Eilen tartuin vihdoin pinnan alla pitkään odottaneeseen tehtävään.
Huulipunieni lajitteluun ja vanhojen poisheittämiseen.
Kyllä. Tämä tavaranvähennys ja jemmojen poisheittämisprojekti etenee todella hitaasti. Mutta hyvä kun edes etenee.
Tässä laatikossa on noin kolmasosa huulipunistani ja joukossa ne kaikkein vanhimmat. Museopunat.
Niiden olemassaololle kotonani vuonna 2017 ei ole minkäänlaista järjellistä selitystä, ei niin minkäänlaista. Mutta tästä olen puhunut aiemmissa jemmauskirjoituksissani. Jemmaaja ei säilytä järjellä. En tiedä voisiko tietylle asteelle ulottuvaa tavaran säilömistä pitää jo sairautena. Varmaankin.
Aloitetaan jostain kivan värikkäästä. Tämä syksyllä 2009 hankittu MACin Dame Edna -kokoelmaan kuulunut huulipuna ei edes ole kovin vanha kokoelmani ikämittakaavassa. Tein huulipunasta pienen meikkipostauksenkin aikoinaan. Varmaankin niitä ensimmäisiä Karkkipäivän huulipunapostauksia.
Tuskin olen montaakaan kertaa tätä ihanan herkullista aniliininpunaista huulipunaa käyttänyt - koska se on mattakoostumuksellinen. Ihana sävy, ikävän tuntuinen huulilla.
Tästä nurkasta paljastuvat ne kaikkein vanhimmat huulipunani. Nämä ovat oikeasti niin vanhoja että... en tiedä voinko sitä edes ääneen sanoa. Koska silloin tulee väkisin myös sanottua ääneen, että jotain outoa on korvien välissä kun tällaisia säilöö.
Lumenen huulipunat 151 Sydäntalvi, 104 Päivien harjalla ja 16 Tähti Kirkkain olen ostanut silloin kun olin yläasteella. Puhutaan vuosista 1993-1995. Blogini lukijoita on syntynyt tuolloin. Yves Rocherin vihreähylsyiset punat ovat samalta ajalta.
#104 oli lempparisävyni, ja se on käytetty aikoinaan ihan loppuun.
Silti olen säästänyt sen.
Tunnesyistä...?
Mitä tunteita ihminen voi liittää huulipunahylsyyn...?
En pysty vastaamaan. En enää saa kiinni siitä tunteesta, miksi olen ollut kyvytön heittämään näitä punia pois. Olenko retroa ja nostalgiaa ihailevana henkilönä halunnut museoida vanhoja meikkipakkauksia jotta voisin sitten 2000-luvulla hypistellä niitä ja muistella teini-ikäni meikkitrendejä ja pakkaus-designia..? Ehkä. En tiedä.
Nyt museoin nämä pakkaukset tällä postauksella ja näillä kuvilla. Jos olen halunnut nämä muistot materian muodossa tallettaa, ne tallentuvat nyt Karkkipäivään.
Vanhat klassiset huulipunahylsyt. Tuohon aikaan kaikki Lumenen huulipunat laadusta riippumatta olivat identtisissä sinisissä hylsyissä. Näistä yksi on Classic Lipstick, yksi Lip Gloss ja yksi Berry Care Gloss Stick. Jälkimmäinen oli se suosikkini.
The Body Shopin meikkisarja oli 90-luvulla nimeltään Colourings ja sävy #12 oli ensimmäinen kunnon punainen huulipuna jonka ostin. Se taittoi ajan hengen mukaisesti tietysti ruskeaan.
Yhteen aikaan käytin todella paljon metallisia huulipunasävyjä. Nämä Revlonin punat olivat aarteitani. Tuohon aikaan pidin Revlonia ylellisenä merkkinä ja vaalin muutamia Revlon-"sijoituksiani" erityisellä hellyydellä. Huulipunien lisäksi myös Revlonin kynsilakat olivat helmiä meikkikokoelmassani. Muistan kuinka hienon ja arvokkaan näköisiä Revlonin kynsilakkapullot olivat mielestäni.
Revlonin punia ja kynsilakkoja oli sävy sävyyn, ja niitä myytiin edullisehkoissa yhteispakkauksissa. Ostin muutaman sellaisen. Iced Mocha oli suosikkisävyni.
