Olen ehtinyt tässä kevään aikana testaamaan pitkästä aikaa myös Kiehl'sin tuotteita.

Viime syksynä lanseerattiin uudelainen, kvinoan kuoriuutteeseen pohjautuva yökuorintatiiviste ja tänä keväänä hunajainen, heleyttävä päivävoide 20-30-vuotiaiden kohderyhmälle. Olen saanut tuotteet testiin Kiehl'siltä.

Nightly Refining Micro-Peel Concentrate 53€ / 30 ml

Hellävarainen, ihoa virkistävä kuorintatiiviste yökäyttöön, sopii kaikille ihotyypeille, myös herkälle iholle.

Rakeeton kuorintatiiviste hyödyntää vaikuttavana aineena kvinoan kuoriuutetta, jota on Kiehl'sin mukaan käytetty nyt ensimmäistä kertaa kasvojenhoitotuotteiden historiassa kuorivana ainesosana. Kirkas, nestemäinen tiiviste tuoksuukin ihan kvinoalle (ei ehkä kaikkien mieleen, haha... :)). Kvinoan kuoriuutteen kerrotaan tarjoavan vaihtoehdon ammattilaisen tekemälle kemialliselle kuorinnalle.

Tiiviste lupaa nopeuttaa solujen uusiutumista, parantaa ihon rakennetta, tasoittaa sen sävyä, pehmentää ja heleyttää. You know, koko paketti :) Paitsi kosteutus ;) Tiiviste levitetään iholle puhdistustuotteiden jälkeen, ennen kosteuttavaa hoitoseerumia ja voidetta, tai millä tuotteilla kukin ihoaan iltaisin hoitaakaan.

Vaikka tiiviste sisältää suhteellisen paljon alkoholia (incissä toisena), neste ei kuitenkaan jätä ihoa kiristävän kuivan tuntuiseksi. Iholle jää kaiken kaikkiaan hyvin neutraali tunne. Ainesosat tekevät ihon pintaan kuivuessaan kevyen kalvon, joka ei ole silikoninen tai muovinen (tuotteessa ei ole silikonia).

Ennen ja jälkeen kvinoatiivistekuurin

Käytin tiivistettä kolmen viikon ajan joka ilta, ja kappas vain, taas kävi samoin kuin käyttäessäni Paula's Choicen (niinikään ihoa kuorivaa) AHA-yöseerumia. Minulla oli ollut kasvoissa pitkään miliumi, puhutaan siis yli 6 kk pidemmästä ajasta, ja se lähti kuorintakuurin aikana. (Tiedän, tuo kuva on aika säälittävä demonstraatio koska eihän pieni miliumi edes ketään häiritse, mutta halusin kuitenkin näyttää että se on kadonnut :D Ja täytyyhän jutussa olla kuvitusta :))

Kyseessä voi totta kai olla sattuma, enkä lopulta voi millään tietää vaikuttiko juuri kemiallinen kuorinta miliumin lähtöön, mutta ainakin tämä on hauska sattuma, jos jotain. Minulle tulee miliumeja tosi harvoin, mutta kun niitä tulee, ne pysyvät kuukausikaupalla. Mekaaninen kuorinta ei tunnu vaikuttavan niihin mitenkään. Paulan AHA-seerumi ja Kiehl'sin kvinoatiiviste ovat ainoita kuurina testaamiani kemiallisia kuorintatuotteita, ja juuri niiden aikana sitten nuo pitkään jumineet miliumit ovat lähteneet. Kertoo ehkä jotain tuotteiden vaikutuksista, tai sitten ei.

Miliumin irtoamista lukuunottamatta en kokenut Kiehl'sin tiivisteellä olleen muita havaittavia vaikutuksia ihooni.

Kiehl'sin käyttämä kvinoan kuoriuute on kestävästi tuotettu bolivialaisissa kyläyhteisöissä.

Pure Vitality Skin Renewing Cream  59€ / 50 ml

Tämä mielenkiintoinen, ihanalta tuoksuva voide yllätti koostumuksellaan; siinä on lähes 100-prosenttisesti luonnosta peräisin oleva raaka-ainekoostumus (99,6%). Sanon yllätti siksi, että a) Kiehl's ei ole luonnonkosmetiikkaa ja b) voide ei tunnu yhtään luonnonkosmetiikalta. Tosi jännä käyttöelämys..!

Voiteen lupaus: vahvistaa, kosteuttaa, heleyttää ja suojata ihoa. Ns. pari-kolmikymppisten hoitovoide joka ennaltaehkäisee ikääntymisen merkkejä vahvistaen ihon vastustuskykyä ja kykyä toipua vaurioista.

