Viime päivinä on puhuttu paljon järkyttävästä buffetkäyttäytymisestä, keskustelu jonka katalysaattorina toimivat keittiöpäällikkö Aki Koivuniemen järkyttävät kuvat aamiaisvieraiden jäljiltä.
Olen itsekin pohtinut tätä paikoin ihan älyttömiin sfääreihin kohoavaa aamiaisbuffetilmiötä reissuillani.
Noutopöydät todella koettelevat tavallisen kuolevaisen itsehillintää - hotellien aamiaispöytiin kasataan toinen toistaan notkuvampia näytöksiä valikoimalla, jossa on sata eri syötävää marjoista munakokkeliin ja pekonista piirakoihin. Pelkästään kakkuja, leivoksia ja juustolaatuja saattaa olla yhteensä kymmeniä.
Jokainen meistä tietää, ettei aamiaisella - tai millään aterialla - tarvitse syödä niin paljon mihin noutopöydät, khm, inspiroivat, mutta kun edessä avautuu herkkujen meri josta saa ottaa miten paljon haluaa, on kohtuudessa pysyminen vaikeaa.
Seuraus: valtavasti hukkaan menevää ruokaa. Ihmiset kahmivat tarjottimet täyteen ja jättävät puolet syömättä.
"Yllätyit toki varmasti itsekin ettet jaksanutkaan syödä puolta kiloa pekonia, 20 kpl nakkeja, 10 kpl lihapullaa, 4 viipaletta leipää, kahta kulhoa jugurttia, kolmea kanamunaa, lautasellista munakokkelia, puolikasta vesimelonia, neljää pikkupullaa, kahta lasia mehua ja viittä kuppia kahvia?" kirjoittaa Koivuniemi päivityksessään.
"Meillä on meneillään valtava ekokatastrofi, jota pahentavat merkittävästi luonnon resurssien liikakäyttö ja älyvapaa tuhlaaminen. Siksi on täysin järjetöntä ja painajaismaista, että hotellit kilpailevat keskenään siitä, kuka voi kasata esille eniten roskiinheitettävää ruokaa", kirjoittaa puolestaan koomikko Iikka Kivi.
En paasaa ilmastokriisistä, mutta asiahan on ihan totta. Minne se paljon puhuttu ilmastoahdistus jää, kun poistutaan buffeteista jättäen jälkeensä kukkuroittain syömättä jäänyttä ruokaa?
Luin uutista paheksuen ja päätä pyöritellen, mutta hetkinen - enpä ole itsekään tällaisen käytöksen yläpuolella. Ihan yllä kuvatun kaltaisia övereitä ei ole tullut vedettyä tarjottimelle, mutta kyllä, liikaa ruokaa monet kerrat joka tapauksessa. Niin että sitä on jäänyt lautaselle.
Myönnän, että en myöskään ole aina ajatellut käytökseni seurauksia. Jäänyt ruoka on näyttänyt nololta, mutta muuta en ole miettinyt, suhtautumiseni on ollut kutakuinkin, "Kaikkihan täällä jättää lautaselle, en ole sen kummempi kuin muutkaan." Mutta juuri tämä ON se juttu, ongelman ydin: kun kaikki jättävät, kertyvä hävikki on aika paljon enemmän kuin ne minun puuron ja raejuuston jämäni.
Maailmassa tuotetusta ruoasta kolmannes menee hävikkiin, kolmannes. Se on ihan valtavasti.
Sittemmin olen alkanut skarppaamaan noutopöytähoukutusten äärellä, ja vaikka edelleen tulee lähes aina syötyä tarpeeseen nähden ihan liikaa, en enää jätä ruokaa lautaselle. Aina voi hakea lisää jos siltä tuntuu - miksi siis on koskaan tullut kasattua yhdellä kertaa hervoton määrä ruokaa?
(Muuten, kuka tiesi että jopa yhden juomatta jätetyn kahvimukin vesijalanjälki on 280 litraa...!)
