Tänään jutustelen ammatillisesta taipaleestani.
Pidän itseäni siinä mielessä onnekkaana, että olen päässyt tekemään kaikkia niitä töitä joista olen ollut kiinnostunut.
Toisaalta työelämään liittyvät tavoitteeni ovat myös olleet suhteellisen vaatimattomia, joten ne on ollut helpompi saavuttaa kuin jos olisin haaveillut vaikkapa lääkärin tai juristin ammatista tai halunnut ryhtyä menestyksekkääksi laulajaksi.
Olen aina suhtautunut työhön sitten, että on ihan superjuttu ylipäänsä saada töitä.
Kuvituksena Leroksen saari, jossa parhaillaan lomailen.
Agia Marina ja Platanos
Ura matkailualalla oli ykköstoiveeni teini-ikäisestä lähtien. (Okei, joskus 12-vuotiaana saatoin hetkellisesti haaveilla tulevani uudeksi stephenkingiksi ^_^ )
Olen yksinkertaisesti aina rakastanut matkailua ja sen avartavaa vaikutusta ja kokenut nuoresta saakka intensiivistä viehätystä erilaisten matkakokonaisuuksien suunnitteluun. Kahdeksannella luokalla otin ohjat käsiini perheemme lomien suhteen enkä enää antanut muiden päättää mihin matkustimme – minusta tuli perheen lomakohdetyranni. Ensimmäiselle omalle ulkomaanmatkalle ilman vanhempia pääsin 17-vuotiaana. Kohde oli, mikäpä muu kuin Kreikka.
Kirkko Leroksen linnakukkulalla
Krithonin ranta
Ystäväni äiti oli töissä matkatoimistossa, ja hänestä muodostui minulle yläasteiässä ammatillinen idoli. Päätin, että minustakin tulee matkatoimistovirkailija. Ajatus siitä, että saisin työkseni neuvoa ja auttaa ihmisiä löytämään ihania lomakohteita, tuntui parhaalta työltä ikinä.
Lukion jälkeen kouluttauduinkin ammattiin, ja olin kovin onnellinen. Olin ihan fiiliksissä jo Finnjet-risteilyjen myymisestä..! (Voih, Finnjet, RIP…)
Pantelin kylä
Matkailuopintojen ohessa sain toteuttaa toisen, ehkä vähän erikoisemman työkokeilutoiveeni. Ehkäpä liittyen kirjeenvaihtoharrastukseeni, koin suurta mielenkiintoa kirjepostin kulkuprosessia kohtaan. Suorastaan himoitsin päästä joskus lajittelemaan kirjeitä ja näkemään, miten niiden matka kohti vastaanottajaa alkoi. Tämä on aika erikoinen intohimo, ainakaan en ole koskaan törmännyt toiseen ihmiseen joka tuntee viehätystä postin lajittelua kohtaan.
Hain ja pääsin postille iltatöihin opiskelujen aikana ja niin tämäkin haave toteutui; lajittelin kirjeitä iloisen hurmion vallassa.
Kunnantalo Platanoksessa
Kohti linnoitusta
Sitten elämääni astui vaihe nimeltä Ahvenanmaa. Halusin petrata ruotsin kielen taitojani kesätyön muodossa. Koska kielitaitoni ei mahdollistanut kesätyötä matkatoimistossa, hain töihin lastenhoitajaksi. Lapset osoittautuivatkin mitä parhaimmaksi kielenopettajaksi; heidän kanssaan oli matalampi kynnys puhua ruotsia. Pian puhuin svenskaa varsin sujuvasti.
Kesätyö venyi ensin neljään kuukauteen ja sitten puoleen vuoteen. Minusta tuli osa Ahvenanmaan perhettäni, ja yhtäkkiä huomasin viihtyväni saarella niin hyvin, että halusin jäädä.
Platanoksen kylä
Alindan lahti
Ystävystyin Ahvenanmaalla pienessä postin maalaiskonttorissa työskentelevän miehen kanssa, josta tuli paras ystäväni. (Tämä tarinanhaara ei johda romanssiin, vaan seuraavaan työpaikkaan. ;))
Olin juuri lopettamassa työtäni lastenhoitajana, kun ystäväni kysyi, olisinko voinut tuurata häntä kolme kuukautta hänen ottaessa virkavapaata matkusteluun. Olin skeptinen, sillä minulla ei ollut mitään kokemusta postitoimistotyöstä, olinhan vain lajitellut kirjeitä. Ystäväni vakuutti, että pärjäisin aivan varmasti. Koska en ollut saanut hakemaani työpaikkaa Maarianhaminan matkatoimistosta, ajattelin, että voisin kai ihan hyvin tässä välissä tehdä pienen postikeikan, kokemustahan se oli sekin.
