Minun piti kirjoittaa aiheesta GLAMGLOW aivan eri ponnahduslaudalta, mutta tutustuttuani yrityksen taustaan en malta olla avaamatta sanaista arkkuani tämän sukseefirman tuhkimotarinasta.
Siis voi pojat (tai tytöt, naiset), juuri tällaisilla tarinoilla asioita myydään!
Minua samaan aikaan huvitti tarinaa lukiessani ja pyörittelin päätäni (jo pelkästään tekstissä käytettyjen ilmaisujen kömpelyydelle) ja samaan aikaan teki mieli nostaa hattua ja onnitella Glamglow'ta menestyskonseptista. Kun kyseessä on parissa vuodessa miljoonaliikevaihdon saavuttanut kosmetiikkayritys, jonka menestystuotteen ovat kehittäneet kaksi oikeastaan mitään kosmetiikan kemiasta tai kehitystyöstä ymmärtämätöntä ihmistä, ei voi kuin haukkoa henkeään saavutetusta menestyksestä.
Kuva: Feelunique
Kuka on kuullut Glamglow Mud-tuotteista?
Kaikki sai alkunsa sittemmin Youthmud-nimen saaneesta saveen ja teeuutteeseen pohjautuvasta "ihmeseoksesta" jonka Hollywoodissa asustava ja starojen kanssa kaveeraava pariskunta Glenn ja Shannon Dellimore kehittivät julkkiskavereilleen.
Glenn ja Shannon Dellimore. Kuva: Todayonline
Megamenestys sai alkunsa vain 6 vuotta sitten. Tarina kertoo, kuinka Glenn ja Shannon istuivat kotisohvallaan jutustelemassa näyttelijäystäviensä kanssa ja puhe kääntyi ihonhoitoon. Paikalla ollut Keanu Reeves tuli todenneeksi pariskunnalle, ettei markkinoilta löydy tuotetta joka tekisi hänen ihostaan välittömästi "kameravalmiin"; blurraisi huokoset, häivyttäisi juonteet, tasoittasi ihonsävyn ja haihduttaisi kasvoilta kaiken väsymyksen jättäen ihon pitkäkestoisen hehkuvaksi. Glow, you know.
(On se kumma ettei tänä kaikkien ihmeseerumien, kiristäjien, tasoittajien, hehkutippojen ja superblurraajien aikakaudella muka vielä ollut 2010 saatavilla yhtä tuotetta joka tekisi tuon kaiken. No, näin tarina kertoo ;D)
Oletteko muuten huomanneet, että käytännössä kaikkien menestystuotteiden tai -sarjojen taustalla on sama tarina: yrityksen perustaja / hänen kaverinsa/ koiransa / kumminsa ei löytänyt iholleen sopivaa tuotetta kun kaikissa markkinoiden tuotteissa oli jotain epäilyttäviä kemikaaleja ja tyypin /kaverin /koiran iho sai allergiareaktioita ja lopulta oli sitten kehitettävä oma, täydellinen tuote. Tämä tarina toistuu jossain muodossaan aina.
Kuva: Kicks
No, Glenn ja vaimonsa Shannon ottivat näyttelijäkaiffarinsa huolenaiheen sen verran vakavasti, että päättivät ryhtyä kehittämään Keanulle omaa taikavoidetta. Ja mitkä referenssit Glennillä ja Shannonilla oli lähteä kehittämään kosmetiikkaa? Shannon oli tehnyt uraa asianajotoimistossa, Glenn työskenteli Bliss-kylpylässä. Shannonin kokemukseksi kosmetiikka-alalta mainitaan äidin pestin Chanelin tiskillä. Jep, näillä on hyvä lähteä tuotekehitykseen :)
Näin uskomattoman köykäisellä alan taustalla ja ammattitaidolla on kuitenkin mahdollista päätyä muutamassa vuodessa tilanteeseen, jossa käsissä on yksi maailman suosituimpia kasvonaamioita ja miljoonaluokan bisnes. Miten Glenn ja Shannon onnistuivat? Saattoiko entisellä asianajajalla ja kylpyläkonsultilla olla oikeasti kosmetiikan raaka-aineiden vaikutuksista jotain salaista, mullistavaa tietoa joka oli jäänyt huomaamatta suurten kosmetiikkalaboratorioiden tutkijoilta ja kemisteiltä? Ei varmastikaan.
