Tänään esittelyssä pyhyydestään ja kymmenistä kylistään tunnettu Tinos.
Edellisellä vierailulla oleskeluni rajoittui vain pääkaupunkiin, mutta tällä kertaa näin monia muitakin kyliä ja pääsin saaren toiseksi korkeimman vuoren huipulle. Amorgoksella asuvalla ystävälläni Melinalla on ystävä Tinoksella; Robert, joka ystävällisesti tarjoutui kierrättämään minua ympäri saarta ja tutustutti minua tinoslaisuuteen.
Tinos on kaunis, perinteinen ja niin kooltaan kuin väkiluvultaan suuri saari Kykladien saariryhmässä, tunnettu lukuisista kylistään ja uskonnollisesta merkityksestään. Sen naapurisaaret Syros ja Mykonos ovat alle 10 km etäisyydellä, ja Mykonokselle pääsee ympäri vuoden jopa usealla laivavuorolla päivässä. Tinos on siis yhteyksiensä puolesta ihanteellinen saarihyppelykohde.
Saarella asuu 8600 ihmistä mikä tekee siitä Kykladien mittakaavassa väkirikkaan ja vilkkaan paikan.
Charter-turismi ei ole tärkeää Tinoksen kaltaiselle vauraalle ja pitkälti omavaraiselle saarelle, ja valtaosa saaren vierailijoista on kreikkalaisia. Pääkaupungissa sijaitseva Panagia Evangelistria -kirkko (kuvassa) on yksi Kreikan tärkeimpiä pyhiinvaelluskohteita, ja saari vetää paljon uskonnollista turismia.
Pääkaupunki Choran asukasluku on runsas 4000 ja se on tyyliltään ja olemukseltaan enemmän kaupunki kuin kylä.
Vierailin Tinoksella nyt toista kertaa, ja vaikka yleisesti pidän enemmän kylämäisistä asutuskeskuksista, on Tinoksen Chora minusta oikein viehättävä paikka. Etenkin muutamien katujen muodostama alue Evangelistria-kirkon tuntumassa, josta kerron lisää alempana, on aivan erityisen kuvauksellinen.
Olinkin hämmästynyt, kun paikalliset puhuvat Chorasta vähätellen ja melkein kaikki joiden kanssa juttelin, kuittasivat pääkaupungin "viimeisenä paikkana jossa Tinoksella kannattaa vierailla", ellei ole tullut Evangelistrian takia. Ulkomaisen vierailijan silmiin kaupunki varmasti näyttäytyy hyvin eri lailla kuin paikallisille.
Panagia Evangelistria on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka ei-uskonnollisillekin. Kirkko on upea ja se kannattaa käydä katsastamassa vähintään arkkitehtuurin ja ainutlaatuisen tunnelmansa pohjalta. En ole uskonnollinen, mutta kyllä täällä voi aistia aivan erityisen seesteisen tunnelman. Se viehättää minua. Olen aina pitänyt kirkoista rakennuksina ja paikkoina.
Kun eilen illalla tein kävelyn kirkolle, siellä oli juuri esiintymässä kuoro. Kuvasin hetkestä pienen videopätkän joka löytyy postauksen lopusta.
Kirkko on niin pyhä, että hartaimmat vierailijat konttaavat koko kadun ylös kirkolle. Kukkulan laella seisovalle kirkolle johtaa kaksi katua joista toinen, Leoforos Megalocharis, on reunustettu konttausmatolla. Matolla näkee ihmisiä melkein mihin aikaan päivästä tahansa, toki enemmän uskonnollisten merkkipäivien aikaan.
Kukkakaupan kaunista loistoa sataman päässä "konttauskatua".
Yksi Tinokselle ominainen symboli ovat kyyhkyset. Kaikkialla näkee kuvia, veistoksia ja marmorireliefejä kyyhkysistä. Saarella on myös ainutlaatuinen nähtävyys; koristeelliset, erittäin taidokkaasti valmistetut kyyhkystalot. Niitä on sadoittain ympäri saarta eikä vastaavia löydy mistään muualta Kreikasta.
