Onkohan tämä mun ensimmäinen koskaan shopping haul -postaus blogini historiassa? No ainakin varteenotettava sellainen. Kuten tunnettua, en yleensäkään shoppaile matkoillani, en juurikaan edes kosmetiikkaa (koska kotona tilanne tämä).

Nyt lähdin kuitenkin reissuun jossa yksi päätarkoituksia oli tutustua maan kauneudenhoitofilosofiaan ja kosmetiikkatuotteisiin, ja oli selvää että palaisin fyysisen tutustumismateriaalin kanssa.

Tämän verran shoppailin:

Lopulta matkalaukun paino asetti rajan ostosvimmalle, ja itse asiassa jouduin jättämään Souliin yhdet kengät ja joitain "jo aikansa eläneitä" vaatteita että sain laukun ylipäänsä kiinni ja kilot pysymään 23 kg + 8 kg sisällä.

Ostokset koostuivat seuraavista:

PUTSARIT 10 kpl

KASVOVEDET 5 kpl

ESSENCET 4 kpl

KUORINNAT 3 kpl

NAAMIOT 5 kpl

SEERUMIT 1 kpl

KASVOVOITEET 5 kpl

SILMÄNYMPÄRYSVOITEET 1 kpl

KASVOÖLJYT 1 kpl

MEIKIT 9 kpl

HUULIRASVAT 1 kpl

KÄSIVOITEET 1 kpl

JALKATUOTTEET 3 kpl

Rakastan putsareita, joten niiden määrä oli odotettu. :) Yhden tuotteen tajusin vasta kotona olleen väärä, minun piti ostaa Innisfreen Minimum-linjan ampulli mutta koriin olikin päätynyt ihan samannäköinen toner (pyörittelin käsissäni koko sarjaa ja kaikkien pakkaukset ovat hyvin samankokoiset ja -näköiset).

Värikosmetiikkaa odotin ostavani paljon enemmän, mutta rehellisesti sanottuna, se ei inspiroinut minua juurikaan cushioneita ja Too Cool For Schoolin heikottavan ihania pakkauksia lukuunottamatta (? dinosauruskosmetiikka ?). K-Beautyn syvin olemus on ihonhoidossa, ei värikosmetiikassa, joten sijoitukset meikkeihin eivät välttämättä (cushionit poislukien..!) ole niin hedelmällisiä kuin panostus ihonhoitototuotteisiin. Toki nämäkin ovat yksilöllisiä maku- ja mieltymysasioita.

Vartalo- ja hiustuotteiden ostoa en edes harkinnut painonsa takia.

Näytteitä (joista osa täysikokoisia) reissusta kertyi isohkon pussillisen verran. Pelkästään näiden testailuun saisi uppoamaan pari kuukautta.

Nätimmin ryhmiin järjesteltynä haul ei oikeastaan näytä kovin överiltä. Luulen että monen muun kosmefriikin ostoksiin verrattuna saaliini on hyvinkin kohtuullinen :)

Löysin kuin löysinkin lopulta "kunnollisen" korealaisen luonnonkosmetiikkamerkin; Primeran. Aiemmin tiesin vain Innisfreen, jonka valtavassa valikoimassa on kuitenkin vain neljä Ecocert-sertifioitua tuotetta, loppuvalikoiman ollessa seka-synteettistä normikosmetiikkaa.

Primera puolestaan on parhaillaan prosessissa, jossa koko valikoima tulee saamaan sertifikaatin. Tällä hetkellä jo sertifioituja (Ecocert) tuotteita on viisi joista ostin kaksi (kuvan silmänympärysvoide ja kasvovoide, seerumi oli rehellisesti sanottuna niin pahan hajuinen että se sai jäädä hyllyyn). Primera oli myös kaikista shoppaamistani merkeistä kallein, se sijoittuu korealaisissa brändeissä hintatasolla vähän keskitason yläpuolelle ollen enemmän luksus kuin vaikkapa Innisfree. Seerumi maksoi muistaakseni 60 000 wonin kieppeillä (48 euroa), kun useimmilta muilta "perusmerkeiltä" seerumin sai puolet halvemmalla.

