Karkkipäivän joulukalenteri - luukku yksitoista

Lahjoittaja: Karkkipäivä

Lahjoitus 110 € Eläinsuojelukeskus Tuulispäälle

Eläinsuojelukeskus Tuulispää on vuonna 2012 perustettu maatila- ja tuotantoeläinten turvakoti. Se sijaitsee Somerolla Varsinais-Suomessa. Tuulispää pyrkii auttamaan eläimiä ja antamaan niille turvallisen ja mielekkään loppuelämän. Tilalla asuu yli 60 eläintä, kuten hevosia, lehmiä, lampaita, vuohia, sikoja, kanoja ja sinikettuja. Yhteistä niille on se, ettei niille ole ollut paikkaa minne mennä tai että niiden henki on ollut uhattuna.

Konkreettisen eläinsuojelun lisäksi Tuulispään tavoitteena on jakaa tietoa eläinsuojeluun ja eläinten oikeuksiin liittyvissä asioissa. Kesäisin avoimien ovien aikaan tilalla toimii kahvila-kioski Pikku Puhuri, josta on saatavilla eläinystävällisiä herkkuja. Yhtenä tulevaisuuden projektina on eläinsuojelumuseo, joka käsittelee suomalaisen eläinsuojelun saavutuksia ja tarkastelee myös nykypäivän ongelmia sekä ihmisen suhdetta eläimiin.

Voit tutustua Tuulispään asukkaisiin täällä.

Minä tein Tuulispäälle sadan euron yleislahjoituksen sekä 10 euron yksittäislahjoituksen Otto-ketulle :) <3

Kuinka voin auttaa? Tuulispään toiminta on mahdollista vain lahjoitusvaroin ja perustuu suurimmaksi osaksi vapaaehtoistyöhön. Tuulispään eläimiä voi auttaa raha- tai tavaralahjoituksin tai liittymällä jäseneksi tai kummiksi. Tämän hetken ajankohtainen keräys on Jouluiloa. Lisää tietoa auttamistavoista saa täältä. Tuulispää ottaa myös vastaan vapaaehtoistyöntekijöitä.

Tutustuin Tuulispään toimintaan syksyllä lehtijutun kautta ja tiesin heti että haluan auttaa jollain tavalla. Joku voi ajatella, ettei Tuulispään kaltaisilla paikoilla ole suuressa mittakaavassa paljonkaan merkitystä mutta minusta se on eläinrakkautta ja eläinten arvostusta lämpimimmillään. Perustaja Piia Anttonen tekee huikeaa työtä <3

Karkkipäivän joulukalenteri - luukku kymmenen

Tänään arvon kalenterissa lahjakortin kauneushoitola Hillan kasvohoitoon.

Avaan luukun poikkeuksellisesti jo aamuyöllä, sillä istun seuraavat 10 tuntia lentokoneessa enkä tiedä milloin olen seuraavan kerran nettiyhteyden päässä.

Valitettavasti arvonta suuntautuu pääkaupunkiseutulaisille hoitolan sijaitessa Helsingissä. Toki kaikki joilla vain on mahdollisuus päästä joulukuun aikana Helsinkiin voivat osallistua arvontaan.

Lahjakortilla saa 90 minuutin mittaisen hemmotteluhoidon kasvoille. Lahjakortti on voimassa kuun loppuun eli 31.12.2017 saakka.

Hilla käyttää hoidoissaan korkealuokkaisia kotimaisia sarjoja, merkkeihin kuuluvat EkopHarma, BTB13 ja Anumati Naturals. Hoitola on erikoistunut varsinkin herkän ihon hoitoon ja anti-age-hoitoihin. Lisätietoa hoidoista täällä.

Kauneushoitola Hilla sijaitsee osoitteessa Hietalahdenkatu 4, Helsinki.

Osallistut arvontaan jättämällä kommentin tämän postauksen kommenttilaatikkoon. Osallistumisaikaa on 11.12. siihen saakka kunnes julkaisen joulukalenterin seuraavan luukun. Jätäthän kommenttiisi myös sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville.

Arvonta suoritettu, voitto osui nimimerkille Nube. Onnea :) Voittajaan on otettu yhteyttä.

Tekee mieli kertoa asiakaspalvelukokemuksista muutamassa Sephoran kosmetiikkaliikkeessä.

Aihe on minulle erityisen kiinnostava ei vain asiakkaan, vaan samaa työtä tehneen myyjän näkökulmasta. En tiedä onko osavaltioiden välillä paljonkin eroja asiakaspalveluasenteessa vai osuiko kohdalleni vain sattumanvaraisesti heikomman palvelutason myymälöitä. Muissa osavaltioissa olen mielestäni saanut Sephoroissa asiantuntevampaa ja innostuneempaa palvelua.

