toisella tapaa, mitä odotin. Toisin kuin valmennusohjelman ruokamäärillä olisi odottanut, mun energiataso on laskenut päivä päivältä: olo on heikko ja bensatankki huutaa punaisella, tälläkin hetkellä suunnilleen tärisen heikotuksesta. Lihakset huutaa lisää polttoainetta. Salilla olen jaksanut selvästi normaalia huonommin ja jotkut sarjat ovat jääneet puoleen tavallisista toistomääristä. Keskiviikkona meinasi koko treeni jäädä kesken koska oli niin valtava nälkä - ja takana kaksi ateriaa.

En tiedä paljonko minulle suunnitellun ruokavalion täsmällinen kokonaiskalorimäärä on, mutta omien laskelmieni mukaan sen pitäisi olla samaa tasoa kuin vhh-ruokavalionikin. Silti olo on kuin joku olisi koko viikon valuttanut minusta pois energiaa, kuin hana olisi jäänyt auki.

Ongelma on aterioiden energiajako joka poikkeaa täysin siitä mihin kroppani on tottunut, ja tietysti ateriatiheys ja niiden koostumus. Annos täyttää vatsan niin että viimeisiä haarukallisia pitää ihan tsempata koska ruoka vie vatsassa niin paljon tilaa - mutta jo tunnin kuluttua kylläisyyden tunne on haihtunut. Vatsa on edelleen täysi, mutta olo on ei-tyydyttynyt, energiavajainen. Kehossa on koko ajan tunne, että jotain puuttuu. Se jokin on kenties rasva?

Etenkin aamiainen on ollut kropalle vaikeinta hyväksyä: se on niin vähäenerginen vhh-aamiaiseeni verrattuna että nälkä polttelee jo 20-30 minuutin kuluttua lautasen tyhjenemisestä. Laskin, että omassa vhh-aamiaisessani on ainakin puolet enemmän kaloreita kiitos juuston, siemennäkkärin ja kahviin lorautellun kerman. FitFarm-aamiainen ei pidä nälkää yhtään. Ainakaan tässä vaiheessa kun kroppa on vielä ihan sekaisin uudesta energia- ja ateriajaosta.

Oikeasti, tämä on samaan aikaan tosi mielenkiintoista ja tosi kamalaa. Olen nytkin niin pahantuulinen heikotuksen takia että piti laittaa klassista musiikkia kuulokkeisiin ja yrittää rauhoittua ja rentoutua etten olisi koko ajan märisemässä miehelle olostani.

Tästä pitäisi nyt sitten lähteä näillä energioilla vielä päivän juoksulenkille (treeniohjelman mukaan).

Kuvan puuro on muuten ohjeidenvastainen: siihen ei saisi lisätä pähkinöitä. Pähkinät kuuluvat toiselle aterialle eikä niiden paikkaa saisi vaihdella.

FitFarm-ruokavalion tarkat raaka-ainerajaukset ja -ajoitukset hämmentävät, ja niihin olen saamassa toivon mukaan selvitystä seuraavassa valmennustapaamisessa joka on jo huomenna.

Käsitän täysin, että kropalla menee aikaa tottua uuteen ruokavalioon, mutta tällaista energiatason laskua en silti odottanut. Odotin oireiksi ennemminkin turvotusta tai yleisesti raskasta oloa, mutta ne ovatkin loistaneet poissaolollaan. Vatsa ei ole ollut turvoksissa suuresta ruokamäärästä huolimatta. Hiilarit olen tällä viikolla ottanut kaurasta ja kvinoasta joita vatsani näyttää sietävän hyvin näin suurehkon portaan lisäyksenäkin. Ainakin toistaiseksi.

Äijän mielestä kokeilussa ei ole mitään järkeä, mutta itse olen "lieveilmiöiden" puitteissa entistä kiinnostuneempi siitä mitä kaikkea projektin kautta voi oppia ravinnon vaikutuksesta kehoon ja suorituksiin.

Ensi viikolla teen tarkemman yhteenvedon ensimmäisen viikon kokemuksista ja varmasti saan huomisessa tapaamisessa lisävalotusta siihen, miksi ruokavalio on rakennettu niinkuin se on.

Ihmiskoe-terveisin :),

Sanni

P.S. Söin äsken (ohjeiden vastaisesti) palan juustoa ja olo koheni heti <3 Taidan lähteä lempeälle kävelylenkille juoksun sijaan :)

Olen jo pitkään halunnut tehdä highlight-postauksen yhdestä tavallaan tylsästä ja kirjaimellisesti näkymättömästä, mutta itselle huipputärkeästä meikkituotteesta.

Kulmakarvageeli.

Tältä näyttävät kulmakarvani aamulla herätessä.