Edit. Hahah mikä sattuma ^_^ Siis tunti sen jälkeen kun olin julkaissut tämän postauksen, oli sähköpostiini tullut kutsu innovatiivisen eteläkorealaisen luonnonkosmetiikkasarja Whamisan Suomen lanseeraustilaisuuteen ^_^ :D Sarjalla on BDIH-sertifikaatti. No niin, siinäpä meillä nyt siis kolmas korealainen luonnonkosmetiikkasarja - ja vieläpä kohta kauppojen hyllyillä Suomessa :) Ihan mieletön ajoitus tällä uutisella. :)

Innisfreen sertifioidusta (ja ah-niin-tylsän-näköisestä) Eco Science -linjasta päädyin lopulta ostamaan vain kasvovoiteen.

Eco Sciencen silmänympärysvoide houkutti, mutta se oli jostain syystä epäloogisesti formuloitu normikosmetiikaksi sisältäen silikonia sun muita synteettisiä ainesosia. Sama juttu sarjan anti-wrinkle-täsmätuotteen kanssa (tajusin että TÄMÄ on nyt se tehotuote jota alan vakavasti kaivata silmien ympärille...), jonka inci lisäksi ei vakuuttanut aktiiviaineidensa puolesta samalla lailla kuin monen muun korealaistuotteen.

(Silmäynympärysrypyistä: nyt alkaa jo tuntua että teinköhän hölmösti kun en jatkanut sitä kollageenikuuria...)

Too Cool For School oli kiistatta yksi reissussa eniten ihastuttaneita merkkejä. Tiedättehän, kun on niitä kauppoja joissa tulee "Täältä voisin ostaa kaiken" -tunteen... Too Cool oli sellainen. Minä olen todetusti ihan järkyttävä sucker mitä tulee pakkaus-designiin, ja kun joku merkki onnistuu luomaan tarpeeksi vetoavat pakkaukset, voisin ostaa ne suunnilleen vilkaisematta ainesaluetteloihin... Siis, nämä dinosaurus-tuotteet. <3 Ei hyvää päivää, sain laittaa kaiken tahdonvoiman peliin etten ostanut koko sarjaa.

Muihin minua paikan päällä erityisesti kiinnostaneisiin / vaikutuksen tehneisiin merkkeihin lukeutuivat COSRX, Skinfood, Laneige, Iope ja muut Aritaumin myymät brändit ja jo ylempänä mainitut Primera ja Innisfree. Monen K-Beauty-fanin rakastamat söpöilybrändit Etude House ja TonyMoly vekkuleine (noh, minun silmiin lapsellisine ;D) pakkauksineen eivät lopulta niin vedonneet minuun, ainakaan sillä lailla että olisin himoinnut shopata juuri näissä liikkeissä. Misshakin jätti lopulta yllättävän välinpitämättömän fiiliksen, sielläkään ei koskaan tullut tunnetta että voisi uppoutua myymälän hyllyihin kuten Aritaumissa, Skinfoodilla ja Innisfreellä.

Tuotteisiin tutustumista hankaloitti kaiken kaikkiaan vähän ikävästi myyjien kylkeenliimautumismentaliteetti.

Lähes jokaisessa myymälässä sain heti iholleni myyjän, joka ei jättänyt minua silmistään (tai jopa kosketusetäisyydeltään) hetkeksikään. Ihan joka ikinen tuote jonka otin käsiini käynnisti myyjän myyntipuheen ja tuotteen testauspyrkimyksen iholleni, eikä toivettani saada katsella rauhassa ("I will ask for help if I need, thank you") otettu kuuleviin korviin.

Tuotteiden hypistely tällaisen intensiivisen seurannan alla ei todellakaan ole kivaa puuhaa, ja moni myyjä tuntui myös selvästi suhtautuvan aavistuksen vihamielisesti - tai ainakin peittelemättömän epäymmärtävästi - haluuni tutustua tuotteiden ainesosaluetteloihin ja siihen, että tutkin pakkauksia niin tarkasti. Sain sen kuvan, että Koreassa asiakas ei juurikaan osoita kiinnostusta ainesosiin (Primerassa sain hämmästyksekseni kuulla myyjältä; "My job is to sell the products, not know about the ingredients") ja näin ollen minun kiinnostukseni pakkausteksteihin koettiin epäilyttävänä - kuin tutkisin, onko tuotteissa jotain vialla.