Vaikka itse olen vähän erityyppisen voidekoostumuksen ystävä, luulen (jo myyjävuosieni asiakaskokemuksella), että moni kuluttaja ihastuisi tähän kirjaimellisesti hunajaiseen voiteeseen. Uusiseelantilaista manukahunajaa ja korealaista punaista ginsengiä sisältävä voide tuntuu iholla ensikosketuksella täyteläiseltä ja lämpimältä (kyllä, lämpimältä..! vastakohtana raikkaan vesimäisille, viileille koostumuksille), ja sulaa sitten ohuemmaksi ja kevyemmäksi. Voide tuoksuu vastustamattomasti hunajalle, ja tuoksu tulee aidosta hunajasta. Nams! Hunaja on minusta lämmin elementti, ja sekin jotenkin tukee voiteen lämmintä ihofiilistä. :)

Voiteen täyteläisyys on laatuaan kiehtova; se ei ole rasvaista vaan tavallaan geelimäistä, vanukasmaisen liukasta. Vanukas on hyvä sana :) Voide ei imeydy ihan hujauksessa (tämä toki riippuu myös ihotyypistä), mutta imeydyttyään se ei jätä ihon pintaan minkäänlaista tahmeutta tai rasvaisuutta. Voide on selvästi raskaampi kuin emulsio- ja fluidityyppiset kosteusvoiteet, mutta raikkaampi kuin perinteiset "cream"-koostumukset.

Kannattaa kokeilla jos kuljette Kiehl's-pisteen ohi (Helsingin ja Tampereen Stockmannit), on nimittäin sen verran jänskän tuntuinen tapaus.

Miksi voide ei tunnu minusta samalta kuin luonnonkosmetiikka? Pure Vitality -voiteen liukkaudessa on jotain synteettisen tuntuista, oletin (ennen incin ja lehdistötiedotteen lukua) ilman muuta, että voiteessa on käytetty joko silikoni- tai muoviyhdisteitä jotka luovat tietyntyyppistä liukkautta ja levittyvyyttä joka luonnonkosmetiikan voiteista puuttuu. Mielenkiintoista, että Kiehl'sillä on onnistuttu luomaan tällainen koostumus ilman näitä synteettisiä yhdisteitä.

Voiteen tarkka inci löytyy täältä (klikkaa "Key Ingredients - See Full List).

Terveisiä joogaretriitistä.

Viimeiset neljä päivää ovat olleet todella intensiivisiä, ohjelmaa on aamuseitsemästä iltakymmeneen. Olen herännyt aamuisin kuudelta ja ihmetellyt illallisen jälkeen, vetäytyessäni huoneeseeni kymmenen jälkeen, miten toiset jaksavat valvoa yömyöhään ja osallistua aamutunneille... Toiset ovat superihmisiä. :)

Tänään on retriitin viimeinen päivä ja otin aamupäivän "vapaata" ohjelmasta koska tunsin tarvitsevani hetken verran omaa tilaa ja aikaa. Ja kyllä, tunsin halua jakaa teille tunnelmia vaikka nopeankin, vähätekstisen julkaisun muodossa.

Yksi asioista joita olen täällä miettinyt erityisen paljon on tämä valtavan voimakas tarpeeni jakaa. Sehän on yksi blogin pitämisenkin kulmakiviä, ilman halua jakaa, mitä olisi blogi? Jollekulle ehkä kaupallinen markkinointiväline? Minulla on aina ollut todella voimakas tarve jakaa kokemuksia ja ajatuksia; nuorempana satujen ja tarinoiden muodossa, teini-ikäisenä kirjeystävyyden kautta ja nyt viimeiset vuodet julkisen blogin muodossa. Jakaminen monistaa tunteet ja kokemukset, tekee niistä vahvempia, intensiivisempiä. Ikäänkuin... merkityksellisempiä. Rakastan välittää. Vuorovaikuttaa.

Mutta olen alkanut miettiä, onko tämä tunne ottanut jo liikaakin tilaa minussa..? Tunteesta on tullut niin voimakas, että huomaan olevani sen vallassa oikeastaan jatkuvasti. En ikäänkuin pysty olemaan tilanteissa läsnä sataprosenttisesti itsenäni, pelkästään omasta havaintokulmastani, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Havainnoin, jäsentelen, analysoin jatkuvasti - miettien samalla koko ajan kuinka välitän nämä havainnot muille. Yritän ymmärtää, miksi tunnen näin. Olenko onnistunut koukuttamaan itseni sosiaaliseen vuorovaikutukseen niin, että olen jollain tapaa jopa menettänyt kykyni nauttia asioista täysin yksin, niin että kokijana olen vain minä itse, Sanni?

Olemme ihmisiä ja sosiaalisia olentoja. Halu jakaa on tietysti myös täysin luonnollinen asia, se sitoo meitä yhteen ja vahvistaa yhteisöllisyyttä. Mutta jossain menee varmasti raja sille, milloin jakamisesta ehkä tulee.... apua, en pidä tästä sanasta yhtään mutta pakko se on sanoa.... pakkomielle? Tai vähintään addiktio..? Näitä asioita, monen muun elämänvaiheeseeni liittyvän kysymyksen joukossa, olen mietiskellyt viime päivinä.

Voisinpa sanoa, että joogaretriitti olisi auttanut minua saamaan takaisin fokustani, kirkastanut ajatuksiani ja helpottanut asettamaan prioriteetteja. Se on antanut tilaa ajatuksille, mutta taidan tarvita pidemmän retriitin jotta löytäisin sen langan joka on vierinyt syvälle sohvan alle. Kadonnut mieleni pinoihin ja jemmoihin ja konstruktioihin.

