Tänään ilostuttaa:
Valoisa aamu ja verhojen läpi siivilöityvät valon läikät tapetilla.
Uusi testattava kosmetiikkasarja Verso. Levitän pakkaukset pöydälle enkä halua laittaa niitä hyllyyn koska niitä on mukava katsella :) Pakkausten suunnittelija saa varauksettoman ihailuni ^_^
Trikoohame kirpparilta jonka sain siskoltani.
Tähän liittyy seuraava tarina:
Minulla on ollut erittäin rakas viisi euroa maksanut musta, Henkkamaukan ohut trikoohame käytössä joka ikinen viikko sen jälkeen kun sen viime marraskuussa ostin. Se oli halvin ja yksinkertaisin hame jonka olen omistanut. Rakastin sitä. Viime kesänä se varastettiin minulta kuntosalin pukuhuoneesta. Kuka on niin ilkeä että vie toiselta vaatteen - ja vielä halvan, kulahtaneen hameen - kuntosalin pukkarista menee yli ymmärrykseni. Olisi ottanut vaikka kenkäni tai muun vaatteen, mutta juuri sen eniten käyttämäni joka oli minulle tärkeä.
Eilen olin sisareni luona vierailulla. Hän sanoi, "Minulla on sinulle yllätys". Ja otti esiin melkein samanlaisen, mustan trikoohameen joka minulta varastettiin. "Löysin tämän kirpparilta ja ajattelin sinua. Ehkä se korvaa menettämäsi hameen?"
<3
@harlowandsagen Instagram-tili. Tämä on paras hyvän mielen kuvavirta ikinä. <3
Naurattaa myös oma kömpelyyteni.
Kokeilin aamulla ensimmäistä kertaa Juice Beautyn seerumimeikkivoidetta. Pumppasin sitä tottumuksesta kämmenselälle, kuten teen kaikkien meikkivoiteiden kanssa. Juice Beautyn meikkivoide onkin melkein kuin vettä ja se valui saman tien kämmenselältä syliini, tuolille ja lattialle. Hätääntyneenä odottamattomasta seurauksesta lähdin hapuilemaan kädellä paperia jolla pyyhkiä sotkun, ja onnistuin samalla sinkoamaan meikkivoidepullon otteestani. Se lensi lattialle jossa se levitti vielä lisää vesimäistä meikkivoidetta ympärilleen.
Mr Bean moment. Mutta sitten vain pyyhin kaiken pois sylistä ja lattialta ja laitoin paidan pyykkiin ja aloitin alusta ^_^
Mukavaa päivää kaikille :)
Idea on muhinut päässäni vaikka kuinka pitkään, ja nyt haluan sen toteuttaa :)
Minähän rakastan tuotteiden testaamista, ja vielä hauskempaa se on sokkona - tietämättä minkä merkkisestä tai laatuisesta tuotteesta on kysymys. Viimeksi tätä on ollut tilaisuus harrastaa myyjävuosinani työkavereiden kanssa; laitoimme toisillemme numeroituihin näytepurkkeihin selektiivisiä sekä halpoja voiteita ja arvuuttelimme mikä voide oli mikä, ja keskustelimme voiteiden koostumuksista ja siitä vastasiko sokkoelämys brändi-imagoa.
Nyt haluaisin toteuttaa tällaisen blogissa ja teidän lukijoiden avulla :)
Haussa on halukkaita osallistumaan kokeiluun tuotehankkijan roolissa; minä maksan viulut (= annan käteen rahaa :D) ja te ostatte minulle erinäisiä, eri laatuisia kosmetiikkatuotteita jotka te purkitatte ja numeroitte anonyymeihin näytepurkkeihin ja -pulloihin. Valitsen muutaman eri tuoteryhmän josta hankitte minulle testattavaa, kuten esimerkiksi kasvovoiteet, shampoot ja meikkivoiteet.
Minä testaan tuotteita sokkona ja kerron sitten blogissa miltä ne tuntuivat, toimivat ja tuoksuivat ja minkä hinta- tai laatuluokan kosmetiikkaa arvioin niiden olevan. Tunnistanko joukosta luonnonkosmetiikan? Tai erotanko "halpiksen" kalliista? Testituotteisiin haluan edustajia sekä normikosmetiikasta että luonnonkosmetiikasta kuten myös päivittäis- ja selektiivisestä kosmetiikasta.
Tuotehankkijan tulee:
Valitsen tuotehankkijoiksi kuusi henkilöä.
Muuta tietoa:
Otan hakemuksia vastaan ensi tiistaihin 9. lokakuuta saakka.