Ilman myyjien ahdistelua olisin varmasti ehtinyt paneutua eri merkkien valikoimiin  vielä paljon paremmin, nyt tutustuminen jäi monien myymälöiden osalta harmillisen pintapuoliseksi. Toki valikoimiin voi tutustua netissäkin, mutta ainahan se on kivempaa ja viihdyttävämpää paikan päällä :) Merkit, niiden valikoima ja imago hahmottuvat myös paljon paremmin kun näkee myymäläympäristön ja tuotteiden esillepanon.

Palailen K-Beauty-kokemuksiin epäilemättä vielä useampien postausten verran, matka oli todellakin fantastisen inspiroiva monilla tavoilla ja kirvoitti valtavasti ajateltavaa ja kirjoitusaiheita. Kulutushysteria ei ollut vähimpiä niistä.... Mutta, kuten jo eilisessä postauksessa mainitsin, mitään aasialaisen kosmetiikan käännynnäistä minusta ei tullut, joten blogi ei tule muuttumaan K-Beautyn äänitorveksi ;)

Koin eilen lennolla yhdenlaisen oivalluksen: korealaisessa ihonhoitofilosofiassa ja ruokavaliossani on samaa.

Kuva: Soko Glam

Korealainen ihonhoito on ihonhoidon hifistelyä; huippuunsa viritettyä optimoinnin optimointia ja ihon jokaisen tarpeen ja ongelman huolellista, harkittua huomiointia ja täsmähoitoa.

Ihoa ei vain kosteuteta ja puhdisteta, mikä on länsimaisen ihonhoidon perusajattelutapa. Länsimaissa targetoidaan perinteisesti ihon perustarpeet ja jätetään mikrotason hoito vähemmälle huomiolle tai omistautuneimpien kosmetiikkafriikkien harrastukseksi.

Minä olen ruokahifistelijä. Hoidan kehoani (ja mieltäni) laadukkaalla ravinnolla samaan tapaan kuin korealainen hoitaa ihoaan laadukkailla, tutkittuja aktiiviaineita sisältävällä 10+ askeleen kauneusrutiinilla. Minä en halua syömällä vain täyttää ruoan perusfunktiota = täyttää vatsaa että välitön nälän tunne poistuu, vaan haluan lautaselleni ravintorikasta ruokaa joka pursuaa proteiinia, vitamiini- ja hivenainepitoisia kasviksia ja laadukkaita rasvahappoja joilla on pidempiaikaisia, kokonaisvaltaisia vaikutuksia terveyteeni.

Nälän tunteen saa hoidettua pois täysin ravintoköyhälläkin, tyhjää energiaa sisältävällä pöperöllä, kuten tiedämme, samoin kuin ihon pintaan saa lukittua kosteutta vaikka pelkällä vaseliinikuorrutteella. On sitten oma asiansa, millä tavalla itse haluaa niin kehoaan kuin ihoaan hoitaa. Hampurilaisilla ja mineraaliöljyjankilla vai kylmäsavulohella ja L-askorbiinihapolla.

Minua pidetään varmasti jopa neuroottisena ruokahifistelijänä, se on käynyt ilmi joistain blogikommenteista. Haluni täyttää lautanen kasviksilla valkoisen riisin tai pastan sijaan saa toiset pyörittelemään silmiään. Se ei häiritse minua, jokainen löytää oman onnensa ja mielekkyyden eri asioista. Haluan laadukasta ruokaa enkä anna toisten mielipiteiden vaikuttaa siihen. Ihan niinkuin kosmetiikkafriikkejä saatetaan pitää pinnallisen elämäntyylin ruumiillistumina purkki- ja luomivärimerineen, vaikka rakkaus purukuminpinkkeihin poskipuniin ei oikeasti kerro mitään kenenkään syvällisyyden tasosta.

Älkää ihmiset antako muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa siihen, mikä on teille tärkeää ja tuo iloa ja hyvää oloa juuri teille. Ei kukaan toinen voi sanoa, että sinun tapasi on väärin. Se on sinun tapasi, toisilla on omansa. Kunnioitetaan toisten valintoja ja elämäntapoja. :)

Takaisin eiliselle lennolle.

Lennot jos mitkä tarjoavat hostiilin ympäristön ruokahifistelijälle ja ravintotietoiselle, etenkin erikoisruokavaliota noudattavalle. Tai, no, ei ruokavalion edes tarvitse olla sen kummempi kuin kasvissyöjä.

