Ostin vuosi sitten läjän kosmetiikkaa Etelä-Korean reissultani, mutta niistä kirjoittaminen blogiin on jäänyt hämmentävän vähäiselle. Ajattelin tänään lähteä parantamaan tilannetta.
Toki olen nostanut vahvasti esiin joitain suosikkituotteita, kuten COSRX:n mahtavaa AHA7-kuorintaa, ja saman sarjan Good Morning Cleanser ja Misshan Watery Cleansing Oil'kin on tullut mainittua moneen kertaan (Missha on jo käytetty loppuunkin), mutta muuten kokemukseni Soulin ostosaaliista on näkynyt melkeinpä vain tässä yhdessä postauksessa.
Olen tykännyt muutamia putsareita lukuunottamatta kaikista kokeilemistani korealaistuotteista. Niistä kirjoittaminen on jäänyt ehkä siksikin, kun suuri osa Koreasta ostamistani tuotteista ei ole saatavilla Suomessa ja tykkään esitellä ennen kaikkea tuotteita joita saa käsiinsä suhteellisen helposti. Niinpä blogissa ovatkin näkyneet enemmän Whamisa ja mm. Skin79-BB-voiteet.
On joka tapauksessa kiva jutustella korealaisen kosmetiikan kokemuksistani joten annetaan nyt vähän tilaa Soul-haulillekin. :)
PUTSARIT 10 kpl
KASVOVEDET 5 kpl
ESSENCET 4 kpl
KUORINNAT 3 kpl
NAAMIOT 5 kpl
SEERUMIT 1 kpl
KASVOVOITEET 5 kpl
SILMÄNYMPÄRYSVOITEET 1 kpl
KASVOÖLJYT 1 kpl
MEIKIT 9 kpl
HUULIRASVAT 1 kpl
KÄSIVOITEET 1 kpl (ööh, tätä käsivoidetta en muista ollenkaan...! Olen varmasti jo käyttänyt sen loppuun....)
Tässä ostossaaliin kasvovoiteet ja kasvoöljy. Olen kokeillut ja käyttänyt kaikkia muita paitsi kasvoöljyä (!).
Etelä-Koreassa on todella vähän sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, ja ne vähät mitä löysin olivat muiden sarjojen sisällä olevia yksittäisiä Ecocert-sertifioituja tuotteita. Mm. Innisfreellä ja Primeralla on Ecocert-tuotteita. Primeraa markkinoidaan erittäin luonnollisena ja liikkeen myyjä esitti minulle, että sarjan tuotteista valtaosa vastaisi sertifioinnin kriteereitä mutta he ovat vielä prosessissa jossa kaikille saataisiin sertifikaatti. En tiedä mikä on tilanne nyt vuotta myöhemmin.
Ostin Primeralta kasvovoiteen, -öljyn, essencen ja silmänympärysvoiteen, joista olen käyttänyt eniten Organience Cure Eye Creamia. Esittelin sen viime lokakuussa Miten hoidan ihoani tällä hetkellä? -postauksessa. Oikein miellyttävän tuntuinen kosteuttava silmänympärysvoide.
Innisfreen Eco Science -linja on hämmentävä, sillä 'Eco'-nimestään huolimatta vain osalla tuotteista on ekosertifikaatti ja osa on normikosmetiikkaa silikoneilla sun muilla ryyditettynä. Ostin testiin Ecocert-sertifioidun ohuen kasvovoiteen joka lupaa anti-wrinkle-vaikutuksia. Testimuistiinpanoihini olen kirjoittanut: "Yrttimäinen tuoksu. Ohut, miellyttävä ja arkisen tuntuinen voide".
Plussaa kaikissa korealaisissa ihonhoitotuotteissa on pakkauskoko. Ne ovat lähes järjestään isompia kuin länsimainen pakkausstandardi, ja hinta silti edullisempi kuin vastaavan tyyppinen voide esimerkiksi Suomessa. Silmänympärysvoide on pakattu 30-milliseen tuubiin, kasvovoiteet 100-millisiin. Purkki-muodossa tosin näkee "länkkäri"kokoa:
Primeran Super Sprout Cream on 50-millinen. "Superitu"-voide sisältää vaikuttavina aineina mustariisin alkiouutetta, soijapavun versouutetta ja seesaminversouutetta.
