Kootessani purkkejani yhteen ottaakseni kuvat perinteiseen matkakosmetiikka-postaukseeni, keksin haastaa perheeni leikkimieliseen "peliin". (Minun elämänihän on jatkuvaa peliä.... ^_^)

Kuten osalle teistä on ehkä jäänyt mieleen, olen syksystä saakka noudattanut kerrostavampaa ihonhoitorutiinia Korean reissuni inspiroimana, ja tavanomainen puhdistus-seerumi-tai-voide-sekä-silmänympärysvoide -setti on kasvanut käsittämään useamman hoitoaskeleen.

Perheenjäsenteni kiinnostus ihonhoitoa kohtaan on kuvailtavissa ilmaisulla; "puhdistan ja laitan jotain rasvaa", millä pohjalla arvelin, että heille saattaisi olla isompikin pähkinä purtavaksi asettaa järjestykseen kuvan tuotteet. (Silmämeikinpoistoaine tosin unohtui "pelistä"...)

Myönnettäköön, että en päivittäin käytä yhteen pötköön ihan jokaista tuotetta, mutta Koreassa ja Japanissa käytettäisiin. Kuvan setti olisi hyvin tyypillinen esimerkki aasialaisesta päivittäisestä ihonhoitorutiinista.

Koska minulla on mukana 2-in-1-kaksoispuhdistustuote, pulloarmeija on vielä yhden vajaa, mikä vielä vähän helpotti tehtävää ^_^

Yllätyin, miten hyvin äitini ja sisareni lopulta pärjäsivät :)

Sisareni asetti pullot näin:

Puhdistus - kasvovesi - seerumi - essence - silmänympärysvoide - päivävoide - aurinkovoide.

Äitini asetti ne näin:

Puhdistus - essence - seerumi - päivävoide - kasvovesi - silmänympärysvoide - aurinkovoide.

Putsari ja aurinkovoide olivat totta kai helpoimmat sijoittaa oikein, sillä ne ovat aika itsestäänselvästi ensimmäinen ja viimeinen askel.

Muut tuotteet menivät aika hyvin järjestykseen, mutta suomalaisille vielä verraten tuntematon essence aiheutti odotetusti haasteita, ja lisäksi "tonerin" merkitys meni äidilläni ihan metsään :)

Koreasta ostetussa Innisfreen The Minimum Tonerissa kun ei ollut suomenkielistä tekstiä, äitini ymmärsi "tone"-sanan viittaavaan ihonsävyyn, ja ajatteli tuotteen olevan jonkinlainen sävyttävä voide tai neste.

Äiti esitteli tuotejärjestyksen näin:

"Ensin kasvot pestään puhdistusaineella, sitten puhdistuksen jättämä mahdollinen punoitus tai ihoärsytys rauhoitetaan soothing essencellä, seuraavaksi laitetaan seerumi, sitten päivävoide, sitten värivoide, sen jälkeen silmänympärysvoide ja viimeiseksi aurinkovoide."

Sisareni taas esitteli järjestyksensä näin:

"Puhdistuksen jälkeen laitetaan kasvovesi, sitten seerumi, sitten primer (hän tulkitsi "essencen" olevan jonkinlainen ihon pohjustustuote), sitten silmänympärysvoide ja päivävoide ja viimeisenä aurinkovoide".

Äitini ja sisareni eivät kumpikaan käytä seerumia, mutta heille on jäänyt mieleen, että se kuuluu laittaa voiteen alle. Essence taas ei ole tuttu joten sen paikka oli vaikea hahmottaa.

Oikea järjestys olisi tämä. Paitsi että silmänympärysvoiteen voi käytännössä laittaa koska vain kasvoveden jälkeen. Minä laitan sen heti kasvoveden jälkeen ennen muita hoitotuotteita koska koen silmänympärysten huutavan kosteutta ja hoitoa kaikkein eniten :)

Tuotteet kerrostetaan ohuimmasta paksuimpaan -periaatteen mukaan.

Essence eli hoitoneste on useimmiten seerumia ohuempi ja levitetään näin ollen kasvoille ennen seerumia, mutta kuten aasialaiseen ihonhoitoon perehtyneet tietävät, joskus essence voi olla paksumpikin, tai joskus kasvovesi, essence ja seerumi voivat kaikki kolme olla ihan saman tuntuisia. Jos seerumi on nestemäinen ja essence emulsiomainen, laitetaan seerumi ensin.

Koreassa essencen ja seerumin päälle saatettaisiin lisätä vielä ampulli... ^_^ Onhan tämä aasialainen rutiini aikamoista taidetta :D Tai skintertainmentia, kuten Virve juuri kirjoitteli. Erittäin osuva sana kuvaamaan etenkin korealaista ihonhoitoa.