Lentokoneruoka on jotain, jota en ole koskaan ymmärtänyt, enkä puhu nyt pelkästään laadusta vaan määrästä. En tiedä minkä kokoisen ihmisen on tarkoitus selvitä x-määrä tunteja lentokoneaterioiden kalorimäärällä, kai se on jossain laskettu, mutta minä en ainakaan selviä. Pikkuisten laatikoiden sisäänsä kätkemä määrä vastaa ehkä kolmasosaa normaalista ateriastani. Eilisellä lennolla tällä määrällä oli tarkoitus pysyä kylläisenä 6 tuntia, mikä oli kahden lennolla tarjottavan aterian väli.

Ateria #1: kasvislasagne. Kasvikset? Kaksi palaa parsaa, piskuinen viipale porkkanaa ja vuoan pohjalla siivu tomaattia.

Siinä missä lihansyöjien pikku-laatikoista paljastuu sentään jonkin verran proteiinia, on kasvissyöjän lähes aina tyytyminen foliolliseen pelkkää höttöhiilaria. (Minun ateriani tähtiraaka-aine oli ilmeisesti tuo kolmasosaviipale keitettyä kananmunaa salaattikipossa.) Olen joskus kuullut vegaani-sisareni raportoineen tofusta tai jopa soijapihveistä jonkun lentoyhtiön lennoilla, mutta itse en ole omilla lentoaterioillani tällaista luksusta pässyt todistamaan. Voi liittyä myös lentoyhtiöiden eroihin, totta kai. Mikähän yhtiö tarjoaisi laadukkaimmat kasvisruoat...?

Kyllä, kuulostan jälleen hyvinvointivaltion yltäkylläisyydellä hemmotellulta asukilta, mutta minua nämä ruoat rehellisesti kiukuttavat. Tästä saa potkaista minua, olkaa hyvä. Normaalisti vältän kiukun ennakkovalmistautumisella eli otan koneeseen omat proteiinirikkaat eväät, mutta eilisellä lennolla se ei ollut mahdollista (jos olette käyneet korealaisissa ruokakaupoissa niin tiedätte miksi. Koreassa ei mm. myydä proteiinipatukoita eikä vakuumifolioon pakattua tonnikalaa. Tölkkiruokaa tai valmiita ruoka-annoksia koneeseen ei saa viedä.) Minulla oli mukana ainoastaan aamiainen (kananmunia, juustoa ja kasviksia), mutta sen syötyäni oli selvittävä 9 tuntia pelkällä valkoisella hiilihydraatilla.

Ateria #2: spagettia, tomaattikastiketta ja kasviksia. Kasvikset: kaksi viipaletta porkkanaa, yksi pieni herkkusieni, yksi pala kesäkurpitsaa ja pala munakoisoa.

Eilinen ruoka oli kuin vaseliinia; se täytti vatsaa ja poisti nälän tunteen hetkellisesti, mutta ei tarjonnut keholleni mitään muuta hyödyllistä. Päin vastoin, kahdesta pasta-ateriasta (Finnair, pliis, eikö kasvisaterian valinneelle edes voisi laittaa jonkun toisen hiilarin lähteen toiseen ateriaan..?) vatsani meni niin pahoilleen, että sanotaanko vaikka näin, että oli onni että satuin saamaan oman penkkirivin vain itselleni.

Kuva: Wishtrend Glam

Helsinkiin päästyä marssin lentokentän Alepaan ja kahmin ostoskoriin oman "Multi-Step-Food-Routinen" mukaisen sisällön; tuoreita kasviksia, juustoa, kananmunia, savulohta, rahkaa... Ahh.

En pidä korealaista ihonhoitofilosofiaa enää ollenkaan kummallisena tai överinä. En ole itse siihen hurahtamassa - sillä tavoin että blogini nyt täyttyisi aasialaisesta kosmetiikasta, ei pelkoa - mutta sanotaan, että nyt ymmärrän sitä paljon paremmin, ja se inspiroi minua. Se on omansalaista hifistelyä siinä missä minun ruokavalioni. Minun kehoni voi fantastisen hyvin omilla ruokailutottumuksillani, joku toinen taas on löytänyt iholleen aivan uuden elämän aasialaisen ihonhoidon periaatteilla :)

Kumpikin on hyvä juttu :)

Tänään tuli kokeiltua vähän toisenlaista aasialaista naamiota:

Sain viimeisenä Etelä-Korea-päivänäni kokea, mitä Soulin saastetaso pahimmillaan tarkoittaa.