("Mistä se nyt puhuu...?")

Tämäkin on jännä juttu. Että jaan tällaistakin itsestäni, ihan tarpeettomasti. Vaikka blogini ei ole päiväkirjamainen julkaisu jossa kerron itsestäni ja elämästäni, olen tottunut kirjoittamaan avoimesti kun mielessäni on ahdistusta tai ikävää. En pysty tai ehkä haluakaan täysin kätkeä sitä, jos elämässäni tapahtuu jotain vähemmän mukavaa. Tuntuisi feikiltä kirjoittaa pelkästään vaaleanpunaisista ponijutuista ja hyväntuoksuisista shampoista silloin kun mielessä on surua. Jotenkin koen, että haluan olla rehellinen tuntemuksistani, vaikkei kaikkien tunteiden tarvitsekaan näkyä lukijoilleni.

Ei filttereitä.

Mutta Karkkipäivä on hyvän mielen blogi eikä täällä vellota huolissa, vaikka ne tiedostetaankin. Moni teistä saa blogistani hyvää mieltä, niin myös minä itse. Kirjoitan ehkä harvemmin työstäessäni harmaita juttuja, mutta palaan tänne saamaan iloa ja energiaa.

Palaillaan siis pian jonkun värikkään, hyväntuoksuisen tai maukkaan aiheen merkeissä :)

Välillä kohtaamiset matkoillani voivat johtaa hyvinkin odottamattomiin juttuihin. Kuten tänä keväänä siihen, että palaan Amorgoksen saarelle viime syyskuussa tapaamani Mat’in kutsumana.

Muistatteko Mat’in, Amorgoksen Egialissa luksushotellissa työskentelevän britin?

Tapasimme niin sattumalta kuin vain kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä voi pienellä kreikkalaisella saarella tavata, ja tuntui, että olimme ystäviä saman tien. Matin tarina siitä, kuinka puuseppätaustainen mies saapui hotelliin korjausmieheksi ja ylennettiin parissa kuukaudessa vieraiden viihtyvyysvastaavaksi, oli kerta kaikkiaan inspiroiva. Tällaiset kohtaamiset ovat yksi matkustelun parasta gourmet-suolaa, päästä osalliseksi erilaisten ihmisten mitä mielettömimpiin elämäntarinoihin. Kyllä elämä on ihmeellistä.

Kävin tutustumassa Matin työpaikkaan ja esittelin ihastuttavan wellness-hotellin myös blogissani. Kiitoksena tästä, sain tammikuussa Matilta kutsun hotellin järjestämään joogatapahtumaan – ja sinne olen nyt saapunut. Laiva jätti minut ja satakunta muuta hotellin vierasta Egialin satamaan viime yönä kello 01.30.

Viisi päivää joogaa, mindfulnessia ja yleistä rentoutumista ja rauhoittumista Egialin kaltaisessa ympäristössä..? Kyllä, kiitos. Tulee tarpeeseen.

Matin ja tiiminsä ideoima Elysia Convention järjestetään nyt ensimmäistä kertaa ja siitä toivotaan jokavuotista perinnettä.

Elysia kokoaa Amorgokselle jooga- ja wellness-guruja ja aiheesta kiinnostuneita harrastajia ympäri maailmaa. Joogan lisäksi viikko-ohjelman workshopeissa ja luennoilla käsitellään myös ayurvedaa, aromaterapiaa ja niinkin kiinnostavia aiheita kuin Alignment through Greek Sculpture and Philosophy ja Explore and Experience the Benefits of Shamanic Sound.

Tämän iltapäivän ohjelmassa on mm. norjalais-brittiläisen Katarina Gellinin luento aiheesta Getting The Scandinavian Work & Life Balance.

Jooga liittyy olennaisesti Aegialis Hotel & Spa’han, sillä hotelli on erikoistunut jooga- ja hyvinvointiteemaan - sitä ympäröivä maisema on kuin luotu rauhoittumiseen ja meditaatioon. (Ja jos maisema sattuisi kyllästyttämään, hotellin kylpylä luo aika kivat puitteet rentoutumiseen sekin.)

Yksi hotellin joogatiloista sijaitsee rakennuksen katolla (kuvassa), voin kuvitella millainen elämys on joogata siellä kesä- tai syysiltaisin auringon laskiessa. Harmi että se taitaa jäädä minulta kokematta, nyt huhtikuussa taitaa olla vielä liian viileät säät ulkojoogaan, ainakin iltaisin.

Amorgoksen kyliä

Amorgoksesta jäi syksyllä se fiilis, että tämä on niitä saaria joille palaan vielä. Enpä vain tiennyt, että jälleennäkeminen koittaisi näin pian.

Upeaa olla täällä taas. The Island of the Big Blue.

(Luc Bessonin filmi Suuri Sininen kuvattiin täällä, saaren lempinimi tulee siitä.)