Ahh, nyt on taas löytynyt sellainen violetti überihanuus ettei tosikaan! Kyllä tässäkin blogissa ihanuuskuolauspostauksia piisaa jos niikseen tulee! ^_^ Viitaten toissapäivän postaukseen :)

Tänään ihkutellaan Urban Decayn Tonic-luomiväriä, jonka bongasin samalla hipelöintireissulla kun etsiskelin persikkaisia luomivärejä. Nähdessäni Tonicin tiesin, että kuulumme yhteen :) Ja kun Sokoksen seuraava alekuponki osui käteen, ei kun ostoksille! ^_^ (Säästö se on pienikin säästö :D)

Tonic on duochrome-sävy eli shiftaa kulmasta riippuen kahden pääsävyn välillä. Tietyssä kulmassa se on sinisempi...

...tietyssä pinkimpi. Virallinen kuvaus kuuluu "lilac with blue shift".

Aaaah kauneutta!! Rrakastan duochrome-sävyjä koska ne jos mitkä toimivat luomella täydellisesti yksinään luoden vivahteikkaan, jännittävän meikin ilman muiden sävyjen peesausta.

En tullut ottaneeksi Tonicista swatch-kuvaa ennen reissuun lähtöä, mutta koska haluan kirjoittaa luomiväristä just nyt tänään enkä enää odotella että pääsen Suomeen kuvailemaan, lainaan swatch-kuvan toisesta blogista:

Kuva: Rosalina Young

Katsokaa näitä..! Kaikki ovat Urban Decayn luomivärejä ja onhan tässä muitakin kaunottaria kuin Tonic, mm. aiemmin esiinnostamani u-p-e-a persikkainen duochrome-sävy Fireball. Lounge on myös huikea (muistuttaa Diorin Mystic Jade -paletin vihreään shiftaavaa punaruskeaa) mutta on käytännössä vähän hankalampi sävy eikä ehkä niin imarteleva, ainakaan minun sävytykselläni.

Mutta tänään piti keskittyä Toniciin :)

Aivan mieletön, ei voi muuta sanoa. <3

Ja parit meikkikuvat perään:

Tonic voi olla hyvinkin haalea kevyesti levitettynä, kuten tässä meikissä.

Tai voimakkaampi kuten tässä meikissä. Voin vain kuvitella miten intensiivinen se olisi mustan voidemaisen luomivärin päälle levitettynä.

Rajaus Sephoran Purple Stilettos -kynällä joka tuntuu viime vuoden aikana hämmentävästi syrjäyttäneen käyttötiheydessään kaikki geelimäiset ja nestemäiset eyelinerini. Se vain on niin ihanan true-violetti :) Ostin juuri Pariisista uuden kappaleen niin riittää taas seuraavaksi vuodeksi :D

Minulla oli Tonic-meikki Pariisin ensimmäisenä päivänä ja se sai ihailevia kommentteja kollegoilta, "Oi, mikä on tuo upeasti kimaltava violetti?"

Päivän päätteeksi yritin kuvata meikin hotellin kylppärissä ennen nukkumaanmenoa:

Suttuisesta kännykkäkuvastakin näkee sävyn intensiivisen hohteen ja shiftauksen...

.

Violetin ja pinkin ystävät: saatatte haluta tehdä tämän tyypin kanssa lähempää tuttavuutta :)

Urban Decayn solo-luomivärit maksavat Suomessa 20,50€. - Ja huomasinpas muuten Pariisissa että Ranskassa Urban Decayn hinnat ovat kalliimmat kuin meillä.... ;)

Miksi toiset bloggaajat kirjoittavat kriittisiäkin arvosteluja, toiset eivät? Ja toiset enemmän sponsoroituja, toiset eivät?

Tästä aiheesta olen halunnut kirjoittaa jo pitkään.

Aloitan määrittelemällä otsikon termin. Läpinäkyvyydellä tarkoitan sitä, että kirjoittajan motiivit kirjoitusten taustalla ovat mahdollisimman selvät ja käyvät lukijalle ilmi luontevasti ilman, että lukijan täytyy miettiä, miksi aihe on tuotu esiin. Onko kyseessä ostettu mainos vai omasta aloitteesta tehty kirjoitus? Jälkimmäisetkin toki ovat mainoksia siinä mielessä, että kaikki näkyvyys on mainosta, oli se sitten ulkopuolisen tahon ehdottamaa tai omasta kiinnostuksesta/hankinnasta kummunnutta sisältöä. Karkkipäiväkin on tällä perusteella muinoin listattu Indiedaysin kaupallisimmaksi blogiksi (!!).

