Kävimme eilen miehen kanssa syömässä Maarianhaminan tämän hetken kenties suosituimmassa kesäravintolassa. Paikka ei päässyt mukaan viime kesänä kirjoittamaani Maarianhaminan ravintolaoppaaseen, sillä juttua kirjoittaessani ravintolaa oltiin vielä rakentamassa ja se avautui heinäkuussa 2016.
Brasserie Ångbåtsbrygganilla on vasta kaksi sesonkia takanaan mutta se on jo vakiinnuttanut paikkansa itäsataman suosituimpana ravintolana.
Brasserie Ångbåtsbryggan on erikoistunut kala- ja äyriäisruokiin, ja juuri tällainen paikka Ahvenanmaalta on puuttunut.
Olen viime kesästä saakka odottanut tilaisuutta päästä maistamaan heidän äyriäisvatiaan, eivätkä työkaverini vuolaat "Siellä on niiiin hyvää ruokaa, me käydään siellä koko ajan..!" -kehut ole ainakaan heikentäneet odotuksiani.
Nyt kun mieheni on täällä vierailulla ja hänenkin teki sopivasti mieli saksiniekkoja (tämän lihaistakin lihaisamman meaty-miehen seafood-fiilis iskee aika harvoin...), varasin pöydän Brasserieen.
Brasserie sijaitsee Maarianhaminan itäisessä vierasvenesatamassa ja on osa Ångbåtsbryggan-kokonaisuutta johon kuuluu myös suosittu Seikkailugolfrata ja sen yhteydessä niinikään suosittu pikaruokapaikka Bryggan.
(Tosin Brygganin kasvisruoka-annos on jäänyt historiaan ehkä mauttomimpana ravintolaruoka-annoksena mitä olen kuunaan maistanut...)
Brasserie on tunnelmaltaan ja miljööltään samalla rento mutta tyylikäs ja sijoittuu "fiiniysakselilla" samalle linjalle Indigon yläkerran bistron kanssa.
Maarianhaminasta löytyy mielestäni liikaa tavallisia ravintoloita vailla erityistä elämyksellisyyttä, hyvänä esimerkkinä hotellien lukuisat ravintolat ja yksinkertaiset lounasravintolat, siksi Brasserien kaltaiset uudet tulokkaat ilahduttavat erityisesti.
Indigo ja Nautical ovat hyviä paikkoja mutta aina ei tee mieli mennä fine dining -konseptin paikkaan. Dinosin välitön rock meets Rosso -tyylikään ei iske kaikkiin. Välimallin tyylikkäitä ravintoloita kaivataan, joten ei ihme että Brasseriesta tuli välittömästi supersuosittu.
Brasseriessa on myös viihtyisä baarinurkkaus.
Viikonloppuiltaisin ravintolassa on kello 22:n jälkeen elävää musiikkia ja jalalla laitetaan koreasti. Brasserie on siis oikeastaan kuin kesäinen versio Indigon yläkerran bistro-konseptista (jossa myös yhdistyy ruoka, baari, musiikki ja joraus) laajemmalla ruokalistalla.
Söin alkuruoaksi parsaa kera paahdetun hasselpähkinän. Mums.
Ja sitten the main event: äyriäislautanen.
Lautasella on katkarapuja savustettuna ja naturel, merirapuja, sinisimpukoita ja hummeria kera sitruunan ja aiolin, kuten asiaan kuuluu. :)
Vati ei ollut kooltaan ja merenelävien laajuudeltaan ihan yhtä mieletön kuin Siljan Happy Lobsterissa, jossa olen syönyt Suomen parhaat mereneläväannokset, mutta maultaan erinomainen. Kuka muuten muistaa tämän nolon välikohtauksen Happy Lobsterissa...? Vieläkin nousee karvat pystyyn kun muistelee tuota. Missä ovat ihmisten tavat....
