Koin eilen lennolla yhdenlaisen oivalluksen: korealaisessa ihonhoitofilosofiassa ja ruokavaliossani on samaa.

Kuva: Soko Glam

Korealainen ihonhoito on ihonhoidon hifistelyä; huippuunsa viritettyä optimoinnin optimointia ja ihon jokaisen tarpeen ja ongelman huolellista, harkittua huomiointia ja täsmähoitoa.

Ihoa ei vain kosteuteta ja puhdisteta, mikä on länsimaisen ihonhoidon perusajattelutapa. Länsimaissa targetoidaan perinteisesti ihon perustarpeet ja jätetään mikrotason hoito vähemmälle huomiolle tai omistautuneimpien kosmetiikkafriikkien harrastukseksi.

Minä olen ruokahifistelijä. Hoidan kehoani (ja mieltäni) laadukkaalla ravinnolla samaan tapaan kuin korealainen hoitaa ihoaan laadukkailla, tutkittuja aktiiviaineita sisältävällä 10+ askeleen kauneusrutiinilla. Minä en halua syömällä vain täyttää ruoan perusfunktiota = täyttää vatsaa että välitön nälän tunne poistuu, vaan haluan lautaselleni ravintorikasta ruokaa joka pursuaa proteiinia, vitamiini- ja hivenainepitoisia kasviksia ja laadukkaita rasvahappoja joilla on pidempiaikaisia, kokonaisvaltaisia vaikutuksia terveyteeni.

Nälän tunteen saa hoidettua pois täysin ravintoköyhälläkin, tyhjää energiaa sisältävällä pöperöllä, kuten tiedämme, samoin kuin ihon pintaan saa lukittua kosteutta vaikka pelkällä vaseliinikuorrutteella. On sitten oma asiansa, millä tavalla itse haluaa niin kehoaan kuin ihoaan hoitaa. Hampurilaisilla ja mineraaliöljyjankilla vai kylmäsavulohella ja L-askorbiinihapolla.

Minua pidetään varmasti jopa neuroottisena ruokahifistelijänä, se on käynyt ilmi joistain blogikommenteista. Haluni täyttää lautanen kasviksilla valkoisen riisin tai pastan sijaan saa toiset pyörittelemään silmiään. Se ei häiritse minua, jokainen löytää oman onnensa ja mielekkyyden eri asioista. Haluan laadukasta ruokaa enkä anna toisten mielipiteiden vaikuttaa siihen. Ihan niinkuin kosmetiikkafriikkejä saatetaan pitää pinnallisen elämäntyylin ruumiillistumina purkki- ja luomivärimerineen, vaikka rakkaus purukuminpinkkeihin poskipuniin ei oikeasti kerro mitään kenenkään syvällisyyden tasosta.

Älkää ihmiset antako muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa siihen, mikä on teille tärkeää ja tuo iloa ja hyvää oloa juuri teille. Ei kukaan toinen voi sanoa, että sinun tapasi on väärin. Se on sinun tapasi, toisilla on omansa. Kunnioitetaan toisten valintoja ja elämäntapoja. :)

Takaisin eiliselle lennolle.

Lennot jos mitkä tarjoavat hostiilin ympäristön ruokahifistelijälle ja ravintotietoiselle, etenkin erikoisruokavaliota noudattavalle. Tai, no, ei ruokavalion edes tarvitse olla sen kummempi kuin kasvissyöjä.

Lentokoneruoka on jotain, jota en ole koskaan ymmärtänyt, enkä puhu nyt pelkästään laadusta vaan määrästä. En tiedä minkä kokoisen ihmisen on tarkoitus selvitä x-määrä tunteja lentokoneaterioiden kalorimäärällä, kai se on jossain laskettu, mutta minä en ainakaan selviä. Pikkuisten laatikoiden sisäänsä kätkemä määrä vastaa ehkä kolmasosaa normaalista ateriastani. Eilisellä lennolla tällä määrällä oli tarkoitus pysyä kylläisenä 6 tuntia, mikä oli kahden lennolla tarjottavan aterian väli.

Ateria #1: kasvislasagne. Kasvikset? Kaksi palaa parsaa, piskuinen viipale porkkanaa ja vuoan pohjalla siivu tomaattia.

