Hikinen, tahmea tervehdys kun odottelen suihkuveden lämpiämistä.

Täytyy kai se nyt yksi Kreikka-päivitys tämän päivän puolella vielä laittaa kun kerran bannerikin jo vaihtui ^_^

(Instagram-seuraajat saattoivat aiemmin päivällä todeta että joo, sieltähän se kuvafloodaaja nyt kuoriutui... ^_^ Mä niin arvasin tämän. Täällä reissussa tulee kyllä hinku jakaa kuvia ja hetkiä. Ehm, onko instassa jotain etikettiä siitä kuinka paljon on liian paljon kuvia..?)

Rakas, rähjäinen Ateena. Vastahan minä sinut hyvästelin.

Ja nyt olen täällä taas. Tällä kertaa ovi avautui yhteen ehdottomista lempikaupunginosistani, Psirriin. Asun täällä persoonallisessa kaksikerroksisessa Airbnb-kämpässä kaikkien (!) Ateenan ystävieni ollessa tänä viikonloppuna muissa maisemissa. Talo vaikuttaa aika lailla hylätyltä, en tiedä asuuko täällä edes muita kuin mä... :D

Ylimmät kuvat on mun kotikadulta. Airbnb-emäntäni katsoi hiuksiani ja liila-minttuja kynsiäni ja sanoi, että värityksen puolesta ainakin sovit tänne :)

Colours of Athens.

Perinteisesti, syön aina kreikkalaisen salaatin ensimmäisenä matkapäivänä. Tätä tulee tehtyä kotonakin harva se viikko mutta eihän se ole sama asia Suomessa kuin täällä. Ei maistu samalle.

Mielessä matkaonnen lisäksi tänään:

Vuosi vuodelta, siedän aurinkovoiteisen tahmeaa ihoa vähemmän ja vähemmän. Rasvausoperaatio ärsyttää ihan hemmetisti. Ja pakko vain on rasvata, sen tietää mitä seuraa jos sen skippaa. Ainakin nyt alussa kun iho pitää taas totuttaa aurinkoon.

Toive: voisiko joku pian keksiä tabletin muodossa otettavan aurinkosuoja-aineen? Jep, rusketusta edistäviä aurinkopillereitä on jo, mutta niiden antama suoja ei ole riittävä. Eivätkä ne käsittääkseni suojaa UVA:lta joka on ihoa ikäännyttävä säteily, UVB:n polttaessa. Mutta oikeasti - mä en jaksaisi rasvata. Joka vuosi mietin eikö ihon suojaamiseen jo keksitä jotain vähemmän vaivalloista ja tahmeaa tapaa. Joku muu jolla vastaavat antipatiat aurinkovoiteita kohtaan?

Lampputaiteella koristettu Pitaki-katu Psirrissä ilahduttaa minua joka kerta kun kuljen tästä. Lamput eivät ole väliaikainen projekti vaan ovat olleet kadulla jo vuosia.

Väreissä on jotain joka saa minut iloiseksi. Siksi Psirri kuuluu mun lempparihengailupaikkoihin Ateenassa, täällä seinät ovat täynnään graffiteja ja muuta taidetta. Eikä sekään haittaa että Psirrissä on keskustan halvimpia ravintoloita. :)

Oho, nyt paukkuu ukkonen. Ja kunnolla.

Ainiin - minua luultiin tänään neljä kertaa paikalliseksi..! Kolme kreikkalaista tuli puhuttelemaan minua kreikaksi, ensimmäinen jopa aloitti sanomalla, "Oletko Kreikasta?" Sen verran ymmärrän kreikkaa. Ruokakaupassa saksalainen turisti tuli kysymään, puhunko englantia, ja kun vastasin myöntävästi, hän kysyi voisinko suositella jotain hyvää kreikkalaista jogurttia. Seisoimme siis jogurttiosastolla. Kun sanoin että voinhan toki suositella mutta en tunne jogurtteja yhtä hyvin kuin paikallinen, turisti oli ihan että "Whaat, you're not local?"

Kai tätä voi pitää vahvana indikaationa sille, että olen täällä jo niin kotonani että olemus on enemmän paikallisen kuin turistin? :) Silti, en kyllä käsitä miten tämän näköistä tyyppiä voisi pitää kreikkalaisena.

