Kerroin helmikuussa kulmakarvageelin tärkeästä asemasta meikkausrutiinissani. Postauksen jälkimainingeissa kävi ilmi, että suosikikseni julistamani Ardellin kulmageelin myynti on lopetettu Suomessa. Tyypillistä - niin usein kun kerrot jostain suosikista, se katoaa pian markkinoilta. Tässä tapauksessa tuote oli jo tehnyt sen. :/

Kulmageeli on hentoisten karvojen ojentaja

Uuden Ardellin sijaan päädyin ostamaan postauksen kommenteissa minulle vinkatut Anastasia Beverly Hillsin ja Dermosilin kulmageelit. Tässä arviot niistä.

Dermosilin tuotteella ei ainakaan köyhdy; 6 ml sisältävällä kulma- ja ripsigeelillä on hintaa 3,90€.

Koostumus: Dermosilin geeli on märkää ja nestemäistä, ja kuivuu hitaahkosti. Harja annostelee sitä kerralla runsaasti.

Dermosilin mukaan: "Väritön geeli sisältää aktiivisia ainesosia jotka hoitavat ja kosteuttavat ripsiä ja kulmia samalla, kun se antaa ripsille tuuheutta ja kulmille pitoa. Geeli tuntuu miellyttävältä eikä tee kulmista kovan tuntuisia". Tästä voikin jo päätellä, että tuote on enemmän hoitava ja vähemmän muotoileva. Joten:

Kesto ja pito: heikko. Samaa luokkaa kuin Lumenen, eli ei kovin kiitettävä. Ei kiinnitä kulmakarvoja niin että ne pysyisivät harjattuina asennossa. Jos mielii pitoa, tuotteen on jätettävä kulmat tietysti myös vähän kovan tuntuisiksi.

Harja: modernin maskaraharjan tyyppinen polymeeriharja, tykkäisin tästä jos se olisi pienempi ja jäykempi. Löysä ja "nuljuva" rakenne ei ole omiaan kulmien tehokkaaseen muotoon harjaamiseen ja tuotteen tarkkaan kohdentamiseen, ja märkä geeli leviää ympäri kulmaluuta.

Ostaisinko toiste: en.

Plussat: hinta ja allergiaystävällisyys. Tuotteella on Allergia- ja astmaliiton tunnus.

Miinukset: huono pito.

Anastasia Beverly Hillsin kulmageeli maksaa 23,30€ (ostin Eleven-verkkokaupasta) ja tavaraa siinä on 7,93 g.

Kommenteissa Anastasian geeliä kehuttiin hyväpitoiseksi, ja sitä se onkin.

Koostumus: Ardellin tyyppinen, ei-niin-märkä geeli joka on ohutta ja nopeasti kuivuvaa. Sisältää alkoholia joka edesauttaa kuivumista mutta tuo tuotteeseen myös ikävän hajun. Voimakas tuoksu häiritsi alussa kun olin ottanut geelin käyttöön, mutta totuin siihen pian ja nyt en juuri huomaa sitä.

Kesto ja pito: oikein hyvä. Jättää kulmat sopivan jäykiksi niin että ne pysyvät muodossaan, ilman että tulos on kuitenkaan panssarimaisen kova. Plussaa nopeasta kuivumisesta.

Harja: ei niin hyvä. Pullean pulloharjan spiraalimuoto leveine harjasväleineen ei omasta mielestäni ole ihanteellisin kulmakarvojen muotoiluun, mutta tämä on epäilemättä makuasia. Harja on vähän liian leveä minun ohuille kulmilleni ja geeliä menee jonkun verran yli karva-alueen.

Ostaisinko toiste: kyllä.

Plussat: kesto ja sievä hylsy.

Miinukset: tuoksu ja hinta. (Ei ole mikään superkallis mutta puolet tyyriimpi kuin Ardell jonka hintalaatusuhde oli ehdottomasti parempi.)

