Aina kun vietän pidempään aikaa lapsuuskodissani, herkistyn tutkimaan vanhoja lelulaatikoita, koulukirjoja, valokuva-albumeita tai muita muistoja. Blogissa on kerrottu ponimuistoja ja jaettu teini-iän kirjevihkoihin kätkeytyneitä juttuja. Mun lempparipostauksia, niin ihana noloa! ^_^ Ja on kurkattu ysäriaikojen valokuva-albumeihin.. Iik mikä tyyli!

En tiedä miksi minusta on kiva välillä kertoa tällaisia juttuja itsestäni, mutta nyt on taas sellaisen nostalgiapostauksen vuoro.

Joulun aikana muistelimme, kuinka olen aina tykännyt kirjoittaa tarinoita, jo ennen kuin osasin kirjoittaa. Ennen kuin opin itse kirjoittamaan, sanelin tarinoita joita muut saivat kirjoittaa ylös. Kuvat olivat tärkeä elementti tarinoissa, ja ensimmäiset tarinat syntyivätkin kiiltokuvien ja tarrojen pohjalta. Tekstiä kuvien ympärille..? Hmm, kuulostaa tutulta ;D Juttua irtoaa edelleen vaikka shampoopullon kuvasta :)

Ihan silmä kostui kun äiti kaivoi esiin kaikkein vanhimpia satujani joita hän on säästänyt. Muistan vihot joihin äiti, perhetutut ja hoitotädit saivat kirjoittaa kun sanelin, mutta en ole nähnyt näitä vihkoja koko aikuisiälläni. Apua miten liikuttavia..! Joskus jemmausgeenistä on iloakin, ihana äiti kun on säästänyt nämä..! <3

Tässä kiiltokuvien inspiroimassa tarinassa pikku kissa on menossa ensimmäistä päivää kouluun. Tarina päättyy niin, että kissa on suruissaan kun opettaja ei huomaa tervehtiä häntä (!).

Seuraava askel kiiltokuviin pohjautuvien tarinoiden jälkeen on ollut alkaa itse kuvittaa tarinoita. Joku muu on kuitenkin edelleen saanut kirjoittaa sadut ylös. Olen näemmä tykännyt myös tehdä omia satukirjoja sitomalla sivuja yhteen villalangalla. :)

Sitten saavutaan ikään jolloin olen oppinut kirjoittamaan itse.

.

Seuraava tarina on ylpeyteni, sillä se on yksi harvoja pidempiä, juonellisia tarinoita jonka olen koskaan saanut loppuun. Kirjoitin kaiken maailman kauhunovelleja vielä teini-iässäkin, mutta en saanut mitään niistä loppuun. Kertomuksen Porkkanamaasta olen kirjoittanut 8-vuotiaana, kun  olin juuri oppinut käyttämään isän kirjoituskonetta. En osannut vetää koneen telaa ns. loppuun saakka, vaan jokainen rivi alkaa vähän eri paikasta ^_^

Porkkanamaa on tarina Eeva-tytöstä joka nukahtaa kirjastossa ja päätyy seikkailemaan porkkanoiden kansoittamaan maahan. Nauroimme yksityiskohdalle jossa paljastuu, että Porkkanamaan asukkaat syövät ravinnokseen vain porkkanoita - kannibaaleja, siis.

Tarinassa on 10 lukua ja parikymmentä sivua.

Tämä on säästynyt - Stephen Kingin inspiroimat pateettiset kauhutarinan tyngät eivät. Ehkä ihan hyvä niin :D

Olen todennäköisesti saanut kirjoitusgeenin tai -innostuksen isältäni. Tässä hän istuu kirjoittamassa ja pikku-Sanni on tullut antamaan hyvän yön suukkoa. ("Ei saa häiritä isää kun hän kirjoittaa", voin kuulla äidin sanovan.) :)

*

Lopuksi on totta kai kerrottava teille yksi saduistani. Tämä on iltasatu jonka olen sanellut ennen kuin opin kirjoittamaan.

Kultakala ja aarteet

Kultakala ui lämpimässä merivedessä ja lintu lensi auringon valossa. Mutta kala polskutteli vain vedessä, sillä siitä se oli ihanaa.

Kala ui lähemmäksi rantaa ja näki intiaanien kylän ja näki savun tulevan intiaanikotien savupiipuista.

Mutta äkkiä rupesi satamaan ja kultakalan piti uida syvälle meriveden sisälle ettei kastuisi.

Kun kaltakala oli sukeltanut tarpeeksi syvälle hän löysi arkun. Hän otti avaimen pyrstöönsä ja avasi arkun.

Avain oli liian painava joten hänellä meni pitkä aika avata arkkua. Mutta vihdoin arkku tuli auki.

Arkusta tuli paljon kultahelmiä ja hopeahelmiä ja kultarahaa. Kultakala oli onnellinen.

Hän laittoi kultakruunun päähänsä ja punaiset kultahelmet kaulaansa. Kylläpä hän nyt oli hieno, aurinkokin katsoi suu auki.

