Kiitos blogin, olen tullut dokumentoineeksi ihoni (ja samalla kai mielenikin :)) ikääntymistä viimeisen 10 vuoden aikana sanoin ja kuvin. Kävin läpi arkistoani ja poimin sieltä postausten muodossa ihoni ikääntymisen elinkaaren 30-vuotiaasta 40-vuotiaaksi.
Kirjoituksistani löytyi aika kiinnostavia ja paikoin huvittaviakin havaintoja. "Eräänä aamuna aloin melkein kirkua peilin edessä, sillä vastaan tuijotti nainen, jonka silmäkulmasta lähti poskipään yli syvät 'harakanvarpaat'. Mistä ne olivat siihen ilmestyneet?" - Sanni 31 vuotta.
Ensimmäisen kerran olen maininnut vanhenemisen vuoden 2009 marraskuussa. Tervetuloa mukaan ihoni matkalle.
"Olen välillä niin huolestunut vanhenemisesta, mutta kun vertaan kasvojani äitiin niin näytän vielä ihan pikkutytöltä…!
Jutussa olin tehnyt meikin äidilleni. :) <3
30-vuotiaana minulla ei tosiaan käytännössä ollut vielä lainkaan ikääntymisen merkkejä, jos otsan ilmejuonteita ei lasketa mutta ne minulla on ollut teini-ikäisestä asti.
"Koska ihoni on aikalailla normaali enkä ainakaan itse koe kärsiväni iho-”ongelmista” (joita voivat olla kuivuus, epäpuhtaudet, couperosa, ihon sävyn epätasaisuus), eikä ihollani vielä näy ikääntymisen merkkejäkään, minun on vaikea perustella itselleni miksi muka tarvitsisin jonkun lisätuotteen kosteusvoiteen lisäksi."
Näin kirjoittelin postauksessa, jossa käsittelin ensimmäistä kertaa seerumeita. Postauksesta on oivallisesti nähtävissä juuri alkamassa oleva seerumimurros - siihen saakka "vanhojen ihmisten" juttuna nähty seerumi oli juuri lähdössä breikkaamaan ikäuniversaalimpana tuotteena.
Fast-forward vuoteen 2019, ja melkein joka iikka käyttää vaikka minkä tyyppistä nestemäistä seerumityyppistä hoitotuotetta tiivisteestä essenceen ja hoitovedestä ampulleihin.
Postauksesta: "Olen aina pitänyt seerumeita vähän vanhempien ihmisten tuotteina, mutta minkä ikäisenä sitten on 'vanha'? Joka tapauksessa, en ole itse kokenut seerumia tarvitsevani, ja vähän yllätyin kun samanikäinen ystäväni totesi, ”Siis täääh? Etkö sä muka käytä seerumia?” Aloin ihan miettimään. Mitä se seerumi nyt minun iholleni tekisi? Olenko ollut ilman jotain hyvinkin tärkeää ihonhoitotuotetta?"
Ensimmäinen postaus jossa kunnolla pohdin ja tarkastelen ihon ikääntymistä.
"Nuutuneen naturel-kuvani tarkastelu toi mieleeni 'ikääntymiskriisini'. En olekaan tästä aiheesta vielä blogissa kirjoittanut.
Olen sikäli onnellisessa asemassa, että 31 ikävuottani eivät vielä aivan täysin näy kasvoillani, ja useimmat ihmiset luulevat minua nuoremmaksi. Minulla ei ole juurikaan juonteita rypyistä puhumattakaan, ja ihoni on vielä suhteellisen kuulas ja kiinteä. Tai niin olen luullut.
Vaikka kuinka haluaisin uskotella itselleni jotain muuta, niin tämänkin ikinuoren ”namutädin” iho alkaa väistämättä menettää kimmoisuuttaan. Yksi selkeä osoitus siitä on ihon palautuminen. Eräänä aamuna aloin melkein kirkua peilin edessä, sillä vastaan tuijotti nainen, jonka silmäkulmasta lähti poskipään yli syvät ”harakanvarpaat”. Mistä ne olivat siihen ilmestyneet? Hieroin ihoa kauhuissani kosteusvoiteella, ja yritin keksiä äkillisen vanhenemiseni syytä. Päivän aikana juonteet katosivat."
Kirjoituksessa olin myös nostanut esiin silmänympärysiholla olevat minimaaliset pigmenttiläiskäni.