Niin, me ihmiset olemme tällaisia. Yhdessä mediassa esillä olleessa hävikkijutussa puhutaan valintahalvauksesta; psykologinen ilmiö jonka itsekin tunnen läheisesti monella elämän osa-alueella.
Kun ihmiselle annetaan liikaa vaihtoehtoja, hän ei kykene valitsemaan niistä mieleistään. Buffetpöydässä ilmiön seurauksena henkilö päätyy varmuuden vuoksi valitsemaan kaikkia vaihtoehtoja, toisissa yhteyksissä, kuten vaikka kiinnostavan kulttuuritarjonnan keskellä (oma kokemukseni), henkilö ei valitse lopulta yhtään mitään ja jättää kokonaan menemättä.
Mediassa käydyssä keskustelussa kiinnostavaa ovat olleet kannanotot vastuusta. Kummalla on asiassa painavampi vastuu; hotelleilla jotka kilpailevat asiakkaista pröystäilevän suurilla noutopöydillään jotka oikein kerjäävät ylikulutukseen, vai yksilöillä, jotka eivät osaa ottaa ruokaa sen verran kuin jaksavat syödä?
Mielenkiintoinen kysymys. Loppukädessä vastuu on tietysti yksilön.
Me voimme myös käytöksellämme ja valinnoillamme ohjata palveluntarjoajien toimintaa. Jos kuluttajina vähennämme aamumässäilyn tärkeyttä osana majoituspalvelukokemusta, ohjaamme hotelli- ja ravintola-alan yrityksiä myös järkevöittämään aamiaistarjoilua.
Tätä kirjoittaessani söin Ateenan hotellissani aamiaisen, joka tilataan listalta.
Onneksi kaikissa majoituspaikoissa ei harrasteta sadan lajin aamupaloja, ja pienmpi, harkittu valikoima voi olla elämyksenä aivan yhtä hieno tai fiinimpikin kuin notkuva noutopöytä.
Onko runsas aamiaispöytä kymmenillä eri vaihtoehdoilla olennainen osa kokemusta?
Ja se viimeinen:
P.S. Vedetäänpä takaisin, etten enää "koskaan" jättäisi ruokaa lautaselle. Kyllä minä välillä jätän. Tänään jäi tämän verran. Jogurtti kera rusinoiden, hunajan ja granolan oli minulle liian makea.
29 comments on “Ajatuksia buffetsikailusta”
Minusta olis mahtavaa, jos ruokapaikoissa sais valittua myös S-M-L- annoksia jokaisen tarpeen mukaan. Joissain paikoissa olen tällaisen käytännön nähnytkin. Jos ottaa vaikka jonkun ihan peruspizzan on se usein liikaa vaikka sen jaksaisi syödäkin ja kokonaisen pizzan jälkeen on melko kamala olo..(eikä jälkkäriä mahdu :D) .. Itse en ainakaan kaipaa sellaista jouluähkyä mihinkään tilanteeseen vaikka suht.kova syömäri olenkin.
Myöskään folioon käärittyä jämää ei tule otettua, jos ei sit ole heti kohta menossa kotiin..
Olen käynyt buffetissa kahdesti tänä vuonna ja huomasin että osasin tehdä parempia valintoja kuin joskus aiemmin.
Siltikin illallisbuffetista jäi karmea salaatti syömättä, otin sitä onneksi vain vähän ja aamupalalla munakokkeli joka oli sokeroitu. Tykkään että kaikkea voi maistaa, mutta osaan ottaa sitä kaikkea vaan vähän.
En ole pitkilleen ostanut jäätelöä purkissa koska suurinosa on puolen litran ja litran purkeissa joita en koskaan syö loppuun. Pieni pikari riittäisi, voisi maistella eri makuja eikä huonoja jäisi pakastimeen muumioitumaan. Joskus lapsena sai jätskiä myös 250 grammaisena.