Kyyhkyset tulivat Tinokselle venetsialaisten mukana 1200-luvulla. Saarella oli ollut kyyhkysiä aiemminkin, mutta venetsialaiset opettivat saarelaisille miten hyödyntää lintuja. Perinteisen viestinviejä-tehtävän lisäksi kyyhkysiä hyödynnettiin käyttämällä niiden sydämiä lääkkeissä ja ulostetta lannoitteena. Kyyhkysen ulostetta parempaa lannoitetta ei kuulema olekaan..! Kyyhkystalot rakennettiin, että lintujen ulostetta olisi helppo kerätä.
Kuvauksellinen Tinos
Lähin uimaranta, Agias Fokas, sijaitsee noin kaksi kilometria kaupungin ulkopuolella.
Tähän aikaan vuodesta ranta on aika lailla autio ja sitä reunustavat tavernat kiinni. Yksi paikka on kuitenkin auki – Marathia, joka Robertin mukaan on Choran parhaita ravintoloita. (Robert ei ylipäänsä ole kovin altis suosittelemaan mitään Choran ruokapaikkoja ”kun Chora on niin ankea ja siellä on vain turistillisia kuppiloita”, mutta Marathia saa häneltä korkeat pisteet. Kävimme Marathiassa illallisella ja seuraavana päivänä päädyin sinne lounaallekin.
Marathian ruoka ei ole taverna-tyyppistä vaan niin sanotusti vähän fiinimpää, ja hinnatkin sen mukaiset, oikeastaan aika lailla Suomen ravintolatasoa. Kerran voin tälläkin reissulla maksaa vähän enemmän ruoasta ;) (Jo kympillä syö tavernassa hyvin.)
Artisokka on yksi Tinoksen perinteisiä raaka-aineita ja joka ravintolalla on omat artisokkaruokansa. Artisokkaa voi nauttia mm. piirakoissa, pyöryköinä, marinoituna, grillattuna, salaateissa ja keitoissa. Marathiassa söimme alkuruoaksi grillattua artisokkaa paikallisen graviera-juuston ja aurinkokuivatun tomaatin kera, mums!
Olen usein maininnut, että en juurikaan tee ruokavaliossani ns. kohteliaisuuspoikkeuksia, ja jätän mm. tarjotut makeiset ja pullat ottamatta.
Tällä kertaa olin kohtelias. Sekä Robert että ravintolan henkilökunta suosittelivat pääruoaksi kokin itsetekemää orzo-pastaa sfirida-kalan kanssa, ja olisi tuntunut äärimmäisen huonolta käytökseltä kieltäytyä. Totta kai otin pasta-annoksen – ja oli se kyllä hyvän makuinenkin. Orzo on kreikkalainen pastalaji joka valmistetaan suuren riisinjyvän muotoon. En ole koskaan aiemmin maistanut sitä, ja annos niin maistui kuin näyttikin hyvin risottomaiselta.
Talo tarjosi jälkiruoan; etualalla sitruunanmakuista moussea ja paahdettua mantelia, takana kukkaruukun muodossa tarjottu suklaajuttu jossa oli kerroksittain tummaa suklaamoussea ja jotain vastustamattoman herkullisia tummasuklaa"möykkyjä" ^_^ Kukkana basilikaa.
Seuraavana päivänä jatkoin ”hiilarilinjalla” ja tilasin niinikään ravintolan henkilökunnan suositteleman rapean maalaispiiraan purjo-pinaatti-juusto-täytteellä. Aivan taivaallisen makuista. Minulle tuli rannalla istuessa vähän Eat, Pray, Love –kirjan Italia-vaiheen Elizabeth-olo; Kreikkaan voisi todellakin, todellakin tulla vain syömään.
Hiilariruoan tuomasta turvotuksesta voisin kirjoittaa oman "Minäkö pinnallinen?" -tutkielman...
Ruoasta puheen ollen, Tinoksen Choran ravintolakadut ovat värikästä ja tunnelmallista aluetta (postauksen lopussa myös video):
Satamaa reunustavien laivalippumyymälöiden ulkopuolelta voi tsekkailla ajankohtaiset laivayhteydet (toki ne näkee netistäkin - luotettavin ja kreikkalaisten matkatoimistojen itsekin käyttämä on Openseas.gr.)
Huhtikuussa voimassa ovat vielä talven aikataulut eikä Tinokselta tähän aikaan vuodesta pääse suoraan esimerkiksi Parokselle tai Iokselle. Kesällä pääsee.