"Nämä pienet pigmenttiläiskät silmänympärysiholla voivat näyttää jonkun mielestä naurettavan vähäiseltä syyltä huolestua, mutta itse olen alkanut taisteluun niitä vastaan. En nyt väitä että menettäisin niiden vuoksi yöuneni, mutta minua on alkanut harmittaa, että en ole aina suojannut silmänympärysihoani auringossa."
Jep. Syytäkin harmittaa. Tämän laiminlyönnin seuraukset ovat nyt 40-vuotiaana näkyvissä selvemmin kuin olisin voinut odottaakaan. "Lapset", muistakaahan tosiaan suojata koko kasvojen iho silmänympärykset mukaanlukien auringossa.
(En edelleenkään menetä asian vuoksi yöuniani mutta aina voi miettiä miltä iho nyt näyttäisi jos olisin hoitanut UV-suojauksen asianmukaisesti...)
Mainitsen jutussa ensimmäistä kertaa myös huultenympärysten hyperpigmentaation.
"Odotan, että vanhenen. Joka aamu kun katson peiliin, odotan näkeväni sen. Iän. Ja onhan se jo alkanut näkyä, vaikka kuinka haluan uskotella voivani näyttää ikuisesti 2-kymppiseltä. Olen 33. Minulla ei juurikaan ole vielä ryppyjä."
Juonteista en edelleenkään ollut huolissani, mutta postauksessa havainnoin kasvoillani näkyvää väsymystä, joka on eri laatuista kuin aiemmin.
"Näytän väsyneeltä. Todella, todella väsyneeltä. Ja korvissani kaikuvat Biothermin mainoksen sanat, 'Häivytä väsymyksen merkit – ennenkuin ne muuttuvat ikääntymisen merkeiksi.' Onko tämä nyt sitten vihdoin sellaista väsymystä, joka ei haihdukaan enää nukkumalla kunnon yöunet? Onko tämä sitä väsymystä, joka kertoo että ihoni ja kasvoni ovat tosiaankin eläneet jo kolmekymmentäkolme vuotta?"
"En ole mielestäni ruma, en kaunotarkaan. Pidän persoonallisuudestani, joka tekee minusta mielestäni kivan näköisen. Ikä on tuonut itsevarmuutta, joka on pyyhkinyt pois teini-iän klassiset kompleksit. Mutta nyt ikä alkaa tuoda jotain muutakin.
Tapahtuuko se tänä vuonna? Vai vasta kymmenen vuoden kuluttua? Kun alan näyttää vanhalta."
Postauksesta Face-Off.
Peter Pan -ilmiö -postauksessa en niinkään tarkastele ihoni kuin mieleni ikääntymistä - tai anti-ikääntymistä. Tämä postaus oli mielenkiintoinen, ehkä niitä parempia sisältöjä blogissani jossa olen tavoittanut jotain haurasta itsessäni. Pysähdyin miettimään kirjoitusta pitkäksi toviksi.
"Mitä minä 33-vuotias akka teen täällä 18-20-vuotiaiden persikkaposkien joukossa keikuttamassa lanteitani, käsi drinkkilasia puristaen, pukeutuneena samaan toppiin kuin 10 vuotta sitten? Yrittäen olla kuin yksi heistä. Skannaan yökerhoa katseellani. Ani harvat kasvot ovat tutut. Ikätoverini ovat kotona hoitamassa lapsia. Minä en ole kotona hoitamassa lapsia. Minä olen lapsi. Jollain tasolla."
Tunnenko yhä näin?
Muistan hyvin nuo tuntemukset ja jossain määrin samaistun osaan niistä yhä. Diskossa en enää käy "heiluttamassa lanteitani" mutta hullua kyllä, koen edelleen olevani esimerkiksi "liian nuori" äidiksi. Minusta tuntuu, että en ikäänkuin ole ehtinyt kypsyä joihinkin juttuihin, aika menee liian nopeasti. Tämä tekee minut samalla myös surulliseksi. Asia on aika monisyinen.
"En ilmeisestikään halua kasvaa täysin aikuiseksi. Näytän ikäistäni nuoremmalta, ja ehkäpä senkin takia on ollut helppo elää 2-kymppisen loputonta 'roolia'. En sano, että aikuisuudessa ja vanhenemisen mukanaan tuomissa elämänmuutoksissa olisi mitään ikävää tai pelottavaa. Jostain syystä näytän kuitenkin ihannoivan nuoruutta, yrittäen hullun lailla takertua koko ajan etääntyvään nuoreen minuun."