Sitten hän jätti kalleutensa siihen paikkaan ja lähti pinnalle katsomaan oliko sade jo loppunut. Ja olihan se. Meri oli tyynenä ja aurinko paistoi.

Sitten kultakala meni nukkumaan. Eiköhän sinunkin täytyisi jo mennä nukkumaan, kun kerran ilta jo on.

..."kultakalan piti uida syvälle meriveden sisälle ettei se kastuisi"... <3

Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Arvioinnin kohteena Ogx Biotin & Collagen -shampoo sekä Ogx Macadamia Oil -hoitoaine.

Sain tuotteet lainaan kaveriltani, kun halusin testata jotain uutta mitä minulla ei itsellä ole kaapeissa odottamassa. Olen jo pitkään silmäillyt kivan näköisiä Ogx-tuotteita jenkkilehdissä, USAn matkoilla ja Sokoksella (kai näitä muuallakin myydään?). Kaverillani on näitä peräti kuusi (3 x eri linjan shampoo + hoitis).

Nappasin kokeiltavaksi tuuheutta lupaavan Biotin & Collagen -shampoon ja ultrakosteutusta lupaavan Macadamia Oil -hoitoaineen.

Olen käyttänyt viime viikot Cutrinin Colorismia jota yritän vihdoin saada loppumaan (sain sen blogin kautta jo kolme vuotta sitten ja pidin sen kun rakastuin vadelmakarkkimaiseen tuoksuun), mutta olen kyllästynyt sen jättämään lättätukkaan ja nyt kaipaan taas pesevämpää ja tuuheuttavampaa shampoota.

Olisiko Ogx Biotin & Collagen sellainen?

Ei ole, mutta älyttömän mukavan tuntuinen ja tuoksuinen shampoo joka tapauksessa. :)

Otetaanpa tähän väliin luupin alle biotiini ja kollageeni.

Biotiini on tuttu aine hiusten kasvua buustaavista lisäravinteista, mutta onko sillä mitään vaikutusta shampoon kautta päähän laitettuna? Ei tietenkään. (Lähde - vai tarvitseeko näin maalaisjärjellä pääteltävissä olevaan asiaan edes lähdettä? ^_^) Niinkuin ei kollageenillakaan, jota näkee usein etenkin anti age -ihovoiteissa. Sen molekyylikoko on liian suuri jotta se voi imeytyä ihoon, eikä se imeytyessäänkään kykenisi vaikuttamaan ihon omaan kollageenin tuotantoon. Tuuheuttavissa hiustuotteissa sen funktio on tuoda hiuksiin paksuutta kuorruttamalla hius kalvolla, jonka oletettavasti pitäisi lisätä hiusten volyymia. Toimiiko tämä sitten, on kyseenalaista ja jää kunkin yksilön todettavaksi. Itselläni vaikutusta ei ole havaittavissa.

Biotiini ja kollageeni eivät tästä shampoosta tee tuuheuttavaa, mutta muuten shampoo on oikein kiva tuttavuus. Se tuoksuu mukavan pehmeälle jo koostumus on ylellinen.

Ja mitä biotiini siis ylipäänsä tekee shampoossa? Luo markkinointistooria. Te tiedätte jo nämä jutut :) Mutta kaikki kuluttajat eivät.

Shampoon viskositeetti on todella paksu, samaa luokkaa kuin Lh-Beautyn Oliivi-shampoossa. Tästä minä tykkään!

Ei valu maahan ihan hetkessä, vaikka kämmenen kääntää ylösalaisin :)

Ogx Biotin & Collagen -shampoo tuntuu hoitavalta, toisin kuin tuuheuttavat shampoot yleensä. Sen vahvistaa ainesosalistakin. Hiukset ovat huuhdellessa selvät ja sileät. Kuivuttuaan hiukset eivät tunnu tuuheilta vaan ovat yhtä littanat kuin aina. Itselläni hoitavat shampoot jättävät hiukset käytännössä aina litteiksi, sillä hoidetuilla ainesosilla kuorrutettu ja kalvotettu tyvi ei jaksa nousta.

Kaverillani oli Biotin & Collagen -sarjan hoitoainekin, mutta kasviöljyjen ystävänä minua veti puoleensa enemmän öljyillä pakattu Macadamia Oil Conditioner.

Dimetikoni heti incin alussa ei tosin kuulostanut hyvältä. Suurina pitoisuuksina sillä on taipumus jättää hiukseni muovisen tuntuisiksi, ja näen tämän ainesosan mieluummin latvoja suojaavissa, hiuksiin jätettävissä seerumityyppisissä tuotteissa kuin kauttaaltaan hiuksiin levitettävissä, poishuuhdeltavissa hoitoaineissa.

