Kuten tunnettua, sillehän ei mitään voi että netissä julkaisemansa kuvat voivat päätyä vaikka mihin ja kenen käyttöön. Ei ole käsittääkseni keinoa estää ketään ottamasta kuvaa jos heitä huvittaa. Meikkikuviani on aikaisemminkin käytetty niin virallisemmissa kuin epävirallisemmissa yhteyksissä nettikaupoista sanomalehtien verkkojulkaisuihin.
Eilen illalla sain kaverilta viestiä että hän oli törmännyt Amazonin meikkivoideilmoituksessa tutun näköisiin kasvoihin.
Katsos, meikän naamahan siellä "mainostaa" jotain random-merkkistä "Color Changing" -meikkivoidetta :)
Liekö ilmoituksen kaikki meikkikuvat otettu netistä vailla yhteyttä kaupiteltavaan tuotteeseen, näyttävät ihan eri yhteyksistä napatuilta.
Jep.
Ja joku ostaa sitten tuotteita näiden ihan muita meikkejä demonstroivien kuvien perusteella. Varmasti sitä tapahtuu näillä suurilla eBayn ja Amazonin kaltaisilla saiteilla kaiken aikaa monien eri tuotteiden yhteydessä.
Tuo ilmoituksessa käytetty kuvani on jutusta jossa esittelen Vichyn Dermablend-meikkivoidetta. (On muuten hyvä meikkivoide.) Millähän hakusanalla "Color Changing" -meikkivoiteen promomateriaalin laatija on kuvia netistä esinyt kun on päätynyt valitsemaan mun dermablend_test1-nimisen kuvan... :P
Amazonilla on useita myyjiä jotka myyvät tätä TLM:n Color Changing -meikkivoidetta. Kaikkien käyttämissä promokuvissa on mukana mun naamakuva.
On se kai ihan viihdyttävä ajatus, että jotkut saattavat ostaa tällaisen halpismeikkivoiteen kenties mun Dermablend-meikkikuvan vakuuttamana :D
(Näille kuvavarkauksille ei myöskään voi oikein tehdä mitään. Kuvan ottanut taho todennäköisesti kyllä tietää, että mikäli kuvan tekijänoikeuksien omistaja, useimmissa tapauksissa "vain" bloggaaja, pääsee vihille kuvan käytöstä, ei kuvavarkaalle kuitenkaan tule seuraamuksia koska harva jaksaa lähteä oikeusteitse vaatimaan korvauksia kuvan käytöstä. Itse olen mm. laittanut laskun kuvani käytöstä isolle islantilaiselle sanomalehdelle, ja turha luullakaan että he maksoivat. Tiesivät etten kuitenkaan tee jatkotoimenpiteitä jos eivät maksa.)
Luukku 17 vie Ateenaan.
Tämä on yksi parhaita konsertteja joissa olen koskaan ollut.
Kun syksyllä 2012 matkustin Kreikkaan, sain kuulla ystävältäni Eryniltä että edelliskuussa uuden pitkäsoittonsa (16 vuoden tauon jälkeen) julkaissut Dead Can Dance oli saapumassa konsertoimaan Ateenan Lykavittos-teatteriin matkani aikana.
Tykkään Dead Can Dancesta mutta en nyt voi sanoa olevani mikään kaikki levyt omistava fani. Sen verran kuitenkin olen yhtyeen musiikkia kuunnellut että kiinnostuin konsertista, ja olin jo ehtinyt vähän kuunnella uutta Anastasis-levyäkin. No, Ateenan konsertti oli tietysti loppuun myyty.
Eryn sai kuitenkin konserttipäivän aamuna hommattua minulle lipun jonkun kaverinsa kautta, ja niin pääsin keikalle.
Erynin kanssa Lykavittoksella
Ja - mikä keikka se olikaan. Iho oli melkein kananlihalla koko kaksituntisen ajan. Jos joku teistä tuntee Anastasis-levyn ja kiertueelta julkaistun livelevyn, tiedätte mistä puhun. Ja jos kukaan on sattunut olemaan Ateenan Lykavittos-ulkoilmateatterissa, niin tietää, mikä mieletön akustiikka siellä on. Kuin tehty tällaisille esityksille, äänille kuten Lisa Gerrardin ja Brendan Perryn.
Olen kokenut monet elämäni parhaat musiikilliset elämykset sellaisten artistien keikoilla, joihin minulla ei ole ylitsepursuavan intohimoista suhdetta. Kun jotain tahoa oikein fanittaa, se vaikuttaa vahvasti siihen miten live-esiintymisen kokee, miten sitä tarkkailee. Musiikkiin suhtautuu eri lailla, kuin tietynlaisen filtterin läpi, ja huomio kiinnittyy myös muihin juttuihin. Kun fanitus on riisuttu, jäljelle jää vain musiikki.
Ja mitä musiikkia Dead Can Dancen Anastasis-konsertti tarjosi..! Suosittelen In Concert -levyä jos DCD yhtään kolahtaa - tosin jos se kolahtaa, olet varmaan jo kuunnellut levyn. Ei herranjestas, edelleen tulee kylmät väreet kun kuulee levyn aloittavan Children Of The Sunin majesteetillisen melodian ja Perryn kumean, dramaattisen äänen. Kuvitelkaapa kuulevanne tuo Ateenan yön pimeydessä kaupungin parhaimman akustiikan ympäröimänä...
[vimeo 50041843 w=640 h=360]
Tämä video kyseiseltä keikalta ei sinällään ole mikään erityinen highlight mutta se on ainoa pätkä jonka kuvasin keikalla ja muisto illasta.
Tiedättekö mikä on minusta uskomattoman kiehtovaa?
Katsella talojen valaistuja ikkunoita hämärällä.
Minulla on ollut tähän viehtymys vuosikaudet.
Valaistut ikkunat vetävät puoleensa ja herättävät paljon ajatuksia.
Millainen koti niiden takana on? Millaisia ihmisiä kodeissa asuu? Miten huoneet on sisustettu? Kuinka monta eri perhettä, yksinäistä tai pariskuntaa siellä on asunut vuosikymmenten aikana?
Miltä talossa näytti kun se oli vasta rakennettu..?
Minun tekisi mieli kurkistaa sisään. Haluaisin tehdä sitä ihan hirveästi.
Eikä tämä mieliteko rajoitu pelkästään hämärän aikaan. Mutta silloin se on tietysti vahvimmillaan, kun valaistut ikkunat luovat aivan erityisen kutsuvaa tunnelmaa.
Myös sisäpihat vetävät minua puoleensa.
Oletteko tulleet ajatelleeksi, miten erilaisia maailmoja kätkeytyy kaupungeissa kerrostalojen ja kokonaisten korttelien sisäpihoille..? Siellä voi näyttää ihan erilaiselta kuin millaisen fiiliksen talon julkisivu antaa. Sisäpihoilla ei ole pelkästään jätekatoksia ja ränsistyneitä mattotelineitä. Siellä voi olla kokonaisia betoniviidakon keskelle luotuja puutarhoja ja mukavia leikkipuistoja lapsille. Taloyhtiöiden panostuksessa viihtyvyyteen on aikamoisia eroja.
Ja entäs sitten taloyhtiöiden kattoterassit.... Niitäkin on.. Ei edes lähdetä puhumaan niiden kiehtovuudesta. :)
Tunnistaako joku muu itsessään ikkuna"stalkkerin"?
