Välimeren lämmöstä ajatukset hetkeksi pohjoiseen: muistuttelen tulevasta lukijamatkasta Tukholmaan, jonne olisimme pyrähtämässä kutakuinkin kuukauden päästä eli 20. toukokuuta. :)

Matkan pituus on lauantai-illasta maanantaiaamuun 20.-22.5.

Vielä on kuun loppuun asti aikaa ilmoittautua.

Matkalla tarjolla kosmetiikkafriikahtelua ihanien ostoskohteiden, samanhenkisen seuran ja kahden kauneusblogiemännän kanssa.

Matkalla on mukana minun lisäkseni Ostolakossa-blogin Virve, joka vie halukkaat Tukholmassa kierrokselle kiinnostavimpiin kosmetiikkaliikkeisiin. Jos kellään on enää tilaa ostoksille Täby-Centrumin Sephora-pysäkin jälkeen ^_^

Matkan hinta alkaen 83€, tarkemmat tiedot Pohjolan Matkan sivuilta. Risteily tehdään Silja Serenade-laivalla.

Illallisesta - yksi mukaan tuleva porukka ilmoitteli jo minulle, että ovat tekemässä varausta lauantai-illalle Serenaden italialaiseen Tavolata-ravintolaan ja kyselivät, onko muita halukkaita liittymässä seuraan.

Buffetin 2. kattaus oli kuulema jo täynnä, ja ensimmäiseen kattaukseen emme ehdi kun meillä on samaan aikaan tervetulotilaisuus. Itse liityn Tavolata-porukkaan ja kaikki muutkin ovat tervetulleita, ravintola on kuulema sen mallinen että sinne saa helposti isommankin porukan lähekkäin.

Laittakaa minulle viestiä sähköpostitse (karkkipaiva (at) hotmail.com) tai tämän postauksen kommenttilaatikkoon jos yhteinen ristorante-illallinen laivalla kiinnostaa, niin lisätään teidät varaukseen. :)

Kreikan saariltakin voi löytää Sephoran...! Tämä pikkuinen Sephora yllätti minut Mykonoksen kujilla.

Hyvää pääsiästä Parokselta :)

Kollaasissa tunnelmia eilisyön Anastasis- eli Kristuksen ylösnousemusjuhlasta.

On ollut kiehtovaa saada osallistua kreikkalaiseen pääsiäiseen, tunnelma on todella koskettava vaikka en itse uskonnollinen olekaan. Sitä eivät toki ole monet pääsiäisjumalanpalveluksiin osallistuvat kreikkalaisetkaan, mutta pääsiäinen on täällä niin suuri juhla ja siihen kuuluvat kirkollismenot niin tärkeä perinne, että melkein kaikki osallistuvat, vähintään lauantaiyön Anastasikseen.

Tänään pääsiäissunnuntaina on Suuri Lampaansyöntipäivä. Ihmiset kaikkialla ympäri Kreikkaa kokoontuvat iloisiin mässäilykesteihin tyydyttämään paaston jälkeisen lihanhimonsa, päätähtenä vartaassa paistettu kokonainen lammas. Juhlapäivä, joka on monelle vuoden tärkein.

Hyvä päivä kala-kasvissyöjälle omistaa aikaa esimerkiksi hiusten tehohoitoon. :) Hiukseni ovat tänään saaneet hautua pari tuntia oliiviöljyssä ja nyt pehko muhii Apivitan kermaisessa naamiossa. Ilman väriä. Haluan avautua tässä joku päivä aiheesta Mitä Ponihiusten Ylläpito On Tehnyt Tukalleni.

Naamion muhiessa olen tuhonnut kolmisen desilitraa kreikkalaista jogurttia ja valinnut blogiin kuvakimaran eiliseltä.

Välitän teille jälleen aurinkoisia ja värikkäitä terveisiä tästä kauniista maasta. :)

Tein ystävieni kanssa retken naapurisaarelle Antiparokselle jonne on vain 10 minuutin laivamatka.

