Minulla on (ollut) paha riippuvuus.
Tästä on ollut vaikea kirjoittaa, koska aihe on roolini huomioiden arka. Olen nettiriippuvainen.
Kirjoitan internetissä blogia, jonka sisällölle toivon lukijoita, mutta samalla internet sisältöineen on ollut itselleni ongelma. Erityisesti sen sosiaaliset kanavat, mutta myös tiedollinen ulottuvuus.
Tiedetään, että internet koukuttaa, mutta sen käyttö ei muodostu ongelmaksi kaikille.
Vaikka netti- ja someriippuvuuksista puhutaan paljon, tosiasiassa moni käyttää nettiä täysin kohtuuden rajoissa ja terveellä tavalla. Toisille se syystä tai toisesta muodostuu koukuttavaksi ympäristöksi ja käyttö alkaa lopulta vaikuttaa koko elämään.
Minulle kävi näin. Perheessäni kukaan muu ei ole ongelmakäyttäjä, sisareni voivat unohtaa internetin päiväkausiksi eivätkä seuraa säännöllisesti mitään sosiaalista mediaa. Äitini avaa sähköpostin kerran viikossa. Mikä altisti juuri minut riippuvuudelle? Tätä olen miettinyt viime vuodet. Internet palkitsee minua tavalla, jota muut dopamiinin lähteet eivät tee.
MITEN KAIKKI ALKOI
Aloin käyttää internetiä vuonna 1996. Muistan sen elävästi, sillä tuona vuonna näin Soundgardenin heidän viimeisellä kiertueellaan ennen 1997 tapahtunutta hajoamista. Hakeuduin nettiin, koska halusin päästä kontaktiin muiden Soundgarden-fanien kanssa. Ensimmäinen URL jonka koskaan kirjoitin selaimen osoiteriville oli Soundgardenin silloinen kotisivu. Liityin Soundgardenia käsitteleville bulletin board -keskustelupalstoille, ne olivat suosittuja siihen aikaan. Sain yhdeltä palstalta jopa pitkäaikaisen hongkongilaisen ystävän joka lähetti minulle Soundgarden bootleg-kasetin josta olin aivan haltioissani. Vastalahjaksi lähetin hänelle Iittalan kynttilälyhtyjä, nainen oli kiinnostunut suomalaisesta lasimuotoilusta (!).
Jo ensimmäisessä internet-kosketuksessani olivat mukana ne elementit, jotka tulisivat minut koukuttamaan: sosiaalinen vuorovaikutus samasta aiheesta kiinnostuneiden kanssa ja tiedon saatavuus.
Olen tietonarkkari. Ennen internetin maailmaa olin hautautunut kirjoihin. Ahmin romaaneita mutta luin myös tietokirjallisuutta laidasta laitaan; jos kiinnostuin Mozartista (kuten tein 15-vuotiaana), luin kaikki kirjastosta löytyneet Mozart-kirjat. Jos bongasin mielenkiintoisen näköisen kirjan puutarhanhoidosta, lainasin ja luin senkin, vaikka en edes harrasta puutarhanhoitoa. Minusta oli vain kiinnostavaa oppia siitä. Ja katsoa kauniita kuvia.
Olin ahkera kirjeenvaihtaja ja innostunut keskustelija. Oli kiehtovaa ja palkitsevaa vaihtaa ajatuksia ihmisten kanssa ympäri maailmaa. En tiennyt mitään parempaa kuin kirjoittaa ja saada kirjeitä.
Kunnes tuli netin ja somen aikakausi. Netti tyydytti kummankin tarpeeni ylitsevuotavasti
Internetin käyttöni pysyi pitkään hallinnassa. Saimme modeemiyhteyden kotiin verrattaen myöhään, eikä minulla ollut kotona nettiä vielä 24-vuotiaanakaan muuttaessani Ahvenanmaalle. Käytin nettiä kirjastossa tai töissä työvuoron jälkeen.
Vuonna 2006 löysin kauneusaiheiset keskustelupalstat. Ensimmäinen palsta jolle liityin oli Hairstoren legendaarinen foorumi. Se oli menoa.
Ensimmäistä kertaa löysin ympäristön, jossa sain kunnolla vastakaikua kosmetiikkaharrastukselleni. Aloin viettää palstoilla yhä pidempiä aikoja. Saatoin istua kirjaston koneella sulkemiseen asti. Hankin viimein oman nettiliittymän vuonna 2008. Nyt tuntuu hassulta, mutta toisaalta helpottavaltakin ajatella, että elin 29-vuotiaaksi ilman että kotonani oli internet-yhteyttä.