Jos vierailet Tinoksen Chorassa ja viihdyt kameran takana, suosittelen ehdottomasti Konstantinou Trochani,- Garyfallou- ja Agiou Nikolau-katujen pittoreskia aluetta – valokuvaajan unelma. Yllä kolme kuvaa alueelta.
Täällä kävellessa tulee vahvasti se Kreikassa usein valtaava tunne; ”käykö joku täällä ihan tarkoituksella maalaamassa ovia ja ikkunankarmeja, rakentamassa miniatyyrikirkkoja ja sijoittelemassa kissoja ja pastellinvärisiä kukkaruukkuja strategisiin paikkoihin?” Niin sieviä nämä kadut ovat – ja tuon tuostakin kadulta lähtee yhä pienempiä viehättäviä kujia ja rappusia jotka johtavat tiheässä seisovien talojen välisiin sokkeloihin. Sinne vain seikkailemaan! :)
Näillä kaduilla, etenkin Garyfalloulla, on myös paljon domatia-majapaikkoja. Jos haluat tehdä hieman pidemmän kävelyn, aloita ylhäältä kirkon läheltä Agia Varvaras -kadulta - todella viehättävä muurin reunustama katu joka vaikuttaisi muurista päätellen olleen kaupungin muinainen raja. Ränsistyneen charmin ystäville <3
Juttu on jo aika pitkä mutta en malta olla liittämättä muutamaa kuvaa myös saaren muista kylistä. Tinoksella on yhteensä 62 kylää - valtava määrä mihin tahansa muuhun saman kokoluokan Kreikan saareen verrattuna. Tinos tunnetaankin kylistään jotka ovat toinen toistaan kuvauksellisempia. Niissä käytyään saattaa ehkä jotenkin ymmärtää paikallisen "meeeh" -asenteen pääkaupunki-Choraa kohtaan. Kylissä näet perinteisempää kykladista arkkitehtuuria, Choran rakennukset ovat modernimpia.
Kylien kuningatar on ihastuttava Pyrgos. Kylä kuin nukkekoti <3
Robertin sedällä on talo Pyrgoksessa (kuvan valkoinen talo), ja minut kutsuttiin vierailulle.
Setä on kunnostanut historiallisen talon huolella ja rakkaudella ja esitteli sitä suurella ylpeydellä - ei ihme. Sain luvan julkaista kuvia myös blogissa.
Näin jo sieluni silmin jonkun sisustuslehden toimittajan pyörimässä täällä ihan innoissaan...
Pyrgos on tunnettu marmoristaan, ja täällä sijaitsee myös, check this out; marmoriyliopisto...! ^_^ Tai sillä nimellä Robert sitä kutsui. Itse asiassa koulu on osa Ateena yliopiston taiteiden tiedekuntaa.
Robertin kotikylä on kalastajakylä Panormos saaren pohjoisrannikolla.
Pysähdyimme Panormokseen lounaalle ja sain kerrankin todistaa naapuritavernassa näyn humaltuneita kreikkalaisturisteja...! Tällaiseen en ole ennen törmännyt :D Ja keskellä perjantaipäivää pyhän saaren pienessä kalastajakylässä..! ^_^ Ryhmällä oli ihan oma bussinsa jonne he lastautuivat ilmeisen kostean lounaansa jälkeen.
Robertilla on muuten mielenkiintoinen ammatti; hän järjestää Cyclades Trail Cup -saarijuoksuja. Jos laji kiinnostaa niin seuraava kisa on kesäkuussa Kimoloksella ;) Trail Cup järjestetään joka vuosi eri saarilla mutta se huipentuu aina Tinoksella.
Tarambadoksen kylä on erityisen tunnettu kyyhkystaloistaan. Katsokaa niitä - eivätkö näytä ihan pikkuisilta linnoilta..! 😍
Kyllä on kyyhkyillä hulppeat oltavat - ja kaikki tämä vain, jotta niiden arvokas uloste saadaan kerättyä talteen..! Kun kysyin, miksi taloista on tehty niin koristeellisia - linnut tuskin piittaavat linnamaisista asumuksista - Robert kertoi, että tällä on juurensa saaren taiteellisessa perinnössä. Tinos on aikojen alusta ollut tunnettu taiteellisuudestaan ja kyyhkystalot ovat yksi tapa ilmentää kauneutta.
