Päivän hyvä työ:
:)
Lisäksi olen tänään:
ja ennen kaikkea ihaillut kukkia.
Tänään toivoin, että minulla olisi ollut henkilökohtainen kuvaaja mukana.
..ikuistamassa minut juuri tässä maisemassa, kukkien keskellä, sininen meri takanani.
"Sanni ja kevät-Kreikka". Siitä olisi tullut tämän matkan teemakuva.
Seisoin tässä varmaan 30 minuuttia. (Seuran kanssa matkatessa se olisi ollut juuri niitä hetkiä jolloin seuralainen hermostuu.)
Juuri kukkaloisto ja vihreys tekevät tästä reissusta niin erilaisen syysreissuihin verrattuna. Olen kuvannut kukkia ihan haltioissani. Tänään kuvasin mm. kaikki löytämäni violetit kukat kävelymatkalla Palin kalastajakylästä (jossa minä ja kissa jaoimme sardiineja) Mandrakiin.
Halusin jakaa kanssanne näitä kuvia. Näitä värejä. Kai kukillekin voi joskus omistaa oman julkaisun :) Kun kerrankin olen Kreikassa kukkien aikaan. :)
Huomenna on taas luvassa kosmetiikka-aiheinen juttu.
Vulkaaninen maaperä näkyy Nisyroksella paikoin ihanan värikkäissä kivissä...
Keltainen ja violetti ovat ihana sävy-yhdistelmä meikissä, ihan lemppareitani jos haluan tehdä värikkään kontrastimeikin.
Luontokin näkyy tietävän että yhdistelmä on kaunis, keltaista ja violettia näkee usein lähekkäin. :)
Ruiskaunokin sininen on ehkä kaikkein kauneimpia sävyjä maailmassa. Se ja laventeli. <3 Tällainen sävy hiuksissa olisi myös aivan ihana.
Poimin yhden ruiskaunokin mukaani ja katselin sitä koko matkan, mietiskellen miten uskomattoman hienovaraisia värejä luonto luokaan.
*
Kun saavuin Mandrakiin, rantakadulla nainen maalasi kahvilan pöytiä vaalealla siniliilalla sävyllä.
Melkein kuin ruiskaunokki. :)
Nyt alan pakkaamaan. Huomenna paluu Kosille.
Eilinen oli varmasti pisin päivä tällä matkalla. Heräsin Patmoksella, söin aamiaista Kosilla ja menin nukkumaan Nisyroksella. Taas kaksi uutta saarta jotka saatoin merkata listalleni. Kos on Kreikan saareni numero 48 ja Nisyros numero 49. Nyt näyttää siltä, että saari # 50 jää seuraavaan reissuun.
Pitkä päivä.
Ja se tarjosi minulle mm. 11 vuotta löytöään odottaneen ostoksen! <3
Herätyskello soi 02.50 jotta ehtisin 3.35 Patmokselta Kosille lähtevään laivaan. Viipyisin Kosilla puoli päivää ja hyppäisin sitten Nisyrokselle vievään laivaan. Palaan Kosille vielä takaisin ensi viikolla.
Laiva saapui Kosille auringon noustessa. Tämäkin päivä valkeni pilvisenä ja viileänä. Nyt on pudottu kesäsäistä lähes samoihin lukemiin kuin Suomessa tällä hetkellä.
Laiva jatkoi matkaansa kohti päätepysäkkiään Rhodosta minun lähtiessä tokkuraisena etsimään vuokrahuonettani. Olin varannut Kosilta huoneen puolen päivän pysähdystäni varten koska halusin paikan jonne jättää tavarani ja jossa levätä unettomaksi jääneen yön jälkeen.
Odotin uteliaana millaisena "Rhodoksen pikkusisko", jollaisena olen Kosin aina ajatellut kuvien perusteella, minulle näyttäytyisi. Keskusaukio minareetteineen vahvisti heti Rhodos-fiiliksiä.
Muutama sana majoitushinnoista Kosilla. Oletan, että Kos on myös korkeasesongilla edullisempi kohde kuin pienemmät saaret, sillä suosittuna pakettikomakohteena saarella on suuri tarjonta palveluita, mikä taas johtaa kilpailuhenkiseen hinnoitteluun. Nyt huhtikuussa hinnat ovat tasolla, joka saa budjettimatkailijan tanssimaan ilosta. Odotin, että Kos olisi tähän aikaan keväästä jo vilkas, mutta ei lainkaan. Täällä on niin hiljaista että hotellit, ravintolat ja vuokrahuoneet ammottavat tyhjyyttään ja palveluiden tarjoajat tekevät kaikkensa, että ne muutamat hassut vierailijat, jotka Kosille tähän aikaan eksyvät, valitsisivat juuri heidät.
