Monelle tuttujen ihonhoidon aktiiviaineiden kuten AHA- ja BHA-happojen ja C-vitamiinituotteiden optimaalinen käyttö on ihan oma taiteenlajinsa.
Yksi Korea-vierailuni kiinnostavimpia ja inspiroivimpia lieveilmiöitä liittyy kosmetiikan ainesosiin, ja tähän pohjautuu tämänkin päiväinen kirjoitukseni. Asialla ei sinänsä ole mitään tekemistä nimenomaan Korean kanssa, mutta silta rakentuu korealaisesta kosmetiikasta bloggaavien K-Beauty-harrastajien äärimmäisen syvälliseen kiinnostukseen kosmetiikan raaka-aineita kohtaan.
Blogeista kuten Snow White and The Asian Pear, Skin And Tonics ja Fifty Shades of Snail olen ahminut vajaassa kuukaudessa enemmän tieteellisin tutkimuksin taustoitettua kosmetiikkatietoa kuin parin viime vuoden aikana yhteensä. :)
Kuva: Unsplash
Joku on varmaan joskus kuullut ihanteellisen pH-arvon merkityksestä AHA- ja BHA -tuotteiden sekä C-vitamiiniseerumeiden toiminnalle, ja osa kenties on myös tietoinen pitoisuuksista, joilla nämä ainesosat ovat tehokkaimmillaan.
Kuka viittaa? :)
Kuva: The Ordinary
Mitä tarkoitetaan ”tehokkuudella”?
AHA- ja BHA-happojen kohdalla sillä tarkoitetaan pitoisuutta, jolla hapot kuorivat ihoa kemiallisesti. C-vitamiinin kohdalla se tarkoittaa vahvuutta, jolla c-vitamiini kirkastaa ihoa ja häivyttää pigmenttiläiskiä.
Kuorivalla pitoisuudella AHA- ja BHA-hapot vaikuttavat ihon pintaan ja rakenteeseen ihohuokosia puhdistaen ja supistaen, ihon sävyä tasoittaen ja kirkastaen, aknea ja epäpuhtauksia vähentäen ja ikääntymisen merkkejä kuten juonteita ja pigmenttiläiskiä häivyttäen.
Alemmilla pitoisuuksilla vaikutukset vaihtelevat kosteuttavuudesta (AHA) ja antioksidanttisuudesta (C-vitamiini) tuotteen säilyvyyteen (salisyylihappo).
Kun halutaan hapoilta kuorivaa ja kirkastavaa tehoa, on oikea pitoisuus ja pH ratkaisevaa. Uskottavat, oikeasti tehokkaita tuotteita valmistavat brändit ilmoittavat tuotteessaan aina pitoisuuden ja usein myös pH:n. Jos pitoisuutta ei ole mainittu, voi olettaa, ettei se todennäköisesti ole optimaalisen tehon rajoissa.
Kuva: The Ordinary
Pieni pikakurssi:
AHA –hapot: tehokas pitoisuus 5-8% , pH-alue 3-4,5
BHA –hapot: tehokas pitoisuus salisyylihappo 1-2 %, betaiinisalisylaatti 4%, pH-alue 3-4
C-vitamiini: L-askorbiinihappo (tutkituin ja tehokkaimpana pidetty kosmetiikassa käytetty C-vitamiinin muoto) tehokas pitoisuus 10-20%, pH-alue 3-3,5
Markkinoilla on myös tuotteita näitä korkeammilla pitoisuuksilla, mutta yllä mainitut ovat yleisiä viitearvoja joihin törmää useimmissa lähteissä.
Minulle nämä seikat olivat tuttuja entuudestaan, mutta kaikkein suurimman potentiaalin tuotteiltaan haluavat ihonhoidon hifistelijät ovat vieneet homman vielä paljon yksityiskohtaisemmalle tasolle ja optimoineet rutiinissa kaiken.
Kuva: Unsplash
Kuulkaapa tätä:
1 Ihon pH:n optimointi
Jotta hapot pääsevät vaikuttamaan kaikkein parhaiten, ei riitä että itse tuotteen pH on oikea. Myös ihon pH:n on oltava niin lähellä optimiarvoa kuin mahdollista. Koska iho jää pesun jäljiltä yleensä jonnekin pH 5-7:n maastoon, riippuen käytetystä puhdistusaineesta (tai jopa emäksiseksi, jos on käytetty emäksistä putsaria), on joko odotettava 15-20 minuuttia jotta pH laskee itsestään, tai käytettävä pH:ta laskevaa kasvovettä, josta olikin puhetta taannoisessa pH-postauksessani.