Olin tähän saakka luullut että Antiparos on osa Parosta niinkuin nyt Seglinge on vaikka osa Ahvenanmaata, mutta eipä olekaan. Antiparos on oma itsenäinen saarensa ja näin ollen olen vieraillut Kreikassa nyt 45 saarella. :)

Marianna ja Sanni. Kumpikos meistä nyt onkaan ihonvärinsä puolesta Suomesta ja kumpi Kreikasta..? ^_^ Mariannan mieskin ihmetteli, miten voin olla niin päivettynyt kun olen tullut tänne melkein suoraan talvesta.

Kuten todettua, ihoni on muuttunut iän myötä. Sille tarvitsee vain vilauttaa arskaa ja se on ruskettunut.

Kerroin Mariannalle värien ja valon vaikutuksesta minuun, ja kuinka olen tullut siihen oivallukseen, että värit ovat yksi tärkeimpiä tekijöitä Kreikka-viehätyksessäni.

Toisaalta, eihän tarvitse kuin katsoa blogini vanhaa sateenkaaribanneria (josta vielä muisto sivupalkissa - tai alapalkissa kännykällä lukijoille), niin on selvää, mitä värit minulle merkitsevät. En vain ole jotenkin tullut sitä pohtineeksi niin laajasti.

Piso Livadi on vain yksi Paroksen lukuisista viehättävistä kylistä. Saari on täynnään pieniä idyllejä jotka vain odottavat löytäjäänsä.

Minulle uusiin paroslaisiin kylätuttavuuksiin kuuluu Marpissa, jossa kävimme perjantaina seuraamassa yhtä Kreikan uniikeimpiin kuuluvaa pääsiäisperinnettä (paikalla oli myös tosi tunnettuja kreikkalaisia julkkiksia, sain kuulla Mariannalta ;)). Marpissan kaltaiset paikat saavat minut miettimään, millä ilmaisuilla näin nukkekotimaisen suloisia kyliä voi edes kuvailla. Minun täytyy mennä jollekin kurssille oppimaan lisää sanastoa pystyäkseni välittämään kaikkia Kreikassa kokemiani tunnelmia ja näkymiä :)

Pysähdyimme eilen myös saaren entisessä pääkaupungissa, vuorilla sijaitsevassa Lefkesissä, jonka mykonos-henkiset, klassisen kykladilaisen Choran tyyliset valkoiset labyrinttikujat ja puiden varjostamat kodikkaat pikkuaukiot värikkäine pöytineen kutsuivat jäämään vieraakseen. Jäämään Parokselle.

Antiparoksella näin erään ravintolan seinässä tämän viisauden.

Ylemmän kohdan toteuttaminen on yksi lempipuuhaani missä tahansa. Mutta aivan erityisen nautinnollista täällä Kreikassa.

Täällä myös ruoka on väriterapiaa.

Mehukkaita, värejä pursuavia salaatteja ja oliiviöljyssä haudutettuja kasviksia ja mereneläviä nautitaan mielellään sinisen meren yhteydessä, mahdollisesti talon viinillä höystettynä. Kyllä endorfiinit purskahtelevat.

.

Illalla menin katsomaan auringonlaskua Kastrolle, lempipaikkaani Parikiassa. Kastro on vanhankaupungin keskellä kohoava pieni kukkula laellaan Agios Konstantinoksen kuvauksellinen miniatyyrikirkko, edessä avautuu näköala merelle. Kirkon portailla olen viettänyt vuosien saatossa tunnin jos toisenkin, paikka on minulle Paroksella ehkä kaikkein tärkein.

Kastrolla istuskellessani pääsin todistamaan hauskaa yllätystä.

