Olen viettänyt runsaan kuukauden älypuhelinelämää.

Ja tiedättekö mitä, huoleni vaikuttavat ainakin toistaiseksi olleen täysin turhia. :) Minusta ei ole tullut puhelinnäprääjää. Itse asiassa: olen käyttänyt iphonea kameraa lukuunottamatta suunnilleen ihan samalla tavalla kuin antiikkisia, älyvapaita puhelimianikin. Soitan ja lähetän viestejä.

("Mitäh, ai sä laitat vielä tekstiviestejä, mä en edes muista milloin olisin laittanut tekstaria kun käytän vain Whatsappia", oli yksi matkaseuralaisen kommentti tähän :))

Statistiikka kuukaudelta:

Otettuja valokuvia: 450 + (joista selfieitä 17 :))

Kuvattuja videoita: 6 (Chris Cornellin keikalla <3)

Ladattuja sovelluksia: kaksi. Airbnb ja Whatsapp, mutta kumpaakaan en ole vielä käyttänyt paitsi pari testiviestiä Whatsappilla miehen kanssa :)

Eniten käytetyt sovellukset: ajastin ja kalenteri.

Tsekattu blogikommentteja puhelimen selaimella: ehkä kymmenisen kertaa.

Vastattu blogikommentteihin puhelimella: yksi tai kaksi kertaa.

Kirjoitusvirheiden määrä viestejä kirjoittaessa: loputon.

Soittoääni: se mikä puhelimessa oli valmiina, en ole muita edes kuunnellut.

Olen ollut puhelimeen tosi tyytyväinen kiitos juuri niiden ominaisuuksien miksi sen ensisijaisesti hankinkin: kameran ja kartta-avun. Kameraa tulee käytettyä kaiken aikaa ja Helsingissä olen jo kerran onnistunut eksymään ja paikantamaan sitten itseni karttasovelluksen avulla :)

Mutta emmää tällä mitään nettijuttuja jaksa säätää... ^_^ Siihen puhelin on ihan liian pieni, ei vain jaksa pitkään lukea saati kirjoittaa mitään noin pienellä ruudulla. Jes! :) Nettiselain jäänee juuri siihen käyttöön mitä toivoinkin: ns. hätä-backupiksi kun en ole koneella ja joku asia pitää selvittää / varata matkalippu / löytää osoite jne.

Louvren kävijän pakollinen? Mona Lisa -selfie.

Muiden palatessa Suomeen (ja Virven Ruotsiin) minä jäin vielä Pariisiin. Tänään illalla hyppään junaan ja herään huomenna Prahassa :)

Nopea juttu tänään:

eilen kosmetiikkahörhöjen lounaalla keskustelun aiheeksi nousi niinkin arkinen asia kuin "miltä voiteen kuuluu tuntua iholla". Minulle valkeni, että kaikki eivät suinkaan toivokaan voiteen imeytymistä. Itselleni voiteen optimaalinen katoaminen ihoon, niin yö- kuin päivävoiteen, on aina ollut itsestäänselvästi hyvä juttu. Tahmeaksi jäävä ihonpinta on ehdoton ei-ei.

Kollegani Virve ja Erika kuuluvat toiseen leiriin.

"Mitääh, ei tietenkään kaikki voide saa imeytyä!"

Jos kaikki voide imeytyy, se on merkki siitä että tarvitsee lisää, sain kuulla.

"Yövoidetta pitää laittaa sen verran että aamulla iholla tuntuu vielä rasvaa, se on ihanaa", tytöt sanoivat. "Päivävoiteestakin kuuluu jäädä sopivan tahmeus, meikkivoide levittyy tällöin kauniimmin."

Kuuntelin Virven ja Erikan voidefiilistelyä mielenkiinnolla, en ollut koskaan tullut ajatelleeksi että joku (poislukien oikein kuivan tai atooppisen ihon omaavat joille paksut rasvakerrokset ovat ihon hyvinvoinnin kannalta välttämättömyys) haluaisi ihon jäävän kosmetiikan jäljiltä tahmeaksi.