Sitten tulivat blogit. Aloitin itsekin blogin kirjoittamisen. Vuonna 2009 seurasin kymmeniä blogeja ja kirjoittelin niin kotimaisilla kuin ulkomaisilla kosmetiikkapalstoilla. Facebook nautti uutuudenviehätystä ja sielläkin tuli oltua aktiivinen. Yhtäkkiä aika, jonka olin ennen laittanut Stephen Kingin lukemiseen tai kirjeen kirjoittamiseen, kului kavereiden kuvavirtaa selaillessa, blogeja tai foorumeja lukiessa tai loputtomassa informaatiovirrassa kelluessa. Ah, kiinnostavaa tietoa hiusten värjäyksestä, ja tästä pääsenkin valmistajan houkuttaville sivuille, käynpäs äkkiä kilpailevan firman sivulla vertaamassa tuotteita, ja ai niin hei piti katsoa sen yhden verkkokaupan tarjoukset ja lukea mitä mieltä foorumilla ollaan tästä shampoosta. klik.
En huomannut tai halunnut huomata riippuvuuttani pitkään aikaan. Ärryin, jos joku huomautti, että olin istunut koneella jo kolme tuntia. Minulla oli aina jokin perustelu, miksi netissä oloni oli tärkeää ja tarpeellista. Ajantajuni muuttui enkä aina edes hahmottanut, kauanko istuin ruudun äärellä. Asiasta huomauttelevat tekivät vain kiusaa. Saatoin tajuta ajattelevani suosikkifoorumini ihmissuhdekeskustelua ruokapöydässäkin. Kohta piti juosta taas koneelle katsomaan mihin keskustelu oli edennyt.
Eniten vietin aikaa nimenomaan blogien ja keskustelupalstojen parissa, mutta yhtä lailla saatoin eksyä tunneiksi lukemaan mehiläisten hoidosta tai pietarsaarelaisen kirkon historiasta. Minun oli yhä vaikeampi pysyä aiheessa tehdessäni esimerkiksi taustatyötä omiin blogijuttuihini. Jos jollain sivulla oli kiinnostava linkki muuhun aiheeseen, olin kohta siellä ja paria tuntia myöhemmin havahduin siihen, etten ollut päässyt puusta pitkälle varsinaisessa tehtävässäni.
Välillä tunnen, että kiinnostavan tiedon määrä internetissä on volyymissaan lähes lamaannuttavaa. En osaa hallita sitä enkä pysyä kohtuudessa. Olen tiedon äärellä kuin lapsi karkkikaupassa jossa saa ottaa kaiken mitä haluaa. Minun on vaikea vastustaa kiinnostavien linkkien klikkausta. On ollut myöhäisiä iltoja ja aamuyön tunteja, jolloin silmiin koskee ja rintakehää puristaa, enkä ole voinut lopettaa aina vain uusien YouTube-videoiden klikkaamista.
Aloin ymmärtää addiktioni syvyyden kunnolla vasta kolmisen vuotta sitten. Vaikka ongelman sisäistää, se ei tarkoita että osaisi tai kykenisi heti tekemään tarvittavia korjausliikkeitä. Kun internetissä olemisesta on muodostunut elämäntapa, sitä ei ole ihan helppo murtaa. Niin usein tiedämme, mikä olisi oikein, mutta emme kuitenkaan käytännössä osaakaan tehdä oikeita valintoja.
Ensimmäisiä itselleni antamia nettivieroitustehtäviä oli soittaa jollekin ystävälle jonka kanssa en ollut jutellut pitkään aikaan, kun teki mieli mennä selaamaan nettiä. Yritin myös kokeilla aikarajoituksia. Osa vieroitustoimenpiteistä toimi paremmin, osa huonommin.
Merkittävin edistys on tapahtunut viimein kuluneen vuoden aikana. Olen vähentänyt netissä viettämääni aikaa huomattavasti. Kirjojakin olen saanut luettua, oikeita, paperisia kirjoja <3 Kirjoitin myös pitkän kirjeen vanhalle oululaiselle kirjeystävälleni. Käsin. :)
Auringonlasku Onkiniemessä
Vastareaktiona kaikille digimaailmassa jumittamilleni kuukausille ja vuosille olen ottanut tavaksi lähteä ulos niin usein kuin mahdollista.