Nuorempana en olisi voinut kuvitellakaan syöväni äyriäisiä.... en kerta kaikkiaan :D Ja nyt ne kuuluvat suurimpiin herkkuruokiini :) Mutta laatu vaihtelee ja välillä saa pettyäkin. Ero "tavis"katkaravun ja hyvän katkaravun välillä on valtava. Olen joskus saanut Kreikassakin ihan kumisiksi kypsennettyjä simpukoita ja sitkeitä katkarapuja.
Kun löytää ne parhaat paikat, kuten Happy Lobster, niihin haluaa aina palata. Brasserie Ångbåtsbryggan liitynee joukkoon. Ruoan laatu vakuutti, kaikki ravut ja simpukat olivat tuoreen makuisia ja täydelliseen koostumukseen kypsennettyjä. Ensimmäistä kertaa jopa hummeri maistui. (Myönnän, että en ole koskaan ymmärtänyt miksi hummeri on niin kallista ja miksi sitä pidetään niin erityisenä herkkuna....)
Äyriäisvadin sosiaalinen huono puoli on rajoittunut näköyhteys pöydän toisella puolella istuvaan kumppaniin.
Toisaalta; sehän voi olla jonkun tilanteessa hyväkin puoli; jos on vaikka menossa treffeille eikä ole ihan varma riittääkö kumppanin kanssa juttua... ^_^ :D Voi luontevasti kätkeytyä rapuvadin taakse.
Äyriäisten seuraksi suositeltu Chablis osui täydellisesti myös minun vaativaan valkkarimakuuni.
(Punkut ovat helpompia, valkkareissa sattuu useammin pettymyksiä...)
Brasserien palvelu oli ihan hyvää, mutta vähän noottia siitä että kuorilautasta ei tultu vaihtamaan koko ruokailun aikana. Loppuillasta se oli niin täynnä että kuoria tippui pöydällekin.
Jaksoimme syödä koko äyriäisvadin, ja tilaa jäi allekirjoittaneen masuun vielä juustoillekin.
Juustolautasen sopiva koko miellytti tätä suursyömäriä, ja jaettavaksi tästä ei kyllä olisi ollutkaan. :) Ihan hyvä siis että mies oli kahvi & calvados -linjalla.
Palveluun liittyen olisin toivonut, että paikalliset juustot olisi esitelty, sekin kuuluu mielestäni asiaan. Kolme juustoa olivat mukavasti eri vahvuisia ja koostumuksellisia. Juustojen seurana oli siemennäkkäriä, crostinia ja kahta eri hilloa.
Äyriäisvatiannoksessa on muuten vielä tämä mainio etu (ainakin minusta se on kiva juttu): koska rapujen availu ja syöminen on hidasta puuhaa, kestää illallinen pitkään :) Pitkät, rennot ruokailuhetket ovat parhaita :) Tavalliset alku- ja pääruoka-annokset tulee syötyä hyvinkin nopeasti (kolme ruokalajia menee helposti jopa tunnissa joissain paikoissa...), mutta äyriäisvadin äärellä saa helposti kulumaan pitkän illan. Äyriäisten kanssa ei tarvitse kiirehtiä ruoan lämpötilankaan takia, koska ne syödään jäähtyneinä.
Nytkin istuimme Brasseriessa mukavat kolme tuntia illan pimetessä tunnelmallisesti ikkunoiden takana.
Skål hyvälle ruoalle ja juomalle :)
.
Ensi viikonloppuna on muuten Syödään yhdessä -viikonloppu, oiva tilaisuus kutsua ystävät, kaverit, perheenjäsenet tai vaikka naapurit saman pöydän ääreen :) Ruoka on parasta jaettuna <3
* Sis. mainoslinkkejä
Olen taas päässyt tekemään tuttavuutta ihan erilaisen luonnonkosmetiikkasarjan kanssa.
