Luukun 7 muisto liittyy musiikkiin.
Kesä 2008. Suuresti fanittamani Mike Patton saapui konsertoimaan Ilosaarirockiin Mondo Cane -projektinsa kanssa. Patton kuuluu Chris Cornellin ohella elämäni tärkeimpiin artisteihin, heppu on puhdasta kultaa.
Kuva: Luke Skyworcel / Wikimedia
Olen saanut nähdä Pattonin livenä vain Faith No Moren riveissä ja Mondo Canen keikka olisi houkuttanut enemmän kuin ihan vähän.
En kuitenkaan päässyt keikalle töiden takia, ja sain niellä harmini. (Tähän sopisi vähän voimakkaampi sana mutta jätetään se nyt joulukalenterin hengessä pois.) Olin töissä Ahvenanmaalla josta ei noin vain heilahdetakaan Joensuuhun yhdeksi illaksi tai päiväksi.
Purin pettymystäni vuolaasti kaikille jotka jaksoivat kuunnella.
Kun mieheni tuli käymään luonani Ahvenanmaalla, hänellä oli yllätys.
Hän istutti minut sohvalle, kattoi eteen viiniä ja herkkuja ja laittoi levyn DVD-soittimeen. Pian edessäni alkoi Mondo Canen konsertti. Mieheni oli etsinyt jostain netin syövereistä tallenteen kiertueen konsertista ja polttanut sen levylle - ja toi konsertin nyt luokseni. Kyllä Ilosaarirock-harmitus suli siinä aika lailla. <3
Parhaita lahjoja koskaan.
Kuva: Wikimedia
On minulla tänä vuonna kosmetiikkajoulukalenterikin.
Olen saanut kalenterin Skin Cityltä.
Myönnän että olen jäänyt vähän kosmetiikkakalenteri-intoilun ulkopuolelle. Oikeastaan joka vuosi. Välillä tunnen jo jonkinlaista syyllisyyttä siitä että en kauneusbloggaajana osallistu kosmetiikkakalentereiden hehkutukseen ja ruodintaan, mutta lopulta olen antanut tämän itselleni anteeksi, kapasiteetti ei riitä kaikkeen. Kun muut kauneusblogit jo pursuavat perehtyneitä ja inspiroivia sukelluksia kosmetiikkakalentereihin, olisiko minulla enää mitään uutta sanottavaa?
Kosmetiikkakalenterit itsessään ovat ihan mahtava juttu ja laadukkaat sellaiset tarjoavat kosmetiikkafriikille fantastisen mahdollisuuden tutustua moniin arvokkaampiinkin tuotteisiin todella hyvään hintaan. Kosmetiikkajoulukalenteria parempaa näytekokoisten tuotteiden pakettia ei taida ollakaan, osa ostaa kalenterin vain hyödyntääkseen tilaisuuden saada luksus-näytteitä edullisesti. Ja toki joka-aamuinen yllätysmomentti tuo oman lisänsä niille jotka tykkäävät perinteisestä joulukalenterimeiningistä :)
Skin Cityn kalenteri on muhkea ja kuuluu luksuskalentereihin. Kalenteri sisältää vain hoitolatason ihonhoitotuotteita.
Ensimmäisten kuuden luukun perusteella sisältö on vakuuttavaa.
Tuotekoot ovat runsaita ja merkit kiinnostavia.
Tähän mennessä luukuista on paljastunut Dermalogican Calm Water Gel, Biodrogan Lacto-Glucan Lifting Mask, K Ceuticin Post Treatment Cream, Decleorin 1000 Grain Body Exfoliator, Akademiklinikenin Pure Triple Peel - ja tämän päivän luukusta sain "kuin tilauksesta" Medik8'n Retinol 3TR -seerumin. Edellinen kesällä ostamani 5 millin 3TR-seerumi loppui juuri. Täydellinen minikoko matkakosmetiikkapussiin sujautettavaksi :)
Uusista tuotetuttavuuksista Decleorin greipintuoksuinen vartalokuorinta vaikuttaa houkuttavimmalta! (Kaikki geipintuoksuinen saa minut innostumaan!) Kasvotuotteista Triple Peel kuulostaa todella tehokkaalta; siinä on yhdessä tuubissa entsyymi- hydroksihappo ja raekuorinta.