Kotini Leroksella: Panteli Beach Hotel & Apartments
Jälleen – kolme kuukautta venyi paljon pidemmäksi ajaksi. Ystäväni virkavapaan jälkeen minua pyydettiin lentorahti- ja tullausvirkailijaksi Ahvenanmaan postin terminaaliin, ja sen jälkeen Maarianhaminan Postiin.
Kollegat ja esimiehet olivat tosi mukavia, ja viihdyin loistavasti. Hain vielä kerran matkamyyjän virkaa, mutta kun ei taaskaan napannut – ja totesin matkatoimiston palkankin olevan alempi kuin mitä Postilla tienasin (mm. suomen kielen taidosta sain kivan lisän palkkaan :D), päätin jäädä Ahvenanmaan Postille. (Tässä yhteydessä on aina hyvä korostaa, että kyseessä on eri yritys kuin Suomen Posti.)
Panteli Beach
Krithoni
Vuodet kuluivat, ja huomasin kaipaavani matkailutyön inspiroivuutta ja neuvovaan työhon liittyvää palkitsevuutta, mutta toisaalta mukavat työkaverit ja miellyttävä henki työpaikalla painoivat paljon. Postivirkailijan työssä viehätti myös sama juttu kuin kirjeissä: ajatus siitä, että joku vastaanotti odottamansa ihanan verkkokauppatilauksen, tai vaikka yllätyspaketin mummoltaan, sai minussa aikaan iloa ja hyvää mieltä. ☺️
En usko, että monikaan voi tätä tunnetta ymmärtää, mutta koen sitä edelleen. Postissa kirjeineen ja paketteineen on jotain oudon palkitsevaa ja positiivista. Yleensä lähetys ilahduttaa aina vastaanottajaa. Sellaisen parissa on tosi kiva tehdä töitä. :)
Pantelin kylä kukkuloilta
Päästään urapolulla vaiheeseen kauneus ja kosmetiikka.
Kosmetiikka on ollut minulle harrastus ja suuri kiinnostuksen ja intohimon kohde oikeastaan yhtä kauan kuin matkailukin. Pitkään paino oli sanassa harrastus. Minulla ei ollut käynyt mielessäkään, että voisin tehdä kauneusjuttuja myös työkseni. Kosmetologin työ ei kiinnostanut, ja pitkään mielsin kauneusalan ammattien olevan suunnilleen yhtä kuin kosmetologit ja kampaajat.
Leroksen tuulimyllyt
Panteli Beach illan hämärtyessä
Kosmetiikkaharrastuneisuuteni näkyi vahvasti myös töissä; olin se sateenkaaren väreillä meikattu, värikäskyntinen postivirkailija joka jakoi työkavereille jatkuvasti ihon- ja hiustenhoitovinkkejä, ja mistä sai tilattua halvimmalla ihania kosmetiikkatuotteita. Sain asiakkailta iloista palautetta pirteästä olemuksestani.
Kollegani kyselivät, miksi en ollut päätynyt töihin kosmetiikan pariin. Vastasin, etten tiennyt. Matkailuala oli aina tuntunut itsestäänselvyydeltä.
Alindan lahti
Sitten elämässäni koitti uusi vaihe. Muutin Tampereelle mieheni luokse, ja postin työt jäivät.
Ajatus työstä kosmetiikan parissa oli vihdoin kypsynyt ajankohtaiseksi, ja nähdessäni Valkeakosken Ammatti- ja Aikuisopiston kurssitarjonnassa kosmetiikan myyntiin suuntautuvan myynnin ammattitutkinnon, hain heti.
Tutkinto oli minulle täydellinen; se keskittyi juuri minua kiinnostavaan puoleen kosmetiikassa eli myyntiin, neuvontaan ja markkinointiin, ja opintokokonaisuuteen kuului myös kursseja kosmetiikan kemiasta ja raaka-aineista. Valmistuttuani työllistyin saman tien suuren kauneusketjun myymälään.