Mun suihkuvesi on nyt lämmennyt, lähden hinkkaamaan päivän aurinkovoide-hiki-ilmankosteustahmat iholtani. Aamulla herään epäilemättä yhtä tahmeana. Tästä ilmankosteudesta eivät tykkää kuin kynnet...

Kreikkalaisissa kodeissa vesi lämmitetään aina erikseen suihkua tai muuta lämminvesitarvetta varten, tavallisilla ihmisillä ei ole varaa pitää vesiboileria päällä koko päivää koska sähkö maksaa niin paljon.

Olen tämänkin jutun jo muistaakseni kertonut aiemmin mutta kerronpa vielä uudelleen, kun se on jäänyt minulle pieneksi traumaksi ja kuvaa hyvin suomalaisen ja kreikkalaisen suhtautumiseroa veteen.

Olin muinoin, parikymppisenä nuorena tyttönä viikon mittaisella vierailulla ystäväni Miltonin luona Kreikassa. Milton asui tuolloin vielä vanhempiensa luona. Minulle näytettiin miten boileri laitetaan päälle mutta ei viitsitty ilmeisesti vieraskohteliaisuudesta sanoa, että veden lämmitystä sitten rajoitetaan. Kävin joka päivä lämpimässä suihkussa ja saattoipa boileri joskus jäädä jäljiltäni vähän turhan pitkäksi aikaa päälle. Kun vierailu oli ohi ja minä palannut Suomeen, Miltonin äiti oli todennut järkyttyneenä että "Se Sanni käytti viikossa saman verran lämmintä vettä kuin me vuodessa..!" Olin tajuamattani aiheuttanut perheelle tuntuvat lämmityskulut. Milton halusi varmaankin vähän "näpäyttää" minua ja kertoi siksi äitinsä reaktiosta. Ai herranjestas että olin nolona... Myöhemmin minulle selvisi, että monet paikalliset käyvät usein kylmässä suihkussa säästääkseen lämmityskustannuksissa ja suorittavat ehkä kerran viikossa perusteellisemman peseytymisen lämpimällä vedellä.

Kyllä meillä on Suomessa luksusta kun vain väännämme hanan päälle ja kuumaa vettä tulee loputtomiin. Meidän on ollut helppo tottua tuhlailevaan veden käyttöön...

.

Vaikka mieli on nyt Kreikka-moodissa, tarkoitus olisi saada huomenna valmiiksi matkarapsa Riian matkalta.

Riiassakin on muuten värikästä arkkitehtuuria :) <3 Ihana kaupunki sekin.

Hei - jos joku matkalla mukana olleista muistaa sen Lottea avustaneen symppiksen miehen nimen niin laittakaa mulle! :D Mä kysyin sen nimen vaikka kuinka monesti matkalla mutta taas olen unohtanut...

Livboxin syyskuun bloggaajateemainen boksi on nyt ilmestynyt, eli voin paljastaa mikä tuo mukaan valitsemani suosikkituote on.

Todella monihan teistä sen arvasi jo pelkästään vihjekuvaa katsomalla: kyseessä on IsaDoran Blonde-nudekajal. :)

Löysin tuotteen 10 vuotta sitten kosmetiikkahörhöjen keskustelupalstan kautta ja se on siitä saakka kuulunut eniten käyttämiini kosmetiikkatuotteisiin.

Niin yksinkertainen ja huomaamaton tuote joka ei vaadi minkäänlaisia käyttötaitoja – ja niin merkittävä.

Ihonsävyisen kajalin idea on kaikessa simppeliydessään vaalentaa silmän sisäluomi huomaamattomasti niin, että katse kirkastuu. Silmän sisäluomi (eli se limakalvollinen reuna) punoittaa herkästi etenkin valvotun tai juhlitun yön jälkeen – ja toisilla luonnostaan koko ajan (kuten mulla..), ja punoitus silmien alueella tekee ilmeestä väsyneen. Kun tuon punoituksen neutraloi nuden sävyisellä kynällä, ilme herää taianomaisesti ja silmän alue näyttää laajemmalta rajauksen huijatessa valkuaisen aluetta suuremmaksi. Niin pieni toimenpide, niin suuri vaikutus.

Jotkut käyttävät tarkoitukseen myös valkoista kajalia, mutta se ei tuo yhtä luonnollista tulosta. Siinä missä hieman beigeen taittava vaalea sulautuu ihon sävyyn, kirkas valkoinen erottuu selvästi ja luo meikatumman tuloksen. (Sopii kyllä erinomaisesti kirkasväristen meikkien kanssa.)

