Tämä on todennäköisesti itsestäänselvä vinkki, mutta jaanpa sen kuitenkin. :)
Monilla meistä on kesäisin aivan eri sävyinen iho kuin talvisin, kiitos auringon. Osa ratkaisee ongelman meikin kannalta käyttämällä talvi- ja kesäaikaan eri meikkipohjasävyjä. On olemassa myös toinen tapa, josta olen aiemmin vinkannut nestemäisen/voidemaisen meikkipohjan käyttäjille Lumenen Sun Radiance Perfect Tan -tuotteen muodossa. Se on hohdoton, ruskea ihonsävyn heleyttäjä jota voi sekoittaa mihin tahansa voidemaiseen tuotteeseen (tai tietysti voi käyttää myös yksinään) ja näin saada meikkipohjaan sopiva tummuusaste.
Luonnonkosmetiikan vastine Lumenen Perfect Tanille on Dr. Hauschkan Bronzing Fluid.
Mineraalipohjan käyttäjille vastaava tuote ja oma lempparini on Bare Mineralsin Warmth All-Over Face Color. Kai tätä voi aurinkopuuteriksikin kutsua.
Kyseessä on syvyysasteeltaan sen verran tumma puuteri, että mielestäni se toimii tavanomaisia aurinkopuutereita paremmin meikkipohjan sävyn tuunaajana. Sekoitan Warmthia mineraalipohjaan ja saan syvemmän sävyn, täydellistä :)
Nyt kun saavutaan heinäkuuhun ja aurinkokin on paistellut tänä kesänä varsin mukavasti, alkaa Everyday Mineralsin 3W Golden Beige jäädä minulle pikkuhiljaa liian vaaleaksi. Ripaus Warmthia hoitaa tilanteen.
Olen joskus muinoin saanut Warmthia pikkuisen näytepurkin töistä, ja sitä tarvitsee käyttää niin vähän kerrallaan että purkki on riittänyt kaikki nämä vuodet.
Kuvasta näette, että Warmth on yksinään aika hohtavaa. Hohdon tuo BM:n suosima synteettisesti valmistettu bismuth oxychloride eli vismuttioksikloridi. Se on näitä välillä (tarpeetonta) hysteriaa aiheuttaneita kosmetiikan raaka-aineita, kun jotkut vetivät yhtäläisyysmerkin vismuttioksikloridin ja puhtaan vismutin välille. Puhdasta vismuttia (metallinen alkuaine) ei kosmetiikkateollisuudessa käytetä, vaan turvallisiksi luokiteltuja johdannaisia.
Käyttökokemukset kertovat, että vismuttioksikloridi kuitenkin aiheuttaa toisten iholla kutinaa ja ärsytystä. Tämä johtuu Paula Begounin mukaan yhdisteen kristallisesta rakenteesta. Jokainen voi todeta ainesosan vaikutukset omalla ihollaan ja tehdä käyttöpäätöksen sen perusteella ;)
Itselleni ainesosa ei käytännössä merkitse muuta kuin että jos sitä on jossain mineraalituotteessa, ei tuote ole 100% mineraalia. Ja tietysti sen, että tuote todennäköisesti hohtaa voimakkaasti.
Kuvat: BareMinerals
Bare Mineralsilla on myös kaksi muuta aurinkopuuteria, Faux-Tan ja A Little Sun. Näitä en ole itse kokeillut, mutta netistä lukemieni vertailujen mukaan Warmth on näistä tummin ja oranssisin, Faux-Tan ilmeisesti neutraalein. Minun ihollani Warmth ei näytä yhtään oranssilta, mutta se on lämmin sävy kuten nimikin kertoo. A Little Sunin kuvauksessa lukee "light brown with a pinky tone", eli se lienee viileä. Faux-Tanin taittosävyä ei määritellä.
Kaikissa kolmessa on vismuttioksikloridia eli ne hohtavat (BM:n purkkikuvassa Warmth näyttää harhaanjohtavasti matalta). Mattainen olisi kenties vieläkin parempi meikkipohjasävyn miksaaja, joten jos joku tietää hyvän ja tarpeeksi tumman mattaisen mineraaliaurinkopuuterin niin vinkkiä jakoon vain :)
Useimmat aurinkopuuterit ovat lopulta vähän liian mietopigmenttisiä että niillä saisi kunnolla syvennettyä meikkipohjan sävyä, siksi olen itse tykännyt BM:n Warmthista joka on tarpeeksi tumma. Mitenkähän on esim. Everyday Mineralsin Gimme A Kissimmee -sävyn laita, onko joku kokeillut sitä? Sitä kuvaillaan runsaspigmenttiseksi ja tulosta "voimakkaan tummaksi".
