Kyllä nyt on päästy kokemaan talvinen Lappi iholla ihan toden teolla. :)

Tammikuussa harmittelin, kun olisin niin halunnut viettää synttäreitä Lapissa mutta haave kaatui budjetti- ja ennen kaikkea vapaapäiväongelmiin toisen puoliskon taholta. Sitten sain tilaisuuden liittää itseni kiipeilijäkavereiden Posion reissulle, ja heti perään tarjottiin mahdollisuutta lähteä Carmexin kampanjan tiimoilta kokemaan Ylläs-tunturin meininkiä. Lapin ja minun kuului sittenkin kohdata tänä talvena <3

Olen tänä keväänä saanut kunnian olla Carmexin Suomen lähettiläitä, ja joku teistä on saattanut bongata nimeni Carmex-hyllyissä klassisen purkki-huulirasvan suosittelijana. Jos on yhtään lukenut meikäläisen huulirasvajuttuja blogista niin ei varmaan ole jäänyt pimentoon miten riippuvainen olen tuosta keltakantisesta purkista ^_^ Supertehokkaasti suojaava ja kosteuttava Carmex profiloituu erityisesti talviulkoilijoiden suosikkihuulirasvana, ja tässä hengessä minulle tarjottiin tilaisuutta lähteä tutustumaan yhteen Suomen tunnetuimmista talviulkoilukeskuksista; Ylläkseen.

En ole koskaan aiemmin käynyt Ylläksellä. Ylipäänsä tunturi-Lapin kokemukseni rajoittuvat muutamaan harvaan vierailuun, joista Kilpisjärven ja Kevon kesävaellukset ovat päätyneet blogiinkin.

Aloituskuva kertoo tiivistetysti Ylläs-päivistäni: kimmeltävää aurinkoa ja paksua pilveä. Kuvat ovat hotellini Lapland Hotel Saagan terassilta.

TIISTAI

Saavuin Ylläkselle mitä upeimmassa säässä. Samasta säästä olimme saaneet nauttia maanantaina Korouomallakin. Ahh... leijuin hyvän olon pilvessä. Niin kaunista..! Pääsin vielä jatkamaan upeaa talvisen Suomen luonto-trippiäni. Kyllä nuo Etelä-Suomen talvet vain ovat tylsiä, ei voi mitään... on-off-talvea. Yhdellä viikolla lunta, toisella taas maa on sulaa. Minä rakastan vuodenaikoja ja viettäisin mieluusti kunnon talvea ihan sen kokonaiset kolme kuukautta. Kyllä pohjoisessa asuvien kelpaa.

Tällaisissa maisemissa pääsin kohtaamaan Ylläksen:

Ylläksen alue koostuu kahdesta tunturin etelä- ja pohjoispuolelle sijoittuvasta kylästä; Ylläsjärvestä ja Äkäslompolosta. Pohjoista Äkäslompolon puolta nimitetään Ylläs Ski Resortiksi, Ylläsjärven puolta Sport Resortiksi. Yhteensä kylissä asuu noin 850 ympärivuotista asukasta. Sesonki jatkuu hieman pidempään pohjoisella Äkäslompolon puolella eteläisen rinteen pehmetessä aikaisemmin keväällä. Ihan uutta tietoa kaltaiselleni talvitunturi-noobille. :) Minä majoituin hieman hiljaisemmalla Ylläsjärven puolella jossa on vähemmän hotelleja ja mökkejä, mutta tämän puolen etuna on majoituksen läheisyys rinteeseen nähden; rinteeseen ja hisseihin pääsee parhaimmillaan suoraan hotellinsa terassilta.

Kylien ja tunturin ympärillä levittäytyy Suomen kolmanneksi suurin kansallispuisto, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto. Opin myös, että Ylläksellä on Suomen laajin latuverkosto (yli 330 km) ja rinteissä maamme suurimmat korkeuserot. Minun kaltaiselleni patikkapirkolle alueelta löytyy myös paljon talvivaellusreittejä, kansallispuistossa risteilevistä kesäreiteistä puhumattakaan.

Ylläksen huippu on 718 metrin korkeudessa. Vierailupäivinäni tuuli aivan mielettömästi ja viivyttyäni huipulla tunnin olin kuin kokonaamapuudutuksen läpikäynyt ^_^ Mutta Carmexia tarvitsi lisätä vain kerran, hehe ;) Se pysyy.

Olin suunnitellut patikoivani alas (patikkareittejä kulkee myös tunturin laella) mutta tuuli ja katoava tunto raajoistani muuttivat suunnitelmia. Olin kuitenkin iloinen että sain kokea tunturin huipun kauneuden kirkkaassa, aurinkoisessa säässä. Seuraavina päivinä maisemat olivat peittyneet paksuun pilveen.