Minä buukkasin netin kautta huoneen 17 eurolla. Tämä "huone" osoittautui huoneistoksi, jossa on kaksi makuuhuonetta, parveke, erillinen keittiö ja ruokailutila ja vasta remontoidun näköinen kylppäri. Jos meitä olisi tällä reissulla nyt neljän hengen porukka, maksaisimme tästä siis 4,25€ / yö. :)
Aamun edetessä sää vähän kirkastui ja lupaili jo vähemmän harmautta kuin edelliset päivät Patmoksella.
Valitettavasti auringon säteet jäivät vähäiseksi herkuksi ja sain nauttia niistä vain aamupäivän. Patmoksen hyisyyden jälkeen iloitsin jo siitäkin :)
Syötyäni aamiaisen vuokrahuoneessani koin itseni taas pirteäksi ja lepäämisen sijaan lähdin kävelylle Kos Townin keskustaan.
Satamaa reunustavalla kadulla näkyi lähinnä paikallisia ostamassa tuoretta kalaa veneidensä edessä istuvilta kalastajilta.
Turistit ovat Kosilla huhtikuussa niin harvinainen näky että sain jälleen paljon huomiota osakseni. Kalastajat saivat puolestaan minun huomioni :)
Kaupungin hiljaisella rannalla värikkäät aurinkotuolit odottelevat sesongin alkua. Ovatkohan ne olleet tässä koko talven vai onko ne tuotu esiin viime viikkojen lämpimämpien säiden rohkaisemana... :)
Kuvittelin mielessäni miltä täällä näyttää heinäkuussa.... Silloin on varmasti vaikea löytää vapaata paikkaa koko rannalta.
Kosin ravintoloiden hinnat saavat lompakkotietoisen matkailijan suun hymyyn. Kreikkalainen salaatti 4,50€...! Tämän hintatason ruokalista on nykyään todella harvinainen näky missään päin Kreikkaa. Tällä hetkellä horiatikin standardihinta on kuusi euroa, ja viittä euroa voi jo pitää halpana. Horta eli höyrytetyt villivihannekset ovat kreikkalais-cuisinen edullisinta ruokaa, mutta yleensä niistä saa kuitenkin maksaa 5-6 euroa. Kosilla 3 euroa.
Grillatut, tuoreet sardiinit irtoavat kuudella eurolla, muualla olen maksanut niistä 7,50€ tai siitä ylöspäin. Oi Kos... jäisinkö tänne matkan viimeiseksi viikoksi vain syömään..?
Päivän lounaalla nautin matkalla vakioksi muodostuneen setin: mustekalaa ja höyrytettyjä kasviksia.
Olen tällä reissulla oivaltanut tykkääväni enemmän mustekalasta (htapodi) kuin kalmarista. No, kummatkin ovat mustekaloja mutta htapodi, octopus, on se 8-jalkainen tyyppi... :) Ennen valitsin useimmin kalmarin. Nyt olen päässyt etenkin hyvin grillatun lonkeron makuun... Ruokaa, johon en olisi lapsena koskenut pitkällä tikullakaan. Eikä moni aikuinenkaan ehkä koske, näyttäähän mustekala kieltämättä aika ällöltä. Esteettisesti kyseenalaisimpia ruokia joista tykkään :)
Mitä tykkäsin Kos Townista?
Minullahan oli jopa aika varautuneet, negatiiviset ennakkofiilikset paikasta. Myönnän tämän johtuvan pelkästään saaren superturistillisuudesta. Siitä ei pääse yli eikä ympäri että jotkut saaret ovat voimakkaasti turismin leimaamia ja tunnelma on hyvin erilainen kuin "kreikkalaisemmilla" saarilla. Kos on yksi niitä saaria. On silti epäreilua olla antamatta turistillisille saarille edes mahdollisuutta, ja Kos ansaitsee ehdottomasti mahdollisuuden. Onhan Santorinikin hyperturistillinen paikka, ja saari osoitti, ettei sillä ole merkitystä saaren ainutlaatuisen kauneuden ja tunnelman keskellä.