Käyn kalenterin sisällön läpi tarkemmin kun olen avannut kaikki luukut, ja mieluusti tietysti myös tutustunut ainakin osaan tuotteista.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Kuudennen luukun muisto vie meidät Suomen itsenäisyyspäivään vuoden taakse, ja rakkaaseen henkilöön, Yhdysvalloissa asuneeseen tätiini Irmeliin.
Äidilläni oli kaksi vanhempaa sisarta jotka muuttivat Yhdysvaltoihin äitini ollessa vielä pikku tyttö. Hän ei koskaan tutustunut sisariinsa sillä läheisyydellä mitä yhdessä - tai edes samassa maassa - asuvat sisaret tavallisesti kokevat. Sisaret olivat äidille "kirjesisaria", he pitivät yhteyttä ennen kaikkea perinteisen etanapostin välityksellä.
Me äidin lapset tustuimme tietysti näihin kaukaisiin sukulaisiin vieläkin vähemmän. Lapsena näin Amerikan tädit vain kaksi kertaa. Vanhempi heistä siirtyi ajasta ikuisuuteen ennenkuin ehdin tavata häntä aikuisiällä.
Irmeli, nuorempi Amerikan tädeistä, vieraili Suomessa 2010-luvulla muutamia kertoja lastensa ja lastenlastensa kanssa kunnes hänen terveytensä ei enää sallinut pitkiä lentomatkoja.
Vasta näiden vierailujen aikana aloin tutustua häneen. Etäinen, vain joulupaketeistaan tuttu täti paljastui lempeäksi ja viisaaksi naiseksi jonka seurassa huomasin viihtyväni. Hän oli jotenkin valtavan lämmin ihminen joka selvästi välitti perheestään enemmän kuin mistään muusta maailmassa.
Ehdimme vierailla Yhdysvalloissa Irmelin luona vuosina 2016 ja 2017. Viime vuonna vietimme hänen luonaan itsenäisyyspäivää. Kuvassa Irmeli ja äitini Finlandia Foundationin järjestämässä Suomi 100 vuotta -juhlassa.
Vierailulta jäi paljon mukavia ja hassujakin muistoja. Perhekokoontuminen Indianolan ranchilla, Irmeli ihmettelemässä miten jaksan ravata kosmetiikkaosastoilla, Irmelin huolella kokatut aamiaiset joita hän jaksoi valmistaa joka aamu terveydentilastaan huolimatta, kun seurasimme Itsenäisyyspäivän juhlavastaanottoa Irmelin keittiössä läppäriltä. Yhteys pätki koko ajan mutta emme luovuttaneet.
Matkan viimeisenä päivänä kävimme syömässä Irmelin ja hänen tyttärensä, serkkuni Carolynin lempikahvilassa, Kneadersissa. Irmeli ei välittänyt hienoista ravintoloista. Hänen lempipaikkojaan olivat Chuck-A-Rama buffet-perheravintola tai yksinkertaiset leipomo-kahvilat. Kneadersissa söimme päivän keitot ja salaattia.
Irmeli oli ollut huolissaan kun ei ollut mielestään ostanut minulle tarpeeksi joululahjoja. Kneadersissa hän oli huomannut kun katsoin lahjatavarahyllyssä hassua tonttuhattupäistä pöllöä. Rakastan pöllöjä. Syödessämme Irmeli ojensi minulle pussin jonka sisällä oli tuo pöllö. "Merry Christmas", hän sanoi. "Olen kovin harmissani kun en ole oikein keksinyt sinulle lahjoja mutta toivottavasti pidät tästä pöllöstä."
Se oli meidän viimeinen yhteinen hetkemme ennen kuin palasimme Suomeen.
Se oli myös viimeinen yhteinen hetkemme ylipäänsä.
Toukokuussa Irmeli nukkui pois.
Olen valtavan iloinen että minulla oli tilaisuus kaikkien etäisten vuosien jälkeen tulla läheisemmäksi tämän hienon naisen kanssa. Hän oli vaatimaton ja iloitsi yksinkertaisista asioista. Tärkeintä hänelle oli perhe ja läheisten hyvinvointi. Irmeli rakasti kirjoittamista eikä koskaan opetellut käyttämään Internetiä. Hän kirjoitti pitkiä kirjeitä viimeisiin päiviinsä asti. Vielä sairaalassa hän kirjoitti kiitoskortteja häntä tervehtimässä käyneille ystäville.
Toivottavasti saisin itsekin jättää samanlaisen jäljen itsestäni. Oli lahja saada tutustua häneen.