Kun laitoin elokuussa misterille chätissä tämän kuvan, mies kommentoi sattumalta juuri sitä efektiä minkä kynällä saa aikaiseksi ^_^

Arvauksienne joukossa oli liuta muitakin suosikkituotteitani, mutta myös muutama ei-lemppari.

Toisiksi eniten veikkauksia nudekajalin jälkeen sai kulmageeli, sitä veikkasi suurin osa väärin arvanneista. Ja sehän olisi myöskin sopinut kuvaukseen. :)

Poskipuna ja highlighter saivat seuraavaksi eniten ääniä. Nämäkin tuotteita, joita käytän päivittäin.

Aurinkopuuteri ja primer saivat nekin muutamia ääniä, mutta nämä ovat tuotteita joita käytän harvemmin, primereita en itse asiassa juuri koskaan.

*

En itse taaskaan ehtinyt saada bloggaajaboksia käsiini, sama kävi viime vuonna. Koska ehdin lähteä Kreikkaan ^_^

En siis voinut ottaa teille kuvaa enkä esitellä boksin muita tuotteita, mutta kuten viimeksikin, ohjaan kiinnostuneet Charming Nailsin blogiin josta löytyy boksin esittely. :)

Hauskasti, lootasta löytyy useampi muukin mun lempituote kuin se itse valitsemani :) Ne ovat Lumenen Sensitive Touch -silmämeikinpoistoaine, Korresin suihkugeeli ja Cutrinin kuivashampoo. Eli voisin tituleerata tämän syksyn Livbox-bloggaajaboksin "Sannin boksiksi" :D

Mä olen tullut hiuskotiin.

Siltä musta tuntuu. Siis mullahan olisi aina kuulunut olla violetit hiukset, eikö niin? ^_^

Tasan viikko sitten repäisin ja kuoriuduin hiusnössöydestäni. Olen haaveillut violetista hiusväristä varmaan parikymppisestä saakka, kauan ennen tämän hetken sateenkaarihiustrendiä. Rakastan violettia väriä (ja My Little Ponien pastellista maailmaa), ei siis mitenkään yllättävää että sisimmässäni on pitkään kytenyt tällainen haave.

Ankea "emmää uskalla kun...kun - -" -asenne on kuitenkin estänyt haaveen toteuttamisen. Olen aina ollut arka suurten hiusmuutosten suhteen ja tosiaankin, rohkeinta mitä viimeisen 20 vuoden aikana olen hiuksilleni tehnyt on muuttaa vaalea sävy lämpimästä viileäksi. Wow.

Viime viikon maanantaina ajatus oli yhtäkkiä päässäni. NYT mä teen tämän. Mitä muka voisi tapahtua? Vaikka operaatio epäonnistuisi, ainahan värin saa pois - ainakin jotenkuten. Ja hiukset ovat uusiutuva luonnonvara.

Tuumasta toimeen. Luotan kauneuden ammattilaisasioissa aina kosmetiikkablogikollegoihini, ja koska en yhtään tiedä mikä paikka Tampereella on erikoistunut shokki/pastellivärjäykseen, laitoin kauneusbloggaajien Facebook-ryhmään tiedustelun asiasta. (Sieltä olen saanut tähän mennessä parhaat ja nopeimmat vinkit niin kynsisalonkiin, karvasalonkiin ja mistä voi ostaa Fudgea :D)

Suunnilleen 10 minuuttia myöhemmin mulla oli kampaaja varattuna :) Kävi niin loistavasti, että shokkiväreihin erikoistunut kampaaja löytyi sieltä Facebook-ryhmästä ^_^

Mun hiukset värjäsi ihana Sini. Sini on viittä vaille valmis parturi-kampaaja ja meikkaaja-maskeeraaja ja The Queen Of Glitter -blogin pitäjä. Blogista löytyy huikean makeita hius- ja meikkijuttuja ja onpa seos maustettu ruokaresepteilläkin :)

Kuten Sinin kuontalosta voi päätellä, nainen on aika lailla hurahtanut räiskyviin hiusväreihin. Tällä hetkellä Sini on "off-kaudella" eli antaa viimeisimmän hiusvärinsä haalistua jotta voi taas tempaista päälle jotain ihan uutta. Seuraava projekti on kuulema shokkiviolettia ja liukuväriä. Tämä kampaaja ymmärtää selvästi violetin päälle... :) Sanni approves :)

Ennen ja jälkeen.