Eräänä iltapäivänä viime keväänä olin lounaalla Näsinneulan ravintolassa, ja maisemaa katsellessani havahduin siihen, että en ollut koskaan käynyt Onkiniemessä.
Sen jälkeen aloin tehdä tutustumisretkiä keskustan kaupunginosiin ja kortteleihin. Olin luullut tuntevani Tampereen keskustan, mutta siellä on paljon alueita jotka näennäisestä tuttuudestaan huolimatta ovat todellisuudessa jääneet minulle vieraiksi. Tammela on yksi sellainen alue. Ilahduin, kun pyöräretkellä löysin tunnelmallisen Puu-Tammelan. Ja voitteko kuvitella, että en ollut koskaan aikaisemmin käynyt Sorsapuistossa..?
Tällä hetkellä internetin käyttöni on kohtuuden rajoissa ja varsin "terveellistä".
Riippuvuus on kuitenkin riippuvuus, eikä alttiudesta todennäköisesti pääse koskaan eroon.
Joudun varmasti aina varomaan, etten jää selaamaan nettiä tai somen syötevirtaa liian pitkäksi aikaa. Mitä pidempään ruudun äärellä yhtäjaksoisesti viettää, sitä vaikeampi siitä on irtaantua.
Lopuksi: minua hävettää myöntää olevani nettiriippuvainen. Se tuntuu ristiriitaiselta asialta myöntää, kun on kirjoittanut pitkään blogia jolla on samalla tuonut hyvää mieltä niin itselle kuin monille lukijoille. Tuntui, että nyt halusin siitä kuitenkin kirjoittaa. Ehkä osana jonkinlaista itsetutkiskelun matkaa.
P.S. Kaikkien vuosien jälkeen olen viimein käynyt myös Rajaportin saunassa Pispalassa <3
Kuvat: Sanni ja Unsplash
Lavera.
Tänä vuonna on kulunut 10 vuotta siitä, kun kirjoitin ensimmäisen kerran Laveran tuotteista.
Ihan ensimmäinen Lavera-postaukseni käsitteli meikkejä. Tuon ajan kuvat ovat niin liikuttavan kömpelöitä ettei noin vanhoihin postauksiin melkein tee mieli edes linkittää... ^_^ :P Vaikka ovat kuvat myös hellyttäviä. Niihin on taltioitunut autenttinen, lapsenkengissä olleen blogiscenen kotoisa tunnelma jonka visuaalisen maailman tietyssä viimeistelemättömyydessä on jotain sympaattisen raikasta.
Tässä on ensimmäisiä Lavera-lookkejani blogissa, 10 vuotta nuoremman Sannin sileällä iholla <3 (Hmm, olen tainnut vain vaihtaa huulipunaa näissä meikeissä, silmämeikki näyttää identtiseltä...)
Nuo kulmakarvat. Karkkipäivän omansalainen "nostalgiaklassikko".
Laveran meikkiesite vuodelta 2009
Ensimmäisessä Lavera-postauksessa olin myös tehnyt pienen arkimeikkitutorialin Laveran silloisella vaalea/ruskea-duolla. :)
Voi mitä nostalgia-aaltoja nämä kuvat ja niihin liittyvät muistot aiheuttavat - taas voi vain häkeltyneenä miettiä, että olen blogannut kosmetiikasta kym-me-nen vuoden ajan...
Lavera on muuttunut paljon, ja niin on kirjoittajakin.
Lavera-meikkejä vuodelta 2015
Hillitty Lavera-Sanni kahden vuoden takaa.
Yliopiston Apteekin Ego-verkkokaupalla on heinäkuussa Lavera-kampanja, jossa etukoodilla KARKKI20 saa -20% alennusta kaikista Laveran tuotteista.
Kampanjan tiimoilta esittelen kattauksen tämän hetken suosikkituotteitani Laveralta, niin uusien kuin vanhojen vakkareiden joukosta. Samalla postaus antoi kivan syyn palata fiilistelemään noita vanhoja aikoja...
