Tällä viikolla tuli kuukausi täyteen ruokavaliokokeilua ja on väliraportin aika. Missä mennään ja millaisia vaikutuksia olen havainnut?
Kertauksena: olen läpikäymässä 3 kuukauden mittaista valmennusohjelmaa FitFarmilla. Ohjelmaan kuuluu sekä ruokavalio että treeniohjelma, tavoitteena kohentaa kehitystä ennen kaikkea aerobisen liikunnan parissa.
Yleisesti vaikutuksista kehoon, mieleen ja energiatasoon:
Olotila on pysynyt ensimmäisen viikon energiaromahduksen jälkeen mainiona.
Vireystaso on sama kuin ennen kokeilun aloittamista, mutta herään nykyään entistä aikaisemmin. Useimpina aamuina herään jo viideltä enkä pysty enää nukahtamaan uudelleen. Tämä on selkeä muutos joka ilmeni heti ruokavaliomuutoksen jälkeen. Koska uni-valverytmin säätelyssä on mukana paljon hormonaalisia tekijöitä, voisin päätellä, että ruokavalio on vaikuttanut hormonitasapainooni. (Optimal Performancella osattaisiin varmasti ottaa kantaa tähän puoleen.)
Painoni on laskenut kokeilun aikana kaksi kiloa ja vartalosta on kutistunut senttejä. Laihtuminen ei ole toivottua eikä valmennuksen tavoitteena ja kun painon todettiin laskevan, ruokavalioon lisättiin rasvoja. Paino on kuitenkin edelleen pikkuisen jatkanut tippumista. Ruokavaliooni tehdään siis todennäköisesti jälleen muutoksia, tai ainakin lisään itse kaloreita jos vaaka näyttää edelleen laskevaa suuntaa. Koska nykyiselläänkin syön useimpina päivinä enemmän kaloreita kuin mitä ruokavalio "määrää", tuntuu laihtuminen oudolta. Lopulta selitys on tietysti hyvin yksinkertainen: normaali vhh-ruokavalioni on runsasenergisempää kuin kokeiluruokavalio.
Edelleenkään kehossa ei ole ollut minkäänlaisia turvotuksia. Valitsemani hiilarinlähteet vaikuttaisivat siis sopivan minulle erinomaisesti.
Liikunnasta:
Juoksu: Arvioin jaksavani juoksua nyt jonkun verran paremmin.
Normaalisti suoritan juoksulenkkini siten, että tunnin sisällä hidastan välillä kävelyksi, mutta nyt olen kyennyt vastustamaan hidastamisen mielitekoa ja pystynyt juoksemaan yhtäjaksoisesti 60 minuuttia. Toisaalta oma osuutensa on aivan varmasti myös valmennuksen tuomalla psykologisella motivaatiolla, sitä tsemppaa itseään rankemmin kun on tietoinen meneillään olevasta projektista. Huomaan ajattelevani, "Kun sitä hiilaria nyt on koneessa enemmän niin täytyyhän mun jaksaa". Kevyeltä juoksu ei kuitenkaan ole tuntunut. Valitettavasti ruokavalio ei myöskään poista juoksumatolla juoksemisen tylsyyttä ^_^ :D Odotan että tulee kevät ja pääsen ulos juoksemaan. :)
Painoharjoittelu: Tykkään uudesta saliohjelmastani tosi paljon ja olen selvästi saanut valmennuksen kautta uutta motivaatiota ja inspiraatiota salitreenin puolella. No, punttitreeni onkin aina ollut itselleni se mieluisin liikuntamuoto - se vain ei valitettavasti auta portaissa hengästymiseen ;) Siksi tarvitaan myös aerobinen puoli.
Salilla jeesaa FitFarmin Oskari Aaltonen
Olen oppinut liikuntaharjoitusten järkevästä koostamisesta paljon: millainen setti on mielekäs ja riittävä tavoitteiden saavuttamiseksi. Suoraan sanottuna olen treenannut viimeiset kaksi vuotta ihan päin p:tä. Integroituani juoksun osaksi treeniä, olen tehnyt niin että juoksen ensin tunnin ja teen heti perään tunnin salitreenin. Ja tämä setti 4-6 kertaa viikossa. Kertoessani tästä Mikolle sain vastaukseksi pään puistelua, "Ei noin".
Mikon mukaan ei ole kovinkaan järkevä ja kehittävä strategia väsyttää itseään ensin juoksulla ja lähteä sitten suoraan nostamaan rautaa. Kuulostaahan se pirun loogiselta nyt kun sen kuulee ulkopuoliselta, itse vain ei ollut osannut ajatella asiaa niin. Salitreenille jää juoksun jäljiltä vajaat energiavarastot, eikä treeniä voi mitenkään vetää optimaalisesti kun lihas on jo väsynyt eikä sitä edes ravita välissä lisäenergialla. Kroppa on tällaisen setin jälkeen ihan puhki eikä varmasti ehdi kunnolla palautua seuraavaan päivään mennessä - ja sitten meikä on jo menossa vetämään samaa komboa uudelleen. Tulos: en kehity kunnolla kummassakaan lajissa ja suoritukset jäävät aina vajaiksi. Hyvä Sanni, olenpa vetänyt fiksusti! ^_^
FitFarmin valmennuksessa olen oppinut, että määrä ei todellakaan ole yhtä kuin laatu. Minun ei tarvitse puskea kahta eri treeniä peräjälkeen ja niin monta kertaa viikossa kuin vain jaksaa, että pääsen tavoitteisiin. Siitä ei ole mitään hyötyä, päinvastoin.
Maltillisempi tahti ja harjoitusten jakaminen eri päiville on paljon viisaampi strategia minun kaltaiseni kuntoliikkujan tavoitteiden kannalta. Olen tosi iloinen ymmärrettyäni tämän, nyt liikunta tuntuu oikeasti paljon kivemmalta. Liikuntaviikkoni näyttää nyt tältä:
Ruoasta:
Aluksi rajoittavilta tuntuvat asiat ruokavaliossa ovat nyt muuttuneet luovuuden lähteeksi, ihan niinkuin kävi vhh:nkin kanssa :) Kun ateriat täytyy koostaa tietyn mallin mukaisesti eikä voi käyttää entisiä lemppareitaan samaan tapaan, tilanne onkin johtanut yksipuolistumisen sijaan siihen, että on hauskaa keksiä millä tavoin aterioille saa sääntöjen puitteissa vaihtelua ja monimuotoisuutta.
Aamiainen ja iltapala toistuvat aina samanlaisina, niitä ei juuri voi varioida, mutta se ei onneksi haittaa sillä olen tähänkin saakka syönyt aamuisin lähes aina samaa ruokaa. En koskaan tunnu kyllästyvän kananmuniin ja rahkajogurttisekoituksiin :) Päivän vaihtelumahdollisuudet tulevat siis lounaalla ja päivällisellä.
Viimeisin löytöni ovat Vaasan Kaurasydän-leivät. Kaura on yksi valitsemistani hiilarin lähteistä, ja muutenhan sitä tulee syötyä vain puuron muodossa. Hoksasin, että 100-prosenttinen kauraleipä ajaa saman asian, ja nyt olen lisännyt aterioille myös lohihampurilaiset kaurapohjalla :)
Hämmästyin kun huomasin, että Kaurasydän-leivissä on yli puolet vähemmän hiilihydraattia kuin muissa leivissä, myös paljon vähemmän kuin Vaasan toisessa 100-prosenttisessa kauraleivässä. Tämä leipähän on siis käytännössä Minihiilari-tuotelinjan tasoa. Vaikka minun ei ruokavaliokokeilun puitteissa tarvitsekaan etsiä juuri niitä vähähiilarisimpia vaihtoehtoja, niin alempihiilihydraattisen kauraleivän käyttäminen hamppariateriassa jättää kiintiötä myös muulle hiilarille --> voin lisätä hampurilaisen kylkeen vähän bataattiranuja :)
Tämäkin päivä on nyt nähty: sorruin "kumijuustojen" maailmaan. Ruoanvalmistus ilman juustoa on todella tylsää, ja tajusin, että välttelen ihan turhaan light-juustoja kun niiden käyttö mahdollistaa esimerkiksi gratiiniruokien valmistuksen siten, että pysyn kuitenkin ruokavaliolleni asetetussa rasvan kokonaismäärässä. Okei, kevytjuustot eivät tietenkään tuo yhtä hyvää makua kuin täysrasvaiset, mutta ne ovat kuitenkin luonnollista, lisäaineetonta ruokaa joissa on hyvät ravintoarvot. Miksi siis hampaat irvessä vältellä niitä. Nyt jääkaapista löytyy Polar 15%, Aamupala Cheddar ja Oltermanni 17%.
Yksi päivä tein mm. kevytversion tonnikalauunipaistoksestani: tonnikalaa, tattaripastaa ja ruusukaalia kera Polar 15%:n. Mukana vielä valkuainen sitomassa. Namskis! Voisin tehdä seuraavaksi samalla idealla tattaritonnikalalaatikon lisäämällä joukkoon mantelimaitoa.
Haasteet:
Vesi ja suola.
Niin hullulta kuin se saattaa tottuneille vedenlitkijöille kuulostaa, toisille veden runsas juominen on vaikeaa. Minun pitäisi juoda vähintään 3 litraa päivässä, enkä ole koko kuukauden aikana päässyt siihen määrään yhtenäkään päivänä. Paras saavutus taitaa olla 2,5 litran tuntumassa, keskimäärin juon ehkä 2 litraa. Ja senkin eteen saa tehdä töitä. Jatkuva vessassa ravauskaan ei ole kivaa.