Olen vuosien varrella ehtinyt testaamaan jo aika huikean numeron eri sarjoja, ja aina välillä niiden joukosta erottuu joku joka on selvästi Erilainen. Etenkin koostumusfiilistelijänä olen aina ihan innoissani kun kohtaan jotain täysin uuden ja erilaisen tuntuista. Sellaisia ovat Biodellyltä testiin saamani amerikkalaisen Sukin tuotteet.
Sukin tuotteet ovat 100% luonnollisia mutta eivät sertifioituja. Asenteella kruunattu, aika jämptiltä mimmiltä vaikuttava sarjan kehittäjä Suki Kramer ei usko sertifikaatteihin. Ja eihän serifikaatti todellakaan ole ainoa tae jonkun sarjan luonnollisuudesta, se on osaltaan bisnestä mutta osaltaan (ainakin allekirjoittaneen mielestä) myös hyödyllistä bisnestä, sillä kyllä luotetut, pitkän linjan sertifikaatit auttavat inci-lukutaidottomia kuluttajia suunnistamaan vihreiden tuotteiden viidakossa.
Mutta Sukilla on vahvat näkemyksensä ja hän saa toki pitää ne :) On monia luonnonkosmetiikkasarjoja jotka tietoisesti skippaavat sertifioinnin. Suki selvästi palaa aiheelleen ja hänellä on paljon sanottavaa suosittavista ja välteltävistä ainesosista ja siitä, mikä on hyväksi ihollemme. Sukin lähestymistavassa korostuu tehokkaiden kasviaktiiviaineiden hyödyntäminen ja samalla herkän ihon tarpeiden vaaliminen. Suki on kehittänyt oman SSS-teknologian (strong, safe solutions ja strong, safe, stable) jonka aktiiviaineita ovat salisyylihappo, glykolihappo, kolloidinen kaura (myönnän että piti googlata 'kolloidinen' :D), A-vitamiini, C-vitamiini ja reseveratroli.
Suki puhuu niin paljon että hänen pakkauksensakin on printattu ihan täyteen tekstiä :D (Tavallaan voin kyllä samaistua naiseen tällä saralla... ^_^) Kaikki eivät ehkä jaksa lukea hänen raaka-aineterminologiaa ja yhdistelyhenteitä vilisevää jutusteluaan, mutta pointti kaiken keskellä on ratkaista iho-ongelmia luonnollisin, tehokkain keinoin herkkää ihoa kunnioittaen.
Neljä tuotetta testanneena olen ainakin itse vakuuttunut. Jännät, geelifluidimaiset ja erittäin riittoisat koostumukset miellyttivät ja sarjan törkeän ihanasta signature-tuoksusta voisin kirjoittaa vaikka pari omaa lukua. :)
Sain kokeiltavaksi seka- ja rasvaisen ihon päivävoiteen, anti-age-seerumin, entsyymikuorinnan ja vaahtoavan, kuorivan sokeriputsarin.
44 € / 30 ml
Lotion oli ensimmäisenä korkkaamani Suki ja sen kautta pääsin heti tutustumaan (ilmeisesti Sukille ominaiseen) liukkaan fluidimaiseen koostumukseen. Koska samantyyppinen koostumus toistui kolmessa eri testituotteessa, päättelin sen olevan Sukin "koostumuskäsialaa".
Lotion on tavallaan liukasta geeliä mutta ei kuitenkaan "geeliä" sen perinteisessä muodossa, geelifluidi olisi kai kuvaavin sana. Voide on erittäin riittoisaa; yksi pisara tuntuisi riittävän melkein kahteen naamaan :D Lotion ei jätä geelille tyypillistä tahmean nahkeaa pintaa vaan enemmänkin voiteelle tyypillisen pehmeän ja sileän pinnan. Aivan ihana!
Balancing Day Lotionin SSS-aktiiviainesosat: salisyylihappo ja A-vitamiini. Voide lupaa kontrolloida talin tuotantoa, hillitä tulehdusta ja rauhoittaa kaikenlaisia aknen oireita sekä tasapainottaa ihoa. Luonnollisestikin se myös kosteuttaa.