Kuuma kaakao maistui kun olin palannut tunturireissulta hotellille. Istuin terassillani ja lämpö palasi pikkuhiljaa sormiin ja varpaisiin. Hymyilin maisemalle ja koin onnea niinkin pienestä asiasta kuin ilmaisesta kuumasta vedestä jota sai hotellin aulasta :)

Olen muuten viisastunut huomattavasti Kilpisjärven reissusta; nykyään minulla kulkee aina mukana oma kaakaosekoitus tummasta kaakaojauheesta ja steviasta. :)

Illalla vedin hotellin ravintolan buffetissa perinteiset juustoöverit (ja saattoi muutakin ruokaa mennä aika lailla) ja vietin loppuillan huoneessani pinkeää ja aristavaa vatsaani hieroskellen. Noutopöydät....

Kun seuraavana päivänä kuulin, että olin huoneessa nököttäessäni missanut aivan mielettömän hienot ja voimakkaat, monta tuntia jatkuneet revontulet ihan siinä pääni päällä, vaivuin megalomaaniseen harmitukseen ja halusin kovasti syyttää ruokaähkyn aiheuttamaa hetkellistä sekavuustilaa. No ei. Kyllä mä vain rehellisesti unohdin revontulten mahdollisuuden. *saa potkaista*

KESKIVIIKKO

Keskiviikko valkeni hyvin eri värisenä kuin tiistai; harmaa pilvimassa peitti auringon ja tunturin rinteet. En antanut sen haitata vaan suuntasin Carmexin sponssaamaan Helly Hansen Mountain Battle -rinnesuunnistustapahtumaan Ylläs Ski Resortin puolelle. Tulisi nähtyä tämäkin puoli tunturia.

Kävi mielessä, olisiko ketään edes osallistumassa Battleen tässä säässä.

Mutta jo vain, viimainen sää ei estänyt hiihtolomalaisia saapumasta rinteeseen ja Battleenkin saatiin viisi joukkuetta.

Tuiverruksen läpi joukkueet lähtivät matkaan.

USAn hiihtokeskuksissa jo perinteeksi muodostunut Helly Hansen Mountain Battle järjestetään Suomessa tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Koko perheen rinnesuunnistuskisassa suoritetaan rasteja 2-4 hengen joukkuein kolmessa eri kisakategoriassa.

Yhdellä rastilla oli hyödyllistä informaatioarvoakin; joukkueet pääsivät etsimään piipparien avulla lumivyöryyn hautautunutta.

Maalissa! :)

Kaikki osallistujat palkittiin runsain sponsoripalkinnoin Carmexilta, Helly Hansenilta, TomTomilta ja Bollélta. Joku kommentoi palkintojenjakotilaisuudessa että "Nyt ei lopu huulirasvat ihan hetkeen" :D

Vinkkinä muuten, jos satutte olemaan Ylläksellä pääsiäisenä: Helly Hansen Mountain Battle järjestetään seuraavan kerran 14.4. Jos siis vaikka kiinnostaisi kivan ulkoilutapahtuman lisäksi täydentää Carmex-varastot :)

Itse jatkoin ulkoilupäivää vielä patikoinnin merkeissä. Nyt kun on tänne päästy niin tunturimiljööstä otetaan kaikki irti. :)

Kuten ylempänä tuli mainittua, Ylläksellä on runsaasti myös talviretkeilyreittejä. Osa vaatii lumikengät ja nämä reitit on merkitty erikseen. Lumikenkäreiteillä kulkee myös fat bike -eli läskipyöräilijöitä. Yksi kiipeilijäkavereistani puhui fat bikeista Posiolla ja nyt näin sellaisia livenä ensi kertaa, näytti muuten kivalta puuhalta. Ehkä minäkin pysyisin pystyssä..? :) Ja varmaan hyvää treeniä! Voisi joskus kokeilla.

Yritin värittää harmaata maisemaa Carmexinkeltaisilla laseilla ^_^

Ja ehkä vähän sitä revontuliharmitustakin.

Kaikki puhuivat koko päivän edellisillan ja yön valo-show'sta, jopa kävelylläni kohtaamat makkaranpaistelijat laavulla. En päässyt karkuun mokaani. Eihän nyt tähtikirkkaana iltana sovi unohtaa käydä kurkkaamassa ulos kun ollaan näillä leveysasteilla, etenkin jos toiveissa on nähdä revontulet.

Ja minä totta vie haluaisin sellaisia päästä ihailemaan.

Korouomalla näin hetken verran miedot, vaaleat revontulet. Ne olivat ensimmäiset koskaan näkemäni revontulet. Ne hiipuivat pian mutta iloitsin siitäkin vähästä. Ylläksellä olisi ollut tilaisuus nähdä oikea revontulten Cirque du soleil.