Postauksesta Peter Pan -ilmiö.
RYPYT mainitaan ensimmäistä kertaa. Olin Kreikan matkalla. Otsikko Apua - ryppyjä!
"Kyllä se nyt vain on uskottava. Minä vanhenen.
Tässä parin viimeisen päivän aikana olen pannut merkille jotain, jota ei ole ollut havaittavissa aiempina 'aurinkolominani'. Ihoni on kuivunut auringossa niin dramaattisesti, että silmänympärysiholle on ilmestynyt aurinkorypyt. Ja nämä eivät ole mitään vain siristellessä näkyviä juonteita, vaan rehellisiä, jatkuvasti näkyvissä olevia ryppyjä."
Jutun jatkopostauksessa iloitsin, kun tehokas kosteuttaminen ja pehmentäminen okklusiivisella voiteella (Nivea Creme..!) häivytti aurinkojuonteet tehokkaasti.
"Pysähdyin katsomaan kasvojani kameran ruudulla. No mutta…. näytänpäs minä tosiaankin… kulahtaneelta. Tuoltako minä näytän..? Juonteet silmien ympärillä piirtyivät tavallista syvempinä, silmänaluset pussittivat, läiskät naamalla erottuivat pikselin tarkkuudella."
Ranskan lomalla kirjoitetun postauksen kuvissa silmänympärysihon ikääntyminen näkyy mielestäni ensimmäistä kertaa todella selvästi. Iho on ohentunut, se pussittaa ja juonteet ovat juurtuneet syvemmälle. Tai näkyvät nyt selvemmin koska iho on ohuempi. Silmänalusilleni tunnusomainen pienten juonteiden verkko on alkanut piirtyä esiin.
Kirjoitin: "Illuusio alkaa vuosi vuodelta karista. Ei tässä ole kuin viisi vuotta siihen kun täytät 40, missie. Sinä olet kohta keski-ikäinen. Älä luulekaan, että joku vielä viiden vuoden kuluttua luulee sinua 2-kymppiseksi. Tahti kiristyy koko ajan. Jos ikääntymisen merkit ennen ilmestyivät hitaammin, nyt niitä tulee tuplasti joka vuosi. Biologiaa ei voi huijata. Sori vaan, 'Forever Young.'”
Havainnollisessa jutussa listaan ja kuvaan kasvoillani näkyviä ikääntymisen merkkejä. Mainitsen myös ihon muuttumisen kuivemmaksi, mutta vuonna 2016 kasvojen ihon kuivuus oli vielä kausiluonteista:
"Kasvojen ihon kuivuminen on toistaiseksi ilmennyt vasta talvisin, mutta esimerkiksi käsieni iho on muuttunut lähes atooppisen kuivaksi vuoden ympäri."
Syksyllä 2017 toivotan ikääntymisen merkit tervetulleeksi ja kerron inspiroituvani iän mukanaan tuomista muutoksista.
"Tänä vuonna kokemus on ollut jotenkin erityisen konkreettinen: minun ihoni todellakin ikääntyy niinkuin kaikkien muidenkin, eikä ryppyjä ja läiskiä voi pysäyttää. Iho ohenee ja menettää kosteuttaan ja sitä mukaa hienoisetkin pintajuonteet piirtyvät yhä selvemmin esiin.
Olen mielestäni edelleen nuorekas ja geenitkin ovat vaikuttaneet ihoni suhteellisen hyvään kuntoon, mutta olen vihdoin saavuttanut iän, jossa voin alkaa oikeasti testaamaan niin kutsuttujen anti-age-tuotteiden tehoa."
Totean, että yleisilmeeni alkaa olla yhä väsyneempi.
"Joinain päivinä peilikuvani on näyttänyt jopa vieraalta. Nukun tavalliseen tapaan, ja kuitenkin varjot silmien alla ovat syventyneet ja hienojen juonteiden verkko kuin tihentynyt. Ennen kaikkea ihoni on ohentunut ja näyttää rasittuneelta. Siitä on tullut läpikuultavampi; sinertävyys silmien alla ja punoitus poskien alueella näkyy entistä selkeämmin."