Kävin läpi koko Lavera-arkistoni ja oli hauska bongailla vanhoja lemppareita jotka ovat tulleet ja menneet ja jääneet pois. Tällaisia olivat mm. Makadamiapähkinä-vartalotuotteet, Karpalo-Argan-silmänympärysvoide ja törkeän hyvä Almond Milk -shampoo. Ja kuka muistaa rakastetun Mangon Milk -hoitiksen...! Voi kun se joskus palaisi vaikka retrojulkaisuna..! <3
Pitkäaikaisin kasvovoidesuosikkini Laveralta on Firming-päivävoide, jota aloin käyttää jo vuonna 2011. Tuolloin se kulki nimellä My Age.
Firming-päivävoide oli muinoin niitä ratkaisevia "vedenjakajia" minulle; luonnonkosmetiikan koostumukset elivät murroksessa ja perinteisempien, paksujen, yrttisen tuoksuisten ja rasvaisempien voiteiden rinnalle alkoi ilmestyä modernin ja kevyen tuntuisia, miellyttävästi levittyviä voiteita. My Age / Firming oli sellainen, ja ilmestyessään sen hienostunut koostumus sai paljon kiitosta kauneusmediassa.
Viimeisimmässä päivityksessä voiteen kukkainen tuoksu parani entisestään. Pidän voiteessa erityisesti siitä, että siinä on luonnollisen UV-suojan tuovaa karanjaöljyä joka myös pehmentää ja toimii vahvana antioksidanttina.
Seerumipuolla Lavera on niinikään kunnostautunut valtavasti 10 vuoden aikana. Kun kosteuttava ja antioksidanttirikas Hydro Effect Serum lanseerattiin runsas kaksi vuotta sitten, siitä tuli heti monen muunkin kuin meikäläisen suuri suosikki. Raikkaan ja välittömästi kosteuttavan tuntuinen maitogeelimäinen koostumus on todella onnistunut. Seerumissa on myös sopiva pitoisuus rasvamaisia ainesosia, kuten skvalaania, niin että ihon pintaan jää pehmeä tunne.
Persoonallinen tuoksu on tosi kiva; vihreän makeassa tuoksussa on tämän nenun mukaan aistittavissa myös jotain kevyen lakritsaista.
Hydro Effect sopii kaikille ihotyypeille ja on juuri sellainen universaali tehokosteuttaja jota voi suositella kaikille ikään katsomatta. Parin kympin kieppeillä pyörivä hintakin tekee tuotteesta monen kukkarolle sopivan. Egon tarjouksella hinta on 17,44€.
Tämä tuote on todella uniikki, en tunne luonnonkosmetiikan puolelta ihan vastaavaa. Illuminating Eye Cream on kuin kosteuttava valokynä.
Valoaheijastava silmänympärysvoide ei sinällään tietysti ole mitään uutta kosmetiikkamarkkinoilla, mutta koostumuksia ja efektejä on monenlaisia. Laveran lluminating-silmänympärysvoiteessa on kevyt, nopeasti imeytyvä ja todella tehokkaasti valaiseva koostumus. Samalla tulos on äärettömän luonnollinen.
Toisella silmänalusella Illuminating-voidetta, toisella ei. Ero on selvä.
Voiteen sisältämät mica-helmiäispigmentit luovat neutraalin, valoaheijastavan efektin ilman että sävy taittaa pinkkiin tai liilaan, tai sisältää isokokoisia kimallepartikkeleita; ominaisuus johon olen ikävä kyllä törmännyt todella monessa normikosmetiikan vastaavan tyyppisessä silmänympärysvoiteessa.
Laveran Illuminating-voiteen jälki on niin kauniin kuultavaa, että voin helposti julistaa sen parhaaksi kosteuttavaksi valotuotteeksi jonka tunnen. Nyt kun ihoni on muuttunut kuivemmaksi, käytän Illuminating Eye Creamia nykyään täyteläisemmän silmänympärysvoiteen päällä. Voidetta voi myös mainiosti sipaista poskipäille tuomaan kuultoa.
Olen käyttänyt niin monia Laveran tuotteita (käytännössä olen testannut läpi koko ihonhoitosarjan), että kaikkia en ole ehtinyt blogissa edes esitellä. Tämä ihana yövoide kuuluu niihin: Energizing Sleeping Cream.