Kuten totesin, en useimpina päivinä kuitenkaan lataa iholle kerralla koko kahdeksan tuotteen litaniaa, vaan käytän typistetympää, länsimaalaiselle tuttua versiota: puhdistuksen jälkeen seerumi, silmänympärysvoide ja päivävoide. Aurinkoisina päivinä laitan päivävoiteen sijaan aurinkovoiteen, en kerrosta päivä- ja aurinkovoidetta päällekkäin sillä käyttämäni Aloederman iki-ihana aurinkovoide on myös kosteuttava.

(En muuten oikeasti voi ylistää kyseistä tuotetta tarpeeksi. Joka kerta kun laitan sitä, mietin, miten täydellinen se on koostumukseltaan ja miten olen jo huolissani, jos se joskus katoaa Suomen markkinoilta.)

Päivittäisen ihonhoitosetin lisäksi minulla on mukana AHA-happokuorinta, jota laitan kahdesti viikossa iltaisin.

Kotona minulla on käytössä aiemmin esittelemäni COSRX:n todella tehokas AHA-kuorinta, mutta nappasin matkalle mukaan iHerbiltä tilaamani Derma E:n Overnight Peel'in, jonka pullo on pienempi. COSRX:n AHA-tiivisteessä on 7% glykolihappoa, Derma E:ssä 5%. Derma E ei jätä ihoa läheskään niin sileäksi kuin COSRX, mutta on miellyttävämpi käyttää sillä sen koostumus on emulsio-fluidimainen, COSRX:n ollessa nestemäinen ja ei-kosteuttava.

Tietysti, kosteuttava pohja happokuorintatuotteessa vähentää aina tuotteen tehoa, sillä kosteuttavat ainesosat miedontavat hapon vaikutusta iholla. Tämän vuoksi nestemäinen tuote on aina voidemaista tai emulsiomaista tehokkaampi kun on kyse happkuorinnoista.

Vartalonhoitotuotteina minulla on mukana Joikin kasvovoide (jota käytin vartalovoiteena ja se juuri loppui) sekä Skinfoodin scrub-näytteitä (Koreasta saamani näytekassillinen riittää varmaan parin vuoden reissutarpeisiin.... :D). Joik-voiteen loputtua ostin Shea Moisture Body Lotionin.

*

Aijoo, sellaisen huomion halusin vielä jakaa, että reissuille otan yleensä mukaan jonkun ns. vanhemman suosikkivoiteeni, kun kotioloissa on normaalisti jatkuvasti kierrossa jokin uusi testituote tai -sarja.

Reissuolosuhteissa "hemmottelen" itseäni sillä, että pidän taukoa testituotteista ja käytän niitä voiteita, joita käyttäisin säännöllisesti jos olisin blogiton kauneusfriikki vailla jatkuvaa testaus"velvollisuutta". Tälle reissulle otin mukaan Mádaran Time Miracle -voiteen josta on jo päiväyskin mennyt :D, mutta koska tykkään tuotteesta niin paljon eikä se tuoksunsa ja koostumuksensa puolesta ole mennyt pahaksi, käytän sitä ilomielin tyytyväisenä <3 Viime vuoden USAn reissulla mukana oli EkoPharman vadelmavoide, ja silloinkin kaavailin tekeväni postauksen sen ilon ympärille, kun "saa" käyttää useamman viikon putkeen niitä ihan lemppareimpia voiteitaan :) <3 Näitä friikkejä juttuja. :)

Karkkipäivän joulukalenteri - luukku viisi

Lahjoittaja: Biodelly

Lahjoitus 200€ Punaisen Ristin Nuorten Turvataloille.

Biodellyn omistaja Tanja Kipinoinen lähettää lahjoituksen myötä seuraavat terveiset:

"Teimme 200 euron lahjoituksen Punaisen Ristin Nuorten Turvatalo -toimintaan. Lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä auttaminen on tärkeää, jotta nuoren ihmisen elämä saadaan raiteilleen ennen aikuistumista. Lapset eivät voi itse päättää minkälaiseen perheeseen syntyvät, siksi on hyvä että heitä tuetaan myös ulkopuolelta. Jotta kaikilla olisi mahdollisuus hyvään elämään lähtökohdista riippumatta!"

Tanja Kipinoinen on itse Punaisen Ristin kuukausilahjoittaja katastrofirahastoon ja lisäksi Biodelly on Punaisen Ristin Varsinais-Suomen piirin kannatusjäsen vuodelle 2018.