Siinä missä lihansyöjien pikku-laatikoista paljastuu sentään jonkin verran proteiinia, on kasvissyöjän lähes aina tyytyminen foliolliseen pelkkää höttöhiilaria. (Minun ateriani tähtiraaka-aine oli ilmeisesti tuo kolmasosaviipale keitettyä kananmunaa salaattikipossa.) Olen joskus kuullut vegaani-sisareni raportoineen tofusta tai jopa soijapihveistä jonkun lentoyhtiön lennoilla, mutta itse en ole omilla lentoaterioillani tällaista luksusta pässyt todistamaan. Voi liittyä myös lentoyhtiöiden eroihin, totta kai. Mikähän yhtiö tarjoaisi laadukkaimmat kasvisruoat...?

Kyllä, kuulostan jälleen hyvinvointivaltion yltäkylläisyydellä hemmotellulta asukilta, mutta minua nämä ruoat rehellisesti kiukuttavat. Tästä saa potkaista minua, olkaa hyvä. Normaalisti vältän kiukun ennakkovalmistautumisella eli otan koneeseen omat proteiinirikkaat eväät, mutta eilisellä lennolla se ei ollut mahdollista (jos olette käyneet korealaisissa ruokakaupoissa niin tiedätte miksi. Koreassa ei mm. myydä proteiinipatukoita eikä vakuumifolioon pakattua tonnikalaa. Tölkkiruokaa tai valmiita ruoka-annoksia koneeseen ei saa viedä.) Minulla oli mukana ainoastaan aamiainen (kananmunia, juustoa ja kasviksia), mutta sen syötyäni oli selvittävä 9 tuntia pelkällä valkoisella hiilihydraatilla.

Ateria #2: spagettia, tomaattikastiketta ja kasviksia. Kasvikset: kaksi viipaletta porkkanaa, yksi pieni herkkusieni, yksi pala kesäkurpitsaa ja pala munakoisoa.

Eilinen ruoka oli kuin vaseliinia; se täytti vatsaa ja poisti nälän tunteen hetkellisesti, mutta ei tarjonnut keholleni mitään muuta hyödyllistä. Päin vastoin, kahdesta pasta-ateriasta (Finnair, pliis, eikö kasvisaterian valinneelle edes voisi laittaa jonkun toisen hiilarin lähteen toiseen ateriaan..?) vatsani meni niin pahoilleen, että sanotaanko vaikka näin, että oli onni että satuin saamaan oman penkkirivin vain itselleni.

Kuva: Wishtrend Glam

Helsinkiin päästyä marssin lentokentän Alepaan ja kahmin ostoskoriin oman "Multi-Step-Food-Routinen" mukaisen sisällön; tuoreita kasviksia, juustoa, kananmunia, savulohta, rahkaa... Ahh.

En pidä korealaista ihonhoitofilosofiaa enää ollenkaan kummallisena tai överinä. En ole itse siihen hurahtamassa - sillä tavoin että blogini nyt täyttyisi aasialaisesta kosmetiikasta, ei pelkoa - mutta sanotaan, että nyt ymmärrän sitä paljon paremmin, ja se inspiroi minua. Se on omansalaista hifistelyä siinä missä minun ruokavalioni. Minun kehoni voi fantastisen hyvin omilla ruokailutottumuksillani, joku toinen taas on löytänyt iholleen aivan uuden elämän aasialaisen ihonhoidon periaatteilla :)

Kumpikin on hyvä juttu :)

Tänään tuli kokeiltua vähän toisenlaista aasialaista naamiota:

Sain viimeisenä Etelä-Korea-päivänäni kokea, mitä Soulin saastetaso pahimmillaan tarkoittaa.

Olimme lähdössä Ellaynan kanssa ulos lounaalle, kun hän tuli huoneeseeni hengityssuojainten kanssa. "Today the micro dust is really bad", sain kuulla, ja Ellayna näytti minulle puhelimestaan saasteapplikaation lukemia tälle päivälle - irvistävä naama kertoo olennaisen. Applikaatio suositti välttämään ulkona oleskelua.

