Mitä on kuvassa?
Siinä on läjä vanulappuja jotka kuluvat kun meikin poistaa "tehokkaalla, nopealla ja näppärällä" misellivedellä.
"Uskomattoman helppo tapa poistaa meikki ja puhdistaa iho miellyttävällä tavalla ilman huuhtelua".
Just - jos on aikaa seistä hinkkaamassa naamaansa alkaen seitsemän vanulapullisen verran tätä ihmeainetta ja kuluttaa samalla 5 + minuuttia aikaa. (Tämän verran lappuja ja aikaa minulla menee kevyen arkimeikin poistoon, nyt ei vielä puhuta edes kunnon meikistä.)
Itse kyllä keksin nopeampia ja helpompiakin tapoja - kuten nyt vaikka hieroa kasvoihin puhdistusvaahtoa ja huuhtoa iho. Kaksoispuhdistus öljyllä + vaahtoputsarillakin sujuu nopeammin kun misellivesipuhdistus.
En ole koskaan ymmärtänyt miselliveden "nopeutta" ja "tehokkuutta". En puhu pelkästään Garnierin misellivedestä, se sattui vain pääsemään tähän juttuun misellien edustajaksi koska on kaikkien tuntema ja kuuluu varmasti Suomessa suosituimpiin misellivesiin. En ymmärrä misellivettä meikinpoistajana ylipäänsä, oli merkki mikä hyvänsä.
Se ei vain puhdista meikkiä nopeasti eikä todellakaan vaivattomasti.
Tiedän, että en ole kokemukseni kanssa ainoa.
Vedettömyys ja huuhtomiselta säästyvä "vaiva" ei ole niin loistava etu että valitsisin meikinpoistotavaksi tämän aikaavievän ja ihoa mekaanisesti rasittavankin tyylin. Vanulappu lapun jälkeen iholta yhä vain liukenee meikkiä. Postauksen esimerkkipuhdistuksissa olen poistanut erittäin kevyen meikin johon ei edes kuulu pohjustajaa, aurinko- ja poskipunia. Silti kasvomeikin puhdistukseen saa kulumaan kuusi vanulappua. Enkä ollut tuon kuudennenkaan kohdalla ihan vakuuttunut siitä oliko lappu ihan täysin puhdas. Tässä vaiheessa luovutan ja huuhdon kasvot lopuksi vedellä koska iholla ei ole sitä raikasta ja puhdasta tunnetta jota kasvojenpesulla tavoittelen.
Saako joku ihonsa täysin puhtaaksi meikistä ja liasta misellivedellä käyttämällä vain yhtä tai kahta vanulappua? Ilmoittautukaa! :)
Ihmettelen myös tuotteeseen liittyvää ristiriitaista viestintää - markkinointitekstit kertovat tuotteen poistavan kaiken meikin ja lian, mutta aina kun kuulee jonkun ihonhoidon tai meikkitaiteen ammattilaisen puhuvan misellivesistä, tuotteeseen viitataan esimerkiksi tavaratalojen meikkikeikoilla käytettävänä "pikaputsarina" jota voi käyttää satunnaisesti, mutta joka ei sovi ihon säännölliseen puhdistukseen tai ainoaksi puhdistustuotteeksi.
Ymmärrän jos miselliveden tarjoamaan kompromissiin päätyy silloin tällöin tilanteissa joissa vettä ei ole saatavilla (- paitsi että en ymmärrä ihan silloinkaan, sillä itse valitsisin siinä tilanteessa meikinpoistoliinat :D) mutta onko misellivedellä paljon myös sellaisia ystäviä, jotka käyttävät sitä ainoana putsarinaan päivittäin ja jatkuvasti? Koko meikin poistoon?
Jos ei ole, ja muutkin ovat todenneet miselliveden lupaukset katteettomiksi, miksi valmistajat yhä toitottavat niitä?
"Effectively lifts up makeup" lupaa jopa luonnonkosmetiikan hellävarainen ja kosteuttava misellivesi. Me thinks not.
Ei misellivesi täysin huonokaan keksintö ole. Kyllä se johonkin kelpaa.
Misellivesi on oikein hyvä aamuputsari - siis meikittömän ihon puhdistaja jolla pyyhkäisen iholta hien ja yön aikana pintaan punkeneet rasvat. Siihen se on onnen omiaan. Mutta tähän hommaan käytän mieluummin ainesosiltaan hoitavampaa misellivettä kuin Garnieria, kuten hiljattain esittelemäni erinomaista L300:aa tai luonnonkosmetiikan puolelta Mádaraa tai Estelle & Thildiä.