Kos Townista muodostui minulle puolikkaan päivän aikana oikein myönteinen, lämmin kuva. Olin iloisesti yllättynyt. Luulen, että low season on minulle oikea aika vierailla näillä turistillisemmilla saarilla. Nyt saatoin nähdä kaupungin ikäänkuin "paljaampana", rehellisemmin omana itsenään. Kahviloita kansoittivat paikalliset nuoret ja kaduilla tuli vastaan kreikkalaisrouvia ostoskasseineen. Täällä on muuten todella hyvät ostosmahdollisuudet.
Kos Town näyttäytyi minulle viehättävänä, eloisana ja historiallisesti ja arkkitehtuurisestikin kiinnostavana kaupunkina. Nimenomaan kaupunkina, Kos Town on rehellinen city verrattuna esimerkiksi Paroksen Parikiaan tai Naxoksen Naxos Towniin, vaikka nekin ovat saarimittakaavassa suuria paikkakuntia. Parikia ja Naxos Town ovat selvästi saaritunnelmaisia valkoisine perinteisine taloineen ja labyrinttikujaidylleineen, siinä missä Kos Town muistuttaa enemmän mannerkreikkalaista rannikkokaupunkia.
Ehkä Kosin kaltaiset suuret saaret kaupunkimaisine kulttureineen eivät koskaan sytytä minussa ihan samanlaista tenhoa kuin pienet, maalaisemmat, kyläelämän saaret, mutta suurilla saarilla on mukavaa käydä vastapainona. Jos kävisi koko ajan vain samantyyppisissä paikoissa, se olisi tylsää.
Vaikka kaupunkien palvelut esimerkiksi laajoine shoppailumahdollisuuksineen eivät tyypillisesti ole kiinnostukseni kohteita Kreikassa, en väitä, etteikö ole oikeasti piristävää päästä välillä kuljeskelemaan kaupoissa, tarkkailla urbaanien keskusaukioiden kuhinaa ja saada valita kahdenkymmenen ravintolan välillä kolmen tavernan sijaan. Kosilla voi harrastaa tällaista. Amorgoksella, Patmoksella ja Lipsillä ei.
Eilen kaupoissa vaeltelulla oli aivan erityisen mieleinen seuraus, sillä vuosikausien etsinnän jälkeen löysin uuden kesätakin.
Katsokaa ^_^
Te tiedätte minut. Aina sama tyyli, vaikka missä stailauksissa kävisin.
Olen käyttänyt vasemmanpuoleista takkia joka ikinen kesä viimeiset 11 vuotta. Ostin sen Ateenasta vuonna 2006. Pitkän linjan lukijat tunnistanevat takin kymmenistä blogin kuvista. Minulla ei ole ollut muuta kesätakkia. Ihan käsittämätöntä, mutta en ole löytänyt sellaista josta tykkäisin. En muutenkaan ole kiinnostunut vaatteista enkä tykkää käydä kaupoissa etsimässä vaatteita. Olisin tyytyväinen, jos joku vaatekeiju vain uudistaisi vaatevarastoni parin vuoden välein niin ettei tilanne sentään pääse siihen, että kuljen repaleisissa takeissa tai shortseissa. Niinkuin nyt on valitettavasti päässyt käymään.
Kosin keskustassa silmäni osuivat erään vaatekaupan näyteikkunassa tuikitavalliseen Onlyn rotsiin. Jollaisen voisi ostaa Suomestakin. Mutta nyt se löytyi Kosilta. :) Olin niin iloinen! Tiesin heti sen nähdessäni että ostan sen. :)
Se ei ole malliltaan yhtä hyvä kuin tyköistuvampi ja napakampi vanha takki, mutta se on minun näköiseni :) Ja väriseni ^_^ Ja ennen kaikkea: ehjä! ^_^
Kiitos Kos :) Me näemme vielä ensi viikolla :)
Tykkään puhua paljon, mutta tykkään myös olla hiljaa. Haluan olla hiljaa. Välillä en halua puhua mitään, en kenenkään kanssa. Tarvitsen hiljaisuutta ja omaa aikaa.
Joskus minusta tuntuu, että puhun liikaa ja liian kovaa. Puheliaana ihmisenä sitä ei aina huomaa. Kun oma äänekkyys ja ryöpsähtelevä puhetyyli on aina ollut osa persoonaa ja luontainen tapa ilmaista itseään, ei välttämättä tajua olevansa äänessä "tavallista" enemmän. Tai huutavansa, kun toiset puhuvat. Oikeastaan, vasta kun kuuntelen nuorinta sisartani, ymmärrän miltä itse kuulostan muiden korviin. Nuorin sisareni on, jos mahdollista, vielä minuakin puheliaampi. Meitä yhdistää myös herkkä innostuvuus ja ravihevosen lailla kiitävä tapa kertoa meitä innostavista ja inspiroivista asioista. Elehdimme käsillämme, viuhdomme, puhumme koko kehollamme. Ja tosiaan, usein äänenvoimakkuus on normaalin puheen sijaan melkein huutoa.