"Alun perin varmaan joku rakensi silkasta taiteellisesta ilosta erityisen kauniin kyyhkystalon, sitten naapuri halusi rakentaa vielä kauniimman ja seuraavan kylän tyypit vieläkin kauniimman, ja niin perinne kenties lähti", Robert kertoi. 
Volaxin kylässä talojen seinillä on runoutta ja kylän ympäristö on Kreikan tunnetumpia bouldering-alueita - suuret pyöreälinjaiset graniittimöhkäleet antavat ymmärtää, että alueen on täytynyt joskus muinoin olla veden alla.
Auringon laskiessa kiipesimme saaren toiseksi korkeimman vuoren huipulle jossa on muinoin sijainnut venetsialaisten linnoitus. Linnoitukselta on 360 asteen näkymät ympäri saarta.
Upeaa.
.
Viivyin Tinoksella vain kolme päivää mutta ehdin nähdä niin paljon, ja nyt tunnen saaren paljon paremmin. Ainakin 57+ kylää jäi vielä näkemättä joten syitä on palata... ^_^ Ja nähtäisiinköhän minutkin joku vuosi juoksemassa Cyclades Trailia? :D Haaste...!
[vimeo 264824318 w=800 h=1423]
Tinos Chora Cafe Streets from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.
[vimeo 264820018 w=800 h=1422]
Tinos Domatia from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.
Majapaikkani Tinoksella; domatia eli yksityinen vuokrahuone. Yövyin samassa paikassa edelliselläkin kerralla, on mukava palata tuttuihin paikkoihin. Viimeksi maksoin huoneesta 15€, nyt 20€.
Amorgoksen Aegialiksen kaltainen hotellimajoitus on minulle todella harvinaista herkkua, yleensä majoitun Kreikassa aina domatiassa. Domatioista olen kertonut enemmän tässä postauksessa: Opas Kreikan saarihyppelyyn.
[vimeo 264815723 w=800 h=1422]
Kaupallinen yhteistyö: Raw Beauty
Aika esitellä nämä söpöläiset! Aaaww, tällaiset suloisuudet on niiiin suunnattu meikäläisen kaltaiselle kuluttajalle, joka rakastaa kaikkea hellyttävää. Lyö jonkin tuotteen kylkeen sympaattinen ponihahmo, ja olen jo kaivamassa kuvetta… :P
Yksi viime vuosien hittituotteita; puhdistavat konjac-sienet. Pakattuina übersöpöjen eläin- ja merenneitohahmojen seuraan. Kyllä, kiitos :)
Turkulainen luonnonkosmetiikkaliike Raw Beauty otti minuun yhteyttä aiemmin talvella ja ehdotti yhteistyötä The Konjac Sponge Companyn Mythical Beast -sienten ympärille. Nähtyäni sienet halusin ilman muuta esitellä ne, ja iloksenne Raw Beauty Store tarjoaa Karkkipäivän lukijoille alennuksen ei pelkästään konjac-sienistä, vaan koko liikkeen valikoimasta.
Kaikki merkit poislukien Kypris ja Amala ovat -20% alennuksessa viikot 16 ja 17, eli 16.4.-29.4. Tarjouksen saa Turun kivijalkamyymälässä ilmaisemalla olevansa Karkkipäivän lukija. :)
Konjac-sienet alkavat varmaan olla tuttuja melkein kaikille, mutta kertaus on opintojen äiti. Sienet valmistetaan konjac-kasvin juuresta saatavasta glukomannan-kuidusta. Konjac-kuidulla on erinomainen syväpuhdistava vaikutus, samalla kun se on rakenteeltaan pehmeä ja hellävarainen eikä raavi ihoa.
Sieni on kuivana koppuraisen kova, mutta pehmenee silkkiseksi, kimmoisaksi ”tyynyksi” kun sen kostuttaa. Kastele sieni kokonaan märäksi ennen käyttöä.
Konjac-sientä voi käyttää monella tapaa: joko yksinään, puhdistusaineen kanssa tai viimeistelemään puhdistus. Se auttaa vaahdottamaan miedosti vaahtoavia puhdistusaineita ja sillä voi poistaa kasvonaamioiden ja –kuorintojen jäämät.