Ettei nyt Garnier näyttäytyisi pelkästään parjattuna tässä postauksessa, niin kerron, että on se tosi hyvä yhdessä asiassa; silmämeikin poistossa, johon joka tapauksessa käytän erillistä tuotetta vanulapun kautta. Kaikki misellivedet eivät minulla toimi silmämeikin poistossa mutta Garnier toimii, eikä kirvele yhtään. Tässä ominaisuudessa voin ostaa sitä uudestaan ja uudestaan, mutta kasvomeikin puhdistan muilla keinoin, kiitos.
Kuka on samaa mieltä misellivesistä? Kuka on eri mieltä? :)
Kävin huhtikuun Kreikan matkallani tutustumassa Argo-Saronian saariin, jotka sijaitsevat kaikkein nopeimpien laivayhteyksien päässä pääkaupunki-Ateenasta.
Skala, Agistri
Kauimmaisinkin alueen saarista on nopeimmillaan vain kahden tunnin laivamatkan päässä, ja kesäaikaan laivoja menee puolen tunnin välein. Kaikki viisi saarta, Egina, Spetses, Hydra, Poros ja Agistri, ovat viehättäviä ja erilaisia.
Argo-Saronian saariin lukeutuu myös Salamina, jonne vierailua et tule kuulemaan kenenkään kreikkalaisen tai opaskirjankaan suosittelevan. Salamina on Kreikan saarten joukossa poikkeuksellinen siinä ettei se ole piiruakaan turistillinen, paikallisten mukaan se on kuin tympeä, teollinen Ateenan lähiö. Vain kapea salmi erottaa sen Attikan niemimaasta.
(Itse asiassa saaren maine Kreikan saarten tylsimpänä paikkana on saanut minut hieman uteliaaksi Salaminan suhteen ja ehkä uhraan jonain päivänä aikaa tutustuakseni tähänkin paikkaan.)
Chalikiada, Agistri
Saronian saaret pähkinänkuoressa:
Egina - kaupunkielämää, bilettäviä opiskelijoita ja kuuluisia antiikin nähtävyyksiä Ateenan "takapihalla", Egina on saarista lähimpänä mannerta ja ateenalaisten the viikonloppusaari.
Agistri - rentoa rantalomaa Saronian saarten parhailla rannoilla. Sopii perheille.
Hydra - luksus-idylliä taskukoossa ja Kreikan kuvauksellisimpiin kuuluva satama. Odota myös Kreikan kalleimpiin kuuluvia hintoja.
Poros - monipuolinen ja eloisa kattaus purjeveneilijöitä, eleganttia kylää, mukavia rantoja ja kuvankauniita maisemia, Poros on Saronian saarista monipuolisin. Jos et tiedä mistä aloittaa ja aikaa on vain yhdelle saarelle, valitse Poros.
Spetses - Kreikan Beverly Hills. Ei yhtä postikortin kaunis kuin Hydra mutta vähemmän turistillinen ja citymäisempi, täällä on kreikkalaisempi tunnelma kuin Hydralla.
Esittelen kaikki Argo-Saronian saaret omissa postauksissaan, ensimmäisenä vuorossa kaikkein pienin ja tuntemattomin.
Saaren tuntemattomuudesta kertoo se, että minäkin mittavalla Kreikan kokemuksellani olin käytännössä unohtanut koko paikan olemassaolon ja jos olin siitä joskus lukenutkin, olin kuvitellut sen kuuluvan vieressä sijaitsevaan Eginaan. En ole koskaan uhrannut saarelle ajatusta, kunnes kevään reissulla perehdyin paremmin Argo-Saronian alueeseen ja pikkuinen Agistri näyttäytyi minulle ihan uudessa valossa.
Saarella on kaksi mainittavan kokoista asutuskeskusta, Skala ja Megalochori (puhekielessä Milos). Niitä erottaa vain kilometrin mittainen rantakatu joten vierailijalle ne käytännössä näyttäytyvät yhtenä ja samana alueena. Kummassakin kylässä on matkustajasatama; Skalaan saapuvat isommat laivat, Milokseen pienet kantosiipialukset.