Kuva: Sephora
Tarina kertoo, että Glenn ja Shannon "alkoivat tutkia erilaisia raaka-aineita" ja löysivät mudassa esiintyvän tehokkaan yhdisteen sekä vihreän teen uutteen. Uusia ainesosia? Ei, pariskunta vain pani merkille, että näitä kahta ainesosaa esiintyi usein tuotteissa jotka he kokivat tehokkaiksi. He päättivät yhdistää ainesosat ja luoda niiden ympärille oman supertuotteen. Vailla omaa kemian osaamista, pariskunta konsultoi Glennin kylpylätyöpaikan käyttämän sarjan valmistajaa, joka lupasi valmistaa tuotteen Glennin idean pohjalta.
"Velkaantunut pariskunta" maksoi ensimmäisen koe-erän raaka-aineista 80 dollaria (tätä tuhkimotarinassa rakastetaan tietysti korostaa: 80 dollarin satsauksella miljoonamyyntiin ^_^) ja purkitti mönjän kotonaan. Kuppi mutaa annettiin Keanulle ja loppu on historiaa.
Pian pieniä nimettömiä purkkeja kulki Hollywoodissa kädestä käteen ja supernaamiolla kaunistautuivat starat Lindsay Lohanista Natalie Portmaniin. Vuoden kuluttua Glennin ja Shannonin puhelin soi ja langan päässä ollut Neiman Marcus -ketjun edustaja tarjosi pariskunnalle retail-diiliä. Vasta tässä vaiheessa tuotteelle keksittiin nimi, ja hehkua tuovasta Hollywood-starbojen nassut nuorentavasta mössöstä kun oli kyse, päädyttiin brändi nimeämään Glamglow'ksi ja hittituote Youthmudiksi.
Kuva: Businessmadame
Tänä päivänä Glamglow'ta myydään yli 80 maassa ja liikevaihto ylittää 100 miljoonaa dollaria. Youthmud on äänestetty maailman parhaaksi naamioksi 44 maassa. Wow, ei voi muuta sanoa. Tähän tarvittiin "vain" oikeat suhteet kosmetiikkatehtaisiin ja nimekäs kaveripiiri. Mutta! Vaikka kuinka tekisi mieli laittaa koko homma noiden piikkiin, niin eihän se niin ole. Vaikka satu Keanusta on todennäköisesti ronskilla kädellä väritelty, niin jotain perää tarinassa varmasti on ja itse tuotteessakin täytyy olla jotain erityistä. Hype voi lähteä liikkeelle kahdella tapaa: joko markkinointikoneiston suunnitelmallisesti orkestroimana (kuten BabyLips) tai sitten oikeasti word-of-mouth -tyyppisesti ilman mitään ostettua mainoskampanjaa.
Kuka tietysti tietää onko Glamglow'nkin tarina väsähtäneistä nassuistaan murehtivasta näyttelijäjoukosta hobnob-pariskunnan kotibileissä lopulta vain mainostoimiston taitavasti ideoima juttu, mutta eikö olisi fantastista jos tarina oikeasti pitää jossain määrin kutinsa..? Ehkä kyseinen näyttelijä ei ollut Keanu Reeves vaan joku C-luokan tv-tähti 80-luvun tv-sarjasta... Ja kenties idea koko mutanaamioon tuli vaikka Glennin hoitolatyökaverilta? Ken tietää, ken tietää... Mutta se mitä halusin sanoa on, että mieletön tarina ja osoitus siitä, millä keinoin kauneuden maailmassa voi menestyä. It's all about a good story. :)
Supermud? Nope. Kuva: ThePoreexpert.com.
Ainiin - mistä minun piti alun perin kirjoittaa? Siitä, että Glamglow'n MUTAtuotteissa ei ole mutaa. Ei yhdessäkään. Niissä on savea, ja savi ei ole sama asia kuin muta, kuten juuri opimme. Savi on edullisempi ja kosmeettisesti vähemmän aktiivinen ainesosa kuin muta, niillä on hyvinkin erilaisia vaikutuksia ihoon. Tämän ei tarvitse tarkoittaa sitä, etteivätkö Glamglow'n tuotteet silti toimisi ja ihmiset saisi niillä tuloksia. Huvittaa vain pirusti, että taianomaisella MUDALLA markkinoitu sarja sisältää mutaa... nolla prosenttia. ^_^
Voidaan vain toistaa: it's not about ingredients, it's about a good story ;)
Onko joku kokeillut Glamglow'n hypetettyjä tuotteita?