Ruskeaa, beigeä.... metallinhohtoa. Aika hullua että olen halunnut ostaa näin paljon lähes samanlaisia sävyjä. Toisaalta, myöhemmin sama toistui korallin ja oranssin sävyissä.
Näistä vasemmanpuoleisin, No 7:n sävy Metallic Truffle oli ihan kamalan tuntuinen ja kirveli huulilla. Siitä huolimatta käytin sitä, kun sävy oli minusta niin upea ja intensiivinen. Huuliin taisi jopa jäädä vähän jotain ihottumaa jos tätä käytti monta päivää putkeen... *puistelee päätään*
So 90's...
Maybellinen Water Shine -huulipunista minulla oli useita sävyjä, tykkäsin tästä kevyestä ja kiiltävän pinnan jättävästä laadusta tosi paljon.
Huulipunamuseoon ovat jääneet jäljelle sävyt 26 Caramel Candy (minulla on samanniminen ponikin..!) ja 24 Halzelnut Sauce.
Olen näköjään tykännyt paljon myös L'Orealin Color Riche -huulipunista.
Cliniquen Tenderheart oli myös yksi suosikkisävyjäni. Sävyn Pure Posh kohtalo on mysteeri... Miksi se on jäänyt käyttämättä?
Ystäväni Mili oli yläaste/lukioaikoinani hulluna Cliniquen tuotteisiin ja sain häneltä paljon Cliniquen huulipunia joita hän sai gift with purchase -lahjoina ostostensa päälle. (Muistatko Mili..? :)) Olisikohan Pure Posh yksi tällaisia punia... Ehkä olen saanut sen niihin aikoihin kun ruskeiden huulipunien käyttökauteni on lähestynyt loppuaan?
Seuraavat punat kertovat uudesta, värikkäämmästä kaudestani. Välillä olin useamman vuoden käyttämättä huulipunia, tai käytin niitä vain hyvin satunnaisesti.
Aloitettuani työt kosmetiikkaliikkeessä innostuin kunnon värikkäistä, heleistä punista. Oranssit, korallit ja pinkit viihtyivät huulillani tiheästi. Nämä punat ovat siis "jo" 2010-lukua.
Korallista tuli suurin suosikkisävyni.
Yksi beigekin tuli hankittua myyjävuosina - Diorin iki-ihana Beige Rita (ei enää valikoimassa).
Tätä käytän edelleen aina kun haluan lookkiin nudet beigehuulet. Beige Rita taittaa kauniisti roosaan toisin kuin valtaosa 90-luvulla käyttämistäni beigeistä.
Myyjäaikoina tuli ostettua henkilökunta-alennuksen siivittämänä (sekoittamana...) aika paljon ihan turhaakin... Etenkin tuoksuja ostin ihan älyttömästi, ja monet niistä ovat edelleen korkkaamatta.
Tämä Diorin Coral Lace -sävy on saanut saman kohtalon, ei käytetty kertaakaan.
Maybellinen Plushest Pink on ollut viime vuosien suosikkini pinkeissä huulipunissa (tämä on niinkin tuore kuin ehkäpä kahden vuoden takaa..?) ja IsaDoran Lilac Tulle puolestaan liiloissa. Aika lailla täydellinen pastelliliila sävy <3
Nämä saivat jäädä.
Jotkut huulipunat menevät silminnähden pahaksi aika nopeastikin (toisille ei näytä tapahtuvan mitään 20 vuodessakaan hajua lukuunottamatta...). En tiedä mikä kuvan pilaantumisilmiön aiheuttaa, mutta puna ei välttämättä ole lojunut tällä lailla pahaksi mentyään varastoituna montaakaan vuotta.
Heitin hiljattain pois mm. suuren kasan Lumenelta PR-materiaalina saamiani viime vuosien kokoelmien huulipunia jotka olivat menneet tämän näköisiksi.
MACin Pink Nouveau ja 3N ovat kohta 10-vuotiaita nekin, mutta saivat vielä jäädä. Ei haju- tai pintahomehavaintoja :D
Ja hei, onhan minulla jotain oikeasti uuttakin... ^_^
Omistan maailman kauneimmaksi huulipunaksi tituleeratun Kailijumei-huulipunan :) Sen sisällä on aito kukka ja kultahippusia. Sain punan joululahjaksi, keltäs muulta kuin Miss Lipstickiltä, ystävältäni Mililtä.