Mutta mitä sitä nyt tähän takertumaan, sanoin lopulta itselleni hämärtyvässä Ylläsjärven illassa. Olin joka tapauksessa päässyt kokemaan haaveideni talvisen Lapin. Ja täällä on upeaa. Ihan ilman valoja taivaallakin.

© Timo Repo

Northern Lights - ensi kertaan :)

(Kuvan lähetti minulle muuan tv-tuottaja johon tutustuin hotellilla. "Ai sinäkö missasit ne..? Laitanko sulle kuvan?")

Suuri kiitos Carmexille upeasta mahdollisuudesta päästä tutustumaan Ylläkseen ja kokemaan tunturikohteen taikaa. <3

*

Carmex-lähettiläänä saan vielä arpoa kolmelle teistä vuoden Carmexit (12 purkkia). Osallistut arvontaan kertomalla, millaisesta talviulkoilusta pidät - tai jos et pidä, niin kerro miksi ei nappaa.

Osallistumisaikaa on viikon verran, torstaihin 16.3. kello 24.00 saakka.

Edit. Arvonnassa voittivat j, Suski75 ja Miriam, onnea :) Voittajiin on otettu yhteyttä.

En tiedä montaakaan toista asiaa joka toisi minulle yhtä paljon onnen tunteita kuin luonto. Valitettavasti edes kosmetiikka ei tule lähellekään. Ei se taida ehkä edes olla valitettavaa, kosmetiikka tuo ihan toisenlaista iloa jolle on myös oma paikkansa elämässä.

Mutta luonto. Siitä saa sellaista alkukantaista energiaa, tyyneyttä, iloa ja rauhaa että toivoisi jokaisen silloin tällöin pääsevän latautumaan tällaisten tunteiden äärelle. Vietin myös melkein kolme kokonaista päivää ilman elektroniikkaa. Sekin rentoutti valtavasti.

Olin ei-kiipeilevänä jäsenenä mukana jääkiipeilevän kaveriporukan viikonloppuretkellä Posion Korouomalla.  Muiden hakatessa jäätä minä kävelin kilometreittäin hiljaisen metsän keskellä. Nautin joka askeleesta ja yksinäisyydestä, mahdollisuudesta vaipua omaan meditatiiviseen rauhaan.

Iltaisin kuuntelin kodassa kiipeilijöiden tarinoita. En voinut osallistua mutta kuuntelin ja opin toisten maailmasta sitäkin mieluummin. Kuinka monta kp:tä jollakin seinällä voi mennä. Paljonko ruuvit, jatkot ja hakut maksavat. Missä on Suomen hienoimmat jääputoukset. En tullut mukaan tänä viikonloppuna jutellakseni tai ollakseni paljon äänessä.

Nukahdin aikaisin kaminan pöhisevään lämpöön, raikkaan ulkoilun miellyttävästi väsyttämänä. Heräsin varhain muiden vielä nukkuessa, venyttäen hetkeä pujahtaa kodan lämmöstä ulos pakkaseen wc-reissulle. Luin aamun hämärässä himmeän otsalamppuni valossa Daphne-purjeveneen matkoista Välimerellä. Kontrasti talviseen Suomeen. Kummatkin ihania omalla tavallaan.

Rakkaat Meindl-buutsini viettävät tänä vuonna 10-vuotissynttäreitä. <3

Ystävien noustessa maanantai-iltana etelään vievään junaan minä sain jäädä vielä Lappiin.

Siitä lisää pian.

Viikonlopun aikana käytetty kosmetiikka:

Huulirasva

Hammastahna

Silmänympärysvoide

Savetit

Ei, en pessyt edes kasvoja vaikka mukana oli puhdistusliinoja. En jaksanut :)

L'Oreal Colorista -esittely ja kokemuksia, olkaa hyvä.

Kauppoihin on tammikuussa pätkähtänyt L'orealin uusi hiusvärisarja Colorista, jonka valikoimasta minäkin löysin jotain mieluisaa.

Kuka arvaa mikä se mieluisa on? ^_^

Colorista-sarjaan kuuluu vaalennusvärejä (Bleach), kestovärejä (Paint), muutaman viikon hiuksissa kestäviä suoravärejä (Washout) ja yhdessä shampoopesussa poispeseytyviä suihkevärejä (Spray). Hinnat 7,90€ - 8,90€. Kestovärin mukana tulee muuten levityssivellin, kätevää.

Olen saanut kuvan tuotteet L'Orealilta.

Kuva: L'Oreal

Herkullisia Washout-sävyjä tuli Suomen markkinoille yhdeksän: Peachhair, Pinkhair, Dirtypinkhair, Lilachair, Purplehair, Bluehair, Aquahair, Turquoisehair ja Redhair.

