Kirjoittelin tuossa elokuun lopussa uudesta suomalaisesta luonnonkosmetiikan apteekkisarjasta Atopikista, ja arvatkaas mitä, unohdin kokonaan että minun piti postauksen yhteydessä myös arpoa pari settiä Atopik-tuotteita..! :D Sellaista sattuu :)
Atopikilta sitten ystävällisesti tiedusteltiin haluaisinko kuitenkin arpoa setit jälkijunassa, ja tottahan toki haluan, teillä lukijoilla ei varmaan ole mitään sitä vastaan että saatte mahdollisuuden voittaa kivoja tuotepalkintoja :)
Minulla on arvottavana Starter-setti Sensitive-linjasta sekä Anti Age -linjasta.
Kummatkin näistä sopivat herkälle ja kuivalle iholle, mutta kuten nimistä voi päätellä, Anti Age -linjan tuotteet sisältävät enemmän ikääntymisen merkkejä hoitavia ainesosia kun taas Sensitive-linja on kehitetty hoitamaan herkän ja kuivan ihon oireita siten, että iho rauhoittuu, tasapainottuu ja saavuttaa optimaalisen kosteustasapainon ja sen hydrolipidikalvo vahvistuu jotta herkkä ja atooppinen iho pystyy paremmin vastustamaan ulkoisia ärsykkeitä.
*
Osallistut arvontaan huikkaamalla kommenttilaatikkoon, kummastako setistä olet kiinnostunut. Arvon settejä 1 kpl / henkilö, eli kahdella on mahdollisuus voittaa.
Osallistumisaikaa on lauantaihin 30. syyskuuta kello 24.00 saakka. Laitathan kommenttiisi mukaan myös sähköpostiosoitteesi sille tarkoitetulle riville.
Onnea arvontaan :)
Sarjasta voi lukea lisää täältä.
Kuten kerroin aiemmin, kävin Soulissa syömässä Michelin-tähdellä palkitussa vegaaniruokaravintolassa. Kyseessä on buddhalaista temppeliruokaa tarjoava Balwoo Gongyang.
Mitä on temppeliruoka? Se on Korean buddhalaisuudessa käytetty ilmaisu munkkien syömälle kasvisruoalle. Temppeliruoalle on ominaista vegaanius sekä tiettyjen ruoka-aineiden kuten sipulikasvien (sipuli, valkosipuli, ruohosipuli jne) puuttuminen.
Balwoo Gongyang -ravintolaa ylläpitävät Soulin Jogye-temppelin munkit ja se sijaitsee Insa-dongin kaupunginosassa Jogye-temppeliä vastapäätä.
Insa-dongista tulikin lempikaupunginosani Soulissa - kiitos munkkien ruokavalion, alueella on kaupungin tihein kasvisruokaravintolakeskittymä. :)
Balwoo Gongyang on niin suosittu että illalliselle tulee varata pöytä mielellään vähintään viikkoa aiemmin. Minä olin varauksineni liikkeellä myöhässä, eikä minulle meinattu ensin löytää pöytää ollenkaan.
Balwoossa on tavanomaisista ravintoloista poikkeava pöytäjärjestely; yhtenäisen ravintolatilan sijaan pöydät ovat pienissä, erillisissä huoneissa (kukin oman ovensa takana) ja niihin mahtuu 4-12 henkeä.
Yhden hengen seurueena minun tuli varata koko neljän hengen huone itselleni, ja ainoa jäljellä oleva vapaa aika tämän koon huoneeseen Soul-viikollani oli vain 90 minuuttia. Koska en halunnut menettää tilaisuutta päästä osaksi näin erityistä kasvisruokaelämystä, varasin tarjotun ajan tiedostaen, että se on aivan liian lyhyt aika pitkän maistelumenun nautiskeluun. Se sitten vähän kostautui ja verotti ruokailuelämystä, mutta sille ei voinut mitään.