Läpikuultava puna muuttuu huulilla ihon lämmön vaikutuksesta pinkiksi ja koostumus tuntuu ihanan kevyeltä, liukuvalta ja voidemaiselta. Sävy vain muuttuu minun huulillani vähän liiankin kirkkaaksi pinkiksi ja siksi se ei ole päässyt ihan niin tiheään "kouraan ja käytä" -käsilaukkukäyttöön kuin ensikokemuksen jälkeen huulirasvamaisesta koostumuksesta innostuneena kaavailin.
Mutta nyt. Huulipunaepisodin päätös.
Päätin seremoniallisesti muusata ne 30 huulipunaa, jotka tulisin heittämään pois.
Näin.
Hyvästi.
.
Eilisen kauniin kevätpäivän (joka näyttää jatkuvan tänäänkin :)) innoittamana päätin vihdoin 7 kuukauden jälkeen tehdä jonkun muun värisen kuin violetin tai siniseen taittavan meikkilookin.
Huulipunalaatikosta valitsin yhden persikkaisista suosikkipunistani: Benecosin Peach. Benecosin huulipunalaatu on Laveran ohella lempparini luonnonkosmetiikassa, Benecosin punat ovat vielä Laveraakin kermaisempia ja sopivat fantastisesti kuiville huulille.
Voilá. Poskilla Benecosin Coral-poskipuna (ei enää valikoimassa) ja luomilla persikkaa IsaDoran Blooming Spring -paletista ja vihreä rajaus H&M:n nestemäisellä Poolside-eyelinerilla. Raikas vihreä ja heleä persikka on tosi kiva yhdistelmä :)
Jostain syystä olin epäillyt persikkaisen meikin toimivuutta violettien hiusten kanssa mutta eihän tässä ole mitään riitaa :) Ainakaan vihreällä rajauksella.
Ahh. Tekipä hyvää.
Askel kerrallaan. Olen ollut projektissa tavoitteisiin nähden epäonnistuja, mutta pala kerrallaan onnistun kuitenkin vähäsen. Joka kuukausi lähtee jotain. Se voi olla yhdet farkut, kaksi t-paitaa tai pari mukia. Jo se on voitto että en enää hanki jemmattavaa, työ on vain luopua pala kerrallaan vuosien aikana säilötystä.
Ehkä seuraavana kohteena sadat kynsilakat..?
Olen mukana uuden kosmetiikan verkkokaupan Cocopandan kampanjassa, ja sain valita kaupan valikoimasta minua kiinnostavia tuotteita esiteltäväksi. Vanhana nettikauppa-addiktina tämä on yhteistyö minun makuuni ^_^ Olen elämäni aikana hankkinut suurimman osan kuluttamistani kosmetiikkatuotteista nimenomaan verkkokaupoista, kuulun niihin ihmisiin jotka rakastavat verkkoshoppailua. Verkosta kun löytää yleensä parhaimmat hinnat ja merkkejä joita ei saa lähikaupoistaan.
Cocopandan tuhansien tuotteiden valikoimassa oli vaikka mitä houkuttavia merkkejä mutta valinta osui lopulta sanfranciscolaiseen The Balm -merkkiin, jota ei saa Suomessa kivijalkamyymälöistä. Myös Real Techniquesin siveltimet, Olaplexin naamio ja RENin glykolihapponaamio olivat harkinnassa. Kaupan suosituimpiin merkkeihin kuuluu myös NYX, joka tietysti aina houkuttaa värikkäillä, halvoilla ihanuuksillaan, mutta tosiaan käytin tilaisuuden hyväkseni tutustua merkkiin jota ei saa meillä kaupoista.
Taustaltaan norjalainen verkkokauppa Cocopanda avasi Suomen sivunsa vuosi sitten. Kyllä nuo pohjoismaiset naapurit vain ovat kunnostautuneet kosmetiikan verkkokaupoissa, meillä ei Suomessa edelleenkään ole yhtä suurta omaa kauneuden verkkokauppaa kuin mitä skandinaapurit tarjoavat. Jännä juttu :) No, mutta me saamme sitten iloita "viikinkien" aktiivisuudesta kosmetiikkarintamalla ^_^
Katsellaanpa sitten lähemmin The Balm -saalistani. Sain valita tuotteita tietyllä summalla ja mietin sen pohjalta lookin ja mitä tuotteita siihen tarvitsisin.