Voi olla, että omasta taustastani johtuen ehkä odotan vielä tavallista perusteellisempaa tai vähintään inspiroivaa palvelua. Ammattitaitoisen myyjän ominaisuuksiin kuuluu inspiroida asiakasta niin, että hän mielellään innostuu ostamaan vielä muutakin kuin mitä tuli alun perin hakemaan. Ostaminenhan on kaupan alan pointti, sen tietää varmasti jokainen myyjän töitä tehnyt.

Utahin Sephora-myymälöissä minua ei inspiroitu eikä innostettu. Kaiken kaikkiaan kokemus oli se, että olin henkilökunnalle vaivaksi kysymyksineni ja kiinnostuksineni. Parhaiten palvelua kuvaa sana ’kärsimätön’.

Usein menen kosmetiikkaliikkeisiin vailla mitään tiettyä tarvetta, tällöin vastaan henkilökunnan avuntarjouksiin vain kohteliaalla, ”Katselen vain, kiitos”, -repliikillä. Nyt kävin kahdessa eri Sephorassa valmiiden ostotarpeiden kera, ja todella kaipasin myyjien apua.

Halusin kokeilla uutta meikkivoidetta. Olin ottanut mukaan vain mineraalipohjan ja minulle tuli kesken reissun ihan hillitön halu nestemäiseen meikkivoiteeseen. Haikeana ajattelin kotona meikkipöydällä nököttävää uutta Nui-meikkivoidettani ja jopa Max Factorin Healthy Skin Harmonya  jota en ehtinyt edes testaamaan ennen reissuun lähtöä. Päätin ostaa matkalta uuden meikkivoiteen.

Olisin mielelläni ostanut vaikka ihan halvan kappaleen, mutta täällä ei ole päivittäistavarakauppojen kosmetiikkaosastolla lainkaan testereitä. Pyörittelin toooodella pitkään käsissäni mm. Neutrogenan meikkivoidetta arpoen oikeaa sävyä pakkausten värikoodien perusteella, mutta ei niiden pohjalta kyllä viitsi meikkipohjaa ostaa. Kyllä se täytyy saada testata iholle.

Siksi käännyin lopulta Sephoran puoleen.

Minulla oli jo yksi heikko kokemus Salt Lake Cityn Sephorasta, jossa en meinannut millään saada apua näkymättömiksi muuttuneilta myyjiltä. Tällä kertaa menin Provon Sephoraan. Kerroin myyjälle hakevani kosteuttavaa, heleää, dewy-jälkeä tekevää meikkivoidetta tai CC/BB-voidetta läpikuultavasta puolipeittävään peittävyyteen. Myyjän piti hetken aikaa miettiä ennen kuin hän lähti esittelemään vaihtoehtoja. Hieman epävarmasta olemuksesta ajattelin, että ehkä kyseessä oli hiljattain työnsä aloittanut sales assistant, joten hapuileva palvelu saattoi olla perusteltua.

Myyjä tarjosi minulle ensimmäisenä – tai käytännössä ainoana – vaihtoehtona Tarten Rainforest Of The Sea –meikkivoidetta. Merkki on tuttu, meikkivoide ei.

Katselin pakkausta jossa ei lukenut minkäänlaista kuvailua meikkivoiteen ominaisuuksista (esim. peittävä, luonnollinen, kosteuttava, mattainen, blurraava jne), mitä pidin erikoisena, sillä miten kuluttaja muuten tietää millaisesta meikkivoiteesta on kyse. Myyjän mukaan Rainforest oli kuitenkin kosteuttava ja kasteinen. Kysyin, miten hän vertaisi tuotetta esimerkiksi Bare Mineralsin seerumimeikkivoiteeseen, josta myös olin ollut kiinnostunut. Myyjä vastasi, ettei seerumimeikkivoide peitä juuri nimeksikään ja että Tarte olisi enemmän sitä mitä haen. Yritin kysellä miten myyjä sitten kuvailisi Bare Mineralsin meikkivoiteen ominaisuuksia, mutta hän ei osannut sanoa muuta kuin että Tarte on parempi.

Kun pyysin toista vaihtoehtoa, myyjä esitteli minulle Make Up For Everin HD-meikkivoiteen. No, HD on minulle jo ennestään tuttu eikä sekään ollut sitä mitä tällä kertaa hain. Odotin lisää vaihtoehtoja, mutta niitä ei tullut. Ja kuinkahan monta kymmentä eri merkkiä Sephorassa on….

