Olen palannut Ateenaan.
Fiilis laivan lipuessa irti Santorinin satamasta oli erittäin nyyh... (ja voi sitä tunneryöppyä kun paatti pysähtyi matkan varrella Paroksella), mutta kun Blue Star Delos kahdeksaa tuntia myöhemmin kolahti kiinni Pireuksessa, olo oli jo vaihtunut jälleennäkemisen riemuun Ateenan kanssa.
Illalla tapaan taas rakkaan ystäväni Mariannan jonka moni teistä jo melkein "tunteekin" blogin kautta :)
Minulla ei ole tänään aikaa kunnon blogipostaukselle joten laitan tällaisen nopean huvituksen: rumin kuvan minusta ja Mariannasta koskaan? :D (Ei tuo ylempi vaan alempi ^_^)
Monet kuvat on meistä vuosien varrella otettu, mutta tämä vei voiton ^_^
Mariannan mies kuvasi meidät viime kuussa Msqrd-sovelluksella, joka vaihtaa kuvattavien kasvot.
On se hullua että omissa naamoissamme näytämme kummatkin ihan suhteellisen normaalin näköisiltä naisilta (ja Mariannahan on Kreikan oma "Julia Roberts" ^_^), mutta sitten kun meidän naamat, tai tarkemmin sanottuna silmät-nenä-suu -alueen vaihtaa keskenään.... tuloksena on kaksi peikkotyttöä! :D Tää kuva on melkein pelottava ^_^
En käsitä miten esim. Mariannan nenä, joka ei luonnossa näytä yhtään suurelta, näyttää mun naamaan vaihdettuna ihan jättimäiseltä :D Hauskasti myös meidän kasvojen muodot tulee ihan eri lailla esiin kun keskustat on vaihdettu. Mites muuten olisi ruskea tukka mulla..? No ainakin tuo Mariannan paksu ja kiiltävä hiuslaatu kelpaisi..! :)
Tässä istumme vähän vähemmän trollimaisina New Hotelin kattobaarissa viime syksynä.
Täytyy tehdä oikeutta Mariannan todelliselle kauneudelle laittamalla loppuun linkki hänen viime vuonna tekemäänsä eeppiseen Urban Decay Naked Smoky-esittelyyn :D Niin saatte (ainakin uudemmat lukijat) jotain muutakin Karkkipäivä-luettavaa tälle päivälle :) Tuo Naked Smoky -esittely on kyllä aika hauska ^_^
Jatketaan teemalla lihaton lokakuu.
Kerroin tuossa vähän aikaa sitten suhteestani pulliin. Vehnäpulliin. Olen päässyt yli vehnä- ja vilja-addiktiostani, ja nykyään nautinkin pullani mieluummin suolaisessa muodossa, kuten vaikkapa tonnikalapyöryköinä.
Nyt ollaan kuitenkin lihattomalla lokakuulla, ja tänään nostan esiin jälleen yhden kreikkalaisen keittiön kasvisruokatähden;
kesäkurpitsapyörykät eli kolokithokeftedesit.
(Keftedes on itse asiassa monikko mutta taivutetaan nuo nyt suomalaisittain..)
Kun jaoin kuvan pyöryköistä Instassa pari viikkoa sitten, sinne valui rakkaudentunnustuksia palluroita kohtaan. Niin yksinkertainen ruoka - niin järisyttävän hyvänmakuinen. Suorastaan koukuttava.