Suola on vielä haasteellisempi. Eineksiä, muita ruokajalosteita, leipää ja muroja syövä ihminen saa ravinnostaan enemmän kuin tarpeeksi suolaa, minun saantini taas on melkein nolla koska valmistan kaiken ruoan itse. Syömistäni ruoka-aineista ainoastaan feta ja katkaravut sisältävät paljon suolaa, annosta kohden 1,5 - 2 grammaa. Enkä syö niitä päivittäin. Minun pitää siis joka päivä lisätä jokaiselle aterialle suolaa. Mittaan aamuisin määrätyn määrän mittakuppiin, mutta yhtenäkään päivänä en ole saanut kuppia tyhjäksi.
En ollut ennen tiedostanut suolan tärkeyttä. Tiedän kyllä, että suolassa oleva natrium on välttämätön ravintoaine ja ihmisen kuuluu saada sitä ravinnosta, mutta en tiennyt että minulle suositeltu määrä (5-6 g päivässä) on niin ratkaisevan tärkeää hyvinvoinnin kannalta. Mikon mukaan, jos en saa tarpeeksi suolaa ravinnosta, ei vesikään ylipäänsä nesteytä minua riittävästi koska se ei imeydy kudoksiin vaan menee kropan läpi. Siis juon, mutta en nesteydy. Liian vähäisellä suolamäärällä on kuulema liikuntasuorituksia heikentävä vaikutus.
Mikko on neuvonut minua lisäämään suolaa myös juomaveteen jotta saisin päivän aikana tarvittavan määrän, mutta sekin tuppaa unohtumaan. Tämä asia vaatii siis vielä hurjasti tsemppausta.
*
Tällaisissa tunnelmissa siis valmennusjakson ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Vielä riittäisi paljon kirjoitettavaa havainnoista ruokaan ja energiaan liittyen, mutta säästän teidät siltä tällä erää ja jatketaan sen merkeissä toisen kerran. :)
121 comments on “Kuukausi valmennusta takana: tilannekatsaus”
Kaiken tämän tarkan makrojen laskun ja systemaattisuuden jälkeen... et mitenkään tarkkaile aerobisen kuntosi kehitystä! Miten voi olla, että olet jättänyt projektin tavoitteen arvioinnin mututuntuman varaan? Vai oletko käynyt projektin alussa fillariergometrissä ja menet lopussa uudestaan? Jotenkin niin epäsannimaista, kun yleensä taulukoit, mittaat ja seuraat kaikkea :D
Mun mielestä oma kokemus siitä, jaksaako juosta, on aika luotettava mittari :D Siinä vaiheessa kun tunnin yhtämittaisesta juoksusta tulee normisuoritus eikä juuri koskaan tarvitse väsymyksen takia hidastaa, olen saavuttanut tavoitteeni.
Nyt kuitenkin olen menossa kuntotestiin, koska olen kiinnostunut saamaan selville maksimaalisen hapenottokykyni --> voin sen kautta selvittää tarkemmin, millä tehoilla ylipäänsä juoksen.
On ollut todella mielenkiintoista lukea projektistasi. Olen suhtautunut hyvin, hyvin skeptisesti Fitfarmin valmennuksiin. Taisinpa muuttaa mieleni :) Voi olla, että intoudun tämän projektisi takia/ansiosta ottamaan valmennuspaketin itsellenikin. Olen aina ajatellut heidän ruokavalionsa olevan kaikki samanlaista "kanaa & rahkaa" -lajia. Kiva, että näin ei olekaan!
Pidä meidät ajantasalla :)
Mukava kuulla :)
Kannattaa kuitenkin muistaa, että ruokavalio muokataan aina lähtötilanteen ja tavoitteen mukaan. Kyllä niitä kana/rahka-ruokavalioitakin taitaa piisata niille, joilla tavoitteena on painon pudotus....
Hyvin kirjoitettu postaus! Sun tekstejä on aina kiva lukea, ei ole väliä kirjoitatko vaikka pikkukivistä, niistäkin sulla olisi varmasti joku näkemys :D
:) :) Kiitos ^_^
*lähtee miettimään mitä voisikaan kertoa pikkukivistä*
Hihi, olisikin hauska lukea postaus pikkukivistä. Voit kertoa vaikka Kreikan rantojen erilaisista pikkukivistä, toisella rannalla hioutunutta pyöreää, toisella teräväreunaista murskaa... :D
^_^
Hei!
Nyt kun kännykkä on päivittynyt uudempaan,niin milloinkas sut löytää instagramista? :D
Siihen ajatukseen kypsymiseen saattaa vielä mennä toinen vuosi :D
Tää olis hyvä idea! Seuraan monia blogeja instassa ja helpompi nähä millon on tullu uus postaus + fiilistelykuvat on kivoja :) oon kyllä varmaa ainoa, joka ei seuraa blogeja bloglovinin yms kautta.
Katsellaan miten tädin fiilikset tässä kehittyy kevään aikana :) Tämän viikon olen vielä pitänyt konkreettisesti etäisyyttä puhelimeen ^_^ Yhtäkään sovellusta ei ole vielä ladattuna, ei edes Whatsappia.
Seuraan blogeja/blogia ihan käsin Googleen kirjoittamalla, en Bloglovingin tai muun vastaavan kautta.
Jesh!!! Mä myös. Meillä on ilmeisesti joku oma, parin ihmisen, dinosauruskerho:D
Tai ehkä ikisauruskerho? :)
Mainitsemasi suolamäärä kuulostaa suurelta, sillä aikuinen tarvitsee suolaa vain 1,3g päivässä ja saantisuositus on aikuisilla korkeintaan 5g päivässä :)
Ehkä FitFarmin Mikon suositus pohjautuu urheilevan ihmisen saantisuositukseen...? Paljon hikoileva liikkuja menettää enemmän suoloja kuin ei-liikkuva tyyppi. Mikko ei siis väittänyt että kaikkien kuuluu saada 5-6 g suolaa päivässä vaan että minun kuuluu. :) Nyt kun luen postauksen uudelleen niin se ei tule selvästi esiin tekstissä, teenpä korjauksen. :)
Edit. Löysinkin Terve Urheilija -sivustolta kohdan suolasta:
"Saantisuositus on Suomessa noin 5 g / vrk. Urheilijoille suolan sopiva määrä voi olla suurempi mm. hikoilun takia."
Varmaankin näin on että suolan määrä on tässä ruokavaliossa suhteutettu liikunnan määrään ja siihen että muuten ruokavalio ei suolaa juurikaan sisältäisi. Ja tottahan tuo on että erityisesti tavallista useammin/rankemmin urheilevan on tärkeää huolehtia että suolaa saa riittävästi :)
Vielä vinkkinä tuohon suolan saantiin, apteekeissa myydään natriumtabletteja, joilla on helppo lisätä suolan saantia, eipähän tarvitse sitten ruokiin/juomiin sitä niin paljoa laittaa :D
Hei, suuri kiitos vinkistä! :)
Sulla näyttää tuossa olevankin erilaisia suoloja käytössä, mutta vinkkaan nyt vaikka muillekin lukijoille, että itse saan huomattavasti paremmin alas himalajan ruususuolaa kuin tavallista valkoista suolaa. Maku on niiiiin paljon parempi. Lisäksi löytyy erilasia suoloja, mm. savunmakuista, joilla saa vähän makuvaihtelua vaikkapa juuri dieettiruokiin.
Mun suosikki on kosher-suola :) Todella aromikas ja samalla mieto suola. Jodioituihin pöytäsuoloihin (suoliin..? ^_^) tai mitä näitä tavallisia pansuoloja on, en enää koske, hyi olkoon.
Uusien suolojen myötä jodin saanti on vähentynyt ja jodin puute vastaavasti kasvanut. Ystävä- ja tuttavapiirissä on jo struumaa, kilpirauhasleikkauksia tai kilpirauhasen vajaatoimintaa.
Kukin tekee omat valintansa, ja siksi olisi hyvä, jos jodioidun suolan välttelijät muistaisivat samassa yhteydessä aina mainita, miksi jodi on tärkeää ja miten he korvaavat sen saannin.
No minäpä vastaan. Korvasin peruspöytäsuolan Herbamarella jo vuosia sitten ja samalla jätin kaikki liha/kasvis/kalakuutiot pois käytöstä.
Jodia saan kelp-levästä (kapseli/rouhe) tai ihan jodi-lisäravinteesta.
Toi jodin saantihan on ensiarvoisen tärkeää, mm. siksi että kilpirauhanen toimisi kunnolla. Suurella osalla suomalaisista nykyään jodin puutos kun moneen suolaan ei lisätä jodia.
Uskomaton väite, että ihmisen tulisi saada suolaa "vähintään" 5-6 g päivässä! WHO:n mukaan suolan päivittäisen saannin ehdoton yläraja on 5 g. Alhaisemmasta saannista ei tiedetä olevan ihmiselle tieteellisesti todistettua haittaa, ainoastaan hyötyä. Korkea verenpaine on maailmanlaajuisesti suurin yksittäinen tappaja, ja sen taustalla on nimenomaan länsimaisen ruokavalion mukanaan tuoma liiallinen suolan saanti. Hyvä postaus muuten, mutta toivon todella, ettei kukaan onneton ota tästä "neuvosta" onkeensa.