Meikkaan väsyneille kasvoilleni eloa postauksessa, jossa vierailen 7-kymppisen äitini meikkipussilla. :)
Vuoden alussa olen viimein havainnut, että turvotus ja pussit silmien alla ovat nyt pysyviä.
31-vuotiaana silmänaluset olivat hyvin erinäköiset.
Täytyy myöntää, että Biothermin mainoksen lauseessa on perää: väsymyksen merkit muuttuvat ikääntymisen merkeiksi. Väsynyt ilme vanhentaa enemmän kuin mitkään läiskät tai juonteet.
Mitä sille voi tehdä? En olisi rehellinen jos sanoisin, että väsyneen näköinen naama inspiroi minua ja silmäpussien kehittymistä ja ihon kuivumista olisi yhtä kiinnostavaa seurata kuin juonteiden. Kyllä "Peter Pan" minussa hiukan vielä haluaisi jarruttaa ikääntymisen prosessia. Kaikkea voi aina fiksailla jonkin verran kosmetiikan keinoin, totta kai, mutta paras anti-age on kuitenkin asenne.
Pro-age, sehän on so 2019.
Hymyillään, ei oteta itseämme liian vakavasti ja nautitaan voiteilla läträämisestä, sekin on hyvä asenne ikään :)
Terveisin Sanni
Karkkipäivää vuodesta 2009 💜
Kalymnoksessa on sitä jotakin. Minulle etenkin värejä.
Päädyin saarelle viime viikolla kun myrsky muutti matkasuunnitelmiani. Huhtikuun alun hiljainen sesonki huomioonottaen vilkas Kalymnos olikin kenties antoisampi kohde kuin pieni Tilos, jonka matkailukausi heräilee vasta touko-kesäkuussa.
Kalymnoksella asuu 16 000 ihmistä joista noin 12 000 saaren pääkaupungissa Pothiassa.
Vierailin Kalymnoksella edellisen kerran syksyllä 2012. Tykästyin saareen ja Pothian aidon kreikkalaiseen pikkukaupungin tunnelmaan jo silloin, mutta en muistanut että kaupunki on ihan näin värikäs ja arkkitehtuurisesti kiinnostava. Lumouduin kaupungin pastellisista legopalikkataloista täysin. Alan löytää itselleni ihan oman matkailu-nichen; väriturismin. Voisin matkustaa kohteisiin vain omintakeisen, kiehtovan värimaailman vuoksi.
Hienon pääkaupunkinsa lisäksi Kalymnos tarjoaa matkailijalle rauhallisia kyliä, rantaa ja eeppisiä kalliokiipeilymahdollisuuksia.
Pothian vilkas satamakatu
Minusta on mielenkiintoista tarkastella, millä lailla eri kohteita markkinoidaan matkailijoille. Usein saatan nähdä jonkin kohteen hyvin eri tavalla kuin charter-matkailuteollisuus.
Kalymnos on sellainen kohde. Kalymnos esitetään matkanjärjestäjien oppaissa rauhallisena rantapainotteisena perhe- ja pariskuntalomakohteena, mutta mielestäni saaren vahvuudet ovat ennen kaikkea liikunnallisessa matkailussa (kiipeily, sukellus, vaellus) sekä Pothiassa hienona kaupunkikohteena.
Pothian rantakatua reunustavat lukuisat kahvilat. Huhtikuussa monet niistä ovat vielä päiväsaikaan tyhjillään.
Majotuin rantakadun Olympic-hotellissa, joka sijaitsee vain kivenheiton päässä matkustajasatamasta.
Paluulaivani Pireukseen lähti kello 23.10 ja halusin majoittua mahdollisimman kätevän etäisyyden päähän satamasta.
Hotelli valikoitui myös näköalansa puolesta; selvitin etukäteen, että sen rantakadun puoleisista huoneista avautuu hieno maisema kaupungin pääkadulle.
Pidän erityisesti siitä, että saan majoittua keskellä "happeningia". Ihmisten ja paikallisen elämän seuraaminen ovat minulle antoisimpia juttuja matkailussa. Museovierailun sijaan istahdan mieluummin kahvilaan, puistonpenkille tai parvekkeelle, josta voin katsella elämää ja imeä itseeni kohteen tunnelmaa.