Se edustaa tuntumaltaan Innisfreen Eco Science -emulsion tavoin modernia luonnonkosmetiikkaa ja tuntuu iholla melkein normikosmetiikalta. Vain voimakkaasti kasvimainen tuoksu kielii luonnonkosmetiikasta.
Normikosmetiikan puolelta ostin kolme kasvovoidetta.
Innisfreen The Minimum -sarja on kehitetty herkälle iholle ja sarjan tuotteet on formuloitu mahdollisimman simppeleillä, minimaalisilla ainesosilla. The Minimum Moist Cream on kuin apteekin perusvoide, erittäin neutraali, hajusteeton ja tunteita herättämätön. Ohut koostumus joka silti tuntuu täyteläiseltä ja jättää suojaavan pinnan, sopii varmasti kuivalle iholle.
COSRX:n ihana coca colan tuoksuinen Ultra-Moisturizing-koivunmahlavoide on niin ihanan tuntuinen että siitä kirjoitin jo heti matkan aikana. Se oli ensimmäisten ostosteni joukossa. Öljytön koostumus on älyttömän raikas. Rakastan tätä. <3
Too Cool For Schoolin Mellow Egg Cream on näitä all-star-ainesosa-tuotteita, kilometri-incistä löytyy muna-ainesosien (keltuais- ja valkuaisuutteet) lisäksi niasiiniamidia ja lakritsiuutetta, centella asiatica-uutetta, kollageenia, skvalaania, adenosiinia, arganöljyä, hyaluronihappoa, foolihappoa ja keramideja. Kirkastaa, kosteuttaa, kiinteyttää...
Putsareita hankin 10 kpl. Kaksi niistä on käytetty loppuun: Misshan Watery Oil Cleanser ja Innisfreen Apple Seed -silmämeikinpoistoaine.
Balmiputsarit ovat ihania, vaikkakin tarve niille tuntuu täällä kotiolosuhteissa (ei vahvaa meikkipohjaa, ei korkeaa aurinkosuojaa, ei paljon saasteita) aika olemattomalle.
Koen, että balmit poistavat vieläkin vahvemman ja kestävämmän meikkipohjan kuin öljyt, mutta koska en itse käytä kovin vahvoja meikkipohjia (tyyppiä Blasco ja Lauderin Double Wearin kaltaiset), pärjään kaksoispuhdistuksessa öljylläkin. (Silti nämä piti hankkia koska houkuttivat..!)
Olen käyttänyt näistä enemmän Heimishia.
Nämä putsarit edustavat Koreassa suosittua mutta ihon happovaipalle ah-niin-turmiollisia saippua-pohjaisia, emäksisiä putsareita. Kirjoittelin ilmiöstä täällä. Esimerkiksi Etude Housen putsarin pH on järkyttävä 10....!
Nämä muodostavat äärettömän pehmeän ja kermaisen vaahdon minkä vuoksi korealaiset (ja muutkin..!) rakastavat niitä, mutta kuohkean vaahtokokemuksen hintana on ihon kuivuminen ja sen suojamekanismin heikkeneminen. Ihon jatkuva altistaminen emäksisen pH:n tuotteille edesauttaa bakteerien ja sienien pääsyä iholle ja iho voi muuttua reaktiiviseksi, sitä kutiaa ja se tulehtuu herkemmin. Nyrkkisääntö: hapan pH iholle hyvä, emäksinen huono. Terveen ihon pH on välillä 3- 5,5 ja sitä tulisi vaalia.
Jos aihe on vieras, kannattaa lukea tämä postaus.
(Ostin nämä tietämättä että ne sisältävät saippuaa, incit ovat koreaksi. Pesevä ainesosa ja korkea pH selvisi vasta kotona.)