Oletteko kokeneet "Keanu-efektin"? Ovatko purnukat hintansa arvoisia?
.
Glennin ja Shannonin tarinan voi lukea englanniksi täältä, tai vieläkin kömpelömmällä meiningillä ja pidemmäksi venytettynä suomeksi täällä.
P.S. En ehdi vielä tänäänkään (keskiviikkona) vastata kunnolla kommentteihin, olen pahoillani :( Katsotaan illalla lentokentällä jos siellä on nettiyhteys.
Aina yhtä ihana Praha.
Olen vieraillut kaupungissa kymmenisen kertaa, ensimmäisen kerran vuonna 1995. Tuolloin kohtaamani Praha oli vielä hyvinkin "neuvostoliittolainen" ja länsimainen elämäntyyli loisti poissaolollaan. Keskustassa oli vain muutamia ankeita, niukan valikoiman kauppoja joissa myytiin paikallisia tuotteita tiskin takaa niinkuin kommunistisissa maissa oli tapana. Ruokatarjonta oli yhtä kuin perinteiset tshekkiläiset oluttuvat rasvaisine makkaroineen ja pihveineen. Muistan kuinka mielettömän vaikeaa oli tuolloin löytää kaupungista kasvisruokaa.
Kun seuraavan kerran saavuin Prahaan neljä vuotta myöhemmin, oli kaikki muuttunut. Venceslauksen aukio oli kuin toisesta maasta kauppoineen ja tavarataloineen. Oli tapahtunut länsimaistuminen. Muistan kuinka kurkistin uteliaana sisään Yves Rocherin liikkeeseen, se oli ensimmäisiä Tshekkiin saapuneita länsimaisia ketjuja. Myymälän edustalla seisoi aseistettu vartija (!) joka tuijotti sisääntulijoita kulmat kurtussa.
Vuosien varrella Praha on muuttunut vuosi vuodelta ja tänä päivänä kaupungin kattaus ostostennälkäisille tai kulinarististen elämysten etsijöille ylittää jo melkein kulttuuritarjonnankin, josta kaupunki tietysti aina on ollut erityisen tunnettu. Kasvisruokaakin täältä löytää nykyään jopa enemmän kuin Helsingistä, uskaltaisin väittää!
Tänään siis vähän Prahan tunnelmia.
Mutta teille kosmetiikkalukijoille, joita matkajutut eivät niin kiinnosta, ladataan ensin pieni kosmetiikka-annos niin voitte sitten skipata loppujutun ^_^ Ruoasta kiinnostuneille teen myöhemmin kokonaan erillisen postauksen.
Edellisen vierailuni jälkeen, joka oli 2011, on myös Sephora viimein saapunut kaupunkiin. Liikkeitä on keskustassa useitakin.
Valitettavasti hinnat ovat samaa tasoa kuin Ranskassa :( Toivoin niin löytäväni edullisempaa Urban Decayta, Benefitiä ja Make Up For Everiä mutta hinnat ovat samat kuin kalliimmissa naapurimaissa. Paikallisten silmissä Sephoran täytyy olla todellinen luksusmyymälä, niin kalliita tuotteet ovat tshekkiläiseen hintatasoon verrattuna.
Venceslauksen aukion Debenhams-tavaratalon sisällä olevasta Douglas-myymälästä bongasin Inglotin, muissa Douglaseissa (joita Prahassa on runsaasti) en Inglotia ole toistaiseksi nähnyt.
Inglot on Prahassa yhtä edullinen kuin muuallakin: paletteihin kerättävät irtonapit maksavat 100 korunaa eli alle 4 euroa. Vähän tässä harkitsen pitäisikö suorittaa hankintoja... ;D Sephoran jätän suosiolla väliin koska tein jo Pariisin Sephorassa ne hankinnat joita sieltä halusin.