Jos kasvoilla ei ole meikkiä, sieni riittää puhdistamaan ihon yksinään; likahiukkaset ja ihotali tarttuvat sienen kuitumaiseen rakenteeseen. Olen kuullut joidenkin poistavan myös meikin konjac-sienellä, ja ehkäpä sillä tosiaan saa irti kevyen, vesiliukoisen meikin, mutta meikkivoidetta en lähtisi yksinään tällä poistamaan. Toki jokainen on vapaa kokeilemaan :)
Itse tykkään käyttää konjac-sientä puhdistuksen viimeistelyyn, takertuvien naamioiden poistoon sekä vartalolla.
Olin itse asiassa alun alkaen vähän nihkeä "ihmessieniä" kohtaan, kun joitain vuosia sitten ensimmäisen kerran tein tuttavuutta niiden kanssa. Luulen, että odotin karheampaa pintaa ja kuorivampaa tulosta - konjac-sieni on todellakin äärimmäisen hellävarainen ja pehmeä. Olin ihan että "tekeekö tämä jotain..?" Sittemmin oivalsin konjac-sienen hyödyt etenkin vartalolla ja takertuvien tuotteiden poistossa, ja nykyään konjac-sieni kulkee minulla aina mukana matkoilla; se on "aseeni" syväpuhdistaa aurinkovoiteet kasvoilta ja vartalolta. Vettä hylkiviä aurinkovoiteita ei ole helppo poistaa iholta perusteellisesti, ja etenkin monen viikon matkalla aurinkorasvat alkavat ihan kerrostua iholle ilman asianmukaista puhdistusta. Nimimerkillä "Kokemusta on". Pikkuinen konjac-sieni sujahtaa näppärästi käsimatkatavaralla matkaavan rajalliseen laukkutilaan, en enää osaisi olla ilman.
Korealaisen The Konjac Sponge Companyn Mythical Beast -sarjan söpöyssieniä on kuudella erilaisella hahmolla. Sain niistä viisi.
Kaikkien sienten materiaali on konjac-kuitua, mutta osaan on lisätty hiiltä tai savea lisähyödyksi eri ihotyypeille. Sienten mukana tulee tarrapohjainen kiinnityskoukku, johon sieni on kätevä ripustaa kuivumaan käytön jälkeen.
Ponisieni on 100% puhdas konjac-sieni ja sopii kaikille ihotyypeille.
....ja tietysti meille ponifaneille 💗
Poni-kuviota on kahtena eri versiona, mutta kummassakin itse sieni on "nude" ilman lisättyjä hoitavia aineita.
Lohikäärmesienessä on ranskalaista vihreää savea, tämä sieni sopii erityisen hyvin sekaiholle.
Valassienessä on syväpuhdistavaa bambuhiiltä joka sopii erityisesti rasvoittuvalle ja epäpuhtaalle iholle.
Aaaww, tämä otus on niiiin söpö, en kestä..! Jos kaupassa on vierekkäin tällainen sieni ja neutraaliin muoviin pakattu sieni, ei tarvitse hirveästi pohtia kumpaanko valinta osuu. <3 Kumpikin toki hoitaa homman ihan yhtä hyvin, mutta jos ohessa saa mahdollisuuden katsella hellyttävää sarvivalasta, otan ilman muuta valaan ja sen tuoman hymyn <3
Tämä ja ponisieni (yllätys... ^_^) ovat suosikkini, tulen niin hyvälle tuulelle näitä katsoessa. Korealaiset kosmetiikkafirmat ovat tunnettuja tämän tyyppisestä lisäarvosta, kosmetiikka saa olla myös lapsekkaan söpöä ja vähän höperöä :)
Merenneitosienissä on ranskalaista punasavea ja vaaleanpunaista savea. Värierot tulevat saven sisältämistä mineraaleista. Eri mineraalit myös tuovat saveen erilaisia hoitavia vaikutuksia, mineraalikokoonpanosta riippuen tietyt savilaadut ovat enemmän kosteuttavia, toiset syväpuhdistavia, kirkastavia tai talin eritystä hillitseviä. Minusta on jotenkin niin jännää että sama ainesosa, savi (yleisin laatu kaoliini), voi olla sekä kosteuttava että puhdistava…!