Nämä kolme taas edustavat ihoystävällisiä, hellävaraisia happamia putsareita. :-*
Misshan Super Aqua Oxygen Micro Visible Deep Cleanserin löysin muinoin jo lukijan lähettämien K-Beauty-näytteiden kautta (rakkautta ensiputsauksella!), ja COSRXC:n The Good Morning Cleanserin sekä japanilaisen Hada Labon pumppuvaahdon löysin netin K-Beauty-yhteisön hehkutusten kautta. Näillä, etenkin Hada Labolla, on jonkin sortin kulttistatus.
Hada Labon vaahdosta on tullut ihan suurin suosikkini, käytän sitä myös ihokarvojen sheivauksessa. Niin pehmeä, ihanasti liukuva vaahto olematta kuitenkaan liian tiheää --> höyläkin kulkee hyvin sen läpi :)
.
Tällaisia "terveisiä" tänään Koreasta :) Postauksessa esiteltyjä tuotteita ei saa Suomesta, mutta esimerkiksi iHerbin K-Beauty-valikoimassa on laaja kattaus kaikkia näitä merkkejä, kuten COSRX:ää, Innisfreetä ja Misshaa (Misshaa saa Suomesta hyvin pienellä valikoimalla).
Olin ennen oikea herkkuleipuri ja tykkäsin väsätä jos jonkinlaista kakkua ja suklaapatukkaa senkin jälkeen kun vaihdoin ruokavalioni vähähiilihydraattiseksi. Tähän postaukseen kokosin yhteen parhaat sokerittomat ja viljattomat herkkuni. Ihan ketogeenisen ruokavalion alkuvaiheeseen nämä eivät sovi, kun keho on vielä adaptoitumassa, mutta elimistön totuttua uuteen ruokavalioon ja aineenvaihduntaan voi vhh-herkkujakin syödä silloin tällöin kohtuudella, ilman että menettää aineenvaihdunnallisen edun.
Etenkin porkkanakakku on ollut kaikkien aikojen suosituimpia reseptejäni. :) Slurps!
Osa resepteistä vaatii erikoisempia elintarvikkeita joita saattaa joutua tilaamaan erityiselintarvikkeiden nettikaupoista, mutta ainesosat leivonnaisiin kuten porkkanakakku, tiramisu ja omenamuffinit löytyvät ihan tavallisten kauppojen hyllyiltä. Erytritolia eli "vhh-sokeria" saa sitäkin nykyään jo melkein kaikista marketeista. Erytritolin ohella hyvin yleisiä ovat steviaa (stevioliglykosideja) ja erytritolia yhdistävät makeutusvalmisteet.
1 kananmuna
3 rkl erytritolia (kulkee monilla nimillä kuten Karppisokeri)
0,5 dl kermaa
40 g voita
0,5 tl ruokasoodaa
0,5 dl mantelijauhetta
0,5 dl hasselpähkinäjauhetta
n. 0,5 tl kanelia
n. 0,5 tl kardemummaa
ripaus inkivääriä
n. 1,5 dl porkkanaraastetta
Kuorrutus:
3-4 rkl Philadelphia-juustoa
tilkka kermaa
maun mukaan erytritolia
tilkka sitruunamehua
Ohje on n. puolen litran pieneen kakkuvuokaan. Kakusta tulee n. neljä reilua viipaletta, hiilareita per viipale on vain 2,3 g.
Vatkaa muna ja sokeri/muu makeutus vaahdoksi. Sulata voi. Lisää munasokerivaahtoon vuorotellen voi, kerma ja yhdistetyt kuiva-aineet sekä porkkanaraaste. Levitä taikina voideltuun ja mantelijauhotettuun vuokaan. Paista 175 asteessa n. puoli tuntia. Hasselpähkinäjauheen voi vaihtaa myös kookosjauhoon, laita tosin tällöin puolet vähemmän. Sekaan voi myös laittaa hyppysellisen kookoshiutaleita tai pähkinärouhetta.