Balancing Day Lotionin raikas koostumus
Tuoksusta; koko Suki-sarjassa on huumaava sitrushedelmien tuoksu, aivan taivaallinen..! Tuoksu on syvä ja aromaattinen ja tulee puhtaista kylmäpuristetuista eteerisistä öljyistä. Tätä nuuhkaistessa huomaa todellakin eron synteettisen ja luonnollisen sitrustuoksun välillä.
Day Lotionin tuoksu ehtii vieläpä muuttua ja kehittyä sen lyhyen ajan kun tuotetta hieroo ihoon; se syvenee ja muuttuu aavistuksen makeammaksi ja moninyanssisemmaksi. Juuri halkaistun hedelmäviipaleen melkein näkee silmiensä edessä, tuoksussa on niin mehun pirtsakkuutta kuin kuoren intensiivisempää aromikkuutta. Ei hyvänen aika mikä tuoksumatka Sukin tuotteet ovatkaan..! Vietän joka kerta voidetta levittäessä pienen aromaterapiahetken; teen kämmenistä kupin ja nuuhkin tuoksua syvään. Ahhhh.
59€ / 15 ml
Tehokas anti-age-seerumi kaikille ihotyypeille. Erittäin antioksidanttinen vitamiinipommi lupaa ehkäistä ihon ennenaikaista vanhenemista, silottaa juonteita ja vahvistaa ja kiinteyttää ihoa.
SSS-aktiiviaineet: C-vitamiini, hyaluronihappo ja resveratroli. Sisältää myös koentsyymi Q10:iä. Seerumi on valmistettu ruusu-uutepohjaan.
Koostumus on samalla lailla liukkaan geelifluidimainen kuin Day Lotionissa, tuoksu miedompi. Kuten Lotionin jäljiltä, iho ei jää yhtään nahkeaksi vaikka tämäntyyppiseltä geelimäiseltä koostumukselta sitä odottaisin, vaan sileän pehmeäksi. Tuntuma on samalla raikas ja ylellinen.
Aloitin muuten Sukin testauksen kahden ihan erilaisen ja eri hintaluokan sarjan testauksen jälkeen (Kivvi ja Alverde) ja koostumus- & elämysero oli huomattava, kuin olisi astunut Lidlin kosmetiikkaosastolta johonkin ylelliseen viiden tähden spa'han... (Vaikka kaikki kunnia Lidlille, löytyyhän sieltäkin tähtiä :D)
Sukin seerumi on kieltämättä todella kallis (15 ml / 59 euroa, kenties kallein koskaan testaamani seerumi nyt kun Vintner's Daughter on vielä korkkaamatta), mutta se on superriittoisa. Yksi pisara riittää koko kasvoille. Radical Results -seerumia riittää puolet siitä kerta-annostelumäärästä mitä yleensä laitan seerumia. Sukin seerumia ei myöskään mene hukkaan kun annostelusysteeminä on pipetti, ei pumppupullo joka saattaa (kuten tunnettua) tuikata ulos tarpeettoman suuren määrän tuotretta kerralla.
Suki suosittelee niin seerumien kuin voiteidensa levitystä aina kasvovedestä tai kosteussuihkeesta kostealle iholle. Näin ihoon kulkeutuu ja lukkiutuu maksimimäärä kosteutta.
12 € / 30 ml (matkakoko) tai 40€ / 120 ml
Suosikki! Tämän ihanan putsarin tuoksu on niin intensiivinen kokemus että en osaa sitä edes kuvailla, kuin korillinen erilaisia sitrushedelmiä tiivistettynä yhteen pieneen purkkiin. Tuoksu on vahvempi, mehukkaampi, syvempi, makeampi ja aromaattisempi kuin voiteessa ja seerumissa. Aivan mieletön. Aidon hedelmän kuoren ja siitä tihkuvien öljyjen tuoksu. Voisin vain nuuhkia tätä ja trippailla tuoksutaivaassa. (Joo, huomaatte että rakastan sitrustuoksuja..!)