Maistelumenuja on pituudeltaan kolme, joista valitsin keskimmäisen nimeltään Maeum, Awareness Of Mind.
Kolmanteen tulee varata koko ilta eli siihen minulla ei olisi ollut mahdollisuutta - enkä kyllä usko että vatsaakaan, keskimmäisen menun massiivisuuden todettuani ^_^
Ruokailutila oli yksinkertainen ja sanalla sanoen jopa karu. Tunnelmallisuutta tässä pienen luokkahuoneen mieleen tuovassa "kopperossa" ei ollut, mutta toisaalta, se on varmastikin linjassa buddhalaisuuden periaatteiden kanssa. Ruokailutilanne ei ole nautiskelutilanne - mikä toisaalta on jonkin asteisessa ristiriidassa ravintolakonseptin kanssa.
Seinällä oli pointtia alleviivaamassa teksti;
"Where has this food come from?
I am ashamed to be eating it.
I will take it as medicine to get rid of greed in my mind
and to keep my physical being in order to achieve enlightenment".
Että hyvää ruokahalua vain syyllisyyden tunteiden keskelle :)
.
Sitten sitä ruokaa alkoi tulla. Ryppäissä. Koska minulla oli vain 90 minuutin aika, ei menua voitu tarjoilla sen oikean rytmin ja jaottelun mukaisesti (joka näkyy yllä olevassa ruokalistassa). Todella harmi, mutta kuten todettua, mieluummin tällainen versio kuin ei Balwoo Gongyang -kokemusta lainkaan.
Ruoka tuotiin huoneeseen pienillä kärryillä, ja erittäin sujuvaa englantia puhuva nuori miestarjoilija esitteli jokaisen annoksen - tosin hengästyttävällä tahdilla ajan puutteen vuoksi.
Ensimmäinen tarjoilu, jossa yhdistettynä kaksi ruokalajia; Suljuksim (tehtävä kostuttaa suu) ja Juksang (korealainen "puuro", meille enemmänkin keitto. Tyypillinen munkkien aamiainen).
Annokset ylhäältä alas (suosikit sydämellä merkattuna):
❤Gaeul cheaso doobujang - syksyisiä vihanneksia ja fermentoitua soijapaputahnaa
❤Muhwagwa - Omija-marjauutteessa säilöttyä viikunaa
Danhobakjuk - bataattikeitto punaisilla pavuilla
Yeongeon Mulkimchi - vesi-kimchiä lootuksenjuurella
.
Kommentit:
Vihannekset ja viikuna-annos olivat oikein maukkaat, vesikimchi "ihan ok", bataattikeitto lähes mauton, kuin vettä ja bataattia ilman mausteita.
Toinen tarjoilu:
(alkuruoka nro. 1)
Annokset vasemmalta oikealle (minun lautasillani ollut ruoka tuntui eroavan jonkun verran menun virallisista kuvauksista):
Neutari beoseot muchae muchim - viipaloitua retiisiä ja osterivinokasta kolme vuotta kypsyneellä gochujang-kastikkeella.
❤Gaeul chaeso geojachae - "stir-fried" (wokattuja?) syysvihanneksia aasialaisella päärynäsinappikastikkeella. Minun kasvikseni eivät olleet paistettuja vaan raakoja, annos oli kuin salaatti.
Bugak - temppelityyliin valmistettuja juuressipsejä
❤Saenma doenjang chamkkae muchim - korealaista jamssia soijapaputahnalla ja seesaminsiemenillä. Minun annoksessani oli myös sientä.
.
Kommentit:
Syysvihannessalaatti ja jamssi(?)-sieniannos olivat erinomaisia ja pursuivat makuja. Päärynäsinappikastike oli todella mielenkiintoinen ja monivivahteinen.
Juuressipseistä päällimmäisessä (valkoinen kuivatulla kasvikoristeella) oli oikein hienostunut maku. Retiisiannos oli mieto ja mitäänsanomaton.