En ole oikein koskaan tykännyt yövoiteista, koska niissä on tyypillisesti paksu koostumus eikä ihotyyppini niin pitkään kaivannut täyteläisiä koostumuksia. Laveran Energizing Sleeping Cream ei edusta perinteistä, paksua yövoidetyyppiä vaan on ohuempi ja sopii loistavasti kaikille ihotyypeille, myös sekaiholle. Juuri tämä "ei-vaippamainen", tosi notkeasti levittyvä ja hyvin imeytyvä koostumus sai minut ihastumaan univoiteeseen. Lisäksi voiteessa on aivan ihana tuoksu..!
Sleeping Cream sisältää luomumanteli- ja -oliiviöljyä, hyaluronihappoa, sheavoita, luomuviinirypäleuutetta ja E-vitamiinia. Voide kosteuttaa, pehmentää ja silottaa ihoa, ja antaa ihosoluille energiaa. Hinnaltaan voide on myös mukavan edullinen; normihintakin on alle 22 euroa.
Tätä suosikkia ei kenties tarvitse enää esitellä, olette varmaan kuulleet näiden ampullien ilosanomaa jo väsymykseen saakka ^_^ Kaikki hehkuttavat näitä "joka tuutissa".
Niinpä en enää veisaa samaa virttä x:nnen kerran, vaan tyydyn vain tiivistämään, että ihoa tehohoitavat Firming-ampullit ovat mielestäni Laveran kaikkein paras tuote koko vuosikymmenellä. Ei epäilystäkään. Todella onnistunut kaksifaasinen koostumus jättää ihon niin ihanan tuntuiseksi että muuta hoitoa ei tekisi mieli käyttääkään. Kosteus, ravitsevat öljyt, elvyttävät ja kiinteyttävät rasva- ja aminohapot sekä soluja suojaavat vitamiinit ja antioksidantit, kaikki samassa paketissa.
Yliopiston Apteekin hinta on muuten alin jälleenmyyjähinta jonka olen nähnyt; 7 ampullia sisältävän pakkauksen normaalihinta on vain 18,60€. Siitä vielä 20 pinnaa pois niin saa jo oikein kivan tutustumishinnan tälle ylellisyystuotteelle.
Tämän kesän uutuuksista esiinnoston arvoisia ovat uudet suihkugeelit ja vartalokuorinta värjätyillä koostumuksilla. Täysin luonnollinen väri tulee erilaisista kukkauutteista kuten seljankukasta ja keikarinkukasta sekä bataatista. Ei sillä että väri hoitaa ihoa mitenkään, mutta elämyksellisesti tällainen värjätty tuote on heti mukavampi käyttää kuin väritön :) Minusta värjätyt koostumukset näyttävät ihan syötävän hyville..!
Väjättyjä suihkugeelejä on kolme erilaista: raikas vesiminttua ja luomulevää sisältävä Soft Purity, pehmeän makea inkivääriä ja matchaa sisältävä Active Touch sekä omaksi suosikikseni kohonnut Natural Superfruit.
Natural Superfruitissa on luomu-acaita ja -gojimarjaa. Pehmeästi vaahtoavassa koostumuksessa parasta on koukuttava tuoksu joka on samalla pehmeä mutta mehukkaan makea. Tulee mieleen marjaisat karkit..!
Suihkugeelin täytyy olla hyvän tuoksuinen, se on minulle ihan must. Suihku ja vartalon puhdistus on niin arkinen kauneusrutiini, että hyväntuoksuisella pesuaineella siihen saa ripauksen jotain kivaa mitä odottaa :) Ainakin muut tuoksufriikit voivat samaistua..!
On ollut valtavan antoisaa saada seurata yhden tuotemerkin kehitystä kymmenen vuoden ajan niin läheisesti kuin olen Laveran kanssa kulkiessani saanut tehdä.
Minua lämmittää voimakkaasti ajatus siitä, että blogin myötä olen saanut tutustua johonkin sarjaan näin läpikotaisin. Suhteeni merkkiin on kehittynyt luonnollisesti omalla painollaan. Vailla mitään suunnitelmallisuutta huomasin jossain vaiheessa olevani osa Lavera-tiimiä. <3 Enpä olisi syksyllä 2009, hopeanharmaata meikkivoidetuubia avatessani voinut aavistaa, että jonain päivänä tulevaisuudessa olisin myös päivätyössä näiden tuotteiden parissa.