Katso vaataukseni ylempänä kommentoineelle Nimettömälle :)
Aivan varmasti ihminen tarvitsee suolaa ja liian vähäinen suola on huono juttu! Siitähän puhutaan nykyään aika paljon. Jos syöt vaan eineksiä niin silloin suolan saanti on jo liiallista...mutta olen tuosta 5-6g kuullu ennenkin puhuttavan varsinkin urheilijalla.
5-6g suolaa pitäisi tulla normisapuskaa syövälle aika helposti täyteen, ja varsinkin jos syö edes pari palaa leipää päivässä leikkeleineen (parista voileivästä tulee jo 1-2g suolaa). Tämä tuli mulle jossain vaiheessa aika yllätyksenä. Opiskelen ravitsemustiedettä ja koulun eräällä kurssilla ruokapäiväkirjojani tutkiessa tajusin, miten salakavalasti sitä suolaa kertyykin. En syö eineksiä ja teen itse ruuat, ja mun saanti pyörii tuossa 5g tuntumassa. Juustoissa, leivissä, purkkitonnikalassa jne on paljon suolaa (nämä tuotteet nyt äkkiseltään vilahtelivat ylläolevassa postauksessa) ja nuo kuitenkin kuuluu melko monen perusruokavalioon, jos nyt ei ihan taateleilla ja taikapähkinöillä elä. Moni unohtaa ruoanlaitossa käyttämänsä suolan laskuista tai ajattelee, että kun juustoa ja kinkkua menee vain parit siivut päivässä, niin eihän niissä niin hirveästi voi suolaa olla.. No, ei ole sinänsä, mutta pienistä puroista kasvaa päivässä virta.
Tämä siis ihan vaan sivuhuomautuksena, koskien suolansaantia ns. perusterveellisessä normiruokavaliossa. Kuten sanoittekin jo, suolaakin tietenkin tarvitaan eikä ole mitään järkeä tähdätä suolattomaan ruokavalioon. Ja mitä muka olisi elämä ilman juustoa!? :D
Mulla nämä ruoat eivät kuulu päivittäiseen ateriointiin ja niinäkin päivinä kun kuuluvat, niin yhteenlaskettu suolan määrä ei ylitä kahta grammaa ellen syö fetaa. Mun käyttämässä tonnikalassakaan ei ole paljon suolaa, vain 1 g / 100 g. Enkä syö kerralla koko purkkia. Mun on siis hyvin vaikea saada tarvittavaa suolamäärää ravinnon mukana.
Kovien juoksusuoritusten jälkeen on neuvottu aloittamaan seuraava aamu vedellä + ekstrasuolalla. Suolan käyttö suositusten yläkanttiin tulee uskoakseni kyseeseen paljon liikkuvilla/kovia treenejä tekevillä. Tietenkin myös se vaikuttaa, millaista ruokaa syö.
Mielenkiintoista! Minähän syön vain kauraleipää koska se on sallittu FodMap-ruokavaliossa ja ainut leipä jota maha kestää. Mutta se pitää tarkastaa että se on täyttä kauraa...jos on vehnäjauhoja seassa niin on maha pipinä. En ole vielä tehnyt siemennäkkäriä, ehkä viikonloppuna :)
En kyllä ikinä voisi vetää tunnin juoksua ja päälle salia. Varmasti hyytyisin...hienoa kun olet saanut neuvoa ja näin ollen uutta motivaatiota treeneihin! Täällä on nuo liikuntamahdollisuudet tosi tylsät kun on vain pieni kylmä sali. Hyödynnän siis Kansalaisopiston jumpat joista käyn Kuntojumpassa ja joogassa. Ja sitten toisina päivinä lenkkeilyä Hipun kanssa tai kuntosali. Kesällä Kansalaisopiston jumpat on tauolla joten silloin voi ajella pyörällä tai käymme Siilin kanssa Siilissä HiiT -tunneilla :D eli Siilinjärvellä järjestetään ilmaisia puistojumppia jotka toki kannattaa hyödyntää.
En siis ikinä harrasta samaa lajia kahtena päivän peräkkäin. Vaihtelen jotta mielenkiinto säilyy ja ehtii vähän palautua. Olen tosi huono venyttelemään ja palautumaan joten olen aina ihan rikki saliohjelmasta, joskus 3-4 päivää :D
Ja tuota FitFarmia vielä kommentoin. Moni sitä kauhisteli mutta kyllä siellä asiantuntijoita näyttää olevan ihan tuohon saliohjelmaan ja ruokavalioon. Toki he keskittyvät enemmän punttaamiseen ja asiakaskunta varmasti koostuu pääasiassa painonpudottajista sekä eritasoisista treenaajista. Minusta on kiva kun kokeilet monenlaisia valmennuksia niin ehkä lukijatkin kiinnostuvat vaihtoehdoista ja löytää sieltä itselle sopivaa :)
Kaura on kyllä tosi lempeää vatsalle :) "Entisessä elämässä" en syönyt kauraa oikeastaan koskaan, en tykännyt kaurapuurosta enkä myöskään kauraleivästä. Niinkin yleinen raaka-aine ja minä olen "löytänyt" sen vasta nyt :D Itse asiassa koukutuin kaurapuuroon jo vhh:n aiemmassa vaiheessa löydettyäni uunipuuron jogurttisydämellä <3
Sun liikunta"ohjelma" kuulostaa tosi kivalta ja todellakin järkevältä, ei tällainen mun tyylinen saman jauhaminen varmastikaan istu monelle ja saa tylsistymään :D Minäkin muuten olen superhuono venyttelemään, oikeastaan inhoan sitä. Jooga onneksi tarjoaa yhden kehonhuoltotunnin viikkoon, mutta ei olisi pahitteeksi lisätä toinenkin.
Kiva kuulla, ja tällaista hyötynäkökulmaa lukijoille minäkin toivon :)
Hei katsotaan jos minäkin tulen kesällä messiin Siilin puistojumppaan! ^_^ Järkätään jumppatreffit! :D Vähän vaihtelua kynsien lakkailuun - not that there's anything wrong with that ;)
Ehdottomasti vaan mukaan :))
Tuo aiempi salitreenin toteutustapa oli kyllä hurja. En ikinä jaksaisi tehdä tehokkaasti sellaista yhdistelmää, jossa juostaisiin ensin tunti ja sitten siihen lihaskunnot päälle. Kun joskus vuosia sitten kerroit tästä tyylistä, ajattelin vain mielessäni, että kyseessä täytyy olla kyllä aika superkuntoisen naisen.
Hyviä uutisia! :D Ulkona voi juosta vuoden ympäri. Jalkoihin vaan nastalliset lenkkarit ( esimerkiksi Icebugit ), lämmintä päälle ja menoksi. Lupaan, ettet tule katumaan, koska olen samaa mieltä: juoksumatolla juoksu ON tylsää :)
Jes, toki tiedän tämän :D Mieskin kuittailee tuosta kaiken aikaa ;) En vain ole sanalla sanoen jaksanut sijoittaa talvijuoksuvermeisiin, ei sinne nyt ihan sisäliikuntavaatteilla tai kesäajan juoksutamineilla voi lähteä. Liikuntaan saa uppoamaan kummasti rahaa ja kun jo maksan salijäsenyydestä = voin juosta sisätiloissa, niin se riittää (toistaiseksi) panostukseksi talviajan juoksuiluun. :) Katsotaan sitten mitkä on fiilikset ensi talvena. :)
Talvijuoksu ei edellytä erillisiä talvijuoksulenkkareita. Olen ihan korkean tason juoksijoilta kuullut tästä, ja yleensä eivät suosittele ostamaan mitään erillistä talvikenkää, vaan kesäkenkä siis toimii loistavasti. Ehkä ihan sellainen pahin pääkallokeli voisi vetää minut ja kesäkenkäni mietteliääksi. Mutta ainakaan kenkien puutteeseen talvijuokseminen ei kaadu.
OK. Olen kuvitellut että lumi ja pakkanen asettavat eri vaatimukset kengän materiaalille kesäkenkään nähden.
Kokeile Perheleipureiden Kaura100-leipää! :) En tiedä kyllä hh-pitoisuudesta, mutta se on niiiiin hyvää! Ja pelkkää kauraa, ei vehnäjauhoja niin kuin usein "kauraleivissä" on.
Joo, mä tiedän tuon Perheleipureiden Kauran. :) Itse asiassa Suomen markkinoilla (ainakaan ketjukaupoissa, paikalliset leipomot on sitten asia erikseen) ei käsittääkseni ole tarjolla kuin kolme 100-prosenttista kauraleipää: tuo Perheleipureiden ja sitten Vaasan Kaurasydän & Kaura 100%. Perheleipureiden Kauraleivässä on 40,2% hiilaria eli se on noista korkeahiilarisin.
Eikös tuossa Kaurasydämessä ole lisättyä vehnägluteenia? Ainakin vielä vähän aikaa sitten oli.
Joo, on vehnägluteenia, mutta sitä ei lasketa viljaksi. Pakkauksessa lukee: "Käytetystä viljasta 100% kauraa". Vaikka gluteeni on lähtöisin vehnästä, niin luulen että Vaasanin logiikka on se, että gluteeni on leivässä proteiinilisänä, ei viljaelementtinä (koska ei ole tuotteessa osana vehnää vaan "irrallaan" omana komponenttinaan).