Eikä tuoksu ole tämän tuotteen ainoa mahtavuus - sen koostumus on myös aivan fantastinen! Kyseessä on vaahtoava, puhdistava sokerikuorinta erittäin tiiviissä muodossa. Palkittu tuote on Sukin bestsellereitä enkä ihmettele miksi.
Sokerirakeita tarvitsee ottaa vain teelusikan kärjellinen ja kostuttaa ihan pienellä pisaralla vettä ja saa muhkean pehmeän, runsaan vaahdon. Jos haluat vähemmän kuorivan vaikutuksen, hiero vaahtoa kämmenissä kunnes sokerirakeet sulavat ja jäljellä on vain puhdistusvaahto.
Normaali-ihoinen voi käyttää Exfoliate-putsaria päivittäin, herkkäihoinen 2-3 kertaa viikossa. Jos iholla kuitenkin on kystistä aknea tai paljon punoitusta, Suki ei suosittele tuotteen käyttöä, vaan tällöin sopii paremmin seuraavaksi esiteltävä entsyymikuorinta. Kuivalle, ärtyneelle ja punoittavalle iholle Suki ei suosittele kuorintaa lainkaan.
Sokeriputsarissa kivaa on myös matkakoko, tätä voi testata myös vähän edullisemmin :) Pieni 30 millin purkki riittää kymmeniin puhdistuskertoihin. Itse olen käyttänyt tätä nyt viidesti eikä pinta ole juurikaan vajentunut. Meni pari kertaa tajuta kuinka vähän tätä tosiaan tarvitsee annostella. Tilaa matkakoko täältä * :)
77 € / 30 ml
Rakeeton entsyymi-happo-kuorinta sisältää aktiiviaineina Sukin SSS-glykolihappoa, SSS-salisyylihappoa ja papaiinia (papaija-hedelmän entsyymiä).
Entsyymikuorintaa käytetään naamion tavoin ja sen annetaan vaikuttaa 10-20 minuuttia. Ensimmäisellä kerralla kannattaa aloittaa lyhyemmällä, 5 minuutin vaikutusajalla. Iho kihelmöi kevyesti naamion vaikuttaessa mutta tunne on supermieto verrattuna esimerkiksi Supermoodin AHA-naamioon jolla on se kuuluisa paloautoefekti. Sukin entsyyminaamio tuntuu paljon hellävaraisemmalta eikä ainakaan minun ihoni punoita yhtään sen jäljiltä, vaikka "kovanahkaisena" olen antanut sen vaikuttaa täydet 20 minuuttia. Naamio huuhdellaan pois vedellä tai pyyhitään kasvoliinaan. Iho on naamion jäljiltä juuri niin sileä ja kirkas kuin AHA-happo/entsyymikäsittelyn jäljiltä voi odottaa, tykkään! Kiitos salisyylihapon, Sukin entsyymikuorinta lupaa vaikuttaa myös aknen oireisiin ja vähentää niin kystistä aknea kuin valko- ja mustapäitäkin.
Tätä voi muuten käyttää myös täsmähoitona näpyille, luin vinkin pakkauksesta ja toimii :) Testijakson aikana sattui sopivasti punkemaan pari näpynpoikasta ja sain niiden aikeet muuttua finneiksi kukistettua nopeasti laittamalla niiden päälle yöksi tipan entsyymikuorintaa.
Entsyymikuorinta sopii kaikille ihotyypeille paitsi ei kuivuuteen taipuvaiselle, ärtyneelle couperosa- ja rosaceaiholle.