Telendos, Kalymnoksen pieni naapurisaari
Rauhallisemmallekin menolle on tilauksensa. Vaihtoehtoisesti tykkään myös majoittua jonkin erityisen lumoavan meri- tai luontomaiseman äärelle jolloin koen syvää nautintoa vain saadessani uppoutua maiseman kauneuteen ja harmoniaan. Tällaisia kohteita Kreikassa ovat mm. Amorgoksen Egiali sekä Santorini, jossa etenkin calderan reunan korkeimmalla kohdalla sijaitseva Imeroviglin kylä maisemineen tarjoaa sykähdyttävän elämyksen.
Kaikkein paras kohde on sellainen, jossa yhdistyvät kummatkin elementit; meditatiivinen maisema sekä eloisa kyläelämä kävelymatkan etäisyydellä. Yllämainitut Amorgos ja Santorini tarjoavat kumpaakin.
Kalymnoksen länsirannikolla sijaitseva Massourin kylä kauniine Telendos-maisemineen saattaisi myös täyttää tällaisen kohteen tunnusmerkit.
Pothian kaunis kaupunki levittyy amfiteatterimaisesti rantakadun ympärillä. Värikkäät "legopalikkatalot" edustavat uusklassista tyyliä, joka on ominainen monilla Dodekanesian saarilla. Upeita, kameraa rakastavia esimerkkejä uusklassisesta arkkitehtuurista löytää mm. Symin, Halkin ja pikkuisen Kastellorizon saarilta.
Satamaa hallitsevat hienot venetsialaistyyliset julkiset rakennukset. Nämä luovat aivan omanlaatuisen estetiikan Pothian kaupunkikuvaan. Rakennukset ovat 1930-luvulta jolloin italialaiset vielä hallitsivat aluetta.
Monet rantakatua reunustavat kauniit talot ovat aikoinaan kuuluneet merikapteeneille.
Tämä viehättävä "arhontiko"-tyyppinen talo vuodelta 1904 oli suosikkejani. Niin kaunis!
Kaupungin bussiasema sijaitsee venetsialaistyylisen kaupungintalon edessä. Ei näytä bussiasemalta, mutta tässä se on :)
Oikeus- ja kunnallistalon ja ortodoksisen kirkon reunustama aukio Pothian keskustassa on erityisen kaunis.
Kaupungin toisella laidalla on pieni, kivikkoinen ranta jossa kaupunkilaiset vilvoittelevat kesäisin. Tai kuumina syyspäivinä, muistan käyneeni täällä pulahtamassa lokakuun 2012 matkallani.
Dodekanesian saariryhmä kuuluu Afrikan vaikutuksesta eri ilmastoon kuin muut Kreikan saaret ja täällä kesä on pisin, vielä marraskuussakin voi olla kuumaa.
Kuvia kaupungin väreistä.
Kuka muu viehättyy tällaisista näkymistä? <3
Kävelylläni Pothiassa kulutin kamerani täyteen ladatun akun loppuun alle kolmessa tunnissa. :)
Kaupungin itäisellä laidalla sijaitsi entisinä aikoina köyhemmän väestön alue, toisessa päässä kaupunkia asuivat varakkaat merikapteenit ja laivanvarustajat. Tyyliero on edelleen nähtävissä alueiden rakennuksissa.
Telendos Massourin kylästä kuvattuna
Kalymnoksen länsirannikko on kalliokiipeilyn mekka ja saaren ensisijainen järjestetyn turismin alue.
Massourin, Myrtiesin ja Kantounin kylät ovat tunnetuimpia turistikohteita runsaine pakettimatkalaisille suunnattuine hotellitarjontoineen.
Myrties - maisema tuo minulle mieleen Madeiran
Alueella on mielenkiintoisesti kaksi hyvin erityyppistä sesonkia; huhtikuusta kesäkuun alkuun ja syyskuusta lokakuuhun alueen kansoittavat sporttiset nuoret kiipeilijät, kun taas kesäkuusta elokuuhun kylät täyttyvät rennon perhe- ja rantaloman viettäjistä.
Massourin yläpuolella kohoavat dramaattiset kalliot
Kiipeilykausi käynnistyy huhtikuun alussa. Vierailuni aikana Massourissa ja sitä ympäröivillä kalliorinteillä oli jo runsaasti eloa.
Rannikkoa seuraava tie vie Massourista seuraavaan kylään, Armeokseen
Myrtiesin ranta
Myrtiesin ja Massourin rannat ovat saaren suosituimmat. Rannat ovat pikkukiveä ja suhteellisen kapeita.