Porvoon jäätelötehtaan joulukalenteri vois olla sun juttu :)
Itse vihaan jonottamista ja silloin kun hotelliaamiasella tai laivan buffassa on kauhea ryysis, niin tulee kyllä otettua lautaselle liikaa ajatuksella että 'en jaksa, enkä halua enää toista kertaa jonottaa". Erityisesti risteilyalusten buffat ovat välillä ahdistavia paikkoja, kun ihmisiä on niin paljon ettei meinaa sekaan mahtua. Tosin ainahan sitä voi valita toisin. :) Helsingissä olen alkanut vältellä yhtä tiettyä ketjuhotellia, jonka aamiaisella on aina hirveä hässäkkä. Laivan buffaan ollaan vielä menty, koska lapset haluavat sinne (ja tykkään itsekin siellä ruoasta). Hotellien ja risteilylaivojen kannattaisi myös miettiä sitä, että riittävätkö tilat asiakkaille / kuinka paljon yleensäkin ottavat sisään. Väittäisin, että tungos lisää ruokahävikkiä ja erityisesti lapsiperheissä (kun ei jaksa moneen kertaan käydä läpi sitä jonotushässäkkää ja lapsista ei myöskään aina tiedä mitä lopulta suostuvat syömään 😅).
Hyvästä ja vakavasta aiheesta kirjoitat. Musta tuntuu, että meikäläiset ovat sellaisia oman elämänsä hotellivieraita, että vaikka meno räikeimmillään näyttää tuolta kuin buffetpöydässä, olemme keskimäärin aikamoisia porsastelijoita ruokahävikkeinemme ja kertakäyttökamoinemme ihan arjessakin. Sen pitäisi ehdottomasti muuttua. Luulen, että ilmastoahdistus on jäänyt jo Helsinki-Vantaalle, koska se ei ole oikein hyvä seuralainen lentokoneessa.
Matkailu (niin kuin myös shoppailu tai vaikkapa kilpaurheilu) on itsessään valitettavan ongelmainen asia ympäristön kannalta, koska lentämällä ihminen voi helposti vaikka nyt kaksinkertaistaa vuosittaiset hiilidioksidipäästönsä yhdessä päivässä. On selvää, että hotellien täytyy kilpailla ja houkutella asiakkaita notkuvilla buffet-pöydillä, mutta onhan tuo meininki kestämätöntä ja laajemmassa mittakaavassa koko ilmiö on surullisen haitallinen. Vastuu on mielestäni sekä hotellilla että asiakkaalla.
Olen herkkusuu ja mennyt vähän sekaisin herkkubuffeteissa joskus. Mutta onhan ne ihan överiä luksusta, jopa monet brunssit menevät mielestäni siihen kategoriaan, tai se ajatus, että täytyisi kiskoa kymmentä eri lajia. Ei se ehkä oikeasti ole ihmiselle niin tyydyttävää vaan juuri tuolla tavalla lamauttavaa, että se valintahalvaus on oikein kuvaava ilmaus.
Itseäni ärsytti tuon jutun yhteydessä ihmisten kauhistelu ja kommentointi tyyliin "en minä mutta ne muut". Luulen että jokainen on noitten notkuvien buffetpöytien äärellä syyllistynyt liikahamstraamiseen, kun se on vain inhimillistä. Juuri tuo mainitsemasi ylitsepursuava tarjonta tekee sen, että haluaa maistella kaikkea. Toinen syy voi olla että nappaan tuosta tuon äkkiä ettei muut kerkeä, buffeteissa kun saattaa olla jonoa ja lautaset tyhjentyä nopeasti, vaikka niitä sitten täytetään paitsi ihan lopussa. Kolmas sitten yksinkertaisesti nälkä, silloinhan tulee kaupassakin käydessä helposti napattua mukaan ekstraa niin sama buffeteissa, kunnes huomaa sitten ettei jaksakaan syödä kaikkea. Lisäksi voi olla, että ihmiset ajattelee että ruoka kuitenkin heitetään pois niin sama onko se omalta lautaselta.