*
Sukin tuotteita voi ostaa Biodellystä:
Exfoliate Foaming Cleanser * / Matkakoko
Jos hinnat hirvittävät, voi Sukia testata myös edullisen Trial Kitin muodossa, kivaa kun nämä vähän arvokkaammat sarjat tarjoavat tällaisia halvempia tutustumispakkauksia:
Tämä kirjoitus kertoo siitä miltä tuntuu, kun on muuttunut tyhmemmäksi.
Kun päässä lyö yhä useammin ja useammin tyhjää. Unohtaa asioita. Post-it-lapuista ympäri asuntoa on tullut arkea. Ei ymmärrä tai muista asioiden yhteyksiä. Uutiset eivät jää mieleen. Ystävien kuulumiset ja uusien tuttavuuksien nimet pitää kirjoittaa paperille että ne muistaa. On vaikea keskittyä ja mieli hyppii koko ajan asiasta toiseen.
Tältä minusta on tuntunut kasvavassa määrin viimeiset yhdeksän vuotta. Pystyn määrittämään ajan aika tarkasti, sillä tuntemukset alkoivat muutettuani Ahvenanmaalta Tampereelle. Muuttoa seuranneena vuonna elämässäni tapahtui lyhyen ajan sisällä asioita, jotka muuttivat elämäntapaani ratkaisevasti.
Olen kirjoittanut aiheesta blogiin jo kerran aikaisemminkin, keväällä 2011. Tuolloin ajattelin, että syypää on internet ja tietokoneella vietetty aika. Kuvailin, kuinka pää tuntui pehmentyneen ja minun oli vaikea painaa mieleen asioita samalla lailla kuin ennen ja keskustella ajankohtaisista aiheista. Jos kokemus oli tuolloin vahva, on se nyt moninkertainen.
Tällä hetkellä tilanne on se, että koen minulla olevan vakavan asteisen keskittymis- ja muistihäiriön ja alan olla todella huolissani tilanteesta. Pohjat saavutettiin viime kesänä kun tein hetkellisesti työpaikallani eri vaativuusluokan työtehtäviä jotka vaativat normaaleja tehtäviäni laajempia tietojenkäsittely- (ja kieli) taitoja. ”Entiselle” minulle tehtävät eivät olisi olleet erityisen haastavia, mutta nyt niiden hallinta tuntui olevan kykyjeni äärilaidoilla. Joinain päivinä itkin matkalla kotiin koska tunne hitaudesta ja avuttomuudesta oli niin musertava. Saatoin vain ajatella; ”Minusta on tullut tyhmä”.
Mitä minulle on tapahtunut? Miksi asiat jotka olivat ennen helppoja ovat nyt vaikeita oppia ja hahmottaa? Ja ennen kaikkea: muistaa?
Keväällä mietin jo lääkäriin hakeutumista, mutta nyt luulen että alan oivaltaa, mitä olen itselleni ja päälleni tehnyt.
Syy ei ole yksin internetin ja muutosten, joita sen klikkailu-perusteinen, nopeaan ja pinnallisempaan käsittelyyn kannustava informaatioympäristö tekee aivojemme hermosoluille. On jo tutkittu, että internet heikentää muistiamme ja on muuttanut tapaamme oppia, muistaa ja ratkaista ongelmia.
Avainsana kohdallani on yleisesti aivojen ylikuormitus, jossa internet ja sen parissa vietetty aika muodostavat vain osan.
Olen muuttanut elämäntapani sellaiseksi, joka kroonisesti ylikuormittaa aivojani. Ei välttämättä ole liioiteltua sanoa, että olen saattanut itseni krooniseen stressitilaan jossa olen ollut viimeiset yhdeksän vuotta.
Tämä on oivallus, jota olen nyt työstämässä.
Turha syyttää pelkkää nettiä, olen täyttänyt elämäni liialla sisällöllä. Ja on myös myönnettävä, että tietyt sisällöt eivät ole olleet parasta ”jumppaa” juuri minun aivoilleni. Kaikki me olemme yksilöllisiä ja mikä saa yhden pään solmuun, ei ole ongelma toiselle. Meillä on erilainen kapasiteetti asioihin ja niiden käsittelyyn. Joku toinen pystyy kevyesti siihen mikä on vienyt minun pääni ylikierroksille.