Suurella mielenkiinnolla ja uteliaisuudella odotan, mitä Euroopan suurimman luonnonkosmetiikkamerkin kehityksessä tapahtuu taas seuraavan vuosikymmenen aikana. Tarkasti trendejä nuuhkiva Lavera uusiutuu kiihkeästi, ja tekisi jo mieli raottaa vähän mitä tuleva syksy pitää sisällään... mutta en saa vielä ^_^
Hyödyntäkää ihmeessä Yliopiston Apteekin Egon Lavera-kamppis, jos kutkuttaa säästää 20 %. :) Etukoodilla KARKKI20 saa -20% alennusta kaikista Laveran tuotteista heinäkuun loppuun saakka.
Tänään matkaillaan Kreikan luksus-kohteisiin kuuluvalle pienelle Hydran saarelle.
Kuvankaunis Hydra kuuluu kansainvälisesti Kreikan tunnetuimpiin ja kuvauksellisimpiin saariin. Hinta- ja majoitustaso täällä on ihan eri kaliiberia kuin perinteisissä pakettilomakohteissa.
Mykonoksen ja Santorinin ohella pikkuiselta Hydralta löytää Kreikan saarten ylellisimpiä hotelleja. Toki edullisempikin vuokrahuone-tyyppinen lomailu on täällä mahdollista, mutta matkailijatyypiltään Hydra vetää puoleensa ennen kaikkea fiinimmän loman viettäjiä. Varaudu siis paksulla lompakolla.
Saari on kaunis kuin koru, ja sen kompakti koko tekee siitä antoisan viikonloppukohteen. Kahdessa päivässä ehdit nähdä kaiken. Kaikki Argo-Saronian saaret ovatkin erityisen suosittuja viikonloppukohteita kiitos Ateenaa lähellä olevan sijaintinsa. Matka Hydralle kestää kantosiipialuksella nopeimmillaan puolitoista tuntia.
Hydralla on vain yksi kunnon asutuskeskus, ja se on pääkaupunki Hydra Town. Hydra Townista länteen rantaa seuraavan tien varrella on pieniä asutuskeskittymiä, joita kenties voi kyliksikin kutsua, mutta niillä ei ole kylille tyypillistä rakennetta keskustoineen ja kauppoineen.
Autottomalla Hydralla taksin virkaa toimittavat aasit. Hotellien asiakkaiden matkalaukut kuljetetaan satamasta hotelliin kärryillä (vuokrahuoneen asiakas saa viedä laukkunsa itse ;)).
Kärryillä tapahtuu myös kaikki muukin pääasiallinen hyödykkeiden kuljetus saarella. Oli kiehtovaa seurata aamuvarhaisella, kun satamassa purettiin lastiveneistä kaikenlaista tavaraa WC-paperista elintarvikkeisiin, ja kukkuralleen lastatut kärryt toisensa jälkeen katosivat kylän pienille, kapeille kujille.
Ainoat autot joita saarella näkyy ovat aikaisin aamulla kierroksensa tekevät jäteautot sekä muutama paloauto saaren paloaseman edustalla Hydra Townin itälaidalla.
Elämä Hydralla keskittyy vilkkaan ja tolkuttoman viehättävän sataman ympärille.
Kun nousin laivasta, kirjaimellisesti törmäilin kaikkiin vastaantulijoihin ja ohi puskeviin ihmisiin kohdistaessani kameraani kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Edellisestä Hydran vierailustani oli kulunut 12 vuotta ja saatoin vain todeta unohtaneeni, että paikka on todellakin näin häkellyttävän kuvauksellinen. Tai sitten tapani havainnoida Kreikkaa on vain tässä ajassa kultivoitunut entisestään.
Kimisis tis Theotokou -kirkko kellotorneineen on Hydran satamakadun komeimpia rakennuksia.
Kun kuljet rantakadun läntiseen päähän ja jatkat tietä eteenpäin pienen niemen ympäri (kuvassa selkäni takana), tulet Hydra Townin lähimmälle "rannalle" Spiliaan. Täältä alkaa myös rantaa seuraava ihastuttava kävelyreitti, jota voi lämpimästi suositella kaikille.
Näkymä Spiliasta
Kävelyreitti Hydrasta Kaminiin on noin puolitoista kilometria ja Plakesiin noin neljä kilometria.
Jos 8 km edestakainen patikka ei innosta, kannattaa ainakin kävellä viehättävään Kaminin kalastajakylään jonka rauhallinen tunnelma ja romanttisen ränsistynyt miljöö on mukavaa vaihtelua Hydra Townin eleganssille.