Olin valtavan onnellinen, ehkä jopa onnellisempi kuin matkailuvirkailijan työssäni. Saavuin töihin aamuisin kestohymy naamalla. Jokainen päivä oli minulle todellakin karkkipäivä.
Tampereelle muuttaessani olin myös aloittanut blogin pitämisen. Se alkoi puhtaasti harrastuksena, kuten kaikki blogit tuohon aikaan 10 vuotta sitten. Kirjoitettuani blogia vuoden verran, minua pyydettiin mukaan juuri avautuneeseen, Suomen ensimmäiseen blogiportaaliin, Indiedaysiin. Aloin tienata blogilla vähän taskurahaa.
Seuraavina vuosina blogien maailma muuttui ja kehittyi nopeaan tahtiin; ne kasvoivat jopa merkittävämmäksi mediaksi kuin perinteinen printtimedia, ja kaupallisuus lisääntyi. Muutamassa vuodessa taskurahapalkkioni oli kasvanut huomattavaksi sivutuloksi, ja lopulta tienasin blogin kirjoittamisesta kokopäiväisen työn palkkaa. Saatoin jättää päivätyöni kosmetiikkamyyjänä.
Kirkko linnoituksella
Siirtyminen yrittäjäksi on ollut elämässäni ristiriitaisimpia päätöksiä. Urasuuntaus ei suinkaan ole ollut täynnä pelkkää auvoisuutta, vaikka ulospäin elämäni on saattanut näyttää ihanalta matkustelulta ja upeiden kosmetiikkatuotteiden testailulta.
Työ bloggaajana ja yksityisyrittäjänä on mahdollistanut elämäntyylin, jota en osaanut 15-vuotiaana edes kuvitella; olen saanut järjestää päiväni ja aikani miten haluan ja voin yhdistää työssä kaikki vahvuuteni, intohimoni ja ammattiosaamiseni. Sain myös vihdoin väylän luovuudelleni. Olen tienannut olemalla Sanni. Olen saanut tehdä fantastisia juttuja, mutta vapaudella ja elämäntyylillä on ollut hintansa. Hinta, joka on ollut kirjoituksissani vahvasti läsnä pitkään.
Agia Marina ja Alindan lahti
Blogini tarinan voi lukea täältä. Siellä kerron, miten tieni johti keskustelupalstojen iloisesta meikkihöpöttelijästä itsensä uuvuttaneeksi bloggaajaksi, joka koukuttui someen, eikä enää malttanut pitää taukoa iki-ihanasta hommastaan. Kivaakin voi tehdä liikaa.
Onneksi olen oppinut ja kasvanut. Joitain virheitä ei saa tekemättömiksi, ja tietyista valinnoista maksan yhä kalliisti. Mutta elämä on oppimista varten ja tie vie eteenpäin.
Alindan lahti
Sympaattisesti, yksi vuosien ajan rinnallani pysynyt ja minua voimauttanut ”punainen lanka” on vanha työni postivirkailijana. En koskaan luopunut siitä Tampereelle muutettuani, vaan olen säännöllisesti käynyt tekemässä keikkaa vanhalla työpaikallani Maarianhaminassa. Olen tästä mahdollisuudesta todella kiitollinen.
Olen huomannut, että tarvitsen luovan ja vapaan työn vastapainoksi ”tavallista” duunia työkavereineen, esimiehineen ja lounastaukoineen. Sellaista auto pilot -hommaa, jossa voi rutiinilla tehdä osaamiaan tehtäviä ja antaa aivojen rentoutua. Luova työ on aivan ihanaa, mutta pääni tarvitsee myös turvallista, epäluovaa rutiinia jaksaakseen taas ideoida ja pulputa. Ennen kaikkea tarvitsen tavallisen alais-työn rakennetta; raamit ja toisen antamat tehtävät luovat turvallisuuden tunnetta ja rauhoittavat. Kun on itse itsensä esimies ja tekee kaikki päätökset, se on välillä hurjan raskasta kaltaiselleni luonteelle.
Auringonlaskudrinkillä Pantelin rannalla.
Tällä hetkellä voin sanoa, että rakastan edelleen niin matkailualaa, kauneusalaa, postia kuin bloggaamista. Olen niissä vahva ja hyvä, kun saan tehdä niitä kaikkia. En taitaisi koskaan viihtyä aloillani yhden tyyppisessä hommassa.