Olen muuten törmännyt näihin runsaisiin buffetpöytiin lähinnä Suomessa, en paljoa maailmalla, vaikka niitä varmaan löytyy muualtakin. Monissa paikoissa on tosiaan tuo käytäntö että pitää tilata aamupala, tai sitten on ollut pienehkö kattaus. Joissain paikoissa kuulemma joutuu maksamaan yliheitetystä ruoasta tms. mutta en muista oliko tämä Suomessa vai jossain muualla. On tosiaan tuntunut olevan kilpajuoksu siitä kellä runsain buffet ja se on varmasti kilpailuvaltti ja hyvä markkinointikeino. Mutta hyvä, että kirjoitus pisti ihmiset/suomalaiset miettimään asiaa.
Mulla on se periaate, että haen vaikka kolme kertaa lisää mutten kasaa kerralla kuin sen mitä jaksan varmasti syödä.
Laivoilla aamiaisella ärsyttää. Kun haet ruokaa ja lautaselle jää esim. sämpylä, jos lähden hakemaan vaikka uuden kupin kahvia tai mehua, niin lautanen on saatettu viedä sillä aikaa pois. Jos hyvin tai huonosti käy niin, kun haen uuden sämpylän niin kahvi tai mehu on saatettu viedä pois. Ihan kiva, että siivoavat ja paikat pysyy siistinä mutta ehkä hiukan liian tehokasta ja varmasti tulee biojätettä.
Äitini tuohtui tästä keskustelusta, sillä hän on huomannut, että toisinaan tarjoilijat vievät juuri pöytään tuodut lautaset pois sillä aikaa, kun asiakas hakee vaikka juotavaa :D Ja sitten syytetään asiakasta sikailusta. Varmaan näinkin tapahtuu. Toki en tiedä, onko aamiaisbuffeteissa tyypillisesti ihan näin nopea meininki vai koskeeko tuo enemmän risteilylaivoja tms.
Itse tiedän aika hyvin mitä jaksan enkä raahaa pöytään ruokaa kuin melko vähän kerrallaan, joten syön kyllä sitten nekin jämät mitä en periaatteessa enää jaksaisi. Ymmärrän kuitenkin sen, että kun vaihtoehtoja on niin hirveästi, siinä helposti sokeutuu eikä hotellissa ruuan jättäminen lautaselle välttämättä tunnu ihan samanlaiselta synniltä kuin jos sen tekisi kotona.
Tämä on älyttömän mielenkiintoinen aihe. Itse rakastan valinnan mahdollisuuksia hotelliaamupaloilla. Mutta minulle se ei tarkoita, että valittavana on viisi erilaista juustoa tai leikkelettä ja munia kuudella eri tavalla. Pienilläkin jutuilla aamupalasta voi saada mielenkiintoisen ja vaihtelevan. Juurikin se, että osa vaihtoehdoista tulee listalta (ja kuuluu hintaan). Eräässä hotellissa aamupala buffetissa oli leipiä ja niiden päällisiä, jogurttia, mysliä, tuoreita hedelmiä, jotka vaihtelivat ja henkilökunta tuli kysymään haluaisimmeko seuraksi juuri meille tehtyjä munakkaita tai lettuja. Lisäksi buffetpöydästä löytyi edellisen päivän illalliselta mahdollisesti jääneitä kakkupaloja tai jälkiruokia.
Hassuintahan tässä on tietysti se, että syön lähes aina samanlaisen aamupalan. Jotenkin siihen lomafiilikseen kuuluu silti, että tarjolla on eri vaihtoehtoja. Ja toisaalta, puolisoni syö täysin erilaisen aamiaisen kuin minä. Omaan aamupalaani kuuluu puuro, jogurtti, hedelmät ja herkkuna pannukakut, kun taas puoliso nauttii tuhdimman aamupalan pekonilla ja munilla.
Omasta mielestäni olemme varsin hyvin oppineet noutopöydän idean. Sieltä voi noutaa ruokaa monta kertaa. Pienissä erissä syömisessä on myös se hyvä puoli, ettei vahingossa tule syötyä liikaa. Monesti santsikierrokselle noustessa tuleekin huomattua, että onkin jo täysi vaikka istuessa olisi vielä mennyt ruokaa. Ruokaa on tullut jätettyä vain, jos se ei olekaan ollut hyvää tai vastannut muuten oletuksia. Etenkin ulkomailla sitä mieluusti haluaisi maistella tuntemattomia ruokia mutta ruoka ei olekaan sitä miltä näyttää. Silloinkin tietysti toivoisi, että annokset olisivat pieniä mutta aina se ei ole mahdollista.