Punaisen saven sanotaan sopivan kuivalle ja ikääntyneelle iholle, vaaleanpunainen taas hyödyttää sameaa, väsynyttä ihoa.
Konjac-sieni kestää oikein hoidettuna noin kolme kuukautta. ”Oikea hoito” tarkoittaa, että huuhtelet sienen aina hyvin käytön jälkeen ja ripustat sen ilmavaan paikkaan kuivumaan. Sieni alkaa lähestyä käyttöikänsä loppua kun se alkaa murenemaan.
Omat konjac-sieneni ovat kestäneet paljon pidempäänkin kuin kolme kuukautta, koska en käytä niitä päivittäin. Kolme vuotta sitten käyttöön ottamani ”reissusieni” alkaa hajota vasta nyt, koska käytän sitä vain matkoilla.
The Konjac Sponge Companyn sienet maksavat 12,90€, tai alennuksen kera 10,32€.
Raw Beauty sijaitsee Turussa osoitteessa Humalistonkatu 15 A. Myymälän valikoimaan kuuluu seuraavia merkkejä: Neal's Yard Remedies, Juice Beauty, John Masters Organics, Kahina Giving Beauty, tuoksusarja Abel, The Ohm Collection, Algamaris, Ecodenta ja Nailberry. Myös Whamisaa löytyy pieni valikoima.
Myymälä tarjoaa Karkkipäivän lukijoille 20% alennuksen koko valikoimasta Kypris- ja Amala-merkkejä lukuunottamatta 16.4.-29.4. Alennuksen saa ilmaisemalla olevansa Karkkipäivän lukija.
Raw Beauty on myöhemmin tänä vuonna avaamassa myös verkkokaupan. Sitten ei tarvitse lähteä Turkuun saakka ostamaan söpöyssieniä…!
😍😍😍💗💗💗
No niin, nyt sitten uudella alustalla :)
Blogin osoite muuttui muotoon terve.fi ja layout uudistui. En ole vaihtanut blogikotia vaan A-Lehdet uudisti blogialustojaan yhdistämällä Kauneuden & Terveyden, Voi Hyvin -lehden ja Terve.fi -sivun blogit samalle sivustolle. 
Tykkään uudesta layoutista ja etenkin siitä, että saan nyt postattua suurempia kuvia (jessss...!), mutta harmillisesti sivupalkin poistuminen tarkoittaa myös mm. asiasanaluettelon katoamista. En tosin tiedä käyttikö monikaan lukijoista sitä, mutta itselleni se oli tärkeä. Kuhunkin postaukseen liittyvät asiasanat löytyvät kuitenkin edelleen postauksen lopusta ja niiden kautta voi selailla itseä mahdollisesti kiinnostavaa aihealuetta.
Sivupalkin linkit Kreikka-hakemistoon, Ruokaresepteihin ja Suosikkituotteisiini löytyvät nyt yläpalkista heti headerin alta, samoin blogiarkisto. Liitän yläpalkkiin myös joitain muitakin suosittuja aihealueitani, kuten Ahvenanmaa-tägin ja kenties myöhemmin For Dummies -aiheet. Saa ehdottaa jos tulee mieleen joku aihealue johon toivoisi suoraa linkkiä. Tai ylipäänsä antaa palautetta uudesta leiskasta.
Toissapäivänä julkaisemani Lähtemisen vaikeudesta -postaus katosi siirron takia, ja uudelleenjulkaisun sijaan sisällytän postauksen sisältämiä kuvia ja osan tekstistä tähän juttuun :)
Kaikki postauksen kuvat ovat Amorgokselta.
Pitkällisen vitkuttelun jälkeen sain vihdoin tehtyä jonkinlaisen reittisuunnitelman tyngän ja ostin lipun Naxokselle, josta kirjoittelen teille parhaillaan. En kuitenkaan jää Naxokselle vaan hyppään kello 13.55 Tinokselle vievään laivaan. Olen käynyt Tinoksella vain kerran aiemmin, vuonna 2014, ja tuolloinkin viivyin vain kaksi päivää. Tinos on hurmaava paikka ja ansaitsee ehdottomasti lisävierailun/vierailuja - ja enemmän Karkkipäivä-näkyvyyttä :) Viime reissulta kirjoitin vain tämän jutun. Viehättävä Tinos Town kauniine rakennuksineen ja kuuluine Panagia Evangelistria -kirkkoineen (Kreikan tunnetuimpia pyhiinvaelluskohteita) jäi kokonaan blogin ulkopuolelle.