"Oletko varma ettei suvussanne ole italialaista verta..?" kreikkalaiset ystäväni vitsailevat usein.
Olen äänekäs jopa kreikkalaisiin verrattuna.
Mutta - ja tätä monen on vaikea ymmärtää: haluan olla myös yksin ja ihan ääneti. Hiljaisuus on minulle yhtä luontevaa kuin äänekkyys. Joskus haluan olla hiljaa seurassakin ja vain kuunnella. Se on rentouttavaa.
Tänään halusin olla yksin.
Mutta miten onnistua olemaan yksin tällä persoonalla..? Sitä olen taas tällä matkalla miettinyt.
En tiedä mikä minussa vetää ihmisiä lähestymään ja tekemään tuttavuutta. Minulle tullaan juttelemaan, vaikka en ottaisi ohikulkijoihin edes katsekontaktia.
Halusin olla tänään yksin, ja se onnistui kaksi tuntia.
Ilmestysluolalla kohtasin naisen, joka tervehti minua kuin vanhaa tuttua. Itse en tunnistanut häntä. Nainen oli kuulema nähnyt minut keskiviikkoiltana eräässä kalatavernassa (jossa taas olin suustani kiinni tavernan henkilökunnan kanssa), ja nyt olin siis "tuttu". "You are that lady from Finland!" hän huudahti, ja kertoi kuunnelleensa tavernan omistajan kanssa käymääni keskustelua. Kysymättä sen kummemmin mihin olin menossa ja sopiiko liittyä seuraan, nainen käveli kanssani ylös Choraan. Matkan aikana sain kuulla että hän on Saksasta, vuokraa taloa Patmoksella, on työtön ja löysi Patmoksen 80-luvulla hypätessään Pireuksessa kerran väärään laivaan.
Huomasin uupuvani naisen jutustelusta. (Niinkuin moni kenties uupuu minun ääniaallokostani...) Olisin tänään todella halunnut olla itsekseni ja vaellella Choran kujilla ajatusteni kanssa. Tarvitsin sitä.
Lopulta nainen lähti Choran saavutettuamme toiseen suuntaan. Sain olla rauhassa 45 minuuttia.
Lounaalla Choran ainoassa auki olevassa ravintolassa ehdin tarttua menuun, kun viereisestä pöydästä tervehdittiin minua ja pyydettiin liittymään seuraan. Piti miettiä hetki missä olin nähnyt miehen. Joo, hän puhutteli minua Choran edustalla ottaessani kuvaa, "Haluatko että otan kuvan sinusta ja maisemasta?" "Ei kiitos".
Nyt olimme siis tuttuja.
Ravintolan pöytien ollessa aika täysiä, ajattelin, että samahan se on istua tähän. Pian olimme keskustelleet hiusteni väristä, Patmoksen tunnelmasta, Suomen kaupunkiarkkitehtuurista, ravintoloiden hinnoista, ouzosta, saaren pormestarista ja Kreikan taloustilanteesta. Ouzo-lasillinen löysi tiensä myös käsiimme.
No, se siitä itsekseen olosta. Pian minut oli kutsuttu illalliselle tavernaan jossa mies, Gregory, oli kuulema syönyt edellisiltana elämänsä parasta kalakeittoa.
Hmmmm... minulla oli kämpillä odottamassa eilisillan horiatiki-salaatin jämä ja tonnikalapurkki. Lähtisinkö kuitenkin Gregoryn kanssa kalakeitolle..?
Katsoin tekstiviestit. Siellä oli viesti keskiviikkona tapaamaltani Viktorilta, akupunktööriltä. "Tule kello 19 Trexanderiin, minulla on tänään syntymäpäivä", viestissä luki.
.mmmmmm.
Tänään halusin olla yksin.
Mutta kohta olen jo myöhässä syntymäpäiviltä.
.
Päivän odottamattomin kohtaaminen tapahtui Skalan vanhan kaupungin kadulla. Tällä kertaa minua ei puhuteltu. Hätkähdin, kun yläpuolellani oli yhtäkkiä valtava pää.
"Missä sinun sarvesi on", sanoin. Hevonen vaikutti epätodelliselta, taruolennolta. Mistä se siihen ilmestyi.
Hevonen ei vastannut.
Se antoi minun mennä.