Olen itse pyrkinyt blogissani mahdollisimman hyvään läpinäkyvyyteen ja minusta tuntuu, että lukijani ovatkin aika hyvin viivalla filosofiastani kauneus- ja tuotebloggaajana. Haluan kirjoittaa vapaasti rehellisiin mielipiteisiin, fiiliksiin ja kokemuksiin perustuvaa sisältöä jota ei ohjaa ulkopuolisen tahon odotus siitä, millaista sisällön tulee olla. Toki esimerkiksi Indiedays odottaa, että kirjoittamani sisältö on lain puitteissa hyväksyttävää ja hyvän tavan mukaista ^_^

Tykkään sisällyttää juttuihini kritiikkiä kun se on paikallaan, mutta kiinnostavaa kyllä, olen huomannut että tämä tyyli on saanut aikaan myös tietyn odotusmallin joissain lukijoissa. Kun blogissani välillä on kritiikittömiä juttuja (mikä on luonnollista), se saa joidenkin lukijoiden "mainostutkan" heräämään. "Miksi se ei sano tästä mitään negatiivista? Onko tämä nyt pelkkä mainos?" Ymmärrän tämän, mutta samalla se myös huvittaa, sillä eihän kaikista tuotteista ole ikävää sanottavaa. Eikä siinä varmastikaan ole järkeä, että tuotteista alkaisi väkisin keksiä huonoja puolia vain koska sitä odotetaan. Vaikka kyseenalaistava tyyli on minulle luonteva, kritiikki ei saa mielestäni muodostua itseisarvoksi jota täytyy sisällyttää uskottavuuden nimissä jokaiseen tuotearvosteluun. 

Takaisin alun kysymyksenasetteluun: miksi toiset bloggaajat kirjoittavat kriittisemmin, toiset yksipuolisesti positiivisemmin?

Olen jostain syystä tykännyt mietiskellä tätä paljon. Etenkin sitä, mitä tarkoitusta kriittisetkin arviot palvelevat. Minusta se on kiinnostavaa. :)

Yksi tekijä on lukijat. Lukijoita on erilaisia ja toiset haluavat mieluummin lukea vain kritiikittömiä juttuja pelkästään ihanista tuotteista.  Mm. tällä perustelevat linjaansa myös bloggaajat, jotka jättävät kielteiset tai kritiikkiä sisältävät tuotekokemukset blogin ulkopuolelle.

Toinen tekijä on bloggaajan oma henkilökohtainen tyyli. Toisille kirjoittajille negatiiviset kokemukset eivät sovi luontevaksi osaksi blogisisältöä. Pelkästään positiivisia arvioita kirjoittavat perustelevat valintaansa sillä, että eivät halua antaa näkyvyyttä huonoksi kokemalleen tuotteelle. Ymmärrettävä näkökulma tuokin.

Moni kuluttaja kuitenkin kaipaa tuotteista monipuolisia, kaikenlaisia kokemuksia, myös niitä negatiivisia. Jos netistä löytyisi vain ja ainoastaan positiivisia arvioita, sehän loisi tuotteista epärealistisen kuvan, koska mikään tuote ei todellisuudessa toimi kaikilla.

Kokemuksia googlaillessaan ainakin minä ja moni muu kuluttaja lukee mielellään mahdollisimman monipuolisia arvioita joiden pohjalta tehdä päätelmä tuotteen mahdollisesta sopivuudesta itselle esimerkiksi ihotyypin kautta. Vaikuttaako tuote saavan hyviä arvosteluita vain kuivaihoisilta ja heikompia normaali-ihoisilta? Jos kaikki huonotkin kokemukset jäävät pois sosiaalisesta mediasta, eihän tuotteesta voi syntyä kokonaisvaltaista käsitystä. Mielestäni kielteisetkin tai perustellusti kritiikkiä sisältävät kokemukset ovat palvelus kuluttajalle.