Sarjaan kuuluu myös Washout-värin poistumista edesauttava syväpesevä shampoo. Kokeile tätä jos väri tuntuu jumahtavan epätoivotun tiukkaan, tai muuten vain haluat vauhdittaa suoravärin haalistumista. Shampoon annetaan vaikuttaa hiuksissa 5 minuuttia ja sen käyttöä jatketaan kunnes oma väri on palautunut.

Tätä olisin voinut testailla jouluna kun se rumansininen sävy oli juuttunut hiuksiini... Veikkaan kyllä, että osa jumittuvista suoraväreistä ei lähde millään syväpuhdistavalla shampoollakaan.

Sain testiin kahdesta liilasta Washout-sävystä tummemman, Purplehairin. Tosin tämäkin kuuluu "Pastels"-kategoriaan. Lilachair on vähän vaaleampi ja taittaa pinkkiin. Sitäkin voisi joskus kokeilla.

Voide tulee tuubista hieman tummempana kuin miltä pakkaukseen painettu väri näyttää, mutta on sen verran mietopigmenttistä että näyttää hiuksiin levittäessä paljon vaaleammalta. Laitoin tämän ihan laimentamattomana (yleensä lantraan suoravärit aina hoitoaineeseen).

Hiuksissani alla valmiiksi oleva liila sävy tietysti vaikuttaa tulokseen eikä minun hiuksistani pysty näkemään miltä Purplehair näyttää vaaleaan tukkaan laitettuna. Mutta juurissa sävy on puhtaimmillaan, koska ne on juuri vaalennettu ja helmikuun alussa laitettu sävy (se punertava) oli ehtinyt haalistua reilusti ennen Colorista-käsittelyä.

Juuri värjäyksen jälkeen tyvi näytti tältä. Purplehairissa on selvästi punertavampi pigmentti kuin pakkauksen sävy antaa ymmärtää.

Hiukset kuivina.

Aika kaunis sävy eikä lopulta liian punertava. Taitaapa olla niin, että tähän hintaan (7,90€ / 80 ml) Coloristan violetti väri siirtyy tukkani värin ylläpitäjien kärkeen. Kuivaan tukkaan levitettynä sävy on varmasti vielä paljon intensiivisempi, toki sitä kuluu silloin kokonainen tuubi per käsittely.

Kokeilin muuten edellisessä värikokeilupostauksessani esittelemääni Fantasy Color Glossin Midnight Purplea myös yksinään täysin laimentamattomana, ja se ei tehnyt yhtään mitään. :/ Todella vähäpigmenttinen tapaus.

Kaikkein mitäänsanomattomin värituote tänä keväänä on kuitenkin seuraava potilas:

Colorista Spray. Sain #Minthair-sävyn lisäksi kokeiltavaksi myös liilan #Lavenderhair -suihkeen, eikä kumpikaan tehnyt oikein minkäänlaista tulosta.

Kuvassa saattaa hyvällä tahdolla nähdä aavistuksen pastellista vihertävää hiusteni vaurioituneella pätkäalueella, joka on muita hiuksia vaaleampi koska violetti suoraväri ei halua tarttua siihen. Suihkuttelin hiuksiin varmaan puoli pulloa Minthairia ja siinä tulos.

Mietin ensin, että ehkä sävy näkyy vain ihan vaaleissa hiuksissa, mutta lehdistötiedotteen mukaan Colorista Spray -sävyt näkyvät myös tummassa hiusvärissä.

Kuten norjalaisella Tsutsumi-bloggaajalla:

Kuva: L'oreal

Hmmmm... Mitähän mä teen väärin..

Annoin #Lavenderhair-sävyn lukijalle giveaway-miitissä, ja kyseinen lukija raportoi myöhemmin kommenteissa ettei sävy ollut näkynyt hänenkään hiuksissaan. Colorista Spray -värille en siis lähde tällä pohjalla antamaan peukaloa.

Onko muilla onnistuneempia kokemuksia?

Joka tapauksessa, annan nykyisenä suoravärien suurkuluttajana ison peukalon Coloristan Washout-sävyille, sillä 7,90€ on todella edullinen hinta suoraväristä. Tuubi riittää kosteisiin hiuksiin laitettuna minun pitkissä hiuksissani 2-3 käsittelyyn ja laimennettuna tietysti vielä pidempään.

.

P.S. Lähden tänä iltana yöjunalla Lappiin <3 Blogi vaikenee todennäköisesti maanantai-iltaan saakka sillä läppäri ei pääse mukaan Korouoman piippukotaan :) Eikä puhelintakaan voi ladata koska siellä ei ole sähköä... ^_^ Ah, luonto. Hetkeksi eroon elektroniikasta :)