Mietin pitkään luomivärin ja Cindy-Lou Manizer -highlighterin välillä, ja päädyin hehkutuotefanina lopulta Cindyyn koska sävy näytti netin arvioiden perusteella niin ihanalta. Ja sitä se onkin :)
Time Balm -meikkivoide sävyssä Light/Medium (sävyvalinta meni ihan nappiin..!)
Down Boy -poskipuna
What's Your Type? Tall, Dark & Handsome -maskara
Schwing -nestemäinen eyeliner
Meet Matt(e) Hughes nestemäinen huulipuna
(tilaamani sävy Chivalrous oli lopussa ja valitsin sitten tilalle sävyn Charming joka osoittautui aika erilaiseksi mitä netin swatch-kuvat antavat ymmärtää)
Cindy-Lou Manizer -highlighter
Halusin luoda tavanomaisesta tyylistäni poiketen mattaisen lookin, ja tältä se näytti:
.
Cindy-Lou Manizer. Tämä ihanuus ei oikeastaan kuulunut miettimääni mattaiseen lookkiin mutta minun oli vain saatava se koska se näytti niin ihanalta..! Katsokaa nyt:
Persikka-pinkki-shampanjaisessa Cindy-Lou'ssa on sen verran pigmenttiä että se käy myös kevyestä poskipunasta. Kulmasta riippuen sävy shiftaa persikkaan tai vaaleanpunaiseen. Ihana kameleonttisävy!
The Balmin valikoimassa on kolme Manizeria eli hohdetuotetta, joista Mary-Lou on kultahunajainen, Betty-Lou pronssinen ja Cindy-Lou on joukon viilein pinkillä vivahteellaan. Kaikki kolme näyttävät tosi hyviltä. Terkuin "I Love Highlighters" ^_^
Minun oli muuten vedettävä näihin swatch-kuviin tumma viiva (käytin Schwing-eyelineria) että kamera sai jonkun pisteen mihin tarkentaa. Kameralle pelkkä highlighter oli liian epämääräinen ja vaalea alue jotta se olisi osannut tarkentaa siihen...
Down Boy on kaunis matta-satiininen, hento pinkki poskipuna. Se on iholla paljon swatch-kuvaani hillitympi, levitin sitä swatch-kuvaan paksun kerroksen vaahtomuoviapplikaattorilla että se näkyisi kunnolla salaman voimakkassa valossa.
Schwing Black Liquid Eyeliner on hiilenmusta, täysin mattaiseksi kuivuva eyeliner. Pidin napakasta mutta sopivan joustavasta huopakärjestä (en voi sietää eyelinereissa muovisia applikaattorikärkiä, niitäkin on) joka teki helpoksi hallita eyelinerin piirtojälkeä. Sivellinapplikaattori on oma lempparini mutta nämä huopaisetkin ovat ihan hyviä kun napakkuus/joustavuus-aspekti on kunnossa.
Schwingin koostumus on lakkamaista eikä yhtään liian vetistä. Se ei lähde "juoksemaan" iholla niin helposti kuin märemmät eyeliner-koostumukset mikä myös auttaa piirron hallintaa. Koostumus ei ole vedenkestävä.
What's Your Type? Tall, Dark & Handsome on erotteleva, pidentävä maskara erittäin napakalla, hyvin kampaavalla polymeeriharjalla. Valitsin maskaran The Balmin valikoimasta ihan vain harjojen kuvia katsomalla ja onnistuin jälleen valitsemaan oikein :) Olen enemmän näiden lyhytharjaksisten, erottelevien polymeeriharjojen ystävä kuin perinteisten kuituharjojen, ja nämä pettävät harvoin. Ellei sitten itse maskaramassa ole paakuttavaa sorttia, mitä se Tall, Dark & Handsomessa ei ole.
Harja kampaa, erottelee ja värjää ripset ensimmäisellä kerroksella, ja tuo maltillisesti mutta minun makuuni riittävästi volyymia seuraavalla kerroksella.
Koostumus on vesiliukoinen.
Sitten meidän erikoinen mutta onneksi kuitenkin ihan kauniiksi osoittautunut Charming-huulipuna.