Yhdistä kuorrutuksen aineet (laitoin silmämääräisesti sen verran kun arvioin kakun tarvitsevan, mitat viitteellisiä) ja levitä jäähtyneen kakun päälle.
Vhh-sokerikakkupohja:
1 muna
0,75 dl erytritolia
75 g sulatettua voita
0,25 dl vettä
0,5 tl vaniljapulveria (= jauhettua vaniljatankoa)
0,75 dl mantelijauhoa
0, 75 dl Bake Pro -leivontaproteiinia (= kuumuutta kestävää heraproteiinijauhetta)
0,5 tl leivinjauhetta
Lämmitä uuni 175 asteeseen. Vatkaa munat ja makeutusaine kuohkeaksi. Lisää joukkoon sulatettu voi ja vesi. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Kaada taikina mantelijauholla leivitettyyn kuivakakkuvuokaan ja paista kakku uunin keskiosassa noin 30-35 minuuttia.
Täyte:
4 kananmunaa
500 g mascarponea
4 rkl erytritolia
1 tl rommiaromia (tai aitoa rommia, amarettoa tai muuta makeaa jälkkäriviiniä)
raastettua tummaa suklaata (miel. yli 70%) tai tummaa kaakaojauhetta
n. 1 dl jäähtynyttä vahvaa kahvia
Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa keltuaiset ja makeutusaine vaahdoksi. Yhdistä keltuaisvaahtoon mascarpone. Vatkaa valkuaiset kiiltäväksi, kovaksi vaahdoksi. Yhdistä vaahdot ja lisää rommi.
Viipaloi sokerikakkupohja n. sentin paksuisiksi paloiksi. Kostuta kakkupalat kahvilla. Kokoa kakku vuokaan; laita ensimmäiseksi vaahtokerros, sen päälle kahvilla kostutettuja kakkupaloja ja palojen päälle suklaaraastetta. Toista kerrokset. Viimeistele vaahtokerroksella ja suklaaraasteella/kaakaojauheella. Anna tekeytyä jääkaapissa yön yli tai vähintään muutama tunti.
Taikina käy sekä muffineiksi että piirakkavuokaan.
Ohje:
1,25 dl erytritolia
75 g voita
3 munaa
0,5 tl aitoa vaniljaa tai vanilja-aromia
100 g Philadelphia-juustoa tai mascarponea
1,5 tl leivinjauhetta
0,75 dl mantelijauhoa
0,25 dl psyllium-jauhetta
Täyte:
(Suomalaista) omenaa
Pähkinärouhetta (hasselpähkinä, makadamia ja saksanpähkinä ovat vähähiilihydraattisimmat)
Vatkaa huoneenlämpöinen tai kevyesti sulatettu voi ja makeutusaine kuohkeaksi. Sekoita joukkoon kananmunat. Lisää Philadelphia tai mascarpone. Sekoita yhteen kuivat aineet ja lisää taikinaan.
Annostele muffinivuokiin tai piirakkavuokaan, lisää täytteet (tai sekoita ne jo kulhossa taikinaan, makuasia :)) ja paista uunin keskitasolla 200 asteeessa n. 20 minuuttia.
(Sokerittomaan) raakasuklaaseen tarvitset yksinkertaisimmillaan vain kolme raaka-ainetta: tummaa kaakaojauhetta, kylmäpuristettua kookosöljyä (tai kaakaovoita) ja makeutusainetta kuten erutritolia tai steviaa.
Suklaan perusohje:
50 g kookosöljyä
2 dl kaakaojauhetta
maun mukaan makeutusta
Sulata kookosrasva kuumavesihauteessa ellei se ole juoksevaa. Sekoita siihen kaakaojauhe ja makeutus. Jos haluat paremmat ravintoarvot suklaaseen, valitse raakakaakaojauhe. Kaada massa muotteihin.