Mutta – tehtävään ei sovikaan mikä tahansa happaman pH:n kasvovesi. Parhaan tuloksen saamiseksi on valittava kasvovesi, joka ei ole hoitava ja kosteuttava vaan formuloitu pelkästään pH:n tasapainottamiseen. Miksi? Kosteuttavat kasvovedet jättävät iholle hoitavia ainesosia, ja nämä puolestaan heikentävät happojen vaikutusta. AHA:n ja BHA:n tulisi päästä imeytymään iholle mahdollisimman esteettä.
Happohifistelijöiden suosikeihin pH:n tasapainotuksessa kuuluu mm. Mizonin AHA & BHA Daily Clean Toner.
2 Vaikutusajan optimointi
AHA- ja BHA-hapot sekä C-vitamiinin muodoista L-askorbiinihappo vaativat 15-20 minuutin vaikutus- ja imeytymisajan - yksinään. Tämä tarkoittaa sitä, että iholle ei levitetä mitään muita tuotteita heti näiden tuotteiden perään.
Käytännön esimerkki: kun käytin Paula’s Choicen Resist-sarjan AHA-seerumia ja AHA-hoitovettä, tein "väärin" levittäessäni niiden päälle kosteusvoiteen heti niiden imeydyttyä. Päälle levitetty tuote muuttaa ihon pH:ta ja pahimmillaan pilaa ja katkaisee hapon vaikutuksen. 20 minuutin kuluttua happo on taikansa tehnyt ja nyt voi jatkaa seuraavilla tuotteilla :)
Kuva: Unsplash
3 Vaikutusolosuhteiden optimointi
Tämä oli ehkä mielettömin huomio enkä usko että kukaan tavallinen C-vitamiiniseerumin ostanut kuluttaja tulisi ikinä, koskaan tätä ajatelleeksi, puhumattakaan toteuttaneeksi! :D
Koska C-vitamiini hapettuu nopeasti päästessään kontaktiin valon ja hapen kanssa, tulisi C-vitamiinituotteen vaikutuksen ajan mielellään välttää kirkkaassa valossa oleilua, esimerkiksi aurinkoisen ikkunan äärellä hengailua. Hapen vaikutusta ei tietenkään voi estää, mutta hartain hifistelijä vetäytyy C-vitamiiniseerumeineen 20 minuutiksi pimeään huoneeseen…!
Kuva: COSRX
4 Tuotteiden järjestyksen optimointi
Jos käytössä on samanaikaisesti sekä AHA-, BHA- että C-vitamiinituotteita, on niiden järjestys pH-arvon mukainen.
Ensin iholle laitetaan alhaisimman pH-ympäristön vaativa tuote eli L-askorbiinihappo. L-askorbiinihappo, C-vitamiineista tehokkaimpana pidetty, toimii parhaiten alle 3,5 pH-alueella. (Jos C-vitamiiniseerumissasi on joku muu C-vitamiinin muoto kuten magnesium ascorbyl phosphate, pH-sääntö ei päde ja tuotteen voi laittaa AHA:n ja BHA:n jälkeen.)
Seuraavaksi laitettaisiin BHA-tuote, tietysti odottaen välissä 20 minuuttia.
AHA- ja BHA-hapot toimivat käytännössä samalla pH-alueella, mutta BHA:n etusijaa perustellaan sillä, että BHA:n ollessa rasvaliukoinen, se on mielekästä laittaa ennen vesiliukoisia aineita. Kun BHA on "raivannut tilaa" liuottelemalla huokosiin kertyneitä talikönttejä, pääsevät AHA-hapot ja muut aineet imeytymään ja vaikuttamaan paremmin.
Harva käyttää yhtä aikaa kaikkia kolmea, mutta jos käyttäisi, järjestys olisi tämä.
Eikö ole aika mielenkiintoista?
AHA, BHA – ja C-vitamiinituotteet ovat yleisiä ja suosittuja, mutta en ole nähnyt yhdenkään tuotteen pakkauksessa ohjeita liittyen iho pH:n tasapainotukseen tai tuotteiden vaikutusaikaan. Yleensä tuotteissa lukee vain ”levitä puhtaalle iholle, anna imeytyä, ja jatka normaalin ihonhoitorutiinisi mukaisilla tuotteilla”.
Syy tähän on arvatenkin se, että valmistajat tietävät, ettei keskivertokuluttaja jaksa noudattaa tällaisia ohjeita. Vaikka kosmetiikkafriikit ja ihonhoitoon erityisellä tavoitteellisuudella suhtautuvat käyttävät mielellään aikaa tarkkojen ohjeiden noudattamiseen, massakuluttaja ei, eikä ihonhoidosta voi tehdä heille liian monimutkaista. Siksi näistä ei varmaan puhuta yleisemmin.
Mr. Karkkipäiväkin käyttää BHA-tuotetta ;)
Lisäksi riittävän pitoisuuden sisältävät happotuotteet kuitenkin toimivat jollain tavalla ja niistä on usein jotain hyötyä, vaikka kaikkia tekijöitä ei optimoisikaan.
Itsekin huomasin AHA-happojen positiiviset vaikutukset vaikka en suorittanutkaan pH-toimenpiteitä enkä huomioinut vaikutusaikoja. Ja misterin parranajonjälkeiset näppylät ja ihoärsytys hävisivät hänen alettuaan käyttää BHA-vettä, eikä hän taatusti ole tasapainotellut hipiäänsä pesun jälkeen yhtään millään :D
Mutta kuluttaja, joka ei esimerkiksi ole tietoinen tehokkuuteen vaadittavista pitoisuuksista, saattaa pettyä paljon lupaaviin happotuotteisiinsa ja kuvitella, etteivät hapot ylipäänsä toimikaan, vaikka syynä voi olla vain liian alhainen pitoisuus. Tietoisuus happojen vaikutuksiin liittyvistä tekijöistä voi olla ratkaisevassa asemassa oikeasti tehokasta tuotetta hakiessa. Pullonkylkitekstien lupaukset eivät lopulta sano mitään, jos ne eivät selkeästi ilmaise myös käytettyä pitoisuutta.
Kuriositeetti: happoteknologiaan pohjautuvat tuotteet ja kemiallinen kuorinta eivät ole perinteisesti kuuluneet aasialaiseen ihonhoitoon, vaan ovat tulleet Koreaan lännestä - kerrankin jotain myös näin päin. :)
Jaksaisiko joku teistä lähteä hiomaan ihonhoitorutiiniaan tähän tapaan? Kuinka moni käyttää AHA-, BHA- tai C-vitamiinituotteita?
Muistilista:
Kyllä tämä lokakuussakin maistuu ^_^ Tässä viime kesän suosikkireseptini, arjen luottoruokaa, josta toivottiin postausta. Ei ehtinyt ihan kesään mutta nälkä tulee talvellakin :)
Olen budjettiystävällisten, yksinkertaisten kotiruokien ystävä ja peittelemätön tonnikalafani; ruoka-aine jota varioin keittiössäni loputtomiin. Tonnikala löytää tiensä niin kylmiin kuin lämpimiin salaatteihin, piiraisiin, uuniruokiin ja pyöryköihin.
Kuva: Wikimedia commons
Minua on aiemmin hieman kiritisoitu tonnikalaresepteistäni ja muistutettu tonnikalan syömisen olevan epäeettistä. Kiitos edelliseen tonnikalajuttuuni jätetyn kommentin (kiitos VerdeL), olen päivittänyt säilyketonnikalatietouteni ja syön nyt vain Skipjack- eli boniittilajin tonnikalaa joka ei ole uhanalainen. Tietoa tonnikalalajien tilasta ja uhanalaisuudesta WWF:n sivulla täällä.
Boniitti on yleisin säilyketonnikalan raaka-aine, mutta esimerkiksi valkolihaiset tonnikalasäilykkeet tehdään muista lajeista kuten albacoresta.
.
Kesän hittiresepti (arkeen, ei juhlapöytään ^_^):
Tonnikalaa ja parsakaalia majoneesipestolla ja parmesaanilla
Kollaasin kuvalähteet: K-Ruoka ja Satokalenteri
Tarvitset:
Tonnikalaa
Parsakaalia
Pestoa
Majoneesia
Parmesaania
Oliiviöljyä, suolaa, pippuria
Reseptiin ei tosiaan tarvitse käyttää juuri Pirkan tuotteita :D mutta löysin K-Ruoan sivuilta helpoiten kollaasiin sopivat kuvat. Ja tietysti budjettipirkkona ostan itse usein juuri Pirkkaa, jos asioin K-Kaupassa, tai Rainbow'n vastineet, jos asioin S-kaupassa.
Pirkan etuna tonnikalan suhteen on MSC-sertifiointi ja Skipjack-laji, Rainbow'lta saa MSC-sertifioituna vain albacore-lajia jonka status on boniittiin verrattuna heikompi. (En ala tästä moralisoimaan enkä tule jokaisessa tonnikalareseptissä tästä lähin mainostamaan boniittia, ei pelkoa :D Halusin vain kertoa valintamahdollisuuksista kaupan hyllyllä nyt kun itse tulin niistä tietoiseksi. Jonkun mielestä minkä tahansa tonnikalalajin syöminen on varmasti joka tapauksessa väärin, eli täysin puhtaan omantunnon tietä tässä ei ole. Niinkuin ei monen muunkaan elintarvikkeen kohdalla...)
Kuten yleensäkin tonnikalaruokien kanssa, annos ei juuri gourmetilta näytä mutta maku on todella hyvä :)
Annoksen jujuna on majoneesilla kesytetty pesto joka maustaa neutraalin "tylsän" tonnikalan jopa jotenkin, hmm, hienostuneeksi... ^_^ Pieni tujaus majoneesia muuttaa peston merkittävästi pehmeämmäksi ja minusta jopa paremman makuiseksi kuin peruspesto. Kannattaa kokeilla myös muihin ruokiin, esimerkiksi kampasimpukoiden kanssa alkuruokana tai pastan kastikkeena.
Ohje:
Tämä on NIIN hyvää...!
Vinkki: lämmitä lautanen mikrossa tai kuumalla vedellä ennen kuin kokoat annoksen, jolloin annoksen viileät elementit eli tonnikala ja kastike eivät jäähdytä parsakaalia niin nopeasti ja ruoka on miellyttävämpi syödä :)
Tänään luvassa megapläjäys Kreikkaa, joten Kreikan ystävät (tai tulevat ystävät): nauttikaa :) En ehtinyt reissussa juuri kirjoitella, mutta tänään olen istunut autuaana koneen äärellä monta tuntia. Tuloksena syksyn 2017 Kreikan matkapäiväkirja. :)
Kuten kerroin aiemmin, tämän syksyinen reissu Kreikkaan oli erilainen normaaleihin saarihyppelyihini verrattuna. Oman spontaanin hyppäilyni sijaan pääsin suunnittelemaan matkaohjelman neljän hengen seurueelle johon kuuluivat mieheni ja minä sekä hänen vanhempansa.
Mieheni äiti oli Kreikassa toista kertaa, edellisen kolmen vuoden takaisen reissumme inspiroimana, ja miehensä ensimmäistä kertaa, vaimonsa ”ylipuhumana”.
Oia, Santorini
Kun kuulin anopin toiveesta päästä kokemaan Kreikkaa toisenkin kerran, lähdin tietysti into piukassa ideoimaan matkaa. Sain vapaat kädet räätälöidä matkan, ainoana referenssinä ”ne kauniit auringonlaskut”. Kun on kerran kokenut Santorinin auringonlaskut, on tosiaan vaarana että saattaa haluta nähdä niitä vielä toisenkin kerran.
(Vaikka auringonlaskujen väriloisto ja näkyvyys tietenkin vaihtelevat päivästä toiseen, eikä joka ilta voi odottaa samanlaista takuunäytöstä, ei Santorinin auringonlaskujen kauneutta liioitella. Täällä luonto on järjestänyt auringonlaskulle aivan erityisen lumoavat puitteet, ja jostain syystä auringonlaskut näkyvät tällä Egeanmeren alueella tyypillisesti paljon intensiivisempinä kuin monilla muilla saarilla.)
Oia, Santorini
Koska mukaan lähti Kreikan ensikertalainen, valitsin Santorinin itsestään selvästi osaksi ohjelmaa. Missään muualla Kreikassa ei näe vastaavia maisemia, ja mielestäni Santorini on kaikessa turistillisuudessaankin yksinkertaisesti fantastinen introduction to Greece.
Tietysti seurueeni mieltymykset ja mm. terveysseikkojen sanelemat aktiivisuusmahdollisuudet määrittelivät myös osaltaan matkaohjelman profiilia.
Paros
Halusin luoda porukalle reissun, jossa kantavana elementtinä oli ei-paljon eikä pitkiä kävelyetäisyyksiä sisältävä elämyksellisyys kuten näköalat, hyvä ruoka, uimarannat ja aito kreikkalainen kylätunnelma.
Kun käytössä oli vain kuusi täyttä matkapäivää perillä, oli kohteiden myös sijaittava logistisesti järkevässä linjassa.
Agios Konstantinos, Paros
Toiseksi saarikohteeksi valikoitui luontevasti saari Santorinin ja Ateenan laivareitin välillä, jolloin siirtymäaika jäisi mahdollisimman lyhyeksi. Valitsin Paroksen, koska se on todella monipuolinen kohde tarjoten viehättäviä postikorttinäkymiä ja lomatekemistä jokaiseen makuun. Lisäksi se sattuu olemaan oma henkilökohtainen lempisaareni.
Viimeinen matkapäivä vietettiin mieheni toiveesta Ateenassa. Miljoonakaupungin syke toi mukavan kirpeän kontrastin leppoisalle saarielämälle.
Tällainen matkamme oli.
Lento Helsingistä Ateenan kautta Santorinille. Yleensä menen saarille aina laivoilla, mutta lentoaikataulun puitteissa emme olisi ehtineet perjantai-iltana enää päivän viimeiseen Santorinin laivaan. Näin ollen päädyin buukkaamaan jatkolennon Santorinille, ja mielenkiintoisesti lennon hinta oli halvempi Santorini-lisällä kuin jos olisimme lentäneet Ateenaan. Lentohinnoittelun logiikka ei aina avaudu….
Imerovigli
Majoituimme lomahuoneistoon Imeroviglin kylässä. Kalderanäköala oli ehdoton vaatimus, koska Santorinilla kaldera on se juttu. Valitsin kalderan reunan korkeimmalla kohdalla sijaitsevan Imeroviglin tuntien sen huikeat maisemat ja rauhallisen atmoksen, ja löysin vieläpä erittäin kohtuuhintaisen, toiveita vastaavan kämpän.
Santorinin eri alueista ja majoitusmahdollisuuksista budjettinäkökulmasta olen kirjoitellut aiemmin täällä. Kaldera on saaren kallein alue, itäinen, lättänä rantapuoli saaren edullisin.
Ohjelmassa yksinkertaisesti: kalderan ihailua. <3
Kalderan reunaa kulkee yksi Kreikan kauneimpia maisemareittejä, jonka harva Santorinin kävijä missaa. Reitistä voi nauttia itselle sopivissa paloissa joko kävelemällä pienempiä pätkiä Firan, Firostefanin ja Imeroviglin välillä tai vetämällä vaelluskengät jalkaan ja patikoimalla koko reitin saaren kärkeen Oian kylään saakka. Maisemat ovat upeat valitsi minkä pätkän tahansa.
Kalderan reunareitti Firostefanin kohdalla
Mukava "parkkipaikka" jos alkaa janottaa :)
Imeroviglin ja Firan välillä urbaanit palvelut ovat koko ajan lähellä koska tällä pätkällä ei poistuta kylien alueelta. Imerovigli, Firostefani ja Fira ovat käytännössä yhteenkasvanutta aluetta. Jos alkaa väsyttää tai hiukoa, voi koska vain pysähtyä kahvilaan tai ravintolaan tai hypätä bussiin tai tilata taksin takaisin kämpille.
Imeroviglin ja Oian välillä suurin osa reitistä taas kulkee kauempana päätiestä, eikä tällä välillä ole muita kyliä. Pakkaa reppuun tarpeeksi vettä (ja eväitä) jos lähdet tälle reitille. Jos ajoitat kävelyn niin, että saavut Oiaan auringon laskiessa, on näkymä yksi palkitsevimpia laskeutuessasi kukkulan laelta kohti vaaleanpunaiseksi värjäytyvää kylää. Itse patikoin reitin viime syksynä.
Me kävelimme Imeroviglistä pääkaupunkiin Firaan pysähtyen puolivälissä lounaalle Firostefaniin.
Firassa ostimme leipomosta hervottomat kakkupalat Appi Karkkipäivän syntymäpäivän kunniaksi (tai minä en :D) ja palasimme bussilla Imerovigliin.
Nautimme asunnolla kakkukahvit ja ehdimme rentoutua terassin porealtaalla ennen illallista läheisen ravintolan kattoterassilla.
Tänä iltana auringonlasku jäi piiloon pilvien taakse, mutta komealta se näytti näinkin.
Vuokrasimme auton ja lähdimme tutustumaan saareen kumijalkakyydillä.
Santorinin ensikertalaiselle suosittelisin vierailua ainakin Akrotirin arkeologisella alueella (Akrotiri on Santorinin oma ”Pompeiji”, hurjan mielenkiintoinen kohde), Kamarin tai Red Beachin rannoilla (ensimmäinen on perinteinen rantalomakylä palveluineen, jälkimmäinen eristäytynyt ranta dramaattisen värisellä kalliotaustalla) ja tietysti Oiassa.
Kalderan reunaa Akrotirin majakalta päin
Koska anoppi oli jo nähnyt Akrotirin muinaisen kaupungin edellisellä vierailulla, eikä sunnuntai tuulisuutensa vuoksi sopinut rantapäiväksi, valitsin kohteiksi Pyrgosin kylän, Akrotirin majakan saaren lounaisessa päässä sekä Santo Winesin.
Santo Wines on paikallisten viinintuottajien osuuskunnan keskus josta saa ostaa kaikenlaisia paikallisia herkkuja, tietysti maistella viinejä sekä katsella upeaa kalderamaisemaa viihtyisällä terassilla chill-musiikin soidessa taustalla.
Pyrgos
Pyrgos on Santorinin korkeimmalla kohdalla sijaitseva kylä ja tyyliltään klassinen valkoinen, kykladinen "labyrinttikylä". Megalochorin ohella se on Santorinin viehättävimpiä ei-kalderan-reuna-kyliä ja säilynyt suhteellisen epäturistillisena.
Pyrgoksen tunnusmerkki on laventelin siniseksi maalattu kirkko joka näkyy kauas. Kylän huipulla seisovalta linnoitukselta on 360 asteen näköalat ympäri Santorinia - täältä näkee koko saaren rannasta rantaan ja hahmottaa paremmin, miten pieni paikka Santorini lopulta onkaan pinta-alaltaan.
Maisema kalderalle Pyrgoksen laelta
Lähellä Pyrgosia sijatseva Santo Wines on niinikään yksi saaren mukavimpia näköalöapaikkoja (suosittelen ehdottomasti 19 euron wine tasting –settiä) ja monen saarelaisen mielestä jopa parempi paikka katsoa auringonlaskua kuin tuhansien ”auringonlaskuturistien” täyttämä Oia.
Me pysähdyimme Santo Winesiin vain ostoksille ja ottamaan parit pakolliset maisemakuvat ja jatkoimme Oiaan liittyen iloisesti sunset-turistien joukkoon. 1000 muuta seuralaista tai ei, Oiassa on oma viehätyksensä. Mikään muu kreikkalainen maisema sinisine kirkon kupoleineen ja tuulimyllyineen tuskin on päätynyt yhtä moneen postikorttiin.
Popparit esiin, Oian sunset-show alkaa
...ja meidän iltanamme se oli tällainen...
Siirtyminen seuraavaan kohteeseen Parokselle. Matka Santorinilta Parokselle vie katamaraanilla alle kaksi tuntia, ja saavuimme perille sopivasti lounasaikaan.
Täällä majapaikkamme oli perinteinen kreikkalainen majoitusmuoto eli domatia, jota itsekin aina hyödynnän omilla Kreikan reissuillani. Domatia eli yksityinen vuokrahuone on etenkin sesongin ulkopuolella huippuedullinen tapa majoittua ja sopii etenkin omaa keittiötä arvostavalle. Meidän 90 neliön huoneistomme ihan Parikian ydinkeskustassa maksoi neljältä hengeltä 80 euroa / yö.
Päivän ohjelmassa oli tutustuminen saaren pääkaupunkiin, tunnelmalliseen Parikiaan.
Söimme lounasta rantakadulla, vaeltelimme vanhan kaupungin valkoisilla kujilla, otimme kuvia bougainvilleoista ja vierailimme lempipaikoissani kuten Kastrolla ja Ekatontapylianin kirkossa. Anoppia kiinnostavat kirkkonähtävyydet joten aina sellaisen osuessa sopivasti reitille, vein porukan kirkkoon. :)
Auringonlaskua katsoimme Agios Konstantinoksen pienen kirkon kupeessa. The place to be at sunset, jos minulta kysytään <3
Illallista nautittiin ulkoilmaterassilla suuren puun alla, ja minä tilasin reissun ensimmäisen munakoisoannokseni. Valkoisia munakoisosiivuja manouri-juustovaahdolla ja villivihannespestolla….
Vuokrasimme auton ja suuntasimme ensimmäisenä kohti tuulensuojaista rantaa, josta asuntomme vuokraaja oli vinkannut.
Kykladit ovat tunnettuja tuulisuudestaan ja Paroksella tuulikin kahtena ensimmäisenä päivänämme oikein napakasti. Siinä ei paljon aurinkokaan lämmittänyt. Farangasin ranta saaren eteläpuolella oli kuitenkin tuulelta suojassa ja anoppi pääsi vihdoin uimaan. Minä, ”badkruka”, en tunnetusti veteen menosta niin välitä mutta olin onnellinen kun se mahdollistui toisille. :)
Farangas
Fisilanis Taverna, Logaras
Seuraava pysäkki oli kalataverna Logarasin kylän rannalla.
Kävin täällä ystävieni Mariannan ja Vasiliksen kanssa huhtikuussa ja ihastuin paikkaan. Mitkä ovatkaan paremmat puitteet kreikkalaiselle lounaalle kuin kaunis hiekkaranta ja turkoosina kimmeltävä meri. Appikin sanoi että hän on tyytyväinen jo saadessaan katsella tällaista merimaisemaa.
Naoussa
Saarikierroksemme jatkui ylös kukkuloille Lefkesin kylään, saaren kuvaukselliseen entiseen pääkaupunkiin, ja sieltä yhteen Paroksen klassisimmista kohteista, Oian tavoin satoihin postikortteihin ikuistettuun Naoussaan. Tämä perinteinen kalastajakylä on viime vuosikymmenenä kokenut muutoksen ”pikku-Mykonosmaiseen” suuntaan houkuttaen vieraakseen Kreikan jetsettiä ja julkkiksia. Täältä löytyvät Paroksen hienoimmat hotellit, trendikkäin yöelämä ja parhaat kalatavernat. Illallinen Naoussan sataman pöytien täyttämällä aukiolla lämpimässä kesäillassa on THE Kreikkaelämyksiä parhaimmillaan. Syksyisin sää on usein liian tuulinen Naoussan satamatavernoista nauttimiseen.
Kun palasimme Parikiaan ehdimme juuri katsomaan auringonlaskun Agios Konstantinoksen kirkolle ja sitten väsynyt porukka suuntasi kotiin, tuhti lounas Logarasissa ei jättänyt tilaa illalliselle.
Päivän ohjelmassa oli Paroksen sisarsaari Antiparos ja sen kuuluisa tippukiviluola. Antiparoksen ja Paroksen erottaa vain 1,1 km levyinen salmi ja Antiparokselle pääsee vain Paroksen kautta Poundan satamasta liikennöivällä pikkualuksella.
Saarella asuu toista tuhatta ihmistä ja se on oma kuntansa, ei osa Parosta, toisin kuin itse luulin viime kevääseen saakka. Täällä kun käy saa siis yhden uuden saaren saarilistaukseensa. ^_^
Kuuluisalle luolalle en ole aiemmilla Antiparos-vierailuillani autottomana päässyt (saaren bussi ei enää liikennöi syksyisin), mutta nyt tuli tämäkin kohde nähtyä. Ja upea se olikin. Minulle tuli ihan Tolkienin Kääpiöiden maailma mieleen... :) Tosin 400 jyrkän portaan pituudellaan luola ei ollut ihan helpoin kohde seurueen vanhemmalle puolikkaalle. He tulivat sisään osan matkaa ja onneksi kuitenkin jo alkupätkän näkymät olivat kuulema niin vaikuttavia, että ne tekivät visiitistä vaivan arvoisen.
Wikipedian mukaan Antiparoksen luola oli maailman tunnetuimpia luolia 1600-1800-luvuilla. Kuriositeetti: luolasta löytyyy tunnettujen historiallisten hahmojen kirjoittamia graffiteja, kuten Lordi Byronin ja Kreikan kuninkaan Oton ja kuningatar Amalian (1700-luvulta).
Pantelis Taverna, Antiparos
Nautimme jälleen rantatavernalounaan ja fiilistelimme Antiparoksen uneliasta tunnelmaa. Lokakuussa saarella ei enää ole montaakaan paikkaa auki, ja luolakin sulkeutuu talveksi.
Illalla lastauduimme Pireukseen vievään laivaan ja saavuimme Ateenaan puolilta öin.
Appi Karkkipäivä, tai tarkemmin sanottuna hänen polvensa, alkoi tässä vaiheessa matkaa olla sen verran väsynyt, että päädyimme skippaamaan suunnitellun vierailun Akropolilla ja valitsemaan kohteita, joihin pääsee mahdollisimman vähäisellä kävelyllä.
Ateenan keskustan liikenne on Euroopan ruuhkaisimpia, eikä kaupunkiin ole ihanteellista tutustua autoillen.
Paras ei-kävelyllinen tapa katsella Ateenan nähtävyyksiä onkin asettua jollekin sen kukkuloista, joista korkein, 277 m korkuinen Lykavittos, tarjoaa parhaat maisemat.
Täältä on esteettömät 360 asteen näkymät ympäri kaupunkia aina merelle ja Pireuksen satamaan saakka. Näkymistä voi nautiskella avoimella näköalatasanteella tai kukkulan laella sijaitsevassa kahvilassa tai ravintolassa. Paikka on erittäin suosittu illalliskohde, auringonlasku ja hämärän laskeutuminen kaupungin ylle täältä seurattuna on maaginen kokemus.
Lykavittos on ehdottomia lempipaikkojani Ateenassa ja siellä on käytävä jokaisella Ateenan visiitillä. <3 Kukkulalle pääsee joko kävellen kahdelta puolelta tai kiskoköysiradalla Kolonakin kaupunginosasta.
Lounasta nautimme hotellimme lähellä Psirrin värikkäässä kaupunginosassa, niinikään lempparialueitani. Ohjelmaan kirjaamaani bougatsa jäi tällä kertaa väliin, sillä kaikki halusivat säästää vatsaa illalliselle, joka tulisi vaatimaan kaiken liikenevän tilan :)
Appi Karkkipäivän jäädessä lepäämään hotellille me muut suuntasimme klassiselle Monastiraki-Akropolis-Plaka-kävelylle. Tämä ”turisti-Ateenan” alue on lopulta yllättävän kompakti, ja jos loputtomat matkamuistokrääsäkaupat pystyy sysäämään tietoisuudestaan (tai mikäli ne ylipäänsä eivät haittaa), on Akropolin ja Ermou-kadun välinen alue mielestäni yksi Euroopan kiinnostavimpia ja viehättävimpiä kävelyalueita.
Viikko-finalemme oli pitkän kaavan illallinen Funky Gourmetissa, Ateenan kahden Michelin-tähden ravintolassa. Tätä vierailua olen odottanut ja kaavaillut jo vuosia..! Minullehan kelpaa kreikkalainen tavernapöperö enemmän kuin hyvin, mutta ehkä juuri siksi, että niin rakastan perinteistä kreikkalaista ruokaa, minua on kiinnostanut päästä maistamaan kreikkalaisia makuja modernilla otteella.
Illallinen olikin elämys vailla vertaa, ja kuten arvata saatatte, siitä on tulossa oma postauksensa. Sen verran voin paljastaa, että lautasilta löytyi mm. kreikkalainen salaatti lumen muodossa (!) sekä lampaan aivoja. Jälkimmäiset eivät tosin minun lautaseltani.
Kotiuduimme puolen yön jälkeen ja kaaduimme vatsat ja mielet täynnä sänkyihimme. Hotellin ikkunoiden takana Parthenon-temppeli hohti arvokkaana ja arvoituksellisena yövalaistuksessaan Akropolin laella. Kuinkahan monta sataa tai tuhatta vuotta se vielä seisoo siellä...?
"Kun päästään kotiin, aion kopioida sen Funky Gourmetin keittiön tervehdyksen..!" Appi Karkkipäivä lupasi. Vielä lentokoneessakin hän puhui siitä - suolaisen makea, kekseliäs annos oli tehnyt vaikutuksen. Jäämme odottamaan hänen versiotaan valkosuklaalla päällystetystä kalakeksistä...! :)
Ihan yhtä kirkasta ja pilvetöntä auringonlaskua kuin kolme vuotta sitten emme päässet näkemään, mutta kauniita olivat nämäkin.
Hyvässä seurassa pilvikin saa aina kultaisen reunan.