Ehkä itse olen jopa alikosteuttanut ihoani...? Olen aina tykännyt levittää voiteita niin ohuelti kuin mahdollista ja kaikkein ohuimmat ja raikkaimmat koostumukset ovat aina olleet eniten mieleeni. Olen perustanut hoitotuotteen kosteuttavuustehon ihon fiilikseen: jääkö sitä kiristämään voiteen jäljiltä, näkyykö pinnalla pintakuivuuden korostamia juonteita, tuntuuko iho kaiken kaikkiaan mukavalta. Jos ihoa jää kiristämään voide/seerumikerroksen jälkeen, lisään uuden kerroksen. Mutta tahmeaa pintaa en halua, kaiken on imeydyttävä. Kun iho tuntuu sileältä ja "tuotteettomalta" noin 10-20 minuuttia hoitotuotteen levittämisen jälkeen, tykkään :)

Toisaalta - kosmetologit ovat hoitojen yhteydessä aina huomauttaneet, että ihoni on reilusti pintakuiva ja selvästi janoinen ja kaipaisi tuhdimpia koostumuksia. Heidän mukaansa ihon konkreettinen tunne (kiristääkö) ei kerro kaikkea.

Lounaskeskustelu oli kaikessa yksinkertaisuudessaan tosi kiinnostava. (Kuva ei liity voiteisiin mutta lounaaseen :D)

Niinpä kysynkin myös teiltä:

tykkäättekö että hoitovoide imeytyy kokonaan ja jättää ihon mahdollisimman tuotteettoman/rasvattoman tuntuiseksi? Vai saako sille jäädä voiteen tuntua ja jopa tahmeutta?

Terveiset Pariisista L'Orealin Skin Summit -tapahtumasta. Eilinen oli juuri niin kiinnostava päivä kuin saatoin toivoa ja vaikka ohjelmalla oli pituutta 9 tuntia, se meni liian nopeasti. Koska kukaan teistä ei jaksaisi lukea kaikkia päivän sisältämiä juttuja yhdessä postauksessa, teen niitä muutaman. Tässä ensimmäisessä yleistunnelmia ja tieto-corner keinoihosta joka oli yksi itseäni eniten kiinnostavia aiheita.

Iloiset tytöt @ Skin Summit: Sanni, Virve ja Erika.

Skin Summit on ensimmäinen tilaisuus koskaan jolloin L'Oreal Paris on avannut laboratorionsa näin avoimesti toimittajille. Se on myös L'Orealin ensimmäinen tämän mittakaavan mediatapahtua joka keskittyy pelkästään ihonhoitotuotteisiin ja niiden kehitykseen.

Yleensä harrastetaan aina loppukevennyksiä, mutta laitetaanpa tähän juttuun alkukevennys :D

Ennen virallisen ohjelman alkua meidän piti tyttöjen kanssa käydä pelleilemässä tulevalla Skin Genius -sovelluksella jolla voi peilata naamansa ikäänsä nuorempa tai vanhempana.

Sanni nuorempana siloposkena...

...ja rupsahtaneena... Nojoo, ehkä sovelluksen ikäsimulaattorilla on vähän huvipuiston peilitalon makua :D

Skin Genius tarjoaa kokonaisuudessaan kyllä vähän asiallisempaakin sisältöä ;)

Paikalla oli 150 osanottajaa Euroopasta ja Kiinasta.

Aamun tiiviin tiede-"talk show'n" asiantuntijahaastattelujen sisältö avautui konkreettisesti päivän aikana, kun pääsimme tutustumaan erilaisiin innovaatioihin ja tutkimusmetodeihin käytännön tasolla.

Meille demonstroitiin useita erilaisia ihon ominaisuuksia mittaavia laitteita. Tässä ihon korkokuvaa kuvaava laite jolla tutkitaan mm. ryppyjä.

Tässä taas ihon sävyä analysoiva laite jonka L'Oreal on kehittänyt itse.