Löysinpä sitten muuten Hemnesin uumenista Lumenen uudistetun kulmageelinkin. Heheh. :)

Lumene-geelin uudistus tuli minulle edellisen kulmageelipostauksen kommenteissa yllätyksenä, vaikka olin saanut uuden version kotiin jo aikaa sitten. :D En vain ollut tullut korkanneeksi sitä joten harjaosan uudelleenmuotoilu oli jäänyt minulta huomaamatta.

Täytyy sanoa että pidän uudesta, pienemmästä harjasta aika lailla. Se on kooltaan erinomainen juuri minun tyyppisilleni kapeille, ohuille ja hennoille kulmakarvoille jotka hyötyvät tiheästä ja tarkasta harjasta.

Aluksi innostuin luulemaan, että myös geelin koostumusta olisi muutettu. Ensikokeilulla se tuntui kiinnittävän kulmat paremmin kuin vanha. Myöhemmät käyttökerrat kuitenkin murensivat intoni ja vaikuttaisi siltä, ettei itse koostumusta ole parannettu ja uudistus koski vain harjaa ja hylsyä. Mööh.

Tässä vielä harjavertailu - tosin miksihän otin mukaan Lumenen vanhan enkä uutta harjaa :D No, näistä harjoista kuitenkin Lumenen vanha on eniten mieleeni kapeutensa ja tiheytensä perusteella. Se ei levitä tuotetta tarpeettoman laajalle alueelle, ja uusi miniharja onnistuu tehtävässä vieläkin tarkemmin.

Dermosilin harja voisi olla loistava jos se olisi pienempi ja jäykempi. Tiheä harjasrakenne on mielestäni todella hyvä.

Jos jolle kulle tulee vielä mieleen hyviä kulmageelivinkkejä niin saa heittää :)

Garnierin hiusväri. L’Oreal Parisin silmämeikinpoistoaine. Lancômen seerumi. Miten ne ovat kaupan hyllyille päätyneet? Millainen kehitystyön kaari niiden taustalla on? Miksi luksusseerumin tähtiainesosaa saa parin vuoden päästä markettiversionakin? Tässä aihe josta haluan tänään kirjoittaa.

L’Orealin laboratoriovierailun antoisinta sisältöä oli hahmottaa tuotekehityksen kulku kokonaisuudessaan ideasta tai pelkästä aktiiviaineinnovaatiosta siihen, että purkki on kuluttajan kädessä.

Yrityksen tuotekehityksen parissa työskentelee aivan valtava määrä tutkijoita ja kemistejä ympäri maailmaa kymmenissä tutkimus-, arviointi ja tuotekehitysyksiköissä.

L'Orealin tuotekehitysorganisaation rakenne näyttää (yksinkertaistettuna) tältä:

Tutkimuskeskuksissa keskitytään raaka-aineiden ja eri teknologioiden tutkimukseen ja luodaan ainesosa- ja teknologiainnovaatioita, esimerkkinä vaikka yrityksen tunnetuimpiin ainesosiin kuuluvat Mexoryl-UV-filtterit ja LR2412 ja Pro-Xylane –molekyylit.

Varsinaiset tuoteformulat (eli valmis voide, putsari, hiusväri jne) kehitetään brändikohtaisissa laboratorioissa. Lancômen, Vichyn, Redkenin ja L’Oreal Parisin tuotekehitys tapahtuu eri tiimeissä ja labroissa. Tiimit toki tekevät yhteistyötä ja labrat hyödyntävät toistensa keksintöjä, esimerkiksi L’oreal Parisin Extraordinary Oil –tuotesarjan formulaa on hyödynnetty luksuspuolella.

Formula = tuotteen resepti.