Tämä on syy miksi itse kirjoitan myös ei-niin-myönteisiä tuotearvioita tai tuon esiin seikkoja, joissa asetan tuotteen, sen pakkauksen, hinnan tai funktion tavalla tai toisella kyseenalaiseksi.

Ymmärrettävää, että toiset bloggaajat jättävät tällaisen sisällön bloginsa ulkopuolelle, koska haluavat säilyttää hyvät välit ns. "ruokkivaan käteen". Negatiivisia arvioita ei haluta kirjoittaa sen pelossa, ettei yhteistyötaho enää lähetäkään tuotteita testattavaksi. Tämä pelko on ihan inhimillinen kannustin kritiikittömään tuotearviointiin, jos on kauneustuotteita rakastava kosmetiikkahörhö <3 :) Kukapa haluaisi menettää mahdollisuuden ilmaisiin tuotteisiin? Nostan hattua myös sellaiselle läpinäkyvyydelle, jossa tämä vaikutin tuodaan rehellisesti esiin. (Kuitenkin, moni bloggaaja ei ehkä ole tullut ajatelleeksi, ettei kriittinen kirjoitus välttämättä katkaise välejä yrityksiin, mihin tulen seuraavassa osuudessa tuossa alempana.)

Sitten on vielä olennaisempi vaikutin: tulot. Toisille bloggaajille sponsoroidut tuotearvostelut ja mainoskampanjat ovat merkittävä tulonlähde, jolloin on erittäin ymmärrettävää, että bloggaaja tuottaa asiakkaan toivomaa ja/tai tilaamaa sisältöä.

Näkyvyydestä

Kaikki yhteistyötahot, etenkin markkinoinnin vaikutuksia tuntevat sellaiset, eivät kuitenkaan pelästy perusteltua kritiikkiä. He arvostavat myös läpinäkyvyyttä ja rehellisiä mielipiteitä, ja ymmärtävät lisäksi että negatiivinenkin mainos = mainos. Lähes kaikenlainen näkyvyys on lopulta hyväksi, niin hassulta kuin se voi kuulostaa.

Näkyvyydellä on eri ulottuvuuden vaikutuksia. On konkreettinen, välitön "tän mä haluun! / En halua" -vakutus, joka voi ohjata kuluttajan saman tien kaupan hyllylle. Mutta lisäksi on myös pitkäkestoinen vaikutus: tuotteet jäävät ihmisten alitajuntaan. Kun näet tarpeeksi monta kertaa kuvan tietyn merkin c-vitamiinipurkista ja menet sitten apteekkiin hakemaan c-vitamiinia, saatat asiaa sen kummemmin ajattelematta tarttua juuri siihen purkkiin jonka tunnistat, joka vaikuttaa tutulta.

Juuri sitä on näkyvyyden vaikutus parhaimmillaan, ja tätä moni mainostajataho hakee/toivoo: laaja altistus tuotteelle kohderyhmän keskuudessa = tuotteesta tulee kuluttajalle tuttu = valintatilanteessa valinta ohjautuu tuttuun tuotteeseen.

:)

Nyt tämä meni vielä markkinoinnin analyysiksikin ^_^ Minusta nämä asiat ovat valtavan kiehtovia. Moni ajattelee vain positiivisten arvioiden olevan positiivista mainosta, vaikka niin ei ole.

Kritiikki ei muuten tietenkään ole yhtä kuin negatiivinen arvio. Kritiikki on myös puutteellisten ja/tai kyseenalaistettavien seikkojen esiintuomista, kuten vaikka tuotteen säilyvyyttä heikentävä pakkausvalinta tai harhaanjohtava markkinointiväittämä. Ne eivät tee tuotteesta itsestään välttämättä huonoa, mutta ovat asioita, joita on mielestäni perusteltua tuoda esiin kuluttajille.

*

Millaisia blogeja te luette mieluiten? Kriittisiä vai kritiikittömiä?

.

Luoko kritiikki tai ikävä tuotekokemus mielestänne blogiin negatiivista fiilistä, ja lukisitteko mieluummin vain positiivisia ihanuustuotearvosteluja?

.

Millaisia ajatuksia aihe teissä ylipäänsä herättää? Mietittekö usein kirjoittajan motiiveja blogien tuote-esittelyjä lukiessanne? Tai laajemmin mitä tahansa sisältöä lukiessanne: ravintolakokemuksia, matkapäiväkirjoja, tapahtumaesittelyjä..?