(Kumma ettei minun puhelimeni tällä kertaa antanut hätätiedotettaan... :P)

Tämä ei ole sumua vaan saastepilveä. Huh... :/ Namsan-tornia tuskin näkyy. Ellayna sanoikin, että katsomalla ikkunasta näkyykö kaupungin torneja selviää päivän mikropölytilanne ilman applikaatioitakin.

Nyt ymmärtää kaiken maailman Dustless -tuotteiden tarkoituksenmukaisuuden näillä seuduilla vielä paremmin. Googlailin ja selvisi, että Seoul kuuluu Delhin ja Pekingin seurassa maailman kolmen saastuneimman kaupungin joukkoon.

...ja täällä meinasin selvitä Cetaphilillä...!

Ironinen sattuma että saastepäivä sattui juuri tälle päivälle, kun olin juuri edellisenä iltana kysynyt Ellaynalta miksi osalla ihmisistä on täällä jatkuvasti maskit kasvoillaan (sisätiloissakin, esim. kauppakeskuksissa).

On muuten aika hassun näköistä kun maskin käyttäjät eivät poista suojaimiaan edes selfieitä ottaessaan - esim. pariskunnasta toisella saattaa olla maski eikä hän poista sitä kun pariskunta ottaa yhteistä kuvaa. Maski on siis täällä selvästi toisille ehdoton itsestäänselvyys ja täysin luonnollinen asia, samalla kun on yhtä luonnollista että toiset eivät käytä niitä.

Itse olin luullut, että maskit liittyvät jotenkin sairauksien välttelyyn ja tartuntariskin minimointiin. Miten heikko yleissivistykseni yhä onkaan monissa asioissa. Vaikka voihan saasteitakin epäsuorasti ajatella pahimmillaan sairauteen johtavana asiana...

Koko kaupunki oli harmaan vaipan alla. Uhh, eipä täällä kyllä tosiaan tekisi mieli hengitellä ilman maskeja.

(Miltähän muuten näiden saasteisimpien kaupunkien asukkaiden keuhkot näyttävät... ei varmaan tarvitse tupakoida saadakseen vähemmän puhtaat keuhkot.)

Silti useimmilla ihmisillä ei ollut maskeja.

Tuli sitten tällainenkin muisto matkalta. Vähän erilaineen kangasnaamio...

Ellaynan käyttämät maskit ovat tehokkaampaa, suodattavampaa laatua kuin ohuemmat ja löysemmät "perusmallit" joita kaupungilla näkee eniten. Jotta maski toimisi kunnolla, sen täytyy olla kasvoilla todella tiukasti, ja minun naamioni esimerkiksi on väärin kiinnitetty ja näin ollen heikommin suojaava kun alempi remmi roikkuu vapaana. (Se kiristi niin ikävästi että oli pakko vapauttaa...)

Löysin tänään muuten (kiitos Ellaynan) vihdoin näköalaravintolan yhden pilvenpiirtäjän (Jongno Tower) ylimmästä kerroksesta. Ei mikään paras päivä maisemien ihailuun mutta ainakin mission accomplished. Ja eilen löysin pikkuisen kattoterassin tapaisenkin..! <3

Huomenna jännätään kentällä laukun kiloja... Nyt myönnän, että tuli jo vähän morkkis vaikka en lopulta mitenkään järkyttävää määrää kosmetiikkaa shopannutkaan. Mutta sen verran, että totean riehaantuneeni yli järjellisen hankintasuunnitelman. Kun voihan niitä tuotteita tosiaan tilata netistäkin, ei ihan kaikkea kiinnostavaa tarvitse ostaa paikan päältä (luulen että nettikauppojen postimaksut tulevat vähän edullisemmiksi kuin 60€ lisälaukun maksu lennolle.... :p)

Vielä on tulossa Korea-teemaisia juttuja kuten ulkonäkökeskeisyydestä, kauneudenhoitofilosofiasta, ruoasta ja totta kai noista ostoksista, kaikkea kiinnostavaa en ehtinyt jakaa matkan aikana.

Suurelta osin kosmetiikkamatkalla kun täällä ollaan, niin laitan taas pienen kosmetiikkafiiliksiä-palan tähän väliin.