Vielä yksi kauraleipävinkki, nimittäin Lidlin paistopisteen Luomukaurapala, slurps!
http://www.lidl.fi/fi/uunituoretta.htm?action=showDetail&id=23252
Tuossa on kyllä enemmän hiilareita kuin Kaurasydämissä, ja siirappiakin näyttää olevan ainesosissa, eli ei välttämättä Sannille kelpaa, mutta maistakaa muut, tosi herkkua!
Mahtavaa, että Lidlin tuotteistakin nykyään löytyy tuollainen tietokanta. Aiemmin ei löytynyt ja "incin" sai (niistä tuotteista, mistä se pakkauksesta puuttuu) selville vain aspasta kysymällä!
Ehkä joku muukin on kysellyt, koskapa ovat tuollaisen sivuston lanseeranneet. Kiitos Lidl! Hienoa toimintaa!!!
Niin tai sitten se on Vaasan keksintö käsitellä ja nimetä vehnä niin, ettei sitä tarvitse laskea osaksi leivän viljoja, vaan voi ilmoittaa leivän olevan 100% kauraa viljaraaka-aineista...
Uteliaisuudesta tarkistin ja jokaikisessä Vaasan kauraleivässä ensimmäinen raaka-aine on vehnä, lukuunottamatta näkkäriä ja tuota kaurasydäntä. (Minkä suhteen mun mielestä huomionarvoista on se, että ensimmäinen valmistusaine on vesi! Leivässä?! Ja epäilen, että jos kyse olisi vain parin% erosta, olisi varmasti keksitty keino hilata kaura ensimmäiseksi)
Voi toki olla näinkin :) No, minua ei gluteeni (onneksi) haittaa, en ole sille herkkä.
...Unohdit Kaura 100%:n! ;) Ei ole vehnää.
Uotilan Kauralimppu on myös 100% kauraa ja superhyvää paahdettuna, suosittelen! :)
Aijoo Uotilan, sitähän mä katselinkin kaupassa aiemmin :) Unohtui ihan kokonaan "satakaura"listauksesta ^_^
Vaasan kaurasydämessä leivinlaudalla käytetään ruisjauhoja. Ei passaa minun FOD-mapiin, menee maha sekaisin siitä pienestäkin määrästä. Vähän harhaan johtaa siis tuo 100% kauraa.. :/
Vaasan Kaurasatasessakin käytetään ruisjauhoja leivinlaudalla.
Äh, mä ehkä luulin, että se oli tuo postauksessa mainittu... Kuitenkin kuluttajan kannattaa todellakin lukea pakkausseloste. Leipä on kuitenkin aika halpaa ja niissä on melko pieniä hintaeroja. Sen sijaan sisällössä voi olla huimastikin eroa.
Muutoin mulla on kyllä Vaasan leipomoista ihan älyttömän positiivinen kuva. Hoisivat joskus aikanaan todella hyvin heidän leipänsä aiheuttaman hammasvaurion, vaikkei asian suhteen järin paljon todistusaineistoa ollutkaan. Todella hyvää pr:ää!!!
Kiva, että olet saanut liikuntaa järkeistettyä FitFarmin avulla! Siinä he varmasti eittämättä ovatkin kaikista parhaita. Näissä ruoka/liikunta postauksissa on aina myös ihan sairaan mielenkiintoisia kommentteja. Karkkipäivässä on kyllä todella mukavaa se, että vastaat kommentteihin ja kommentoijat vastailevat toisilleen. Se tuo monasti kirjoituksiinkin ihan erilaista ulottuvuutta...
Tuo suola on kyllä jännä. Itsekään en niinkään innostu tavallisesta, valkaistusta ruokasuolasta. Muutoin siitä ei haittaa liene, mutta mitenköhän on jodin laita? Ehkä alan tulevaisuudessa ripotella koirien merilevälisää omaankin ruokaani?
Postauksessa mainitaan Kaurasydän + "Vaasan toinen 100-prosenttinen kauraleipä", eli just tuo Kaura 100%. :)
Ehdottomasti. Mitä 100-prosenttiseen kauraleipään tulee, itse asiassa minkään firman 100-prosenttisena mainostettu kauraleipä ei ole ihan "aikuisten oikeasti" 100-prosenttinen, sillä sellaisessa leivässähän olisi vain kaura + vesi + suola (+ hiiva). Säilöntäaineen voi vielä jotenkin ymmärtää kaupan hyllyillä useita päiviä nököttävissä massatuotantoleivissä, mutta kaikki muut kuten siirappi, sakeuttamisaineet, siemenet, gluteenit, lisätyt kuidut... Tarpeettomia ja vievät tilaa itse vilja-aineelta. JOS nyt siis haluttaisiin lähteä mahdollisimman korkeaprosenttisesta kauraleivästä. Uotilan 100-prosenttiseksi mainostetussa kauraleivässä on mm. perunajauhoa, siirappia, kolmea eri siementä ja psylliumkuitua.
Perheleipureiden Kaura-satanen vaikuttaa kaurapitoisimmalta, siinä on lisäaineena vain sokeri.
Kivi leivässä? Uhh, tuollaisista aina kuulee välillä... Ai samperi että sattui varmaan. :/
Niin on, ja niistä oppii myös aina kaikkea uutta :) No, oikeastaan kaikkien muidenkin kuin ruoka/liikunta-aiheisten postausten kommenteista :D Juuri opin että ruusunmarjaöljyssä tuoksuu kalanmaksa... ^_^
Jodista - myönnän, että en ollut tullut ajatelleeksi senk(kään) tärkeyttä. Toisaalta, minulta on otettu tyroksiini ja trijodotyroniini -arvot useaan otteeseen ja ne ovat aina olleet kunnossa. Ilmeisesti saan siis itse tarpeeksi jodia esim. kalasta ja maitotuotteista.
Osaatko sanoa (tai joku muu) mikä tuossa kaurassa on, ettei siitä pelkästään tehdä mitään (tai siis leipää)?
Onko se raaka-aineena jotenkin sellainen, ettei pysyisi kasassa vai tulisiko koostumuksesta liian "puiseva" tai muulla tavalla epämiellyttävä, vai onko kyse hinnasta?
Leipurit, anyone?
Tuli mieleen vielä tämä. Itse pidän kovasti http://www.leipomosalonen.fi/tuote/kaurarieska-2-kpl-pss/#product. Hiilareita siinä toki muutama gramma enemmän (26g), mutta maltillisesti ja niistä sokereita 1,7 g ja itse tykkään kovasti silloin jotain tuollaista kaipaan.
Onpas tuokin vähähiilarinen, vain 26%...! Kiitos vinkistä. Mutta tylsää että tuonnekin on pitänyt ängätä siirappia. Ymmärrän sen tottakai valtaväestön makeaan tottuneen makuaistin kannalta ja pieni makeus parantaa useimpien mielestä kaikkien ruokien maun, mutta meidän lisättyä sokeria välttelevien kannalta se on tylsää.
Joo, samaan kiinnitin huomiota. Itse en nykyään jaksa olla näissä niin ehdoton, mutta ilman lisättyä sokeria tietty aina parempi. Monissa leivissähän siirappia käytetään hiivan ravintona ja tuohan se väriäkin. En kyllä tiedä sen funktiota tässä. Ilmankin varmasti pärjättäisiin. Palautetta vaan tekijälle, että miksi aina tarvii "pilata" hyvä tuote, vaikka kysymys toki on melko mitättömästä määrästä, jos vaan 1,7 g hiilareista on sokereita :) Hieno silti huomata, että kehitellään uusia tuotteita sen perushötön tilalle.
Niin joo tuokin pointti :) Toisaalta mitenkähän sitten sokerittomat leivät kohoavat myöskin...
Jep, onhan saatavilla sokerittomiakin hiivaleipiä ja eihän esimerkiksi ranskanleipään tule sokeria/siirappia/hunajaa lainkaan. Veikkaisin, että nää on jotain näitä rakenne-, maku- ja säilyvyyskysymyksiä. Ota näistä selvää :D Täytyy melkein laittaa Perheleipureille sähköpostia!
Suositeltu suolan määrä ei ole 1,3g, vaan natriumin. Suola ei ole pelkkää natriumia, vaan natriumkloridia ja sen saanti suositellaan sinne viiteen grammaan päivässä.
Suola on myös välttämätöntä ihmiselle ja jos sä et syö leipää tai suolattuja elintarvikkeita, niin sinun on lisättävä n. 5g suolaa ruokiisi päivässä.
En tiedä toimisiko tää sulle, mutta itse olen tällä hetkellä laihdutuskuurilla ja onnistunut lisäämään hyvin vedenkulutusta. Aluksi tietty pissatti paljon, mutta rakko on tottunut tähän 1,5kk jälkeen hyvin. Join aiemmin maksimissaan 0,5l vettä päivässä ja nykyään 3l menee helposti. Välillä pitää vähän tsempata ettei menis enempää. Miten pääsin tähän? Aikataulutin vedenjuomisen päivän mittaan. Aamulla töissä ennen klo.12 juon kaksi (0,5l) pullollista vettä. Klo.12 (lounaan jälkeen) juon sen seuraavat kaksi pullollista. Illalla kotona vielä kaksi pullollista. Syön viisi ateriaa päivässä, joten käytännössä vedenjuonti menee niiden rytmissä. Asiaan saattaa toki myös auttaa, että mulla on käytännössä tuo vesipullo tai lasi aina näkyvillä, jolloin vedenjuonti muistuu mieleen toistuvasti.
Mullakin on vesipullo koko ajan pöydällä, ilman sitä en saisi edes litraa menemään. Pyrkimyksenä olisi että saisin tuon 1,5 litran pullon täytettyä ja tyhjennettyä kahdesti päivän aikana, mutta ehdin yleensä vain puoleen väliin kakkostäyttöä.