Mä voin sanoa olevani buffetporsastelija. Muistaakseni mieskin mainitsi laivalla minulle asiasta. Niitä vaihtoehtoja on aivan liikaa, kaikkee herkullista mitä ei ole kotona. Niinkuin moni ylempänä kommentoi niin kaikkea haluaa maistaa. Mulla jää sitten syömättä jos on pahaa, epämääräistä tai en vaan tykkää.
Ja sitten se ajatus että kun sä maksat tästä 18 euroa niin on mätettävä siihen hintaan. Normiaamiainen kotona on pari siivua näkkäriä, jogurtti ja ehkä vähän myöhemmin vielä jogurttia myslillä. Pieneltä kuulostaa eikä se sitten ihmekään ettei laivan aamiaisbuffetissa jaksa ahtaa kolmea lautasellista ruokaa. Buffassa on just se huono puoli kun kaikkee haluaa maistaa niin sitten puoli lautasellista on täynnä niitä maistelun jäämiä.
Kotona ruokahävikkiä ei tule ollenkaan. Ei varmasti kotona haaskaisi ruokaa tuohon tahtiin. Pitää kyllä rueta jatkossa olemaan tarkempi, onneks nuissa buffeteissa ei tuu käytyä montaa kertaa vuodessa :)
Yksi toimiva vinkki buffetissa aterioidessa on kiertää katsomassa koko valikoima ennen ottamista. Näin tietää, mitä on tarjolla eikä tule rohmuttua heti alkuun lautasta kukkuroilleen. Toimii ainakin itsellä 👍🏻
Eräässä helsinkiläisessä sushi buffetissa oli kyltti, että lisäävät laskuun 2 euroa, jos lautaselle ottaa ruokaa ja jättää sen syömättä. Ensimmäinen kerta kun näin moisen, ihan hauska tapa kohdata ongelma tosin.
Toisekseen, en tiedä oletko kiinnittänyt samaan huomiota, mutta usein ne eniten ruokaa hamstraavat ja jättävät ovat buffeteissa itäisestä euroopasta kotoisin..? Usein näkee sitäkin että hotellissa otetaan lautaset kukkuralleen koko pöytäseurueelle, tehdään ns. kattaus siihen omalle paikalle. Mutta eihän niitä sitten syödä kuitenkaan vaan paljon jää hävikkiin.
Tai klassinen, otetaan vain arvokkaita aineksia lautasille.
Missä aamiainen tarjoillaan Taika-astioista?
Hotelli Yöpuussa Jyväskylässä ainakin. :)
"(Muuten, kuka tiesi että jopa yhden juomatta jätetyn kahvimukin vesijalanjälki on 280 litraa…!)"
Minä!
Ja kuka tietää, että tumma suklaalla se on (100 g) 1720 litraa? Ja juustolla (1 kg) 5060 litraa?
Kahvia en onneksi ole juonut 15 vuoteen, mutta suklaata menee jonkin verran. Pakko todeta, että tieto lisää tuskaa ja nyt nautin hartaammin suklaani, kun tiedän sen olevan pahis. Puhumattakaan miten paljon kaakaoviljelmillä on epäeettistä toimintaa (lapsi-/orjatyövoimaa jne). Voivoi.
Hienoa, että kirjoitit tästä! Olen koko aikuisikäni ihmetellyt ihmisten käytöstä kaikissa buffeteissa. Onko tosiaan niin vaikea ottaa se määrä ruokaa, joka tulee syödyksi? En tiedä, mistä ruuan kunnioitukseni tulee (en muista, että vanhemmat olisivat sitä erityisemmin korostaneet), mutta en juuri koskaan jätä ruokaa syömättä. Hotelliaamiaisia enemmän minua ihmetyttää monet työkaverini, joiden kanssa käyn päivittäin lounaalla. Monella on tapa jättää aina pieni määrä syömättä. Joka päivä, viikosta toiseen.