Yves Rocherin alkuperäinen Prahan liike Venceslauksen aukion reunassa on edelleen paikallaan, mutta ilman vartijoita :)
Ihastelin Rocherin suihkugeeli - & vartaloemulsiolinjan uudistusta, kerrassaan herkullisia uutuustuoksuja ja onnistunut, kaunis pakkauspäivitys. Ennen Les Plaisirs Nature -nimellä kulkenut sarja on pudottanut LPN-nimensä ja samalla pakkausten ulkonäköä on päivitetty uudella muotoilulla ja käytännöllisemmällä klikkikorkilla (vanhoissahan oli kierrekorkki). Myös koostumus on muokattu luonnollisemmaksi: nyt suihkugeelit ovat 97-prosenttisesti luonnollisista ainesosista. Uutuustuoksuihin kuuluvat mm. Vadelma-Piparminttu, Sitruuna-Basilika ja Mango-Korianteri. Nam!
Kyllä suretti kun ajattelin, että Suomessa en enää voi mennä liikkeeseen hypistelemään ja tuoksuttelemaan näitä :(
Matkamuistomyymälöistäkin voi bongata kosmetiikkaa; miten olisi Myyrä-shampoo tai hoitoaine? :)
Tshekkiläisiä kosmetiikkamerkkejä ei ole osunut silmiin paljonkaan, oikeastaan vain yksi: Manufaktura. Tyylikkään näköisiä purnukoita mutta ei toisaalta mitään niin houkuttavaa että ihan lähtisin kotiin kantamaan. Tuotteet eivät ole luonnonkosmetiikkaa mutta ainakin merkillä näyttäisi olevan Leaping Bunny -logo.
Miesten tuotelinja on aika hauskan näköinen, voi olla että ostan miehelle jonkun setin kuitenkin. :)
Kosmelukijat: teidän osuus päättyy tähän :)
*
Tshekki ei ole tunnettu juustoistaan, mutta juustoliikkeitä täältä toki löytyy - ja ahhhh miten edullisia hintoja..! Olen edelleen pitäytynyt yllättävän uskollisesti ruokavaliokokeiluni kehyksissä ja syönyt juustoa hyvin vaatimattomasti. Vähänhän se harmittaa mutta tällä mennään nyt.
Pakallista raejuustoa olen kyllä testaillut ja se on oikein hyvää, kermaisempaa kuin meillä myytävä.
Sitten muutama sana uudesta "kamerastani" eli iPhone 6S:sta. Teissä olikin kiinnostuneita kuulemaan mitä mieltä olen ollut kamerasta, kun sen ominaisuuden vuoksi koko pelin käytännössä hankin.
Tiivistettynä:
1 Kamera on sen verran hyvä että en ole tällä matkalla juuri Olympusta käyttänytkään (E-PL 5 on normaalisti ollut mun matkakamera).
2 Kamera on hyvä ennen kaikkea automaattisen HDR-ominaisuuden vuoksi. Ihmettelin pitkään miten miehen puhelimellaan ottamat kuvat haastavissa valaistusolosuhteissa (kuten paikoissa joissa on paljon sekä kirkasta valoa että tummaa varjoa) olivat huomattavan paljon parempia kuin minun Canon 6D:llä ottamani (ja se on sentään ammattilaistason järkkäri), ja syyhän olikin lopulta niin simppeli kuin tuo HDR-toiminto.
(Useimmat teistä varmasti tietävät mitä HDR tarkoittaa mutta jos termi on jollekin vieras, niin kirjaimet ovat lyhenne sanoista 'High Dynamic Range'. HDR-kuvauksella tuotetaan useamman peräkkäisen valotuksen kautta kuvia, joiden sävyalue on laajempi kuin mitä yhdellä valotuksella saadaan aikaan. Kamera ottaa peräjälkeen monta kuvaa jotka se sitten yhdistää yhdeksi kuvaksi.)
3 Zoomatessa kuvien laatu kuitenkin heikkenee välittömästi ja niistä tulee muruista pikselimössöä.
Summa summarum: täydellä laajakulmalla otetut kuvat ovat useimmiten erittäin hyviä ja fantastisesti valottuneita kiitos HDR:n, kun taas lähikuvat tai zoom-kuvat ovat laadultaan heikkoja. Kamera siis sopii parhaiten yleiseen maisema- ja tilannekuvaukseen.