Hydra ei juuri voi ylpeillä hienoilla hiekkarannoillaan, ja Spilian uimakalliot ovat lähin city "beach".
Spiliasta länteen jatkaessa pääsee (vaatimattomille) pikkukivirannoille. Saaren ainoa rehellinen hiekkaranta on Hydra Townin itäpuolella Mandrakissa.
Kaminin rannalla sijaitsevassa Kodylenia-tavernassa voi herkullisten kalaruokien ohella nauttia komeista auringonlaskumaisemista - ja huomattavasti halvemmalla kuin Hydra Townin ravintoloissa ;)
Kaminin värejä
Rantareitti jatkaa Kaminista eteenpäin erittäin kauniissa maisemissa.
Kulkijaa ympäröivät Kreikan värit; meren sini, kukkivat bougainvilleat ja auringossa haalistuneiden talojen persoonalliset värit halkeilleine maaleineen.
Ohitat pieniä kyliä, rantoja ja näköalapaikkoja joissa voi levähtää penkeillä ja antaa katseen kadota meren selkään.
Hauska sattuma - olimme ystäväni Mariannan kanssa vuonna 2006 kuvanneet itsemme täsmälleen saman värikkään talon edessä Kaminissa, josta otin nytkin kuvan. Vasta katsellessani vanhan valokuva-albumin kuvia tunnistin talon tutuksi jo edelliseltä Hydran reissulta.
Tsekatkaa meitsin tyvikasvu - taitaa olla varmaan vuoden mittainen :) Ja "Curly Girl" from 12 years ago...
Vlyhosin ranta
Patikkareitti päättyy Plakesin rannalle, joka on läntisen puolen rannoista kaikkein järjestynein.
Siistillä rannalla on kaikki palvelut vuokrattavine aurinkotuoleineen ja -varjoineen. Alueella on myös majoitusta.
Paraatipaikalla Plakesin rannalla sijaitsee Four Seasons -boutique-hotelli jonka terassiravintolassa voi janoinen kulkija antaumuksella nauttia kylmän juoman, tai vaihtoehtoisesti syödä pidemmän kaavan elegantin aterian.
Kenelle? Esteetikolle, kauniiden kylien fiilistelijöille, luksuslomailijalle. Klassisen postikorttimaisen kauniin Kreikan etsijälle, tästä ei juuri puitteet parane ellet mene Symille (tai Santorinille).
Kenelle ei? Perinteisen rantapainotteisen perheloman viettäjälle.
Hydra on mielettömän kaunis ja tunnelmallinen saari. Luksus-henki tuo tunnelmaan oman mausteensa joka ei ole lainkaan huono, kyllä fiinimmällekin meiningille on paikkansa. Hydra Town lähialueineen on myös kävelyllisesti erittäin antoisa, patikkatyyppienkin voi odottaa viihtyvän täällä mainiosti päivän tai pari.
Suosittelen ehdottomasti vaeltamaan ja eksymään Hydra Townin rinteille ja kiehtoville "takakujille", kauempana satamasta sisämaahan päin avautuu yllättävän laaja kujien, katujen ja portaiden labyrintti jossa saa helposti kulumaan koko päivän.
Kiipeä komealle okranväriselle talolle joka erottuu rinteestä kauas, se on Lazaros Koundouritis -museo jonka terassilta avautuu upea maisema alas kaupunkiin. Jos näyttely ei nappaa, nauti juoma museon kahvilassa.
Miten Hydralle pääsee?
Saarella ei ole lentokenttää, eikä sinne tehdä Suomesta pakettimatkoja.
Pireuksen satamasta on saarelle vuoden ympäri tiheät päivittäiset yhteydet katamaraanilla ja kantosiipialuksella, kesäsesongilla jopa kahden tunnin välein. Matka kestää 1,5 - 2 tuntia. Jos kärsit helposti matkapahoinvoinnista, valitse katamaraani joka on kantosiipialusta isompi eikä heittelehdi ihan yhtä paljon tuulisella säällä. Pireuksen satamaoppaani löydät täältä.
Hydra ja muut Argo-Saronian saaret ovat mitä parhain lisuke yhdistettäväksi Ateenan lomaan. Olen esitellyt Saronian saarista aiemmin Agistrin.
Koko Kreikka-hakemistoni löydät täältä.