Tällainen oli minun ammatillinen tarinani. <3 Saa nähdä, missä olen 10 vuoden kuluttua.
2019 toukokuu - menin töihin osa-aikaiseksi työntekijäksi luonnonkosmetiikan maahantuoja NHS Oy:lle. Jatkoin samalla yritystoimintaani, mutta suunnitelmissa oli sen pienentäminen (yllämainituista syistä - kaipasin työkavereita).
2020 - siirryin yrityskauppojen myötä kosmetiikan maahantuoja Transmerin osa-aikaiseksi työntekijäksi. Jatkoin ohessa yritystoimintaani. Pitkä työsuhteeni Ahvenanmaan Postiin päättyi. Tuli korona-pandemia ja etätyöhön siirtyminen. Menetin minulle niin tärkeän työyhteisön sosiaalisen ulottuvuuden.
2021 - siirryin Transmerin tiimissä työntekijästä freelance-työsuhteeseen. Yritystoimintani kasvoi, ja hyväksyin, että tällä haavaa oma yritykseni oli minulle paras "työnantaja". Kuitenkin kaipasin edelleen työyhteisöä ympärilleni, eikä pandemian pakottama etäisyys muihin ihmisiin ainakaan helpottanut epäyhteisöllisyyden tuntemuksia. Laajensin työkenttääni kouluttajan työhön, ja tein Transmerilla monien luonnonkosmetiikkasarjojen koulutuksia. Nautin työstä, mutta en työn tekemisestä videokokousten muodossa. Halusin kohdata ihmisiä livenä.
2022 - omaa yritystoimintaa ja freelancer-työtä Transmerin tiimissä. Suoritin luonnonkosmetiikan tuotekehityksen perustutkinnon Formula Botanicassa, kasvattaakseni ammattiosaamistani. Luovuin Ahvenanmaan asunnostani, mikä viimeistään sinetöi sen, etteivät väliaikaistyöt vanhalla Maarianhaminan työpaikallani enää olleet mahdollisia. Tämä teki minut surulliseksi, mutta samalla ymmärsin askeleen välttämättömyyden.
2023 - aloin tehdä yhteistyötä Twistbe'n kanssa. Hain yritystoimintani ohella extra-työntekijäksi Ruohonjuureen, jotta saisin jälleen työkavereita sekä suoran yhteyden asiakkaisiin. ❤️ Blogini siirtyi 13 vuoden portaaliaikojen jälkeen viimein omalle domainille.
2024 - vakituinen freelance-työ Transmerin tiimissä päättyi. Omaa yritystoimintaa; sisällöntuotantoa omiin sekä asiakkaiden kanaviin, luentoja sekä koulutuksia. Harvat mutta kuitenkin säännölliset työtilaisuudet Ruohonjuuressa tuovat iloa sekä kaipaamaani yhteyttä kentälle, samoin kuin työ Twistbe'n messutiimissä.
Kaupallinen yhteistyö House Of Organic,* sis. mainoslinkkejä
Aaaahh mikä ihana postausaihe! Poskipunat! Rrrrrakastan poskipunia!
Kun sain ehdotuksen päivän aiheesta, olin heti liekeissä! Tänään sukelletaan erilaisiin poskipunakoostumuksiin ja niiden ominaisuuksiin sekä tsekataan suosikkejani kustakin tyypistä.
Pääsin valitsemaan House Of Organicin varastolta vapaasti eri tyyppisiä poskipunia ja siellä meinasi vähän mopo lähteä käsistä. Oma suosikkiposkipunatyyppini on vuosia ollut jauhemainen mineraaliposkipuna, eikä siksi yllättänytkään, että vedin Everyday Mineralsin hyllyllä pienet överit ja olisin melkein ansainnut sakkoa riehaantumisestani. :D Tässä jutussa esittelen EM-saaliista vain muutaman tarkoin valitun suosikkini, ettette ihan nukahda kesken jutun.
Posket saavat väriä nyt myös vähän keveämpään hintaan, kun House Of Organic tarjoaa kaikki poskipunat 15% alennuksella koodilla BLUSHES.
Kiinteät, pressatut poskipunat ovat poskipunalaaduista yleisin ja helpoin. Kiinteä poskipuna on helppo ja nopea levittää ja sopii meikkauksen vasta-alkajasta ammattilaiseen. Joka merkiltä löytää kiinteän poskipunan ja koostumuksia on laidasta laitaan helmiäisenhehkuisesta kimaltavaan ja satiinisesta täysmattaan.