Kuulin kirkon toiselta puolelta naurua ja kuiskuttelua, ja sitten hyssyttelyä. Pian toisesta suunnasta kävelivät nuori tyttö ja poika, poika jotenkin jännittyneen näköisenä (hänen tehtävänsä oli selvästi tuoda tyttö paikalle). Heidän saavuttaessaan kirkon nurkan esiin pelmahti lauma tytön ystäviä kera täytekakun, ja pian he lauloivat hänelle syntymäpäiväonnittelut niin kreikaksi kuin englanniksi. Sitä oli mukava katsella :)

Loppuun kuvia Kastrolta:

Tällä kadulla majoituimme Mr. Karkkipäivän kanssa kun vierailin Paroksella ensimmäistä kertaa vuonna 2008.

Parikiassa melkein jokaisen kadun varrella on muistoja. <3 Ja niitä tulee koko ajan lisää.

Mikä on sinun paras Kreikka-muistosi? :)

Huomenet Parokselta.

Kaikki kunnia joogaretriitille, mutta on se vain myönnettävä että täällä, rakkaimmalla saarellani, olen yhtäkkiä taas tyyni. Paros ja minä. Te tiedätte. No jotkut teistä ainakin. :) Täällä on se jokin.

Katsellessani kuvissa vähämeikkisiä kasvojani ja "matkaminääni" (ja auringon korostamia juonteita, uhhh, miten täällä auringossa aina näyttääkään ryppyisemmältä kuin kotona...), minun teki mieli julkaista tähän väliin meikkipostaus.

Kuvasin meikkikuvat helmikuussa, aikeena kirjoittaa blogiin vahvasta meikistä versus normaali meikkipohjani. Ei sitten tullutkaan fiilistä postata aiheesta. Jutut tulevat ulos silloin kun tuntuu siltä. Tänään tuntuu tältä aiheelta :)

Sain juuri palautetta siitä, että postaukseni ovat nykyään liian pitkiä ja raskaita. (Minusta bloggaustyylini on alusta saakka suosinut pidempiä postauksia....) Tänään ilahdutan teitä, jotka ette jaksa katsella kahtakymmentä kuvaa ja lukea paljon tekstiä. Lepuuttakaa mieltänne tässä lyhyessä muutaman kuvan meikkijutussa ^_^

*

Vahva meikki vs. luonnollinen meikki. Minun kohdallani luonnollinen meikki tarkoittaa ennen kaikkea pohjameikkiä, ihomeikkiä. En ole koskaan pitänyt voimakkaasta meikkipohjasta. Mikä voi hyvin liittyä siihen, että minulla on myös aina ollut suhteellisen hyvä iho.

Tein helmikuussa pitkästä aikaa meikin Dermablendin Fluid Corrective -meikkivoiteella ja ihan hätkähdin tulosta. Näinkö peittävä tämä oli..?

Fluid Corrective on vieläpä kevyin Dermablendin meikkivoiteista, mutta minun ihollani tulos on superpeittävä. Pinta on kaunis eikä välttämättä mitenkään pakkeloidun näköinen, mutta koska olen tottunut läpikuultavampaan meikkiin, kokonaisuus näyttää silmiini todella vahvalta. Meikatulta.

Alla kuva normaalista meikkipohjavahvuudestani.

Tässä kasvoilla Laveran Natural Liquid -meikkivoide, joka vastaa peittävyydeltään Lily Lolon mineraalimeikkipohjaa. Nämä ovat kaksi suosikkiani luonnollisista meikkipohjista.

Olen vasta ihan viime aikoina tehnyt yhden, monelle varmasti itsestäänselvän oivalluksen liittyen aurinkopuuteriin. Tunnustan seuraavaa: olen aina salaa vähän ihmetellyt, miksi monet käyttävät jatkuvasti aurinkopuuteria. Ja oikein sillä reippaasti koko kasvoille -tyylillä. Täytyykö koko ajan näyttää päivettyneeltä..? Jep, henkilökohtaisia mieltymyksiä. Silti olen kummastellut. Ehkä samaan tyyliin kuin valokynää. "Mitä mä en tajua aurinkopuuterin suosiossa..?"