Mitä ns. tähtiainesosiin tulee, tai ennemminkin ”tähtiformuloihin” eli vaikuttavan aineen ympärille kehitettyihin optimoituihin tuoteresepteihin, kuten L’Orealilla painotetaan, homma menee näin: tutkimuskeskuksen kehittämä uusi innovaatio hyödynnetään ensin luksuspuolella, mutta samalla aloitetaan heti innovaation ”cascading process” eli suunnitelma siitä miten ja mille muille konsernin brändeille innovaatio jaetaan myöhemmässä vaiheessa. Innovaatio voi olla ainesosa tai se voi myös olla tuotteen toimivuutta parantava teknologia. Kaikki ainesosat eivät kuitenkaan aina päädy laajempaan käyttöön konsernin sisällä, päätöksen ainesosien levityksestä tekee L'Orealin toimitusjohtaja.

Otetaan kaksi käytännön esimerkkiä: LR2412 –molekyyli (ihonhoidon anti age –ainesosa) ja ODS eli Oil Delivery System (hiustenvärjäyksen teknologia).

LR2412 lanseerattiin aluksi Lancôme-brändin Visionnaire-linjassa, ja muutamaa vuotta myöhemmin se oli leivottu sisään myös edullisempaan L’Oreal Parisin Skin Perfection –tuotelinjaan.

Noiden muutaman vuoden aikana alun perin kalliin kehitystyön tuloksena syntyneen kemikaalin hintaa saadaan raaka-ainekehityksen kautta alas jolloin lopulta on mahdollista tuoda tähtiainesosa myös edullisempiin tuotesarjoihin.

ODS-systeemi taas lanseerattiin ensin L’Oreal Professionalin Inoa –kampaamotuotesarjassa, ja tuotiin myöhemmin päivittäistavaramarkkinoille Garnierin OLIA-brändin alla. Kyseessä on hiustenvaalennuksen hellävaraisemmaksi tekevä öljypohjainen teknologia (itsekin muuten tykkäsin Oliasta kovasti).

Olin kovasti kiinnostunut kuulemaan, ovatko edullisemmat versiot innovaatioista yhtä tehokkaita kuin luksusmerkkien alla myydyt. Tutkimus- ja innovaatio-osaston viestintäpäällikkö Patricia Pineau vastasi, että formulat ja aktiiviainesosien pitoisuudet toki poikkeavat eri brändien sisällä, mutta ei suoranaisesti kiistänyt etteikö edullinen ”markettiversio” vaikkapa tehoseerumista voisi olla ihonhoidollisesti yhtä tehokas kuin kalliimpi versio. Hän myönsi, että luksustuotteissa asiakas luonnollisestikin maksaa myös arvokkaammasta kokonaiselämyksestä.

Patricia Pineau ja Tarja Kuusela

En odottanutkaan että L’Orealilla olisi suoraan todettu ”köyhän miehen version” olevan tehoiltaan vastaava kuin selektiivisen brändin nimissä myydyn, mutta yllätyin positiivisesti siitä ettei markettiversion tehoa mitenkään vähätelty ja tulkitsin niin, että vaikka tehoainetta ympäröivä formula kuinka olisi erilainen, se ei automaattisesti tarkoita sitä että edullinen tuote olisi myös heikompi ja ikään kuin laimennettu versio kalliimmasta ja ensin lanseeratusta.

Skin Summit –tapahtuman aikana meille korostettiin joka yhteydessä koko formulan ratkaisevuutta tuotteen tehokkuuden ja menestyksen kannalta. ”There are no winning ingredients, but winning formulas”. Paraskaan ainesosainnovaatio ei ole mitään ilman sen tehot optimoivaa ja kuluttajaa miellyttävää formulaa.

Tähtituote syntyy, kun siinä yhdistyvät tehokas aktiiviaine, aktiivinen teknologia ja sensorinen miellyttävyys.

”Aktiivinen teknologia” tarkoittaa kosmeettisen tuotteen yhteydessä koostumusta, joka on kehitetty kuljettamaan aktiiviaine mahdollisimman tehokkaasti sinne missä sen kuuluu vaikuttaa tai yleisesti optimoimaan aktiiviaineiden vaikutus.