Myyjä vei minut peilin ääreen jossa testasimme Tarten meikkivoidetta. Valittu sävy Light Sand sopi minulle ihan täydellisesti, mutta jokin meikkivoiteen koostumuksessa arvelutti, se ei tuntunut järin kosteuttavalta.

Kun esitin myyjälle toiveen ”something a little bit more emollient”, hän haki hyllystä Josie Maranin Vibrancy-meikkivoiteen. Sen jälkeen hän jätti minut peilin ääreen yksin kysymättä, olisinko tarvinnut apua Vibrancy-sävyn valinnassa tai olinko kiinnostunut vielä joistain ihan muista tuotteista. Okei, apu olisi kyllä vielä kelvannut mutta ei sitten...

Tässä vaiheessa liikkeeseen saapuivat ah-niin-kärsimättömät matkaseuralaiseni jotka antoivat ymmärtää, että nyt olisi jo pian aika jatkaa matkaa. Minulla ja ”Josiella” oli vielä tutustuminen kesken. Vibrancyn koostumus vaikutti lupaavalta ja olin jo halukas ostamaan senkin. Kipitin Josien hyllylle ja hain katseellani myyjää. Maranin meikkivoiteiden G/RG-sävymerkinnät eivät sanoneet minulle mitään, ja vaikka toki osaan arvioida sävyjä itsekin, olisin halunnut myyjän mielipiteen ja vahvistuksen sille, etten ainakaan ollut vahingossa ottamassa yhtään roosaan taittavaa sävyä.

Nappasin hihasta seuraavaa ohikulkevaa myyjää, joka ei näyttänyt tuntevan Josie Maranin sävyjä lainkaan. Hän käänteli pulloja samalla tutkivalla uteliaisuudella kuin minäkin, ja totesi lopulta, ”I don’t think this brand has any cool tones, you’re good with whatever you feel comfortable with”.

Öööh..? Kun en näyttänyt kovin vakuuttuneelta, myyjä ehdotti, että laittaisi minulle mukaan näytteen kahdesta sävystä joiden hän silmämääräisesti arvioi olevan minulle sopivia. Ja minä kun olisin oikeasti toivonut, että myyjä olisi konkreettisesti testannut minulle sopivan sävyn siinä paikan päällä…! Kaikilla tuntui olevan kumma hoppu päästä asiakkaasta eroon mahdollisimman vähällä vaivalla. Minun työpaikallani asiakas olisi istutettu peilin ääreen ja hänelle olisi tuotu hakemastaan meikkivoidetyypistä ainakin kolme vaihtoehtoa ja ilman muuta ehdotettu oikean sävyn testaamista asiakkaan iholle. Asiakkaanhan halutaan tekevän kaupat, ei jäävän harkitsemaan. Ei täällä.

Seuralaisteni mulkoillessa ja hoputtaessa minua nappasin Josien näytteet mukaan ja marssin kassalle Tarten kanssa. Olin todellakin halunnut ostaa sinä päivänä meikkivoiteen ja Tarten pullo ainakin näytti niin kauniille ja olihan sävy ihan täydellinen. Ainahan sen voisi vaihtaa jos en tykkäisikään siitä. USAssa melkein kaikilla kosmetiikkamyymälöillä on mahtava palautuspolitiikka; tuotteen saa palauttaa avattuna ja käytettynä ilman sen kummempaa perustelua kuin ”en tykännytkään tästä”.

Kävikin sitten niin kuin ounastelin; Tarten Rainforest Of The Sea ei tuntunut siltä mitä hain ja se lähti vaihtoon. (Kerron meikkivoiteista myöhemmin lisää omassa postauksessaan.)

Tällä kertaa menin Salt Lake Cityn Sephoraan. Esitin myyjälle jälleen samat toiveeni ja melkein ihan sama juttu kertaantui; kärsimättömän oloinen myyjä esitteli minulle yhden vaihtoehdon (IT-Cosmeticsin CC-voide), ja toisen hakeminen tuntui vaativan jonkin verran pinnistelyä.

Ainakaan ”heleä, kosteuttava meikkivoide” ei vaikuttanut olevan sellainen tuote, josta myyjät täällä osaisivat antaa suosituksia "kuin apteekin hyllyltä". Palvelu tuntui epävarmalta ja todellakin kaikkea muuta kuin inspiroivalta, mikään myyjän puheessa ei kuulostanut siltä että hän olisi tuotteista innoissaan ja olisi halunnut vakuuttaa asiakkaan tuotteen upeudesta.

Tämänkin myyjän seuraava tarjokas oli Make Up For Ever. Sen jälkeen hänellä ei ollut suositella muita ”heleyttäviä, kosteuttavia, luonnollisen peittävyyden meikkivoiteita”. Olin todellakin ällikällä lyöty, seisoinhan yhdessä maailman tunnetuimmista, suurimman valikoiman omaavista kosmetiikkaliikkeistä. Yritin toista kautta. Kysyin, mitkä meikkivoiteet olivat Sephoran bestsellereitä ja löytyisikö niiden joukosta kenties jokin tarvettani vastaava, ja kerroin lisäksi olevani erityisen kiinnostunut suosituista kulttituotteista. ”Ei, ei niissä oikein ole, kaikki myydyimmät tuotteemme ovat mattaisia ja enemmän täyden peiton meikkivoiteita”.

No... eipä tässä sitten kai muuta. Seinä tuli vastaan.

Hetken mietittyään myyjä sanoi, ”Niin, meidän muut kosteuttavat ja heleyttävät meikkivoiteet ovat nekin peittävämpää laatua”.

Vastasin, että voisin sitten mielelläni katsoa niitä.

”So you want to see more? You want to see the more high coverage ones?”

Myyjän kummallinen asenne alkoi todella ärsyttää. Hemmetti, joo, haluan nähdä useampia erilaisia vaihtoehtoja, voisitko nyt vain innokkaasti esitellä niitä ja sytyttää minussa ostohalun! Mitä nämä tällaiset ihmettelyt ovat? Alkaisi nyt vain myydä minulle tavaraa! Tässä seisoi kosmetiikkafriikki toiselta mantereelta joka oli valmis upottamaan ostoksiinsa pidemmänkin pennin. Hänen ostoskoriaan ei täällä kuitenkaan haluttu täyttää.

Jotta juttu ei venyisi ihan älyttömän pitkäksi, tiivistän loppukokemukseni liikkeessä seuraavaan: myyjä esitteli minulle Laura Mercierin ja Hourglassin meikkivoiteet todeten samalla, että ”no nämä nyt ovat sitten vähän kalliimpia” (”joo kiitos, ei haittaa, haluan nyt vain löytää juuri sen oikean koostumuksen"), ja jätti minut Hourglass-testereiden kanssa yksin peilin ääreen, ihan niin kuin Provonkin liikkeessä. Ei mitään oheistuotteiden esittelyä, ei kysymyksiä siitä olinko kiinnostunut muista tuotteista.

Kun kysyin toiselta myyjältä apua Beccan highlighterin kanssa (en löytänyt sitä hyllypaikastaan), myyjä sanoi, että se on valitettavasti loppuunmyyty. Hetkeä myöhemmin löysin sen hyllyn päädystä erillisestä highlighter-displaysta.

Mitä tahansa miltä tahansa myyjältä kysyin (”Onko tämä tuote limited edition?” ”Osaatko sanoa, onko tämä huulikynä kosteuttava?”) sain epävarmoja vastauksia tyyliin, ”En osaa sanoa, se on ollut jo pitkään lopussa”, ”Näytäs, jooo….. onhan siinä sellaista tietynlaista kosteuttavuuttakin”.

Huokaus.

Olen toki itsekin ollut muinoin vasta aloittanut, epävarma myyjä jolle liikkeen tuhannet tuotteet eivät voi olla ensimmäisen työviikon tai –kuukaudenkaan aikana tuttuja, mutta olivatko Utahin Sephora-liikkeiden myyjät kaikki sellaisia..? Tuskin. Saavuin myymälään unelma-asiakkaana: innostuneena ja ostoalttiina kosmetiikkafriikkituristina jolle olisi voinut myydä vaikka mitä. Olisin niin halunnut kohdata henkilökunnan riveissä toisen kaltaiseni innostuneen friikin joka olisi silmät säihkyen esitellyt minulle kaikkia Ameriikan ihanuuksia ja puhunut suu vaahdossa kulttituotteista ja viimeisimmistä upeuskokoelmista. Vaan ei.

No, sain ostettua ominkin avuin melkein 300 dollarilla tuotteita. Olisi vain ollut kiva saada henkilökohtaisempaa palvelua ja jopa löytää itselle ihan uusia helmiä asiantuntijan opastuksella.

Ainiin, ne Josie Maranin meikkivoidesävyt… Joista en halunnut punapohjaisia sävyjä. Kun googlasin Vibrancy-meikkivoiteen sävyt, niin arvatkaa mitä saamani kaksi näytettä olivat kuvaukseltaan? ”Medium / neutral-to-red undertones” ja ”Tan / red undertones”. On siinä ammattitaitoa kerrakseen.