Kolmas tarjoilu, jossa yhdistettynä ruokalajit Dammi (alku/väliruoka nro. 2) ja Seongso (nuudeli-väliruoka).
1 Beoseot jaepi deulggatang - perillansiemenkeitto sienillä. Keitossa oli myös jotain viljaa, veikkaisin hirssiä.
2 Wooung jjim - Haudutettua takiaista (?) soijakastikkeessa
3 Deodeok muchim - deodeok-juurta männynsiemenkastikkeessa
4 Erilaisia korealaisia suolaisia pannukakkuja
5 ❤Neungi beoseot gangjung - uppopaistettua Neungi-sientä gochujang-kastikkeessa.
6 Yeongeunchojeolim - pikkelöityä lootuksenjuurta hapanimeläkastikkeessa
7 ❤Sancho-dubuseon - grillattua tofua ja pikkelöityjä prickly ash -marjoja
8 Temple mandu - temppelityyliin valmistettu dumpling kasvistäytteellä
9 ❤Pyogobeoseot-naengmyeon - kylmiä nuudeleita shiitakesieni-päärynäkastikkeella
.
Kommentit:
Tämä setti oli ihan mieletön (ja harmi tosiaan että se jouduttiin tuomaan eteeni kerralla), sisältäen laajan kirjon hyvin erilaisia makuja, tekstuureita ja lämpötiloja.
Annokset numero 5 ja 7, paistettu sieni ja grillattu tofu, kuuluvat parhaimpiin missään ravintolassa maistamiini ruokiin. Todella persoonallisen, mielenkiintoisen ja vivahteikkaan makuisia jännillä koostumuksilla. Meillä ei varmaan Suomessa näin kiinteitä sieniä kasvakaan, Neungi on purutuntumaltaan ja napakkuudeltaan melkein kuin lihaa. Kevyesti makeantulinen, rapea Neungi-annos menee ravintolakokemusten historiaani ihan killeri-annoksena, todella herkullinen ja aivan erilainen sieniruoka mitä olen missään syönyt. Tällaisia ruokakokemuksia rakastan :)
Tofu-annosta maustaneet luonteikkaat prickly ash -marjat, kuin pieniä pippureita, olivat täydellinen silaus suussasulavalle tofukuutiolle. Nuudeliannoksessakin oli todella hyviä makuja, päärynäinen kastike oli veikeä seuralainen nuudeleille.
Pannukakut olivat tämän satsin pettymys, niissä maistui mielestäni todella vahvasti halpa paistorasva ja mieleen tuli joku Mäkkärin moneen kertaan käytetty rasvaseos. Tietenkään sen ei pitäisi olla mahdollista tämän tason ravintolassa, mutta yhtä kaikki maku välittyi minulle sellaisena.
Voitte uskoa että olin tämän tarjottimellisen jälkeen aivan täynnä ja kiireessä syömisen takia oli jo melkein huono olo. Vatsassa tuntui ikävä möykky joka kerjäsi rauhaa päästä sulamaan.
Kuitenkin, kohta huoneen ovi avautui ja sisään tuotiin neljäs tarjottimellinen...
Meinasin päästää parahduksen, en meinannut uskoa silmiäni kun vasta nyt oli vuorossa:
eli pääruoka, temppeli-cuisinessa lääkinnällinen ateria
Mielenkiintoisesti, pääruoka oli kooltaan väliruokia pienempi. (No onneksi, minun tapauksessani..!)
Tältä tarjottimelta en pystynyt kuin vähän maistelemaan vatsan ollessa niin täysi. Pääruokana oli riisiä pienillä lisukkeilla.
Yeonip-bap - lootuslehden sisällä höyrytettyä riisiä
Doenjang-jjigae - soijapaputahnakeitto
Kahta erilaista temppeli-tyyliin valmistettua kimchiä (kimchi: fermentoitu kasvislisuke, valmistetaan yleensä kaalista tai retiisistä mutta voi lopulta olla melkein mistä tahansa kasviksesta).