Suosikkini superhillittyyn poskipuna-lookkiin, älyttömän hyvän sävyiset Lily Lolon duot Coralista ja Naked Pink.
Coralista ja Naked Pink - oletko lämmin vai viileä? :)
Coralista * on lämmin korallipersikka ja Naked Pink * viileä, vaalea roosapinkki. Ihanan tyttömäiset, lempeät sävyt jotka sopivat vaikka ihan ensimmäisiksi poskipuniksi nuorelle meikkaajalle. Duot maksavat 20,90€ ja nyt alennuksella 17,76€. Näillä et todellakaan tee ylilyöntejä.
Kuten et tälläkään:
Avrilin Rose Nacré * on sekoitus roosaa, persikkaa ja vaaleaa beigeä. Äärimmäisen hillitty, neutraali sävy sopii useimmille ihonsävyille.
Rose Nacre'lla saa heleän, lempeän persikkaisen sävyn kasvoille
Kaunis Rose Nacré * on myös edullinen; hintaa punalla on vain 10,90€ ja alennuksella 9,26€.
Kerrostamalla saa vähän enemmän poweria mutta pelleposkia et tällä saa yrittämälläkään :) Toimii myös luomivärinä, tykkään käyttää tätä luomivaossa persikkaisissa meikeissä.
Jauhemaiset mineraaliposkipunat ovat suosikkini monivivahteisuutensa ja erityisen kauniin jälkensä puolesta. Jauhemaisen punan ainoa miinus on se, että ne eivät ole ihan yhtä nopeita levittää kuin kiinteät, eivätkä sovi yhtä hyvin reissumeikkipussiin. Jauhemaista punaa kopautetaan ensin alustalle (kuten rasian kanteen), josta sitä pyöräytetään kevyesti siveltimeen.
Mitä hienojakoisempi koostumus, sitä silkkisemmin puna asettuu iholle. Vaikka onkin jauhemainen, mineraalipuna jättää usein vähemmän "jauhoisen" näköisen pinnan kuin kiinteä puuteriposkipuna.
Lily Lolo: klassinen Ooh La La - hehkuva Cherry Blossom - nude Beach Babe
Pitkän linjan suosikkimerkkini Lily Lolon poskipunista suosikkejani ovat jo legendaarinen, ruusuinen Ooh La La *, hohtava persikkapinkki Cherry Blossom * sekä semimatta, hillitty nudepersikka Beach Babe *.
Hintaa Lily Lolon mineraaliposkipunalla on 13,90€, alennuksen kera 11,81€. Jos Avrilin puna on edullinen niin eipä ole tämäkään hinnalla pilattu, ja uskallan sanoa että kestää varmasti pienen ikuisuuden. Jauhetta menee kerrallaan niin pieni määrä että tällainen voi hyvinkin olla lifetime-hankinta :D
Kun edellisen kerran tutustuin Everyday Mineralsin poskipuniin, valikoima oli huomattavasti pienempi. Nyt kolme vuotta myöhemmin EM:llä on ihan hillitön kirjo toinen toistaan houkuttavampia poskipunia *, olisin t-o-d-e-l-l-a-k-i-n voinut ottaa mukaani suunnilleen kaikki. Vaikka millä ihmeen ajalla mä niitä kaikkia kokeilisin ja käyttäisin..? :D
Niinpä, mutta kun meikkifriikki näkee jotain erityisen houkuttavaa ja on lupa testata kaikkea mitä mieli tekee, on vaikea pysyä kohtuudessa.
Everyday Mineralsin suosituimmat sävyt House Of Organicilla ovat hento beigeen taittava koralli Primrose *, pigmenttisempi koralli Peony Petal *, ruusupinkki Tea Rose * ja hento pastellipinkki Fresh Rose Blossom *. Kaikki neljä ovat mattasävyjä, mutta eivät jätä ihan täysmattaa pintaa vaan aavistuksen satiinisen.
Everyday Minerals: Primrose - I'm Taken - Already There
Primrose näyttää ihollani lämpimämmältä kuin purkissa. Joka tapauksessa se on juuri sen verran neutraali ja monen sävyiselle iholle sopiva "yleispuna", että ymmärrän sen suosion.