Tiedättehän viime vuosien trendi-ilmaisuihin kuuluvan "erityisherkän"?
Erityisherkkyydestä on puhuttu ja kirjoitettu paljon viime vuosina, ja yksi sun toinenkin on julistautunut erityisherkäksi. Sen trendikkyys on tuntunut olevan samaa luokkaa monen -ton-ilmiön kuten gluteenittomuuden ja maidon välttelyn kanssa, omia oireitaan kuten myös persoonallisuuden piirteitään halutaan selittää jollain. Niille halutaan antaa nimi.
Minua lehtijutut ja ulostulot erityisherkkyydestä eivät juuri kiinnostaneet, ilmiö tuntui kaukaiselta omassa elämässä kun en ole koskaan mieltänyt itse olevani 'herkkä' luonne. Olin ylimalkaisesti niputtanut herkkyyden mielessäni ominaisuudeksi, joka kuvastaa herkästi loukkaantuvia ja reagoivia ihmisiä, niitä jotka lapsena itkivät paljon ja olivat hiljaisia ja jopa vähän vetäytyviä. En siis ehkä oikein ollut edes tajunnut, mistä herkkyydessä on kysymys.
Kunnes oivalsin, että taidan olla itse sellainen - erityisherkkä.
Oivallus on tullut suosikkiblogeihini kuuluvan, Stressitohtori Sanna Leinon erityisherkkyyttä käsittelevien kirjoitusten kautta. Joo, se klassinen kokemus: "Hei, tässähän kuvaillaan minua...!"
"Tykkäät pohdiskella asioita ja syvennyt mielellään kiinnostuksen kohteisiisi. Olet aina ollut hyvä asettumaan toisten saappaisiin ja ymmärtämään muiden tunnetiloja. Pystyt usein intuitiivisesti tuntemaan, mitä missäkin tilanteessa kannattaisi tehdä. Kuormitut helposti, jos ympärilläsi on paljon ärsykkeitä tai olet huolestunut jostain. Tarvitset aikaa ja tilaa palautua sosiaalisista kanssakäymisistä."
Sitaatti on Leinon kirjoituksesta Erityisherkkyys - ja mitä tekemistä sillä on stressin kanssa? joka toi itselleni ratkaisevan oivalluksen herkkyydestä, oman kuormitukseni syistä ja miten persoonallisuuteni liittyy siihen.
"Erityisherkkyys ei ole jotain, jota voi mieltä jumppaamalla vähentää tai jonka olemassaolosta voisi itse päättää. Erityisherkkyyteen liittyy hermoston virittyneisyys ja sitä kautta myös herkkyys stressille. Erityisherkän hermosto virittyy helpommin erilaisista tekijöistä ja herkän mieli ja keho kuormittuvat helpommin kuin ei-herkän.
Kuormittumista aiheuttavat ärsykkeet voivat olla sisäisiä tai ulkoisia. Sisäisiä ärsykkeitä ovat esimerkiksi huolet ja suorituspaineet, kipu, nälkä tai vaikka voimakkaasti koetut tunteet. Ulkoisia ärsykkeitä taas voivat olla äänet, ihmiset ja tunnelmat, työtehtävät, kofeiini tai vaikka tavarapaljous." - Sanna Leino.
Tämä muodikkuudessaan jo lähes inflaation kokenut sana on muuan lääkärituttavani mielestä "ihan tarpeeton" ja hänen mielestään voisi mieluummin vain puhua yleisesti herkistä. "Toiset ovat herkkiä, en ymmärrä miksi herkkyyden sisälläkin pitää vielä lähteä erittelemään herkkyyden tasoja ja liittämään osan kohdalle ERITYIS-liitteitä."
Totta, minullekin on ihan sama millä nimellä ominaisuutta haluaa kutsua eikä minun tarvitse olla juuri ERITYISherkkä. Tärkeintä on, että olen tunnistanut jotain olennaista persoonallisuudestani. Se lisää itsetuntemusta ja auttaa itsensä ymmärtämisessä.
Amerikkalaisen psykologi ja psykoterapeutti Elaine Aronin mukaan 'erityisherkkyys' on jotain minkä voi erotella yleisestä herkkyydestä. Se on synnynnäinen hermostollinen ominaisuus, johon liittyy erityisen herkästi reagoiva hermojärjestelmä. Wikipedian määritelmän mukaan "erityisherkkä ihminen reagoi tavallista herkemmin ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin, sillä hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa laajemmin ja syvällisemmin." Elaine Aron on tutkinut erityisherkkyyttä 1990-luvulta alkaen ja hänen mukaansa noin joka viides on erityisherkkä. Juuri hän on luonut käsitteen 'erityisherkkä' (Highly sensitive person).
