Tänään olohuonetta siivotessa sain idean kertoa kirjahyllystäni. Tykkään kertoa blogissa minulle tärkeistä asioista ja on oikeastaan outoa, etten ole jo aiemmin kirjoittanut aiheesta kirjat.

Minulla on menneisyys kunnon lukutoukkana ja ilman internetin kuvaanastumista viettäisin illat varmasti edelleen sohvalla kirjoihin uppoutuneena. Lukuharrastukseni hiipuminen on internet-aikakauden ja somessa roikkumisen surullisimpia sivuoireita, mutta ei siitä sen enempää tällä kertaa.

Kuten olen aiemmin kertonut, Maarianhaminan asuntoni on monelta osin kuin aikamatka 13 vuoden taa jolloin vasta koulusta valmistunut Sanni muutti Ahvenanmaalle. Asunnon sisustus henkii edelleen opiskelijakämppämäisyyttä kaikessa ”leikkaa-, liimaa ja kokoa” –tyylissään. Sohva ex-kämppikseltä, tuolit työkaverilta, julisteet seinillä ostettu alle 2-kymppisenä ja astiastot tilattu osamaksulla Hobby Hallilta. :) Paljon vanhoja, kuluneita esineitä. Kirjahyllyssä pokkareita vuodelta 1994.

Hylly kertoo tarinaansa omistajansa lukumieltymyksistä ja harrastuksista vuosien varrelta. Vain hyvin pieni osa kirjoista on viimeisiltä vuosilta. Tuoreemmat kirjani asustavat pääosin Tampereen kodissa, ja ne koostuvat ennen kaikkea tieto- ja harrastekirjallisuudesta kuten kauneus-, ruoka- ja viinikirjoista.

Maarianhamina-kämpän olohuoneessa on kaksi kirjahyllyä, kuvassa niistä vanhempi. Se muutti mukanani opiskeluaikaisesta asunnosta kun muuttolasti vei Ahvenanmaalle.

Olin teininä varsinainen kauhuromaaninarkomaani. Luin yläasteikäisenä (vai pitäisikö opetella sanomaan yläkouluikäisenä) melkein pelkästään kauhukirjoja, ykkössuosikkina Stephen King. En kokenut saavani kicksejä muun tyyppisestä kirjallisuudesta, aina piti olla jotain yliluonnollista ja karmivaa. ^_^

Olin kirjastossa vakiokalustoa ja luin systemaattisesti kaikki kauhuosaston tarjokkaat. Kotiin ostin kirjoja vain harvoin.

Lukioiässä laajensin muihinkin kirjoihin, muistan että luin noihin aikoihin mm. Kärpästen Herran ja Ruohometsän kansan. Mitään yleissivistykseen kuuluvia klassikkoteoksia en ole edelleenkään lukenut, shame on me. Edes Seitsemää Veljestä en tainnut saada loppuun kun se piti lukea koulussa. Ehkä jonain kauniina päivänä vielä saan tsempattua ja tartun Sinuhe Egyptiläiseen, Havukka-ahon ajattelijaan tai johonkin pelottavaan Dostojevskiin.

Taru Sormusten Herrasta -kirjan kirjanmerkki ei ole liikkunut varmaan kymmeneen vuoteen... :p Elokuvaversiosta pidin mutta fantasia ei genrenä ole koskaan ollut minun juttuni.

Robert Gravesin The Greek Myths -kirjat olen saanut newjerseyläiseltä ystävältäni Pattielta. En tiedä olenko koskaan ollut yhtä otettu jostain lahjasta, ruttuunluetut kirjat olivat Pattielle rakkaat ja tärkeät mutta hän halusi lahjoittaa ne minulle kun tunsi kiinnostukseni kreikkalaista mytologiaa kohtaan. Saateviestissä Pattie kirjoitti osaavansa kirjat jo suunnilleen ulkoa joten ne joutivat ilahduttamaan uutta omistajaa. <3

Taidan ottaa toisen noista matkalukemisiksi tulevalle syksyn Kreikka-reissulle, noiden lukemisesta onkin jo aikaa. :)

Mikael Niemen "Polulärmusik fråm Vittula" on ensimmäinen kokonaan lukemani ruotsinkielinen kirja. :) En tykännyt, täytyy myöntää, mutta jostain kumman syystä luin sen elektronisen sanakirjan kanssa hampaat irvessä läpi. Vuosi taisi olla 2003.