Sensorisella kokemuksella on lopulta yhtä suuri ellei suurempikin merkitys tuotteen menestyksen kannalta kuin innovatiivisilla raaka-ainelöydöillä. ”Jos tuotteen tuntu ei miellytä kuluttajaa, hän ei käytä tuotetta", puheenvuoroissa todettiin. Niin yksinkertaistahan se on. Upealla ”rypyt pois taikovalla” ainesosalla ei paljon ole merkitystä jos tuote tuntuu tahmealta ja jää käyttämättä. Se ihofiilis, siitä mä olen aina puhunut... :) Erittäin tärkeä osa tuotteen vaikutusta myös minulle.

Vielä voisin kirjoittaa pakkausvalinnoistakin vaikka kuinka, mutta tiivistän osuuden muutamaan riviin ettei teksti veny liian raskaaksi annokseksi.

Lopulta asia on myös tylsän yksinkertainen: kuluttajien odotukset ohjaavat pakkausvalintoja. Kukaan L’Orealillakaan ei kiellä etteikö tuubi- tai pumppupullo olisi se kaikkein optimaalisin pakkausvaihtoehto säilyvyyden kannalta, mutta valtaosa kuluttajista haluaa purkin. Ja purkkeja heille täten annetaan.

Toki aktiiviaineiden stabiliteetti tutkitaan ja testataan, ja kuluttaja voi odottaa myös purkkipakkauksiin pakattujen tuotteiden säilyttävän tehonsa pakkauksessa ilmoitetun ajan purkin avaamisesta. Vaikka teho ei siis välttämättä ole yhtä hyvä kuin ilmatiiviissä pakkauksessa. Sellaisia ainesosia, jotka hapettuvat hyvin herkästi, ei pakata purkkeihin, tai niistä pyritään kehittämään ”purkkistabiilimpia” versioita. Esimerkkinä CG-vitamiini joka on johdannainen C-vitamiinista. Se kuulemma säilyy hyvin myös purkissa.

Entä mikä on tuotteen hyllyikä? Kauanko tehtaalta lähtevä tuote kestää käyttökelpoisena jos sitä ei avata? Vastaus: kolme vuotta. Testiolosuhteissa purkkeja pidetään 2 kk 45 asteen lämpötilassa, tämä vastaa kolmea vuotta kylpyhuoneen lämpötilassa. Kuitenkin esimerkiksi kosmetiikkaosastojen tehokkailla lampuilla valaistut hyllyt luovat harmillisesti kosmetiikkapurnukoille huomattavasti peruskylppäriä kuumemman säilytystilan. Näin ollen jo kaupan olosuhteet ovat saattaneet lyhentää tuotteen säilyvyyttä.

.

Lopuksi mielipide: miksi oi miksi L'Orealin tuotteita ei myydä meillä yhtä kauniissa pakkauksissa kuin Aasian markkinoilla? (Jutun kuvissa näkyvät raikkaat ja tyylikkäät purkit ovat Aasian maissa myytäviä L'Oreal Paris -tuotteita.) Omaan L'Oreal- tai ylipäänsä markettituotenihkeyteeni on aina vaikuttanut suurimmaksi osaksi pakkausten epäesteettisyys. Minusta ne ovat tylsiä ja tätimäisiä. Koskahan tähän tulisi muutos Euroopankin markkinoilla...?

Välillä on vaikeaa kun on niin paljon kirjoitettavaa :D Entten-tentten... mikä aihe vedetään tänään luonnosten korista? Onko se uusi kimpparipsariarvostelu? Kulmageelijuttua? Prahan tunnelmia? Skin Summit -sisältöä?

Suunnittelen hyvin harvoin etukäteen, minkä jutun päivittäin julkaisen. Materiaalia on runsaasti ja annan fiiliksen päättää. Tänään fiilis kallisteli pitkään parin aiheen välillä mutta sanoi lopulta: laita ruokajuttu.