Oivallus tuli kiitos erään meikkitaiteilijan, en enää muista missä tilanteessa keskustelua käytiin. Meikkari totesi, että yksi aurinkopuuterin ideoista on tuoda kasvoille takaisin sitä eloisaa väriä, mikä on meikkipohjalla ensin tasoitettu ja peitetty. Ei siis välttämättä päivettynyttä lookkia. Iho ei ole luonnostaan tasaisen värinen, ja vaikka erilaisten virheiden peittäminen tekee ihon monen mielestä kauniimmaksi, se tekee ihosta myös vähän luonnottoman näköisen. Aurinkopuuterilla (ja tietysti myös poskipunalla) kasvoille palautetaan eloisuutta, jota meikkipohja on vienyt.

Koska itse käytän korkeintaan medium-peittävyyden meikkipohjia jotka antavat ihon oman sävyn kuultaa läpi, en ole saanut aurinkopuuterin käytöstä tätä "palautan väriä kasvoille" ahaa-elämystä.

Ennen ja jälkeen Dermablend-meikkipohjan

Voimakas meikkipohja kuten Dermablend oikein huutaa väriä päälleen.

Sävy on oikea eikä se saisi olla yhtään tummempi, mutta iho on tasaisuudessaan vähän luonnoton.

Ennen aurinkopuuteri-poskipuna-huulipuna-käsittelyä...

...ja niiden jälkeen.

.

Meikkiin käytetty:

Silmämeikki: Maybelline Rock Nudes -paletti

Meikkivoide: Dermablend Fluid Corrective, sävy 025 Nude

Puuteri: Lavera-irtopuuteri

Varjostus: NYX Contour Palette

Poskipuna: L'Oreal Infallible Blush Palette, sävy Despinkable Me

Huulipuna: Benecos Pink Honey

Tuotteet saatu blogin kautta

*

Käytättekö te vahvaa vai kevyttä meikkipohjaa?

Kuinka paljon iho"virheet" kuten punoitus, arvet, pigmenttiläiskät tai näppylät häiritsevät teitä ja vaikuttavat meikkipohjan valintaan?

Minun kasvoillani paras matkameikki taitaa lopulta olla hymy :) Ja auringon vaikutukset, ryppyineenkin. Oheisilmiö, jonka kestän, kun kasvot saavat samalla terveen sävyn ja mieli piristysruiskeen. Aurinkojuonteet voi hoitaa voiteilla ja olemalla välittämättä niistä :)

Myönnän, että joinain päivinä kuitenkin kaipaan tuttua silmämeikkirutiiniani, vaikka aiemmin sanoinkin, etten muka reissussa juuri luomivärien perään ikävöi. Ei se ole ihan totta. ;)

Rakastan matkailua, rakastan kirjoittaa ihanista paikoista ja tunteista joita kohteet herättävät. Mutta rakastan myös meikkejä. Tänään oli kiva taas päästää meikkifriikki ääneen :) <3

.

....P.S. Oliko tämäkin juttu lopulta liian pitkä? Mitenkäs sitä tekstiä taas tulikin näin paljon... Onko tämä "paljon"?

Pitkien postausten "ongelma" kiteytyy tähän: minä olen puhelias ihminen. :) Puhun paljon melkein kaikesta. (Paitsi politiikasta.) Kun pääsen ääneen aiheista, joista olen erityisen innostunut, puhun vielä enemmän. Olen yhtä ryöpsähtelevä niin luonnossa kuin kirjoittaessani. Sitä on vaikea hillitä. Harmillista, että postaukseni ovat tämän vuoksi kenties raskaita lukea, mutta toisaalta en osaa tätä pahoitellakaan. Minusta on kivaa kirjoittaa <3