Kreikan monien muiden saarten hiekkarantoihin verrattuna Kalymnoksen rannat ovat aika vaatimattomia, miltä pohjalta en itse koe Kalymnosta ensisijaisesti rantalomailun helmenä. Toki alueen yleinen tunnelma, maisemat ja viihtyisyys vaikuttavat myös lomakokemukseen ja saavat matkailijan hakeutumaan juuri tänne <3 Loma muodostuu monen "palikan" yhteisvaikutuksesta ja arvelen Kalymnoksella muiden palikoiden muodostavan niin vetovoimaisen kokonaisuuden, että saari on saavuttanut aseman yhtenä Kreikan matkaajien kestosuosikeista.
Kuulisin mielelläni muiden Kalymnoksen kävijöiden kokemuksia ja ajatuksia. Mikä teidät on vienyt Kalymnokselle? Mikä saa teidät palaamaan?
Myrties
Myrtiesin kylä sijaitsee aivan Massourin vieressä, alueena nämä ovat kuin yhtä kylää.
Veneet vastapäiselle Telendoksen saarelle lähtevät Myrtiesistä.
Telendosin ainoassa kylässä asuu 50 ihmistä
Pikkuinen, hiljainen Telendos on osa Kalymnosta ja sijaitsee vain 700 metrin etäisyydellä emosaaresta. Telendoksen uskotaan olleen maayhteydessä Kalymnokseen kunnes maanjäristys 500 vuotta sitten erotti ne toisistaan.
Telendoksella voi todella laittaa mielen narikkaan ja keskittyä rentoon olemiseen. 50 vakituisen asukkaan saarella ei ole teitä eikä autoja. (Telendoksen ainoa auto kuuluu eräälle hotellille ja sillä kuljetetaan asiakkaiden matkatavaroita.)
Tekemistä saarella? Uiminen, snorklaaminen, vaellus ja kiipeily. Nauti hyvää ruokaa saaren muutamissa tavernoissa. Ota kirja mukaan rannalle ja unohda muu maailma. Jos haluat vaihtelua hiljaisuudelle, hyppää veneeseen ja käy Pothiassa katsomassa pikkukaupungin kuhinaa :)
Telendoksen 450 korkuinen Rachi-vuori vetää sekin kiipeilijöitä.
TUI, Tjäreborg ja Apollo järjestävät Suomesta pakettimatkoja Kalymnokselle (tilanne 2019).
Omatoimisesti saarelle pääsee Kreikan sisäisillä lennoilla tai helpoilla laivayhteyksillä Ateenan satamasta Pireuksesta tai Kosilta ja Rhodokselta. Matkaa Kosilta on vain tunti.
Kaikki Kreikka-juttuni löydät täältä: Suuri Kreikka-hakemisto.
Tein "paluuvisiitin" Whamisan maailmaan, ja olipa jännä huomata miten ihoni muuttuneet tarpeet vaikuttivat kokemukseen.
Minulla on nyt selvästi kuivempi iho kuin vuosi sitten, eikä kuivuus enää ole tilapäistä. Kuluneen vuoden aikana olen saattanut todeta ihoni muuttuneen pysyvästi janoiseksi ja kireämmän tuntuiseksi, ja kaipaavan aiempaa ravitsevampia koostumuksia.
Edelliselläkin kerralla tykkäsin Whamisan tuotteista todella paljon, mutta nyt kokemus oli vielä positiivisempi sillä saatoin vielä konkreettisemmin todeta Whamisa-koostumusten syväkosteuttavan tehon.
(Leikkimielinen) päätelmä: kuivaihoisella on kosmetiikan kanssa kivempaa :) Olen tosin aina kierosti ollut vähän kateellinen kuivaihoisille, jotka voivat käyttää paljon enemmän voiteita ja seerumeita - ja joilla on perusteltu tarve läträtä voiteilla.
Aloitetaan kuitenkin Whamisan aurinkovoiteista, sillä niistä en ole aiemmin kirjoittanut.
Whamisalla on kaksi aurinkosuojavoidetta kasvoille; SK 14 ja SK 50. Tuo SK 14-suojakertoimen voide on aika jännä tuote etenkin aasialaisen merkin valikoimassa, Aasiassahan ihon suojaamiseen auringolta suhtaudutaan hartaalla vakavuudella ja useimmat käyttävät niin korkeaa suojaa kuin mahdollista.