Elämäni ennen vuotta 2009: päiväni koostuivat selkeistä palasista joihin sisältyi sekä työtä että lepoa ja ei-kuormittavaa viihdettä. Töissä yhdeksästä viiteen, illalla ja viikonloppuisin kirjojen lukemista, kirjeiden kirjoitusta, tv:n katselua ja liikuntaharrastuksissa käymistä. Hyvin vähän internetin käyttöä; hankin nettiliittymän vasta loppuvuodesta 2008. Kiireen tunne tuntematon.
Elämäni vuodesta 2009 eteenpäin: epäsäännöllinen työrytmi, ensin iltatyötä, sitten päivätyötä eri työvuoroissa, blogin ilmestyminen elämään, vapaa-ajan täyttyminen internetistä, lukeminen ja kirjeenvaihtoharrastus eli pitkäjänteinen, pidempää keskittymistä vaativa tekeminen jäi pois, parisuhteen ja yhä vain enemmän aikaa nielevän harrastuksen (=blogi) yhteensovittaminen. ”Pitääkö sun aina olla siellä koneella?” Jatkuva kiireen tuntu.
Ensimmäinen oivallus tuli vuodenvaihteessa kun luin K&T:llä Stressitohtori-blogia pitävän Sanna Leinon silmiä avaavan kirjoituksen Vähennä aivojen ylikuormitusta. Sanna on käyttäytymistieteilijä ja stressi hänen rakkaimpia kiinnostuksen kohteitaan.
Tekstin luettuani totesin että "hei, tuollahan puhutaan minusta..!" Juttu alkoi kappaleella: "Oletko huomannut, että joidenkin työpäivien jälkeen saatat olla aivan kuitti, vaikka mitään sinänsä ihmeellistä ei olisi töissä tapahtunutkaan? Kyse voi olla siitä, että aivosi ovat ylikuormittuneet ärsykkeistä, informaatiosta ja jatkuvista keskeytyksistä. (…) Aivojen ylikuormituksen tunnistaa usein siitä, että keskittymiskyky huononee ja luovuus sakkaa. Uuden oppiminen ja mieleenpainaminen on haastavaa, ja muisti pätkii.”
Jutussa Sanna avaa aivojamme ylikuormittavia tekijöitä; päätöksenteko, multitasking, keskeytykset ja asioiden mielessä pitäminen.
Kaikki asioita, joilla palloilen päivittäin. Asioita, joita me kaikki teemme päivittäin, mutta minulle asioita, joita on ollut viime vuosina ihan liikaa.
Olen tehnyt elämästäni sellaisen, jossa joka päivä teen valtavasti asioita aamusta iltaan, useimmiten päällekkäin, kuvaan, kirjoitan, meilaan, suunnittelen seuraavaa projektia samalla kun edellinenkin on vielä kesken. Haalin tietoa kaikesta ja yritän oppia ja olla hyvä ja tietorikas kaikilla kiinnostukseni alueilla. Mutta se ei ole mahdollista.
Oikeasti minun kapasiteetillani ei voi tehdä kaikkea sitä mitä olen halunnut tehdä viime vuodet. Yrittäessäni mahduttaa mukaan kaiken olen päätynyt pirstomaan kognitiiviset kykyni palasiksi ja samalla vaikuttanut heikentävästi myös sosiaalisiin ominaisuuksiini. ”Sanni, sinä et taida olla ihan läsnä… kuuntelitko sinä edes ollenkaan mitä minä sanoin?"
Olen siinä pisteessä, että valokuvan valitseminen blogipostaukseen tuottaa välillä lähes ylitsepääsemätöntä stressiä.