Joten tässä sellainen :)

Alkuun ruokavaliokokeilukuulumiset.

Olen nyt ollut viikon verran reissussa, eikä FitFarm-ruokavalion noudattaminen näissä olosuhteissa ole tietenkään mahdollista sillä tarkkuudella, millä lautaselliset pitäisi koostaa. Vaikka punnitseminen ei ole FitFarm-ruokafilosofian itsetarkoitus, ja asiakkaan olisi tarkoitus oppia kokoamaan silmämääräisesti säädetyt määrät proteiinia, hiilarin lähdettä ja kasviksia, tämä toimii käytännössä vain jos syöt joka päivä samoja tuttuja ja simppelisti koostettuja ruokia, esim. kanaa riisillä, jauhelihaa perunalla jne. Ravintolaolosuhteissa tämä ei oikein ole mahdollista. Vähintään kastikkeet pitäisi aina jättää syömättä eikä ravintola-annoksissa ylipäänsä ole yhtä korkeita määriä proteiinia tai edes kasviksia joita ruokavalio edellyttäisi.

En ole livennyt mässäilemään juustoilla tai kermakastikkeilla (poikkeuksena kuvan kala mantelikastikkeella ;)), mutta olen muuten syönyt vapaan ateriarytmin mukaan yrittämättä koostaa lautasia FitFarmin makropohjan mukaan. Ja kuinka ollakaan, vaikka olin kotioloissa jo hyvinkin tottunut uuteen neljän (tai viiden jos palautusjuoma lasketaan) aterian rytmiin, palauduin matkalla välittömästi itselleni luontaiseen kolmen aterian rytmiin. Syön aamiaisen yhdeksän maissa, lounaan kahden-kolmen aikoihin ja illallisen kahdeksan tienoilla. Kokeiluruokavalion rytmi saattaa tukea ihanteellisesti liikunnassa jaksamista, mutta ei ole omalle biorytmilleni luonnollinen.

Treenitaukoa tuli viisi päivää, mutta Prahassa olen pystynyt taas treenaamaan kun hotellissa on kuntosali. Mielenkiintoisesti, vaikka olen matkalla syönyt vähähiilihydraattisesti, ei ainakaan viikon vaje hiilarivarastojen täytössä ole tuntunut treenissä vaan olen jaksanut erinomaisesti. Toissapäivänä tein taas uuden ennätyksen juoksumatolla :)

Mutta nyt sitten jutun otsikkoon eli pastaa pastalla.

Haluan jakaa pari ruokavaliokokeilun lemppariruokaani, jossa on kahdenlaista pastaa: papupastaa proteiinin lähteenä ja tattaripastaa hiilarin lähteenä. :) Superproteiinipitoinen papupasta on mielestäni yksi vaihtoehtoruokien ykköskeksintöjä, eikä se itse asiassa oikeastaan edes ole mikään uusi keksintö sillä Aasiassa on valmistettu nuudeleita mungpavuista jo ties kuinka kauan. Länsimaihin papupasta kuitenkin on saapunut vasta viime vuosina lähinnä kasvaville gluteenittomien tuotteiden markkinoille. Itse asiassa tattaripastakin on tuttu Aasiasta, japanilaiset sobanuudelithan valmistetaan tattarijauhosta.

Olen tykästynyt Ruohonjuuresta ostamiini Amisa-merkkisiin tattarifusilleihin. Ovat halvimmasta päästä gluteenittomien pastojen joukossa.

Papupastaan pohjautuva ruoka on esimerkki FitFarmin perusruokavaliokonseptin ulkopuolisesta ateriatyypistä, mutta sellainen on mahdollista koostaa makroja seuraamalla. Viimeisin ruokavaliopäivitykseni poisti kaikki kirjaimellisesti säädetyt ravintoaineiden lähteet ja paperissa lukee nyt vain makrot grammoina. Tällaisiakin vaihtoehtoja FitFarmilla on tarjolla asiakkaasta riippuen. Koska ilmaisin halukkuuteni luovempaan ja soveltavampaan kokkailuun, Mikko muutti ruokavalioni pelkiksi numeroiksi.