Omat suosikkini tähän saakka kokeilemistani Everyday Minerals -poskipunista ovat ihastuttava kultaan shiftaava roosa I'm taken * (kuvassa keskellä) sekä kevyesti kullanhohtoinen hento korallipersikka Already There * (oikeanpuoleisin kuva). Tämä sävyn kuvaus on muuten House Of Organicin sivuilla väärin, kyseessä ei ole "kirkas punertavan pinkki puna" kuten kuvista voi nähdä. Sävyjen kuvaus on kyllä välillä vaikeaa ja ihan oma taiteenlajinsa :D
Varsin ponimainen poskipunasävy on pastelliliila Lavender Fields.*
Everyday Mineralsilla kauniita eri vivahteen persikan sävyjä riittää: About Jane Austen * on hento aavistuksen pinkkiin taittava kultapersikka, Sweet Coral * on mattainen vaalea persikka ja Good Morning * on voimakkaampi oranssinen kultapersikka.
Everyday Mineralsin poskipunat maksavat sävystä riippuen 18,90€ tai 20,90€, alennuksen kera 16,06€ ja 17,76€.
Voidemainen poskipuna sopii erityisen hyvin kuivalle ja ikääntyneelle iholle sekä luonnollisiin lookkeihin joissa iholle ei haluta mitään puuterimaista. Parhaimmillaan voidemaisella poskipunalla saa täydellisen luonnollisen "lit from within" -lookin.
Voidemainen puna ei ole vaikea levittää, mutta vaatii hieman harjoitusta puuterimaisiin verrattuna. Voidemainen puna kannattaa ihanteellisesti levittää ei-puuteroidulle iholle suoraan meikkivoiteen tai BB-voiteen päälle, tai paljaalle iholle mikäli ei käytä meikkipohjaa. Levitys puuteroidulle pinnallekin onnistuu, mutta tällöin voideposkipuna on taputeltava paikoilleen erityisen kevyesti ettei se jumahda kiinni puuteriin ja muodosta epätasaisia läiskiä.
Kotimaisen Flow Kosmetiikan hoitavat Korento-meikit valmistetaan käsityönä Riihimäellä.
Huulille ja poskille sopivat Lip & Cheek Colour -sävyt Raspberry ja Heather ovat suosikkejani. Raspberry * on murrettu, herkullinen vadelman sävy ja Heather * neutraali beigeroosa.
Korento Heather
Heather * on kaikille sopiva helppo, neutraali sävy joka tuo eloisuutta ihoon.
Korento Lip & Cheek Tint -punien koostumus on miellyttävää levittää; se ei jämähdä ihoon saman tien vaan sävyä voi työstää ja häivyttää rauhassa. Tällaista koostumusta on hieman helpompi hallita kuin nestemäistä punaa. Kuvassa levitän Heather-sävyä.
Korento Lip & Cheek -poskipuna maksaa 34,50€, alennuksen kera 29,33€.
100% Puren puikkomainen Fruit Pigmented Lip & Cheek Tint -poskipuna on laadultaan liukkaampaa ja kiiltävämpää kuin Korennon.
Suosikkisävyihini kuuluu tyttömäinen pastellipersikka Peach Glow * joka tekee läpikuultavaa, raikasta ja hillittyä jälkeä.
100% Pure Peach Glow
Niin helppo ja kaunis poskipuna! Näen Peach Glow'n * sopivan ihanasti kesään ja päivettyneelle iholle. :)
Raikkaan viileä Cranberry Glow * on sekin tosi makea sävy. Ohuesti sipaistuna sillä saa todella freesin lookin, sopii upeasti oikein lumikkimaisen vaalealle iholle mutta myös heleyttämään ruskettunutta ihoa. Tämäkin odottaa minulla kesää :) <3
100% Puren voidemaiset poskipunat ovat laadultaan liukuvia ja todella helposti levittyviä ja häivyttyviä. Ne maksavat 29,90€ tai alennushintaan 25,41€. Kuten Korennon voidemaiset punat, myös nämä sopivat huulille.
Nestemäiset poskipunat voivat laadustaan ja pigmentistään riippuen olla haastavia. Toiset nestemäiset punat imeytyvät ja "jumahtavat" ihoon nopeasti jolloin niiden jälkeä voi olla vaikea hallita. Minun valintani tässä postauksessa eivät edusta sitä laatua. ;)
Parhaimmillaan nestemäinen poskipuna luo kaikkein luonnollisimman ja läpikuultavimman poskipunasävyn. Kuten voidemainen puna, se sopii erityisen hyvin kuivalle ja ikääntyneelle iholle.