”Jokainen tehty päätös, olkoonkin vaikka kuinka pieni, vaatii aina energiaa. Mitä laitan tänään päälleni? Mitä huomenna syödään? Olisiko tämä parempi vai tuo?” Stressitohtori kirjoittaa. Ah, niin…
Olin viime keväänä jo varaamassa aikaa lääkäriin, mutta taidan tietää, mikä minua vaivaa. Keittiöpsykologin diagnoosini täydentyi viimeistään, kun luin alkukesästä Yliopiston Apteekin Uniikki-lehdestä jutun muistihäiriöistä. ”Apua, olenko tyhmentynyt?” jutun väliotsikossa luki osuvasti.
Artikkelissa muistisairauksiin erikoistunut erikoislääkäri Ari Rosenvall puhuu paljon samoista teemoista kuin Sanna Leino tammikuisessa bloggauksessaan. Rosenvallin mukaan työikäisten muistiongelmien taustalla on usein työkuormittumista ja uupumusta, ei varsinen muistisairaus. Hän teilaa myös multitaskingin. ”Ihminen pystyy keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan, se on tutkittu moneen kertaan”, Rosenvall sanoo.
Jjjep. (Mr. Karkkipäivä olisi toista mieltä.... Miehet ja multitaskaus...)
Kiinnostuin jutussa mainitusta Minna Huotilaisen kirjasta Tunne Aivosi, jonka varausjonossa olen ollut koko kesän. Tänä vuonna ilmestyneessä kirjassa aivotutkija Minna Huotilainen ja toimittaja Leena Peltonen kirjoittavat itseaiheutetusta ADT (attention deficit trait) –ilmiöstä, jossa valinnoillamme ja kiireellämme saamme aikaan tarkkaavaisuushäiriötä muistuttavan tilan. Tässä tilassa emme saa aikaan juuri mitään, hyppelemme tehtävästä toiseen, juutumme epäolennaisuuksiin ja koemme, että emme pysty enää hallitsemaan asioita.
Kuulostaa tutulta.
Onko joku teistä joskus ihmetellyt, miksi minulla joskus kestää kauan julkaista kommentteja tai vastata niissä esitettyihin kysymyksiin? Ei aina, mutta välillä ihan yksinkertaisten ja ns. ”kevyidenkin” kommenttien, joissa ei ole esitetty pitkää pohdiskelevaa sisältöä, julkaiseminen saattaa kestää vaikka vuorokauden.
Se johtuu siitä, että kyetäkseni lukemaan kommentit ajatuksella, minun on oltava täysin häly- ja häiriövapaassa tilassa. En pysty lukemaan kommentteja kesken jonkun muun tilanteen, ja muu tilanne saattaa olla vaikka ruoanlaitto, tv-ohjelma tai keskeneräinen uuden blogiartikkelin kirjoitus. Jos minulla on samanaikaisesti kesken muu asia, minun on vaikea keskittyä lukemaani. Tai kuulemaani, jos joku puhuu minulle.
Kommentissa voi lukea vaikka vain ”Kokeilin tätä deodoranttia ja minulla se ei toiminut." Tai ”Olipa kiva postaus, tulin tästä hyvälle mielelle”. Kommentteja, jotka eivät välttämättä vaadi mitään vastausta. Mutta haluan lukea nekin rauhassa ja tuntea, että oikeasti luin ne. Vaikka siihen menisi vuorokausi.
Hitaasti raksuttaen, kohti nopeampaa tulevaisuutta toivon mukaan mennen,
Sanni
Onko kellään muulla samanlaisia tuntemuksia?
*
Artikkeleita aiheesta:
Kodin Kuvalehti: Aivot tarvitsevat lepoa jatkuvilta ärsykkeiltä
HS: Katkeileeko ajatuksesi kesken lauseen? Et ole huonomuistinen, vika on työssäsi
Kuvat ylintä lukuunottamatta: Unsplash.com