Rocky Road -täytteet:
Sokerittomia vaahtokarkkeja kuten La Nouba tai Sweet Switch (saa ainakin YesDelistä)
Vhh-keksejä (näitä sai ennen YesDelistä mutta ei näköjään enää, voi valmistaa itse helpolla reseptillä, yksi löytyy esim. täältä)
Manteleita tai muita pähkinöitä kuten pekaaneita, saksanpähkinöitä tai hasselpähkinöitä
Kaakaonibsejä
Murskaa ja pilko ainekset, lisää kaakaomassaan kun se on vielä juoksevaa, ja laita suklaat jääkaappiin jähmettymään.
3 kananmunaa
1,2 dl erytritolia
1,5 dl mantelijauhetta
0,75 dl leivontaproteiinijauhetta
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
80 g sulatettua voita
1 dl kuumaa vettä
7 Atkins Peanut Butter Cup tai Quest Cravings Peanut Butter Cup -suklaata (vhh-versiot alkuperäisestä Reese's-suklaasta)
Vatkaa munat ja makeutusaine kuohkeaksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan.
Sekoita voi ja lämmin vesi. Kaada taikinan joukkoon. Murustele kaksi Peanut Butter Cup -maapähkinäsuklaakiekkoa ja sekoita taikinaan. Saa toki murustella enemmänkin jos haluaa oikein suklaisen kakun! :) Kaada taikina kuivakakkuvuokaan (1,5 litraa).
Laita kakku paistumaan uuniin 175 asteeseen. Taikina on todella nestemäistä, eli jos tässä vaiheessa laittaisi koristeita päälle, ne uppoaisivat taikinaan.
Paista kakkua 30 minuuttia. Ota uunista ja koristele pinta Peanut Butter Cupeilla. Paista kakkua vielä 15 minuuttia.
Oikein superhelppo suklaakakun ohje on tämä: Yhden minuutin mikrosuklaakakku. Äkilliseen suklaakakun himoon! :)
Maistuvia herkkuhetkiä! :)
Mun ei pitänyt.... mutta onneksi en kuunnellut itseäni! ^_^
Ponit <3
80-luvun lempeäilmeiset ystävät
Vuonna 2017 tuli kuluneeksi 35 vuotta ensimmäisten alkuperäisten My Little Ponyjen ilmestymisestä, ja sen kunniaksi on tänä vuonna julkaistu muutamia ensimmäisen sukupolven klassikkoponeja uudelleen.
Innostuin valtavasti kuullessani uutisen, mutta petyin sitten vähäsen kun selvisi, että julkaisut ovat, outoa kyllä, samat kuin 10 vuoden takaiset 25-juhlavuotisjulkaisut. Tuolloin julkaistiin uudet painokset ihan ensimmäisestä kuuden ponin sarjasta joka tunnetaan nimellä Collector Ponies, sekä ensimmäisestä Rainbow Ponies -sarjasta.
25th Anniversary Rainbow Ponies, 2007
Koska olin jo ostanut juhlavuoden retroponit edellisellä kerralla, päätin jättää nämä hankkimatta. Sitten tapahtui pari asiaa:
Selvisi, että tänä vuonna juhlajulkaisuja tuleekin useampia.
Collector-ponien ja Rainbow-ponien lisäksi on julkaistu uudelleen myös iki-ihana leikkisetti Pretty Parlor, ja syksyllä julkaistiin kolmas kokoelma nimeltään Pegasus & Unicorn Collection (kuvassa, kuva MLP Merch).
Juhlajulkaisuista ainakin Rainbow Ponies tuli myyntiin myös Suomeen. Kuulin että juhlaponeja saa ainakin Prismoista.
Menin Prismaan. Enkä voinutkaan olla ostamatta.
Sanni ja ponit vuonna 1988
Näiden tapahtumien jälkeen omistan siis nyt uuden kuuden ponin setin Rainbow-poneja ja Pretty Parlor -setti on tilauksessa Jenkeistä. Ja ihan varmasti ostan myös Pegasus & Unicorn -kokoelman.