Agistri sijaitsee 10 minuutin laivamatkan päässä Eginasta ja on niin pieni että moni - minä ja ateenalaiset ystäväni mukaanlukien! - erehtyy luulemaan sen olevan osa Eginaa. Agistri on kuitenkin oma hallinnollinen alueensa joten siellä käytyään voi lisätä saarikohteisiinsa uuden saaren.
Koko saarella asuu noin 1200 ihmistä ja Skala muodostaa saaren keskuksen ja "pääkaupungin". Myös Miloksen kylässä on tarjolla majoitusta, ravintoloita ja pieni ranta, mutta suosittelen tukikohdaksi eloisaa Skalaa.
Agistria luonnehditaan rauhalliseksi ja perheystävälliseksi kohteeksi jossa on Saronian alueen parhaat rannat. Argo-Saronian saaria ei yleisesti tunnetakaan rannoistaan. "Other Saronic islands might have more beautiful villages, historical things, shopping and architecture, but God gave Agistri the best beaches", summasi eräs eginalainen.
Tällä perusteella en odottanut että Agistri olisi tehnyt minuun erityistä vaikutusta, rannat kun ovat omalla intressilistallani loppupäässä, mutta pieni saari hurmasikin minut täysin. Menisin sinne ilomielin uudestaan. <3
Avainsanat: sympaattinen, lämmin tunnelma ja kauniit maisemat. Kaikki kävelyetäisyydellä.
Keskusta, taustalla Agii Anargiri -kirkko
Resort-tyylisen Skalan elämä keskittyy rantakadun varrelle. Täällä on kaikki - eli ravintoloita, hotelleja, muutama supermarket, pankkiautomaatti ja kaikkialle näkyvä maamerkki, kaunis sinikupolinen Agii Anargiri -kirkko.
Kylä on niin pikkuinen että jos lähdet kävelemään rannalta sisämaahan päin, pääset seikkailemaan käytännössä vain yhden kylän takaa kiertävän luupin. 15 minuutin kuluttua olet taas rannalla :) Monille kreikkalaisille kylille tyypillistä pikkukujien sokkeloa ei täältä löydy.
Skala jakautuu ns. kauppakeskustaan ja uimarannan "holiday village" -puoleen. Kauppakeskustankin puolella on pieni hiekkaranta ja erittäin viihtyisä rantabaari suoraan hiekalla. Kauppakeskustan ja isomman uimarannan välillä kulkee pieni, soma ja autoton rantakatu.
Skala "urban" beach
Baarin ja aurinkotuolien täyttämä pienempi, "urbaani" ranta oli suosikkihengailupaikkani Skalassa. Koska uiminen ei ole juttuni, minua vetävät puoleensa kivoilla baareilla varustetut rannat joissa voi chillata juomien - ja wc:n :D - läheisyydessä rantatuoleilla tai pöydässä.
Hotellini sijaitsi tästä kolmen minuutin päässä. No, mikään Skalassa ei juuri sijaitse 10 minuuttia kauempana :)
Kreikan saaret yllättävät välillä infrastruktuurillaan; monilla suuremmilla saarilla Kykladien puolella ei liikkennöinyt bussia vielä huhtikuussa, mutta pikkuisella Agistrilla kulki. Skalan ja Miloksen väliä kulkeva bussi on aikataulutettu laivojen mukaan joten saavuit kumpaan kylään tahansa, pääset heti satamasta bussin kyydillä kohdekylääsi.
Kylän - ja todennäköisesti koko saaren - suurin supermarket.
Mukava majapaikkani Agistrilla; Hotel Agistri.
Minun ei ollut tarkoitus yöpyä Agistrilla, mutta jäin saarelle jumiin kun kaikki sunnuntai-illan laivat olivat täynnä. Seikka, jota en ollut ottanut huomioon Saronian saarilla. Koska ne sijaitsevat niin lähellä Ateenaa, ne ovat supersuosittuja ja kreikkalaisten itsensä täyttämiä melkein vuoden ympäri, eikä huhtikuussakaan pidä kuvitella että tuosta vain ilman ennakkovarausta saa sunnuntaina paluulaivaan lipun.
Jäin rannalle heiluttamaan ja kävelin ensimmäiseen mukavan näköiseen hotelliin kysymään hintaa. Koska kaikki viikonlopun viettäjät olivat lähteneet ja hotelli oli kutakuinkin tyhjä, sain huoneen 30 eurolla. :)
Ei liikenneruuhkia Skalan keskustassa.