Olimme lähdössä Ellaynan kanssa ulos lounaalle, kun hän tuli huoneeseeni hengityssuojainten kanssa. "Today the micro dust is really bad", sain kuulla, ja Ellayna näytti minulle puhelimestaan saasteapplikaation lukemia tälle päivälle - irvistävä naama kertoo olennaisen. Applikaatio suositti välttämään ulkona oleskelua.

(Kumma ettei minun puhelimeni tällä kertaa antanut hätätiedotettaan... :P)

Tämä ei ole sumua vaan saastepilveä. Huh... :/ Namsan-tornia tuskin näkyy. Ellayna sanoikin, että katsomalla ikkunasta näkyykö kaupungin torneja selviää päivän mikropölytilanne ilman applikaatioitakin.

Nyt ymmärtää kaiken maailman Dustless -tuotteiden tarkoituksenmukaisuuden näillä seuduilla vielä paremmin. Googlailin ja selvisi, että Seoul kuuluu Delhin ja Pekingin seurassa maailman kolmen saastuneimman kaupungin joukkoon.

...ja täällä meinasin selvitä Cetaphilillä...!

Ironinen sattuma että saastepäivä sattui juuri tälle päivälle, kun olin juuri edellisenä iltana kysynyt Ellaynalta miksi osalla ihmisistä on täällä jatkuvasti maskit kasvoillaan (sisätiloissakin, esim. kauppakeskuksissa).

On muuten aika hassun näköistä kun maskin käyttäjät eivät poista suojaimiaan edes selfieitä ottaessaan - esim. pariskunnasta toisella saattaa olla maski eikä hän poista sitä kun pariskunta ottaa yhteistä kuvaa. Maski on siis täällä selvästi toisille ehdoton itsestäänselvyys ja täysin luonnollinen asia, samalla kun on yhtä luonnollista että toiset eivät käytä niitä.

Itse olin luullut, että maskit liittyvät jotenkin sairauksien välttelyyn ja tartuntariskin minimointiin. Miten heikko yleissivistykseni yhä onkaan monissa asioissa. Vaikka voihan saasteitakin epäsuorasti ajatella pahimmillaan sairauteen johtavana asiana...

Koko kaupunki oli harmaan vaipan alla. Uhh, eipä täällä kyllä tosiaan tekisi mieli hengitellä ilman maskeja.

(Miltähän muuten näiden saasteisimpien kaupunkien asukkaiden keuhkot näyttävät... ei varmaan tarvitse tupakoida saadakseen vähemmän puhtaat keuhkot.)

Silti useimmilla ihmisillä ei ollut maskeja.

Tuli sitten tällainenkin muisto matkalta. Vähän erilaineen kangasnaamio...

Ellaynan käyttämät maskit ovat tehokkaampaa, suodattavampaa laatua kuin ohuemmat ja löysemmät "perusmallit" joita kaupungilla näkee eniten. Jotta maski toimisi kunnolla, sen täytyy olla kasvoilla todella tiukasti, ja minun naamioni esimerkiksi on väärin kiinnitetty ja näin ollen heikommin suojaava kun alempi remmi roikkuu vapaana. (Se kiristi niin ikävästi että oli pakko vapauttaa...)

Löysin tänään muuten (kiitos Ellaynan) vihdoin näköalaravintolan yhden pilvenpiirtäjän (Jongno Tower) ylimmästä kerroksesta. Ei mikään paras päivä maisemien ihailuun mutta ainakin mission accomplished. Ja eilen löysin pikkuisen kattoterassin tapaisenkin..! <3

Huomenna jännätään kentällä laukun kiloja... Nyt myönnän, että tuli jo vähän morkkis vaikka en lopulta mitenkään järkyttävää määrää kosmetiikkaa shopannutkaan. Mutta sen verran, että totean riehaantuneeni yli järjellisen hankintasuunnitelman. Kun voihan niitä tuotteita tosiaan tilata netistäkin, ei ihan kaikkea kiinnostavaa tarvitse ostaa paikan päältä (luulen että nettikauppojen postimaksut tulevat vähän edullisemmiksi kuin 60€ lisälaukun maksu lennolle.... :p)

Vielä on tulossa Korea-teemaisia juttuja kuten ulkonäkökeskeisyydestä, kauneudenhoitofilosofiasta, ruoasta ja totta kai noista ostoksista, kaikkea kiinnostavaa en ehtinyt jakaa matkan aikana.