Oli nimitys mikä tahansa, tietty virittyneisyys erottaa minut ja tällä lailla herkät ihmiset ei-herkistä ihmisistä. Virittynyt. Se on hyvin kuvaava sana.
Ennen kuin ymmärsin olevani herkkä, ajattelin vain että olen tunteellinen ja voimakkaasti tunteva.
Liikutun herkästi ja aistin asioita vahvasti. Eläydyn helposti toisten ihmisten tunteisiin ja vaistoan eri tilanteiden pieniä nyansseja, tunnelmia ja ilmapiirejä. Saatan joutua valtavan tunneaallon valtaan vain katsoessani puistossa istuvaa pariskuntaa tai kadulla kävelevää koiraa. Toisista ihmisistä, ympäristöistä ja tilanteista säteilevä "energia" tuntuu minussa usein fyysisenä kokemuksena, esimerkiksi kaunis rakennus tai onnellinen ihminen saattaa tuntua kehossani lämpönä, kihelmöintinä tai puristavana tunteena.
Toisten ilot ja surut vaikuttavat minuun voimakkaasti. Jos joku kertoo minulle ikävän kuulumisen, saatan miettiä sitä vielä illallakin vaikka ihminen ei olisi minulle läheinen. Empatiakykyni on sellainen että en voi laittaa sitä pois päältä; en voi olla tuntematta toisen iloa tai murhetta. Se vaikuttaa minuun ja tunnetilaani, halusin tai en.
Tämä kaikki on tietysti myös kuormittavaa. Sitä käsittelee myös ylempänä mainitsemani Leinon kirjoitus.
Värit, valot, tuoksut ja äänet vaikuttavat minussa syvällä. Aistin tuoksuja väreinä ja näen erilaisia muotoja kuten taloja, peltoja, aitoja ja pensaita graafisina, visuaalisina kokonaisuuksina. Katson maisemaa tavalla, joka jäsentää sitä minulle koko ajan symmetrian ja harmonian ehdoilla. Nähdessäni erityisen harmonisen näkymän, koen voimakkaan kauneuden elämyksen ja tästä kumpuaa myös haluni jatkuvasti valokuvata ja ikuistaa näkemääni. Haluan tallettaa kauneutta.
Ja minä ajattelen paljon. Koko ajan. Asiat pitää käydä läpi tarkkaan ja syvällisesti. Pohdin lukemaani, näkemääni, omia ajatuksiani ja tunteitani. Toisten tunteita. Miksi he tekevät näin? Miksi itse reagoin siihen näin? Miksi muinaisessa Babyloniassa tehtiin näin...?
Kun ymmärtää, mistä omat voimakkaat tuntemukset johtuvat, on myös helpompi suhtautua siihen, miksi joku toinen ei tunne samoin. Miksi se toinen ei voi ymmärtää minua ja samaistua tuntemaani.
Joskus olen saattanut kokea turhautumisen, epäymmärryksen ja jopa suuttumuksen tunteita kun joku läheinen ei vain ymmärrä miksi teen tai toimin kuten toimin. Voimakas empatiani ja auttamisen tarpeeni voi näyttäytyä lässynä heikkoutena ja alttiuteni pysähtyä fiilistelemään erilaisia ärsykkeitä kuten valoa, värejä, ääniä ja tuoksuja voi olla toiselle superrasittavaa hidastelua. Puhumattakaan multitasking-tilanteiden aikaansaamasta stressistä ja tarpeestani pohtia "puhki" toiselle näennäisesti helppoa ja päivänselvää asiaa.
Ymmärtämällä toisen herkkyyttä synnynnäisenä piirteenä ja hermojärjestelmään liittyvänä ominaisuutena, voi puolin ja toisin ymmärtää toisen ihmisen toimintaa ja reaktioita paremmin ja suhtautua siihen rennommin ja lempeämmin.
Tunnistamalla oman herkkyytensä, voi siihen liittyviä ominaisuuksia valjastaa myös vahvuuksiksi.
Hyvä kirjoitus aiheesta on esimerkiksi tämä Sanna Leinon kirjoitus:
Erityisherkän neljä piirrettä ja vahvuutta
P.S. Yle Areenassa näytetään huomisesta alkaen uusintana viime keväänä tullut tiededokumentti Erityisherkät.
Kuvat: Sanni ja Unsplash