Agistrin loman ydin: ranta.
Pieni valkeareunainen katu vie vierailijan muutamassa minuutissa Agii Anargirin kirkolta kylän isoimmalle rannalle. Skala Beach jakautuu hotellien ja ravintoloiden reunustamalle puolelle sekä autiommalle, ei-palveluita tarjoavalle puolelle (jää kuvassa selkäni taakse).
Kaikki täällä on niin pienessä mittakaavassa ja niin sievää :) "Iso" rantakaan ei ole kovin iso.
Välittömästi rannan tuntumassa on viihtyisiä hotelleja uima-altaineen, näkymä kuin suoraan Finnmatkojen esitteen sivuilta. :) Eikä missään pahassa mielessä. Agistri on kuin raikas tuulahdus massaturismin valtaamien charter-lomakylien joukossa; täältä löydät pakettilomakonsepteista tutun hotelliympäristön palveluineen ja viehättävine rantoineen mutta miinus oppaat retkikansioineen, 4000 muuta skandia ja aggressiiviset ravintoloiden sisäänheittäjät. Tämä on kuin lomakeidas riisuttuna massaturismikohteen pahimmista lieveilmiöistä.
Täällä minäkin viihtyisin.
Aivan varmasti saarella on heinä-elokuussa erilainen tunnelma kuin huhtikuussa ja paljon enemmän ihmisiä, mutta charter-matkoja tänne ei tehdä ja kun naapurisikaan ei varmasti ole kuullut Agistrista, on lomakokemus paljon yksilöllisempi. Jos siis perinteinen Kreeta/Rhodos/Korfu-pakettilomailu ei ole juttusi.
Nyt heinäkuussa on muuten hassua ajatella, että Agistrin vierailustani on jo kolme kuukautta, mutta siellä paistateltiin jo silloin lähemmäs 30 asteen lämmössä. Kreikan kesä kestää parhaimmillaan puoli vuotta... Voi sanoa: pitkä sesonki. ;) Antaa mukavasti vapautta valita kesäloman ajankohta; menisinkö toukokuussa vai sittenkin vasta lokakuussa...
Skala Beachin rantaravintolat tarjoavat leppoisaa tunnelmaa ja herkullista ruokaa merenelävistä grillilihaan ja aina niin meheviin kasviksiin. Mikäs täällä on istuskellessa vaikka koko päivän - välillä umaan ja sitten takaisin pöytään tsatsikin, oluen, valkkarin tai frappén eli paikallisen jääkahvin äärelle ^_^
Jos minulla ei olisi ollut paluulento Helsinkiin päivää myöhemmin olisin mielelläni jäänyt tällaiseen paikkaan jumiin pidemmäksikin aikaa. Joskus saatan lomakohteissa kokea positiivista stressiä siitä, mitä kaikkea pitää tehdä ja mitä kaikkea haluan nähdä. Agistrilla ei ole sitä ongelmaa ja täällä voi todella rentoutua. Nähtävyys on se, että otat hyvän asennon rantabaarin nojatuolissa tai pyyhkeen päällä rantahiekalla, ja lepuutat silmiäsi turkoosissa meressä. <3 Ja valitset mihin viihtyisään ravintolaan menisit tänään illalliselle.
Parasta ruokaa, aamen. Agistri-lounaalla pannussa paistettua fetaa, grillattuja vihanneksia balsamico-kastikkeella ja grillattua mustekalaa.
Voltaa eli iltakävelyä rannalla Agistrin tapaan.
Agistrin hienoin ja ainakin dramaattisin ranta löytyy noin 2 kilometrin päästä Skalasta.
Seuraa Skalasta ulos johtavaa tietä päinvastaiseen suuntaan kuin kohti Milosta. Tie nousee sataman kohdalla ylös ja kapenee pikkuhiljaa kunnes näyttää loppuvan muuan hotellin taakse. Tästä reitti jatkuu mukavana patikkapolkuna metsän halki. Vaikka camping on saarella virallisesti strictly forbidden, on metsä suosittua telttailualuetta.
Kuljettuasi noin kilometrin polku nousee hieman ylöspäin päättyen tähän näkymään: seisot kallioseinämän laella jalkojesi juurella Chalikiadan ranta.