Hankkimalla yhden tällaisen tumman mixerin ei enää tarvitse tuskailla väärän värisen meikkipohjan kanssa eri vuodenaikoina, sen kuin vain sekoittaa talvimeikkipohjaansa sopivan määrän mixeriä ihon päivetyksen mukaan ja se on siinä :)
Ihmettelen tätä aina ollessani Ahvenanmaalla. Mutta se ei liity Ahvenanmaahan vaan kahvipannuihin.
Valmistan kahvini aina pressopannussa. Manner-kotona meillä on käytössä litran vetoinen pannu (samanlainen kuin kuvassa vasemmalla), Maarianhaminan asunnolla käytän taas useimmiten 3,5 desin pannua (oikeanpuoleinen).
(...ja hmmm.. ehkä voisin luopua tuosta 'manner-koti'-ilmaisusta, kai se on jo käynyt selväksi että toinen kotini on Tampereella... Moni kun sen tietää jo muutenkin. Jotenkin tuo epämääräisyys mantereen kotipaikan suhteen on jäänyt päälle kun en blogin alkuvuosina halunnut että esimerkiksi työpaikkani olisi helppo selvittää. Mutta joo, eiköhän ole jo aika alkaa puhua Tampereesta vailla kiertoilmaisuja :D)
Isompaan pannuun valmistan kahvia aina kerralla puolen litran annoksen, ja tämä annos jakaantuu tasan kahteen mukilliseen. Juon kahvini ns. lattena eli mukana on vielä puolitoista desiä (soija/manteli)maitoa per mukillinen.
Kotona käytän neljän desin vetoisia mukeja koska rakastan isoja kahveja. Jos teen kahvin yleisimmin käytettyyn kahvimukikokoon eli 3 desin, muki tyhjenee liian nopeasti. Esimerkiksi kaksi "muumimukillista" aamukahvia ei tunnu miltään ja pitää kaataa kolmas.
Vaikka minulla on Maarianhaminassakin litran pannu, minulle on muodostunut tavaksi valmistaa kahvi pienempään pannuun, koska täällä ollessa on harvoin mieskään mukana aamukahviseurana.
Mysteeri on siinä, miten kolmen desin kahvi täällä juotuna tuntuu enemmältä kuin puoli litraa Tampereella.
En nimittäin saa kolmen desin kahviani täällä edes loppuun, vaan siitä riittää kahteen mukilliseen ja vielä jää ylikin. En vain pysty käsittämään.
Mun piti lopulta mitata Maarianhaminassa käyttämäni mukin vetoisuus, joka osoittautui 3,5 desiksi. Selityksen täytyy olla se, että koska muki näyttää yhtä suurelta kuin kotona tavallisesti käyttämäni iso muki, aivoni ja sen kahvikylläisyyskeskus tulkitsevat juomani määrän olevan sama kuin Tammer-kotona, vaikka sen sisältö on melkein puolet vähemmän. Jos juon saman määrän kahvia paljon pienemmältä näyttävästä muumimukista, kahvikylläisyyskeskus ei tyydyty.
:D
Joo, kaikkea mä mietinkin.
Mutta tämä ihmetyttää mua aina Maarianhamina-aamuina.
Jos joku uudempi lukija muuten miettii, mikä tämä mun kahden kodin kuvio on, niin olen avannut sitä aikoinaan postauksessa Rikas köyhä.
*
Käytän tässä tilaisuuden kiittää kun niin moni on jättänyt esittelyn Keitä te olette 2? -postaukseen. "Minielämäkertojanne" on ollut mukavaa lukea :) Tällä hetkellä julkaisematta on vielä 168 esittelyä, lukijani Ulpu eilen ihmettelikin minne hänen kommenttinsa on kadonnut. Siellä se on, odottamassa :) Käyn esittelyjä läpi pikkuhiljaa hetkinä kun on aikaa. Ja vastaan jokaiseen. :)
Tällä viikolla olen viettänyt aikaa töiden lisäksi äitini kanssa joka on Maarianhaminassa vierailulla. Joka ilta olemme tehneet ihanan verkkaisen kävelyn Maarianhaminan satamiin. Eilen suuntasimme itäsatamaan Merikortteliin jossa voi tutustua perinteiseen puuveneiden ja laivanrakennukseen.