Ahh, aihe on minulle niin kiinnostava että näette ettei mun kysymyksillekään meinaa tulla loppua...! :D

Tänään blogissa taas pitkästä aikaa vieraskynä: Mr. Karkkipäivä. Innokkaana hiusgeelien käyttäjänä hänestä sai puristettua irti jopa ihan kohtuullisen informatiivisen arvostelun kolmesta eri tyyppisestä geelistä. :)

Mr. Karkkipäivä ja 3 x tukkageeli

"Muotoilen toisinaan hiuksiani. Käytän hiusten asetteluun pääasiassa hiusgeelejä.

En ole aikaisemmin miettinyt erityisen yksityiskohtaisesti, miksi olen päätynyt käyttämään juuri hiusgeelejä. Nyt asiaa hieman pohdittuani tulin siihen tulokseen, että itse asiassa käyttäisin mieluummin hiusvahoja. Mutta en pidä niistä, koska ne tahmaavat hiuksien lisäksi myös kädet, tavalla joka on yksinkertaisesti ärsyttävä. Vaha ei lähde käsistä millään. Minimissään tarvitaan 3-5 pesukertaa. Ja kuten kaikki käsiään pesevät ihmiset tietävät, ei toistuva käsien peseminen ole hyväksi. Näistä syistä käytän mieluusti hiusvahaa aina, jos joku muu asettelee hiukseni. Hiusgeeliä aina silloin kun joudun asettelemaan hiukset itse.

Tällä kertaa kuvailen kolme hiusgeeliä ominaisuuksineen. En ota mitään kantaa mahdollisiin ainesosiin, lupauksiin tai pakkausten ulkonäköön. Perusvaatimuksena on voimakas pito, koska hiukseni asettuvat helposti juuri siten kuin itse haluavat. Hiustyyppiä tarkemmin analysoimatta se on kuitenkin tumma, paksu, karhea, nopeastikasvava, eikaljuuntuva  ja toivottavasti harmaantuva.

Pidän hiukseni mielellään lyhyinä ja siisteinä, samalla kuitenkin säilyttäen muutaman muotoiluvaihtoehdon. Muotoilutuotteen laitan puolikuiviin tai märkiin hiuksiin. Valintakriteerinä muotoilutuotteissa on oletusarvoisesti vahva pito.

Lavera Styling Gel - miehen inhokki

Laveran Styling Gel (joka ilmeisesti on luonnonkosmetiikkaa) haisee epämiellyttävälle. Geelin koostumus on kuin vanhentuneella (toimitus eli Sanni poisti tästä ihmiseritteeseen viittaavan ilmaisun jonka koki turhan voimakkaaksi blogiinsa :p). Laveran koostumus tulee pakkauksesta ulos epätasaisesti räiskähdellen ja kädentuntuma on myös hieman ikävä. Geeli tuntuu tahmaavan jo ensikosketuksen yhteydessä.

Hiuksiin Lavera asettuu kohtuullisen helposti ja se jättää jälkeensä aavistuksen ilmavan, jopa kuohkean muotoilutuloksen. Lopputulos on ehdottomasti matta. Geelin pito on kohtuullinen, mutta se ei kuitenkaan kykene pitämään hiuksia ojennuksessa, mikäli joku sattuu kampausta hipelöimään. Hiuksista jää hipelöitäessä edelleen tahmaa käsiin, mikä on ärsyttävää.

Päähineen käyttö tämän geelin kanssa on mahdotonta, sillä kampauksesta ei ole sen jälkeen mitään jäljellä. Käytän tätä geeliä ylijäämänä ja tilanteissa, joilla ei ole niin väliä ja joissa muita muotoilutuotteita ei ole saatavilla.

Cutrin Chooz Memory Styling Gel - ainoa geeli joka kestää paidan pään yli vedon

Cutrinin Chooz Memory Styling Gel:n tuoksussa on hieman liimaa ja viinikumia. Koostumus on Laveraa merkittävästi tasalaatuisempi ja miellyttävämpi. Geeli tulee pakkauksesta ulos tasaisesti ja sitä on helppo annostella sopiva määrä. Joskin kaikkia geelejä tulee lähtökohtaisesti annosteltua enemmän kuin olisi tarpeen.