Ja kyllä, en minäkään voi vastustaa lomahotellin aamiaisherkkuja, mutta sitten vedetään överit ja syödään reippaasti, mutta ei jätetä ruokaa syömättä.
Onks siinä paljon eroa, mitä sillä ylijäämäruualla tekee, ts. syökö vai heittääkö hukkaan? Tietysti ruokajätteen käsittely kuormittaa, mutta eikö suuremmat päästöt tule siitä tuotannosta? Eli siinä vaiheessa kun ruokaa kuluttaa yli tarpeen, vahinko on jo tapahtunut. Itsehän en ole mikään pyhimys tässä asiassa, pohdin vain :D
Mulla tulee aina kauhee syyllisyys jos ruokaa jää lautaselle. Kotona on opetettu että otetaan sen verran mitä syödään. Buffetissa on kiva kokeilla jotain mitä ei oo ennen maistanu ja jos ei tykkää niin se jää syömättä. Mieluiten kuitenkin buffetissakin otan vähän kerrallaan ja santsaan jos siltä tuntuu!
Hyvin kirjoitettu Sanni🙋♀️. Ehkäpä sitä itsehillintää tulisi jos jokainen maksaisi siitä mitä jättää syömättä.
Hauskaa Halloween/ pyhäinpäivä viikonloppua🎃
Minua ahdistaa kun ravintola-annokset ovat niin isoja. Aina jää jotain syömättä.
Minusta monipuoliset aamupalat on yksi kiva juttu lomalla, kun kotona syön aina samaa. Harvoin jätän kuitenkaan mitään syömättä, vaikka välillä tulee syötyä liikaa. Käyn santsaamassa monta kertaa eli yritän syödä nälän mukaan ja samalla ehtii miettiä mitä tekee mieli, kun ei heti kahmi jokaa sorttia. Ja jos on samassa paikassa useamman yön niin syön sitten voi usein syödä erilaisia aamiaisia joka aamu.
En kyllä pitäisi huonona ideana, että jos laittaa roskiin hirveän määrän ruokaa niin siitä joutuisi maksamaan. Kaikesta hävikistä ei mielestäni ole oikein veloittaa, koska pöydässä voi olla pieniä lapsia, joku ottaa vahingossa ruokaa josta ei kertakaikkiaan pidä tai on vaikka allerginen tms inhimillisiä syitä.
Ravintola-annoksissa sen sijaan saisi olla edes kaksi kokoa! Usein ovat liian isoja ja jälkiruoka jää tilaamatta, kun ei ei enää jaksa.
Hyvä kirjoitus! Mutta kysyn nyt neuvoa vähän asian vierestä, toivottavasti on ok :) Voisitko suositella hyvää kosteuttavaa seerumia pintakuivalle iholle? Käytin pitkään aiemmin vinkkaamaasi Dermosilin Nature-seerumia, mutta en ole sen uuden koostumuksen ystävä. Hinta mielellään alle 30 e. Kiitos jo etukäteen ja ihanaa viikonloppua!
Samaista seerumia ennen käyttäneenä voin lämpimästi suositella YA Naturaen seerumia ja Mossan Derma+ seerumia :)
Harvoin tulee buffeteissa käytyä ja jos tulee, niin valikoima on yleensä aina se sama (esim. Rax), joten syö aina niitä samoja :D Laivalla tulee käytyä ehkä max. kerran 2-3 vuoden välein ja iso osa niistäkin ruoista ei päädy miun lautaselle esim. kaikki kalaruoat ja sushi, koska tiedän, että en tykkää niistä. Laivan buffet on älyttömän kallis (viimeksi taisi olla 30 € tienoilla/nenä), joten kyllä siellä aikaa tulee vietettyä koko rahan edestä, mutta se on sivistynyttä nauttimista, eikä hotkimista, kun sinne asti on kerta päästy :D
Hotelleissakin tulee harvoin käytyä, niissä myös tulee ne perusruoat syötyä, mistä itse tykkää ja niitä usein tulee santsattua. Viimeksi käytiin elokuussa puolison kanssa Sokos Hotel Kimmelissä, tuossa parin kilsan päässä ja siellä ruokailijat oli todella vähäruokaisia, jota ihmettelin itsekin. Yksi henkilö taisi juoda kaksi kuppia kahvia ja siinä se, mitään övereitä en siellä nähnyt.