Olen viimeiset päivät nauttinut pääsiäisperinteiden lisäksi leppoisasta oleskelusta ystävien kanssa, patikoinnista, mietiskelystä, ruoasta, hotellin terassilla istumisesta ja – – yrittitietouden kasvattamisesta :)
Amorgoksen ”yrttimies” Vangelis Vassalos on pitänyt minulle omaa pientä privaattia yrttiworkshoppia. Pääsin mukaan keräämään koiruohoa ja olen ollut Vangeliksen "labrassa" oppimassa erilaisista uutosmenetelmistä. Vangelis valmistaa saarella kasvavista villiyrteistä lääkkeitä ja kosmetiikkaa ja voitte arvata, että imin hänestä tietoa kuin konjac-sieni…! ^_^ Oli todella mielenkiintoista nähdä konkreettisesti rohtokasvin tie luonnosta labran kautta kosmeettiseen valmisteeseen :)
Mukaan Amorgokselta lähti mm. Vangeliksen suosituimpiin tuotteisiin kuuluva kasvoöljy jonka käyttäjiin kuuluu - hämmästyksekseni - myös ystäväni Mat. Mat on mies joka ei käytä edes aurinkovoidetta - mutta hän vannoo Vangeliksen kehäkukkakasvoöljyn nimeen..!
Amorgos. Voi Amorgos. Saari, joka tarjoaa pähkinänkuoressa suunnilleen kaiken mistä olen kiinnostunut vaellusreiteistä fantastiseen ruokaan ja eeppisistä maisemista kuvankauniisin, perinteisiin kyliin joita massaturismi ei ole koskettanut - ja Vangeliksen muodossa Amorgos tarjoaa myös paikallista luonnonkosmetiikkaa. <3 Saarella on pieneen kokoonsa nähden aivan mielettömästi nähtävää ja tekemistä. Ainoa Kreikkaan klassisesti liitetty nähtävyystyyppi jota Amorgoksella ei ole on antiikin rauniot, ainakaan merkittäviä tai kulttuurihistoriallisesti tärkeitä sellaisia ei saarelta ole löydetty. Raunioden faneille on sitten ne THE paikkansa kuten Delos.
Tiedättekö, väläytän nyt tällaisen jutun ja idean ihan vain hihasta tunnustellakseni teidän fiiliksiä... Ehkä olen ihan hullu kun edes ajattelen tällaista, mutta löytyisiköhän Karkkipäivän lukijoiden joukosta kiinnostuneita, jos jonain kauniina päivänä järjestäisin lukijamatkan Kreikan saarille..? Olisikohan tällaiselle matkalle lähtijöitä...?
Ette uskokaan miten minua kutkuttaisi järjestää teemamatka lempisaarilleni...! Hyvää ruokaa, aurinkoa, kyläidyllejä, leppoisaa saareilua suuren sinisen keskellä. Fetasalaattia, auringonlaskuja laivan kannelta, lämpimiä iltoja hämyisissä tavernoissa... Kävelyjä tunnelmallisilla kujilla ja Korres-täsmäiskuja apteekkeihin... ^_^ Tämä on varmasti "vähän suurudenhullua" -osaston unelmia, mutta hei, ihmisellä pitää olla unelmia..! :)
Nyt lähden hakemaan vähän lounasta ennen Tinoksen laivaan menoa.
Munakoisoa vai salaattia tänään? Tai sekä että? Miksei..! <3
Näkemisiin Tinoksella :)
Ja huomenna tulee juttua sienistä...!
.
Alla aamulla kuvaamani video lähtiessäni Amorgokselta Egialin satamasta:
[vimeo 264385238 w=800 h=1423]
Amorgos farewell from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.
[vimeo 264386224 w=800 h=1422]
Vuohi :) from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.
Vuohi arpoo uskaltaisiko sitä hypätä lähemmäs herkullisia oksia... ^_^ Kaveri siellä jo mutustelee :)