Monelle ei välttämättä edes tule Kreikan lomalla mieleen tilata listalta niin arkisen kuuloista annosta kuin "courgette balls", etenkin jos kokemukset rajoittuvat Suomen serkkuihin eli juurespihveihin. Suomalaiset kasvispihvit ovat kesäkurpitsapyöryköiden rinnalla mössöinen, vesittynyt tapaus. Kyllä se vain niin on että Kreikassa osataan tämä kasvisruokien valmistus - ja onhan se helppoa kun ympärillä kasvaa auringon kypsyttämää tuoretta raaka-ainetta mistä ottaa. :)
Kaikenlaiset keftedesit eli pyörykät ovat ominaisia Kreikan keittiölle. Pelkällä 'keftedes' -nimellä listalta löytyvät ovat lihapullia. Tirokeftedes taas on juustopyörykät. Kasvisversioina löytää kesäkurpitsan ohella munakoiso- ja tomaattipyöryköitä, joista jälkimmäiset ovat perinneruokaa Santorinilla ja ne valmistetaan ainoastaan Santorinilla kasvavista kirsikkatomaateista. Kesäkurpitsavariantti on kuitenkin kaikkein yleisin ja suosituin ja sitä löytyy melkein kaikkien tavernojen ja meze-paikkojen listalta. Seafood-keftedesejäkin näkee, etenkin kalaruokiin erikoistuneissa paikoissa.
Ja nämä ovat kaikki niiiiiin hyviä. <3
Olen maistanut lukuisat eri kreikkalaiset pyörykät mutta suosikkini on edelleen kolokithokeftedes. Pyöryköiden koostumus vaihtelee jonkin verran kokista riippuen, mutta perusreseptiin tulee raastettua kesäkurpitsaa, fetaa, sipulia, erilaisia yrttejä kuten minttua ja persiljaa, oliiviöljyä, kananmunaa ja (korppu)jauhoa tai leivänmuruja sitomaan taikinaa.
Vehnäjauhon läsnäolo tekee näistä herkuista tietysti sopimattomia vhh- sekä gluteenittomaan ruokavalioon. Minulle nämä ovat siis harvoin ja harkiten syötyä herkkua, niitä harvalukuisia vehnää sisältäviä ruokia joita sallin itselleni silloin tällöin. Suomessahan näitä ei edes saa... Yhdessä paikassa olen törmännyt gluteenittomiin ja vhh-ystävällisempiin keftedeseihin; eräs taverna Skopeloksella valmistaa omansa käyttäen kikhernejauhoa. Gluteenittomuus on Kreikassa vielä hyvin heikosti tunnettu juttu ja vain harvassa ravintolassa nyökätään ymmärtäväisesti jos kysyy ruoan gluteenipitoisuudesta.
Pyöryköiden ulkomuoto vaihtelee lättänöistä pyöreisiin palloihin. Myös epäsäännöllisen muotoisia möykkyjä kohtaa :)
Extrarapea, hampaissa rouskahtava kuori ja suussa sulavan pehmeä sisus ovat parhaan kesäkurpitsapyörykän tunnusmerkkejä. Joissain hyvin halvoissa pikaruokapaikoissa saatetaan käyttää tehdasvalmisteisia (pakaste)pyöryköitä, tämän tunnistaa yleensä helposti pallukoiden liian säännöllisestä muodosta ja rapean pinnan puutteesta. Mikään itseään kunnioittava kunnollinen taverna ei kuitenkaan käytä valmisteita vaan pyörykät paistetaan tilauksen jälkeen ja ne tuodaan pöytään höyryävän paistokuumina suoraan pannulta.
Ruokalistojen englanninkielisiltä sivuilta kesäkurpitsapyörykät löytää useimmiten courgette / zucchini balls -nimellä, mutta myös fritters -, patties - ja croquettes -ilmaisuja näkee.
Ruokaisuudessaan nämä pallurat ovat yksi palkitsevimpia meze-(eli alkupala)annoksia: hinta on 4-6 € (kalliimmat saaret kuten Santorini asia erikseen), ja tällä sijoituksella saa 4-6 isoa pyörykkää + dipin (joissain paikoissa dippi pitää tilata erikseen, kannattaa varmistaa tilatessa).
Tässä yhteydessä täytyy vinkata yhdestä ihan parhaimmista kesäkurpitsapyörykkäpaikoista: Naxoksen vanhassakaupungissa sijaitseva Metaxi Mas -taverna.
Metaxi Masin pyörykät ovat aivan taivaallisen, etten sanoisi syntisen rapeita (ja sitä myöten kenties vähemmän terveellisiä kiitos uppopaiston, mutta eihän näitä joka päivä syödä...) ja sisukseltaan mehukkaan kesäkurpitsaisia ja minttuisia. Vein lukijani Hannan tänne syömään meidän Naxoksen treffeillä ja Hannalla oli täysi työ saada pallojaan loppuun koska annos on todellakin valtava. Hinta on muistaakseni 5 tai 6 euroa.