Itse syön kyllä kaiken mitä otan, sillä niitä saa (yleensä) lisää, etenkin suurissa paikoissa, kuten laivalla. Ja kun tiedän mistä tykkään niin ei tule sitäkään kautta hukkaan + voi maistella seurueelta ensin, aina on joku rohkea, joka kokeilee :D
Tän kommentin ei sitten ole tarkoitus kuulostaa itsekehulta! Mulle buffet-tarjoilu toimii paljon paremmin kuin valmiiksi lautaselle koottu annos, koska buffassa voin valikoida juuri sen verran ruokaa kuin tiedän jaksavani. Sen sijaan valmiit annokset ovat tosi usein joko liian suuria tai (hienoissa paikoissa) liian pieniä. Painonhallinta kiinnostaa mua sen verran, etten ala väkisin syömään yli-isoa annosta, vaikka sen tuottamiseen olisi käytetty mikä määrä vettä... Aamiaisbuffetissa olen kenties jonkun mielestä tylsä syöjä, mutta kokoan siellä hyvin samanlaisen annoksen kuin kotonakin. Siis pari leipää voilla ja kurkulla, jugua, kupponen kahvia. Loman kunniaksi lisään tähän vielä jonkin jälkkärin ja, jos löytyy, aavistuksen munakokkelia ja silliä. Helppoa, kun se osaa ;)
Hotelleissa voisi ottaa varioiden saman periaatteen kuin mitä eräällä pizzaketjulla on. Pizzaketjussa buffetlounas maksaa esim. 9,50€ + tiettynä hintana se paino ruokaa mikä jää lautaselle. Hotelleissa sen voisi toimia niin, että aamupala kuuluu huoneen hintaan, mutta jos lautaselle jää yli tietyn määrän, niin se lisätään hintaan. Se karsisi aika lailla ruoan hamstrausta. :)
Gluteeniton osastolla on yleensä leivät pakattu :( ja niitä on väh. kaksi kappaletta, joista multa yleensä jää toinen syömättä. Yleensä ulkomaillakin kun pyydän gluteenitonta ne tuo aina vähintään kaksi, ennenkuin hoksaan pyytää että tarvitsen vain yhden. Muuten pyrin ottamaan sen verran kuin syön. Nämä siis aamiaspöydissä. Laivan buffetissa voi kyllä mopo vähän karata :)
Itse todellakin vetelen ruokaövereitä aamupalabuffassa, ja se on ihan parasta! Mutta en kyllä muista, millon ois jäänyt mitään lautaselle. Mulle siihen buffet-aamupalaan kuuluu se, että siellä vietetään pitkä aika, haetaan vähän kerrallaan ja syödään samalla maistellen. Tietysti vielä ongelmaks jää näissä se hävikki, mitä jää syömättä kun ei voida täydellisesti ennustaa menekkiä, mutta toivon että niitä osataan hotelleissa hyödyntää mahdollisimman hyvin myöhemmin.
Mulle buffet on suurta hemmottelua, kun saa maistaa eri makuja. Pyrin ottamaan ekaksi vain vähän, jotta mahtuu mahaan santsikierros herkuiksi valikoituneita. Vedän överit, mutta omaan mahaani, en roskiin.
Ravintola-annoksista jos jää jäljelle, otan yleensä loput mukaan, jos vaan olen sopivasti kotiin menossa. Lomalla tuli jätettyä lautaselle, kun annos oli järjettömän suuri (mitä ei voinut tietää etukäteen), eikä maha mitenkään vetänyt enempää, enkä voinut ottaa jämiä mukaan.