Muuten inci pursuaa hiuksia tehokkaasti pehmentäviä öljyjä ja rasvoja kuten makadamiaa, kaakaovoita, kookosöljyä, avokadoöljyä, safloriöljyä ja hydrattua keratiiniakin, joka sitoo kosteutta ja silottaa hiuksen pintaa. Tässä olisi siis potentiaalia erinomaisesti kosteuttavaksi, silottavaksi ja pehmentäväksi hoitoaineeksi.

Koostumus (kera kynsien, hehe :D Ne livahtivat kuvaan tilaisuuden tullen ^_^) on paksu ja vanukasmainen. Selvittää hiukset tehokkaasti ja hiukset ovat huuhdellessa silkkiset. Mutta - kuivuttuaan niissä on se tylsä muovisuus, josta syytän dimetikonia. Hiukset ovat siis sileät, kyllä, ja pehmeätkin, mutta "kovalla" tavalla pehmeät, jos joku saa kiinni mitä tällä tarkoitan. Eivät karheat, vaan "muovitetun pehmeät".

Kasviöljyihin tai vaikka pelkkiin kvatteihin perustuvat hoitoaineet eivät jätä tällaista tunnetta, ja eri hoitoaineita vertailtuani olen rajannut tunteen aiheuttajan tähän tiettyyn silikoniin.

Hiukset ovat myös erittäin, erittäin sähköiset. Eli hyvän kuuloisesta incistä huolimatta hoitoaine ei toiminut minulla ihanteellisesti.

*

Kuluneen vuoden aikana olen muuten oppinut, että kasviöljyjen ohella nimenomaan kvatit (eli yleisimmin -monium-päätteiset yhdisteet) toimivat minun hiuksissani parhaiten (huomattavasti paremmin kuin silikonit) ja jättävät ne tosi hyvän tuntuisiksi. Esimerkiksi Yves Rocherin lempparihoitoaineeni Reparationin hoitoteho perustuu vain jojobaöljylle ja kahdelle kvatille, behentrimonium-kloridille ja guar hydroxypropyltrimonium-kloridille. Vain muutama ainesosa - ja NIIN pehmeä tulos! :)

Uuden vuoden aattomeikissä luomilla kultaa ja petroolia. Vai olisiko tuo enemmänkin metallista sinivihreää... Joka tapauksessa, ihana sävy, joka oli meikissä pääroolissa.

Pohjustin luomen H&M:n voidemaisella kullanvärisellä eyelinerilla (tosiaan, voidemaisten eyelinerien ja luomivärien koostumus ei usein eroa mitenkään) ja taputtelin päälle Pure Luxen kultaista mineraaliluomiväriä sävyssä Driftwood.

Ulkonurkassa hento varjostus Max Factorin toffee-taupe-sävyllä Burnt Bark. Yläluomen rajaus H&M:n superihanalla nestemäisellä eyelinerilla, sävy Poolside, ja alaluomen rajaus lähes samansävyisellä mutta tummemmalla metallinvihreällä, Sephoran Waterproof-kynän sävyllä Surfer Babe.

H&M:n Drama Eyelinerin sävy Gold Rush on oikein sellainen klassinen kunnon kulta, ei liian keltainen, patinoitunut tai vihreään taittava. Ja se on peittävä. Vaalealla iholla kultainen rajaus ei välttämättä kovin erotu, mutta voin kuvitella miten makean rajauksen tällä saisi oikein tummalle iholle.

Max Factorin Burnt Bark on vakkarisuosituksiani kun joku kysyy hyvää, edullista ja helposti saatavilla olevaa taupen sävyä. Hohtava taupe on hyvä vaihtoehto jos tykkää käyttää ruskean sävyjä meikissä, mutta kokee mattaruskean liian vahvana tai tylsänä. Myös MACin Satin Taupe on tällainen klassinen, suosittu, lähes kaikille ihonsävyille sopiva ja kauniisti häivyttyvä taupen sävy (vähän viileämpi kuin Burnt Bark), mutta se on Max Factoria heikommin saatavilla ja tuplasti (triplasti?) kalliimpi. Helppo arki-smoky syntyy levittämällä hohtavaa taupea koko luomelle ja alaluomelle, ja tekemällä tummanruskeat sisärajaukset. Vaalea highlight sisänurkkiin ja kulmaluulle. Très chic!

H&M:n uudistuneen meikkisarjan rajaustuotevalikoima on tosiaankin päheä; on nestemäistä, voidemaista, kynää ja jumbokynää varmaan yli 10 sävyssä. Ja sävyt on tosi makeita! Valikoima muistuttaa jonkun verran Sephoran oman talon merkkiä, mutta kyniä ei ole vedenkestävänä, siksi en ostanut niitä. Ostan nykyisellään kaikki rajaustuotteet vedenkestävänä, kun vesiliukoisten kanssa käy välillä vähemmän kivoja ylläreitä.

Tämäkin on näitä iän mukanaan tuomia muutoksia... Nuorempana silmät eivät vuotaneet juuri koskaan, nyt rajauksen leviäminen on ihan arkipäivää jos en ole käyttänyt wp-tuotetta.