Kahta erilaista namul muchimia (kauden kasviksia)
Kahta erilaista jangajjia (pikkelöityä kasvista)
Kommentit:
Pääruoka oli ruokalajeista miedoin ja vähämakuisin. Lootukseen kääritty riisi oli kaunis katsella mutta makua siinä ei ollut, vaikka tarjoilija korosti kuinka lootus tuo riisiin hienostuneen makuvivahteen. Maistoin matkan aikana huomattavasti maukkaampia riisejä katuruokapaikoissa tai perinteisissä superhalvoissa arkiruokaa tarjoavissa noutopöydissä.
Keitossa oli mielenkiintoisia, joskin hyvin mietoja nyansseja juurevan multaisella vivahteella. Kasvislisukkeet olivat vailla syvempää persoonallisuutta poislukien yksi kippo jossa aistin jännää eukalyptysmaista aromaattisuutta.
Ihan hyväkin kyllä että miedoin ja vähäeleisin ruoka tarjoiltiin viimeisenä, olisi kyllä harmittanut jos esimerkiksi Neungi-sieni olisi tuotu pöytään vasta tässä vaiheessa ja vatsa kipristellyt täyteyttään.
Mutta eihän menu vielä tähän päättynyt...
Totta kai vuorossa oli vielä jälkiruoka. Buddhalle kiitos että se oli pieni ^_^
Hongsi-gureum - pehmeää persimonia jamssi- ja päärynävaahdolla
Doraji jeonggwak - hunajaan säilöttyä Balloon-kukan juurta
.
Kommentit:
Sain kuulla tarjoilijalta, että temppeliruoassa ei käytetä lisättyä sokeria vaan jälkiruoissakin suositaan luontaista makeutta. Ei-makean ystävälle jälkiruoka olikin oikein hyvä! Persimoni-vaahto-annos oli ihastuttavan raikas ja Balloon-kukan (?) hunajaan säilötty juuri maistui pehmeältä, miedolta marmeladilta.
Nam!
.
Koko tämä maraton maksoi 65 000 wonia eli 49 euroa. Ei todellakaan paha hinta Michelin-tason ruoasta. Yksi asia aiheutti erityistä hämmästystä: ruokajuomaksi oli tarjolla vain yksi (!) mukillinen lämmintä teetä, eikä sitä tuotu tai tarjottu lisää tarjoiluhenkilökunnan toimesta ennenkuin itse huomautin asiasta. Ehkä tämä on joku temppeliruokailuun niinikään kuuluva asia, ruoan kanssa ei kenties kuulu juoda paljon nestettä..? Tee sopi maultaan kuitenkin oikein hyvin ruokien kaveriksi.
Alkoholi ei luonnollisestikaan kuulu temppeliruokaan, mutta Balwoo Gonyangilla on tarjota viiniä niille seurueille jotka ehdottomasti sitä ruokansa kanssa haluavat. Minä en halunnut.
Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kokemus, ja menu kattoi mukavasti useita korealaiseen keittiöön kuuluvia klassisia elementtejä kuten gochujang-kastiketta, kimchiä, perillan lehtiä, soijapaputahnaa ja suolaisia pannukakkuja - temppelityyliin erittäin hienovaraisesti maustettuina versioina korealaiseen kotiruokaan verrattuna.
En vielä päästä teitä näpeistäni mitä korealaiseen ruokaan tulee, sillä jossain vaiheessa kasaan myös yleisemmän raportin safkarajoitteisen reissaajan yllättävän onnistuneeksi kääntyneestä ruokamatkasta ^_^ Mutta en vyörytä sitä tähän heti perään, chill. :) Välissä ehditään käydä syömässä Kreikassakin :)
Hei te kaikki jotka seuraatte Karkkipäivää Facebookin kautta, minulla olisi teille kysymys:
Näettekö blogini päivityksiä uutisvirrassanne samaan tapaan kuin ennen?