Minulla on hyvin hentoinen "baby"kulmakarvalaatu, ja karvat sojottavat minne sattuu. Niissä ei ole ryhdikästä jäykkyyttä tai luonnollista kulmaa vaan ne ovat tuollaiset hieman pyöreäkaariset pötköt. Näytän vihaiselta kun pidän kulmakarvojani rentona, koska ne eivät käytännössä nouse ollenkaan.

Jotta kulmat pääsevät tähän muotoon ja kuosiin, pitää laittaa muutakin kuin kulmaväriä.

Läpinäkyvä kulmageeli. Yksi meikkirutiinini, heh, kulmakiviä.

Ja kaikkein paras on Ardell Brow Sculpting Gel. Jälleen yksi loppuunkäytetty putkilo. Ardellia myydään Kickseissä, hinta muistaakseni 11 - 12 euron kieppeillä. Ensi viikolla pitää taas käydä ostamassa uusi, vaikka kotona on muitakin kulmakarvageelejä. Ne eivät vain pärjää Ardellille.

Monet laittavat kulmakarvageelin vasta kulmavärin jälkeen, mutta minä tykkään laittaa sekä ennen että jälkeen. Koska kulmani ovat niin hennot, karvat eivät "pysy aloillaan" kun levitän niihin kulmaväriä. Kun geelaan ne ensin muotoon, ne on helpompi meikata.

Geeleissä on eroja. Kokemukseni mukaan monet markkinoiden kulmakarvageeleistä ovat pidoltaan heikompia kuin Ardell, ja juuri siksi Ardellista on muodostunut suosikkini. Se pitää kulmakarvat asennossa koko päivän.

Lumenen geeli on heikkopitoinen. Se ei pidä kulmia yhtä hyvin muodossa johon ne harjaan, ja loppupäivästä kulmat sojottavat sinne tänne.

Etsin jatkuvasti edullisia tärppituotteita, ja H&M:n kulmageeli vaikutti ensin lupaavalta. Sen pito on Lumenea vahvempi, mutta koostumus märkä ja hitaasti kuivuva. Tuubin leveä suuaukko vs. harjan ohuus saavat aikaan sen, että harjan mukana tulee kerralla liikaa geeliä. Pidoltaan H&M on kuitenkin esim. Lumenea parempi.

Ardellin harja (keskellä) on H&M:ää ja Lumenea paksumpi. Joskus geeliä levittyy vähän yli koska harja on leveämpi kuin kulmakarvani, ja koollisesti Lumene (oikeanpuoleisin) on näistä eniten mieleeni. Mutta se pito... Lumene, jos luette tätä niin terkkuja kehityspuolelle: saisiko geeliin vähän enemmän ytyä? :)

The gel effect. Meikkasin itse asiassa monta vuotta ilman kulmageeliä, koska en ollut älynnyt miten suuri merkitys sillä on kulman muodolle etenkin tällaisissa lötköpötkökulmakarvoissa. Kun oivalsin minkä eron geeli tekee, en ole enää osannut olla ilman.

Oikea kulmakarvani (kuvassa) on vielä vasenta harvempi. Etenkin alkupää on niin harva että karvat voisi helposti laskea yksitellen. :)

Vasen kulmakarva on hieman tuuheampi ja alkupää paksumpi kuin oikeassa.

Meikattuina eron näkee parhaiten. En ole koskaan mainostanut olevani taitava kulmakarvojen meikkaaja ja tällainen hento, harva kulmakarvan laatu on mielestäni tosi vaikea saada meikattua nätisti ja luonnollisesti. Vaikka kuinka yritän värittää oikean yhtä paksuksi kuin vasen on, niin aina se jää jotenkin vajaaksi.

...eikä asiassa mielestäni aina onnistu ammattilainenkaan. Nämä Stage-11:n meikkiartistin minulle meikkaamat kulmakarvat viime kevään Blog Awardseista olivat monen teidän mielestä todella onnistuneet, mutta itse näen niissä samat ongelmat kuin itse meikatessa: harvaa ja hentoista kulmakarvaa on vaikea saada siistin ja ei-väritetyn näköiseksi.

Mutta nyt lähdettiin taas jo rönsyämään aiheesta. :) Kulmakarvageeli oli päivän sana.

Kuinka monelle muulle se on jokapäiväinen sana? Ehdoton osa meikkiä vai "häh, tarvitseeko tuollaisenkin?

.

P.S. Mami Go Go -blogin Minttu on yksi mun kulmakarvaidoleita:

Just tällaiset kulmakarvat on mun mielestä tosi kauniit. Ryhdikkäät ja selkeä muoto sopivalla siipikulmalla. Kuva tästä Mintun postauksesta jossa lisää kauniita kulmakarvakuvia :) (Kuva julkaistu Mintun luvalla.)