Ennen kuin lähden puhumaan itse sävystä, kerron että a) olen tietoisesti vältellyt mattahuulipunia vaikka ne kuinka ovat tämän hetken kovin huulitrendi ja b) ihastuin Meet Matt(e) Hughes -punan koostumukseen niin että nyt ei ole enää syytä välttää mattapunaa ^_^
En tiedä miltä Charming teidän silmäänne näyttää The Balmin virallisessa swatch-kuvassa, mutta minusta se näyttää kutakuinkin malvaiselta ruusun sävyltä. Samalta se näytti myös eri blogien lukuisissa swatch-kuvissa.
Minun ihollani se näyttää tältä:
Ruosteinen tiilenpuna, sanoisin minä.
Ajattelin ensin sävyn livenä nähdessäni että eihän tämä nyt mitenkään sovi minun väreihini eikä etenkään vaaleanpunaisen Down Boy -poskipunan kanssa, mutta kuvissa tulos ei näytäkään lainkaan hassummalta.
Aika jännä sävy. :)
Mutta siis tuo koostumus... Okei, olen tainnut todellakin jäädä junasta jos mattapunien koostumus (muillakin merkeillä) on nykyään tällainen. Omista aikaisemmista matta/kestohuulipunakokeiluista on jäänyt huonot kokemukset ja kuivahuulisena olin vain hyväksynyt, että mattalaatu ei sovi minulle. Tai voin pitää sitä huulilla tunnin ja sitten on pestävä pois ja rasvattava huulet.
The Balmin Meet Matt(e) Hughes -puna on koostumukseltaan kuin voidetta, ja levittyy todella ohuesti ja "liukkaasti" jättämättä minkäänlaista kuivaa tunnetta. Koostumus ikäänkuin imeytyy tai "vajoaa" huuleen, ja sitten se on ja pysyy siinä. Mutta pinta pysyy pehmeänä ja miellyttävän tuntuisena.
Tällaisille mattapunalaaduille minäkin annan mielelläni mahdollisuuden :)
Time Balm -meikkivoide on peittävyydeltään keskivahvasta täyden peiton antava kiinteä meikkivoide.
Pidän luonnollisen näköisestä, hieman läpikuultavasta meikkipohjasta ja levitin Time Balmin kevyesti perinteisellä synteettisellä meikkivoidesiveltimellä (sienellä saa peittävämmän pohjan, ja tietysti jos kerrostaa siveltimellä).
Ollakseen kiinteä meikkivoide, jotka ovat aina nestemäisiä kuivempia, Time Balm tuntui yllättävän notkealta. Ei oikeastaan lainkaan kuivalta. Pinta on mattaisen himmeä mutta jää kuitenkin 2000-luvun heleys-trendin mukaisesti mukavan raikkaaksi pienellä luonnollisella satiinisella kuullolla.
Jotkut kiinteät meikkivoiteet ovat niin jäykkiä etteivät levity ihanteellisesti siveltimellä vaan sieni on paras vaihtoehto, mutta Time Balm tottelee oikein mallikkaasti myös sivellintä.
Yhdellä ohuella kerroksella sai jo oikein miellyttävän peittoasteen.
Sitten vain väriä Down Boy'lla ja Charmingilla, ja simppeli matta-lookkini oli valmis:
Poskipäille sipaisin ihan henkäyksen Cindy-Lou'ta, mutta kuten todettua, en halunnut tähän meikkiin tavanomaista selkeää poskihohdettani koska oli kiva kokeilla vaihteeksi hohdotonta lookkia. Hahah, ihan hohdoton.. ^_^
.
Minulla on teille arvatenkin kampanjan tiimoilta myös alennuskoodi Cocopandaan. :)
Koodilla KARKKIPV2017 saa 10€ alennusta yli 50€:n tilauksista 21.3. saakka. Alennuskoodi syötetään ostoskorissa ennen kassalle siirtymistä, ja koodin voi käyttää kerran per asiakas. Ostosten ei tarvitse olla normaalihintaisia tuotteita, myös alennetut tuotteet lasketaan mukaan.
Yli 40€ tilauksissa postikulut ovat aina ilmaiset. Kannattaa myös tsekkailla viikottaiset tarjoukset, tällä hetkellä esim. kaikki The Balmin tuotteet ovat alennuksessa. Ihana Cindy-Lou'kin maksaa vain 15,60€ (normaalisti 24€).