Voin sanoa olevani hankintaan tyytyväinen :) Nyt en missaa mitään tilaisuutta minkä haluan ikuistaa.
Esimerkki zoom-kuvasta: kuva on pehmeän mössöinen ja rakeinen.
Tässä toinen. HDR-valotuksen kautta sekä valossa että varjossa erottuu yksityiskohtia, mutta kuva on auttamattoman puuroinen.
Tässä taas esimerkki loistavasti onnistuneesta, ei-zoomatusta kuvasta päiväsaikaan. Jos olisin ottanut tämän kuvan Canonilla tai Olympuksella, katu olisi ollut käytännössä musta vailla kiveyksen yksityiskohtia tai auringon valaisemat rakennuksen osat olisivat olleet valkoisiksi ylivalottuneita.
Tässä toinen mielestäni hienosti valottunut esimerkki. Mustassa autossakin on erotettavissa kaikki yksityiskohdat, samoin kuin hyvin tummassa katukiveyksessä ja tolpissa, samalla kun erittäin vaaleat talojen seinät ovat myös säilyttäneet detaljinsa.
Tässä yksi Prahan lukuisista kasvisravintoloista, Malá Stranan Nerudova -kadun Vegan's.
Ja vielä yksi valotusdemo: vasemmalla ei-HDR-kuva, oikealla HDR. Kummatkin ovat ylivalottuneita oikeasta reunastaan mutta HDR-kuvassa taivaan sini ja pilvet ovat säilyneet.
Jos ette meinaa saada oikeanpuoleisen näköisiä kuvia aikaiseksi kameroillanne (joissa ei ole sisäänrakennettua HDR-toimintoa), on syynä se että yhdellä valotuksella ei ole mahdollista valottaa oikein sekä kovin tummia varjoalueita että hyvin vaaleita valoalueita. Tämä on tietysti paljon kuvaaville itsestäänselvää peruskauraa, ei ole tarkoitus loukata kenenkään älyä :D Mutta kaikki eivät ehkä tule ajatelleeksi kameran valotuksen haasteita, kun ihmissilmä kuitenkin näkee maisemat aina täydellisesti ja tasapainoisesti valottuneina, kiitos aivojemme oman "HDR-toiminnon". :)
En muuten tiennyt että piparkakut ovat Tshekissä yleinen ja perinteinen leivonnainen, ei pelkästään joulun aikaan kuuluva herkku :) Tämä söpö piparkakkuliike on Nerudova-kadulla.
Ylempänä kuvaamani Vegan's -ravintolalla on ehkä maailman söpöin kahden hengen kattoterassi ^_^ Tuonne mä niin haluaisin syömään!
...harmillisesti Mr. Karkkipäivää on aivan turha maanitella vegeravintolaan, sitä päivää ei ilmeisesti tulla näkemään että misteri ottaisi lihan tai kalan sijaan vapaaehtoisesti pelkkiin kasviksiin rakentuvan annoksen.
Prahan linnakukkula ja sen alla levittäytyvä Malá Strana kuuluvat lempikaupunginosiini.
Tämä alue on vanhankaupungin (Staré Mesto) jälkeen Prahan turistillisin, mutta ei ihan yhtä paha kuin Staré Mesto. Ryysis ei korkeuserojenkaan vuoksi ole ihan niin valtava, kaikki eivät jaksa kävellä Malá Stranan mäkisiä katuja ja tyytyvät ihailemaan linnaa Kaarlensillalta käsin. :)
Triviaa: Starbucksin isoin latte maksaa 98 korunaa eli noin 3,60€. Costa-ketjun vastaava maksaa 94 korunaa :) Paikallisittain erittäin kalliita. Kummastakin saa laten myös soijamaidolla ilman extrakulua :)
Iso soijalatte on minulle arjen luksusta parhaimmillaan... Referenssiksi: samaan hintaan voi myös syödä kokonaisen aterian, kun vain löytää oikean paikan. Turistillisissa ravintoloissa 100 korunalla saa yleensä vain jonkun alkuruoan kuten keiton, tosin nekin ovat paljon suurempia kuin Suomessa.
Malá Stranan Mostecká-katu.
Kampan saari, Prahan mini-Venetsia.
Olen ehtinyt treffaamaan Prahassa paikallista ystävääni Radkaakin.