Pitäisi ehkä yrittää tuota aikataulutusta.. Tuntuu vain niin epäluonnolliselta pakottaa itsensä juomaan. Jälleen mietin, miksi tässä asiassa kehon omat janosignaalit eivät riitä. Jos elimistö kaipaa nesteytystä, eikö se ilmaise sitä..? Miksi pidetään niin tärkeänä että kroppaa huuhdellaan suuremmalla määrällä vettä vuorokaudessa kuin mitä se luonnostaan itse ilmaisee tarvitsevansa...? Sarjassamme Things That Make You Wonder.
Seurailen mielenkiinnolla tätä projektia. Itse lisään vedenjuontia silleen, että juon joka aterian yhteyteen vähintään 2 lasillista vettä. Jos syö 4x päivässä ja lasillinen on 2,5dl, on siinä jo 2litraa, 5 syöntikerralla tulee 2,5l. Siinä ruokaillessa se vesi uppoaa helpommin ja sitten ei jää enää jäljelle niin paljoa juotavaa. Ja ei tarvi koko ajan keskittyä juomiseen, kun tietää, että se hoituu ruokailujen yhteydessä.
Ruoan sulamisen takia olisi hyvä ettei ruokailun yhteydessä joisi paljoa... Mutta varmaan ihan hyvä jos se auttaa juomaan tarpeeksi :)
Tämänsuuntaisesta olen itsekin lukenut, ja nyt käytännön elämässä toteutankin tätä tyyliä. Toimii kieltämättä hyvin. Pyrin siis välttämään juontia ehkä noin tunti ruokailua ennen ja siitä siihen asti, kun vielä tuntee, että on aika vasta syönyt.
Koska siinä vaiheessa kun kroppasi ilmoittaa janosta olet jo nestehukassa. Eli karkeasti ilmaistuna kroppasi ei osaa ilmaista määrää jonka tarvitsee vaan älähtää vähän liian myöhään. :)
Omituista että luonto on päätynyt tällaiseen logiikkaan kehon säätelyjärjestelmissä... Miettikää jos nälän signaalitkin tulisivat samalla perusteella; nälän tullessa ihminen olisi jo nääntymässä :P
Ja tämä pätee siis kaikkiin eikä vain juuri sinuun Sanni :D itsellänikin vielä aikalailla opettelua tässä asiassa..
Tee teipistä vesipulloosi tavotteita! Kirjoita teippiin kellonaika mihin saakka pitää olla juonut tiettyyn aikaan mennessä. En tiedä ymmärrätkö nyt mitä tarkoitan? :D
Ymmärrän kyllä :) Mutta en vain usko että auttaisi tilanteessani, unohdan pullon teippeineen joka tapauksessa silloin kun en istu sitä vastapäätä ^_^
Kai keho oppii tulemaan toimeen vähemmällä vedellä aivan kuten se voi oppia pärjäämään isommalla määrällä. Ainakin ihon kunnosta näen selkeästi, että aiemmin on tullut juotua liian vähän vettä. Olo on myös huomattavasti virkeämpi ja energisempi, mutta tähän on varmaan terveellisemmällä ruokavaliolla isompi vaikutus.
Olet sä kyllä ollut sitkeä (mutta huonosti informoitu) kun olet jaksanut tunnin juoksun jälkeen vetää salitreeniä. Itse en halua jalkatreenipäivinä vetää edes sitä 10 minuutin lämmittelyjuoksua, ettei se syö voimatreeneiltä tehoa. Väkisinkin tulee mieleen, että sulla on ihan mielettömästi hyödyntämätöntä potentiaalia lihaskuntotreenin suhteen kun treenejäsi nyt järkeistetään.
Pyörittelin jo aiemmin hyväntahtoisesti silmiäni, kun kerroit (jotain sensuuntaista) ettet ole erityisemmin pyrkinyt kehittymään salitreenissä vaan lähinnä ylläpitämään kuntoa - siis eikö se kehittyminen ole se koko jutun pointti ja juju? :D Enemmän toistoja, enemmän painoa...okei, ymmärrän että haluat ylittää itsesi ensisijaisesti siellä juoksupuolella.
Olisi muuten kiva kuulla lisää tuosta joogasta! Kevyitä juoksuaskeleita sulle Sanni :)
Voi pitää paikkansa :) Mielenkiinnolla seuraankin alkaako nyt tapahtua jotain uutta salitreenin puolella :)
Mieheni hokee samaa eikä pysty ensinkään ymmärtämään minua tässä asiassa ^_^ Olen muuten kirjoittanut luonnoksiin jo postauksen aiheesta "Tavoitteet" jossa käsittelen juuri tätä aihetta. Ei, minulla ei tosiaan ole salitreenin suhteen muuta tavoitetta kuin ylläpitää saavutettua kuntoa ja yleisfiilistä kehossa. :) Se riittää minulle mainiosti ja itse taas en pysty käsittämään lainkaan mieheni kaltaista näkökulmaa, jonka mukaan kehittyminen jatkuvan muutoksen muodossa olisi punttauksen ainoa järkevä pointti. :) Joillekin se voi ja saakin sitä olla, mutta miksi sen pitäisi olla kaikkien tavoite ja "koko jutun pointti ja juju"? Miksi pelkkä saavutetun kunnon ylläpito olisi jotenkin huonompi juju? :)
Kun täysin treenaamaton henkilö (kuten minä vuonna 2005) aloittaa salitreenin, hän kehittyy selkein harppauksin ensimmäisen vuoden tai kahden aikana ns. pienelläkin vaivalla. Sitten kehitys hidastuu ja lopulta saa tehdä kunnolla töitä ja muokata treeniä ja syömisiä harkitusti että tapahtuu jotain muutosta. Minä jäin mielelläni ensimmäisen kahden vuoden aikana saavutetulle tasolle. :) En koe että suuremmista painoista tai suuremmista lihaksista, Heaven forbid, olisi minulle mitään käytännön hyötyä tai iloa. :) Se motivoi toisia, minua ei. Minua motivoi hyvä fiilis joka kropassani on kun treenaan (ja joka katoaa pitkien lomareissujen aikana, tuolloin viimeistään huomaa miten tärkeää säännöllinen treeni on hyvän olon kannalta) ja se, että näytän ns. perustimmiltä.
Totta kai nyt valmennuksen myötä on kiistatta kiinnostavaa seurata, tapahtuuko salitreenin puolella jotain tason muutosta. Mutta jos ei tapahdu, niin sekään ei haittaa :) Viihdyn tässä hyvässä yleistilassa jonka liikunta minulle tuo, en piittaa raudan kilogrammoista tai hauiksen ympärysmitasta :D
En tiedä, kuulunko vähemmistöön, mutta minusta naiselle riittää kuntosalilla juurikin tuo timmiyden ja lihaskunnon ylläpitäminen. Ja sitä paitsi jos pysyy vuosia samassa kunnossa, eikö se silloin ole jonkinlaista kehittymistä, sillä iän myötähän suoritustaso laskee.
Pointti tuokin ;)
Jännä, että sulla paino laskenut, vaikka luulisi, että olisi käynyt jopa toisinpäin vielä nyt ainakin. Kun siis et ollut tottunut isoon määrään hiilihydraatteja aiemmin. Unenlaatu-asiaan hippikommentti, että eläinproteiinin ja/tai eläinrasvojen suuri vähentäminen aiemmasta helpottaa elimistön "palautumista" päivän aikana syödystä ruuasta (tapahtuu unen aikana) ja siksi unentarve voi vähentyä ja vaikutuksen huomaa, jos on herkkäuninen tai aamuvirkku. Mitä itse en ole, vaikka kukonlaulunaikaan kommentoinkin :). Mutta mielenkiintoinen projekti ehdottomasti. Meinaatko palata vhh- ruokavaliolle projektin jälkeen?
Kyseessähän on kuitenkin loppujen lopuksi aina energian kokonaissaanti vs. kulutus: kuluttaako enemmän kuin saa. Mun normi vhh:lla kulutus ja saanti on ollut hyvin tasassa koska paino on ollut jo vuosia sama. Tällä hetkellä ruokavalioni on siis vähäkalorisempi. Mitä hiilareihin tulee, niitä on edelleen sen verran vähän että ruokavaliota voi kutsua vähähiilihydraattiseksi (alle 100 g vuorokaudessa). Tällä hiilarimäärällä elimistöön ei sitoudu niin paljon nestettäkään että neste toisi merkittävää painoa.
Tuli mieleen tosta sun janon tunteesta (tai tunteettomuudesta), että kun kirjoitit ettet käytä suolaa kovin paljoa, niin olisiko siinä se syy?
Itsekin karppaajana joudun kiinnittämään huomiota veden juontiin. Ei tule janon tunnetta, eikä päivässä välttämättä mene edes 0,5l juotavaa (kahvia ei lasketa :p )
En usko. Olen juonut (ja tuntenut janoa) todella vähän koko elämäni, myös korkeahiilihydraattisina/einespitoisina vuosinani. Noina einesvuosina olen varmasti saanut tuplasti tai triplasti suositellun määrän suolaa vuorokaudessa, sen verran paljon meni joka päivä leipää, muroja ja valmispastakastikkeita. :( Tuohon aikaan en juonut puhdasta vettä ollenkaan (!). Ruokajuomani oli lasi maitoa, muuten join teetä.