Minulla on Busanin ja Jejun osuudella mukana kosmetiikkapussukassa vain Soulista ostosteni yhteydessä saamia näytteitä. Niitä saa oikeasti parhaimmillaan pienen kassillisen verran, osa todella anteliaita matkakokoja tai jopa täysiä kokoja kaupanpäällisinä.

(Suurin osa matkatavaroistani + aiemmat kosmeshoppailut ovat Soulin Airbnb'ssäni jonne vielä palaan :))

Kokonaisuutena voi todeta kaikista tällä matkalla käyttämästäni korealaisesta kosmetiikasta, että täällä tosiaan osataan miellyttävien ja kosteuttavien koostumusten ja hyvien tuoksujen maailma. (Miinus vaahtoputsarit Misshaa lukuunottamatta, niiden inspiroimana tulossa putsareiden pH-arvojen maailmaan sukeltava postaus jossain lähitulevaisuudessa).

Putsareina Aritaumista saamani mukavan kokoiset näytteet Iopen kaksoispuhdistus-kaksikosta; täyteläinen voide ja saippuainen vaahto.

Harmi kun en saanut kuvaan toistumaan näiden ihanaa helmiäisenhohtoista sävyä - sävystä tulee ihan mieleen rakas meriponini Meritähti joka on just näiden värinen...! <3

Cleansing Cream on oikein miellyttävän tuntuinen, paksu ja raikkaan tuoksuinen voide (tulee mieleen joku raikas yrtti, mutta ei sellaisella luonnonkosmetiikan yrttimäisellä tavalla). Nyt kun olen sisäistänyt kaksoispuhdistuksen tarpeellisuuden ainakin täällä Korean ilmastossa, huomaan kummasti tykkääväni puhdistusvoiteen rasvaisesta tunteesta, josta ennen en pitänyt yhtään. (Näen sieluni silmin kuinka rasva liuottaa huokosiin painunutta likaa iholtani... <3)

Cleansing Foam on juuri sitä samaa tuttua überpehmeästi ja todella voimakkaasti vaahtoavaa, saippuamaista, nitisevän pinnan jättävää tyyppiä joita täällä on arviolta ainakin 80% vaahtoputsareista. Pidän kyllä itse vaahdon koostumuksesta, mutta en nahkeasta, todella kitkaisesta pinnasta jonka tämän tyyppiset putsarit jättävät iholle. Ainakin minun iholleni.

Cream-putsarin voisin vaikka ostaa, siihen ihastuin, mutta nämä kitkavaahdot jätän hyllyyn.

...kun Ellaynan luona kuvasin tuotteita talouspaperitelinetaustalla, on täällä Jejulla kenties vielä persoonallisemmat kuvausrekvisiitat... ^_^ :D

Skinfood on yksi minua eniten puoleensa vetävä merkki tällä reissulla, ja sieltä olen toistaiseksi ostanut eniten tuotteitakin. Ai kylläpä tekisi mieli ostaa nämäkin, ainakin tuo ihana kasvovesi...<3

Sain näytteet Aqua Grape -sarjan kasvovedestä ja essence lotionista (eli hoitonesteen ja kevyen kosteusvoiteen välimuoto, näin minä tulkitsen - täällä tuntuu olevan kaikista tuotteista vielä yhdistelmätkin - voit valita essence tonerin, toner serumin, toner lotionin, serum lotionin  jne jne... :D )

Ihanat, raikkaat tuoksut jotka kaikessa yksinkertaisuudessaan, niinkuin muidenkin kokeilemieni k-beauty-kosmetiikkatuotteiden, ovat jollain tapaa ihan erilaisia kuin "länkkärikosmetiikan". Virkistävää saada kokea jo pelkästään tuoksun kautta jotain erilaista. Tuoksut eivät siis ole mitään erikoisia, ne vain ovat todella hyviä persoonallisemmalla tavalla kuin mihin länkkärikosmetiikassa olen tottunut.

Kasvovesi jättää tosi hyvän tuntuisen ihon (ei yhtään tahmaa, täällä inhotaan sitä ja myyjätkin aina korostavat eri tuotteista kertoessaan, no sticky, no sticky), ja tätä voisin kyllä ostaa täysikokoisen pullon. Minipullo loppui juuri tänä iltana. Essence lotion on vesimäisen raikas ohut kosteusemulsio, juuri sitä koostumustyyppiä josta pitkään tykkäsin eniten, nyt olen siirtynyt vähän täyteläisempiin fluideihin koska iho on iän myötä kuivunut.