Jos käytte Naxoksella, suosittelen ehdottomasti syömään Metaxi Masissa, siellä on muutenkin todella hyvää ruokaa erinomaisella hintalaatusuhteella. :) Paikan laadusta kertoo se, että se on yksi niitä Naxos Townin keskustan tavernoja jotka ovat auki vuoden ympäri ja paikalliset syövät siellä, turistillisempien ravintoloiden sulkiessa ovensa talveksi.
Jos joku innostuu kokeilemaan kolokithokeftedesejä kotona, tässä yksi resepti Kalofagas-blogista joka on yksi lempparipaikkojani hakea reseptejä kreikkalaiseen ruokaan :) (Ja pyöryköistähän voi itse muokata gluteenittoman, vegaanisen ja vhh:n mukaisen version vaihtamalla jauhot, jättämällä juuston pois ja korvaamalla munan vegaanivastikkeella.)
Kali orexi! :)
Kuvittelin jo olevani rutinoitunut (käsi)matkatavarapakkaaja, mutta näemmä en.
Vaikka tavaraa on mukana alle 10 kg, sitä tuntuu olevan aivan liikaa. Etenkin vaatteita. Nyt minulla on kaksi tavoitetta seuraaville (pidemmille) reissuille:
Näitä vaatteita olen käyttänyt viimeisen kuukauden. Ja tässäkin siis liikaa.
Määrä mahtuu helposti matkustamokokoiseen laukkuun, mutta miksi kantaa mukana yhtään sen enempää kuin mille on tarvetta?
Näitä vaatteita en ole käyttänyt matkalla kertaakaan. Yhdet 3/4-pituiset farkutkin jäi tästä kuvasta.... Ainakin pari kiloa turhaa painolastia.
Tosiasiassa pärjäisin näillä. Vaikka kaksi kuukautta.
Otan tämän kuvan jotta voin katsoa sitä ensi kerralla enkä intoudu pakkaamaan lisää.
Yksi minihame. Yhdet shortsit. Yhdet pitkälahkeiset farkut. Pari pitkähihaista trikoopaitaa ja pari pitkähihaista neuletta. Kolme lyhythihaista/toppia. Takki. Huivi. Alusvaatteet ja uikkari. Kahdet kengät; sandaalit ja jämerämmät pidempiä patikkaretkiä varten.
Vaikka kuinka tunnen itseni ja sen miten vähillä vaatteilla pärjään, silti pakatessa joku ihme ääni alkaa kuiskia korvaan; "Entäs jos tulee tilanne että tarvitsekin vähän siistimmän paidan..?" "Entäs jos menet viihteelle...?" "Entä jos tulee odottamaton kylmyys...?"
Tunnetteko tekin tuon äänen..?
HUOKAUS! Tuo ääni pitäisi saada vaimennettua. Nytkin kaikki "siistimmät" paitani ovat kulkeneet kohta viisi viikkoa viikattuina laukussa ilman että laskoksia on edes avattu. Jos niitä odottamattomia vaatetilanteita tulee, niin silloin voi ostaa tilanteen vaatiman vaatekappaleen, eikö? Miksi niitä "entäs jos..." -riepuja pitää varmuuden vuoksi raahata kotoa saakka? Ei mitään järkeä.
Tämä postaus oli tosiaan nyt vähän sellaine note to self :)
Toivottavasti voin ylpeänä tehdä ensi vuonna jutun puolet kevyemmästä pakaasista ^_^
P.S. Hämmentyneenä välillä katselen täällä Kreikan saarilla melkein itsensä kokoisten matkalaukkujen kanssa rullaavia turisteja. Mitä heillä oikein on mukanaan viikon-parin pakettimatkalla..? Jääkaappi...? Etenkin amerikkalaisten matkalaukut ovat koossaan ihan omaa luokkaansa...