Tällä laitteella mennään syvemmälle ihon rakenteisiin ja voidaan kuvata mm. melanosyyttejä ja näin tutkia esimerkiksi melaniinin tuotantoa hillitsevien aktiiviaineiden vaikutuksia.

Ennen kemian labroihin siirtymistä vaihdoimme asianmukaiset vermeet niskaan. Seurassa matkaemäntämme, L'Oreal Finlandin Tarja Kuusela.

Kemistien työalueella ei valitettavasti saanut kuvata mikä oli harmi sillä siellä(kin) oli niin paljon superkiinnostavaa demonstraatiota.

Tässä selostetaan Skin Genius -sovelluksen toimintaa. Sovellus on jatkoa Makeup Geniukselle ja kehitetty auttamaan kuluttajaa ymmärtämään ihotyyppiään ja sen hoitoa ja löytämään ratkaisuja ihotyypin ja -ongelmien hoitoon.

Keinoiholabra oli yksi päivän ehdottomista highlighteista.

L'Oreal on kehittänyt maailman ensimmäisen ja ainoan keinoihon vaihtoehdoksi eläinkokeille. Episkin-keinoihoa myydään muillekin valmistajille eli se ei ole ainoastaan L'Orealin itsensä käytössä.

Toinen eläinkokeeton in vitro (eli ei oikealla iholla) -testimetodi on käyttää soluviljelmiä. Se on keinoihoa edullisempi tapa mutta keinoiho antaa tietysti paljon tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa tietoa koska on rakenteeltaan kuin oikea iho, sisältäen sekä dermiksen että epidermiksen.

Viimeisin keinoihoteknologia on ihon 3D-printtaus. Tässä ihon mallissa on mukana vielä Episkiniäkin monimutkaisempia ihon rakenteita, 3D-metodilla voidaan printata jopa kudoksia tai ryppyisen ja ihokarvoja sisältävän ihon. Mieletöntä! 3D-printtaus ei kuitenkaan ole ainakaan toistaiseksi korvaamassa Episkiniä, sitä voidaan käyttää hieman eri tarkoituksiin ja sofistikoituneempaan tutkimukseen. Se on vielä kehitysasteella ja on mahdollisesti tulevaisuudessa tärkeimpiä "skin engineering" -työkaluja.

Keinoihon historiaa:

1983 - tohtorit Pruneras ja Regnier kehittävät ensimmäisen epidermis-keinoihon

1986 - kehitetään ensimmäinen dermis- ja epidermis -kerroksen sisältävä ihomalli

1994 - ensimmäinen pigmenttejä sisältävä epidermis-malli

1997 - ensimmäinen immunologisen mallin epidermis

2001 - ensimmäinen vaalea, hyper-sensitiivinen ihomalli

2002 - ensimmäinen ikääntyneen ihon malli

2006 - ensimmäinen täyden paksuuden immuno-ihomalli

2006 - ensimmäinen epidermis-malli vaihtelevalla uusiutumispotentiaalilla

2008 - ensimmäinen täyden paksuuden pigmentoitu ihomalli

2010 - ensimmäinen aasialaisen ihon ihomalli

.

Asioita joita keinoiholla voidaan testata:

Ja miten keinoiho valmistetaan:

.

.

Tällaista on keinoiho: vaaleanpunertava kalvo on dermis ja läpikuultava epidermis. Niin hurjan ohut. Juuri noin ohut on meidänkin ihomme. Ei sitä oikeasti jotenkin tajua. Tuohon mikroskooppisen litteään kalvoon mahtuu useampi kerros erilaisia soluja...

Tällaisissa pakkauksissa keinoihoa toimitetaan asiakkaille. Iho ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen... Jääpalarasia? :) Pieniä hyytelöannoksia? :D

Skin Summit: kosmetiikkalabranörttien päiväunelma, ei oikein voi muuta sanoa. :)

Mahtava päivä ja alan tietovarastoja pääsi todellakin täyttämään isolla kauhalla. Tästä on hyvä jatkaa :)