Radkalta sain mm. kuulla faktaa hintatasosta. Suomalaiselle kun esimerkiksi turistipaikkojenkin hinnat tuntuvat suhteellisen edullisilta (esimerkiksi kalaruoka 300-500 korunaa = 11 - 18 euroa), mutta täkäläisille ne ovat luksustasoa ja moisia summia maksetaan vain jos ollaan menossa syömään juhlavasti johonkin hienompaan ravintolaan. Radkan mukaan 150 korunaa on aika normihinta pääruoasta, 200 vielä ok mutta 300 jo kallis.
Kun kerroin suunnitelmastamme mennä tiistaina syömään yhteen Prahan Michelin-tähden ravintoloista Radka melkein haukkoi henkeään illallisen hinnan kuullessaan. Kieltämättä Michelin-tason ravintoloiden hinnat täällä vaikuttavat sellaisilta, ettei niitä ole mitoitettu ihan perustshekkiläisen palkoille. Ehkä niissä käyvät syömässä vain paremmin toimeen tulevat...? No, mielenkiinnolla odotan millaista porukkaa huomisessa ravintolassa aterioi, vai onko siellä pelkästään turisteja :)
Säät eivät oikein ole suosineet tällä matkalla. Vain yhtenä päivänä on ollut lämmintä ja aurinkoista, muuten on saanut vetää kaikki neuleet ja takin päälleen ja varautua sateenvarjolla.
Kuvia Malá Stranasta:
Lisätään tänne vielä kamerahuomio selfien näkökulmasta: en tajua miten jengi saa otettua niitä upeannäköisiä selfieitä mitä somessa näkee :D Minkä filtterin läpi ne niitä kuvia vetää? ^_^ Eihän kännykkäkameran laajakulmalla voi saada imartelevia kuvia kun kulma tuo auttamattomasti horseface-efektin. :)
Jos siis jostain saa "undo horseface effect" tai "undo root growth" -filtterin niin vinkkejä tänne päin :D
Loppuun pari kuriositeettia:
Praha on toistaiseksi ainoa paikka maailmassa jossa olen törmännyt siihen, että matkalaukulle täytyy ostaa julkisessa liikenteessä oma lippu.
Täällä on aivan häkellyttävän siistit vessat kaikkialla. Kuppaisimmissakin pubeissa. Kuvan WC on kuvattu Raatihuoneen aukion irkkupubissa, jonka muu decor ei todellakaan antaisi odottaa näin puhdasta, juuri pestyn näköistä vessaa.
Tämä vessa on puolestaan ikuistettu eilen paikallisjunassa. Jos ikivanhan, ränsistyneen R-junan vessakin näyttää tältä, niin ei voi kuin antaa ison käden maan vessahuollolle :D
Kaduillakaan ei muuten näy roskia ollenkaan.
Siisti maa. Ja kiva sellainen :) Tule sinäkin Prahaan jos et ole vielä käynyt ^_^
Kerroin helmikuussa kulmakarvageelin tärkeästä asemasta meikkausrutiinissani. Postauksen jälkimainingeissa kävi ilmi, että suosikikseni julistamani Ardellin kulmageelin myynti on lopetettu Suomessa. Tyypillistä - niin usein kun kerrot jostain suosikista, se katoaa pian markkinoilta. Tässä tapauksessa tuote oli jo tehnyt sen. :/
Kulmageeli on hentoisten karvojen ojentaja
Uuden Ardellin sijaan päädyin ostamaan postauksen kommenteissa minulle vinkatut Anastasia Beverly Hillsin ja Dermosilin kulmageelit. Tässä arviot niistä.
Dermosilin tuotteella ei ainakaan köyhdy; 6 ml sisältävällä kulma- ja ripsigeelillä on hintaa 3,90€.
Koostumus: Dermosilin geeli on märkää ja nestemäistä, ja kuivuu hitaahkosti. Harja annostelee sitä kerralla runsaasti.
Dermosilin mukaan: "Väritön geeli sisältää aktiivisia ainesosia jotka hoitavat ja kosteuttavat ripsiä ja kulmia samalla, kun se antaa ripsille tuuheutta ja kulmille pitoa. Geeli tuntuu miellyttävältä eikä tee kulmista kovan tuntuisia". Tästä voikin jo päätellä, että tuote on enemmän hoitava ja vähemmän muotoileva. Joten:
Kesto ja pito: heikko. Samaa luokkaa kuin Lumenen, eli ei kovin kiitettävä. Ei kiinnitä kulmakarvoja niin että ne pysyisivät harjattuina asennossa. Jos mielii pitoa, tuotteen on jätettävä kulmat tietysti myös vähän kovan tuntuisiksi.