Toiveena oli ehta mylittleponymainen pastelliliila, enemmän sinertävä kuin punertava.

Suunnilleen sen sävyinen kuin Lemon Dropilla :) (Kuva: Ponyology.com)

Ja siinä onnistuttiin :) Vaan ei ihan helpolla.

Siitä stooria tänään :)

.

Hiukset värjättiin sekoituksella Manic Panicin ja Arctic Foxin värejä.

Sini sekoitteli monet eri cocktailit ennenkuin sopiva seos löytyi. :)

Operaatio aloitettiin vaalentamalla mun tyvikasvu. Sitten tehtiin pari koeraitaa joista valitsin mieleisen sävyn. Näihin koeraitoihin väri tarttui oikein hyvin.

Valittu vaalea pastelliliila levitettiin hiuksiin, se näytti tältä.

Kun se huuhdottin pois, väri oli tarttunut niin huonosti että Sini totesi ettei koskaan ole vielä kohdannut asiakasta jonka hiukset hylkisivät suoraväriä näin pahasti. Kaikkein oudointa hänen mukaansa oli se, ettei sävy ollut tarttunut käytännössä lainkaan juuri vaalennettuun tyveen, jonne suoraväri (tai mikä tahansa väri) yleensä imaisee voimakkaimmin. Koeraitojen perusteella olisi odottanut aivan erilaista tulosta.

Tältä hiukset näyttivät ensimmäisen värikäsittelyn jälkeen. Harmaanvaaleanvioletti.

Sitten ei muuta kuin uutta käsittelyä perään. Tällä kertaa Sini sekoitti tuplasti voimakkaamman väriseoksen. Ai että olikin makean näköinen..! Vähän tummempi ja "shokkivärisempi" kuin se Lemon Drop -liila mitä olin hakemassa, mutta ei yhtään huonompi, itse asiassa sairaan makea..!

Nyt väri tarttui paremmin, ja huuhtelun jälkeen tuloksena oli aika lailla se sävy mikä oli kiikarissakin. Tyveen väri ei tosin vieläkään ollut tarttunut kunnolla, mutta se ei onnistunut laimentamaan onneani. Yhteensä operaatioon kului kuusi tuntia (mukaanlukien hiusten föönaus ja kahden kosmetiikkafriikin höpöttely...;))

Iiik!! Olin niin fiiliksissä!

Olin koko viikon jännännyt että jänistäisin ja peruisin ajan, mutta kun peilistä katsoi uusi pää, olo oli vain superonnellinen ja iloinen! Mulla on ponihiukset! Viimein...! <3

Kiitos Sini <3

Sain "hiustohtorilta" reseptimääräyksen suoraväriin jolla ylläpidän liilaa tukkaa kotona. Ostin tarkoitukseen Herman's Amazing Direct Hair Colorin sävyssä Vicky. Väriä sekoitetaan hoitoaineeseen joka pesun yhteydessä.

Onnellinen tempaisija :)

Sini varoitteli, että suoravärien maailmaan ja pastelli/shokkivärjäilyyn ja herkästi koukkuun. Saa nähdä miten mun käy...^_^ Stay tuned :D

*

P.S. En ollut kertonut värjäysoperaatiosta Mr. Karkkipäivälle (tai muillekaan läheisille) ja olin suunnitellut yllättäväni miehen illallisella hänen tullessaan töistä. Värjäyssession venyessä jouduin keksimään jonkun verukkeen miksi en ehtinyt kotiin illallisaikaan, ja laitoin viestiin arvoituksellisesti "Mulla on tässä yksi projekti kesken joka vähän venähti, näet sitten kun tulen".

Kun sitten saavuin kotiin violettina, miehen reaktio oli yllättävän kesy. (Olin odottanut jotain "minkä ihmeen pissistukan sä oot mennyt hankkimaan" -tyylistä vastaanottoa...)

"Häää.... Mä luulin että sä olit ottamassa tatuointia...!" oli kommentti. "Mutta on nuo hiuksetkin ihan siistit!"

:)

Sisko taisi järkyttyä enemmän nähdessään uuden Facebook-profiilikuvani ;)