Ihmettelin jo valmennuksen alussa miksi kaltaiseni kala-kasvissyöjän ruokavaliossa ei ollut lainkaan papuja tai linssejä. Mikko selitti että se johtuu osin kasviproteiinin heikommasta aminohappokoostumuksesta ja osin siitä, että optimaalinen makrojakauma on yksinkertaisesti helpoin ja tehokkain toteuttaa eläinproteiini-perushiilari-kasvis-kombinaatiolla. Palkokasveissa on sekä proteiinia että hiilaria, joten niiden sisällyttäminen monimutkaistaa heti ruokavalion koostamisen, vaikka on toki mahdollista.

Tässä lihattomassa ja kalattomassa annoksessa proteiinin lähteenä on papupastan ohella feta. Annoksen makrot uteliaille:

Hiilihydraattia: 23 g

Proteiinia: 40 g

Rasvaa: 18,5 g

Kaloreita: 472

En ole koskaan entisessä pastanpuputtajaelämässänikään yhdistänyt pastaan fetaa, ajatuskin tuntui oudolta. Näin kuitenkin jossain lehdessä houkuttavan kuuloisen reseptin fetapinaattipastasta, joten ei kun kokeilemaan. Feta ja pinaattihan on aina toimiva makuyhdistelmä joten miksipä ei myös pastan kyljessä :)

Ainekset: mustapapupastaa, tattaripastaa (unohtui kuvasta), fetaa, pinaattia ja pinjansiemeniä.

Laitoin omaan pastaani vielä herkkusieniä kun niitä sattui olemaan jääkaapissa valmiiksi paistettuna.

Höyrytin pinaatin ja lisäsin joukkoon sienet kunnes lämpenivät ja viimeiseksi fetan, jonka halusin sulavan vain osittain niin että se säilyttää ihanan kokkareisen rakenteen pehmentyen kuitenkin kermaiseksi.

Yhdistin fetapinaattimössön keitettyyn papu- ja tattaripastaan ja sirottelin päälle paahdettuja pinjansiemeniä. Sulanut feta ja kostea pinaatti muodostavat pastalle kastikkeen ja mehustavat annoksen. Halutessaan joukkoon voi toki vielä lorauttaa oliiviöljyä.

Tämä oli aivan mielettömän hyvän makuinen annos jota tulen tekemään jatkossakin :) Ruokavalion peruskaavaa noudattaville salaateille ja kala-vilja-kasvisannoksille on vaihtoehtoja! :) Mutta tällaisia on turha odottaa näkevänsä FitFarmin valmiissa ruokavalioissa.

Tässä vielä pari muuta samalla proteiini/hiilarikonseptilla valmistettua pastaruokaa:

Huomaatte että hyödynsin herneenversoviljelmiäni! ^_^

Ainekset:

Soijapapupastaa ja tattaripastaa

Tomaattimurskaa

Maustamatonta tuorejuustoa

Höyrytettyä lehtikaalia

Fetaa

Herkkusieniä (tykkään tunkea näitä vähän kaikkialle :))

Suolaa ja pippuria

Päälle siroteltuna ravintohiivaa (toimii parmesan-juuston tapaan)

(Herneenversoja)

Arkisin pläjäys: soijapapupastaa + tattaripastaa, tomaattimurskaa, tonnikalaa, herkkusieniä ja kevytjuustoraastetta.

*

Tänään ajattelin käydä testaamassa yhden Prahan vegaaniravintoloista. Yllätyin miten paljon kasvisruokaravintoloita täällä onkaan, kasvisruokatrendi lienee saavuttanut viime vuosina Tshekinkin. Aiemmilla vierailuillani en muista juurikaan kohdanneeni vegemestoja mutta nyt niitä osuu silmiin kaikissa kaupunginosissa. Peukku! :)