Nykyään SK 20 alkaa olla monen asiantuntijan suosittama minimistandardi kaikkialla maailmassa UV-indeksiin katsomatta, mikäli voiteella haluaa oikeasti saavuttaa järkevän tehon ihoa vanhentavaa UV-säteilyä vastaan. SK 30 on vielä parempi. Tällä pohjalla SK 14-aurinkovoide tuntuu erikoiselta tuotteelta, ja saa minut ajattelemaan, onkohan Whamisa kehittänyt voiteen sellaisten maiden markkinoille, joissa kuluttajat eivät vielä ole niin hartaita kasvojen UV-suojaajia. Kuten meillä Suomessa?
Sun Cream SPF 14
32,30€ / 60 g
Whamisan aurinkovoiteiden suoja tulee titaani- ja sinkkioksidista. Kummankin voiteen koostumus on hoitavien ainesosien puolesta sama; voiteissa on Whamisalle tunnusomaisia fermentoituja ainesosia kuten aloe- ja riisiuutetta, viinirypäleensiemenuutetta, oliivia ja avokadoöljyä. Hoitavuuden ja antioksidanttisen suojan puolesta voiteet saavat oikein hyvän arvosanan.
SK 14 -voide tuntuu kevyeltä ja miellyttävältä eikä jätä ihoon vaaleaa kajoa. Voide ei kuitenkaan ihan heti katoa ihoon samaan tapaan kuin synteettinen, kemiallisen UV-filtterin sisältävä aurinkosuojavoide.
Tuoksu on huomaamaton.
Sun Cream SPF 50
36,90€ / 60 g
Odotukset tämän korkeamman suojakertoimen voiteen koostumukselle olivat korkeat, sillä Whamisan SPF 50 BB-voiteet on formuloitu todella miellyttäviksi.
Harmi kyllä odotukset eivät ihan täyttyneet, ja tällä kertaa aasialaiskemistien taidoilla ei ole saatu kumottua mineraalipohjaisen filtterin tuomaa jähmeyttä ja vaaleaa pintaa. Whamisan Sun Cream SK 50 ei tunnu yhtään sen notkeammalta kuin länsimaiset luonnonkosmetiikan SK 50-aurinkovoiteet. Se on paksua, jähmeähköä ja jättää ihoon selvän vaalean kuullon.
Jännä juttu, miten Whamisalla sitten on saatu BB-voiteisiin niin onnistunut koostumus samalla suojakertoimella. Voi tietysti olla, että kokemus on erilainen siksi, että BB-voide on ylipäänsä erilainen tuote kuin aurinkovoide, ja sitä levitetään muutenkin kasvoille ohuemmin (--> jolloin SK 50 ei käytännössä toteudu).
Tähän astisella luonnonkosmetiikan aurinkovoidekokemuksella tekee mieli todeta, että sävyn lisääminen voiteeseen tuo käytännössä aina onnistuneemman ja miellyttävämmän tuloksen. Kaikki parhaat kokeilemani luonnonkosmetiikan kasvoaurinkovoiteet ovat sävytettyjä. Lue lisää näistä voiteista tästä postauksestani.
Kuten usein todettua, yksi kauneusbloggaajan homman tylsiä puolia on se, että kaikkia ihania tuotteita ei voikaan jäädä käyttämään säännöllisesti. (Sama ongelma on epäilemättä kaikilla kauneustuotteita työkseen tai intohimokseen arvioivilla.) Whamisa kuuluu niihin merkkeihin, jonka tuotteita olisin ensituttavuuden jälkeen erittäin mielelläni jäänyt käyttämään vakituisesti.
Viime kuussa löysin viimein sopivan raon palauttaa Whamisat pariksi viikoksi uudelle kierrokselle, ja tällaisia fiiliksiä ne kirvoittivat:
Deep Rich Toner
Vielä parempaa kuin muistinkaan, ihan älyttömän kosteuttava. <3 Tuntuu iholla yhtä hyvältä ja kosteuttavalta kuin Holikan 3 Seconds Starter, jopa siinä mielessä paremmalta että tykkään Deep Rich Tonerin luonnollisesta tuoksusta enemmän kuin Holikan.