Todella mielenkiintoista lukea tästä sun projektista. En valitettavasti ehdi pidemmin kommentoida, mutta tuli tuohon veden juontiin mieleen yksi mahdollinen vinkki, mitä itse olen käyttänyt kausina, kun tavallinen vesi tökkii. Olen lisännyt vesikannuun mintun oksan ja antanut sen maustaa veden. Maukasta ja raikasta! :)
Veden maussa ei ole vikaa, maun puolesta jaksaisin siis kyllä puhdasta vettä juoda ^_^ Ongelma on siinä kun ei janota 3 litran verran eikä vettä (tai muutakaan juotavaa) tee mieli. Kaikki yli litran juominen päivässä on mulle pakkojuottamista :P
Todella kiinnostavaa seurattavaa! Itse liikunnan myöhäisherännäisenä on tullut käytyä ikään kuin pikakelauksena kaikki nuo "ei cardioo ennen punttii" yms. jutut viimeisen parin vuoden aikana. Ns. edellisessä elämässäni en myöskään koskaan tullut sellaistakaan ajatelleeksi, mutta nyt sitä melkein hämmästyy joka kerta kun joku tunnustaa, ettei se ollutkaan yleistietoa. Jännä miten nopeasti jostain tulee itselle "normaalia", jos ymmärrät ajatuksenjuoksuani. :D
Löyhällä aasinsillalla vedenjuontiin: vaikka olen itse nyt ollut piiitkällä elämänmuutos-, painonhallinta- ja kunnonkohotusmatkalla, hoksasin vasta viime syksynä jotain artikkelia lukiessani, että ei hemmetti, kysehän on _nesteestä_. Jos esim. syö lounaaksi keiton, se lasketaan "into daily water intake"! Maailman ilmeisintä sen jälkeen kun lamppu syttyi, mutta niin vaan aikuinen ihminen tarvitsi jonkun muun sanomaan sen ääneen. Sama hokaaminen tuli kun harmittelin, että usein kun tulen myöhään illalla jumpilta kotiin, kiinteä ruoka ei vaan millään mene kurkusta alas. "Miksi et joisi niitä kaloreita/ravintoaineita?" Lamppu! Kiitos fitness-buumi ja kaiken maailman ravinto- ja proteiinijauheet. :'D Ei nekään nyt ylintä herkkua ole, mutta menee alas paljon vaivattomammin - ja samalla tulee taas lisättyä sitä vettä. :)
Hehheh, joo, meikäläiselle ei 10 vuoden saleilun jälkeenkään ole oikein mikään liikuntaan liittyvä yleistietoa... ^_^ :D Siksi tällainen projekti on mulle enemmän kuin hyödyllinen muunkin kannalta kuin jonkun ravinnon optimaalisen viilaamisen :)
Nesteestä - Mikko sanoi mulle että "määrättyyn" 3 litraan lasketaan vain puhdas vesi, ei muut nesteet kuten kahvi, tee, keitot tai smoothiet.
Ahaa! Sitten mä siirryn vielä lisävinkkeihin: onko Sodastream tuttu laite? Jos kuplavesi menisi helpommin alas? Yksi kikka, jota tosin en itse ole testannut, on juoda vettä pillillä (tai jopa hommata sellainen pillillinen sporttipullo?), pikkuhiljaa koko ajan. En tiedä auttaako varsinaiseen ongelmaan joka on koko veden olemassaolon unohtaminen heti kun pullo on poissa näkyvistä, mutta ehkä se määrä ei sitten tuntuisi niin valtaisalta jos koko ajan ohimennen imuttelee (mikä sana......)? :D
Olisi kyllä kiva kuulla myös Mikon kommentti siihen, miksi nimenomaan vain puhdas vesi lasketaan - jos hän ei ole ihan tympääntynyt jo sun lukijoiden pommitukseen! Aavistelen että tämä vesiasia liittyisikin jotenkin esim. kuona-aineisiin eikä niinkään nestetasapainoon, mutta kiinnostaisi "virallinen" selitys. :)
Nää mun kommentit menee kyllä taas niin kilometritavaraksi, mutta vielä pakko mainita kun unohtui edellisestä tuo aiemmin päivitelty jano = nestehukka. Nestehukkahan ei ole mikään "yksi taso" joka saavutetaan ja josta seuraava aste on kuolema, vaan jano on tavallaan ensioire jolloin nestehukan taso on vielä aikamoisen lievä. Vähän kuin tuo nääntymisesimerkkisi itse asiassa, nälkäähän voi ajatella samalla tavalla lievänä nääntymisenä jonka pitkittyessä vasta päädytään sinne nääntymisen ääripäähän ja nälkäkuoleman vaaraan. Syy miksi nestehukasta pidetään isompaa meteliä (tää on ihan mutua, huom!) liittynee siihen, että ilman riittävää nesteytystä elintoiminnot alkavat kärsiä huomattavasti nopeammin, eli kuinka kauan pysyy hengissä juomatta vrt. syömättä. Toinen villi veikkaus on, että etenkin fitness- ja laihdutushypen ollessa korkeimmillaan tunnutaan joka tuutissa toitotettavan sitä, että nälkää nyt vaan kuuluu sietää (etenkin laihduttajan pitää Kärsiä), joten ehkä sitä ei pidetä niin dramaattisena kuin tuota lievää nestehukkaa?
Ugh, kylläpä tuli lätistyä...! *^-^*
Kuplavesi menee paremmin alas kuin kuplaton, mutta toisaalta liiasta hiilihaposta tulee myös vatsaoireita. :/ Olin onnistunut tässä viimeisen puolen vuoden aikana jo kehittämään jonkin asteisen kuplavesiaddiktion ja raahasin kaupasta koko ajan "vissyä", mutta tajusin että on ihan hullua maksaa niin paljon vedestä ja joinain päivinä vatsakin reagoi kun join tavallista suuremman kerta-annoksen kuplavettä. Sodastreamista on jäänyt mulle pieni trauma kun kyseisen laitteen hiilihapottamaa vadelmavettä tarjottiin mulle kerran yksien ystävien luona ja vatsa meni niin pahasti sekaisin etten muista milloin olisi ollut yhtä pahat väänteet.
Tuollaisella pillillisellä sporttipullolla saattaisi ehkä saada enemmän vettä alas kuin lasista juomalla... Mutta huomaan (itse asiassa tämän postauksen jälkimainingeissa :D) että mulla on nyt herännyt vastarinta tätä kolmen litran määräystä kohtaan ja aion kysyä Mikolta seuraavalla tapaamisella perustelut tälle määrälle. Jos googlaa ihmisen veden tarpeen, lukee lähes kaikissa aihetta käsittelevissä jutuissa että normaalioloissa tarve on 1,5-2 tai 2-3 litraa päivässä - ja tähän määrään lasketaan myös kahvi, tee ja + ruoan mukana tuleva neste. Varsinainen puhtaan veden määrä jää siis vain noin puoleentoista litraan. Näin ollen juon nyt jo ihan tarpeeksi.
Oikein hyvä pointti. Tuossa on varmasti perää.
Mitäpä jos hyödyntäisit uutukaista puhelintasi vedenjuonnin osalta?
Vedenjuonti-sovellus antaa sinulle muistutuksen kun on aika juoda vettä ja voit mielestäni itse määrittää kuinka usein ja minkä määrän se kehoittaa juomaan ^^
Hmmm.... taidan vielä toistaiseksi vältellä sovellusten lataamista puhelimeen ;D
Mun mielestä juomani 2+ litraa on jo aika paljon, ja itse asiassa ERITTÄIN paljon verrattuna tilanteeseen joka vallitsi yli 30 vuotta elämässäni. Olen ylipäänsä aloittanut veden juomisen vasta vaihdettuani vhh:lle, sitä ennen join maitoa, mehua ja teetä. En koskaan puhdasta vettä. Vhh:lle vaihdettua jätin maidon ja mehut kokonaan pois, mutta koska olen niin heikkojanoinen, ei vettä ole tullut juotua päivittäin litraakaan, salipäivät poislukien. Tämä ruokavalioprojektin aikana saavutettu 2 litraa on jo mulle mieletön saavutus :) En aio syyllistää itseäni viimeisestä litrasta tai tehdä erityistemppuja sen saavuttamiseksi, se tulee pikkuhiljaa jos on tullakseen :)
Itsekään en joskus juonut pelkkää vettä käytännössä ollenkaan ja sen jälkeen, kun sitä aloin juoda niin en kanssa millään ymmärtänyt, että miten sen pari-kolme litraa muka voi saada päivässä alas ja kaiken päälle oli vielä se jatkuva pissahätä :D Mä en kuitenkaan mitään kommervenkkejä vedenjuonnin opetteluun käyttänyt vaan jossain siinä matkan varrella se vaan tuli ihan rutiiniksi ja kehossa alkoi useamman kerran päivässä olla se janon tunne. Nykyään juon aina heti herätessä ja ennen nukkumaan menoa 2 lasillista vettä ja päivän aikana menee about 2× sellainen litran urheilupullo tyhjäksi. Ja pelkästään treenin aikana saan sen litran vettä alas :D
Minunkin keho on oppinut viimeisen parin-kolmen vuoden aikana tuntemaan enemmän janoa kuin ennen koska aloin tietoisesti lisätä veden juontia, eli kyllähän se selvästi siihen tottuu. Totutin kropan runsaaseen litran-puolentoista määrään entisen parin lasillisen (!) ollessa selvästi liian vähän. Mutta kolme litraa on silti niin suuri määrä kahvin, keittoruokien, palkkarin sun muiden nesteiden päälle vuorokauden aikana, että niin valtavaa ja tiheää janotilaa en usko koskaan saavuttavani.
"If there is one health myth that will not die, it is this: You should drink eight glasses of water a day. It’s just not true. There is no science behind it."
http://mobile.nytimes.com/2015/08/25/upshot/no-you-do-not-have-to-drink-8-glasses-of-water-a-day.html?referer=
Cheers to that :)
Mitäs perkuletta, onko nuo Kaurasydämet muka täyttä kauraa!?!? Oon aina skipannut nuo leipähyllyllä sen kummempia vilkaisematta kun oon aatellut että niissä on kuitenkin suurin osa vehnäjauhoa niin kuin useimmissa "kauraleivissä" >.< Kannattaa lukea Karkkipäivää kun oppii näemmä uusia asioita... :D Huomenna lähden kyllä kauppaan.
http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1456372293084
Noniin ;) Kyllä mä taidan nyt pitäytyä siinä että tällä hetkellä juomani määrä on jo enemmän kuin riittävä :)
Ihan mielenkiinnosta kysyn miksi ihmeessä juokset juoksumatolla? Ei kai kukaan jaksa siinä tallata tuntia... Ulos vaan lenkille ympäri vuoden niin varmasti kulkee paremmin :)
Talvella juoksen juoksumatolla, kesällä ulkona :) Liikuntavarusteet maksavat rahaa enkä ole toistaiseksi välittänyt investoida talvijuoksuvermeisiin :) Moni asia on lopulta kustannuskysymys ;) Helppohan se on sanoa että "Mene ulos juoksemaan" (niinkuin mieheni sanoo harva se päivä), mutta sitä ennen tien pitäisi viedä kauppaan ja sieltä uudet kengät, housut ja takki --> tuskin selviää parilla kympillä ;) Toppatakissa tai perus-fleecessä tuskin kukaan lähtee talvella lenkkeilemään.
Tämä on varmaan eniten kommentteja multa yksittäiseen postaukseen koko Karkkipäivän aikana :D, mutta tuli vielä pari juttua tähänkin liittyen mieleen: oletko kokeillut kuunnella äänikirjoja? Muistelenko väärin, että sulla olis joskus ollutkin joku tabletti+tv-sarja -kombo käytössä...? En itsekään jaksa juoksumattoa/crossaria/kuntopyörää varttia enempää edes musiikin voimin, mutta äänikirjan kuuntelemiseen joutui keskittymään niin eri tavalla että aika menikin ihan hujauksessa! Disclaimer tähän vielä, että otan itse mieluummin jumppani ryhmäliikunnan ja vaikka tanssin muodossa (ihan eri tilanne toki, koska sullahan nimenomaan juoksu on se mitä haluat parantaa), mutta joskus kun on pitänyt esim. kuluttaa aikaa ennen tunnin alkua on tullut tätä harrastettua. Myös podcastit toimivat loistavasti, hyvien suosittelemiseen menisi varmaan taas oma kilsakommenttinsa... :')
Noista kun joku sanoi että ihan hyvin esim. kesälenkkareilla voi talvellakin juosta, niin pitänee paikkansa kunhan ne eivät ole "ilmastoiduksi" suunnitellut. Tuli joskus testattua talvikelillä sellaisia lenkkareita, joissa ei siis mitään varsinaisia reikiä ole, mutta kesäisin on tuntunut varpaat ihanan vilpoiselta vaikka hikeä pukkaa sukkaan. Noh, tämä ihana ominaisuus johtikin sitten siihen että piti 10min kuluttua kääntyä takaisin, kun lämpöurheilusukista huolimatta oli varvasparat jo ihan märkinä ja kohmeessa. Muutenkin hengittävät lämpökerrastot jne. kannattaa varmasti olla kunnossa ja tosiaan vaikkapa perustalvitakkihan pitää ihan tarkoituksella syntyvän lämmön tiukasti sisällään, eli en kyllä ihan täysin allekirjoittaisi että sinne vaan kesäkamppeilla tai mitänyt huppari väliin, mutta tapansa ja tarpeensa kullakin. ^_^
Muistat oikein, katson aina padilta ohjelmia juostessa :) Viimeksi lukijan suositteleman dokumentin tuoksuista Yle Areenalta ^_^ Mulle saa muuten aina laittaa vinkkiä jos silmiin osuu joku hyvä tv-ohjelmatärppi, itse kun en muista koskaan katsoa tv-ohjelmien listauksia niin monet hyvät ja hyödylliset ohjelmat menee sivu suun. Juoksumaton tylsyyden ainoa hyvä puoli on tuo aika minkä se tarjoaa tv:n katsomiseen :D Potentiaalia sivistää itseään jos valitsee katsottavaksi hyviä dokumentteja :) Kotonahan en katso tv:tä oikeastaan koskaan.
Äänikirjoja en ole koskaan kuunnellut
Suosittele ihmeessä! :) Podcasteista tulikin heti mieleeni että mun on pitänyt jo vaikka kuinka pitkään alkaa kuunnella juoksumatolla Beauty Brainsin podcasteja, dämn, tuokin unohtunut...
Mun Asicsit lienee muuten juuri tuollaiset. Varpaiden kohdalla vain ihan kevyt verkkomateriaalin tapainen kangas. El joo, ei ehkä niillä kuitenkaan lumeen lenkille ;)
Omanikin ovat juuri tuollaiset, ja niillä silti aktiivisesti talvella juoksen. Juostessahan tulee aina lämmin/kuuma, ja sukkia laitan kaksi kerrosta, vieläpä toiset sellaiset erityiset talvijuoksusukat. Villasukat eivät kyllä lenkkariin oikein mahdu.
Mulla ei varmaan mahtuisi tulpat tavallisista sukistakaan.
Tuohon Beauty Brainsiin pitää itsekin tutustua, olen joskus nimen kuullut mutta on jäänyt sitten tsekkaamatta.
Muutamia suosituksia ihan nyt päästä heittämällä:
Serial (https://serialpodcast.org/) - "Serial tells one story—a true story—over the course of a season. Each season, we follow a plot and characters wherever they take us. We won’t know what happens at the end until we get there, not long before you get there with us. Each week we bring you the next chapter in the story, so it's important to listen to the episodes in order." Tästä on vasta kakkoskausi siis vaiheessa, mutta ykkösenkin kuuntelemiseen mennee tovi jos toinen - itse tosin ahmaisin sen kun oli vaan pakko saada lisää...! Eka kausi kertoo 1999 tapahtuneesta teinitytön murhasta, josta silloinen ex-poikaystävä tuomittiin elinkautiseen. Mutta mitä tutkinnassa ja oikeudenkäynnissä oikein tapahtui, kun mies ja lähipiiri vannovat syyttömyyttä edelleen?
Radiolab (http://www.radiolab.org/) - "Radiolab is a show about curiosity. Where sound illuminates ideas, and the boundaries blur between science, philosophy, and human experience." Tunnin mittaisia jaksoja erilaisista teemoista, tai 15-30 min lyhäreitä. Tiedettä, taidetta, filosofiaa, historiaa... Ihanan ihmisläheinen ja ymmärrettävään muotoon paketoitu, olematta silti alentuva tai "dumbed down" :) Usein näitä kuunnellessa on monttu auki ihmetyksestä, naurahtaa ääneen tai tirauttaa kyyneleen jos toisen. Ja ihan mieletöntä sound designia jaksojen taustalla!
This American Life (http://www.thisamericanlife.org/) - Keskittyy joka viikko yhden teeman ympärille, jonka aihepiiristä on yleensä 3-4 tarinaa. Keskiössä aina ihmiset sekä elämän pienet ja suuret sattumat tai kokemukset. Enemmän "perinteisen" radio-ohjelman / haastattelukertomuksen tyyppinen kuin Radiolab.
No Such Thing As A Fish (http://qi.com/podcast/) - Jos QI on mitenkään tuttu ohjelma ja hullunkurinen faktatieto kiinnostaa, tämä on ihan hauska "puoleksi tunniksi aivot narikkaan" -ohjelma. :) QI:ta varten taustatutkimusta tekevät tyypit äänessä, ja komiikkaa riittää!
...ihan erityisen lämmöllä suosittelen tosiaan Serialia ja Radiolabia. Molemmat sellaisia, että niiden maailmaan vain uppoutuu eikä edes huomaa ajan kulumista. Ja kerrohan ihmeessä jos innostut jossain vaiheessa, mitä tykkäsit! ^_^
...mitäs mä sanoinkaan siitä kilometrikommentista... :D "Hups!"
Most encouraged! ^_^
Aivan VALTAVAN suuri kiitos, Meu! :) Kuulostavat aivan älyttömän kiinnostavilta :) Kaikkea sitä netistä löytyykin mistä en tiedä mitään... No, se lienee tosiasia jokaisen meistä kohdalla :D Siksi on fantastista saada vinkkejä erilaisiin helmiin loputtoman tarjonnan keskellä.