Testaamieni the Balm -tuotteiden hintatiedot:
(ja ei, en edelleenkään saa mahdollisista ostoistanne provikkaa)
Time Balm -meikkivoide 18,90 € / 21,3 g
What's Your Type? Tall, Dark & Handsome -maskara 14,20€ / 10 ml
Cindy-Lou Manizer 15,60 € / 8,5 g
Down Boy -poskipuna 13 € / 9,9 g
Schwing -eyeliner 16,95€ / 1,7 ml
Meet Matt(e) Hughes -huulipuna 13,20 € / 7,4 ml
Tänään ei pitkiä löpistä, jaossa käytännön vinkki meikkituotteen viimeisten pisaroiden hyödyntämiseen.
Olen tehnyt monta vuotta sitten vinkkipostauksen samasta aiheesta koskien Urban Decayn Primer Potionia ja muistaakseni jotain huulikiiltoakin. Koska tämä kikka ei niin sanotusti vanhene koskaan vaan toimii kaikkien "kauluroitujen" meikkituotteiden kohdalla, jaan sen jälleen hyödyttyäni siitä itse taas kerran. :)
Anastasian kulmageelini oli lopussa. Tai siis tuntui olevan lopussa.
Oikeasti se ei ollut lähelläkään lopussa.
Tiedätte sen kumisen sisäkaulurin jollainen on maskaroiden, huulikiiltojen ja tällaisten kulmageelienkin hylsyissä, "niistämässä" applikaattorista tai harjasta ylimääräiset ripsari-, huulikiilto- jne massat?
Kun nyt vaikkapa kulmageeli tai huulikiilto tuntuu olevan lopussa eikä applikaattoriin tartu enää mitään, ei tuote oikeasti ole vielä lopussa; sitä on vielä runsaasti jäljellä hylsyn seinämissä.
Kun putkilon kaulasta poistaa tuon annostelevan kaulurin, ulottuu applikaattori kaapimaan putken seinämiä ja saat käyttöösi vielä vaikka kuinka paljon tuotetta.
Ripsareissa vinkki ei toimi koska kauluri on aika lailla ehdoton väline annostelussa ja liian paksusti harjaan tarttunut massa ei levity ripsiin siististi. Useimmat meistä haluavat joka tapauksessa heittää ripsarin menemään siinä vaiheessa kun harjaan ei enää tartu massaa jo käyttöajankin perusteella (fiksut noudattavat noin kolmen kk:n suosituskäyttöikää maskaroissa). Mutta tuotteissa kuten huulikiillot, peiteaineet, kulmageelit ja silmämeikinpohjustajat kaulurinpoistovinkki on hyödynnettävissä loistavasti, koska ei haittaa vaikka tuotetta tarttuisikin applikaattoriin kerralla runsaasti, eikä näiden tuotteiden kohdalla puhuta 3 kk:n käyttösuosituksista.
Kauluri irti (esim. ohuen veitsen kärjellä) ja plop! Aivan kuivalta tuntuneesta putkilosta paljastuu vielä monen viikon (ellei jopa kuukauden) käyttövarat tuotetta.
Ihan mieluusti käytän loppuun suhteellisen arvokkaan Anastasian kulmageelini viimeistä pisaraa myöten :) Poistin kaulurin kuukausi sitten ja geeliä tulee vielä vaikka kuinka.
Myös vanha Urban Decay Primer Potion oli legendaarisen tunnettu siitä että putkilon sisälle jäi jopa puolet tuotteen volyymista siinä vaiheessa kun applikaattori ei enää yltänyt "tahnaan". Kaulurin irrotus vapautti paljon lisää tuotetta käyttöön, ja hc-käyttäjät vielä leikkasivat hylsyn lopulta kahtia ja kaapivat loput tavarat pieneen purkkiin (kuten minä ;)). Nykyinen UDPP-pakkaus ei enää ole yhtä epäkäytännöllisen muotoinen - eikä sinä muuten näyttäisi olevan kauluriakaan.
Joka tapauksessa - kaulurillisissa tuotteissa tämä vinkki on aina hyödynnettävissä. En tiedä onko tämä vain supersäästäväisten ihmisten käyttämä kikka vai sellaisten, joita ylipäänsä ärsyttää kun hylsyn sisään jää paljon käyttökelpoista tuotetta. Itse kuulun tässä tapauksessa jälkimmäiseen ryhmään, vaikka toki minussa asuu myös se tarkan markan tätikin.
Onko vinkki tuttu tai jopa käytössä monella Karkkipäivän lukijalla?