Harja: modernin maskaraharjan tyyppinen polymeeriharja, tykkäisin tästä jos se olisi pienempi ja jäykempi. Löysä ja "nuljuva" rakenne ei ole omiaan kulmien tehokkaaseen muotoon harjaamiseen ja tuotteen tarkkaan kohdentamiseen, ja märkä geeli leviää ympäri kulmaluuta.
Ostaisinko toiste: en.
Plussat: hinta ja allergiaystävällisyys. Tuotteella on Allergia- ja astmaliiton tunnus.
Miinukset: huono pito.
Anastasia Beverly Hillsin kulmageeli maksaa 23,30€ (ostin Eleven-verkkokaupasta) ja tavaraa siinä on 7,93 g.
Kommenteissa Anastasian geeliä kehuttiin hyväpitoiseksi, ja sitä se onkin.
Koostumus: Ardellin tyyppinen, ei-niin-märkä geeli joka on ohutta ja nopeasti kuivuvaa. Sisältää alkoholia joka edesauttaa kuivumista mutta tuo tuotteeseen myös ikävän hajun. Voimakas tuoksu häiritsi alussa kun olin ottanut geelin käyttöön, mutta totuin siihen pian ja nyt en juuri huomaa sitä.
Kesto ja pito: oikein hyvä. Jättää kulmat sopivan jäykiksi niin että ne pysyvät muodossaan, ilman että tulos on kuitenkaan panssarimaisen kova. Plussaa nopeasta kuivumisesta.
Harja: ei niin hyvä. Pullean pulloharjan spiraalimuoto leveine harjasväleineen ei omasta mielestäni ole ihanteellisin kulmakarvojen muotoiluun, mutta tämä on epäilemättä makuasia. Harja on vähän liian leveä minun ohuille kulmilleni ja geeliä menee jonkun verran yli karva-alueen.
Ostaisinko toiste: kyllä.
Plussat: kesto ja sievä hylsy.
Miinukset: tuoksu ja hinta. (Ei ole mikään superkallis mutta puolet tyyriimpi kuin Ardell jonka hintalaatusuhde oli ehdottomasti parempi.)
Löysinpä sitten muuten Hemnesin uumenista Lumenen uudistetun kulmageelinkin. Heheh. :)
Lumene-geelin uudistus tuli minulle edellisen kulmageelipostauksen kommenteissa yllätyksenä, vaikka olin saanut uuden version kotiin jo aikaa sitten. :D En vain ollut tullut korkanneeksi sitä joten harjaosan uudelleenmuotoilu oli jäänyt minulta huomaamatta.
Täytyy sanoa että pidän uudesta, pienemmästä harjasta aika lailla. Se on kooltaan erinomainen juuri minun tyyppisilleni kapeille, ohuille ja hennoille kulmakarvoille jotka hyötyvät tiheästä ja tarkasta harjasta.
Aluksi innostuin luulemaan, että myös geelin koostumusta olisi muutettu. Ensikokeilulla se tuntui kiinnittävän kulmat paremmin kuin vanha. Myöhemmät käyttökerrat kuitenkin murensivat intoni ja vaikuttaisi siltä, ettei itse koostumusta ole parannettu ja uudistus koski vain harjaa ja hylsyä. Mööh.
Tässä vielä harjavertailu - tosin miksihän otin mukaan Lumenen vanhan enkä uutta harjaa :D No, näistä harjoista kuitenkin Lumenen vanha on eniten mieleeni kapeutensa ja tiheytensä perusteella. Se ei levitä tuotetta tarpeettoman laajalle alueelle, ja uusi miniharja onnistuu tehtävässä vieläkin tarkemmin.
Dermosilin harja voisi olla loistava jos se olisi pienempi ja jäykempi. Tiheä harjasrakenne on mielestäni todella hyvä.
Jos jolle kulle tulee vielä mieleen hyviä kulmageelivinkkejä niin saa heittää :)