Ranta on suosittu nudistien keskuudessa, mutta yhtä paljon siellä näkyi myös uikkarillisia auringonpalvojia. :)
Rannan ainoa miinus on sinne pääsy; rannalle ei vie kunnollista polkua portaista puhumattakaan, vaan ainoa keino on kulkea, tai käytännössä osittain kiivetä jyrkkää ja kivistä seinämää. Laskeutumiskohtaa ei ole merkitty mihinkään ja minunkin seistessäni kuvaamassa kävi useampi ihminen kysymässä minulta mistä rannalle oikein pääsee.
Chalikiada on siis tavallaan aika hyvin kätketty.
Voisin kuvitella, että tänne menee kesäisin Skalasta ja Miloksesta taksiveneitä.
Kallioseinämän reunalla rannan yläpuolella patikkareitti jatkuu vielä pari sataa metriä. Upea maisemapolku! Toisella puolella vehreää metsää, toisella puolella turkoosi meri ja pudotus. Voin vain sieluni silmin nähdä äitini huutamassa ja peittämässä silmiään koska häntä hirvittää aina jos joku menee lähelle tällaisia pudotuksia... :P :D
Jos kapuaminen alas Chalikiadan biitsille ei tunnu omalta haasteelta, alueelle kannattaa tulla vain kävelemään ja ihailemaan luontoa. Mukava pieni päiväretki vaihteluksi rantalöhöilylle. Eväskori mukaan :)
Agistrille pääsee Pireuksesta kantosiipialuksella, matka kestää 55 minuuttia. Alus pysähtyy matkalla Eginalla, ja Agistrin vierailuun onkin hyvä yhdistää myös pysähdys aivan erilaisella, vilkkaalla ja kaupunkimaisella Eginan saarella. Etenkin jos haluat Kreikan lomaasi myös kunnon yöelämää :)
Aikataulut löydät tuttuun tapaan täältä. Oppaani Pireuksen satamaan karttoineen löydät täältä. Saronian saarten laivat liikennöivät portilta E8.
Skalan pieni ranta kodikkaine kuppiloineen jäi odottamaan minua seuraavaan kertaan. Niin ihana paikka! Jossain toisessa elämässä ehkä istuisin siellä kirjoittamassa tyyninä syysiltoina, kun aurinko laskee ja päivän kuumuus vaihtuu illan lempeään lämpöön. "A glass of white wine, please", sanoisin. Nojautuisin hetkeksi taakse päin, hengittäen illan tuoksua, iloiten siitä että olen löytänyt tällaisenkin paikan. :)
Kaikki Kreikan saareni:
Voi pojat mikä aurinkokesä.... Haluaisinpa tietää minkä verran kaupoissa on tänä vuonna myyty aurinkovoiteita ^_^
Viime kesänä en käyttänyt kertaakaan edes shortseja (paitsi Suomen ulkopuolella), ja nyt tuntuu ettei muissa vaatteissa kuin bikineissä viitsisi ollakaan. Töistä tullessa heitän kaikki vaatteet (kyllä!) tuolille ja vaihdan bikineihin tai oleskelen asunnossa alusvaatteissani, muuten ei pysty olemaan.
Rusketusrajatkin on jo komeat, vaikka en ole kertaakaan ollut päiväsaikaan varsinaisissa auringonottohommissa. Se riittää että oleskelen viidestä puoli seitsemään parvekkeella. Ei sillä että enää tähtäisinkään rusketusrajoihin kuten aikaisemmin, auringostanautiskelutapani ovat muuttuneet parin viime vuoden aikana radikaalisti.
Kuten jo huhtikuun Kreikan matkan jälkeen totesin, nyt lähinnä huvittaa se "niin-alhainen-suojakerroin-kuin-mahdollista-että-varmasti-rusketun" -asenne. Kreikassa havaitsin, että rusketun ihan yhtä hyvin SK 30:lla kuin aiemmalla SK15:lla. Kolmella tai viidellä kympillä vain suojaan ihoni oikeasti fiksummin.
Varjossa pysyttely tai pitkähihaisiin helteellä verhoutuminen ei edelleenkään ole minun valintani suojautua UV-säteiltä, aurinko on minulle nautinnon asia ja elämästä pitää nauttia. Rusketus ei enää ole itseisarvo mutta päivetys viehättää ja aurinkoläikkä sellainen paikka - ja olotila :) - johon mielelläni hakeudun.