Tonymolyn The Black Tea London Classic -silmänympärysvoiteesta en niin tykännyt, se on liian silikoninen tai synteettisen tuntuinen minun makuuni. Tuntuu vain jättävän sileän, liukkaan kalvon iholle kosteuttamatta tehokkaasti. Tuoksuu teeltä :) Siitä plussaa ^_^

Skinfoodin Black Sugar Perfect First Serum on yksi näitä yhdistelmätuotteita; siinä yhdistyvät kasvovesi ja seerumi ja se olisi tarkoitus laittaa iholle suoraan kaksoispuhdistuksen jälkeen. Tuote on lähes nestemäistä (kuin ne vähän geelimäiset, kosteuttavat kasvovedet) ja jättää ihon hämmästyttävän hyvin kosteutetun tuntuiseksi jo yksinään. Joinain iltoina en enää kokenut tarvetta lisätä päälle lotionia (heheh, niin korealaiseksi en ole rutinoitunut että alkaisin hulluna kerrostaa jos iho tuntuu hyvältä jo yhden tuotteen jälkeen ;))

Tonymolyn Shea Butter -käsivoide on ihana! Täyteläinen, ei liian synteettisen tuntuinen, juuri sopivasti pehmentävä olematta tahmainen. Ja jälleen - niiiin hyvä tuoksu <3 <3

Ainiin - halusin tehdä yhden Jeju-hankinnan...

Innisfreen "mineraali"meikkisarjan No-Sebum Moisture Powder. Kun tässä on mineraaleja Jejulta ^_^ Oikeaa, puhdasta mineraalimeikkiähän tämä sarja ei ole nähnytkään, vaan koostumus on suureksi osaksi synteettinen (silikoniakin ovat onnistuneet tähän irtopuuteriin leipomaan....).

Halusin kuitenkin yhden tuotteen Jeju-muistoksi, ja kun matkapuuteri juuri loppui, tarvitsin uuden cushion-meikkipohjan kanssa käytettäväksi. (Tykkään puuteroida cushion-meikin pintaa ihan aavistuksen jotta poskipuna levittyy päälle paremmin, pinta kun jää aika kosteaksi).

Huomenna on edessä paluu Souliin ja kaksi päivää intensiivistä kosmetiikkashoppailua. Minulla ei ole mitään muuta ohjelmaa noille kahdelle viimeiselle päivälle ^_^

*

Ainiin. Tänään Jeju ja minä tehtiin vähän sovintoa.

Lähdin Hallasanille patikoimaan yhtä vuoren kauneimpina pidetyistä reiteistä, Yeongsil Trailia, ja vaikka alhaalla rannikolla paistoi aamulla aurinko, ylhäällä vuorella näytti tältä:

Minua vastaan tulevat olivat pukeutuneet sadetakkeihin ja kertoivat, että ylhäällä sataa eikä siellä näe mitään paksun pilvivaipan takia.

"Noniin", ajattelin, "niinpä tietysti". Näinhän tämän kuuluu päättyäkin, palaan Jejulta näkemättä edes Hallasania.

Mutta mitä korkeammalle pääsin, sitä ohuemmaksi pilvet kuihtuivat, eikä sadettakaan näkynyt. Ja kun saavuin ylös....

Oih...!

Tuntui, kuin Jeju olisi halunnut ojentaa käden ja tarjota sovintoa.

Tämä vaellus oli aivan fantastinen. Nämä ovat niitä maisemia joiden ansiosta saari on UNESCOn maailmanperintökohteita.

Istuin portailla syömässä eväitäni 1700 metrin korkeudessa ja minulla oli niin hyvä mieli. Ihanaa, että Jejun vierailuni päättyi tällaiseen näytökseen ja pääsin loppujen lopuksi kokemaan sitä, minkä vuoksi saarelle saavuinkin :)

Hyvää yötä ja tavataan seuraavan kerran taas Soulissa. :)