Ponit. <3
Vuoden 2017 ja vuoden 2007 Windyillä on erilaiset silmät
Uudelleenjulkaisut ponit näyttävät muodoltaan ihan samalle kuin alkuperäiset, mutta ne on tehty uusiin muotteihin.
My Little Ponyjen valmistaja Hasbro hävitti kaikki alkuperäiset ykkössukupolven ponimuotit lopetettuaan G1-ponien valmistuksen vuonna 1992. En tiedä mitä tapahtui USAn ulkopuolella lisenssillä valmistettujen My Little Ponien muoteille, sillä Euroopassa G1-poneja valmistettiin vielä vuoteen 1995 saakka, mutta asiaan vihkiytyneiden ponifanien ja -keräilijöiden keskuudessa muottien tuhoamisesta puhutaan faktana.
Söpö Peachy-poni ja Pretty Parlor oli Suomessa suosituimpia ponileikkisettejä - nyt tämäkin uudelleenjulkaistuna <3
Kun Hasbro vuonna 2007 päätti ponien uuden suosion mainingeissa julkaista uudelleen vanhoja klassikkoponeja, se joutui valmistamaan uudet muotit. Tämän vuoksi uudelleenjulkaistut versiot ovat MLP-asiantuntijoiden mukaan aavistuksen pienempiä kuin alkuperäiset. Itse en eroa ole huomannut.
Minkä kyllä huomaa on se, että retro-julkaisujen värit poikkeavat alkuperäisistä. Vuoden 2007 julkaisuissa myös silmät ovat erilaiset; ne oli piirretty hieman alkuperäisiä pienemmiksi.
35-juhlavuoden ponit eivät enää ole Hasbron tuottamia vaan niitä valmistaa The Bridge Direct lisenssillä.
Jostain kumman syystä juhlavuoden ponit ovat kumpanakin juhlavuonna tulleet myyntiin vasta varsinaista merkkivuotta seuraavana vuonna; ponit on valmistettu 2007 ja 2017, mutta kauppoihin ne tulivat 2008 ja 2018.
Hypistellessäni Prismassa Rainbow-retroponeja huomasin, että ne ovat hyvinkin eri värisiä kuin 10 vuoden takaiset versiot - alkuperäisistä puhumattakaan. Jo tällä kerälijä pystyi perustelemaan itselleen miksi nämä oli hyvä ostaa ^_^ No, suurin syy oli ilman muuta se, että en yksinkertaisesti voinut jättää niitä kauppaan kerran ne nähtyäni. G1-ponirakkauteni on liian suuri.
Valikoimat vaihtelevat Prismoittain ja ensimmäisestä Prismasta löysin vain puolet kokoelmasta. Eilen ostin loput Hämeenlinnan Prismasta jossa myynnissä oli koko kuuden ponin sarja.
Salaattia, kananmunia ja poneja. Normi kauppareissu :)
35-juhlavuoden pakkauskuvitusta. Kuvat ovat alkuperäisiä.
35-juhlavuoden versiot eroavat aikaisemmista myös sillä, että ne on tuoksutettu. Tästä en ole niin valtavan innoissani, mutta onneksi tuoksu ei ole ihan mahdottoman voimakas. Joissain 80-luvun poneissa tuoksu saattoi olla niin vahva että koko asunto tuoksui (haisi... jonkun mielestä) imelälle hubbabuballe.
10 vuoden takaisen juhlajulkaisun pakkaus. Vuonna 2007 Rainbow-ponit julkaistiin kahdessa kolmen ponin setissä.
Alkuperäisen Rainbow Pony -pakkauksen takakannen kuvitus vuodelta 1984. Kuva My Little Wikistä.
Rainbow Ponies oli ensimmäinen ponisarja jossa poneilla oli moniväriset harjat. Sateenkaariponeja julkaistiin kaksi sarjaa vuosina 1983 ja 1984. Kummassakin setissä oli kuusi ponia; kaksi siivekästä, kaksi sarvekasta ja kaksi "maaponia". Vuoden 1984 sateenkaari-ponien harjoissa oli myös neon-värejä.