Hyllystä löytyy myös tämäntyyppisiä yllätyksiä joiden merkitys on vain söpöstely. Minulla oli lapsena hamstereita ja kaikilla oli sama nimi, kun edellinen kuoli uusi sai aina saman nimen järjestysnumerolla, numero 5 taisi jäädä viimeiseksi kun tulin allergiseksi.

(Hmm, miksi mä kerroin tämän..?)

Hamsterit kuuluvat pöllöjen, siilien ja koirien ohella eläimiin joihin minulla on erityinen suhde. :)

The FilmFour Book Of Film Quotes -kirjan välissä on edelleen sen ostokuitti, olen ostanut kirjan Lontoosta maaliskuussa 2002. Miksi kuitti on edelleen välissä, sitä en tiedä.

Kirjasta löytyvä sitaatti American Beauty -elokuvasta on yksi omiakin lempparielokuvasitaattejani kautta aikojen. (Koko Fear and Loathing in Las Vegas -elokuvan ohella... ^_^ Osasin yhteen aikaan kyseisen filkan dialogin melkein ulkoa. ;D)

Wes Bentleyn esittämä Ricky Fitts kuvailee yhdessä kohtauksessa tuulenpuuskassa leijuvan muovipussin herättämiä tuntemuksia, ja voi että minä tykkäsin tuosta kohtauksesta, rakastin sitä. Ehkä ikäkin vaikutti kokemukseen, 20-vuotias Sanni oli juuri herkistymässä jutuille kuten pienten arkisten ohikiitävien hetkien valtava kauneus.

Muistan kuinka etenkin tuo viimeinen lause jäi vahvasti mieleeni, "Sometimes there's so much beauty in the world I feel like I can't take it, like my heart's going to cave in". Kuulostaa nyt vanhemman Sannin korvaan hieman klisheiseltä mutta lauseen sanoma ei ole yhtään vähemmän totta. Joinain hetkinä, kun katson junan ikkunasta ohikiitävää hämäläistä peltomaisemaa tai Egeanmeren rauhallista selkää varhain aamulla Santorinilla, tunnen juuri noin. Että sydän meinaa pakahtua siihen kauneuteen.

Anne Ricen romaanit kolahtivat Veren Vangit -elokuvan jälkimainingeissa. Elokuva ei nauttinut kriitikoiden ylistystä mutta hell, mun mielestä se on edelleen ihan sairaan hyvä ^_^

Tom Cruise ja Brad Pitt vampyyrikomistuksina ja vasta 11-vuotias Kirsten Dunst Pittin lapsimorsiamena, jo tuo kombo yksinään tekee elokuvasta unohtumattoman mun kirjoissa. Normaalisti en edes yskäise Cruisen suuntaan ja Pitt'kin on turhan imelänkomea, mutta tuossa elokuvassa he jotenkin vain... toimivat :)

Hyllyn reunimmaisena on ehkä erikoisimman tarinan omaava kirja. Mahabharata, Intian kansalliseepos.

Enpä voi sanoa olevani ylpeä siitä, miten kirja on päätynyt haltuuni. Siihen nimittäin liittyy pieni rikos.

Tein yläasteen yhdeksännellä luokalla koulussa tutkielman Intian mytologiasta. Lainasin tutkielmaa varten kirjastosta Mahabharatan, joka on kokoelma Intian jumaltaruja. Luettuani kirjan olin aivan sen pauloissa. En käsitä mitä oikein tapahtui, sillä suomennos on aika kökköä, eikä tarujen käännös millään lailla mikään kirjallinen huipputeos. Kuitenkin olin täysin lumoutunut tarinoista, enkä yhtäkkiä kyennyt luopumaan kirjasta. Yritin etsiä sitä kirjakaupoista ja divareista, tuloksetta.

Uusin ja uusin kirjaa, vanhasta lainauskortista (kuka muistaa nuo pahviset läpyskät kirjojen takakannessa?) näkee että olen uusinut kirjaa koko syksyn, kunnes... Ilmoitin kirjastolle että olen "kadottanut" kirjan. En enää löytänyt sitä. Ja maksoin kirjasta korvauksen kirjastolle.

Että sain pitää sen.

Kaikenlaista sitä on tullutkin tehtyä teininä. Kuka 15-vuotias ihastuu päätä pahkaa Intian kansalliseepokseen niin, että pöllii sen kirjastosta? *puistelee päätään*

Kirjahyllystä löytyy itsestäänselvästi myös keräilijän My Little Pony -oppaita :)

Ja taidekirjoja. Olin teininä ihan daliintunut, ja kyllä surrealistinen taide edelleen puree.

Julia Vuoren Sika on yksi idoleitani. Jos Sika-jutut eivät nosta huonoista fiiliksistä hyvälle mielelle niin en sitten tiedä mikä.

Paitsi ehkä:

Tiheikön väki. <3

Sika tuli kuvioihin vasta kun olin lukioiässä mutta Jill Barklemin Tiheikön väki -kirjat ovat ihastuttaneet minua jo lapsesta saakka. Ihanan tunnelmallista kotoilua ja sympaattista puuhastelua erilaisten juhlien, marjastuksen ja sadonkorjuun ympärillä.

Kuva hiiristä paahtamassa omenoita takkatulen ääressä oli lapsena yksi kirjan lempikuviani (ei tämän kirjan, tämä on uusi painos ja ne lapsuuden kirjat on luettu ihan puhki ja kannet irti ^_^). Saatoin tuntea takan lämmön ja omenoiden tuoksun ja tuijotin vain kuvaa ja halusin niin paljon päästä siihen sisään ja paahtamaan omenoita hiirilasten kanssa :)

Huumoriosastoa.

Ren & Stimpy oli yhteen aikaan ihan parhautta ja MTV:n Dariaan samaistuin valtavasti lukioiässä. Joskus tulee vieläkin katsottua Dariaa ja Reniä & Stimpyä vanhoilta VHS-nauhoilta kun käyn äiskän luona lapsuudenkodissa. Ihania nostalgiatrippejä :) Eivät ne oikein paperiformaatissa toimi... Mutta mun fanitusluonteelle oli ominaista hankkia kaikkea oheiskrääsää kun tykästyin johonkin. ;)

Kahvipöytäkirjoja meikeistä hirmuliskoihin. Rap Photography by Ricky Powell tuntuu varsin odottamattomalta opukselta mun kokoelmissa, mutta kirja selittyy Beastie Boysin kautta. Minulla on myös tausta B-Boys-fanittajana ja kun just mainitsin tuosta oheiskrääsästä... No, olen halunnut muinoin hankkia tuon kirjan kun siellä oli mun mielestä makeita kuvia Biistareista. :)

Mä tykkään myös dinosauruksista :) Ne ovat aina olleet älyttömän kiehtovia. Teininä annoin itselleni lempinimen Deinonychus tämän dinosauruksen mukaan, deinonychus tarkoittaa 'hirmukynttä'. Ja mulla oli ne hirmukynnet, suhteessa ihan samanlaiset kuin tuolla hirmuliskolla :) Etenkin peukalo ;)

Edesmenneen meikkitaiteilija Kevyn Aucoinin Making Faces on minulle edelleen yksi inspiroivimpia meikkitaidekirjoja. Kirja on ilmestynyt jo vuonna 1997 mutta itse ostin sen joskus 2000-luvun puolessa välissä. Kirja on täynnään niin upeita kuvia että menen edelleen ihan kananlihalle niitä katsoessa...

Kirjassa minua viehättävät valtavasti myös siinä esiintyvät 90-luvulta tutut supermallit, ysärimallit olivat minulle suuri ihailun kohde yläaste- ja lukioikäisenä. Nykyään jos katson jotain catwalk-kuvia en tunnista ketään, 90-luvulla olin totaalisen sisällä mallien edustamassa pop-kulttuurissa ja seurasin tiiviisti idolieni uraa. Muodista en piitannut (silloinkaan), vain karismaattisista henkilöistä :)

Olohuoneen toisella puolella seisovassa suhteellisen turhassa ja suurilta osin tyhjässä koriste-esinehyllyssä on vielä pieni kirjaosasto.

Tältä osastolta löytyy mm. keittokirjoja ja julkkisten elämäkertoja.

Amy Tanin kirjoja olen saanut lahjaksi äidiltäni, hän tykkää Tanista.

Henning Mankellin Wallander-kirjat ovat, tai nykyisellään pitäisi kai sanoa olivat, suosikkilukemistani på svenska.

Yritin joskus lukea Mankellia suomeksi mutta ei, ne ovat parhaimmillaan alkuperäiskielellä. Ihan kiitos Wallanderin haluaisin joskus käydä Ystadissa. :)

Ahvenanmaan vaellusopas on tuoreimpia hankintojani, ostin sen viime kesänä ja monet reitit on jo tullut talsittua.

Suosittelen kaikille jotka suunnittelevat luontohengailupainotteista lomaa Ahvenanmaalle, vaellusreitit on nimittäin merkitty maastoon aika huonosti eikä monia edes löydä ilman että tietää mistä etsiä. Asia, jossa Ahvis voisi kyllä kunnostautua.

Conan O'Brien kuuluu hänkin fanitukseni kohteisiin (olen nuorempana ollut vahvasti fanittavuuteen taipuvainen, kuten huomaa..). Tämä kirja oli mukanani New Yorkin matkalla 2007 ja NBC'n studioilla kun pääsimme Late Night With Conan O'Brien -ohjelman yleisöön. Olin kaavaillut hankkivani kirjaan Conanin nimmarin jollain ilveellä.

Ei onnistunut.

Hugleigur Dagssonin Saako tälle edes nauraa? -huumori ei uppoa minuun sitten yhtään.

Kirjassa ei ole omistuskirjoitusta enkä yhtään muista keneltä tai milloin olen sen saanut, mutta se saattaa olla Mr. Karkkipäivältä. Ei, emme jaa tietynlaista huumoria ollenkaan ja tuijotan miestä usein vain naama muovittuneena kun hän siteeraa somesta jotain mielestään hurjan hauskoja juttuja.

Kartat! Ah! Olen karttakirjahullu. Voin uppoutua eri maiden karttoihin samalla antaumuksella kuin joku toinen sunnuntai-Hesariin. En tiedä mikä vamma tämä on mutta kartat kiehtovat minua niin että voin "lukea" karttakirjoja kuin parasta jännäriromaania :)

.

Lopuksi todellinen "Miten ihmeessä mulla on tällainen kirja" -poiminta.

Ruotsalaisen tyyliguru Ebba von Sydowin Ebbas Stil -kirja.

Jo kantta katsomalla ei voi välttyä ajatukselta, että joku on ujuttanut kirjan salaa mun hyllyyn tai antanut sen lahjaksi vitsinä, enhän minä itse tällaista hankkisi.

Mutta olenpa vain hankkinut. Enkä käsitä miksi ^_^

Ebban tyyli-, vaate- ja kauneusvinkkien lisäksi kirjassa on mm. omistettu luku sille, kuinka onnistua Tukholman Stureplanin yöelämässä :D

Onkohan minulla ollut vuonna 2006 suunnitelmissa tai toiveissa muuntautua ruotsalaisen julkkissöpöttären kuosiin? Valloittaa Stureplan? Hätkähdin kun luin kirjan sisäkannesta että se on tosiaan julkaistu 2006, en voi edes laittaa kirjan ostoa jonkun teini-iän päähänpiston piikkiin ^_^

Kulmakarvatyyli ainakin on ollut jotain ihan muuta kuin nyt vain 10 vuotta sitten. :)

Huomio: Ebballa on muuten tosi kiinnostava, alaspäin laskeva silmänmuoto.

Selailin kirjaa tänään hyvän tovin ja tajusin, että sehän on kuin sen ajan muotiblogi paperiversiona. Vuonna 2006 oli toki jo blogeja mutta ne olivat ainakin Pohjoismaissa vielä aika lailla lapsen kengissä.

Muistan, että innostuin Ebban kirjan kautta etsimään Niitä Täydellisiä Farkkuja. Kirjoitin ylös Ebban vinkit hyvistä farkkumerkeistä ja lista oli mukanani ainakin Nykissä, monia merkeistä kun ei saanut Suomesta. Tyypillisesti, palasin kotiin ilman farkkuhankintoja :D

Itse aloin muuten lukea blogeja vuonna 2005. Seurasin tuolloin erään ahvenanmaalaisen viihdetoimittajan blogia. Siihen aikaan blogeissa ei ollut juuri lainkaan kuvia, merkinnät olivat hyvin päiväkirjamaisia tai pakinamaisia ja kuva liitettiin mukaan vain jos sillä oli joku olennainen merkitys. Kyseisen toimittajan blogissa olen myös klikannut elämäni ensimmäisen kerran YouTube-linkkiä ^_^

*

Huh, tulipas tästä pitkä juttu. :) Kivaa jos joku jaksoi lukea ^_^

Laitetaan loppuun vielä cheesy kuva äidiltäni saamasta mietelausekirjasta, joka tiivistää jollain tapaa hyvin tämän kirjasillisalaatin:

Kyllä mä sanoisin olevani sekoitus Tiheikön väkeä, surrealismia, ironista teiniä, pastellinsävyisiä muoviponeja, kreikkalaista mytologiaa ja ehkä jopa sitä pölyttynyttä, sukupuuttoon kuollutta dinosaurusta kaikkine vanhanaikaisuuksineni :)

Mitä teidän kirjahyllyt kertovat teistä?

Tässä aihe, josta minun on pitänyt kirjoittaa suunnilleen blogin ensimmäisestä vuodesta lähtien.

Olen sitten kuitenkin odotellut, josko kertyvä ikä (ja juonteet) lisäisivät ymmärrystäni tuotetta kohtaan ja kokisin ennen pitkää suuren oivalluksen ja sananmukaisen valaistumisen, koska täytyyhän tässä joku fantastinen juttu olla kun siitä on muodostunut sellainen klassikko. Kiistatta yksi meikkiteollisuuden suurimmista bestsellereistä.

 Mutta vuodet vierivät eikä tuotteen nerous ole avautunut minulle yhtään sen enempää.

Valokynä.

What’s the big deal?

Valokynä on yhtä kuin mietopigmenttinen peiteaine valoaheijastavalla ominaisuudella. Jotkut valokynät tekevät hyvin läpikuultavaa jälkeä, toiset voivat olla peittovahvuudeltaan lähes tavallisen peiteaineen tasolla. Useimmat valokynän nimellä myytävät tuotteet ovat kuitenkin peittävyydeltään hyvin mietoja, koska niiden ei ole tarkoituskaan juuri peittää.

Mitä niiden on sitten tarkoitus tehdä?

Häivyttää tummia silmänalusia, ryppyjä ja juonteita ja korostaa highlighterin tavoin kasvojen korkeimpia ja keskeisimpiä kohtia kuten kulma- ja poskiluuta ja nenänvartta. Valokynän pitäisi olla (ja onkin monelle, kulttistatuksesta päätellen) korvaamaton monitoimituote jolla kasvot loihditaan freesiksi käden käänteessä. Parit nopsat viivat valokynää nassuun, levitys ja voilá, olet upea.

Kuva: YSL

YSL:n Touche Éclat on maailman myydyin valokynä, valmistajan mukaan sitä myydään jossain päin maailmaa joka 10. sekunti.

Vinkkejä valokynän käyttöön YSL:n sivuilta.

Ihmiset rakastavat valokynää. Se kuuluu kosmetiikan yleissivistykseen ja suunnilleen jokaisen meikkaavan naisen meikkilaukkuun. Mutta tätä blogia kirjoittaa meikkifriikki, joka toistuvista yrityksistä huolimatta ei ole löytänyt valokynän funktiota. Myönnän ihan suoraan, että minun mielestäni se ei tee oikein yhtään mitään.

Jos tarvitsee peittää silmänalustummuutta, miksi valita läpikuultava valokynä kun homman saa hoidettua huomattavasti tehokkaammin varsinaisella peiteaineella? Myyjän työssä huomasin, että moni valokynää hakevista asiakkaista haki sitä nimenomaan tummien silmänalusten peittoon. Sain aikaan hämmennystä kertomalla, että itse asiassa peiteaine peittää paljon paremmin kun siinä on enemmän pigmenttiä. Moni kertoi olleensa siinä uskossa, että valokynä peittää parhaiten. Niin hyvin on valokynä markkinoitu ;)

Ja mitä tulee juonteiden ja ryppyjen häivytykseen – onko joku oikeasti saanut valokynällä niitä häivytettyä? Olen vedellyt valokynää töissä lukemattomien asiakkaiden otsa- ja suupieliryppyihin ja yrittänyt hymyillä peilin kautta asiakkaalle vakuuttavasti että ”Joo-o, eikös olekin ihmetuote,” vaikka itse en näe että juonteille olisi tapahtunut yhtään mitään. Omat otsaryppyni eivät myöskään ole yhtään sen vähemmän näkyvissä valokynäkäsittelyn jälkeen.

Pieniin juonteisiin valokynää ei oikein pysty edes laittamaan, sehän leviää kuitenkin myös juonteen ympärille jolloin koko idea juonteen pohjan valaisemisesta vesittyy.

Entä korostaminen? Juuei, ei avaudu sekään minulle valokynäperspektiivistä.

Jos haluan tuoda valoa ihoon, valitsen hehkuvoiteen tai puuterin. Valokynässä on mielestäni varsinaisiin highlighter-tuotteisiin verrattuna aika köyhänlaisesti valoaheijastavuutta, joissain yksilöissä hädin tuskin havaittavasti, joten en näe niiden suoriutuvan tästäkään tehtävästä kovin hääppöisesti.

Valokynä on silmissäni omituinen puolitehoinen reppanatuote. Se peittää, mutta ei yhtä hyvin kuin peiteaine. Se tuo iholle kuultoa, mutta ei lähellekään niin hyvin kuin kuultotuotteet. Sen pitäisi häivyttää juonteita, mutta siinäkin tehtävässä silikonifillerit toimivat ylivertaisesti paremmin.

Millaisiin tarpeisiin ihmiset sitä siis käyttävät? Mitä hyötyä siitä on?

Vai olenko minä vain sokea sille yksinkertaisuudelle, että maailmassa on valtavan suuri joukko ihmisiä, joille tällainen välimallituote on täydellinen? He eivät tarvitse peittoa eivätkä kaipaa selkeää hehkua, mutta ihan pikkuisen kumpaakin samassa paketissa on tuhkimotuote #1? :)

En tiedä, kai mä olen ihan tollo ^_^ Mutta valokynää en käytä eikä sen päälle tajunnut ryppyinen äitinikään, joten kai meitä on useampiakin.

Tänään jatkoa värikosmetiikan puolelta.

Kaikki arvottavat ovat blogin kautta saatuja ja kaikki joiden kohdalla ei erikseen mainita ovat käyttämättömiä.

SETTI 1 LUMENE TBS DERMOSIL

Paketissa:

Lumene True Mystic Volume vedenkestävä maskara, sävy musta

Dermosil Smooth & Bright Primer (tätä olen kokeillut pari kertaa mutta käytännössä tuubi on ihan täynnä)

The Body Shop Lip & Cheek Stain (nestemäinen huuli- ja poskipuna) sävyssä Deep Berry (tämän olen teipistä päätellen avannut mutta tuote on käyttämätön)

Lumene CC Red Neutralizing Corrector (punaisuutta neutraloiva peiteaine) sävyssä Light/Medium

SETTI 2 JANE IREDALE

Paketissa:

Pure Pressed Blush -poskipuna sävyssä Flawless. Sävy näyttää mun silmään hyvin beigehtävältä roosalta mutta löysin netistä kuvauksen "peachy pink-brown". Joka tapauksessa vaikuttaa tosi kivalta sävyltä superneutraalien nudeposkipunasävyjen ystäville.