Korennon nestemäiset seerumiposkipunat ovat aivan ihania, näillä saa todella kauniin ja kuultavan punan. Pidän näistä vielä enemmän kuin kiinteästä Lip & Cheekistä.
Korento Liquid Blush -puna on öljypohjainen mikä tekee siitä todella helppoa työstää ja levittää, neste ei kuivahda ihoon. Jälki on satiinista ja kauniisti kuultavaa vailla helmiäistä tai kimalletta. Öljypohjansa puolesta se sopii jopa erittäin kuivalle iholle.
Raspberry * on viileä, murrettu, beigeen taittava vadelma, Pumpkin * on lämmin, pehmeä persikka.
Levitän nestemäisen poskipunan useimmiten sormin, mutta myös beauty blender -tyyppinen munasieni toimii erittäin hyvin. Kuvassa levitän Raspberry-sävyä.
Korento Liquid Blush -poskipunaa tarvitsee kerralla vain muutaman pienen tipan, se on erittäin riittoisaa. Tälle tuotteelle parempi myyntikoko olisi 3-5 ml, 10-millistä pulloa ei todennäköisesti saa koskaan loppuun ellei meikkaa ihmisiä työkseen :)
Korento Liquid Blush Raspberry
Öljypohjaisen seerumiposkipunan ainoa pieni miinus tulee esiin tässä kuvassa; öljypohjaisena se sulattaa hieman alla olevaa meikkipohjaa, jolloin iholla mahdollisesti olevat, meikki- tai peitevoiteella peitetyt värivirheet tai muut sävyn epätasaisuudet tulevat näkyviin ja kuultavat läpi. Minulla on poskissa hieman couperosaa.
Korento Liquid Blush Pumpkin
Lämmin Pumpkin -sävy * näyttää ensialkuun jopa pelottavan pigmenttiseltä (katso swatch-kuva ylempänä), mutta on iholla todella kaunis, läpikuultava ja luonnollinen persikan sävy. Ehkä heleimpiä ja kaunistavimpia persikkaposkipunia jonka tiedän <3
Aaah, nautinnollinen kilometripostaus on vihdoin saapumassa loppuunsa. Olipa kiva kirjoittaa kunnon megapläjäys minulle tärkeästä tuotteesta :) Toivottavasti saitte jutusta iloa ja inspiraatiota :)
Everyday Minerals Already There
Poskipuna on itselleni merkittävimpiä juttuja meikkauksessa, mun meikkihistoriassa on selkeästi aika ennen ja jälkeen poskipunan ja se aika ennen punaa oli kalpeaa aikaa. Vahvasta contour-trendistä ei koskaan tullut minun juttuni, mutta poskipunan tuoma hehku ja terve sävy on meikillinen tekijä jota ilman en halua olla. Puna saa ihon sädehtimään ja buustaa koko olemuksen asteen eloisammaksi :)
Korento Liquid Blush Pumpkin
Ai niin - sivellinsuositus!
Poskipunasiveltimistä vahvan suositukseni saa Ecotoolsin poskipunasivellin * (9,90€), tosi hyvän hinta-laatusuhteen sivellin. Se on pehmeä, juuri sopivan tiheä, näppärän kokoinen ja levittää poskipunan tasaisesti ja silkkisesti.
Ateenan valot. <3
Hartaasti suunnittelemani talvimatka Kreikkaan ei vieläkään toteutunut vaan jäi odottamaan parempia aikoja. Sen sijaan olen Kreikassa jälleen pienellä kevätmatkalla. Yhdeksän päivän aikana tankkaan maailman parasta ruokaa, nautin välimerellisestä valosta ja annan Egeanmeren tuulten puhaltaa keveyttä ajatuksiin.
Ohjelmassa on vähän työjuttujakin, käyn Korresilla haastattelemassa Lena Korresia. Eikä saariakaan voi unohtaa, tällä kertaa vierailen Leroksella ja pikkuisella Tiloksella jossa saatan tähän aikaan vuodesta olla ainoa turisti. Se selviää sunnuntaina.
Kalinichta sas!