Netti on mulle vähän niinkuin suurkaupunki... Ja netti vs. kirjat niinkuin suurkaupunki vs. pikkukaupunki... Tampere (heh, mulle suurkaupunki) vs. Maarianhamina ^_^ Suurkaupungin tarjonta aiheuttaa ähkyn ja stressitilan runsaudessaan ja valinnanvaikeudessaan, eikä joukosta lopulta jaksa etsiä niitä kiinnostavia juttuja ja lopputulema on se että ei juuri koskaan käy missään ja hyödynnä mahdollisuuksia. Näin on myös minun ja netin kanssa. Kaikkea kiinnostavaa on niin järkytttävän paljon että lamaannun enkä jaksa edes etsiä jyviä akanoista. Pikkukaupunki taas on kuin kirja: sisällysluettelosta näet yhdellä silmäyksellä mitä on tarjolla ja sisältö on helposti omaksuttavissa ja hallittavissa. Kun kulttuuriohjelmaa on pikkukaupungissa vaikkapa kahden tilaisuuden verran, tulee kummatkin käytyä kun ne eivät huku vaihtoehtojen tulvaan :)
Kun joku tarjoaa mulle "suurkaupungin helmet" valmiiksi eroteltuina, hyödynnän ne tyytyväisenä. :) Kohti podcastien maailmaa..! ^_^ Kiitos vielä, Meu! :)
Kiitos vain itsellesi inspiroivan ja hyvää keskustelua herättävän blogin kirjoittamisesta! ^_^ Toivottavasti nää putoaa sulle yhtä lujaa kuin mulle...! :)
Oikein oivallinen tuo "netti on suurkaupunki" vertaus muuten, tunnistan kyllä itsessäni, ja tuotahan ovat psykologit tutkineetkin. Esim: http://www.nytimes.com/2010/02/27/your-money/27shortcuts.html?_r=0 Suurempi määrä vaihtoehtoja ei teekään onnellisemmaksi, vaan joko jää harmitellen miettimään olisiko joku toinen ollut sittenkin parempi, tai sitten iskee tuo "päätöshalvaus" eikä valitse yhtään mitään. Samasta syystä sitä itsekin tykkää juuri lukea blogeja jne, koska saa valmiiksi peratut vinkit eteensä joutumatta itse kieriskelemään päätösvaikeuden edessä! :D
Päätöshalvaus on mulle NIIN yleinen ilmiö, aiheuttaa harmia ja valtavaa suoritustehon laskua jopa niinkin vähäpätöisen tuntuisessa asiassa kuin blogipostauksen kuvituksen valinnassa. Saatan oikeasti kuluttaa vaikka tunnin tai kaksi selaillen kuvia ja miettien, mitkä niistä valitsen, etenkin matkailuaiheisiin postauksiin. *ahdistus* Surullista kyllä, esimerkiksi jo kuukausia yhdelle lukijalle lupailemani Ios-postaus on edelleen kesken, koska minulla on Iokselta joku 400+ upeaa kuvaa enkä mitenkään saa supistettua niistä blogipostaukseen sopivaa määrää :( Uskomattomalta kuulostavia ongelmia mutta niin vain on.
:) :) No niinpä! ^_^
Juu ei kiitos toppatakissa juoksemaan :D
Itse juoksen (kuten monet juoksutoverini) ympäri vuoden samoilla "kesäkengillä". En ole koskaan edes harkinnut nastakenkiä. Hyvin kulkee, paitsi niillä harvoilla pääkallokeleillä, kun tiet on peilijäässä. Vauhdista kyllä huomaa, että askel on talvella varovaisempi ja kun tiet sulaa, niin vauhtia tulee jotenkin automaattisesti lisää :)
Muina vermeinä peruskerrasto ja siinä päällä tuulenpitävä juoksu/ulkoilupuku (sama kuin keväällä ja syksyllä). Pakkasen mukaan sitten lisään paitaa, villasukkaa ym. En siis koe, että minulla olisi varsinaisesti erikseen mitään kesä/talvijuoksuvarusteita.
Minulle juoksussa on olennaista vaihtelevat reitit ja maastot, en varmasti jaksaisi ulkonakaan juosta samaa lenkkiä kerta kerran jälkeen, mutta uusilla poluilla askel aina kulkee :)
Mahtuuko sulla lenkkareihin villasukat...? Jos mulla olisi niin reilun kokoiset lenkkarit että sinne menisi myös villasukka, niin sitten ne tuntuisi normisukilla liian löysiltä.
Tori.fistä ja Facebookin urheilukirppareilta löytää kympillä-parilla mainioita juoksuvermeitä, ja samoilla trikoillahan voi juosta sekä sisällä että ulkona - lähinnä juoksutakki taitaa olla sellainen pakollinen ostettava. Muuten kyllä selviää niillä pannoilla ja hanskoilla joita nyt muutenkin käyttää ulkona talvella :)
Kiitos vinkistä :) Mä tosin juoksen salilla lyhyempilahkeisilla salitrikoilla joilla en ihan viitsisi talvella mennä ulos :)
Olipa ihana ilta: reilu viisi tuntia Karkkipäivää ja kaikki vieläpä täyttä asiaa. :) Kiitos
:)
En saanut illalla moneen tuntiin unta, kun varmaan jännitin vähän päivävuorojen vaihtumista aikaisiin aamuihin, niin koko sängyssä viettämäni valveillaoloajan haaveilin tuskissani tuosta tämän kirjoituksen leipä-kalahampurilaisesta ja päätin, että heti töistä päästyäni ostan savustettua kalaa. Nyt olen yllättävän monena päivänä ostanutkin savustettua lohta töiden jälkeen. Ihmeellistä, kun himotuksen kohteena on välillä suklaan sijaan jokin terveellinen eväs.
Niin, siis vähän kritiikkiä sinulle: miksi laitat aina niin ihania ruokakuvia tänne blogiin! Peräänkuulutan vastuutasi esim. niitä lukijoita kohtaan, jotka nälkäisenä sattuvat näkemään noita ihania värikkäitä kokonaisuuksia.
Voi eih ^_^ :D
Peukku :)
Hehheh.... Kannattaa ottaa rutiiniksi pitää jaakaapissa aina värikkäitä vihanneksia ja muita hyviä ruoka-aineita niin ei koskaan jää ilman hyvää ruokaa kun tulee mieliteko :) Vaikka nopeakin. Mulla on jääkaapissa aina myös valmiiksi kypsennettynä hiilarinlähteitä pienissä rasioissa: keitettyä tattaria, kvinoaa ja ohraa. Näin ei kulu aikaa niidenkään kypsentämiseen kun on ruoka-aika. Ainekset kylminä salaattiin jos teen salaattiruoan tai pannuun hetkeksi lämpenemään kalan tai kasvisten kylkeen kun teen lämpimän ruoan. Ateria on aina valmis vartissa :) Lohipihvitkin tein valmiiksi aamulla kun tiesin syöväni niitä myöhemmin päivällä, lounaan koittaessa tarvitsi vain käyttää pihviä uunissa 10 minuuttia juuston kera :)
Siis aina keitettynä valmiina? Huh, tuo olisi kyllä hyvä idea.
Kyllä, en ala odottelemaan aterian hetkellä 40 minuuttia saadakseni ohralisukkeen. :)
Sehän se monesti on juuri syömisen kanssa ongelma, että on jo siinä ruokaa laittaessa niin supernälkäinen, ettei voi millään odottaa kaikkien ruokien valmistumista, niin sitten sortuu syömään siinä samalla sitä puolivalmista ruokaa tai niitä salaattiin tarkoitettuja aineksia. Sitten käykin niin, että on ruuan valmistuttua syönyt jo paljon mitä sattuu, eikä oikealle ruoalle ole tilaa.
Vähän yllättävää, ettei kukaan ole kommentoinut tämän postauksen kuvia, kun näytät niissä erittäin kauniilta (miten joku voi näyttää noin hyvältä urheiluvaatteissa!?). :)
Sitten vähän aiheeseen liittyviä havaintoja. Eli urheilurintaliivejä on ainakin pienempikokoisten todella vaikeaa löytää. :( Juoksuun olen löytänyt sopivan tiukat urheilurintaliivit, kun ovat varta vasten juoksua varten suunnitellut. Mutta litistävät kyllä kaiken täysin sileäksi, mikä on sekä hyvä että paha. Onhan niiden pääasiallinen tehtäväkin tukea juostessa ja estää heilumiset, mutta sitten kesällä, kun takki ym. kerrokset vähenevät päältä, niin paljastavathan ne armottoman todellisuuden: t-paita on rinnuksen kohdalta ihan lättänä. :(
Sitten sellaisia perusliikuntaan (esim. kuntosalille, jota en siis harrasta) tarkoitettuja on tosi vaikeaa löytää. Niitä on yleensä vain sellaisista peruskooista eteenpäin saatavilla.
Mä en ole kokenut näin, kumma kyllä (kumma siksi että normirintsikoissa on huomattavasti vaikeampaa).
Ja mitäs tuo taas haittaa? ;) Mun t-paita on aina lättänä, olin sitten urheilu- tai normirintsikoissa. Urheilurintsikoissa tietysti vielä lättänämpi mutta ketäs se kiinnostaa? :)
Minulle tuo on kova pala. En vain pääse yli. Juoksurintaliivit ovat kaikista armottomimmat, kun vetävät muodot ihan nolliksi. :(
Mutta siis sellaisia keskitukevia urheilutoppeja tykkäisin pitää arjessakin, mutta esim. Lidlin pienimmissäkin koissa on aina se irroitettava kangaskaistale tehty paljon suuremmille rinnnoille. Tulee vain aina niin paha mieli, kun niitä sovittelee. Niitä kun olisi niin ihana pitää muuten arkena, kun eivät paina mistään. Parit suht hyvät olen löytänyt, mutta tosiaan se toppausosa (joka estää kaikki epätoivotut läpinäkymiset)on minun varustukselleni aivan liian suuri.