Lip Drink Lip Balm SPF 15 (sävyttävä huulirasva) sävyssä Flirt. Hento baby-pinkki sävy, sennäköinen että tykkäisin tosi paljon itsekin mutta minulla on ihan liikaa huulimeikkejä joten mieluummin annan eteenpäin. (Huulimeikit kun ei oikein säilykään kovin pitkään toisin kuin puuterimaiset joita jemmaan hyvillä mielin :D)

Smooth Affair -voidemainen luomiväri sävyssä Iced Brown. (Nimestään huolimatta sävy näyttää kullanruskealta, ei jäiseltä.)

Kulmakynä sävyssä Dark Brunette (ohutkärkinen automaattikynä, tosi tummanruskea sävy)

SETTI 3 MAC

MAC Sheen Supreme Lipstick sävyssä Venomous Violet (läpikuultava, kiiltävän pinnan jättävä syvä burgundivioletti sävy)

MAC Powder Blush sävyssä Sketch (syvä luumun sävy)

(...vähän liian rohkeita sävyjä mulle, etenkin tuo poskipuna ;)  Mutta teidän joukosta löytyy varmasti ottajia :))

SETTI 4 MSCHIC

Tämä on vähän tylsä setti (vai onko? :D), mutta ajattelin arpoa teille nämä Livboxilta saamani MSCHICin meikkivoide- ja primer-näytteet, jos joku vaikka niiden kautta löytää itselleen sopivan meikkivoidesävyn tai muuten vain on kiinnostunut kokeilemaan MSCHICin meikkivoidetta. Itse kun käytän mineraalipohjaa niin en tee näillä mitään kokeilun jälkeen.

Setissä näytteet Natural Beauty Foundation -meikkivoiteesta sävyissä Porcelain 0N, Light 1N, Ivory 1C ja Warm 3W sekä 2 x Primer-näyte.

*

Osallistut arvontaan hihkaisemalla kommenttilootaan niiden settien nimet joista olet kiinnostunut, esim. MSCHIC, LUMENE TBS DERMOSIL. Voit osallistua useamman setin arvontaan.

Laitathan mukaan myös sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville.

Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 14.8. kello 24.00 saakka.

.

P.S. Voisin muuten joskus kirjoittaa pitkän tutkielman siitä, millaisia arjen (ja välillä psyykenkin, siltä tuntuu :D) haasteita aiheuttaa yhdistelmä jemmausluonne + kosmetiikkafriikki + bloggaajuus + pieni asunto. ^_^ Bloggaaja ja Kosmetiikkafriikki ovat innoissaan kaikesta kosmetiikasta jota henkilö ostaa itse friikin ominaisuudessa ja vastaanottaa bloggaajan ominaisuudessa, ja Jemmaaja haluaisi erittäin mielellään säilöä kaikki ja oikein hautoa niitä kanaemon lailla ("My preciousssss...") koska "Eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka ensi vuonna teen muotoiluvaahtovertailun ja saatan silloin tarvita tätä putelia...", mutta käytännön olosuhteet eivät tue tätä toimintamallia. Koska tila ei vain riitä ja ihminen haluaisi myös asua siistissä asunnossa jossa ei joka käänteessä kompastu tavarakasseihin ja -laatikoihin.

Eli yhdistelmä Kosmetiikkabloggaaja + Jemmaaja on vielä huonompi asia varastojen kertymisen kannalta kuin pelkkä jemmausgeeni, koska Bloggaaja näkee tuotteet myös työmateriaalina. Vaikka joku tuote olisi sillä hetkellä täyttänyt työnsä (= saanut näkyvyytensä, tullut testatuksi tai diskatuksi blogisisältönä) ja jäisi vain pölyttymään ja viemään tilaa Bloggaajan nurkkiin, Bloggaaja ei voi olla miettimättä eikö hän kuitenkin saattaisi joskus tulevaisuudessa tarvita tuotetta. "Entä jos haluan vertailla tämän koostumusta myöhemmin muihin seerumeihin?" "Tällä punalla voisi joskus tehdä jonkun villin kokeilun jos innostun..."  "Säästän tämän pullon tyhjänäkin koska aion vuonna 2019 tehdä kokoomapostauksen kuivashampoista ja tarvitsen pullon kuvattavaksi."

Jne. Jne. Oi elämän turhamaiset ongelmat. ^_^ No, aika monista tuotteista onnistun lopulta silti luopumaan ;)