Olen huomannut, että päivitysteni tavoittavuus Naamakirjassa on viimeisen noin kolmen-neljän viikon aikana tippunut merkittävästi. Tavoittavuus on siis sitä, kuinka moni näkee päivitykseni uutisvirrassaan.
Säännöllisesti näitä lukuja seuraavana tunnen postausten tavoittavuuden ja ns. keskivertoluvut, jotka ovat vuosia pysyneet samoina. Jopa se, miten nopeasti ihmiset reagoivat julkaisuun, on vuosikaudet pysynyt hyvin vakiona. (Esim. Elisa <3 joka aina - ennen muutosta- olit se ensimmäinen joka heti tykkäsit mun päivityksistä ^_^ <3)
Nyt tavoittavuus ja reaktiot ovat muuttuneet niin selvästi, että olen miettinyt, onko Facebookin algoritmiä jotenkin muutettu samoin kuin Instagramin, eli seurattujen kohteiden päivitykset eivät näy seuraajille enää aikajärjestyksessä tai ylipäänsä päivity uutisvirtaan kovinkaan reaaliaikaisesti.
Facebook-tavoittavuus ei kuitenkaan korreloi blogipostausten yleisen suosion kanssa, eli vaikka tavoittavuus Naamakirjassa jäisi heikoksi, voivat Google Analytics -luvut kertoa toista postauksen kokonaistavoittavuudesta (eli montako kertaa niitä on klikattu ja luettu ylipäänsä). Tämä on vielä vahvistanut ajatustani siitä, että tavoittavuus/näkyvyysongelma liittyy nimenomaan Facebookiin eikä kerro siitä, että postaukseni ovat vain yleisesti muuttuneet niin tylsiksi ettei ihmisiä enää kiinnosta lukea niitä entiseen malliin. Vaikka voihan sekin olla mahdollisuus. :p
Numeronisse kaivoi lukuja esiin :)
Ennen viime viikkojen muutosta blogipostauksen keskivertotavoittavuus Facessa on ollut 1200 henkilön kieppeillä, ns. "heikompi" postaus on tavoittanut yleensä 1100-1500 henkilöä. Kaikkein epäkiinnostavimmat ovat jääneet alle 1000 lukuihin, mutta näitä on ennen ollut todella harvoin. Erityisen suositut postaukset yltävät lukuihin 3000 ylöspäin, esimerkkinä vaikka Vältä matkanvaraussivustojen kusetukset, joka tavoitti Facebookissa lähes 6000 ihmistä.
Google Analytics
Nyt muutoksen jälkeen tavoittavuus jää lähes kaikkien postausten kohdalla alle 1500, moni alle tuhannen. Viimeisen kolmen viikon suosituin postaus, kaksoispuhdistuksesta, tavoitti Naamakirjassa hädin tuskin 1500 ihmistä, mutta Google Analytics -sijoitus tekee siitä jopa yhden koko vuoden luetuimmista postauksista.
Google Analytics
Vertailuesimerkkinä alumiinittomat deodorantit -postaus elokuun alusta.
Sen Facebook-tavoittavuus on reilusti korkeampi kuin kaksoispuhdistuksen, mutta "todellinen" suosio Google Analyticsin mukaan alhaisempi kuin putsaripostauksen.
Ja jos katson kesän alhaisimpia lukukertoja saaneita postauksia, kuten juttuani Brasserie Ångbåtsbryggan -ravintolasta, sai sekin Facebookissa paljon korkeamman tavoittavuuden kuin suurin osa viime viikkojen julkaisuistani.
Missä mättää?
Helpottakaa uteliaisuuttani, Facebook-seuraajani, ja kertokaa, näkyvätkö postaukseni teille nykyään viiveellä, harvemmin tai jopa eivät lainkaan?