Venevajoilla kohtasimme kaksi vanhaa veneenrakentajaa, Hassen ja Håkanin. Tämä kaunotar on valmistunut Hassen käsissä tänä kesänä.
Juttelimme miesten kanssa pitkään.
"Mitään muuta ei elämässä tarvitse kuin polkupyörän ja veneen", Håkan sanoi. "Että pääsee kotoa veneelle ja veneellä ulapalle".
<3
Laitetaas nyt vielä päätösraportti karvaprojektista kun operaatiosta "kaikki pois" on tänään kulunut tasan viisi viikkoa.
Kyllä nuo ammatti-ihmiset asiansa osaavat ja sokeroinnin suorittanut kosmetologi oli ihan oikeassa arvionsa kanssa: minun karvanlaadullani käsittelyväliksi riittää mainiosti kuusikin viikkoa. Viidessä viikossa puutarha on kasvanut todella maltillisesti eikä minkäänlaisesta "rehotuksesta" ole tietoakaan, muutama hassu haja-borat löytyy bikinirajan ulkopuolelta. Siinä kaikki.
Näen tässä välissä sieluni silmin Mr. Karkkipäivän kiusaantuneen ilmeen ja kuulen ajatukset. "Siellä se taas kirjoittaa p - - niistä karvoistaan. Uskomatonta."
Itse varsin ronskista ja estottomasta itseilmaisustaan tunnettu misteri yllätti minut paljastamalla, että oli rehellisesti tyrmistynyt kun kirjoitin brassisokeroinnistani. Hämmästyin. Ilmeisesti tässä kulkee hänen mielestään jonkinlainen henkilökohtaisuuden ja "siveellisen bloggaamisen" raja, hänen oli vaikea käsittää että joku, tai nimenomaan minä, oikeasti kirjoittaa julkisesti sen alueen karvoista. Joista hän käytti paljon rahvaanomaisempaa ilmaisua.
Me taidetaan olla tässä asiassa erilaisia. Tai ehkä suhtautuminen liittyy sukupuoleen..? Onko ihokarvoista keskustelu luonnollisempaa naisille..?
Pidän blogissa tietyt yksityisyyden rajat, mutta karvat eivät minun maailmassani ole kovin henkilökohtainen asia. Tai ovathan ne, totta kai, mutta mitä ne nyt sitten kertovat yksityiselämästäni tai minusta ihmisenä? :) Mielestäni eivät mitään. No, nyt jokunen tuhat tyyppiä tietää että otin kaikki pois ekaa kertaa vasta "näin vanhana" ja että mulla on hitaasti kasvava ja hento karvan laatu. Big deal :D
Muuta kerrottavaa kokemuksesta:
Ja sitten kysymys: miellyinkö tulokseen? Olenko lähdössä uudelleen testaamaan kivunsietorajojani?
Kyllä, täytyy myöntää että sokerointi oli kivuliaasta käsittelystä huolimatta positiivinen kokemus. Pitkäkestoinen tulos vailla ikäviä sivuoireita miellyttää todella, enpä voi sitä kieltää. Vaikka tavallisesti elänkin huoletta "villipuskan" kanssa, sen verran pinnalliseksi tunnustaudun, että ne bikinirajan ulkopuolella kukkivat rikkaruohot ärsyttävät ja niiden kitkeminen on tylsää hommaa. Niin tylsää, että se usein vastenmielisyydessään unohtuu, ja riehuviin rikkaruohoihin havahtuu sitten esimerkiksi kuntosalin pukuhuoneessa, uimarannalla tai lääkärikäynnillä. Joo, mitä väliä, mutta no, jotain oudon kiusallista siinä kuitenkin on. Se vain näyttää hölmöltä.
Sekin puhuu sokerimetodin puolesta että en kotikonstein saa ikinä yhtä sileää tulosta, lisäksi iho ärtyy punaisille pilkuille höylän käytöstä paljon pahemmin kuin sokeroinnista.
Jos vain toimenpide maksaisi vähemmän, voisin hyvinkin kuvitella alkavani käydä sokeroinnissa säännöllisesti. En varmastikaan ihan tuolla "kaikki pois" -frisyyrillä, mutta kuitenkin. Luulen, että ainakin kesäisin minut tullaan tästä eteenpäin näkemään ihosokerileipurin pöydällä. :)