Näin vietän aikaa auringossa fiksusti:
Kuvassa aurinkovoiteet, joita käytin tänään köllötellessäni lukemassa parvekkeella töiden jälkeen. Koska minulla on tämä valtava blogijuttua varten ostamani läjä aurinkovoiteita, käytän useampaa samanaikaisesti ihan vain kuluttaakseni niitä ^_^ Olen kylläkin aina käyttänyt kasvoilla ja vartalolla eri suojakerrointa, vartalolla on miellyttävämpää käyttää alhaisemman SK:n voiteita siksi että ne levittyvät helpommin kuin korkeasuojakertoimelliset.
Vichyn Ideal Soleil SK 50 -suihketta käytän dekolteella, Lieracin Sunissime SK30 -voidetta kasvoilla, Lancasterin SK 15 -voidetta muualla vartalolla kuin dekolteella ja Cliniquen DSD alkaa varmaan jo olla tuttu valtaosalle vakkarilukijoista, se kohdistuu huulten ympärille suojaamaan hyperpigmentaatiolta. Ei kesäpäivää ilman DSD'tä...!
Tämä jäi minulle tavaksi kun neljä vuotta sitten tutustuin kapseleihin, ja syön näitä aina kesäisin ja ennen aurinkoiseen lomakohteeseen matkustamista. Beetakaroteenia sekä valmisteesta riippuen myös seleeniä, a- ja e-vitamiinia ja sinkkiä sisältävät kapselit tuovat iholle vastustuskykyä ultraviolettisäteilyä vastaan ja auttavat soluja suojautumaan auringon aikaansaamalta hapettumisstressiltä.
Aurinkovitamiinit eivät korvaa aurinkosuojavoiteita, mutta tuovat ihosoluille erittäin hyvää lisäarsenaalia UV-"sotajoukkoja" vastaan. Lue aurinkokapseleista lisää täältä.
Tänä kesänä sain blogin kautta Betamaxin kapseleita, jotka sisältävät vain karotenoidia, sekä monipuolisemman vitamiini- ja antioksidanttisekoituksen sisältäviä Lieracin kapseleita, joissa on beetakaroteenia, lykopeenia, luteiinia, seleeniä ja e-vitamiinia.
Tämä on varmaan erikoisuus:
Tämä saattaa olla hätävarjelun liioittelua mutta minulla on mukavampi olo kun luomet on peitetty ja saan minimoitua niihin kohdistuvan säteilyn vailla epämukavaa vaatekerrosta. Mikään aurinkovoide ei anna 100-prosenttista suojaa UV-säteilyltä mutta laastari antaa varmaan aika lähelle.
Lierac Sunissime after-sun lupaa korjata, kosteuttaa ja viilentää - ainakin se tekee kaksi viimeistä :)
Entä after-sun-tuotteet?
Niistä en ole koskaan juuri perustanut. Toki viilentäväksi usein kehitetty koostumus tuntuu iholla miellyttävältä auringonoton jälkeen, mutta ei after sun -nimikkeellä lätkäisty tuote tuo iholle sen parempaa auringon jälkeistä hoitoa kuin hyvä, laadukkailla kosteuttavilla ja rauhoittavilla ainesosilla formuloitu voide tai seerumi. Erona taitaa usein olla vain erityisen raikas koostumus sekä kesään ja auringonottoon liittyvä tuoksumaailma.
Palanutta ihoa ei after-sun-tuote käytännössä auta, ellei kyseessä ole lähes 100-prosenttisesti aloe veraan pohjautuva tuote; puhtaalla aloe veralla on kyky rauhoittaa auringon polttamaa ihoa ja jopa laskea punoitusta. (Puhdas, pelkkää aloe veraa sisältävä ihonhoitotuote on muuten aina geelimäinen.)
Toinen hyvä luonnollinen raaka-aine auringon kiusaamalle iholle on luonnonjogurtti. Onneksi olen viimeisen 10 vuoden aikana palanut vain harvoin, mutta silloin kun olen palanut, olen aina hoitanut ihon jogurtilla. :)
Montakos purkkia teillä lukijoilla on jo mennyt kesän aikana aurinkovoiteita? :D Ja lämmön on luvattu yhä vain jatkuvan... :) Nyt helle tuntuu välistä jo tukalaltakin, ja etenkin asunnon saunamaisuus tuskastuttaa, mutta voin kuvitella että seuraavana kylmänä kesänä tyyppiä viime kesä näitä päiviä kyllä muistellaan... lämmöllä. :)
Olen saanut Lieracin ja Betamaxin tuotteet blogin kautta.