Eye Essence
Sama juttu - Eye Essence tuntuu vielä paremmalta kuin edellisellä kokeilukerralla. Ohut koostumus kosteuttaa hämmentävän hyvin ja jättää ihon aivan ihanan tuntuiseksi myös koko kasvoilla käytettynä. Miellyttävä tuoksu, miedommasta päästä Whamisan tuotteissa.
Pakko antaa piste myös pakkauksen värimaailmasta <3
Water Cream
Sama laulu jatkuu: tykkään ihotunnusta vielä enemmän kuin vuosi sitten. Ihon kuivuminen on aivan varmasti syynä.
Whamisan kulttituotteisiin kuuluvan Water Creamin koostumus on tosi ohut ja sanalla sanoen vesimäinen, melkein "litkuinen", mutta samalla äärettömän kosteuttavan tuntuinen. Jättää ihon pinnan ihanan sileän tuntuiseksi. Sopii meikin alle.
Huomio: tuubi kannattaa pitää ylöspäin kun tuotetta annostelee, muuten vetelää voidetta hulahtaa ulos heti kun korkin saa auki. Tällainen koostumus olisi ehkä mielekkäämpää pakata tuubiin, jossa on kapea "nokkakärki", sellainen kuin silmänympärysvoiteiden tuubeissa. Tai sitten pumppupulloon.
Lotion Original
Tämän voiteen koostumus on se entinen vuoden ympäri toiminut suosikkikoostumukseni; miellyttävä, kevyt ja raikkaan tuntuinen ohut emulsio.
Tuntuu yhä supermiellyttävältä, mutta ei enää riitä kosteuttamaan ihoani riittävästi talviaikaan. Tämä kuuluu nyt kesäosastoon.
Paksumpi Lotion Double Rich on nyt passelimpi koostumus, ja Water Creamin ohella ihanteellinen voide minulle päivävoiteeksi. Samettinen ja helposti imeytyvä koostumus helpottaa ihon janoa saman tien ja jättää pinnan kaikin puolin mukavan ja tyytyväisen tuntuiseksi :)
Nourishing Day & Night Cream
Day & Night Cream on Whamisan täyteläisin voide; erittäin kosteuttavan ja ravitsevan tuntuinen "comfort"-voide.
Edellisellä kerralla Nourishing tuntui vielä vähän liian runsaalta iholleni, mutta nyt iho imee tämänkin tosi hyvin. Koostumus sopii parhaiten yövoiteeksi, mutta olen käyttänyt tätä myös päivällä, iho ei jää tahmeaksi kun voiteen antaa kunnolla imeytyä. Voide jättää ihon älyttömän pehmeän tuntuiseksi.
Olive Leaf Mist
Whamisalla on kaksi kasvosuihketta; Damask Rose kuivalle ja ikääntyneelle iholle ja Olive Leaf kaikille ihotyypeille ja stressaantuneelle iholle. Valitsin Oliivin, kun maahantuojan sivulla tuotetta kuvaillaan näin: "Valitse tämä tuote, jos ihosi on samea, stressaantunut tai ilmansaasteille altistuva". Samea ihoni ei ole, mutta kahta jälkimmäistä kyllä. Ja antioksidantit ovat aina pop.
Suihke tuoksuu tymäkästi fermentoiduille raaka-aineille, mutta tuoksuun tottuu pian. Kevyesti liukas koostumus tuntuu iholla mukavalta ja pätevästi kosteuttavalta.
Eipä tästä keksi sen pidempiä tarinoita kuin että tämäKIN tuote on erittäin hyvän tuntuinen ja ainesosiltaan laadukas. Tulee ilman muuta käytettyä - näitä kasvosuihkeita sentään saan loppuun kun niitä tulee suihkittua niin paljon :)
Uusintakierros Whamisan parissa vahvisti mieltymykseni sarjan tuotteisiin, ja nyt voin helposti todeta Whamisan kuuluvan ihonhoidon lempisarjoihini Mádaran, Laveran, Ekopharman ja Estelle & Thildin rinnalla.
Whamisa vaikuttaa ylipäänsä nousseen Suomessa valtavan suosituksi ja tuntuu ainakin minusta nauttivan meillä jopa parempaa tunnettuutta kuin ei-luonnonkosmetiikan K-Beauty-sarjat. Jakaako joku muukin tämän kokemuksen? Kuinka moni teistä on löytänyt Whamisalta hyviä, toimivia tuotteita?