Biodelly on vuonna 2009 perustettu luonnonkosmetiikan myyntiin erikoistunut verkkokauppa, tänä päivänä oman alansa tunnetuimpia tekijöitä. Tanja Kipinoinen perusti yrityksen aikoinaan rakkaudesta luonnonkosmetiikkaan, ja sama ajatus ohjaa toimintaa tänäkin päivänä. Vuonna 2016 Biodelly laajeni kivijalkaputiikilla Turussa, ja kaupasta onkin tullut turkulaisten luonnonkosmetiikan ystävien suosikkipaikka.

Kuva: Punainen Risti

Punaisen Ristin Nuorten turvatalot auttavat eri elämänvaiheissa olevia nuoria ja heidän perheitään elämän pulmatilanteissa. Turvatalot tarjoavat keskusteluavun lisäksi muun muassa itsenäistymisen tukea, läheisneuvonpitoa, päivärytmin palautusta sekä ystävä- ja ryhmätoimintaa. Turvatalot ovat matalan kynnyksen tukipaikkoja, joihin voi hakeutua omasta aloitteesta silloin, kun nuori tai joku hänen perheestään tuntee tarvitsevansa ulkopuolista apua. Turvatalot tarjoavat nuorelle tarvittaessa myös väliaikaisen yöpymispaikan.

Punaisen Ristin Turvataloja on Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Turussa ja Tampereella.

Kuinka voin auttaa? Turvatalojen toimintaa voi tukea lahjoituksin ja hakemalla vapaaehtoiseksi työntekijäksi taloon.

Suuri kiitos Tanjalle ja Biodellylle lahjoituksesta.

Pian on itsenäisyyspäivämme, ja olemme saaneet juhlistaa Suomen 100-vuotisjuhlaa myös täällä Yhdysvalloissa.

Lauantaina osallistuimme paikallisen Finlandia Foundationin Suomi 100 vuotta -juhlalounaalle.

Tilaisuus oli todella tunteikas ja saimme kuulla monia koskettavia puheita Suomen historiasta ja suomalaisuudesta. Puheissa toistuivat teemat kuten suomalainen sisu, lannistumattomuus ja lojaalius. Paikalla oli niin Suomesta Amerikkaan muuttaneita kuin sellaisia, joiden isovanhemmat tai toinen isovanhemmista oli Suomesta.

Amerikansuomalaisten puheita kotimaastaan ei voinut kuunnella kuivin silmin. Myös äitini esiintyi tilaisuudessa esittäen mm. Jorma Eton runon Suomalainen.

Tietysti lauloimme myös Finlandian ja Maamme-laulun.

Tilaisuuden puhenaisena toimi serkkuni Tiina, kuvan pitkä nainen Aino-puvussa

Jorma Etto: Suomalainen

Suomalainen on sellainen, joka vastaa kun ei kysytä,
kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään,
sellainen, joka eksyy tieltä, huutaa rannalla
ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen:
metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat.
Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy,
tuonne menee ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy
kun toinen heittää kiukaalle vettä.
Sellaisella suomalaisella on aina kaveri,
koskaan se ei ole yksin, ja se kaveri on suomalainen.
Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään,
ei mikään - paitsi kuolema ja poliisi.

.

Keskiviikkoaamuna yritämme seurata linnanjuhlia netistä, jos vain internet meille tämän mahdollisuuden suo. :)

.

Vaikka Suomi on kaunis, niin niin on kyllä Utah'kin. En malta olla lisäämättä tähän loppuun vielä muutamia kuvia Indianolan ranchilta, se on varmasti upeimpia paikkoja joissa olen koskaan käynyt. Niin seesteistä ja rauhoittavaa, ja ympäröivät vuoristomaisemat sulattavat kaikki mielen levottomuudet. Ylhäällä kukkuloilla kävellessä kuului vain tuulen suhina kuivassa heinikossa. Suuri metsäpalo tuhosi tilan ympäristöstä lähes kaikki puut muutama vuosi sitten ja oli todellinen onni, että tila itse säästyi.

Pitäisi muuten joskus päästä käymään Minnesotassa. Serkkuni Tiina asui siellä perheineen 17 vuotta ja kertoi, että Minnesotan luonto ja ilmasto ovat ihan kuin Suomesta. Tiinan nuorimmat lapset kaipaavat yhä Minnesotaan ja sanovat, ettei kuiva ja ruskea Utah vedä vertoja Minnesotan raikkaalle, järvien täplittämälle kauneudelle. No, minulle kyllä kelpaavat Utahinkin maisemat.... <3

Paras opas; aina iloinen Duke. <3