Cutrin on helppo ja luonteva hieroa kämmeniin ja sitä kautta hiuksiin, joiden muotoilu onnistuu myös helposti. Lopputuloksena (liiallisesta annostelusta johtuen) on kuitenkin usein jähmettynyt wet-look. Kyseessä on puolikirkas viimeistely. Geelin pitävyys on erinomainen, eikä se hämmentynyt pienestä hiusten käpelöinnistä. Muotoilu on helppo korjata, eivätkä kädet tahmaannu toimenpiteen aikana kuten Laveran tapauksessa. Ilmeisesti geelissä on myös jotain keinoälyä tai muistikapasiteettia, sillä se tuntuu pakottavan hiukset alkuperäisen muotoilun mukaiseen järjestykseen jopa päähineen käytön jälkeen. Käytän tätä geeliä oikeastaan ihan mielelläni.

Tigi Bed Head Power Play Firm Finish Gel - miehen suosikki

Tigin Bed Head For Men –sarjan Power Play Firm Finish Gel on kolmikon ehjin kokonaisuus. Sen tuoksussa on jopa häivähdys parfumoitua suihkugeeliä tai halvempaa eau de toilette/parfume -ominaisuuksia, jotka eivät kuitenkaan kestä hiuksissa kuudesta kahdeksaan tuntia. Koostumukseltaan geeli on tasainen ja antaa kädellä (tirsk) voimakkaan vaikutelman.

Tahmaavuus on keskivertoa, mutta kuitenkin hallittavissa normaalein toimenpitein. Geeli levittyy hiuksiin hyvin ja tasaisesti. Muotoilutulos on enemmän wet kuin dry. Luonnehdin sitäkin kuitenkin puolikiiltäväksi. Tigin pito on itselleni riittävä ja sen uudelleenmuotoiltavuus on myös kohtuullinen. Valitsen tämän tuotteen silloin kun oikeasti haluan käyttää parempaa geeliä (vaikka ei tämä nyt sinällään mikään high end ole).

Tigin kokonaisuus  on paras tästä kolmikosta."

Kiitos mister. :)

Käyttääköhän muuten naiset juuri ollenkaan geeliä...? Onko tämä tuoteryhmä lähes yksinomaan miesten käytössä..?

Lavera ja Cutrin ovat blogin kautta saatuja, Bed Head miehen itsensä ostama.

*

Off topic loppuun: tämän vuoksi rakastan junailua.

Heräsin auringonnousuun ennen Dresdeniä ja Pirnasta eteenpäin junarata kulkee Elbe-joen vartta aina Tshekkiin saakka. Katselin kaksi tuntia kun ohi lipui tunnelmallisia joenvarsikyliä, siirtolapuutarhoja, kirkontorneja ja komeita linnoja, auringon kivutessa hiljalleen taivaalla. Pehmeässä aamu-usvassa koiriaan ulkoiluttavia ihmisiä, varhaisia lenkkeilijöitä,  yksinäisiä vanhoja miehiä aamuisella joenvarsikävelyllä.

Kyllä minä mieluummin tähän tapaan saavun kohteeseen kuin lentäen. :)

Ja Mr. Karkkipäivä tukkageeleineen oli täällä minua vastassa. :) Edessä runsas viikko prahailua.

.

P.S. Nyt löytyi syy olla vähemmän iloinen älypuhelimen omistaja. >:-( Minä ja Sofié missasimme eilen toisemme Pariisissa koska puhelinten väliset viestit eivät menneet perille. Miksi? Koska jostain käsittämättömästä syystä iPhone haluaa väkisin käyttää viestien välittämiseen Applen omaa iMessage-systeemiä iPhonejen välillä, silloinkin kun ei ole käytettävissä internetverkkoa minkä iMessage-systeemi vaatii. Vaikka olen täpännyt puhelimen asetuksista kohdan "Lähetä tekstiviestinä kun iMessage ei ole käytettävissä" - siltikään viestit eivät mene perille!! Uskomatonta. Myöskään miehen puhelimeen (iPhone) viestit eivät menneet perille tavallisina tekstareina vaan yhteyden sai vasta iMessagen kautta kun jostain sai wi-fi-yhteyden. On siinä meillä ÄLYKÄS puhelin!! >:-(