Kuvassa alkuperäisiä Rainbow-poneja kokoelmastani; Parasol, Moonstone, Skydancer ja Flutterbye. Parasolin ja Flutterbyen olen ostanut itse lapsena (lue: pyytänyt rahaa äidiltä tai mummilta), Moonstonen ja Skydancerin ostin aikuisena eBaysta.
Suomeen ja todennäköisesti muuallekin Eurooppaan ponit tulivat myyntiin viiveellä. Kun Rainbow-ponit julkaistiin Yhdysvalloissa 1983-1984, olivat ne Suomen kaupoissa noin 1987.
Vuoden 2017 Parasol
Parasol oli rakkaimpia ponejani. Olin antanut sille suomenkielisen nimen Varjotar. Annoin kaikille poneilleni suomenkieliset nimet - ja ihan ensimmäisissä Suomessa myydyissä My Little Pony -pakkauksissa oli niissäkin muuten suomenkieliset tekstit ja suomennetut nimet.
Varjotar oli luonteeltaan lempeä ja salaperäinen, mutta osoitti tarpeen tullen myös temperamenttia. Se ei kuitenkaan ollut leikeissäni mukana missään suurissa draamoissa vaan pysytteli enemmänkin sovittelijan ja neuvonantajan roolissa. Kaikki ponilaakson miehet olivat siihen lääpällään ^_^
Alkuperäinen Parasol (rinnallaan tytär Rusotar, Baby Sunribbon, nämä kaksi olivat leikeissäni perhe).
Vuoden 2007 uudelleenjulkaistulla Parasolilla oli pienemmäksi maalatut silmät kuin alkuperäisellä. Siinä mielessä uusi 2017-Parasol on uskollisempi alkuperäiselle.
80-luvun pehmolelu-Parasol, tilattu eBaysta. (Minulla on vain tämä pienennetty kuva, alkuperäinen meni varastetun läppärin mukana kuten suurin osa pre-2012-vuoden kuvistani...)
2007-Sunlight vs. 2017 Sunlight.
Uusien, vuoden 2017 juhlaponien päät muuten kääntyvät, niissä on sekin ero.
2017-Windy vs. 2007-Windy. 2017-Windy on kiiltävämpi ja violetimpi.
Verrattuna alkuperäisiin 80-luvun poneihin, kaikki uudelleenjulkaistut retroponit ovat materiaaliltaan kovempia ja "muovisempia".
Kuviotkin on toteutettu vähän eri lailla eri vuosien versioissa.
Ymmärrättehän, että nämä on varmasti kannattavaa omistaa kun eivät ole ihan samanlaisia.... :D ^_^ :p
Alkuperäinen G1-kokoelmani on todella arvokas, kukas sitä tietää jos näillä retro-julkasuillakin on joskus arvoa..? Ei sillä että koskaan myisin näitä, en ikinä..!
Vaikka aluksi en jotenkin innostunut 35-juhlavuoden uudelleen-uudelleen-julkaisuista, nyt olen pelkästään iloinen että päädyin taas pitkästä aikaa rakkaiden 80-lukulaisten maailmaan. Eihän näiden söpöläisten seurassa voi tulla kuin hyvälle mielelle :)
Ehkäpä Collector- ja Rainbow-ponien jo toista uudelleenjulkaisua perusteltiin sillä, että 10 vuodessa on ehtinyt kasvaa uusia poniystäviä jotka missasivat 25-juhlavuoden. Monille Friendship is Magic -sarjan kautta ponit löytäneille nuoremman sukupolven MLP-faneille nämä "pullukkaponit" ovat varmasti toooodella retroa ja niiden arvo jossain kuriositeetin tasolla. Meille 80-luvun lapsille ne ovat tärkeää nostalgiaa. <3
Te joiden elämään My Little Ponyt ovat kuuluneet lapsena, mikä oli teidän lempiponinne? :)
Lue lisää My Little Pony -historiastani:
